Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 17:23"]

Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.

Tästä tuli paha mieli. Jos vanhempi ihminen ei jaksa kukkapenkkin ylläpitoa ja kuitenkin saa siitä iloa, niin olisko se iso asia, että nuoremmat ihmiset sitten hoitaisi hänelle sitä - naapuriapuna.

En itse ole mikään viherpeukalo, mutta kyllä sen vartin päivässä jaksaisin lähimmäisen eteen tehdä.

Onneksi meidän taloyhtiössä naapurit ymmärtää ja auttaa. Ihania ihmisiä kaikki. Jopa mummotkin.

Sori mutta jos näiden mummeleiden pyyntöihin lähtee, ne yleensä riistäytyy kädestä. Kokemusta on. Olin vasta kirjoittamassa vuokrasopparia kun ovea rimpautettiin ja vanha mummo rollaattorilla alkoi kyselemään voinko toisinaan auttaa tukisukkien poisotossa illalla. Vastasin paremman tiedon puutteessa joo ja siitä alkoi mun jokailtainen mummotunti. Kun sinne asuntoon joutui, oli ne sukat, piti siivota kissan hiekkis, kantaa vedet ja iltapalat sängyn viereen. Lista oli loputon. Minut itkettiin jopa bussipysäkiltä ottamaan sukat pois ja syyllistettiin että hän saa veritulpan. Kun sitten lopulta minulta alkoi iltakoulu töiden jälkeen ja menin kertomaan etten ehdi enää illasta häntä auttelemaan, suuttui mummo verisesti ja yritti vaatia että siirrän kouluni Tikkurilasta Hesaan jotta voin piipahtaa koulunja työn välillä hänen sukkansa ottamassa pois. Yhteistyömme loppui sitten mutta uhkailu kaikenmaailman turhilla ilmoituksilla jatkui käytävässäsiihen asti kunnes sanoin, että hän ei ilmeisesti ole enää niin täyspäinen, että voisi asua yksinja sen seurauksena aion ottaa yhteyttä hänen Jenkeissä asuvaan tyttäreensä ja kertoa tilanteen eteenpäin. Mummusta tuli kisumirri joka loikki pakoonmut nähdessään.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 21:30"]

Kastejuhla oli iso ja isossa seurakuntasalissa. Kun päästiin sinne, kaveri antoi essun ja osoitti minut keittiöön.
Keittiössä oli kaikki kakut ja pullat laatikoissa ja kahvit ja muut pusseissa ja astiat vielä kaapeissa. Melkoista haipakkaa piti, että sain katettua pöydät ja keitettyä kahvit ja äkäisesti kävin kättä pitämässä vauvan pään päällä.

Yksin sitten tarjoilin 80 ihmisen kahvittelut.

Lisäksi ostin kummilapselleni silloin uutuutena tulleen kummisormuksen, eli sellaisen pienen timanttisormuksen, minkä lapsi saa sitten kun kasvaa isoksi vaikka kaulakoruun.
Kaverini esitteli kaikille muiden ihmisten tuomia potkupukuja ja otti sitten minun ostaman sormuksen käteen ja hymähti ja nakkasi vaivihkaa sen pois.

Tapauksesta on 17 vuotta ja en usko, että kummilapseni on ikinä nähnyt sormustaan. Emme kyllä ole kyseisen kaverin kanssa enää tekemisissäkään monista seikoista johtuen.

Toinen tapaus oli puolituttu, joka sai vauvan yksin. Vauva oli pariviikkoinen ja toi minulle hoitoon, että pääsee kauppaan. Soitti muutaman tunnin kuluttua, että kassissa on purkkimaitoa ja tuttipullo, hän erehtyi kaljalle ja on päissään. Ei voi tulla hoitamaan vauvaa. No vauva oli minulla hoidossa yön. Lapsi huostaanotettiin myöhemmin.

[/quote]

paha mieli tuli molemmista, toisessa kirjoittajan & toisessa vauvan puolesta :( !

oi miten olisinkaan itse ilahtunut sormuksesta vauvanvaatteiden & vauvakirjojen asemasta! vaatteet kun jäävät pieniksi, menevät kiertoon

Yksi kaveri harrasti sitä että kun sovittiin näkevämme lasten kanssa puistossa, hänelle tulikin tarve päästä kauppaan tms asioille. Hoidin siis koko laumaa. Samoin tuli meille kylään ja lähti ostamaan vaatteita ilman lapsiaan. Onneksi ei ole enää pariin vuoteen ollut tulossakaan.

Vanhempi sukulainen muutti kotitilaltaan kaupunkiin ja otti talosta (jossa asui yksin) mukaan vain sen, mitä katsoi tarvitsevansa. Taloon jäi valtavasti tavaraa ja roskaa, samoin piharakennuksiin. Mitään sukulainen ei karsinut ja käynyt läpi itse, vaan kun tuli tilan myynnin aika, tavarat oli minun (en ole koskaan omistanut mitään osuutta ko. tilasta) ja minun pitäisi HETI tulla hakemaan romuni.

Asumme 150 km:n päässä ja meillä on pieni henkilöauto, johon ei matkustajien lisäksi kamalia määriä tavaraa mahdu, mutta useampi kuorma haettiin ja kerran isompaa tavaraa lainaan saadulla peräkärryllä.

Asumme pienemmässä asunnossa kuin ko. sukulainen, mutta hän ei suostunut siihen, että tavaroita varastoitaisiin hänen tilavampaan kellariinsa joksikin aikaa. Sain naapurilta varastokopin käyttöön ja se on meidän oman varastokopin lisäksi nyt täynnä (toisessa oli aiemmin jo omiakin varastoitavia tavaroita).

Keväällä sairastelin ja läheinen sukulainen oli todella huonossa kunnossa ja sairaalassa pitkään. Kuinka ollakaan myös tämä toinen sukulainen joutui sairaalaan. Menin lapseni kanssa käymään sekä sairaalassa, että sukulaisen asunnolla. Asunnossa oli hirvittävä kaaos, roskaa, romua, likaisia ja puhtaita pyykkejä sekaisin ja oikeastaan kaikki tavarat pitkin lattioita. Siivosimme asuntoa lapsen kanssa 3 päivää vaikka itse olin pahasti kipeänä ja jouduin tuolla reissullakin käymään pahentuneiden oireiden vuoksi lääkärissä.

Kun kävimme katsomassa sukulaista sairaalassa ja kerroimme, miten olimme asuntoa siivonneet ja keränneet monta pussillista roskaa ja pesseet ja järjestäneet kaikki pyykit, saimme ainoastaan haukut siitä, kun emme suostuneet tuomaan sukulaiselle tietokonetta sairaalaan "ajankuluksi". Sairaalassa ei edes ollut nettiä potilaiden käytössä, joten koneella ei olisi tehnyt mitään.

Kesää kohti tultaessa sukulainen alkoi soitella, että aikoo muuttaa pienempään asuntoon, koska sitten on helpompi siivota. Olin sitä mieltä, että ensin pitäisi siivota nykyinen asunto ja tarkastella tilannetta sitten.

Yhtäkkiä sukulainen oli jättänyt viestin vastaajaan, että on nyt uudessa asunnossa ja minun pitäisi taas välittömästi tulla hakemaan romuni pois. En enää edes tajunnut, mitkä tavaroista muka ovat minun.

Taas lähdettiin pienellä autolla ajamaan ja sukulaisen vanhalla asunnolla odotti yllätys, kaikki tavarat pöytää, sänkyä, nojatuolia ja keinutuolia lukuunottamatta oli jätetty vanhaan asuntoon, eikä mitään oltu pakattu. Menimme käymään uudella asunnolla, missä sukulainen tyytyväisenä istui, selvästi jo uuteen asuntoon muuttaneena. Hän ilmoitti, että muuton hoitaa hänen 70 ja 80-vuotiaat serkkunsa henkilöautoillaan eikä hän jaksa pakata kun on vanha ja sairas (nuorempi kuin ko. serkut). 

Seuraavana päivänä vanhalle asunnolle tuli pari serkkua ja minun valjastettiin muuttovastaavaksi, vaikka minun oli pitänyt tulla vain hakemaan niitä "romujani" pois (lähinnä suvun vanhoja astioita). Sukulainen ei ollut hankkinut edes muuttolaatikoita ja hänellä on valtavasti tavaraa, 80 neliön asunto täynnä. Mistään hän ei suostunut luopumaan, kaikki tavarat kannettiin 25 neliötä pienempään asuntoon, minne ne eivät millään mahdu. Sukulainen itse lähinnä istui ja komenteli muita. 4 tunnin rehkimisen jälkeen hän keksi hakea kaupasta juotavaa, muillekin kuin itselleen sentään. Ruokaa ei ollut.

Uudessa asunnossa kasattin kirjahyllyä, jota ei kuitenkaan voitu alkaa täyttää jonkun osan puuttuessa, joten projektia uudella asunnolla ei saatu eteenpäin.

Menin viikon kuluttua uudelleen käymään ja kaikki oli samassa jamassa, sukulainen itse ei ollut tehnyt mitään. Raahasin kaverini kanssa kirjalaatikoita 1,5 päivää ja kokosimme kirjahyllyn valmiiksi. Oli selvää, että tavarat ei uuteen asuntoon nätisti asetu (ahtaus) ja sukulainen ei vaan tätä käsitä. Taas ongelmana olivat vain minun romuni, ne muutamat astialaatikot.

Viimeisen kerran kävin lasten kanssa muutama viikko sitten niin, että sain ilmoituksen, että tavarat on tultava hakemaan (niitä oli jonkin verran molemmilla käyntikerroilla viety, mutta ahtautta on, koska keväällä sairaalassa ollut lähisukulainen kuoli ja hänenkin tavaransa on käytävä läpi).

Sukulaisen kanssa juttelimme, että jos hänen asuntonsa kellariin nyt jotain laitettaisiin, kun siellä on hyvin tilaa ja meillä on projektit omassa päässä vielä hiukan kesken, että jos sitten haettaisiin, kun saadaan itse jotain karsittua. Tämä ei tietenkään sopinut. Sukulainen halusi mennä katsomaan uuden asunnon kellaria ja vanhaa kellaria ja kun vanhalle kellarille pääsimme, hän ilmoitti menevänsä kahville ja nukkumaan (kello oli 14). Jäin lasteni kanssa yksin siivoamaan kellaria, missä oli vanhan sukutilan muovirullia ym, jotka ei olleet minun, sukulaisen kirjahyllyyn kuuluvia kaapin ovia (ei minun), hänen vaatteitaan ja papereitaan. Sekä muutama kirja- ja astialaatikko. Heitimme pois näitä "meidän romuja" pari säkillistä ja sinne sitten meni vaikka mitä, kun sukulainen itse ei kerran ollut suostunut tavaroita läpikäymään.

Pakkasimme autoon kaiken mikä sinne minun ja kahden lapsen lisäksi mahtui ja ajoimme samana päivänä pois.

Tämän jälkeen sukulaisesta ei ole kuulunut mitään.

Pelkään sitä päivää, kun hän toteaa, ettei sittenkään pärjää uudessa asunnossaan, jossa hän viimeksi käydessämme istui kauttaaltaan tavaroiden ympäröimänä, ja joudumme taas tilanteeseen, jossa kuskaamme henkilöautolla "meidän" romuja, jotka oikeasti ovat sukulaisen tavaroita, joita ei vaan viitsi käydä itse läpi ja selvitellä.

Kyse aikamiespojasta, joka eli sukutilalla äitinsä ja isänsä kanssa täysihoidettuna 50-vuotiaaksi asti, kunnes vanhemmat alkoivat ikääntyä ja joutuivat vähitellen laitoshoitoon.

Nuorena likkana (~13v) minut laitettiin hoitamaan neljää serkkuani, iältään 1-4v. Kyseessä kahden perheen lapset. Tätini, näistä kahden äiti, lupasi minulle kyllä kunnon korvauksen joten suostuin. Muutamasta tunnista oli kyse, mutta loppujenlopuksi aika oli tyyliin 14-23. Minua ei oltu millään tavalla ohjeistettu mm. lasten nukuttamisen, syöttämisen tms suhteen, tyyliin ovi vaan kiinni "Kyllä te pärjäätte!!" ja penskat kitisivät nälkää, väsymystä ym vaikka parhaani tein, en esim. saanut niitä kaikkia nukutettua. Ja tarjosin siis toki jotain ruokaa mitä kaapista löytyi mutta ei ole ihan läpihuutojuttu syöttää neljä sen ikäistä "vierasta" lasta ilman että tietää niitten tottumuksia yms. No, olin ihan lopen uupunut kun tätini ja setäni viimein palasivat, tätini sanoi että menee nyt hakemaan palkkioni ja meni makuuhuoneeseensa (minulla tietysti setelinkuvat silmissä), se jo etukäteen hehkutettu huikea palkkio oli sitten KIRJA! Sellanen teinityttöjen pokkari mikä varmaan on ilmaiseksi saatu jostain. En ole vielä tähän päiväänkään menessä lukenut. Ja oltiin innoissaan jo sopimassa uusia keikkoja kun kaikki oli sujunut :) Onnistuin onneksi kiemurtelemaan niistä.

Toinen tapaus, myöskin lastenhoidosta kyse. Tätini kysyi minua tyttärellensä lapsille lastenvahdiksi (eli kyseessä siis serkkuni lapset, joita en ole ikinä edes nähnyt, 3kpl). Minun olisi pitänyt jättää ansiotyöni ja matkustaa heille asumaan, olisin saanu "työsuhdeasunnoksi" huoneen heidän talostaan. Työn kesto useampia kuukausia. Tyttärellä on niin vaikeaa nyt. Olin tuolloin jo täysi-ikäinen mutta asuin vanhemmillani ja muutto tuppukylästä toiselle puolelle suomea tietysti hieman houkutti ja aloin tätä tarjousta hieman jo harkitsemaan, KUNNES tulin ohimennen kysyneeksi palkasta, "Ei hänellä ole valitettavasti varaa maksaa mitään mutta saat ihan ilmaiseksi asua heillä" Että ihan ilmaiseksi SAAN tulla hoitaman heidän lapsiaan 24/7 xD

204: Mikä ihme sinua vaivaa??? En voi käsittää, miksi tuollaiseen suostut. Sun tapauksessa ei edes kyse ole mistään "yllätysmomentista", vaan sinä alistut koko ajan ja toistuvasti samalla lailla hyväksikäytettäväksi. Sori, mutta ei kyllä heru nyt yhtään empatiaa. On ihan omissa käsissäsi olla kynnysmattona. Nouse ylös sieltä lattialta ja lopeta turha valittaminen!

Minut nakitettiin teininä vahtimaan lapsia. Tämän homman tein mielelläni ja hääpari kysyi etukäteen ja lupasi pienen korvauksen. Homma hoitui ja kun olivat antamassa rahaa, vanhempani kieltäytyivät rahasta puolestani! Että ärsytti.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 10:26"]

204: Mikä ihme sinua vaivaa??? En voi käsittää, miksi tuollaiseen suostut. Sun tapauksessa ei edes kyse ole mistään "yllätysmomentista", vaan sinä alistut koko ajan ja toistuvasti samalla lailla hyväksikäytettäväksi. Sori, mutta ei kyllä heru nyt yhtään empatiaa. On ihan omissa käsissäsi olla kynnysmattona. Nouse ylös sieltä lattialta ja lopeta turha valittaminen!

[/quote]

204 vastaa:

Nuo tavarat, jotka sukulaisen mielestä ovat romuja, ovat arvokkaita, sekä rahallista että tunnearvoa. Ko. sukulainen olisi siis antanut lapsuudenkotinsa vanhojen huonekalujen noin vaan mennä hävitettäväksi. Minulle tuo paikka on ollut mummola, mutta en tosiaan ole tilan osakas ollut missään vaiheessa millään tavalla.

Itse rakentamansa lastulevyhyllyn sukulainen kyllä halusi säästää. Kun hänelle yrittää puhua tavaroiden arvosta, hän ei tajua sitä. Itse ostaa koko ajan uutta, myös astioita, vaikka niitä oli laatikkokaupalla ennestään, mutta kun ne hän katsoi "romuiksi".  Uuteen asuntoon vietiin muuttotalkoissa ensimmäisten tavaroiden joukossa rottinkinen parvekekalusto, jotta sukulainen saisi parvekkeen sisustettua, ja kun muutaman viikon kuluttua menin käymään, parvekkeella oli toinen täysin samanlainen kalusto, eri värinen vaan "kun halvalla sai". Sukulainen itse ei näe käytöksessään mitään ongelmaa. Hänellä on diagnosoitu sairaus, joka aiheuttaa myös dementoitumista edetessään. Muita hän ei koskaan ole osannut ottaa huomioon, koska on elänyt a. muiden passattavana b. tavallaan erakkona, ei koskaan ole ollut parisuhteessa.

Sukulainen ei myöskään käsitä sitä, että vaikka osan tavaroista laittaisikin myyntiin, ne eivät hetkessä mene kaupaksi, vaan jo myyntiin laittaminen vie aikaa.

Vanhalta sukutilalta minä myin pihakeinun, betonimyllyn, tuoleja, keinutuolin, penkkejä, 3-osaisen ison kirjahyllyn, mankelin ja siirrettävän patterin. Tätäkään ei noteerattu miksikään.

Sukulainen on sitä mieltä, että hänen kanssaan voi neuvotella, mutta lopputulos on aina se, että on tehtävä hänen tahtomallaan tavalla ja asiat on valmiiksi päätetty.  Mutta nyt on viimeinenkin meidän "romuiksi" katsottava laatikko haettu, enkä vähään aikaan aio tekemisissä olla. Toki tuollainen aiheuttaa minulle omaan elämääni hankaluuksia kun varastointitilaa ei tällä hetkellä vain ole.

Ko. sukulainen pitää minua kamalan ilkeänä ihmisenä ja nälvii minua jatkuvasti siitä, miksi en jo ole "romuja" organisoinut eteenpäin ja miksi lähisukulaisen perunkirjoitus on tekemättä ym. Omissa tavoissaan ei näe yhtään mitään outoa. Ja jos taas kyllästyn hänen jatkuviin vaatimuksiinsa enkä pidä yhteyttä, hän aloittaa "et ole lainkaan minua, vanhaa sukulaistasi käynyt katsomassa"-valituksen, eikä käsitä, että hänen oma käytöksensä voisi vaikuttaa asiaan jotenkin.

Sattumalta näimme hänen testamenttinsa kun asuntoa siivosimme ja siinä oli kohta, että hänen kuoltuaan asunto on tyhjennettävä kahdessa vuorokaudessa. Tämä osoitti sen, miten sokea hän on sille, miten paljon tavaraa on ja miten kauan asunnon siivous ja tyhjentäminen vie oikeasti aikaa. 

204/206. Et vieläkään kertonut yhtä ainoaa hyvää syytä, miksi nuo tavarat olisi sinun vastuulla. Tai miksi sinun pitäisi tanssia tuon sukulaisen pillin mukaan. Sinä otat nyt vapaaehtoisesti vastuuta asioista, jotka ei sulle kuulu ja joihin et voi vaikuttaa. Ihan oma valinta. Kannattaa huomata se nyt mieluummin myöhässä kuin ei koskaan. Ota vastuu OMASTA elämästäsi ja käytöksestäsi, äläkä anna muiden heitellä sinua mielialojensa ja hulluutuksiensa mukana.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 22:05"]

Muakin on käytetty hyväks tämän yhden perheen toimesta useamman kerran, mutta yksi on yli muiden. Vieläkin olen niin vihainen tästä etten kovinkaan paljoa ole tekemisissä heidän kanssaan. Mieheni veli meni muutama vuosi sitten naimisiin. Häämatkalle lähdettiin luonnollisesti pariksi viikkoa Bulgariaan. Pariskunnalla kaksi lasta, toinen on koulussa ja toinen päiväkoti-ikäinen. Tämä koululainen sitten ilmestyi meille ensimmäisenä päivänä kun vanhempansa olivat matkaan lähteneet. Ihmetttelin tätä hieman kun ei ollut mitään sovittu. Lapsi siihen vain tuumasi että: Äiti käski mun tulla tänne aina koulun jälkeen hoitoon kun oot kuitenkin kotona.
Mitä siinä sitten teet?!
Lapsen äiti ei luonnollisestikkaan ollut kysynyt minua hoitajaksi. Anopille oli kuitenkin valehdellut hoidon olevan järjestetty. Minä olin kuulemma luvannut hoitaa tyttöä joka päivä koulun jälkeen. Anoppi oli hommattu hoitamaan lapsia klo:18 eteenpäin.
Vanhemmat palasivat aikanaan lomaltansa mutta eivät sanallakaan selittäneet toimintaansa. Epämääräistä muminaa kuului siitä "kuinka kuitenkin on kotona". Olin siis kotiäitinä tuolloin. Että tällasta täällä.

[/quote]

Mä olisin soittanut piruuttani hääparille perään ja kysynyt, että mites kulunkien laita.. Tai sitten ilmoittanut sossuille. En olisi ottanut hoitoon, siinäpä ihmettelee.

Ei ne sinänsä ole minun vastuulla, mutta en halua kaikkia mummolan muistoja menettää. Kaikki olisi mennyttä jo, mikäli en olisi suostunut sukulaisen pillin mukaan tanssimaan edes jonkin verran.

Kyllähän hän oli myös sitä mieltä, että minun yläasteikäisen poikani pitäisi mennä hänen tietokonettaan korjaamaan, kun se ei ole vielä ihan sellainen kuin sukulainen haluaa... Kyse siis tuon sairauden mukanaan tuomista ongelmista, ei enää hallitse konetta ja saa sen täysin sekaisin, mutta ei sitä itse tajua. Poikaa en lähtenyt koneen korjaukseen kuskaamaan.

-204-

Minun surullinen tarina .
Eli synnyin vauvani ja kahden vrk päästä mieheni haki minut kotiin. Paikat ovat tosi kipeät, vauva oli kilo isompi kuin arvioitu ja synnytys kesti tasan vuorokauden. Puolison kanssa oli sovittu että kotona ovat vain läheiset. Tultuani kotiin sain yllätys vieraita, kettiössä istuivat puolison teiniikäinen poikansa kavereiden lauman kanssa. Naureskelivat ja käskivät minun keittää tuliais kahvia ja kaataa pöytä vieraille.
Olin varmasti särkylääkkeiden valituksessa, miten olisin heittänyt kahvipannu ja kuppit päin naamalle. Rauhallisesti vain sanoin , että saatte itse ottaa kahvi ja mukit löytyy kaapista.

Ei siinä vielä kaikki. Seuraavana päivänä puolison nuorin lapsi soitti useampia kertoa ja pyysi tomaan hänelle jonkun koulukirjan. Unohtanut isän luona kun kävi viikon lopuna. Ulkona oli pakkasta -20 ja minulla oli tasan 4vrk synnytyksen jälkeen. Kaikkien huolimatta mies pyysi minut kuskkiksi, hän ei voinut itse ajaa kun ottanut muutama kaljaa.
Minä jätin vasta syntynyttä vauva ja vein ne koulukirjat, viskasin ne postilaatikolle.
Olin hirmu vihainen. Olisi pitänyt toimia toisin. Miksi tyttön äitinsä ei voinut järjestää kyytiä itse . Tiesi hän että meillä on muuta puuha.

Autan ihan mielelläni juhlissa jos asiallisesti pyydetään. Törkeänä pidin kuitenkin sitä, kun ex-anoppi oli pyytänyt minua auttamaan juhlissa ja oikeastaan mitään tehtävää ei siinä vaiheessa enää ollut. No, anoppi osoitti tuolin ja sanoi että voit istua tuossa. Siis yksin siellä keittiössä kun muut juhlivat puutarhassa. Muutaman kerran sain sitten käydä tarjoilemassa juomia ja mennä sitten pyynnöstä takaisin jatkamaan niitä "hommia" joita ei siis oikeasti ollut.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 21:31"]

rakennusinsinööri, niin äkkiäkös pian mä piirrän koko helvetin suvulle kesämökit ja tuttujen tutuille autotallit, pihasaunat ja navetat...

Eikä tartte ees ilmaiseksi, saisin satasen tai kaksi! Vau...

Miehelläni helpotti kun perusti toiminimen juurikin sen takia kun jatkuvasti tuli pyyntöjä piirtää ja valvoa työmaita. Nyt on helppo kun voi heti kättelyssä sanoa että mitä maksaa ja kaikki tehdään laillisesti veroja myöten. Moni tosiaan kuvittelee että sen talon piirtää yhdessä illassa ja usein vielä se aikataulu  on sellainen että "ei oo kiire mutta perjantaina pitäis saada kuvat rakennusvalvojalle". Miehellä ei tosin ollut ongelmana hyväksikäyttäjät (vaan kaikki olivat kyllä aina valmiina maksamaan) vaan se että aikaa ei yksinkertaisesti ollut oman päätoimen japerheen rinnalla liikaa. Nyt voi sitten ottaa ne mitkä kiinnostaa ja ehtii tehdä. Tämä toimii eikä kukaan vedä herneitä nenään.

Varmaan joku sanoo että onpa tylyä kun ei voi edes sukulaisille tehdä ilmaiseksi. Toki esim. isovanhemmille apu on ilmaista (he auttavat lastenhoidossa) mutta jo sisaruksia jälkeläisineen on niin paljon että ei muuta ehtisi tekemäänkään. KUn itse rakensimme taloa niin emme edes pyytäneet talkoolaisia (koska itse ei ehditä talkoilla) vaan kaikki mitä ei itse pystynyt tehdä teetettiin ulkopuolisilla.

Olen ammattimuusikko ja joka perkeleen sukujuhlaan minua painostetaan esiintymään palkatta. Joskus juhlien aattona soitetaan ja käsketään ottamaan instrumentti mukaan. Perusteluna usein saamani esiintymiskokemus (olen tehnyt työtäni 10v) ja se että "teen työtäni rakkaudesta musiikkiin".

Usein minun myös oletetaan hoitavan musiikin esim häihin ja tietenkin ilmaiseksi. Yritän selittää, että soitan klassista musiikkia, en kevyttä, en siis juurikaan tunne hääbändejä ja että muusikot ovat töissä, eivät juhlimassa, eli heille täytyy maksaa, mutta ei mene perille... Joskus sitten luvataan että saan maksaa viinapalkan bändin jäsenille.

Kerran pyydettiin hyvissä ajoin soittamaan sukulaisen häihin, suostuin tähän ilomielin ja valmistelin esityksen. Kun olin soittanut kappaleen, morsiamen äiti tuli raivoamaan että joko lopetan soiton, ihmiset haluavat tanssia ja kakutuksen ajaksi täytyy olla myös musiikkia! Soitan siis selloa, sillä on hyvin vaikea vieraita tanssittaa ja soittaa iskelmää yksin... kun tämän olisi vieläpä pitänyt jatkua tuntikausia, kun muuta musiikkiohjelmaa ei oltu hankittu.

Kun seurusteltiin niin miehen sisko perheineen kutsui mökille. Tietenkin tiesi että porukalla ruokaa yms tehdään mutta en tiennyt että minut pyydettiin mukaan lapsenvahdiksi kahdelle riiviöpenskalle. Vanhempansa kalastelivat ja rentoutuvat ja hävisivät jonnekin veneellä. Kakarat roikkuivat ihan kirjaimellisesti paidan reunassa ja en edes vessaan päässyt niin etteikö nuo riiviöt vääntäneet mukaan. Olivat 5 ja 3 vuotiaat. En ymmärrä miten uskaltaa yleensä jättää tytönhupakon kontolle noin pienet lapset ja järven rannalla oltiin. Lisäksi minua ei kukaan pyytänyt noita vahtimaan mutta yhtäkkiä ne kakarat aina oli siinä keskenään. Olisivat varmaan järveen menneet jos en olisi vaatinut. Sen varaanhan ne vanhemmat laski että vahdin kun pakko on. Enpä ole sen jälkeen mökille heidän kanssaan lähtenyt enkä mihinkään muuallekaan jossa selvästi ollaan hyväksikäytettävää vailla. Nyrpeää naama on sitten näytetty.

Naapurini pyysi miestäni katsomaan, mikä autossa on vikana. Lupasi maksaa korjauksen ja tutkimisen. No mies vei työpaikalleen ja tutki töiden päätyttyä, että pakoputki rikki. Ajoi auton naapurille ja ilmoitti, mikä vika. Sopivat, että tilaa uuden pakoputken ja joku ilta käy sen asentamassa paikalleen. Teki työtä käskettyä ja eräänä iltana sitten haki auton, ajoi sen työpaikalleen ja vaihtoi pakoputken ja vei rouvalle takaisin. Rouva maksoi pakoputken ja kokonasta 20 euroa palkkaa tästä työstä, mihin mies kahtena päivänä käytti omaa aikaansa. Ja kyseessä siis rikas leskirouva.

Tämän jälkeen on aina ilmoittanut rouvalle, että vie merkkikorjaamoon. 

Mies oli tehnyt veljelleen paljon sähköhommia yms. ja otti pelkästään tarvike- ja matkakulut (koska matkusti veljen luokse omalla autollaan jolloin bensaa kului). Sitten kun antoi laskun kuluista niin veli perheineen valitti kuinka iso lasku oli ollut! Ja pääsivät siis kuitenkin vähintään useita tuhansia euroja halvemmalla kuin palkkaamalla ulkopuolisen tekijän. Muutenkin pitäisi näköjään tehdä sukulaisille ja puolitutuille ilmaiseksi, sitten mies päätti perustaa toiminimen että saa laskuttaa ihan virallisesti. Muutenkin ärsyttää kun mies kyläilee vanhemmillaan niin aina hän joutuu kaikenlaisiin töihin, muut sisarukset eivät tee mitään. Anoppia tosin hävettää kun appiukko laittaa miehen aina töihin. Sitten ihmetellään kun ollaan muka aina niin kiireisiä ettei keretä usein vierailemaan...

[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 20:43"]

Järjestin synttärit enkä tajunnut etukäteen miten iso työ oli keittiöhommassa. Anoppi huhki koko juhlien ajan keittiössä. Jospa hänkin ajatteli, että laitoin hänet tahallaan keittiöorjaksi? Täytyypä pyytää joskus anteeksi ja selitellä asiaa.

[/quote]

Pyydä anteeksi mutta älä selittele. Selittely vesittää yleensä sen anteeksi  pyynnön

Tuttua tuo, mitä englanninopettaja tuossa edellä kirjoitti. "Miksi siitä pitää maksaa, kun se käy sulta niin helposti?"  Joo, helposti käy, mutta miksiköhän? Ettei vain olisi monen vuoden opinnot takana?