Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
asuimme kauan sitten stadissa kerrostalossa, jossa samassa kerroksessa asuva perhe lähetti lapsensa useana iltana viikossa meille hoitoon. soittivat ovikelloa ja sanoivat, että P.... tulee teille nyt, kun kumminkin olette kotona:))))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-kaverilla on kaksi lasta, joita olen mielelläni hoitanut. Ihan päiviäkin putkeen. Hieman kerran äimistyin, kun parin päivän hoitorupeaman päätteeksi iltamyöhäisellä kaverini totesi, että voithan jäädä meille yöksi, ei me sinua poiskaan ajeta ;D Oli joulun aika ja minulla olisi ollut paljon muuta tekemistä, mutta pidin kaverini tilannetta sen verran haastavana, että koetin auttaa. Yöpyminen heidän luonaan oli melkein välttämätöntä, koska asuin sen verran kaukana. Mutta tosiaan, tuo asian kääntäminen siten, että minä olisinkin ollut heille kiitollisuudenvelassa heidän seurastaan, oli jo hieman outoa.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2013 klo 06:24"]
Esimerkiksi näin nuorena kunnianhimoisena 'epänaisellisena' (öö?) naisena miesvaltaisilla kilpailluilla aloilla olleena ja valtarakenteita opiskelleena minulle on aivan itsestäänselvää että en koske kahvipannuun tai tiskeihin mistään hinnasta jos en halua profiloitua yleiseksi palvelijaksi= siistimishenkilöksi= vähempiarvoiseksi= joksikin joka voi hoitaa yhteisiä asioita kun muut tekevät omia tärkeitä hommiaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi, osaisi tai haluaisi kahvia keittää tai tiskata (tykkään esim tiskata) mutta koska siihen liittyy niin paljon symboliikkaa, arvostuksia ja juurikin valtaa ja itseään arvostavat ihmiset ei niitä edes ajattele tekevänsä niin pakko jättää kokonaan väliin. Jos sen pari kertaa tekee niin se on sitten siinä kun 'sultahan tuo luonnistuu'.
[/quote]
Tyhjensin kerran työpisteeni paperiroskiksen yhteiseen paperiroskikseen, kun oli joutilasta aikaa. Oma esimies (miespuolinen) sanoi tiukkana, että jätä nämä hommat siivoojille. Olin silloin ihmeissäni. Nyt sain vastauksen.
Itse autan paljonkin ja luulen että myös nämä ketjussa valittajat. Koska ketjussa kysytään juuri valituksia! Mulla on monta hyvää auttamiskokemusta, mutta ketjuun halutaan kertomukset niistä huonoista!
Itse todellakin autan vastavuoroisesti useaa läheistä. Mutta sitten on näitä, ketkä ovat aina vain vailla jotakin. He eivät ole muuten minusta kiinnostuneita ja minun ihan turha pyytää heiltä mitään, joten en auta. Näillä vinkujilla se on auttamis- ja talkoohenki kateissa mielestäni eikä minulla! Minulla vain sattuu olemaan moraali ja oikeustaju tallella enkä alistu hyväksikäyttöön. Se ei tarkoita etteikö auttamishalua ja hyvää tahtoa löytyisi.
Olen tullut siihen tulokseen, että paras tapa välttää hyväksikäyttöä tuttavien puolelta on se, että kun joku tulee pyytämään apua/siivousta/hiustenleikkuuta/ihan mitä vain, kannattaa jo kättelyssä sanoa, että tuttavilta veloitan vain 10 euroa, kun normaalisti se maksaisi 20 euroa. Jos palveluksen pyytäjä tämän jälkeen perääntyy, hän ei halua maksaa, mutta pyydetty ei joudu tekemään työtäkään. Ainahan tämä ei onnistu, esim. jos menee "napsauttamaan kahvin päälle", mutta joutuukin vahingossa tarjoilemaan koko juhlien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on kyseessä oma velttous, nuo hyväksikäytöt ovat mielestäni ymmärrettäviä, joissa joku mummo on houkutellut "vieraaksi", mutta nuori ja kokematon parikymppinen tyttö joutuukin palvelusväeksi. Tilanne tulee yllättäen puskan takaa. Eri asia jatkuvasti kuskata hyväksikäyttäjää vaikka kaupoille, kun tiedossa on, mitä tuleman pitää, kun on tämän henkilön kanssa tekemisissä. Tai joutua jatkuavsti lainaamaan mökkiä ilmaiseksi, kun tiedossa on, että jotkut kehtaavat ja joillain on pokkaa. jne
Mielestäni lähes kukaan ei kehtaisi juhlissa ilmoittaa jos on nuori ja kokematon parikymppinen, että ei halua osallistua kahvinkaatoon ym
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"] [quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"] [quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää. [/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi. [/quote] Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa. Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen. Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia. Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen. [/quote] No, hienoa. Voisit tulla ensi kuussa vietettäviin häihini, niin voin vailla huonoa omaatuntoa nakittaa sinut ilmaiseksi keittiöpiiaksi, sinähän vain pitäisit siitä.
[/quote]
Vielä parempi mieli, kun voi tehdä kaiken muun valmistelun häitä varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Lisäänpä tähän vielä, että minä ja mieheni harrastamme valokuvausta ja menemme kaikkiin sukulais- ja kaverijuhliin kameran kanssa ja kuvaamme koko juhlan.
Se on meille mieluista. Saamme itsellemme muistot tapahtumasta ja samalla vaivalla juhlien pitäjä saa itselleen kuvat juhlastaan.
Samoin innokkaana harrastelijakokkina ja -leipurina nautin, kun saan omien juhlien järjestämisen lisäksi auttaa muiden juhlien järjestämisessä.
Mieheni taas on tuo IT-guru, joka auttaa ihmisiä heidän IT-ongelmissaan aina ja kaikkialla. Hän nauttii siitä yhtä paljon kuin minä juhlissa auttamisesta, koska se on hänen intohimonsa. Minä taas välillä pelkään hänen uuvuttavan itsensä lopullisesti auttamishalussaan, koska se IT-korjaajana toimiminen on ihan jatkuvaa. Toisin kuin joku juhlissa kuvaaminen tai juhliin leipominen, jota sentään tapahtuu vain muutaman kerran vuodessa.
Mutta näillä asioillahan ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän ketjun, joka käsittelee hyväksikäyttöä, kanssa.
Minulle ja miehelleni auttaminen on nautinto.
Hyväksikäyttäminen on sitten erikseen. Siitäkin on kokemusta. Nuoruusvuosina miehen veli vaimoineen käytti joka vuosi muuttaessaan meitä muuttoapuna, muttei sitten suostunut tulemaan meille edes yhtä kertaa muuttoavuksi pyydettäessä.
Hyväksikäyttäjiin pistettiin sitten välit poikki muutamaksi vuodeksi, mutta onneksi hekin ovat jo vuosia sitten kasvaneet kypsiksi aikuisiksi ja auttavat nykyisin myös muita - eivätkä halua olla pelkällä saamapuolella.
[/quote]
Niin, tai sitten tunnistat itsesi hyväksikäyttäjäksi ja keksit oman juttusi... Itse ainakin mielelläni autan kriisitilanteessa kuten muutto, joka on todettu eron kaltaiseksi stressipisteissä mitattuna.
Sen sijaan toisen ammattitaidon käyttäyminen onväärin. Tai toisen kokemattomuutta ja nuoruutta hyväksikäyttäminen, tyyliin luulee tulevansa juhliin vieraaksi ja onkin AINOA palvelusväkeen kuuluva.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2013 klo 12:24"]
Minusta kaikki ammatit ovat samanarvoisia.
T. laitoshuoltaja
[/quote]
Kirjoittaja tarkoitti varmaankin bruttopalkalla, eikä ihmisarvoltaan mitattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Ajatteletko näin palkkatyöstäsikin. Että teet ihan pelkästä tekemisen ilosta. Sitähän sinä näille valokuvaajille nyt ehdotat.
[/quote]
Mitä ihmettä horiset?
Juurihan sanoin, että me ihmiset olemme erilaisia.
Toiset saavat tyydytystä rahasta, toiset toisten auttamisesta.
Minä saan huomattavasti paremman mielen ja suurempaa tyydytystä toisten auttamisesta, kuin jonkun maksamasta rahasta.
[/quote]
Mutta tällaisia ihmisiä on maapallon miljardin ihmisen joukossa oikeasti ehkä 2. He ovat antaneet omaisuutensa pois ja palvelevat ihmisiä jossian intiassa tai afrikassa. Ilman mitään että keräävät itselleen tai lapsilleen mitään.
Jokainen joka tässä vänkyttää että haluaa tehdä ilmaistöitä jatkuvasti samoille ihmisille, on tunnistanut itsensä hyväksikäyttäjäksi.
Asun Helsingissä. 500 km päässä asuva serkkuni pyytää minua tuomaan milloin mitäkin kun "siellähän niitä kauppoja on vaikka kuinka paljon". Mm halvalla käytettyjä lasten tavaroita ja jalkineita, harrastusvälineitä erikoiskaupoista joitten sijainti minun täytyy ottaa selville ja jotka saattavat sijaita 30 km päässä kodistani.
"En ole löytänyt" , vastasin ja välit viilenivät kummasti.
Samainen serkku majoittui luokseni Hesan reissullaan ja tokaisi yhtäkkisen valaistumisensa johdosta: " Olisi pitänyt tuoda jotain tuomisia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Ajatteletko näin palkkatyöstäsikin. Että teet ihan pelkästä tekemisen ilosta. Sitähän sinä näille valokuvaajille nyt ehdotat.
[/quote]
Mitä ihmettä horiset?
Juurihan sanoin, että me ihmiset olemme erilaisia.
Toiset saavat tyydytystä rahasta, toiset toisten auttamisesta.
Minä saan huomattavasti paremman mielen ja suurempaa tyydytystä toisten auttamisesta, kuin jonkun maksamasta rahasta.
[/quote]
Mutta tällaisia ihmisiä on maapallon miljardin ihmisen joukossa oikeasti ehkä 2. He ovat antaneet omaisuutensa pois ja palvelevat ihmisiä jossian intiassa tai afrikassa. Ilman mitään että keräävät itselleen tai lapsilleen mitään.
Jokainen joka tässä vänkyttää että haluaa tehdä ilmaistöitä jatkuvasti samoille ihmisille, on tunnistanut itsensä hyväksikäyttäjäksi.
[/quote]
Oletpa kyyninen ihminen. Onneksi ystäväpiiriini ei kuulu kaltaisiasi. Kaikki kaltaisesi kyyniset ja negatiiviset ihmiset olen tarkoituksella karsinut heti tuttavapiiristäni pois. Negatiivisen elämänasenteen omaavat ihmiset ovat sellaisia, joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä. He tappavat kaiken energian ja elämänilon muista ihmisistä.
Siksi ajatusmaailmasi on minulle täysin vieras. Nautin auttamisesta ja saan siitä itselleni hyvän mielen. Minkään omaisuuden keräämisen tai Intian kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Mieheni on myös auttajaluonne. Samoin hänen vanhempansa.
Esimerkiksi remonttireiskana lahjakkuutta omaava ja kaikenkorjaava appiukkoni korjaa kaikkien sukulaistensa ja ystäviensä rikki menneet koneet ja laitteet, auttaa remonteissa ja käy hoitamassa parin omakotitalossa asuvan vanhan ihmisen lumenluonnit ja polttopuiden pilkkomiset.
On harrastanut sitä aina, mutta nyt hänen eläkkeellä ollessaan muiden auttamisesta on muodostunut hänelle melkein kokopäivätyö. Appiukko ei huoli rahaa mistään avustaan, melkein suuttuu jos väkisin yrittää hänelle rahaa tyrkyttää.
Anoppi taas suvereenina käsityömestarina on aina pitänyt lapsenlapsensa hienoissa vaatteissa. Neulonut joka vuosi upeat villapaidat, -housut ja -takit. Tehnyt nukenvaatteet ja päiväpeitteet. Pitää myös koko suvun villasukissa ja patalapuissa. Kaikki lähisuvun koiratkin kulkevat talvisin anopin tekemissä talvitakeissa. Käsityöt ovat hänen rakkain harrastuksensa ja hän haluaa lahjoittaa tuotoksensa muille. Ei huoli rahaa, vaan haluaa nimenomaan ilahduttaa lahjan muodossa.
Appiukkoni harrastaa remontteja ja korjauksia, anoppini käsitöitä, mieheni kaikkea tietotekniikkaan liittyvää, minä taas juhlien järjestämistä, kokkailua ja leipomista.
Jokainen meistä saa tyydytystä näistä omista harrastuksistamme ja vielä toisen nautinnon siihen päälle, kun voimme ilahduttaa jotain muuta harrastuksemme tuotoksilla.
Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Samanlaisia ihmisiä on paljon.
Sinä vain tuskin tunnet sellaisia, koska positiivisilla ihmisillä on tapana kiertää kaukaa kaltaisesi kyyniset ja negatiiviset ihmiset. Teidänkaltaisillenne ihmisille ei todellakaan tekisi mieli lahjoittaa yhtään mitään.
Kyllä ne lahjoitukset menevät positiivisille ja itsekin anteliaille ihmisille, jotka sitten vastavuoroisesti auttavat omalta osaltaan tarvittaessa omien vahvuuksiensa puitteissa. Tai ovat edes vilpittömästi kiitollisia saamastaan avusta.
Vakka kantensa valitsee. Kuten sanonta kuuluu.
Me ei nykyään pidetä mun siskoon yhteyttä, ei olla nähty kuukausiin vaikka asutaan lähekkäin ja harvoin vastataan puhelimeen. Ei ole pariin vuoteen soittanut meille mitään muuta tai tullut kylääm kuin kyytiä vailla! On siis jopa sanonut tulevansa kahville ja sisällä nopeasti kahvit hörpättyään totetaa että ainiin mun pitäs päästä paikkaan X, voitte varmaan heittää/käyttää.
Ja nyt kuukausien meidän puolen hiljaiselon jälkeen edelleen soittelee kyytiä, vaikka se ei ties millä tekosyyllä sovi. Me voidaan mennä kylään, hän voi tulla kylään, voidaan nähdä kaupungilla. Mutta ennen edes yhtä pyyteetöntä tapaamista sillä eibole meidän autoon mitään asiaa. Ja mikä käsittämättömintä, se aika ja jopa vaivannäkö soitella ja tulla meille julkisilla kylään... Olisi päässyt julkisilla ihan hyvin kun olisi käyttänyt energian siihen.
Tarvitseeko edes mainita, että bensarahaa ei olla saatu ikinä, vaikka pari vuotta sitten tätä kuskaamista oli useita kertoja viikossa! On jopa kehdannut kysyä, että voitaisko lainata jonkun tutun autoa kun oma ollut rikki??!?! Että hän saisi ilmaisen kyydin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä sopiiko tarinani tänne, mutta kerrotaan nyt kumminkin.
Silloinen mieheni oli juuri jäänyt kiinni useammasta salasuhteesta. Anoppini oli asiasta tietoinen, ja ilmestyi oven taakse kun olin yksin kotona tihrustamassa itkua. Hän taputti minua selkään, totesi jotain tyyliin "voi voi, mites se poika nyt silleen" ja muistutti että huomenna on muuten sitten ne sukujuhlat, kai aiot edelleen leipoa ne lupaamasi piirakat. Jäi kyllä sillä kertaa leipomatta.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 13:42"]
En tiedä sopiiko tarinani tänne, mutta kerrotaan nyt kumminkin.
Silloinen mieheni oli juuri jäänyt kiinni useammasta salasuhteesta. Anoppini oli asiasta tietoinen, ja ilmestyi oven taakse kun olin yksin kotona tihrustamassa itkua. Hän taputti minua selkään, totesi jotain tyyliin "voi voi, mites se poika nyt silleen" ja muistutti että huomenna on muuten sitten ne sukujuhlat, kai aiot edelleen leipoa ne lupaamasi piirakat. Jäi kyllä sillä kertaa leipomatta.
[/quote]
Ihan uteliaisuudesta: miten reagoit tuohon tilanteeseen? Tai kuinka teit selväksi, että piirakoita ei niihin juhliin ole tulossa?
Ihan vain, että olisi varmaan itseltäni ollut melkoista haastetta tuollaisessa tilanteessa pysyä tyynenä... Osanottoni, olipa melkoinen moukka. :/
Joillakin ihmisillä on huutava tarve saada käytettyä muita hyväksi ja varsinkin niin että siitä tulee itselle varsinkin rahallista hyötyä toisen kustannuksella ja niin että toinen ei saa mitään varsinkaan rahallista hyötyä.
Eli asuimme mieheni ja lapsemme kanssa satamakaupungissa. Olin pitkällä raskaana mutta vielä töissä ja kuntoni oli mitä mainioin. Miehen sisko perheineen eli miehensä ja 3 lapsensa kanssa oli tulossa käymään. Ehdottivat mentäisiinkö koko porukka risteilylle. Sehän sopi meille, lapsemmekaan ei ollut laivalla ennen ollut. Sovimme että he katsovat sopivaa aikaa netistä ja sovitaan sitten yhdessä. Kohta he ilmoittivat että nuorin lapsi ei lähde mukaan vaan jää mummolle hoitoon. Sitten kuulimme että miehellä tuli työeste ja anoppi lähtee tilalle. Ihmettelimme anopin mukaan tuloa koska tytär ei tullut todellakaan hänen kanssaan toimeen. Kohta sitten miehen toinen sisko soitti miehelleni että jaksanko minä nyt lähtemään sinne mukaan. Mies ihmettele mitä olen puhunut. En ollut puhunut muuta kuin hyvää kunnostani. No lähdimme sitten risteilylle ja meille selvisi väspäyksen syy ja se oli se että miehen sisko yritti saada molemmat lapsensa mukaan ilmaiseksi. Yksi lapsi pudotettiin pois koska vain yksi lapsi pääsi ilmaiseksi aikuisen mukana. Sitten kun mies ei päässyt niin anoppi otettiin tilalle mutta hän ostikin seniorialennuslipun johon ei kuulunut alle kouluikäinen ilmaiseksi. Sitten piti yrittää saada minut pois jotta mieheni mukana menisi siskon lapsi ja niin että minä en tietäisi asiasta. Lopulta olimme matkalla riitaisan tytär äiti-porukan kanssa ja miehen sisko yritti vielä tunkea äitiää meidän hyttiin kun eihän hän ollut raskinut ottaa toista hyttiä. Ja tiedoksi: Siskon perhe oli ja on aivan hyvätuloinen. Ja muuten toinen sisko soitti myös juuri ennen risteilyä että mitä se äiti siellä risteilyllä sitten oikein tekee. Luulivat vielä että me järjestetään snopi
Siis anoppi pois matkalta kun se niin raivostutti siskoa joka siis ite pyysi äitinsä alunperinkin matkalle mukaan mitään meiltä kysymättä.
Niin ja laivaristeilyyn: Yksi alle kouluikäinen pääsi yhden perheen mukana ilmaiseksi ei yhden aikuisen.
Koskaan en oo kuullu tuollaista sanontaa kuin nakittaa paitsi tässä ketjussa.