Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
Opiskelimme porukalla samalla paikkakunnalla, ja pummasi aina kyydin kotipaikkakunnalle. Ei koskaan tarjoutunut maksamaan. Hänen omat vanhempansa eivät koskaan kyläilleet, mutta meidän muiden vanhempien kyydissä hän matkusti usein.
No, ei tässä vielä mitään. Hän asui kimpassa erään yhteisen ystävämme kanssa ja he muuttivat. Kyytipummikaverin vanhemmat lainasivat autoa (pakettiauto) muuttopäiväksi ja tästä "palkinnoksi" toinen kaveri joutui pummikaverin pikkusiskon lakkiaisiin tiskariksi, koko viikonlopuksi. Huolimatta siitä, että hän oli itse kulkenut vuosia toisten kyydissä mitään korvaamatta (mielestäni tämä kämppis maksoi osuutensa muuttopakun bensoista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 12! Todella epäreilun kuuloista, että teinityttö yritetään nakittaa kaikkiin mahdollisiin hommiin.
Mä en tarjoudu auttamaan kyläpaikoissa tai juhlissa, enkä odota apua myöskään meidän juhlissa. Se, joka juhlat järjestää, huolehtikoon niihin liittyvästä työmäärästä tai palkatkoon apua.
Mä olen ollut pienestä asti lukutoukka. Autan mielelläni nykyään niissä asioissa, joissa olen hyvä ja jotka ovat mulle mieluisia. Käytännössä luen mielelläni ihmisten opinnäytetöitä ilmaiseksi ja kommentoin, mitä voisi parantaa. Sekä säestän mielelläni pianolla aina kun tarvitaan. Mutta keittiö- tai lastenhoitotöitä teen vain sen verran, mitä omassa perheessä on tarpeen.
oli anopin 50-vuotis synttärit. Joku toinen sukulaistäti oli keksinyt hassun leikin, me kaikki miniät + anopin käly voisimme laittaa päähämme pienet kruunut, olisimme tavallaan hovineitoja pyöreitä vuosia täyttävälle anopille. Oli hankkinut kruunutkin jo valmiiksi.
No tähän hovineidon hommaan liittyi tietysti se, että me huolehdimme tarjoiluiden valmistamisen, tyhjien pullojen ja mukien keräilyn, tiskauksen, siistimisen. Siinä sitten tehtiin reippaasti yli 12-tuntinen työpäivä hovineitoina. Oon vieläkin vähän vihainen miehelleni, ettei tullut auttamaan tai vaikka pelastamaan ja sanomaan, että lähdetään täältä aiemmin. Ja todella ärsyttävä oletus, että vain tytöt ja nuoret naiset voivat olla keittiön puolella hommissa!
Tytöt pannaan piikomaan jne?
Kyllä olen saanut kuulla toteamusta, että juhlissa käytännön hommien vastuu siirtyy parikymppisille, koska "ovat siinä iässä, että pitää oppia miten kutsuja järjestetään, eikä vanhukset enää jaksa". Sukujuhlissa jopa ymmärrän, pahimmassa tapauksessa keski-iän ylittäneet tekevät kaiken itse yksin vaikka eivät enää jaksaisi.
Pitäisi vaan rehellisesti ja kohteliaasti pyytää eikä tympeästi nakittaa tekemään. Jos kaikki ei ensimmäisellä kerralla mene nappiin, niin ei pitäisi alkaa syyttelemään. Vastuu pitäisi jakaa useammalle, työmäärä ei saa olla kohtuuton.
Siis mieheni veljen vaimo.
Se on tapaus, joka joka välissä aina tunkee sinne, missä tehdään jotain töitä. Keittiöön juhlissa, työmaalle raksalla, autotallivarastoon jos on joku harrastejuttu. Se tulee ja sanoo että "voinko minä jotenkin auttaa". Kun sille sanoo, että "kiitos ei, tässäei oikein voi tehdä mitään, jos ei tiedä, missä mitäkin on, mene vain istumaan lastesi kanssa", se jää kuitenkin siihen nököttämään. Yleensä jotenkin tielle, koska noissa paikoissa on usein kovin vähän tilaa ja pitäisi liikkua nopeasti painavien kattiloiden jms kanssa. Ja tämän lisäksi se alkaa neuvoa ja arvostella, kuinka kahvin pitäisi olla tietynlämpöistä ja meilllä on liian pieni kahvilusikka tai kuinka parkettiin on keskelle jäänyt oksankohta näkyviin tai miten sukvivoiteen ei nyt levity tasaisesti.
Arvosteltuaan ja "sanottuaan suoraan" edessäpäin hän jatkaa samaa takanapäin, kertoen kaikille, mihin hommiin hänet on taas laitettu ja kuinka toiset eivät ollenkaan tulisi toimeen ilman häntä, mutta niin v**tumaisia ovat, että eivät edes kiitä...
Sitä en sitten tiedä, kuinka monessa näistä tarinoista on oikeasti kaksi puolta.
enpä usko, että on kälysi tässä ketjussa. Kyllä tässä ketjussa on ihmisiä, jotka ihan ovelta otettu takki ja passitettu keittiöön, ilman sitä tervehdystäkään.
En usko minäkään, mutta olisi kyllä mielenkiintoista kuulla näiden hyväksikäyttäjien versio tapahtuneesta. Kun ei vaan voi käsittää mitä niiden päässä liikkuu!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää antako itsellenne tapahtua tuollaisia asioita. Opetelkaa puhumaan ja sanomaan selvästi ei käy. Poistukaa paikalta.
Ei oo aina niin helppoa. Jos sulle on, niin jospa antaisit elävän elämän esimerkin malliksi?
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1767003/silloin_osas…
Älkää antako itsellenne tapahtua tuollaisia asioita. Opetelkaa puhumaan ja sanomaan selvästi ei käy. Poistukaa paikalta.
Ei oo aina niin helppoa. Jos sulle on, niin jospa antaisit elävän elämän esimerkin malliksi?
<a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1767003/silloin_osas…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1767003/silloin_osas…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1767003/silloin_osas…;
En ole tuo joka sanoi "älkää antako itsellenne tapahtua tuollaista..." mutta olen toki samaa mieltä ja voin lämpimästi suositella Willian Uryn kirjaa "Myönteinen ei".
Kirjassa hän opastaa miten sanotaan ei myönteisessä hengessä eli ollaan ystävällisiä mutta samalla päättäväisiä niin jämäkästi että ei tulla itse alistetuksi. Juurikin koska niin monelle se ein sanominen on niin vaikeaa.
Perusidea on rakentaa oma kieltäytyminen nakituksista sun muusta muotoon kyllä - ei - kyllä?
Ensin tulee miettiä mikä asia on itselle se tärkeä jolle haluaa sanoa kyllä ja se perusta miksi ei nyt halua suostua (tarvitsen omat voimavarani jotta jaksan perheeni kanssa tai itseäni varten, uskon tasa-arvoon ja haluan opettaa sen myös tyttärelleni jolloin hän ei kuulu 10 vuotiaana piikomaan jne).
Seuraavaksi opetellaan sanomaan se jämäkkä ei. "Koska tarvitsen voimavarani nyt itse, en voi valitettavasti sinua auttaa."
Kieltäytymisen jälkeen osoitettan vielä että kyse ei ole henkilöön menevästä kieltäytymisestä tai se ei liity avun pyytäjään vaan tosiaan ihan siihen omaan tarpeeseen ja tehdään selväksi että muuten ollaan kyllä mielellään tekemisissä, tullaan sinne juhliin vieraana jne. "Kuten tuossa totesin en valitettavasti voi keittiöön töihin tulla syystä X mutta todella mukavaa että pidätte nämä juhlat ja tulemme Jorman kanssa mielellämme juhlimaan isotädin syntymäpäiviä. Oletko muuten kuullut siitä hyvästä pitopalvelusta josta X tilasi kohtuuhintaan juhlansa?"
Pointtina on se että on helpompi kieltäytyä kun osaa perustella syyn itselleen ja muille, on johdonmukainen ja tiedostaa että asiat voi ottaa asioina. Samalla myös tietää että jos toinen ei ole valmis kunnioittamaan asiallisia syitäsi kieltäytyä niin kyseessä ei ole kyllä ollut vilpitön ja avoin avunpyyntö.
Itseäni kirja on auttanut aivan järjettömästi, loistavana esimerkkinä puhelinmyyjät. Siinä missä muut kiemurtelee puhelimessa viisi minuuttia kuunnellen myyntipuhetta osaan itse sanoa ystävällisen jämäkästi heti alkuun että "ei kiitos, hyvää päivänjatkoa sinulle" ja se tulee sellaisella auktoriteetilla että harva jos kukaan siitä jatkaa.
Parasta on se että tarvitsee olla niin paljon vähemmän ilkeä tai kaunainen muille kun osaa pitää huolta itsestään ja pysyä asialinjalla silti alistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että William Ury tosiaan opettaa Harvardin yliopiston oikeustieteellisessä neuvottelua ja sovittelua ja tehnyt työtään Balkanilla, Neuvostoliiton kanssa jne eli opit on ihan käytännössä opittuja ja koeteltuja.
lapseton ja hurskas sukulaismummelini, jonka jaksaminen oli kääntynyt jo huonommaksi oli revetä innosta, kun kuuli vanhemmiltani, etten ollut päässyt opiskelemaan yliopistoon. Hän oli sanonut isälleni, että sittenhän minut voisi lähettää hänelle kotiavuksi asumaansa pieneen maalaiskuntaan.
Minä siis asuin avomieheni kanssa pääkaupunkiseudulla, vanhempani 600 kilometrin päässä ja tämä päsmäri noin puolivälissä. Päsmäsri siksi, että oli puuhakkaana ihmisenä tottunut askartamaan jatkuvasti ja kun ei enää oma jalka noussut riittävän ripeästi, niin olisi halunnut pikku piikalaisen itselleen. Ja hänen mielestään riittävä korvaus olisi ollut se, että saan asua luonaan ja saan syödä tekemääni ruokaa.
Kyseisellä tädillä olisi ollut varallisuutta palkata itselleen kotiapulainen, mutta kun ruokapalkalla pitäisi saada ja olisihan hän minut, onnettoman ottaessaan, tehnyt myös samalla laupeuden työn: saattanut minut pois paheellisesta pääkaupungista ja huoraavasta (ei aviossa) elämäntyylistä, samalla suoden minulle asuinpaikan ja elannon.
Juu, hylkäsin tarjouksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä suostutte tuollaiseen kohteluun, itse en suostuisi.
Hyväksi käyttävät henkilöt kun haistavat kenet saa nakitettua ja kenet ei. Huomaa myös useissa kertomuksissa esiin tullut yllätysmomentti.
pyynnöt/oletukset tulevat niin yllättäen, että järkevän kieltävän vastauksen keksii vasta tilanteen jo mentyä (ja tultua höynäytetyksi).
Runsaasti kokemusta lypsäjistä, en viitsi edes kertoa, kun tulen niin pahalle tuulelle, mutta lopulta sain suuni auki ja kas, hyväksikäyttäjät siirtyivät seuraavan naapurin kimppuun..
miehen äiti luuli saaneensa sukuun ilmaisen piian. Joo, aika pian hänelle selvisi totuus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sanot EI, kun kukaan ei koskaan pyydä sinulta mitään? Tilanne vain tulee eteesi. Olet vieraassa paikassa kaukana kotoa, ilman kyytiä ja tietoa julkisista liikennevälineistä. Siihen aikaan kun nakitus minulle tapahtui, ei ollut vielä älypuhelimiakaan. Mitä olisin voinut tehdä? En tiennyt edes osoitetta, johon olisin voinut soittaa taksin.
Moni on kertonut vastaavista tilanteista kuin minun: että nakitus tulee kuin salamana kirkkaalta taivaalta. Olet luullut meneväsi juhliin vieraaksi, ja selviääkin, että olet palvelusväkeä. Päätät auttaa vähän, kunnes huomaat, että töitä tulee aina vain lisää, ja koko juhlat luhistuvat kokoon, ellet tee. Tiedät tekeväsi palveluksen, ja jatkat.
Kyllä minä osaan oikein hyvin sanoa EI, ja ihan kenelle tahansa. Mutta kun ei edes tiedä, kenen idea tämä oli, niin kenelle sanoa EI?
Eräänä kesänä töitä ei sattumalta ollutkaan pariin viikkoon. Niimpä eräs sukulainen tarjosi talonsa maalaamista minulle. Kyseli oikein tuntipalkat, otti vakuutukset ja kaikki. Aamuisin olin klo 7 työmaalla, ja paiskin hommia 8 tuntia päivässä. Puolentoista viikon jälkeen työ oli valmis, ja koitti palkanmaksu. Hän iski käteeni pyöreät sata euroa, ja hetken mietittyään vielä 20 euroa päälle "hyvän työmiehen lisää".
Menin täysin sanattomaksi. Kun hetken päästä sain änkytettyä jotain maalarin tuntipalkasta, hän vain naureskeli, että olinhan saanut ilmaiseksi asua heillä työn ajan, ja saanut (emännän tyrkyttämää) ruokaakin lounastauolla. Nii-in, asuin, kun oli "pakko" - työmaa oli satojen kilometrien päässä kotoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sanot EI, kun kukaan ei koskaan pyydä sinulta mitään? Tilanne vain tulee eteesi. Olet vieraassa paikassa kaukana kotoa, ilman kyytiä ja tietoa julkisista liikennevälineistä. Siihen aikaan kun nakitus minulle tapahtui, ei ollut vielä älypuhelimiakaan. Mitä olisin voinut tehdä? En tiennyt edes osoitetta, johon olisin voinut soittaa taksin.
Moni on kertonut vastaavista tilanteista kuin minun: että nakitus tulee kuin salamana kirkkaalta taivaalta. Olet luullut meneväsi juhliin vieraaksi, ja selviääkin, että olet palvelusväkeä. Päätät auttaa vähän, kunnes huomaat, että töitä tulee aina vain lisää, ja koko juhlat luhistuvat kokoon, ellet tee. Tiedät tekeväsi palveluksen, ja jatkat.
Kyllä minä osaan oikein hyvin sanoa EI, ja ihan kenelle tahansa. Mutta kun ei edes tiedä, kenen idea tämä oli, niin kenelle sanoa EI?
juu ei tuo pitkä sepustus jostain urista ollut hyvä, näin sanotaan ei, kun ne nakittajat eivät oikeasti kysy mitään ja tilanne tulee puun takaa, ei noin että ehtii valmistella paremman puheen kuin runeberg.
Tuli tapaamaan yhteisiä lapsia kotiini. No ei sitten kertonut, että hän ottaa pari hoitolasta mukaansa. Suuttui, kun en suostunut laittamaan puistoeväitä ja lounasta kaikille, siivoamaan jälkiä jne. Hän sai rahaa lastenhoidosta, minun olisi ilmaiseksi pitänyt piikoa, koska kyseessä oli lastemme koti.
Olin sairaalassa kun multa leikattiin sappikivet tähystyksellä. Ei siis mikään kovin suuri leikkaus, mutta kyllähän nyt leikkaus on aina leikkaus ja sattuu. No huonekaveriksi tuli mummu, joka piti mua piikanansa. Sillä oli koko ajan joku huonosti, se soitti noin tunnin välein VÄHINTÄÄN sitä hoitajien kelloa, ja kun hoitajat alko hermostumaan sille selvästi, se alko jallittamaan mua.
Mä oon tosi kiltti ja sitten en raaskinu aluksi sille mummulle kieltäytyä, mutta oli se aika raskasta kun oli kuitenkin leikattu, niin vähän väliä nousta ylös antamaan sille vettä, puhelimen laturi, puhelin, laukku, aukasta ovi et pääsee vessaan, laittaa sälekaihtimet kiinni kun aurinko paisto jne jne. Yksi hoitaja sille jo sanoi että kuule tää on potilas tämäkin eikä hoitaja. Sitten oikeasti jo tulin tosi kipeäksi siitä jatkuvasta ylös nousemisesta ja sanoin sille että en jaksa enää nousta.
Oltiin sen kanssa jotain 2,5 päivää samassa huoneessa. Hoitaja kyllä tarjosi mulle toista huonetta, mutta en sitten kehdannut vaivata, vaan päätin olla topakka ja kieltäytyä auttamasta. Mutta se oli niin säälittävä mummu aluksi, etten tajunnu että se vaan jostain syystä tarvi koko ajan jotain tai koko ajan sillä oli jokin huonosti. Se oli kyllä todella rasittavaa. Sitten sitä valitusta kuunnella. Yölläkin yritti tahallaan mua herätellä, mutta sain onneks hoitajilta nukahtamislääkkeen ja sattu olemaan korvatulpatkin mukana :)
vahtimaan erittäin ylimielisen, idiootin ja huonokäytöksisen bestmanin poikaa. Rakkaan ystävän häät kyseessä, olihan se kiva, kun itse lapsettomana huomasin kaitsevani täysin vieraan miehen lasta, vaikka paikalla oli tämän miehen avokki (ei lapsen äiti). Mies jopa kehtasi sanoa pojalle, että "nuo tädit hoitaa". Arvaatte varmaan, mitä bestman häissä itse loppuajan teki :P
Eihän siinä tosin, poika oli maailman suloisin ja hyväkäytöksisin lapsi ja olisi ollut todella kurjaa jättää hänet oman onnensa nojaan, joten tietenkin vahdimme häntä :/ Kaiken kukkuraksi sain vielä kamalat haukut tältä bestmanilta häiden päätteeksi...
Syytän tästä vain itseäni, mutta kerran lähdin yksistä häistä seuraavana aamuyönä ajamaan puolituttua tyyppiä juna-asemalle jotta se ehtisi seuraaviin häihin.
Ensin tyyppi oli halunnut lainata autoni - joka oli minulla lainassa. En suostunut, mutta jossain mielenhäiriössä suostuin ajamaan tyypin junalle itse.
Eipä siinä mitään, olin 5kk raskaana joten en ollut tullut juoneeksi. Mutta eipä tullut kunnolla nautittua niistä häistä muutenkaan kun läksin sitten aikaisin nukkumaan etten vaan ajaisi ojaan ja vahingoittaisi syntymätöntä lastani.
Syytän raskaushormoneita. Normaalisti multa ei edes kysellä mitään näin törkeää.
Tyyppi lupasi valmistaa herkullisen aterian kiitokseksi kyydistään. Sanomattakin selvää on että ei ole hänestä tämän jälkeen kuulunut.
todella kiukuttavia, mutta toi maalariksi joutuneen stoori oli kyllä törkeyden huippu! Kokopäivätyöstä 120 egee koska on bonuksena "saanut" asua työnantajan luona. Ei helvetti.
Minulla on ratkaisu tuohon yllätysmomenttiin. Tehkää vastayllätys ojentamalla emännälle allekirjoitettava työsopimus. Eritelkää mitä mikin palvelu maksaa/tunti.
Tiskari: 8e
Tarjoilija: 9e
Lastenvahti: 15e
(Esimerkkihinnat on ihan satunnaisia, ei työtä arvottavia. Lapsenlikka tosin voi nyhtää enemmän, tokihan vanhemmat haluavat pikku-Kallelle hyvän huolenpidon ;) )
Tämän sopimuksen allekirjoitettuaan he voivat ohjata sinut tehtäviin.
Hitto kun suututtaa teidän puolesta. Mun pahimmat hyväksikäytöt liittyy rahaan. Siis sellaisia juttuja, kun olen maksanut kaiken ja kaverit eivät ole suostuneet omaa osuuttaan tilittämään.
Viimeksi kävi niin, että olin ystäväni kanssa mökillä ja hänelle vielä piti tuoda oma röökiaskikin sinne, kun veljeni tuli käymään.
Reissun lopuksi laskeskelin, että olin maksanut hänen puolestaan kuutisen kymppiä, johon kaveri sitten sanoi että ei se ollut niin paljon - mutta että hän tarjoaa pizzan hyvitykseksi. Jäi sitten se pizzakin tarjoamatta.
Mutta joo, tää on pientä noihin kymmenen tunnin leipomisiin verrattuna!