Lue keskustelun säännöt.
En käsitä, miksi synnytyssairaalassa joutuu itse vaihtamaan lakanat ja muutenkin sitä menoa
16.01.2013 |
En pystynyt vaihtamaan itse, kun olin niin huonossa kunnossa synnytyksestä ja pienikin liike pyörrytti (menetin paljon verta). Koen että olin ihan tuusan nuuskana, ja kipuja oli paljon. Kaikki aika meni omasta olosta selviämiseen ja vauvan imettämiseen ja hoitoon. Makasin sitten verisissä lakanoissa, koska en olisi kyennyt niitä itse vaihtamaan. Mies vaihtoi mulle aluslakanan jossain vaiheessa kun kyyhötin jossain sen aikaa.
Miksi synnyttäneitä äitejä kohdellaan niin huonosti Suomessa?? Paljon paremmassa kunnossa olevia potilaita passataan muilla osastoilla, mutta se että olet koko alapää tuusannuuskana, kovissa kivuissa, hormonit hurjana - itkettää ja ahdistaa, ja hemoglobiinit pohjalukemissa, ei ole mikään syy ilmeisesti äidin hoitoon. Vain vauvalla on väliä, kun sen on itsestään ulos saanut, viis siitä mitä jälkeä synnytys on saanut aikaan.
Kommentit (252)
että lakanat tarvitsee parin yön aikana vaihtaa, eikä varmaan käy tarkistamassa, jos vuoteissa ollaan koko päivät. Kai siitä voi sanoa?
Koko päivän laskutukseen olisin itse puuttunut. Jos ei ole muuta keinoa laskuttaa, kyllä silloin jätetään laskut laskuttamatta. Ei ole perusteltua laskuttaa ruokailuista ja vuodepaikasta. Se vuodeosastomaksuhan on ihan vastaavalla tasolla nykyään kuin hotellihuone. Jos ei ole osastolla sisällä, ei vuorokausihintaa makseta. Tipan laitto onnistuu TK:ssa ilmaiseksi ja infuusionesteet saa apteekista edullisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ekan synnytyksen jälkeen aivan tohjona ja itkin päivät ja yöt koko sairaalassaoloajan. Kukaan ei edes kysynyt itkemisestä, eikä särkylääkettä tuotu. Vauvanikaan ei nukkunut yhtään, itki vain, mutta vain yksi ainoa hoitaja tarjoutui häntä hoitamaan, että saisin edes hetken unta. Olin niin onnellinen, kun pääsin kotiin oikeasti lepäämään. Hirveä trauma jäi.
tuon mahdottoman kuntouttamisen ja reipastamisen sijaan. Äitien ja isien henkinen tukeminen on jäänyt johonkin jalkoihin. Kipulääkkeitä annetaan ihan liian kitsaasti, kivun kokeminen aiheuttaa stressiä, ahdistuneen mielen pahenemista, väsyttää, haittaa unta eikä kyllä edistä toipumista.
Minusta synnyttäjien pitää saada itkeä ja olla herkkiä, se kuuluu asiaan. Heitä pitää tukea ja hoivata eikä potkia persauksille.
olen itse ihmetellyt ihan samaa!
Muilla osastoilla voi olla joku pieni toimenpide tehtynä ja passataan eestä ja takaa.
Mutta jos olet synnyttänyt tai on sektioitu niin pitäisi olla heti elämänsä kunnossa ja tehdä hoitajienkin työt!
Ei sairaala ole mikään täysihoitola. Monet synnyttävät kotona ja ovat parin päivän päästä töissä.
Olin ekan synnytyksen jälkeen aivan tohjona ja itkin päivät ja yöt koko sairaalassaoloajan. Kukaan ei edes kysynyt itkemisestä, eikä särkylääkettä tuotu. Vauvanikaan ei nukkunut yhtään, itki vain, mutta vain yksi ainoa hoitaja tarjoutui häntä hoitamaan, että saisin edes hetken unta. Olin niin onnellinen, kun pääsin kotiin oikeasti lepäämään. Hirveä trauma jäi.
tuon mahdottoman kuntouttamisen ja reipastamisen sijaan. Äitien ja isien henkinen tukeminen on jäänyt johonkin jalkoihin. Kipulääkkeitä annetaan ihan liian kitsaasti, kivun kokeminen aiheuttaa stressiä, ahdistuneen mielen pahenemista, väsyttää, haittaa unta eikä kyllä edistä toipumista.
Minusta synnyttäjien pitää saada itkeä ja olla herkkiä, se kuuluu asiaan. Heitä pitää tukea ja hoivata eikä potkia persauksille.
Kipu ja paha olo kuuluu synnytykseen. Se ei ole sairaus.
Missä muualla heikotuksesta pyörtyvää potilasta pakotetaan vaihtamaan petivaatteet itse, eikä reagoida mitenkään jos potilas itkee tai valittaa kipuja, tai vaikuttaa apaattiselta, ei pysty syömään mitään, oksentaa kivusta, päätäsärkee väsymyksestä jne. Ja jos uskaltaa sanoa/valittaa em. oireista, niin saa osakseen epäempaattista kohtelua, tuhahtelua tyyliin se nyt kuuluu asiaan, eikä anneta kipulääkettä jne.
Ekassa synnytksesä olin niin heikko, että pyörryin vessaan, ja kätilöt sitten herättelivät minua sielä vessan lattialla. Sanottiin vain, että sänkyyn ei saa jäädä makaamaan. Siinä kaikki apu. Ja en ole mikään valittajatyyppi ollenkaan, ylireipas lähinnä.
Naapuriäiti vuoti kuin seula karsean imukuppusynnytyksen jälkeen. Häntä heikotti kokoajan, ja pyörtyi kun rullatuoliin laitettiin istumaan. No, vuorokausi meni siinä verisissä lilluvissa lakanoissa hällä, sitten otettiin hemoglobiini kuin vuosi kuin seula. Sen jälkeen tuli hoitsuille kiire... "Hätäkaavintaan" ja suoraan nukutukseen... Lisää verta äkkiä suoneen, ja sitten suoraan kaavintaan. Ja äiti oli valittanut, että vuotaa, vuotaa, heikottaa! Ja sai kanssa tylyä kohtelua osakseen; "Tämä kuules kuuluu asiaan!". Kuulin kaiken itse siinä vierssä, koko huone haisi kuivuneelle verelle.
Kammotus. Mikä ihmeen Neukkulääkäriempatia pesiytynyt esim. Kättärille?
Onneksi olin kunnossa ja kaikki meni hyvin kuopuksen kanssa. Sain vaihdettua kevyesti omat lakanani, eikä heikottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä muualla heikotuksesta pyörtyvää potilasta pakotetaan vaihtamaan petivaatteet itse, eikä reagoida mitenkään jos potilas itkee tai valittaa kipuja, tai vaikuttaa apaattiselta, ei pysty syömään mitään, oksentaa kivusta, päätäsärkee väsymyksestä jne. Ja jos uskaltaa sanoa/valittaa em. oireista, niin saa osakseen epäempaattista kohtelua, tuhahtelua tyyliin se nyt kuuluu asiaan, eikä anneta kipulääkettä jne.
Ekassa synnytksesä olin niin heikko, että pyörryin vessaan, ja kätilöt sitten herättelivät minua sielä vessan lattialla. Sanottiin vain, että sänkyyn ei saa jäädä makaamaan. Siinä kaikki apu. Ja en ole mikään valittajatyyppi ollenkaan, ylireipas lähinnä.
Naapuriäiti vuoti kuin seula karsean imukuppusynnytyksen jälkeen. Häntä heikotti kokoajan, ja pyörtyi kun rullatuoliin laitettiin istumaan. No, vuorokausi meni siinä verisissä lilluvissa lakanoissa hällä, sitten otettiin hemoglobiini kuin vuosi kuin seula. Sen jälkeen tuli hoitsuille kiire... "Hätäkaavintaan" ja suoraan nukutukseen... Lisää verta äkkiä suoneen, ja sitten suoraan kaavintaan. Ja äiti oli valittanut, että vuotaa, vuotaa, heikottaa! Ja sai kanssa tylyä kohtelua osakseen; "Tämä kuules kuuluu asiaan!". Kuulin kaiken itse siinä vierssä, koko huone haisi kuivuneelle verelle.
Kammotus. Mikä ihmeen Neukkulääkäriempatia pesiytynyt esim. Kättärille?
Onneksi olin kunnossa ja kaikki meni hyvin kuopuksen kanssa. Sain vaihdettua kevyesti omat lakanani, eikä heikottanut.
Sairaala ei ole hotelli. Synnytykseen kuuluu määrätyt epämiellyttävät asiat. Jos ei niitä kestä niin ei tee lapsia. Nyky naisista on tullut liian herkkiä ja valittavia.
Synnytysosastojen henkilökunta on nykyään juuri tuollaista. On se luojan lykky, että enää niihin ei tarvitse mennä. Lapsiluku on täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipu ja paha olo kuuluu synnytykseen. Se ei ole sairaus.
Kipu ja paha olo kuuluu myös sydäninfarktiin, syöpiin leikkauksen jälkeiseen olotilaan jne. Tuolla logiikalla kaikki nämä em. saisivat itse vaihtaa lakanansa ja olla reippaita. Vaikka synnytys ei olekaan sairaus niin sen seuraukset voivat olla sairauden kaltaisia tai vaikka ihan kuolema.
nylkyttämään hemmotelluista nyky naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on varmaan käynyt uskomaton tuuri kun olen apua saanut juuri niin paljon kun olen halunnut. Ja enemmänkin olisi varmasti saanut jos olisi pyytänyt. Särkylääkkeitä on myös tarjottu todella avokätisesti. Olen kylläkin ollut joka kerta niin hyvässä kunnossa, että lakanoiden vaihto ei ole tuottanut ongelmia. Esikoinen ei meinannut millään oppia syömään ja silloin soitin kelloa vähintään joka kolmas tunti, aina tuli apua ja kätilö pysyi vierellä auttamassa 10-20 min kerrallaan, lopulta vauva oppi syömään ja päästiin sairaalasta kotiin. Kätilöopistolla 2007-2011.
Maksuista sen verran, että yleensähän tuollaisista käynneistä veloitetaan Poliklinikkamaksu, mutta ei kai sitä voida veloittaa kahta kertaa saman vuorokauden aikana, joten ehkä siksi Vuodeosastomaksu. Olisivat tietysti voineet vinkata etukäteen...
Sairaala ei ole hotelli. Synnytykseen kuuluu määrätyt epämiellyttävät asiat. Jos ei niitä kestä niin ei tee lapsia. Nyky naisista on tullut liian herkkiä ja valittavia.
Ei se ole hotelli niille syöpäsairaille tai silikonileikatuillekaan.
Ennen vanhaan naisia pidettiin sairaalassa jopa viikkoa ja he todellakin saivat levätä siellä. Vauvat olivat vauvalassa ja äidit nukkuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipu ja paha olo kuuluu synnytykseen. Se ei ole sairaus.Kipu ja paha olo kuuluu myös sydäninfarktiin, syöpiin leikkauksen jälkeiseen olotilaan jne. Tuolla logiikalla kaikki nämä em. saisivat itse vaihtaa lakanansa ja olla reippaita. Vaikka synnytys ei olekaan sairaus niin sen seuraukset voivat olla sairauden kaltaisia tai vaikka ihan kuolema.
Ne on sairauksia. Synnytys ei ole sairaus. Se on vapaaehtoinen ja täysin normaali naisen fysiologinen toiminto. Se pitää olla kivuliasta.
Sairaala ei ole hotelli. Synnytykseen kuuluu määrätyt epämiellyttävät asiat. Jos ei niitä kestä niin ei tee lapsia. Nyky naisista on tullut liian herkkiä ja valittavia.Ei se ole hotelli niille syöpäsairaille tai silikonileikatuillekaan.
Ennen vanhaan naisia pidettiin sairaalassa jopa viikkoa ja he todellakin saivat levätä siellä. Vauvat olivat vauvalassa ja äidit nukkuivat.
Synnyttäjät ei ole. Monet synnyttävät ilman kipulääkkeitä kotona eikä valita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytysosastojen henkilökunta on nykyään juuri tuollaista. On se luojan lykky, että enää niihin ei tarvitse mennä. Lapsiluku on täynnä.
Viisi kertaa syynnyttäneenä olen nähnyt kaikenlaista. Jotkut äidit eivät kertakaikkiaan nouse sängystä jos ei ole pakko, kokevat itsensä niin potilaaksi (ihan normaalisynnytyksen jälkeen) Muistan yhden ensisynnyttäjän, joka pissasikin maljaan kun ei halunnut nousta. Lopulta sinne tuli pari isompaa mieshoitajaa nostamaan lady pystyyn jotta hyytynyt veri saataisiin pois kohdusta. Itse olen aina tajunnut tuon jalkeillaolon tärkeyden jostain syystä. Toimintakykykin säilyy kun heti vain alkaa tehdä kaikenlaista.
Ennen vanhaan naisia pidettiin sairaalassa jopa viikkoa ja he todellakin saivat levätä siellä. Vauvat olivat vauvalassa ja äidit nukkuivat.
Mutta luulen, että osittain nykymenetelmiin on, säästöjen lisäksi, syynä se, että halutaan sairaalassa nähdä, että äidillä on edes jonkinlaiset edellytykset pärjätä vauvan kanssa kotona. On nyt sentään menty eteenpäin vierihoidon aloituksen jälkeen, alkuunhan saattoi olla kuusikon äitiä ja vauvaa samassa huoneessa. Mitä luulette nukuiko yksikään äiti siinä huoneessa...
ihan eri asia, että normaalin synntyksen läpikäynyt voi nousta itse hoitamaan lapsensa, vaihtamaan lakanansa ja käy syömässä, koska hän ei ole sairas millään tavalla. Kipulääkkeillä pääsee pahimmista kivuista, joten liikkeelle pääsee nopeasti.
Mutta sitten on tapauksia, joissa synnytys ei ole mennyt ihan oppikirjan mukaan, silloin synnyttänyt tarvitsee apua moneen asiaan ja sitä olisi saatavilla, jos vain osaisi pyytää. Eivät kaikki osaston hoitajat voi tietää kuinka kipeä tai huonovointinen joku sängyssä makaava tuore äiti on, ei kai jokaisen potilaan kaikkia tuntemuksia voida käydä läpi aina työvuorojen vaihtuessa? Itsekin pitäisi olla aktiivisempi pyytämään apua, jos ei ilman pärjää.
Ymmärrän, että äitejä kannustetaan omatoimisuuteen lapsen kanssa alusta asti, mutta muuten meno tuntuu olevan aika hurjaa nykyään.
Eikä tätä voi perustella sillä, että kyse ei ole sairaalasta. Lakanoiden vaihto ja asianmukainen hoito kuuluvat vuodeosastoilla henkilökunnan toimintaan, ei potilaiden itsensä. Ja siitähän maksetaan!
Jos ei olla valmiita antamaan kunnollista hoitoa tai huolehtimaan hygieniasta niin sitten siitä ei kyllä voi maksuakaan vaatia vaan nykyjärjestelmän tilalle on kehitettävä jotain muuta.
yksi hoitaja selittää, kun hoitotyö on niiiiiin rankkaa... Juu, kai siinä saa makuuhaavoja kun löhöää kaffepöydässä ja risat potilaat hoitaa jo lakanatkin.