Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
juon julkisesti.
Arvatkaa haluaako kukaan antaa lapsiaan tai kahvivelvollisuuksia suvun sienelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ratkaisu tuohon yllätysmomenttiin. Tehkää vastayllätys ojentamalla emännälle allekirjoitettava työsopimus. Eritelkää mitä mikin palvelu maksaa/tunti.
Tiskari: 8e
Tarjoilija: 9e
Lastenvahti: 15e(Esimerkkihinnat on ihan satunnaisia, ei työtä arvottavia. Lapsenlikka tosin voi nyhtää enemmän, tokihan vanhemmat haluavat pikku-Kallelle hyvän huolenpidon ;) )
Tämän sopimuksen allekirjoitettuaan he voivat ohjata sinut tehtäviin.
Ajattelitko kaikkien varustautuvan juhliin kirjoitusvälineet käsilaukussaan tai peräti läppärin ja tulostimen kera. hohhoijaa...
Minulla on ratkaisu tuohon yllätysmomenttiin. Tehkää vastayllätys ojentamalla emännälle allekirjoitettava työsopimus. Eritelkää mitä mikin palvelu maksaa/tunti.
Tiskari: 8e
Tarjoilija: 9e
Lastenvahti: 15e(Esimerkkihinnat on ihan satunnaisia, ei työtä arvottavia. Lapsenlikka tosin voi nyhtää enemmän, tokihan vanhemmat haluavat pikku-Kallelle hyvän huolenpidon ;) )
Tämän sopimuksen allekirjoitettuaan he voivat ohjata sinut tehtäviin.
Ajattelitko kaikkien varustautuvan juhliin kirjoitusvälineet käsilaukussaan tai peräti läppärin ja tulostimen kera. hohhoijaa...
että lukija olisi niin nokkela että varustautuisi sillä sopparilla johon listattuna nuo yleisimmät työt.
Mutta saat sinä sen läppärinkin viedä. Miten vaan vaikeimmaksi näet.
Jokunen vuosi sitten lähisukulaiseni, kutsuttakoon vaikka sisarekseni ajautui perheineen ahdinkoon. Heidän kotinsa joutui remonttiin ja asumiskieltoon.
Karjalaisena ajattelin tietysti, että heidän täytyy tulla meille siksi aikaa asumaan, koska esikoisen koulukin oli lähellä miedän taloamme. Mieheni oli vastaan, äiti ja isä pitivät ajatusta huonona. Mutta ei, minun mielestäni piti tehdä "oikein", eli tarjota apua pulassa olevalle sukulaisell.
Aika-arvio oli aluksi 2kk, mutta sehän venyi lähes 4kk oleskeluksi..oman 2+2 perheeni lisäksi sisko, siskon mies ja kaksi lasta..
Oli meillä onneksi isohko talo, joten sinällänsä 8 henkeä mahtui hyvin. Äkkiä remontoimme heille alakerrasta huoneen, jotta olisi viihtyisämpää.
Minä olin alkuaikana työttömänä, jotem minulla oli aikaaa viedä kaikki lapset kouluun ja tarhaan, koska olivat kätevästi vierekkäin. Parin kuukauden päästä menin töihin ja edelleen kuskasin kaikkia lapsia. Joka päivä suoraan töistä rynnin kotiin tekemään ruokaa omalle perheelle ja tietysti siskonkin lapsille kun siinä olivat. Ja joka päivä sain kuulla samat inkottelut ruuasta.
Joka päivä piti täyttää kone ja tyhjentää, joka päivä piti imuroida 8 ihmisen röhnät lattialta..
Jatkuvaa pöytinen pyyhkimistää ja raivaamimsta..
Joka viikonloppu heräsin aamulla aikaisin ruokkimaan kaikki neljä meluavaa lasta, koska siskolla ja miehellään oli nyt mahdollisuus "hoitaa parisuhdetta" alakerrassa, sillä minähän nousin pitämään lapsista huolta. Mahtoivatko he kertaakaan ilmaantua ennen yhtätoista viikonloppuna..ja aina niin kissanhymy naamalla..flaksasi..
Olisi minullekin kelvannut maata joku aamu..
Kerran koko tänä aikana sisko teki ruokaa..kerran hän kysyi voisiko imuroida,,
En ymmärrä miksi olisi pitänyt erikseen ohjeistaa, itse osaan tarttua pidemmällä kyläilyllä toimeen, koska en halua olla kenenkään riesasa.
Tietysti tänä aikana onnistuivat käyttämään vettä järjettömän määrän(molemmat aikuiset ottivat joka aamuja ilta pitkän suihkun), sähköä kului kun kaikkki talon lamput paloivat koko ajan ja luonnollisesti jatkuva ruuanlaitto, pesukoneet...
kaikki pesuaineet hävisivät..
Ihankuin olisi legioonalaislauma kävellyt yli..
Sovimme näistä kuluista kiiteän kk maksun, mutta toistaiseksi olen nähnyt pari muovilaatikkoa maksuna..ja siihen se jää.
Sisareni tekee tätä kyllä äidillenikin, eli odottaa täyttä palvelua kysymättä..eikä se raukka huomaa kuppaavansa toisten henkistä voimavaraa..
Yllättäen isä ol oikeassa, siskokiintiöni meni yli, enää minulla ei ole mitään tarvetta soittaa siskolle. Jos hän ottaa yhteyttä ajattelen ensimmäisenä, "mitähän se NYT haluaa".
Minun puolestani voivat vaikka hävitä planeetalta.
Minulla on ratkaisu tuohon yllätysmomenttiin. Tehkää vastayllätys ojentamalla emännälle allekirjoitettava työsopimus. Eritelkää mitä mikin palvelu maksaa/tunti.
Tiskari: 8e
Tarjoilija: 9e
Lastenvahti: 15e(Esimerkkihinnat on ihan satunnaisia, ei työtä arvottavia. Lapsenlikka tosin voi nyhtää enemmän, tokihan vanhemmat haluavat pikku-Kallelle hyvän huolenpidon ;) )
Tämän sopimuksen allekirjoitettuaan he voivat ohjata sinut tehtäviin.
Ajattelitko kaikkien varustautuvan juhliin kirjoitusvälineet käsilaukussaan tai peräti läppärin ja tulostimen kera. hohhoijaa...
että lukija olisi niin nokkela että varustautuisi sillä sopparilla johon listattuna nuo yleisimmät työt.Mutta saat sinä sen läppärinkin viedä. Miten vaan vaikeimmaksi näet.
Ja sitten taas elämä yllättää. Joku idiootti keksiikin jotain aivan muuta, mitä kukaan normaali ihminen ei kuunaan kehtaisi toiselle ehdottaa, kuten olemme tästä ketjusta saaneet lukea. Ja taas mentiin...
Luuletko tosiaan, että sopimuspaperin esiin kiskaiseminen olisi yhtään sen helpompaa kuin kieltäytyminenkään kinkkisessä tilanteessa?
Et liene lukenut näitä kertomuksia ensinkään tai sitten et vaan tajua.
Meikäläistä ei kyllä jalliteta, mutta kaikki eivät ole samaa maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jouduin (vai pitäisikö sanoa pääsin) kokiksi.
"Sä voisitkin mennä auttamaan keittiöön kun siellä on nyt kiirettä"
Ammatiltani olen kokki.
Minulla on ratkaisu tuohon yllätysmomenttiin. Tehkää vastayllätys ojentamalla emännälle allekirjoitettava työsopimus. Eritelkää mitä mikin palvelu maksaa/tunti.
Tiskari: 8e
Tarjoilija: 9e
Lastenvahti: 15e(Esimerkkihinnat on ihan satunnaisia, ei työtä arvottavia. Lapsenlikka tosin voi nyhtää enemmän, tokihan vanhemmat haluavat pikku-Kallelle hyvän huolenpidon ;) )
Tämän sopimuksen allekirjoitettuaan he voivat ohjata sinut tehtäviin.
Ajattelitko kaikkien varustautuvan juhliin kirjoitusvälineet käsilaukussaan tai peräti läppärin ja tulostimen kera. hohhoijaa...
että lukija olisi niin nokkela että varustautuisi sillä sopparilla johon listattuna nuo yleisimmät työt.Mutta saat sinä sen läppärinkin viedä. Miten vaan vaikeimmaksi näet.
Ja sitten taas elämä yllättää. Joku idiootti keksiikin jotain aivan muuta, mitä kukaan normaali ihminen ei kuunaan kehtaisi toiselle ehdottaa, kuten olemme tästä ketjusta saaneet lukea. Ja taas mentiin...
Luuletko tosiaan, että sopimuspaperin esiin kiskaiseminen olisi yhtään sen helpompaa kuin kieltäytyminenkään kinkkisessä tilanteessa?
Et liene lukenut näitä kertomuksia ensinkään tai sitten et vaan tajua.
Meikäläistä ei kyllä jalliteta, mutta kaikki eivät ole samaa maata.
vitsi. En ymmärrä miksi otat siitä lämpöä. Tai että miksi joudun sitä sinulle selittämään.
Luulitko että oikeasti tarjosin käytännön helpotusta? Ajatuksen työsopparista komentelijan yllättyneessä kourassa oli tarkoitus olla huvittava, ei opettavainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun olisi pitänyt järjestää kohtaus, olisit vain tyynesti mennyt miehesi luokse ja katsellut ympärillesi. Miksi et kummeksinut sitä, miten epäkohteliaasti tulevat appivanhempasi suhtautuivat tilanteeseen? Ja misä vässykkä olikaan se mies, joka jätti sinut kitumaan....
Onpa tullut paljon vastauksia. "Lohdullista" kuulla, että en ole ainoa hyväksikäytetty!Tämän kummastelijan kysymykseen vastaisin, että mainitsemassani tilanteessa katsoin kaikkien kannalta olevan helpointa, että en nosta asiasta meteliä.
Olin ensimmäistä kertaa miesystäväni ja tämän vanhempien kanssa heidän sukunsa tilaisuudessa. Paikalla oli paljon eläkeläisiä, joiden kasvatus ja maailmankuva on syystäkin erilainen kuin meillä nuorilla, ja tilaisuudessa myös juhlistettiin erään heistä syntymäpäivää. Paikallaolijoista juuri kukaan ei tuntenut minua, ja totesin tuon jäävän ainoaksi kerraksi kun näitä ihmisiä tapaan. Ei siis ollut riskiä päätyä heille säännölliseen orjatyöhön. Lisäksi olimme usean sadan kilometrin päässä kotikaupungista ja liikkeellä yhdellä autolla, joten en olisi voinut tuosta vain lähteä lätkimäänkään, tai se olisi vaatinut suurta vaivannäköä. Tulevat appivanhempani olivat myöskin niin tuore tuttavuus, että en tiennyt kuinka suurta häpeää heille olisi aiheutunut, jos olisin järjestänyt kohtauksen. Kokonaisuuden kannalta oli mielestäni parasta, että tuon yhden kerran autan tätä emäntää ja jätän riidan haastamiset, kuten myös tulevaisuuden vastaavat tilaisuudet, väliin.
Jos emäntä olisi etukäteen pyytänyt minua piikomaan, olisin todennäköisesti kertonut ystävällisesti olevani niissä asioissa aivan lahjaton mutta voivani silti auttaa osaamiseni mukaan yhdessä miesystäväni kanssa. Olisin lisäksi maininnut, että pyyntö olisi ollut asiallisempaa osoittaa miehelle, hän kun on tämän ko. suvun jäsen ja minä en. Sitten olisin neuvotellut miehen kanssa tehtävien jaosta puoliksi. Jos mies ei olisi suostunut, olisimme varmaan jääneet pois koko juhlista tai miettineet jotakin muuta ratkaisua (esim. ihan vain kieltäytymistä).
Mutta kun tilanne tuli täysin puun takaa, en alkanut siinä kaikkien nähden neuvottelemaan, varsinkaan kun tämä emäntä oli minulle aivan vieras ihminen, eikä minulla siis ollut mitään käsitystä siitä, miten hänen kanssaan kannattaa keskustella. Jos hän olisi edes jälkikäteen tullut kiittämään avusta, olisin siinä yhteydessä huomauttanut että ei ollut kohteliasta kutsua minua juhlavieraaksi, kun oikeasti jouduinkin palvelijattareksi. Mutta tähänkin päivään mennessä (tapahtuneesta jo useita vuosia) ainoat sanat jotka hän on koskaan minulle sanonut, ovat nämä palvelijan rooliani koskevat käskyt ja ohjeet.
Olisin voinut itsekin aktiivisesti hakeutua puheisiin hänen kanssaan tilaisuuden lopuksi, mutta luin hänen elekielestään että hän oli sisäisesti todella häpeissään tilanteesta. Katsoin siinä olevan hänelle riittävästi rangaistusta. Tietenkään toista kertaa en hänen järjestämäänsä tilaisuuteen mene. Koen hänet muutenkin ihmisenä niin vieraaksi itselleni, että jo juhlavieraaksikin lähtemisen vapaa-ajallani kokisin uhraukseksi. Saati sitten piikomaan menemisen!
Onneksi minua ei muuten elämässäni ole hyväksikäytetty. Osaan kieltäytyä kaikenlaisista orjatyövoimapyynnöistä, enkä välitä jos pyytäjät loukkaantuvat - sillähän heistä pääsee kätevästi eroon ja välttyy vastaavilta pyynnöiltä jatkossakin. Läheiseni ovat onneksi kaikki sellaisia, että eivät harkitsekaan velvoittavansa minua mihinkään turhanpäiväiseen hommaan. He ymmärtävät, että olen kiireinen, teen haastavaa työtä, ja että vähänä vapaa-aikanani haluan rentoutua. No anoppi joskus syyttelee itsekkääksi, mutta samantekevää minulle. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
ap
Miksi sinun olisi pitänyt järjestää kohtaus, olisit vain tyynesti mennyt miehesi luokse ja katsellut ympärillesi. Miksi et kummeksinut sitä, miten epäkohteliaasti tulevat appivanhempasi suhtautuivat tilanteeseen? Ja misä vässykkä olikaan se mies, joka jätti sinut kitumaan....
Onpa tullut paljon vastauksia. "Lohdullista" kuulla, että en ole ainoa hyväksikäytetty!Tämän kummastelijan kysymykseen vastaisin, että mainitsemassani tilanteessa katsoin kaikkien kannalta olevan helpointa, että en nosta asiasta meteliä.
Olin ensimmäistä kertaa miesystäväni ja tämän vanhempien kanssa heidän sukunsa tilaisuudessa. Paikalla oli paljon eläkeläisiä, joiden kasvatus ja maailmankuva on syystäkin erilainen kuin meillä nuorilla, ja tilaisuudessa myös juhlistettiin erään heistä syntymäpäivää. Paikallaolijoista juuri kukaan ei tuntenut minua, ja totesin tuon jäävän ainoaksi kerraksi kun näitä ihmisiä tapaan. Ei siis ollut riskiä päätyä heille säännölliseen orjatyöhön. Lisäksi olimme usean sadan kilometrin päässä kotikaupungista ja liikkeellä yhdellä autolla, joten en olisi voinut tuosta vain lähteä lätkimäänkään, tai se olisi vaatinut suurta vaivannäköä. Tulevat appivanhempani olivat myöskin niin tuore tuttavuus, että en tiennyt kuinka suurta häpeää heille olisi aiheutunut, jos olisin järjestänyt kohtauksen. Kokonaisuuden kannalta oli mielestäni parasta, että tuon yhden kerran autan tätä emäntää ja jätän riidan haastamiset, kuten myös tulevaisuuden vastaavat tilaisuudet, väliin.
Jos emäntä olisi etukäteen pyytänyt minua piikomaan, olisin todennäköisesti kertonut ystävällisesti olevani niissä asioissa aivan lahjaton mutta voivani silti auttaa osaamiseni mukaan yhdessä miesystäväni kanssa. Olisin lisäksi maininnut, että pyyntö olisi ollut asiallisempaa osoittaa miehelle, hän kun on tämän ko. suvun jäsen ja minä en. Sitten olisin neuvotellut miehen kanssa tehtävien jaosta puoliksi. Jos mies ei olisi suostunut, olisimme varmaan jääneet pois koko juhlista tai miettineet jotakin muuta ratkaisua (esim. ihan vain kieltäytymistä).
Mutta kun tilanne tuli täysin puun takaa, en alkanut siinä kaikkien nähden neuvottelemaan, varsinkaan kun tämä emäntä oli minulle aivan vieras ihminen, eikä minulla siis ollut mitään käsitystä siitä, miten hänen kanssaan kannattaa keskustella. Jos hän olisi edes jälkikäteen tullut kiittämään avusta, olisin siinä yhteydessä huomauttanut että ei ollut kohteliasta kutsua minua juhlavieraaksi, kun oikeasti jouduinkin palvelijattareksi. Mutta tähänkin päivään mennessä (tapahtuneesta jo useita vuosia) ainoat sanat jotka hän on koskaan minulle sanonut, ovat nämä palvelijan rooliani koskevat käskyt ja ohjeet.
Olisin voinut itsekin aktiivisesti hakeutua puheisiin hänen kanssaan tilaisuuden lopuksi, mutta luin hänen elekielestään että hän oli sisäisesti todella häpeissään tilanteesta. Katsoin siinä olevan hänelle riittävästi rangaistusta. Tietenkään toista kertaa en hänen järjestämäänsä tilaisuuteen mene. Koen hänet muutenkin ihmisenä niin vieraaksi itselleni, että jo juhlavieraaksikin lähtemisen vapaa-ajallani kokisin uhraukseksi. Saati sitten piikomaan menemisen!
Onneksi minua ei muuten elämässäni ole hyväksikäytetty. Osaan kieltäytyä kaikenlaisista orjatyövoimapyynnöistä, enkä välitä jos pyytäjät loukkaantuvat - sillähän heistä pääsee kätevästi eroon ja välttyy vastaavilta pyynnöiltä jatkossakin. Läheiseni ovat onneksi kaikki sellaisia, että eivät harkitsekaan velvoittavansa minua mihinkään turhanpäiväiseen hommaan. He ymmärtävät, että olen kiireinen, teen haastavaa työtä, ja että vähänä vapaa-aikanani haluan rentoutua. No anoppi joskus syyttelee itsekkääksi, mutta samantekevää minulle. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
ap
Tyynesti mennyt miehen luo katsellen ympärilleen. :D Siis silleen ettei näe eikä kuule emäntää vai? Vai peräti tehnyt 180 asteen käännöksen toisen nokan edessä ja sen jälkeen ruvennut kuuromykäksi? Oletko tahallasi ymmärtämättä miten sosiaaliset tilanteet toimivat? Jos joku on noin kärkäs nakittaja että ovelta keittiöön vaan, ei siinä mitenkään tyynesti purjehdita mihinkään kuin Cornwallin herttuatar.
T. se sopparista vitsaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sanot EI, kun kukaan ei koskaan pyydä sinulta mitään? Tilanne vain tulee eteesi. Olet vieraassa paikassa kaukana kotoa, ilman kyytiä ja tietoa julkisista liikennevälineistä. Siihen aikaan kun nakitus minulle tapahtui, ei ollut vielä älypuhelimiakaan. Mitä olisin voinut tehdä? En tiennyt edes osoitetta, johon olisin voinut soittaa taksin.
Moni on kertonut vastaavista tilanteista kuin minun: että nakitus tulee kuin salamana kirkkaalta taivaalta. Olet luullut meneväsi juhliin vieraaksi, ja selviääkin, että olet palvelusväkeä. Päätät auttaa vähän, kunnes huomaat, että töitä tulee aina vain lisää, ja koko juhlat luhistuvat kokoon, ellet tee. Tiedät tekeväsi palveluksen, ja jatkat.
Kyllä minä osaan oikein hyvin sanoa EI, ja ihan kenelle tahansa. Mutta kun ei edes tiedä, kenen idea tämä oli, niin kenelle sanoa EI?
juu ei tuo pitkä sepustus jostain urista ollut hyvä, näin sanotaan ei, kun ne nakittajat eivät oikeasti kysy mitään ja tilanne tulee puun takaa, ei noin että ehtii valmistella paremman puheen kuin runeberg.
luultavasti olette niitä jotka sielä kyökissä sitä kahvia vielä yllättäen keittelee, tämä "runeberg" ei enää keittele kun ei tule "puun takaa" nakit enää ja jos tulisikin niin sanan säilä sivaltaa.
Minulla on ratkaisu tuohon yllätysmomenttiin. Tehkää vastayllätys ojentamalla emännälle allekirjoitettava työsopimus. Eritelkää mitä mikin palvelu maksaa/tunti.
Tiskari: 8e
Tarjoilija: 9e
Lastenvahti: 15e(Esimerkkihinnat on ihan satunnaisia, ei työtä arvottavia. Lapsenlikka tosin voi nyhtää enemmän, tokihan vanhemmat haluavat pikku-Kallelle hyvän huolenpidon ;) )
Tämän sopimuksen allekirjoitettuaan he voivat ohjata sinut tehtäviin.
Ajattelitko kaikkien varustautuvan juhliin kirjoitusvälineet käsilaukussaan tai peräti läppärin ja tulostimen kera. hohhoijaa...
että lukija olisi niin nokkela että varustautuisi sillä sopparilla johon listattuna nuo yleisimmät työt.Mutta saat sinä sen läppärinkin viedä. Miten vaan vaikeimmaksi näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu on juuri se tilanne, jossa pyyntö tulee niin puun takaa ja ystävällisesti esitettynä, että sitä menee ihan sanattomaksi, eikä osaa heti kieltäytyä. No, jossain vaiheessa tajusin, etten varmaankaan koskaan pysty sanomaan ihmisille päin naamaa, että en suostu ja että pidän pyyntöä törkeänä. Menen siis kirjaimellisesti ihan hiljaiseksi. Otin sitten sen linjan, etten sano mitään, vaan otan ja lähden tieheni. Parin kerran jälkeen minua alettiin pitää epäluotettavana ja sain olla rauhassa.
Jutun ydin on tajuta, että nämä hyväksikäyttäjätyypit kyllä nykymaailmassa tietävät ihan hyvin mitä ovat tekemässä, he eivät vain välitä, vaan toisten ihmisten tunteet ovat heille ilmaa ja yleensä vain raha merkitsee jotain. Kun joku osoittautuu sellaiseksi, ettei häntä voi nakittaa, eivät nämä ihmiset siitä mitenkään edes loukkaannu, eiväthän he itsekään suostuisi moiseen! Mutta pokkaa riittää silti käyttää hyväksi niitä, jotka eivät osaa sanoa ei. Ehkäpä he jopa tuntevat pientä halveksuntaa näitä hyväksikäytettäviään kohtaan. Joten pois kävelemisestä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menimme naimisiin nopealla aikataululla, eivätkä minun ja mieheni perheet olleet ehtineet tavata ennen häitä. Olin tietenkin kertonut perheestäni ja anoppi tiesi, että minulla on (tuolloin) 15v sisko. Siitä anoppi saikin kuningasajatuksen: Sinun siskosihan on nuori tyttö, hänhän voi häiden ajan vahtia miehen veljen 2v poikaa, jotta aikuiset saavat juhlia!
Eli oli nakittamassa täysin hänelle tuntematonta ihmistä - morsiamen siskoa- poikansa lapsen lapsenvahdiksi. Nätisti ilmoitin, ettei käy. Jolla on lapsi, vahtikoon tai järjestäköön vahdin muualta.
Sittemmin hän nakittanut meille tehtäviä. Muuten asia olisi ok, mutta kun välimatka on 850km ja sen ajaminen on aika rasittavaa ja viivymme perillä vain pari päivää. Se pari päivää joutuu sitten kuskaamaan heitä rautakauppaan, kampaajalle, sienimetsään...heillä kun ei ole autoa. Olisi kyllä rahaa ajaa taksillakin. Ei me ajeta 850km päästäksemme kuskaamaan eri paikkoihin.
Sitten ihmettelevät, miksei käydä heillä.
Tuttu on juuri se tilanne, jossa pyyntö tulee niin puun takaa ja ystävällisesti esitettynä, että sitä menee ihan sanattomaksi, eikä osaa heti kieltäytyä. No, jossain vaiheessa tajusin, etten varmaankaan koskaan pysty sanomaan ihmisille päin naamaa, että en suostu ja että pidän pyyntöä törkeänä. Menen siis kirjaimellisesti ihan hiljaiseksi. Otin sitten sen linjan, etten sano mitään, vaan otan ja lähden tieheni. Parin kerran jälkeen minua alettiin pitää epäluotettavana ja sain olla rauhassa.
Jutun ydin on tajuta, että nämä hyväksikäyttäjätyypit kyllä nykymaailmassa tietävät ihan hyvin mitä ovat tekemässä, he eivät vain välitä, vaan toisten ihmisten tunteet ovat heille ilmaa ja yleensä vain raha merkitsee jotain. Kun joku osoittautuu sellaiseksi, ettei häntä voi nakittaa, eivät nämä ihmiset siitä mitenkään edes loukkaannu, eiväthän he itsekään suostuisi moiseen! Mutta pokkaa riittää silti käyttää hyväksi niitä, jotka eivät osaa sanoa ei. Ehkäpä he jopa tuntevat pientä halveksuntaa näitä hyväksikäytettäviään kohtaan. Joten pois kävelemisestä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa!
entä jos nakittaja on lähisuku, kuten näissä usein anoppi. Miten sukurauha tuossa tilanteessa, jossa kävelee tyynesti pois ja tulee kuuromykäksi?
jollekin randomille kaverille kyllä ihan ok.
Itse olen nyt viisikymppinen nainen. Lapsena ja nuorena suvun juhlissa, siis häissä, hautajaisissa, synttäreillä, ollessa olivat tietenkin vanhempani samoissa tilaisuuksissa. Lapsena ja nuorena ollessani äitini aina lupaili, että tottakai tytär tiskaa, kaitsee lapsia, tyhjentää pöytiä jne eli nakitti minut hommiin. Samoin kyllä tekivät muidenkin tyttöjen äidit.
Äiti teki sitä samaa, kun olin jo aikuinen ja asuin omillani. Jos hän ei luvannut minua avuksi, hän oletti, että itse automaattisesti tekisin niin. Ja jos en tehnyt, voi sitä häpeän ja suuttumuksen määrää, kun on noin laiska tytär. Sanomattakin on selvää, ettei pojilta vaadittu mitään.
kun tippuu ja särkyy tarpeeksi monta lasia/lautasta/maljakkoa/perintö kristallia ei enää kysellä. "voi ei apua miten se noin lipsahti..."
nimimerkillä kokemusta on
nakittaa ihmisiä esim. ruoanlaittoon.
Esimerkkinä yksi kerta:
Olimme erään vanhemman sukulaisen pihatalkoissa. Siinä kun sitten mietittiin että miten rytmitetään päivä niin tämä ihminen, sanotaan vaikka että setäni vaimo, alkoi puhumaan että hän oli ajatellut että ruoka olisi tähän aikaan ja ruokana olisi tätä ja tätä. No tässä vaiheessa varmasti kaikki ajattelevat että hän tekee ne ruoat kun on noin tarkkaan miettinytkin asiaa, mutta eihän se nyt niin mene.
Tuo nainen sanoi sitten "joku voisi kyllä tehdä nuo ruoat kun minä olen niin huono tekemään sitä ja tätä" ja katsoo suoraan minuun. Mitään ei siis kysytä missään vaiheessa keneltäkään ja kun "palaveri" on ohi, kysyn että niin että kuka ne ruoat nyt tekee. Rouva puuskahtaa että "sinä, eikös sitä niin sovittu".
Meinasin sanoa että no ei sovittu kun ei mitään kysytty, mutta koska pidän sedästäni, olin hiljaa.
Parastahan tässä on se että tuo rouva oli sitten vieressä kyttäämässä että miten minkäkin asian tein ja kaikenhan tein tietenkin väärin. Lopulta sanoin että "rouva on hyvä ja tekee itse kun en kerta osaa" niin rouva heitti marttyyrivaihteen päälle ja alkoi itkemään "kun kaikki on niin ilkeitä hänelle". Siitähän riemu vasta repesikin kun kävin sitten kaupasta ostamassa naudanjauhelihaa, enkä käyttänytkään niitä valmispullia mitä jääkaapissa oli valmiina (Rouvahan ne oli ostanut sinne, sitä en tosin tiennyt ennen pommin räjähtämistä).
Ai niin. Olen ravintolakokki, tuolloin opiskelin viimeistä vuotta, mutta luulen että osasin jo tuolloin ne tehdä ne lihapullat kastikkeella ihan oikein. =D
No nykyään kysyn vastaavissa tilanteissa ihan suoraan että kuka tekee jne. Viime kerta ärsytti kovastikin koska odotin talkoopäivää serkkujen ja muiden sukulaisten seurassa. Keittiössä kun tuli muutenkin vietettyä aikaa.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 19:29"]
Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.
Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!
Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
Toisaalta itsekin ajattelen, ettei veden heittäminen naapurin mummon kukille nyt niin suurta vaivaa vaadi. Mutta mitäs sitten, kun haluat lähteä lomalle? Tai menet töiden jälkeen terassille ja kukkaset eivät saa sinä päivänä vettä?
Naapuriapu, ja varsinkin vanhojen ihmisten auttaminen, on tärkeää mutta niissä on yleensä se lopputulos, ettei omaa elämäänsä voi enää viettää normaalisti.
Tottakai ihmisä kuuluu auttaa (ketä tahansa), jos hän on satunnaisen avun tarpeessa, mutta ei kenenkään kuulu naapureidensa vakinaisiksi kotiorjiksi, tai puutarhureiksi ruveta.
Olen työssäni jatkuvasti tekemisissä vanhusten kanssa ja heitä myöskin avustan ja autan tarpeen vaatiessa enemmänkin, kuin työnkuvaani kuuluu. Valitettavasti mummuja (pappoja toki myös) on monen sorttisia, niin kuin minkätahansa ikäisiä ihmisiä. Toiset ovat lapsesta saakka hyväksikäyttäjiä, toiset taas hyväksikäytettyjä ja osa siltä väliltä. Hyväksikäyttäjämummot ovat ihan yhtä pirullisia, viekkaita ja veemäisiä, kuin nuoremmat "kolleegansa". Jos olet liian kiltti ja annat vähänkään siimaa, niin hyväksikäyttäjä kietoo sinut hetkessä systeeminsä orjaksi ja tekee kaikkensa, että et pääse siitä seitistä millään irti. Jos joskus jotenkin onnistut "velvoitteestasi" irti rimpuilemaan, niin tuloksena on haukkumiset ja jopa valheellinen mustamaalaus.
Vanhoissa ihmisissä on sairaalloisia narsisteja ihan yhtälailla, kuin nuorissakin, ei se ikä ihmistä paranna, usein jopa päinvastoin. Onneksi kuitenkin valtaosa vahuksista on erittäin mukavia ja sydämellisiä ihmisiä ja heitä auttaa oikein mielellään, vaikka eivät pyytäisikään.
juon julkisesti.
Arvatkaa haluaako kukaan antaa lapsiaan tai kahvivelvollisuuksia suvun sienelle.