En käsitä, miksi synnytyssairaalassa joutuu itse vaihtamaan lakanat ja muutenkin sitä menoa

tekee pikkuaskareita ja kuntouttaa samalla siinä itseään. Joku voi ajatella että sairaala on hotelli ja häntä palvellaan. Jos on todella voimaton niin ei silloin tietysti voi olettaa että potilas itse tekisi ja silloin perushoitaja vaihtaa lakanat.

Mutta miten äiti vaihtaa kotiin päästyään lakanat ja onko edes kotikuntoinen jos se ei onnistu edes sairaalassa?

Säännöllisen alatiesynnytyksen todellinen hinta on 2500-4 000 €, operatiivinen synnytys (imukuppi, pihti, istukan käsinirroitus, sectio) saattaa sen sijaan kuluiltaan muodostua jopa 10 000 € hintaiseksi.

tekee pikkuaskareita ja kuntouttaa samalla siinä itseään. Joku voi ajatella että sairaala on hotelli ja häntä palvellaan. Jos on todella voimaton niin ei silloin tietysti voi olettaa että potilas itse tekisi ja silloin perushoitaja vaihtaa lakanat.

Mutta miten äiti vaihtaa kotiin päästyään lakanat ja onko edes kotikuntoinen jos se ei onnistu edes sairaalassa?

kun useimmilla tuoreilla äideillä on lapsen isä mukana kuvioissa. Meillä ainakin mies hoiti lakananvaihdot, kun tulin kotiin. Ongelmana vain oli se, että minulle tehtiin kiireellinen sektio ja silti olisi pitänyt vaihtaa lakanat. En vaihtanut. Mies sitten vaihtoi, kun tuli käymään. Ja perhehuonettahan ei luonnollisestikaan sektiolla synnyttänyt saanut, vaikka luulisi olevan kätilön koulutuksen saaneille ihmisille selvää, että näin isosta leikkauksesta toipuva ei kykene itse vaihtamaan jotain vitun lakanoita. Eikä muutenkaan pärjää yksin.

Eikö verovaroin kustannetulta palvelulta voi vaatia laatua?



Tuolla logiikalla joukkoliikenteeseen pitää olla tyytyväinen, kunhan se bussi joskus pysäkille köröttelee, olkoonkin aina vähintään kolme tuntia myöhässä. Eihän se matkalippu kuitenkaan kata kaikkia kustannuksia.

[i viikon ajan tipassa, kahdesti päivässä. Lasku kun tuli, siinä laskutettiin täydestä vuodeosastopäivästä myös päiviltä jolloin kävin sairaalassa vain kahden tunnin ajan, istumassa tipassa käytävällä, ilman ruokaa tai juomaa. Soitin sitten asiasta sairaalaan ja selvisi että heillä on vain yksi tapa laskuttaa vuodeosastohoidosta.

[/quote]

juu, ottaisin katkarapucoctailin tähän alkupalaksi" ennen synnytystä



Ponnistuksen jälkeen armottomassa nälässä

"pippuripihvi mediumina, talon perunat ja punaviinikastike"



Lykätkää minut ja vauva nyt vaan osastolle privaatti perhehuoneeseen, jossa taulu tv ja 300 kanavaa mistä ukko saa katsoa jalkapalloa ja saisko kunnon tömpsyt jotain synnytyksen kunniaksi? Kyllä tämä iloksi muuttuu kun tuotte vielä burana 5000.



Hoitajaaaaa/ siiiivous henkilökuntaaaaa, kokit hohooiiiii

Eikö teidän miehet koskaan käyneet synnärillä,

kun lakanat jäi vaihtamatta jos ei itse vaihtanut? Olisitte pyytäneet niitä vaihtamaan, jos ette henkilökuntaa kehdanneet.



Ja miten kaikilla on lakanat veressä? Ei mulla ollut tipan tippaa lakanoissa, siteissä kyllä, mutta niitä vaihdoin tietysti. Eikä ne nyt vaikea olisi ollut vaihtaa, vaikka olisivat likaantuneetkin.



Mulla neljä synnytystä takana, ja kohtelu aina ihanaa (KPKS). Pyydettiin soittamaan kelloa, jos tarvii apua, mutten tarvinnut kuin imetysohjausta esikoisen kanssa. Auttoivat kyllä.

lakanatkin olivat ihan likaiset, ja yökkö huomasi sen, ja vaihtoi ne. Oli pahoillaan ja sitä mieltä, että olis pitänyt jo jonkun aiemmin vaihtaa: "Ei täällä likaisissa kuulu maata."



En siis saanut vielä nousta sängystä omatoimisesti. Lapsikin oli kansliassa osan yötä. Tuskinpa olisin saanut, saati pystynyt vaihtamaan lakanoitakaan. Tämä tapahtui vuonna 2009.

tekee pikkuaskareita ja kuntouttaa samalla siinä itseään. Joku voi ajatella että sairaala on hotelli ja häntä palvellaan. Jos on todella voimaton niin ei silloin tietysti voi olettaa että potilas itse tekisi ja silloin perushoitaja vaihtaa lakanat.

Mutta miten äiti vaihtaa kotiin päästyään lakanat ja onko edes kotikuntoinen jos se ei onnistu edes sairaalassa?

kun useimmilla tuoreilla äideillä on lapsen isä mukana kuvioissa. Meillä ainakin mies hoiti lakananvaihdot, kun tulin kotiin. Ongelmana vain oli se, että minulle tehtiin kiireellinen sektio ja silti olisi pitänyt vaihtaa lakanat. En vaihtanut. Mies sitten vaihtoi, kun tuli käymään. Ja perhehuonettahan ei luonnollisestikaan sektiolla synnyttänyt saanut, vaikka luulisi olevan kätilön koulutuksen saaneille ihmisille selvää, että näin isosta leikkauksesta toipuva ei kykene itse vaihtamaan jotain vitun lakanoita. Eikä muutenkaan pärjää yksin.

sektiomammat aina sektio vs. alatiekiistoissa aina innoissaan selittää, miten hyvässä kunnossa oli leikkauksen jälkeen, kun alatieäidit on toosat tohjona sängynpohjalla? Ja nyt kuitenkin ties kuinka moni on valittanut, että ihan lakana pitäisi itse pystyä vaihtamaan, vaikka on sektiolla saanut lapsen!

tekee pikkuaskareita ja kuntouttaa samalla siinä itseään. Joku voi ajatella että sairaala on hotelli ja häntä palvellaan. Jos on todella voimaton niin ei silloin tietysti voi olettaa että potilas itse tekisi ja silloin perushoitaja vaihtaa lakanat.

Mutta miten äiti vaihtaa kotiin päästyään lakanat ja onko edes kotikuntoinen jos se ei onnistu edes sairaalassa?

Minun ei tarvinnut vaihtaa lakanoita, vaikka esikoisen kanssa viivyin sairaalassa 6 vuorokautta. Vuoto oli reipasta mutta jäi siteisiin, ehkä jokin pieni viiru lakanaan jäi enkä siitä turhia nurissut. Olin hyväkuntoinen, vauva ei, siksi siis olin sairaalassa kauan.

Toinen lapseni syntyi yllättäen sektiolla 12 tunnin synnytyksen jälkeen. Pyörrytti ja ihmetytti, miksi minut piti saada jalkeille heti aamusta (sektio oli illalla). SAttui mutta kukaan ei tullut auttamaan vessaan eikä suihkuun, pakko oli pärjätä. Kipulääkettä sain, silti oli kovat kivut esim. istumaan nouseminen oli ihan kamalaa. Vauva ei suostunut imemään, mutta kahden yön jälkeen piti vain lähteä. Tultiin sitten takaisin nälkiintyneen vauvan ja kohtutulehduksen kanssa.

Voisi sitä kai vähän huomaavaisemminkin asian hoitaa. Kysyä vointia, antaa tukea kävelyyn ja huomioida. VArmaan olisin pystynyt olemaan reippaampi, jos hoitaja olisi vieressä kannustanut, neuvonut ja auttanut. Nyt pelotti vietävästi, että kaadun ja roikuin sitten sängyn päädyssä ja lavuaarin reunassa kuin hukkuva. Kun valitin vauva syömättömyyttä, sain vain kuulla, että pitää luottaa, miten luonto hoitaa asian. Kun valitin vatsakipuja, sain särkylääkettä. Mitään ei kysytty, ei tullut kannustusta. Ainoa inhimillinen henkilö oli se lakananvaihtaja, joka tuli salaa huoneeseeni ne lakanat vaihtamaan, kun oli nähnyt minut käytävällä ja arveli, etten niitä lakanoita saa vaihdettua.

Juu, voidaan todeta, että kun Suomessa on lähes ilmainen terveydenhuolto, meidän kuuluukin saada huonoa palvelua. Mitä sitä turhia olemaan myötätuntoinen, ystävällinen ja ylipäätään hoitamaan potilaita ammattitaitoisesti, kun ilmaiseksihan ne tämän kaiken saa? Eli työtä ei tarvitse tehdä hyvin, jos saa palkan verorahoista. Niinkö?

sektiomammat aina sektio vs. alatiekiistoissa aina innoissaan selittää, miten hyvässä kunnossa oli leikkauksen jälkeen, kun alatieäidit on toosat tohjona sängynpohjalla? Ja nyt kuitenkin ties kuinka moni on valittanut, että ihan lakana pitäisi itse pystyä vaihtamaan, vaikka on sektiolla saanut lapsen!

koska en ollut sektion jälkeen hyvässä kunnossa. Ehkä tämä koskee niitä suunnitellussa sektiossa olleita. Kun ensin pukerrat kaksi vuorokautta, vauvan vointi heikkenee ja vihdoin isoon leikkaukseen, niin veikkaan, että useimmat ovat heikossa kunnossa.

Ja mites näissä mainitsemissa keskusteluissasi alatien kannattajat aina muistavat mainita, että keisarileikkaus on yksi isoimmista leikkauksista, joka ihmiselle tehdään? Sillä ei sitten olekaan väliä lakananvaihtokeskusteluissa? Pienemmissäkin leikkauksissa olleilla lakanat vaihdetaan. Ja en muutenkaan osallistu koskaan näihin alatie/sektioväittelyihin, koska se oli joko sektio tai lapsen vammautuminen. Jokainen normaali äiti osaa tehdä päätöksen tuollaisessa tilanteessa.

oman lapsen syntymä on jokaisella ainutlaatuinen ja tärkeä hetki. Aika iso vaikutus tähän muistoon on sillä miten äitiä ja vauvaa sekä perhettä ylipäätään on kohdeltu sairaalassa.



Minusta jokainen äiti ansaitsisi hyvän ja hellän hoivan synnytyksen aikana sekä sen jälkeen. Kukaan ei mene piloille siitä, että hänelle vaihdetaan lakanat valmiiksi, tai tuodaan vaikka se ruokatarjotin siihen sängyn viereen. TAi käydään aina välillä kysymässä vointia jne.



Esim sektio ei ole mikään pikkutoimenpide/leikkaus, vaan todellakin iso toimenpide. Eikö todellakaan vaikka avosydänleikkauksessa tai muussa isossa leikkauksessa ollutta edellytetä että hän seuraavana päivänä reippaasti vaihtelee lakanoita, touhuaa, kantelee ruokatarjottimensa jne. Jostain syystä vaan tätä odotetaan sektioidulta äidiltä..

Kipu ja paha olo kuuluu synnytykseen. Se ei ole sairaus.

Kipu ja paha olo kuuluu myös monen leikkauksen jälkeiseen olotilaan, mutta leikkauspotilaita lääkitään kyllä?

Sama jos murrat jalkasi harrastuksen parissa, sinut pitäisi kipsauksen jälkeen törkkästä ovesta pihalle että moro, kivut kuuluu asiaan, mitäs läksit?

Säännöllisen alatiesynnytyksen todellinen hinta on 2500-4 000 €, operatiivinen synnytys (imukuppi, pihti, istukan käsinirroitus, sectio) saattaa sen sijaan kuluiltaan muodostua jopa 10 000 € hintaiseksi.

Vai onko jossain kunnallisen hallinnon hinnastossa?

Lääkäri ei ole jokaisessa synnytyksessä. Kiinteistöstä syntyy kuluja neliöiden ja laitteiden mukaan. Käytännössä voi laskea, että kiinteistön investointikulut on 2000 e/neliö ja neljä synnytyssalia vie suurinpiirtein 100 neliön verran, eli 200 000 EUR. Neljän synnytyssalin laitteet maksavat sadan tonnin luokkaa. Eli 300 000 EUR. Synnytyssairaala on auki joka päivä ja jos laskee kolmessa työvuorossa, se on vuodessa auki noin 1050 vuoroa. Jos joka vuorossa on jokaista synnytyssalia varten käytössä kätilö ja avustaja, voi siitä laskea sivukuluineen yhdelle synnytyssalille 300 000 EUR tai neljälle salille 1 200 000 EUR ja varmasti mennään henkilöstökuluissa yläkanttiin. Jos neljällä salilla vuorossa synnytetään keskimäärin 4 lasta, eli 4200 lasta vuodessa, tulee yhdelle synnytykselle kustannukseksi 1,5 MEUR / 4200 = alle 300 EUR lasta kohden. Tuo lasku laskettu siten, että kiinteistöt poistetaan yhdessä vuodessa. Todellisuudessa kiinteistöjä ei remontoida lähellekään joka vuosi.

Mistä ihmeestä saat sen pilkun siirrettyä jopa tonnien tasolle?

Onko jossain sairaalassa oikeasti jatkuvasti kahta henkilöä salia kohden? Yleensä vuodeosaston työntekijä tulee sinne. Vuodeosastolla kustannukset jäävät murto-osaan tuosta, kun investoinnit on paljon pienempiä, neliöitä vähemmän ja yksi työntekijä huolehtii useammasta. Käytännössä vuodeosaston kustannukset katetaan sillä vuodepaikka maksulla helposti.

Sain esikoiseni 2006, repesin pahasti, menetin paljon verta ja hoipuin naama valkoisena seinistä kiinni pitäen, kaikki näkyi ihan oikeasti kahtena ne ekat päivät. Kerroin hoitajalle että en uskalla mennä suihkuun kun pyörryttää mutta haluaisin siellä käydä koska hiuksissani on kuivunutta verta..hänellä ei kuulemma ollut aikaa auttaa, mies sitten piti pystyssä suihkussa kun tuli ja kerran suihkun aikana oikeasti pimene niin että mies roikotti kainaloista hetken aikaa. Vuotoa tuli niin paljon että yöpaita ja aamutakki oli pyllystä alaspäin aivan veressä, lakanat myös ja pyysin hoitajaa tuomaan uudet koska edelleenkin meinasin pyörtyä seisoessani ja toisekseen en olisi halunnut kävellä osaston toiseen päähän verisissä vaatteissa, hoitajan vastaus oli jälleen kerran että haeppa itse, hänellä on tekemistä ja lakanatkin vaihdat itse koska siivoojien tehtävä on laittaa vain yhdet lakanat per potilas..ruuan sain huoneeseen vasta kun tarjotin putosi käsistä ruokailutilassa..tuntui kuin olisi ollut jossain neuvostoliitossa. Kotiin lähdin kahden päivän päästä ja vasta kotona sain oikeasti levätä. Tämä kokemus phks:stä..kahden seuraavan kohdalla meininki oli ihan sama mutta silloin olin onneksi itse heti synnytysten jälkeen kunnossa eikä tarvinnut apua kerjätä.

Eikö verovaroin kustannetulta palvelulta voi vaatia laatua?

Sen sijaan ei voi vaatia, että lyhyen hoitokäynnin yhteydessä saa tarpeettomasti viedä sairaalapaikan ja syödä ateriat "koska on ne maksanutkin" suorittamalla sen 27 euron päivämaksun.

Naistenklinikkan lysy.

siihen, että synnytysmasennus on yleistynyt viime vuosina merkittävästi? Tuli vaan mieleen tätä viestiketjua lukiessa. Ainakin neuvoloissa olisi hyvä kertoa odottajille, millaista synnärin vuodeosastolla on. Itselle oli aikamoinen järkytys, että ensisynnyttäjäkin jää siellä aivan yksin, kaikki pitää tehdä itse ja avunpyyntöihin vastataan töykeästi. Toki hoitajissa ja kätilöissä oli myös inhimillisiä tyyppejä, mutta kiire oli liian kova.

Tämä kokemus phks:stä..kahden seuraavan kohdalla meininki oli ihan sama mutta silloin olin onneksi itse heti synnytysten jälkeen kunnossa eikä tarvinnut apua kerjätä.

Minäkin olen synnyttänyt Päksissä kaksi kertaa, ja hyvin on kaikki mennyt - omaksi onneksi, kun kokemuksia lukee. En muista lakanoiden vaihdosta mitään, ehkä sen sivuttain menevän lakanan kerran vaihdoin. Eikä siinä mitään, pystyin siihen ja olin virkeä ja jalkeilla heti synnytyksen jälkeen.

Mutta henkilökunta oli tylyä, sen muistan ja sen olen täälläkin toisessa ketjussa jo kertonut. Kipulääkettä en saanut, toisen kohdalla jälkisupistukset oli kamalia, niihin kävin lämmittämässä omaa kaurapussia osastolla olevassa mikrossa.

En kuvitellut, että olen hotellissa. Mutta kuvittelin kyllä, että joku tarkastaa tilanteeni, katsoo että hommat sujuu. Turha toivo että olisi tarkistanut. Synnyttäneitä ei saisi jättää näin yksin. Voin vaihtaa lakanani ja hain itse ruokani salista huoneeseeni. Hain puhtaat vaatteet kaapista ja mies katsoi vauvaa, kun olin suihkussa. Mutta henkinen tuki jäi puuttumaan. Se on iso sääli, sillä minäkin epäilen synnytysten jälkeisten masennusten lisääntyneen tylyn sairaalakulttuurin myötä.

Mikä sitten siihen tylyyteen syynä, en tiedä, mutta se tuskin on synnyttämään tulleen äidin syy.

Jos äiti on huonossa kunnossa niin miksi ihmeessä sitä ei voi auttaa kun kerran sairaalassa ollaan? Eikö se nyt ole lapsenkin kannnalta hyvä juttu että äiti ei pyörtyile pitkin lattioita ja että hänen kivut, vointi huomioidaan? Eihän siitä imetyksestäkään tule mitään jos äiti on stressin partaalla!



Itse olen joutunut olemaan 4 päivää sängyssä ja pissa on tullut pussiin sektion jälkeen. Ei puhettakaan että olisi pitänyt alkaa itse mitään tekemään. Vauvaakin sain nostaa vasta viimeisenä päivänä kun pääsin pois, tais olla seitsemäs päivä toimenpiteestä! Mutta toisen synnytyksen jälkeen en sitten saanutkaan oikein mitään palvelua kuin vasta sen jälkeen kun alkoivat huolestua kun ei äitiä näy syömässä eikä käytävillä. En päässyt sängystä ylös enkä edes tajunnut huutaa apua tms. Olo oli niin sekava ja sitten minut kiikutettiinkin neurologin käskystä kuviin. Kun tuloksia odoteltiin (ne lähetettiin yöllä helsinkiin) ja olin taas osastolla niin jostain kumman syystä minulle tuotiin vauva hoidettavaksi!!! Oli ehdoton kielto tälle, koska kuntoni oli niin huolestuttava. No, en minä tietenkään pystynyt nousemaan ylös sängystä, sain kuitenkin sanottua että en voi lasta hoitaa, eikö tästä ole sovittu?! Mutta eipä mennyt jakeluun hoitajalle joka vauvan toi minulle. Vauva oli sitten "heitteillä" useamman tunnin huoneessani.



Että semmosta. Onneksi selvisin hengissä noista reissuista. Ei enää ikinä lisää lapsia!