En käsitä, miksi synnytyssairaalassa joutuu itse vaihtamaan lakanat ja muutenkin sitä menoa

verisissä lakanoissa monta päivää :D En vaan jaksanu alkaa vaihtaa, vieraita kun kävi niin peittoa vaan suojaksi :D



Saattoi olla, että hoitaja ne vaihtoi kuitenkin jossain vaiheessa, tästä on jo niin monta vuotta aikaa, etten tarkalleen muista. Mutta muistan kun katsoin yltä päältä veristä lakanaa ja mietin, että en vaan jaksa. Että joka paikkaan sattuu, ihan sama joku verinen lakana.

Ymmärrän, että äitejä kannustetaan omatoimisuuteen lapsen kanssa alusta asti, mutta muuten meno tuntuu olevan aika hurjaa nykyään.

Eikä tätä voi perustella sillä, että kyse ei ole sairaalasta. Lakanoiden vaihto ja asianmukainen hoito kuuluvat vuodeosastoilla henkilökunnan toimintaan, ei potilaiden itsensä. Ja siitähän maksetaan!

Jos ei olla valmiita antamaan kunnollista hoitoa tai huolehtimaan hygieniasta niin sitten siitä ei kyllä voi maksuakaan vaatia vaan nykyjärjestelmän tilalle on kehitettävä jotain muuta.

Todelliset kustannukset ovat paljon suuremmat

sen aineen (ilmeisesti lääkkeen), jota sinuun tiputettiin se olisi ollut paljon kalliimpi kuin se hoitopäivämaksu. Ei pelkästään teho-osastohoito olisi monien tavoittamattomissa, jos siitä joutuisi maksamaan todellisien kulujen mukaan. Aika tavallisella vuodeosastolla todellinen maksu on äkkiä 400 euroa/vrk.

sairaalainfektioidenkin lisääntymistä. Itse sain synnytyksen yhteydessä sairaalasta kaksi eri infektiota. Molemmat olisi kenties vältetty, jos minulla olisi ollut sairaalassa oma huone ja siivous olisi ollut tehokkaampaa.

niin kyllä olisi eri mentaliteetti tässäkin!



Nainenhan on toiselle naiselle susi.

Ketkäs ne terveyshoitohenkilökunta onkaan kuin naisia 99% (lääkärithän ei synnärillä juurikaan ole kosketuksissa synnyttäjiin kuin hetkellisesti).



Sairaalassa jos jossakin pitäisi henkilökunnalla olla empaattinen ote potilaisiin. Ja tämä ei siis tarkoita, että pitäisi taipua mihinkään, vaan että se asenne olisi tiukka mutta lempeä, eikä välinpitämätön ja vittumainen.



Se ei maksa mitään sairaalalle jos henkilökunta olisi kiinnostunut niistä asiakkaistaan edes jollakin tasolla. Kyllä minusta henkilökunnan tehtäviin kuuluu se, että kysellään "Mitenkäs yö meni? Miten voit?, Miten vauva voi? Tarvitsetko apua? Oletko muistanut syödä ja juoda riittävästi?"



Kiinnostus ja empatia ei maksa mitään, mutta vaikuttaa todella paljon siihen, miten potilaat kokivat sairaala-ajan. Monelle synnärilläolo on ainutkertaista aikaa, joka ei toistu kuin kerran tai kaksi elämässä.

lapsivuodeosaston kätilö sanoi reippaasti ja naurahtaen, että "meillä sektioäiditkin hakee sitten omat ruokansa ja vaihtaa omat lakanansa, koska SYNNYTYS EI OLE SAIRAUS!" Ja tosiaan, jos itse ei hakenut ruokia niin sai olla syömättä ja jos lakanoita ei vaihtanut, sai olla likaisissa.



Se on kyllä totta, että synnytyksen jälkeen on toipumisen kannalta tärkeää liikkua jne, mutta kyllä mun mielestä jonkinlaista ymmärrystä voisi herua, jos joku on esim. sektion jäljiltä niin kipeä, ettei pysty.



Itse sain kyllä pyynnöstä ihan reippaasti kipulääkettä vaikka selvisin vähällä ja myös laksatiivia sain kun pyysin.

Se ei maksa mitään sairaalalle jos henkilökunta olisi kiinnostunut niistä asiakkaistaan edes jollakin tasolla. Kyllä minusta henkilökunnan tehtäviin kuuluu se, että kysellään "Mitenkäs yö meni? Miten voit?, Miten vauva voi? Tarvitsetko apua? Oletko muistanut syödä ja juoda riittävästi?"

Kiinnostus ja empatia ei maksa mitään, mutta vaikuttaa todella paljon siihen, miten potilaat kokivat sairaala-ajan. Monelle synnärilläolo on ainutkertaista aikaa, joka ei toistu kuin kerran tai kaksi elämässä.

ja siellä Espanjassa tosiaan oli tuollaista, että jopa synnytyslääkäri tuli kierrollaan synnytyksen jälkeen kyselemään jaksamisia, juttelemaan, silitteli lastakin vaikka ei koko lääkärin olisi edes pakko lääketieteellisistä syistä paikalla olla. Ja hoitajat nyt oli kuin kanaemot varmistamassa että alkaa imetys sujua, tarjoamassa että jos haluan levätä ilman vauvaa niin he huolehtivat vauvalassa hänestä, kehottivat nauttimaan levosta nyt kun vielä saa levätä, ihastelivat lastani joka oli heistä vaalea amatsooni kun oli niin iso ja vaalea.

Olikin sitten pieni yllätys kun toista synnytin Suomessa. Oli vähän tylympi kohtelu. Helpohko synnytys meni ihan asiallisesti, mutta sen jälkeen minut unohdettiin sinne totaalisesti. Tosiaan lakanat piti itse vaihtaa, kaikki piti itse löytää ja hoitaa. Ihmetytti mitä siellä sairaalassa täytyi edes se 2 pv olla, kun ei siellä kukaan mitenkänä huomioinut hyvinvoivaa äitiä ja lasta. Tilanteeni oli silti varsin mukava vain vähän pitkästyä siellä, kun naapurisängyssä oli vaikeasti revennyt nainen, jota sattui sietämättömästi nousta edes istumaan. Häntäkään ei haluttu auttaa mitenkään, viisikymppinen kipakka kätilö vaan toruvaan sävyyn hoputti ylös ja liikkeelle.

Mua hoivattiin oikein kunnolla, ruokia ei tarvinnut hakea, lakanoita ei tarvinnut vaihtaa, lypsykonekin tuotiin huoneeseen mun henkilökohtaiseen käyttöön. Kipulääkettä ei tarvinnut vaatimalla vaatia, jos sitä ei automaattisesti tuotu, sain sitä ihan pyytämällä. Vauva vietiin yöksi vauvalaan, kukaan ei yrittänyt saada mua "reipastumaan". Toki joku kysyi, pystyisinkö tehdä jonkun asian itse, mutta riitti, kun vastasin, että en pysty.

Ei todellakaan saa hotellihuonetta siihen hintaan.



Tai yksityislääkärillä edes vartin käyntiä.



Pelkät ateriat saisi, jossain Mäkkärissä...



Tajuatte varmaan, että maksu kattaa pienen murto-osan kustannuksista. Ei kannata perustella sillä, että maksaa, joten pitää saada sitä ja tätä. Sen sijaan niilä, jotka maksavat tosi paljon veroja, olisi aihetta valittaa.

että se loppu siitä maksusta tulee meiltä veronmaksajilta eli kyllä todellakin odotan saavani rahoilleni vastinetta!

ja sieltä olisi itse pitänyt heti tajuta se tarjotin hakea ruoka-aikaan. No, kyllähän se nälkä lopulta opetti siihenkin.

mitä olen pyytänyt.

Ainoa, mitä olen joutunut tinkaamaan, oli yksi kätilö, joka oli sitä mieltä, että vauvan pitää imeä tuttia, eikä rintaa.

Ja kerran olen pyörtynyt sairaalassa, mutta se ei ollut synnärillä vaan nielurisaleikkauksen jälkeen piti käydä korvapolilla tarkistuttamassa kävellen, miten leikkaus on onnistunut. Pyörryin sairaalan hissiin matkalla korvapolille.

Minulla on varmaan käynyt uskomaton tuuri kun olen apua saanut juuri niin paljon kun olen halunnut. Ja enemmänkin olisi varmasti saanut jos olisi pyytänyt. Särkylääkkeitä on myös tarjottu todella avokätisesti. Olen kylläkin ollut joka kerta niin hyvässä kunnossa, että lakanoiden vaihto ei ole tuottanut ongelmia. Esikoinen ei meinannut millään oppia syömään ja silloin soitin kelloa vähintään joka kolmas tunti, aina tuli apua ja kätilö pysyi vierellä auttamassa 10-20 min kerrallaan, lopulta vauva oppi syömään ja päästiin sairaalasta kotiin. Kätilöopistolla 2007-2011.

Maksuista sen verran, että yleensähän tuollaisista käynneistä veloitetaan Poliklinikkamaksu, mutta ei kai sitä voida veloittaa kahta kertaa saman vuorokauden aikana, joten ehkä siksi Vuodeosastomaksu. Olisivat tietysti voineet vinkata etukäteen...

Itse olen synnyttänyt 3 lasta eräässä toisessa EU -maassa (ei mikään yksityissairaala, tms) ja palvelu oli loistavaa. Ruuat tuotiin tarjottimella suoraan petiin ja aamupalaa varten toi laitosapulainen "menun" joka ilta, johon sai ruksittaa haluamansa vaihtoehdot.

Lakanat vaihdettiin joka päivä ja imetystä tuettiin hyvin. Lisämaitoa sai myös kuitenkin tuosta vaan, jos kysyi. Kipulääkkeitä suorastaan tuputettiin, olinkin ihan pilvessä siellä... : D



Tytärtäni synnyttäessäni vuoro vaihtui kesken, mutta kätilö jäi ihan omalla ajallaan seuraamaan synnytykseni loppuun asti, koska oli ollut kanssani koko päivän ja halusi kuulemma nähdä vauvankin. : ) Ihana tyyppi.

Tosi hyvin auttoivat kyllä ihan kaikessa, näin Hyvinkäällä.

Tosi hyvin auttoivat kyllä ihan kaikessa, näin Hyvinkäällä.

luitko edes viestiäni?



Sitä juuri ihmettelin, että joku luulee sillä 27 eurolla olevan suurikin maksaja.

Se joka on joutunut maksamaan vuodeosastomaksun antibiooteista niin kyllä se poliklinikkamaksu on samaa luokkaa, pari euroa halvempi ainakin HUS:ssa. Eli ei ole suurta ero maksatko osastomaksun vai poliklinikkamaksun.



Itse synnytin Helsingin Naistenklinikalla joulukuussa 2012 ja koin saavani erinomaista hoitoa. Synnytys oli toki helppo ja olin hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen eli en ihmeemmin tarvinnut apuja, mutta aina kun tarvitsin, sitä oli saatavilla. Pyysin useaan otteeseen apua imetyksen kanssa ja aina sitä tuli, kysyttiin myös tarvitsenko apuja vauvan perushoidon opettelun kanssa ja kerran kätilö otti pyytämättä vauvan kansliaan kun kävin suihkussa. Kipulääkkeet oli valmiina yöpöydällä odottamassa ja tissirasvaa sekä lääkkeitä peräpukamiin sain heti kun pyysin, samoin lisää kipulääkkeitä.



Osastolla oli perhehuoneita ja niissä kai oletus on että kun kerran mies on paikalla jatkuvasti niin hän hakee äidille ruuat ellei äiti siihen pysty, samoin mies voi vaihtaa ne lakanat. Minä pystyin hakemaan ruokani itse ja vaihtamaan lakanat, mutta jos olisin ollut kipeä niin en olisi epäröinyt pyytää apua ja uskon että sitä olisin myös saanut.

taas ihmettelen ihan toista asiaa :) 3 kertaa synnyttänyt, enkä todellakaan kaipaa yhtään ketään viereeni kyselemään imetyksistä jne. En myöskään kaipaa lakananvaihtoja tms. koska haluan sairaalasta heti seuraavana päivänä pois.



Mutta sepäs se vaikeata onkin. Viime synnytyksessä kätilö väitti, etten voi lähteä, koska synnytyksestä oli vain reiu 12 h aikaa. Kerroin päässeeni edellisenkin synnytyksen jälkeen, jolloin hoitaja tokaisi hieman ivalliseen sävyyn, että heiltä ei pääsekään. Kun kerroin synnyttäneeni ko. sairaalassa edelliselläkin kerralla, suostui sitten lääkärin hakemaan ja pääsimme pois.



Eli miten voi olla poliklinikka-synnytyksiä (vai onko niitä edes enää?) jos sairaalassa pitäisi muka maata päiväkausia?



Minä saan rauhan vasta kotona jolloin imetyskin alkaa luonnistumaan. En saa nukuttua sairaalassa kaikkien häiriötekijöiden keskellä.

Oikein kilpaillaan, ketä on huonoiten kohdeltu ja ketä ei ole autettu ja kuinka hirveää se oli.

Saahan sillä hetkeksi huomiota. Ja ymmärrän sen kyllä, jos on huono itsetunto ja kaikki kiinnittää huomion vain lapseen. Pitää kertoa kauhujuttuja hirmukätilöistä ja lakananvaihdoista ja siitä, että on verisillä lakanoilla maannut kaksi viikkoa ainakin vähintään.

Todelliset kustannukset ovat paljon suuremmat

Koska sairaaloita pitää keskittää, lisääntyy hallinnon kustannukset. Hotellit on paljon halvempia, kun on vain kiinteistöt, aamupalat ja päivittäinen siivous, jonka takia hotellien ei tarvitse edes pyöriä samalla täyttöasteella. Sairaalan synnytysosasto joutuu kustantamaan johtoryhmän, sairaalan poliittis-hierarkisen rakenteen, ylilääkärien johtajan, muutaman muun johtajan jne.

Lähempänä toimivat pienet synnytysyksiköt on osoitettu monilla tavoilla synnytystä kohden edullisemmiksi, jos käyttöaste on riittävän korkea. Sen takia sairaanhoitopiirit perustelevatkin turvallisuudella ja niillä keräämillään prosenttiluvuilla näitä sairaaloita. Prosenttiluvuissa ei tietenkään verrata matka-aikaa.

Synnytyksen todelliset kulut on oikeasti melko alhaalla. Suurin yksittäinen kustannuserä synnytyksestä on tilat, joista sairaala maksaa valtion omistamalle kiinteistöyhtiölle. Syrjemmässäkin olevat tilat laskutetaan samoilla laskutusperusteilla kuin kaupungeissa, vaikka sairaalat olisi rakennettu vuonna miekka ja kypärä.