Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 20:57"]
rivarikodissamme asui paljon vanhuksia. hiljalleen huomasimme olevamme vastuussa lumitöistä, lähes yksin.
Mitta tuli täyteen, kun postilaatikolla mummeli kyseli, että koska sun mies tulee töistä, kun ei pääse pyörällä kauppaan ja tietäkin pitäisi sitten hiekottaa. Sanoin, että on ylitöissä. Pian muutettiin pois.
[/quote]
Rivitaloissa olisi alusta lähtien järkevintä maksaa lumitöistä, ruohonleikkuusta yms. huoltoyhtiölle, niin vastuu jakautuisi tasan osakkaiden kesken. Niin kauan kuin kellään ei ole velvoitetta hoitaa em. tehtäviä talkootyönä, löytyy vapaamatkustajia, jotka hyötyvät toisten tekemästä ilmaisesta työstä. Vanhuus ja sairaus ovat mielestäni hyvät perustelut olla osallistumatta talkootöihin. Monet vanhat ja sairaat tuntevat silti syyllisyyttä ja häpeää, kun eivät enää voi tai jaksa osallistua töihin. Maksamalla ulkopuoliselle hoito- ja huoltotöistä jäisivät osakkaiden riidat ja kyräilyt pois ja kaikki osallisuisivat kustannuksiin tasavertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2013 klo 17:10"]
lapseton ja hurskas sukulaismummelini, jonka jaksaminen oli kääntynyt jo huonommaksi oli revetä innosta, kun kuuli vanhemmiltani, etten ollut päässyt opiskelemaan yliopistoon. Hän oli sanonut isälleni, että sittenhän minut voisi lähettää hänelle kotiavuksi asumaansa pieneen maalaiskuntaan.
Minä siis asuin avomieheni kanssa pääkaupunkiseudulla, vanhempani 600 kilometrin päässä ja tämä päsmäri noin puolivälissä. Päsmäsri siksi, että oli puuhakkaana ihmisenä tottunut askartamaan jatkuvasti ja kun ei enää oma jalka noussut riittävän ripeästi, niin olisi halunnut pikku piikalaisen itselleen. Ja hänen mielestään riittävä korvaus olisi ollut se, että saan asua luonaan ja saan syödä tekemääni ruokaa.
Kyseisellä tädillä olisi ollut varallisuutta palkata itselleen kotiapulainen, mutta kun ruokapalkalla pitäisi saada ja olisihan hän minut, onnettoman ottaessaan, tehnyt myös samalla laupeuden työn: saattanut minut pois paheellisesta pääkaupungista ja huoraavasta (ei aviossa) elämäntyylistä, samalla suoden minulle asuinpaikan ja elannon.
Juu, hylkäsin tarjouksen.
[/quote]
Olisit sanonut,että tulet, jos perinnöstä sovitaan. Silloin olisit ollut vain voitolla: nuhteeton elämä uskovaisen tädin seurana kaukana maailman houkutuksista.
Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena.
No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä.
Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2013 klo 13:51"]
Siskollani on kolme lasta. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Siskoni yritti aikoinaan, kun vanhin niistä oli vauva, nakittaa minua kaikkiin pikkuhommiin. Kun olimme kaupungilla, minun olisi pitänyt avata hänelle ja vaunuille ovia, työntää vaunuja kun sisko hyssytteli itkevää lasta sylissään jne. Kieltäydyin aina vedoten siihen, että itse hän on lapsensa tehnyt ja itse saa niiden kanssa pärjätä!
Ikinä en ole lapsia hoitanut (vaikka siskoni aikoinaan pari kertaa kysyikin kun hänellä oli lääkäriaikaa tai muuta muka tärkeää). Vaikka ihan mukaviahan ne ovat, kunhan eivät rupea kitisemään tai valittamaan. Mutta olen todella tyytyväinen, etten aikoinaan ryhtynyt ilmaiseksi lastenlikaksi. Saan nyt viettää elämäni keskittyen omiin mielenkiinnon kohteisiini :D
[/quote]
Tuo oli selkeä riidanhaastamiskirjoitus. Ei kukaan meistä oikeasti lapsettoman elämän valinneista ihmisistä kirjoittaisi noin lapsellisella tavalla.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"]
Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena.
No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä.
Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat.
[/quote]
Sinuna ilmoittaisin, että sinulla on valokuvien tekijänoikeus (ja näyttö siitä) eli kaikki kuvat tulee poistaa Facebookista yms. ellei sovittua maksua tule. Pidä puolesi! Kerro kaikille sukulaisille tilanteestasi. Toivottavasti se tekstari on tallessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YH:n kanssa kämppiksenä sain siivota kaiken ja hoitaa lasta joka päivä töiden jälkeen. Tämä äiti siis oli kaiket päivät kotona ja lapsi päiväkodissa. Suuttui kun sanoin että hänen tulisi siivota itsekin, ja etten halua joka päivä hoitaa toisen lasta. Eli olin siis ilmainen piika. Välit meni, enkä tiedä miten paskaisessa asunnossa lapsensa nykyään kasvaa. Sääliksi käy.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 19:51"]
sukujuhlissa oletetaan , että minä hoidan serkkulapsia kokopäivän. " piia voi varmaan hakea sulle lisää mehua, piia voi tulla sun kanssa vessaan, piia voi lukea sulle kirjaa jne.. kieltäydyppä siinä vaiheessa , kun oma nimi on jo lapsen kuullen sanotttu :DD
[/quote]
Inhoan tätä niin paljon! Aina nuoren, etenkin lapsettoman naisen kohtalo joka juhlissa. Yritä siinä sitten seurustella muiden vieraiden kanssa, kun aina joku sukulaistantta keksii yhtäkkiä värvätä siskonpojan/serkkutytön/muun sukulaislapsen henkilökohtaiseksi hoitajaksi juuri tuolla tekniikalla. Sanoo sille ihmettelevälle kersalle että "Kysyppä Matias Tiinalta, lähtisikö se lukemaan sulle. Tiina varmaan voi leikkiä sun kanssa legoilla. Tiina hei, haetko Matiakselle keksin? Juu oota hetki Matias, sä voit lähteä Tiinan kanssa hakemaan keksin." Ärsyttävää! On minullakin muuta tekemistä kuin katsoa puolitutun lapsen perään. Pyytäisivät välillä edes miehiä, en minä tule toimeen tuntemattomien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. En muista omalta kohdaltani mitään erityisen törkeää. Mutta vanhemmillani on uusi naapuri, joka törkeästi käyttää naapuriapua hyväkseen. Omatkin vanhempani ovat jo eläkkeellä, tämä naapuri on heitä n. 10 vuotta vanhempi, mikä ilmeisesti oikeuttaa teettämään hommat muilla. Vanhemmat eivät osaa kieltäytyä, kun ovat tottuneet vastavuoroiseen avustamiseen. Lumityöt hoitaa isä lähes vakituiseen. On tarttenut apua niin rempassa kuin verhojen lyhentämisessä. Tuo palkkioksi milloin mitäkin, yleensä jotain ihan laadukasta syötävää/juotavaa. Silti ei mielestäni edes konjakkipullo korvaa koko talven lumitöitä.
En tajua mikä velvollisuus on auttaa naapurin mummoja päivittäin jossain? Voin kyllä kantaa kauppakassit, pidellä ovee yms. mutta auttamisesta pitää jäädä hyvä mieli. Aikoinaan naapurissa asui mummo joka just pesetytti ikkunat, matot, lainaili rahaa yms. Ja auttajiaan haukku ja halveksi. Lapsia ja lapsenlapsia taas kehui. Vaikkei ne ikinä käyny edes kylässä.
Ennemmin vaikka auttaisin nuorta lapsiperhettä kuin ilkeää vanhaa mummoa. Hyvinkin voisin lapsia hiekkiksellä vahtia sil aikaa, kun käyvät kaupassa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on opettanut minulle että jos autat jotakuta ihmistä niin saan myös itse apua sitten kun tarvitsen sitä.Tai jos lahjoitan jollekkin jotain saan itse jotakin kautta takaisin.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:54"]
Elämä on opettanut minulle että jos autat jotakuta ihmistä niin saan myös itse apua sitten kun tarvitsen sitä.Tai jos lahjoitan jollekkin jotain saan itse jotakin kautta takaisin.
[/quote]
Vai niin. Minulle se taas on opettanut sen, että mitä enemmän annat, sitä enemmän sinulta tullaan kinuamaan ja lopulta vaatimaan. Ja kun itse olisin joskus tarvinnut esimerkiksi juttukaveria, ei auttamieni aika ole riittänyt, kun on ollut tärkeämpääkin tekemistä. Karma on yksi niistä keksinnöistä, joilla on pantu ihmiskuntaa jonkinlaiseen järjestykseen, jotteivät ihan tapa toisiaan kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
No, hienoa. Voisit tulla ensi kuussa vietettäviin häihini, niin voin vailla huonoa omaatuntoa nakittaa sinut ilmaiseksi keittiöpiiaksi, sinähän vain pitäisit siitä.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Lisäänpä tähän vielä, että minä ja mieheni harrastamme valokuvausta ja menemme kaikkiin sukulais- ja kaverijuhliin kameran kanssa ja kuvaamme koko juhlan.
Se on meille mieluista. Saamme itsellemme muistot tapahtumasta ja samalla vaivalla juhlien pitäjä saa itselleen kuvat juhlastaan.
Samoin innokkaana harrastelijakokkina ja -leipurina nautin, kun saan omien juhlien järjestämisen lisäksi auttaa muiden juhlien järjestämisessä.
Mieheni taas on tuo IT-guru, joka auttaa ihmisiä heidän IT-ongelmissaan aina ja kaikkialla. Hän nauttii siitä yhtä paljon kuin minä juhlissa auttamisesta, koska se on hänen intohimonsa. Minä taas välillä pelkään hänen uuvuttavan itsensä lopullisesti auttamishalussaan, koska se IT-korjaajana toimiminen on ihan jatkuvaa. Toisin kuin joku juhlissa kuvaaminen tai juhliin leipominen, jota sentään tapahtuu vain muutaman kerran vuodessa.
Mutta näillä asioillahan ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän ketjun, joka käsittelee hyväksikäyttöä, kanssa.
Minulle ja miehelleni auttaminen on nautinto.
Hyväksikäyttäminen on sitten erikseen. Siitäkin on kokemusta. Nuoruusvuosina miehen veli vaimoineen käytti joka vuosi muuttaessaan meitä muuttoapuna, muttei sitten suostunut tulemaan meille edes yhtä kertaa muuttoavuksi pyydettäessä.
Hyväksikäyttäjiin pistettiin sitten välit poikki muutamaksi vuodeksi, mutta onneksi hekin ovat jo vuosia sitten kasvaneet kypsiksi aikuisiksi ja auttavat nykyisin myös muita - eivätkä halua olla pelkällä saamapuolella.
[/quote]
Eiköhän tämän viestin, jossa kirjoittaja kertoo nauttivansa muiden auttamisesta, saamat alapeukut kerro selkeästi, että Suomesta on kadonnut auttamisen halu ja talkookulttuuri... Ne eivät sovi nykyiseen kovaan ja muista välittämättömään kulttuuriimme.
Sääli sinänsä. Minusta on myös kiva auttaa ihmisiä, joiden tietää sitten vuorostaan auttavan minua, kun tarvitsen apua.
Monissa muissa maissa yhteishenki ja toisten auttaminen on itsestäänselvyys. Sääli, että Suomessa on vallalla itsekkyyden kulttuuri. Niin hyväksikäytön kuin auttamattajättämisenkin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"] [quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"] [quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää. [/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi. [/quote] Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa. Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen. Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia. Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen. [/quote] No, hienoa. Voisit tulla ensi kuussa vietettäviin häihini, niin voin vailla huonoa omaatuntoa nakittaa sinut ilmaiseksi keittiöpiiaksi, sinähän vain pitäisit siitä.
[/quote]
Minua ei kukaan koskaan ole nakittanut mihinkään, olen aina itse tarjonnut apuani.
Jos olisit ystäväni, niin olisin jo häistä ensimmäistä kertaa kuultuani kysynyt tarvitsetko apua järjestelyissä.
Niin minunkin ystäväni ja sukulaiseni kysyivät minulta aikoinaan, kun minä ja mieheni menimme naimisiin. Ja tarjoavat tänä päivänäkin aina apua juhliimme (tosin en ole juurikaan tarvinnut, koska rakastan itse juhlien järjestämistä) ja me tarjoamme apuamme heille heidän juhlissaan.
Elämä on paljon mukavampaa, kun puolin ja toisin autamme toisiamme ja osallistumme toistemme juhliin ja muihin tärkeisiin hetkiin.
Vanhuksissa on mahdottomia hyväksikäyttäjiä ja penniäkään ei olle valmiita avusta antamaan. Meillä asuu yksi loispariskunta tässä lähellä. Ollaan niin hirveän siirappiasia mummu-pappa -hahmoja, mutta niin ahneita ja hirveitä hyväksikäyttäjiä, ettei mitään rajaa. Aluksi auteltiin, mutta kun vaatimukset on kohtuuttomia. Mun mies on kymmeniä tunteja tehnyt ammatitöitä niille ilmaiseksi ja lopulta suuttuivat, kun mies sanoi, että voisi ottaa muutaman kympin. Murmutettiin naapuriavusta jne. Ai, miehellekö se on herkkua olla 2-3 tuntia joka viikko heillä työssä, jota tekee palkkatyökseen? Peräti 30 Euroa pyysi.
Ja tän voisi vielä niellä, jos olisi köyhä pariskunta, mutta rahaa on kuin roskaa. Esitetään köyhää, mutta meille on valjennut, että heillä on miljoonia. Pelkästään sen miehen eläke on tuplasti mun ja miehen palkka yhteensä. Ja sitten kehdataan pientä ihmistä vaivata joka ilta ilmaistöihin ja suututaan, kun toinen vetää jossain vaiheessa rajan. Tuon rahapyynnön jälkeen tuli pitkä tauko, kun tuli taas hätä ja mies apuihin. Mies oli lähdössä ja ojensi kätensä, että ottaa rahaa, niin alkoi voivottelu, kun ei olekaan nyt käteistä jne. Mies iloisesti totesi, että hänellä on korttikone mukana, joten maksu onnistuu sillä. Mulkoillen sitten maksoivat sen 20 Euroa firman tilille parin tunnin työstä. Normaali laskutus olisi yli 40 Euroa/h.
Hitsi, olin melkein kirjoittanut oman pitkän hyväksikäyttötarinani tähän, mutta kone sekosi ja viesti katosi. Kirjoitan sen sitte huomenna, jos jaksan.
Olin menossa kaverin lapsen ristiäisiin ja kaveri sitten viikkoa ennen ristiäisiä kysäisi, että josko voisin laittaa kahvin tippumaan vieraille ristiäisten aikana. Käsitin hänen puheistaan selkeästi, että kävisin tilaisuuden aikana vain napsauttamassa keittimen päälle ja se siinä, joten suostuin. Todellisuudessa pesti sisälsi myös kahvin tarjoilun, keittämisen koko juhlan ajan, tiskaamisen ja siivoamisen.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun tällaista hyväksikäyttöä tapahtui kyseisen kaverin toimesta, mutta tämä on viimeisin ja ehkä räikeinkin. En ole sen jälkeen kyseiseen kaveriin ollut yhteydessä eikä hänkään ole ollut minuun yhteydessä. Nyt on kuulemani mukaan uusi lapsi tulossa, odottelen innolla josko tälläkin kertaa minua pyydetään kahvinkeittoon. Siinä tapauksessa totean kyllä, että palkka on sitten 10 e/h + viikonloppulisät.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 18:54"]
Elämä on opettanut minulle että jos autat jotakuta ihmistä niin saan myös itse apua sitten kun tarvitsen sitä.Tai jos lahjoitan jollekkin jotain saan itse jotakin kautta takaisin.
[/quote]
Vai niin. Minulle se taas on opettanut sen, että mitä enemmän annat, sitä enemmän sinulta tullaan kinuamaan ja lopulta vaatimaan. Ja kun itse olisin joskus tarvinnut esimerkiksi juttukaveria, ei auttamieni aika ole riittänyt, kun on ollut tärkeämpääkin tekemistä. Karma on yksi niistä keksinnöistä, joilla on pantu ihmiskuntaa jonkinlaiseen järjestykseen, jotteivät ihan tapa toisiaan kättelyssä.
[/quote]Ööö nyt tarkoitin sitä että avun antaja voi olla joku muu ihminen kuin se jolle olen apuani tarjonnut.Ja sanotaanhan että iloista antajaa Jumala rakastaa.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 19:29"]
Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.
Luitteko jatkoa tälle tarinalle? Mummelihan teki tästä henkilöstä perättömä ilmoituksia isännöitsijälle ja haukkui muille naapureille. Eli ne hoton kukat pitää kastella koska on niin hiton ihana ihminen vaikka saattaa saada häädön palveltavansa sekoilun takia? Eihän sitä nuori ihminen asuntoa tarvii, sehän oli töissäkin jossain metsässä, laittakoon sinne teltan. Kesä ja kaikki, autolla pääsee sitten ex-naapurilleen kukkia kastelemaan...
Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!
Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
Toisaalta itsekin ajattelen, ettei veden heittäminen naapurin mummon kukille nyt niin suurta vaivaa vaadi. Mutta mitäs sitten, kun haluat lähteä lomalle? Tai menet töiden jälkeen terassille ja kukkaset eivät saa sinä päivänä vettä?
Naapuriapu, ja varsinkin vanhojen ihmisten auttaminen, on tärkeää mutta niissä on yleensä se lopputulos, ettei omaa elämäänsä voi enää viettää normaalisti.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 03:19"][quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 12:37"]
Autan ihan mielelläni juhlissa jos asiallisesti pyydetään. Törkeänä pidin kuitenkin sitä, kun ex-anoppi oli pyytänyt minua auttamaan juhlissa ja oikeastaan mitään tehtävää ei siinä vaiheessa enää ollut. No, anoppi osoitti tuolin ja sanoi että voit istua tuossa. Siis yksin siellä keittiössä kun muut juhlivat puutarhassa. Muutaman kerran sain sitten käydä tarjoilemassa juomia ja mennä sitten pyynnöstä takaisin jatkamaan niitä "hommia" joita ei siis oikeasti ollut.
[/quote]
Näitä kun lukee, niin toivottavasti itse muistaa, että ei ole moukka. Työnnä kahvipannua ja boolikauhaa sukuun tulleen uuden miniän kouraan ilman kiitosta tai ilman kysymättä etukäteen sopiiko tarjoilla 50-vuotisjuhlissa.
[/quote]
Uskoisin, ettei tuollaista pääse tapahtumaan jos vähänkin tosiaan miettii miten muita ihmisiä kohtelee. Ei mua olisi haitannut tarjoileminen, tiskaaminen tai mikään muukaan tehtävä, olin siis luvannut etukäteen (tosin pyyntöä ei esitetty kysymyksen muodossa mutta kuitenkin). Mua loukkasi eniten se, että mut säilöttiin sinne keittiöön syystä tai toisesta. Joko anoppi halusi esitellä suhdettaan miniäänsä (pidempi tarina) tai pitää miniän piilossa ettei totuus paljastuisi. Todennäköisesti hän kuitenkin vain jotenkin luuli, että palvelusväkeä pitää olla vaikka vain istumassa. Yritin kyllä liittyä juhlaseurueeseen, mutta käskettiin takaisin keittiöön. Tapoihini ei kuulu järjestää mitään "painu vittuun" -kohtauksia, varsinkaan juhlissa. Kysyin lopulta ihan suoraan, onko keittiössä tarpeen päivystää ja sain bussirahan käteen.