Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihminen todella muuttua näin paljon tavatessaan "Sen Oikean"?
20.01.2013 |
Kyseessä on entinen avopuolisoni ja lapsieni isä.
Seurustelimme 12v, saimme 3 lasta, asuimme yhdessä. Silti mies ei halunnut sitoutua minuun. Jo yhteenmuutto oli hänelle kova pala. Hän sanoi aina ettei koskaan menisi naimisiin, ei minun kanssani eikä kenenkään muun. Samoin hän myös kertoi että jos eroaisimme niin hän ei tekisi enempää lapsia eikä sitoutuisi uudelleen.
No, erosimme sitten ihan yhteisestä päätöksestä ja mies elelikin poikamieselämää monta vuotta. Olen muutamaan otteeseen ehdottanut yhteenpaluuta, mutta ei kuulemma halunnut enää jakaa arkeaan toisen aikuisen kanssa. Lapsista on aina pitänyt hyvää huolta, isä muutti lähelle ja lapset ovat aina tervetulleita eli sen suhteen ei ole ollut valittamista.
No, n.6kk sitten mies alkoi muuttua. Hänestä tuli positiivisempi ja avoimempi, hän saattoi jopa vitsailla. Nyt hän oli nyt ilmoittanut äidilleen löytäneensä elämänsä naisen jonka hän haluaa viedä vihille. Hän on kuulemma sellainen ihminen jollaista hän on odottanut ja kaivannut koko ikänsä yms. Kysyin sitten asiasta ja mies kertoi avoimesti ettei hän voi pitää lupauksiaan jos hän tulee tämän naisen viemään alttarille; mies haluaa siis vielä lisää lapsia.
Olen toki onnellinen hänen puolestaan mutta minua epäilyttää silti.. ja toki hieman harmittaa. Olisin tahtonut vielä joskus elää perheenä ja minun on vaikea uskoa miehessä tapahtunutta muutosta. Jotenkin haikea fiilis. Voikohan tuo kuitenkin olla vain ensihuumaa miehen osalta vai hautaanko täysin perhehaaveet?
Mielipiteitä?
Kommentit (158)
Mieheni on 13 vuotta vanhempi kuin minä. Hänellä edellisestä liitosta kolme lasta.
Niin vannoi ja vakuutteli suhteemme alussa että ei sitten ikinä mene naimisiin tai tee lapsia. Nyt ollaan oltu naimisissa jo 4 vuotta enkä todellakaan painostanut häntä siihen. Ei se rakkaus katso ikää tai kohdetta mihin se osuu.
Miehesi on löytänyt oikeasti rakkauden ja ikävä kyllä, sä ap olet vaan se lasten äiti, et muuta ja varmasti exäsi arvostaa työtäsi äitinä, mutta siihen se jää. Ja mitä nopeammin tajuat tämän, niin sen nopeammin pääset yli.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minunkin mieli tekee nyt kiteyttää: Osaatko Ap ajatella muita kuin itseäsi? Lapset etusijalle ja lopeta suhdehörhöilyt. Uuteen suhteeseen hitaasti ja varmasti kuin aikuinen, ei siten kuten olet itse toiminut koko suhdehistoriassasi. Jos haluat säilyttää välit lapsiisi, naama pois mutrulta ja lapset etusijalle. Tiedosta myös uusperheongelmat joita lapsillesi aiheutat esim.pikakihlauksella. Ole tyytyväinen että ex-avomiehesi näyttää löytäneen rinnalleen naisen jota rakastaa, myös se on lastenne etu. Isyys ja äitiys ovat eri asiat kuin avoliitto, avioliitto ym. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aikuistua ja kasvaa paremmaksi äidiksi ja naiseksi hyväksymällä menneet tapahtumat. Anna hänen mennä ja katso myös peiliin - haluatko todella olla tuollainen, sisältä ja ulkoa?
Oma mieheni oli tuollainen aiemmissa suhteissaan. Hänellä oli myös korkeat ulkonäkökriteerit naisten suhteen ja ties mitä muita naurettavia sääntöjä, esim. se, että alapää pitää olla aina ajeltuna jne. Ja tietenkään liikuntaa harrastamatonta naista hän ei huolisi. Sitoutua ei halunnut missään olosuhteissa, ei edes muuttaa yhteen.
Kuitenkin hän muutti minun kanssani yhteen jo 1,5 kuukauden kuluttua tapaamisestamme. En ole oikeasti mitenkään kaunis, enemmänkin rumanpuoleinen, huonot geenit ja hieman pullukkakin, enkä tosiaan ajele alapäätäni miesten miellyttämiseksi (saan siitä hirveän kutinan, ei ole sen arvoista). Miehen ex oli todella yllättynyt kuultuaan mieheltä yhteenmuutostamme. Hän oli ruvennut sitten mieheltä kyselemään, mitä liikuntaa tämä uusi nainen harrastaa jne. Mies selitti minulle huvittuneena, kuinka hän oli itsekin vasta siinä hetkessä tajunnut, että ei niin yhtään mitään.
Kaikki naurettavat kriteerit ja vaatimukset hän on nyt vetänyt vessasta alas. Hän on myös alusta asti halunnut kanssani lapsia. Itse alan olla siihen valmis nyt 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olemme edelleen onnellisia. Ja miehen exät onneksi myös, koska ovat löytäneet itselleen paremmin sopivat miehet!
Eli sanoisin, että paljon on kiinni yhteensopivuudesta.
Kuulostaa siltä, että tästä on kehittymässä kunnon katkera ex -draama. Jos et ap halua, että niin käy, nuole haavasi ja jatka OMAA elämääsi.
-Ansaitsevatko viattomat lapseni olla onnettomia?
* Miksi ihmeessä lapset olisivat onnettomia? Jos isä on onnellinen, saavat lapsetkin osansa onnesta.Isäon takuulla paremmalla tuulella ja jaksavampi lasten kanssa, kun hän on onnellinen. Olen varma, että kun nainen rakastaa miestä (kuten tämä uusi takuulla tekee), hän haluaa myös, että miehen lapsilla on kivaa ja mukavaa. Lapset siis saavat varmasti isänsä perheen luona positiivista huomiota ja aikaa myös isän uudelta rakkaalta. Se on lapsille pelkkä rikkaus! Ainoa, kuka lapset tässätekee ehkä onnettomiksi, on sinä, jos näytät heille katkeruutesi.
Muuten samaa mieltä tämän kirjottajan kanssa, mutta luuletko todella, että 22-vuotias lapseton nainen kohtelee miehen entisen liiton lapsia "positiivisella huomiolla"? Ei taatusti. Eli kyllä tässä miehen lapset kärsivät ja menettävät isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehensäkanssa ollessaan 21-vuotias.Miehelläkaksi lasta ennestään. Siskoni on pitänyt lapsia kuin omiaan.
Muuten samaa mieltä tämän kirjottajan kanssa, mutta luuletko todella, että 22-vuotias lapseton nainen kohtelee miehen entisen liiton lapsia "positiivisella huomiolla"? Ei taatusti. Eli kyllä tässä miehen lapset kärsivät ja menettävät isän.
Muuten samaa mieltä tämän kirjottajan kanssa, mutta luuletko todella, että 22-vuotias lapseton nainen kohtelee miehen entisen liiton lapsia "positiivisella huomiolla"? Ei taatusti. Eli kyllä tässä miehen lapset kärsivät ja menettävät isän.
Et sinäkään tunne tuota ap:n ex-avomiestä ja tämän tulevaa aviovaimoa. Voivat olla ihan tolkun ihmisiä ja nythän haluavat ap:n mukaan ne lapset ihan viikoiksi luokseenkin. Syytä voimme vain arvella, ihan helpolla ei tällaista ratkaisua lähdetä miettimään...
Ap:takaan emme tietysti muuten tunne kuin siitä, että täällä on nyt käynyt esittämässä hieman erikoisia näkemyksiään siitä, mitä hänen eksänsä pitäisi elämässään tehdä. Ei nosta ainakaan ap:n pointseja silmissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies väittää muuttuneensa.
Minun kanssani pani kaikki kaksjalkaiset kanasta potkuriin. Nykyisen vaimon kanssa teki pikaisesti lapsia ja tietääkseni on ollut uskollinen aviomies ja hyvä isä.
Olen onnellinen hänen puolestaan, että löysi sielunkumppaninsa. Me olimme tulisen rakastuneita, mutta revimme vain toisemme rikki. Onneksi hän on löytänyt onnensa. niin minäkin.
Tuttu nainen oli pitkään suhteessa miehen kanssa, joka ilmoitti ettei koskaan halua lapsia. Naisen "parhaat" vuodet sitten menivät, 40 ikävuotta alkoi lähestyä, kun mies yllättäen löysikin toisen ja lähti tämän matkaan. Uusi nainen oli raskaana pian, ja menivät naimisiin. Tekivät useita lapsia.
Todella pahalle tuntui tuon tuttavanaisen puolesta, mutta todelliset syyt miehen "lapsettomuuteen" lienevät heidän kahden välisiä - oliko siis lopultakaan kyse miehen muuttumisesta vai vaan sen oikean löytymisestä, sitä ei voi tietää.
Nämä jutut ovat naisille aina vähän epäoikeudenmukaisia, koska naisellä ensinnäkin lisääntymisaika on rajallinen ja toisekseen nainen se yleensä sitoutuu lapseen lujemmin kuin mies eli nainen tietää, että lapsen saaminen merkitsee vähintään 18 vuoden työmaata (sanokaa mitä sanotte, niin miehen on helpompi lähteä läiskyttelemään lapsen elämästä, onhan näitä ennakkotapauksia...). Siksikin ymmärrän ap:n - ja vastaaviin tilanteisiin joutuneiden - naisten katkeruuden.
Oma entinen miehenikin väittää muuttuneensa noin 40 vuoden iässä (meidän eromme jälkeen). Hänen elämäntapansa on nyt kokonaan toinen mitä se oli aiemmin, eikä hän mukamas enää ole niin naisiin menevä (ts. pettämiseen altis) kuin nuorempana. Säälin exäni nykyistä vaimoa, sillä tästä omasta entisestä puolisostani olen erittäin varma sen suhteen, ettei hän muutu.
Minäkin seurustelen miehen kanssa jolla oli takana muutama 3 v seurustelusuhde ja avoliitto mutta ei ollut koskaan ajatellutkaan haluavansa naimisiin ja perheen. Kaikki hän oli jättänyt. Kunnes tapasi minut, "jota on odottanut koko elämänsä mutta luuli ettei ole olemassa". Olemme kihloissa, naimiiin menossa ja perheen haluamme häiden jälkeen. Mies on 40v, minä 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsethan tässä kärsivät, varsinkin jostain uudesta pikkuisesta (vanhin lapsi kuitenkin jo teini!) Muutenkin minusta on mieheltä tosi törkeää käytöstä haluta vielä lapsia - meillä olisi jo 4 lasta ellei mies olisi ehdottanut aborttia.. Ja nyt haluaa lisää vielä eri naisen kanssa. Uskomatonta käytöstä.. mutta avlla tämä näyttää olevan vuosisadan rakkaustarina. Miettikääpä omalle kohdalle..
Yrität kieltää EX-miestäsi saamasta lapsia ja menemästä naimisiin. Siis ex, entinen, mennyt. Ei sulla ole oikeutta puuttus hänen tekemisiinsä.
Mä en lukenut ketjua mut vastaan vain kysymykseen. Eli kyllä ihminen voi muuttua. Mäkin olen muuttunut erilaiseksi eri miesten kanssa, oon seurustellut varmaan 10:n miehen kanssa ennen kuin löysin oikean. Jotkut miehen ovat saaneet mussa esiin hoivausvietin, jotkut taas pirttihirmun ja raivottaren jota puolta mussa ei taas näkynyt jonkun toisen kanssa.
Sitten löytyi nykyinen jonka kanssa koen itseni tasavertaiseksi, en tiedä tarkalleen miksi. Hän on vain mies jonka takia haluan olla parempi ihminen... tai oikeastaan kyse ei ole edes haluamisesta vaan yksinkertaisesti minusta tuli parempi ihminen. Sellainen joka haluankin olla ja minun on hyvä olla.
Kyse on siis vain kemioista, ei siitä oletko parempi tai huonompi kuin tämä uusi. Olet varmasti hyvä tyyppi ja jos haluat, törmäät varmaan vielä mieheen jonka sukat saat pyörimään. Tsemppiä :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
97 jatkaa viel et nykyisen kanssa vietettiin just 10v hääpäivää, joten kyllä tän miehen kans on oikeasti hyvä olla. Kyllä mä luulin oikeiksi montaa muutakin, mut joku kuitenkin kaihersi takaraivossa niiden kanssa mut luulin vain olevani aina tyytymätön, enkä tajunnut että se johtui siitä ettei kemiat olleet ihan kohdakkain.
miehen, joka oli 10 vuotta hyväksikäyttänyt edellistä kumppaniaan? Eikö kuvota yhtään?
Minun miehenikin sanoi aina ex:lleen ettei halua naimisiin
ei myöskään "uskaltanut" ottaa yhteistä asuntolainaa (avokki otti sitten itse). Olivat yhdessä 10 vuotta, ei lapsia. Kun tapasimme, mies kosi vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen, ostimme hyvin pian yhteisen talon. Saimme kaksi lasta. Ex oli tosi katkera, koska mies teki nämä jutut, joista sanoi ettei ikinä...
MInulle mies sanoi ettei vaan koskaan rakastanut naista niin, että olisi halunnut sitoutua kunnolla, oli vähän takaovi auki aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsiisus mikä ketju, tosiaan toivon että provo!
Onko tämän ketjun AP se, joka tehtailee aloituksia, joissa käsitellään parikymppisten kypsyyttä? Päässä sillä ainakin viiraa.
143 & 144:
Tätä ketjua pidetään yleisesti Ikäerohullun alias Ikiksen ensimmäisenä ketjuna.
Tapasin mieheni kun olin 21v. Hän on minua 21v vanhempi. En olisi halunnut niin vanhaa miestä, mutta uskoin, että minua ei voi kukaan rakastaa ja kun tämä mies rakasti niin lopulta hyväksyin hänet, tosin siinä meni vuosia, ennen kuin päädyimme yhteen. Koko sen ajan mies oli poikamies, minä jotain seurusteluyrityksiä virittelin, mutta ne miehet olivat, no, en sano mitä.
No, meilläkin elämää vain eletään, mistään suloisuudesta ei voi puhua, kuten ketjun alussa joku totesi löydettyään toisella kierroksella uuden miehen.
Mutta rakastuin viime syksynä mieheen, jonka kohdalla vasta ensi kertaa tunnen, että toivoisin tämän miehen vievän minut alttarille. En siis ole naimisissa, olen aina sanonut miehelleni, että en ymmärrä avioliittoa. Tämän miehen kanssa haluaisin myös seksiä, en ole siitäkään aiemmin nauttinut.
Ja nyt haluaisin naimisiin, mutta ihan eri miehen kanssa. Ja seksiä, mutta eri miehen kanssa. Eli kyllä, ihminen voi muuttua.
En silti aio erota, koska meillä on kaksi lasta, eikä arjessamme ole mitään vikaa. Mutta että ottaa päähän kun tuntee lopultakin tunteita, mutta ei voi mennä ja toteuttaa asiaa. Tämä toinenkin mies pitää minusta, ei ole varattu, mutta ei ole tullut rikkomaan perhettämmekään. Ehkä olemme siis ystäviä.
Sun on aika päästää irti tosta sun exästä!! Hänkin on tehnyt sen mikä sinunkin pitäisi; mennyt elämässä eteenpäin.
Ei 30+ iässä ole enää todellakaan samanlainen kuin 18-vuotiaana. Sitä voi esimerkiksi alkaa haluta elämältä eri asioita kuin nuorempana.
Sulle on myös samat mahdollisuudet, löytää uusi, parempi rakkaus ja onni.
Exälläsi on oikeus onneensa.
Uskon että lapset voi hyvin kun vanhemmatkin voi, olivat yhdessä tai erillään.
Minulla on tuollainen tuttu. Muuttui kun tapasi elämänsä naisen, ja muutti koko elämänsä, meni uusiin naimisiin, hankki pari lasta ja muutti maalle. Olleet onnellisia nyt 20 v.
Vastuullinen nainen ei myöskään mene välillä kihloihin jonkun toisen kanssa. Vastuullinen nainen ei pamahda paksuksi 18-vuotiaana ensirakkautensa kanssa. Vastuullinen nainen ei tee lisää lapsia miehen kanssa, joka ei ole sitoutunut häneen. Vastuullinen nainen ei elä vuosikausia jotain on/off-suhdetta exänsä kanssa sekoittaen lastenkin päätä. Vastuullinen nainen ei luule, että parisuhde on ok ja paluu yhteen voisi onnistua, jos ollaan vuosikausia asuttu erillään ja molemmilla on ollut suhteita siinä välissä.