Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, uusperheen kasvatusongelma!
14.01.2013 |
Erosin lasten isästä 6 vuotta sitten ja olen seurustellut uuden miehen kanssa on-off tyyppisesti viisi vuotta. Miehellä ei ole lapsia, minulla kaksi. Ekaluokkalaiden tytön kanssa mies tulee toimeen tosi hyvin, mutta yhdeksänvuotias pojan kanssa on ihan kamalaa. Emme asu virallisesti yhdessä vaan miehellä on oma asuntonsa. Olemme nyt puuhaamaan yhteistä kotia, mutta mies asettaa jatkuvasti ehtoja sille, että suostuu asumaan meidän kanssa. Tälläisiä ehtoja ovat olleet mm.
- hänen "vaimonsa" ei juoruile
- hänen "vaimonsa" ei ole holtiton raha-asioissa
- hänen "vaimonsa" ei ole laiha vaan pehmeä
- hän ei asu perheessä joka ei jatkuvasti pyri eteenpäin
- hän ei asu perheessä jossa lapset määräävät
- hän ei asu perheessä jossa ei välitetä kurista ja säännöistä
Miehellä on hyvä tarkoitus kasvattaa pojasta kunnon kansalainen jolla on hyvä käytös ja joka olisi reipas kaikilla elämän osa-alueilla.
Esimerkki eiliseltä illalta: poika oli ollut ulkona siskonsa ja kaverinsa. Mies oli töissä iltapäivän eikä ollut mukana kuulemassa ja näkemässä mitä kotona tehtiin. Sovin pojan kanssa, että kun tulee kotiin niin pakkaa repun maanantaita varten, käy suihkussa, petaa sängyn ja syö ruuan. Sen jälkeen saa katsoa telkkaria joka on minun huoneessani. Mies on jo takavarikoinut pojan pleikan ja tietokoneen joten meidän ei tarvinnut kinastella siitä saako poika pelata vai ei. Saa koneensa takaisin kun "rangaistus" on kärsitty tämän viikon lopussa.
No niin, istumme siis syömässä. Mies huomauttaa ensin että poika ei istu kunnolla, selkä suoraksi ja ryhtiä. Menee hetki ja alkaa keskustelu siitä miten pojan pitää nousta ylös sängystä välittömästi aamulla, miehen mielestä on ihan ok että herättää laittamalla kattolampun päälle ja poika "saa rauhassa" hengittää kolme kertaa ennen nousua... Sitten mies nousee pöydästä ja käy vessassa. Alkaa vihainen koulutus siitä, että poika ei ole laittanut hammastahnaan korkkia päälle. Eikä kuulemma osa pestä käsiäänkään oikein ja nytkin tekee väärin kun innostuneena juttelee ruoka suussa. Hyväntuulinen poika muuttuu vähitellen keskustelun aikana hiljaiseksi ja vihaiseksi. Mies komentaa pesemään hampaat ja muistuttaa korkista. Käy tsekkaamassa pojan huoneen ja sänky on hänen mielestään väärin pedattu. Tulee sanomista. Poika sanoo takaisin ja äänessä on itkua. Minä puolustaa poikaa sanomalla, että ihan kaikki on tehnyt tänään kuten on pitänytkin. Mies käskee minua olemaan hiljaa ja näyttää kädellään seis-merkkiä jotta tajuaisin olla hiljaa. Pojalle on luvattu vielä 10min telkkaria iltapalan jälkeen. Siskon huoneessa tarvitaan kuitenkin apua sängyn purkamisessa ja mies komentaa pojan avuksi. Sitten viedään vanhaa sänkyä vintille. Painavat osat lipsuvat pojan käsistä ja mies vahtii vieressä sanoen että ei ole koskaan nähnyt ketään niin surkeaa kantajaa. Palaamme sisälle ja pojan huoneessa on kaksi sählypalloa jotka ei ole meidän. Mies kysyy mistä ne ovat ja poika vasaa löytäneensä ne liikuntahallista. Alkaa huuto varastamisesta ja palkkojen palautuksesta. Pleikan ja tietokoneen takavarikointiaika jatkuu parilla päivällä. Mies uhkaa heittävänsä ne mereen seuraavaksi. Tai ei, pojan pitää itse heittää ne menemään. Pojalle luvattu telkkarista on mennyt aikoja sitten ja ohjelma loppunut. Ei armoa, hampaiden pesulle ja sänkyyn. Kello on 21:00. Saa lukea hetken.
Sängyssä mies aloittaa puhumaan vihaisen sävyyn minulle siitä, miten ei voi elää perheessä jossa äitiä ei kunnioiteta ja lapsi saa tehdä mitä haluaa. Yritän sanoa, että en ole hän, olen oma persoonani ja samaa mieltä asioista hänen kanssaan, mutta minulla on oma tapani olla äiti ja kasvattaa, paljon pehmeämpi tapa. Hän ei kuulemma hyväksy sitä. Ei halua asua meidän kanssa näin. Hän on mies perheessä ja perheen pää. Hän määrää miten tanssitaan eikä siihen ole muilla sanomista. Hän tekee sen kaiken hyvää hyvyyttään eikä kuulemma olisi pakko, hän voisi vaan tulla kotiin ja vetäytyä sivuun antaen pojan hallita. Yritän sanoa, että mielestäni ei vain voi kaikista asioista jatkuvasti huomauttaa pojalle. Mielestäni mikään tai kukaan ei kelpaa miehelle joka yrittää korjata oman lapsuutensa traumoja nyt toisilla lapsilla ja omalla lasvatusmetodillaan. Suutun ja puolustaa poikaa. Sanon että ei saisi joka ilta mennä nukkumaan riidellen, se ei tee lapselle hyvää. Ei kenellekään. Sanon etten pidä siitä, että minua kielletään sanomasta pojalle mitään jos poika ja mies "riitelevät" jostain. Eihän poika lohta usko mitään mitä sanon jos oppii että mies on se joka määrää kaiken.
On tosi väsynyt olo tähän kinaamiseen. Olemme ihan samaa mieltä siitä miten lapsia tulisi kasvattaa, mutta en halua laittaa kirkasta kattovaloa aamulla pojan huoneeseen jos voin varttia aikaisemmin mennä herättämään pojan ihan nätistikin. Pelkään, että poika on kohta ihan nujerrettu eikä uskalla kertoa mitään ikävää jos on sattunut jotain.
Mitä mietteitä tämä herättää teissä? Olenko ihan väärässä ja olenko se itseasiassa minä jonka pitäisi taipua miehen kasvatusmetodeihin? Miten teidän uusperheenne on selvinnyt arjesta?
Kommentit (154)
mennessään yhteen yksinhuoltajaäidin kanssa jolla oli 3-vuotias poika. Eikä oppinut ikinä. Ongelma tiedostettiin ja enon sisarukset pitivät monta "puhuttelua" mutta tyyli ei muuttunut. Ratkaisuna poika muutti sitten isänsä luo. Ap:lle sanoisin että jos rakastat miestä niin seurustele hänen kanssaan mutta älä ota saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka "pelastaa", sellaisen heikon jolla on lapsi/lapsia. Ekaks ollaan niin kivoja, ja kun sitten muutetaan yhteen tai mennään naimisiin, alkaa tää vikojen etsintä. Puoliso ja lapset, mitään ei osata tehdä oikein, epäillään puolison mielenterveyttä, kommentoidaan kaikesta, henkistä väkivaltaa, jopa fyysistä. Miehessä ei ole mitään vikaa, koskaan. Googleta narsismi.
Munkin maha tuli heti kipeäksi kun luin millaista pienellä 9 vuotiaalla on kotonaan. Etkö voi ajatella lapsiasi, kyllä sä miestä saat jostain muualtakin?????
On olla kanalassa suhteessa viisi vuotta ja yksi päivä.
Kun lapsia ei kohtelisi koskaan KUKAAN noin!!!
Valitettavasti AP vaikka lopettaisit suhteen tänään, lapsesi on todennäköisesti traumatisoitunut.
Kritiikki on tasapainossa jos yhtä "haukkumista" kohden tulee viisitoista kehua. Lapsesi oirehtii fyysisesti, maha löysällä.Miehesi käyttää väkivaltaa, henkistä väkivaltaa.
Jätä mies tänään, hae pojalle ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä tulee mieleen että tämän täytyy olla provo. Jotenkin epäilyttävän tarkasti ja "oppikirjasta suoraan" kuvailtu narsisti/psykopaatti, ja ihminen joka on manipuloitu uskomaan että vika on hänessä ja ehkä jopa lapsessa. Tämä olisi provoksi aika hiton mauton, koska jotkut ihmiset oikeasti elävät tällaisissa tilanteissa.
Mutta JOS tämä ei ole provo, tilanteenne kuulostaa todella huolestuttavalta. Siinä tapauksessa: lopeta suhde. Miehen käytös ei ole normaalia, ei sinua, poikaasi eikä varmaan tytärtäsikään kohtaan. Kunnon ihmisiä ei kasvateta sadismilla ja kylmyydellä. Kerro ystäville ja sukulaisille tilanteesta. Hae ammattiapua ainakin pojallesi ja itsellesi. Pojassasi ei ole vikaa. Te voitte vielä rakentaa hyvän elämän, sinä ja lapset. Te ansaitsette sen. Varmasti tapaat vielä joskus hyvän miehenkin, kun aika on kypsä.
Jos tilanne jatkuu tällaisena, se voi vielä päättyä erittäin rumasti.
Joko ap on provo joka hykertelee onnessaan tai yksinkertainen nainen jolla on pitkät piuhat. Mutta kaikesta huolimatta -sydämeni särkyy sen pienen pojan puolesta joka ei kelpaa isälleen eikä isäpuoliehdokkaalle. Siinä elämän eväät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JÄTÄ SE MIES! JA MENE PUHUMAAN PSYKOLOGILLE TEIDÄN TILANTEESTA! OSOITAT OLEVASI SAIRAS, KUN ET YMMÄRRÄ POIKASI NORMAALIUTTA JA MIESYSTÄVÄSI TÄYDELLISTÄ ILKEYTTÄ!
ja ehkä vahvistusta omalle ololle siitä, että miehen metodit kasvattaa eivät ole ihan sitä mikä nykyään on hyväksi havaittu. On hirveän vaikea enää tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kyllä, olen todella väsynyt odottamaan oikean elämän alkamista; "sitten kun olen tai lapset ovat sitä tai tätä".
Pelkään ettei sellaista päivää tulekaan ja olemalla suhteessa ehkä haluan todistaa etten ole ollut tässä viittä vuotta turhaan:(
Ja niitä hyviäkin hetkiä on. Mies ulkoilee paljon lasten kanssa, jaksaa jutella ja selittää asioita. Mutta on pelottavaa miten täydellisen kiva päivä voi hetkessä muuttua riidaksi illalla yhden hammastahnatuubin sulkemista jääneen korkin vuoksi.
Kunnalliseen perheneuvolaan en mene. Ennen eroamisen kävin siellä eksmiehen kanssa juurikin kyseisen pojan takia (luonne ei ole helppo eikä poika kunnioita auktoriteetteja yhtään. Hän ei ole ilkeä, väkivaltainen tai häiriöksi koulussa, mutta unohtelen asioita ja tavaroita, pelaisi mielummin kuin tekisi mitään muuta ja on sika laiska jollei ole kyse urheilusta tai "kivasta" tekemisestä. Koulu menee hyvin)
Yksityiselle ammattikasvattajalle ehkä, mutta psykologi vai mikä?
Ap.
ja ehkä vahvistusta omalle ololle siitä, että miehen metodit kasvattaa eivät ole ihan sitä mikä nykyään on hyväksi havaittu. On hirveän vaikea enää tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kyllä, olen todella väsynyt odottamaan oikean elämän alkamista; "sitten kun olen tai lapset ovat sitä tai tätä".
Pelkään ettei sellaista päivää tulekaan ja olemalla suhteessa ehkä haluan todistaa etten ole ollut tässä viittä vuotta turhaan:(
Ja niitä hyviäkin hetkiä on. Mies ulkoilee paljon lasten kanssa, jaksaa jutella ja selittää asioita. Mutta on pelottavaa miten täydellisen kiva päivä voi hetkessä muuttua riidaksi illalla yhden hammastahnatuubin sulkemista jääneen korkin vuoksi.
Kunnalliseen perheneuvolaan en mene. Ennen eroamisen kävin siellä eksmiehen kanssa juurikin kyseisen pojan takia (luonne ei ole helppo eikä poika kunnioita auktoriteetteja yhtään. Hän ei ole ilkeä, väkivaltainen tai häiriöksi koulussa, mutta unohtelen asioita ja tavaroita, pelaisi mielummin kuin tekisi mitään muuta ja on sika laiska jollei ole kyse urheilusta tai "kivasta" tekemisestä. Koulu menee hyvin)
Yksityiselle ammattikasvattajalle ehkä, mutta psykologi vai mikä?
Ap.
ja ehkä vahvistusta omalle ololle siitä, että miehen metodit kasvattaa eivät ole ihan sitä mikä nykyään on hyväksi havaittu. On hirveän vaikea enää tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kyllä, olen todella väsynyt odottamaan oikean elämän alkamista; "sitten kun olen tai lapset ovat sitä tai tätä".
Pelkään ettei sellaista päivää tulekaan ja olemalla suhteessa ehkä haluan todistaa etten ole ollut tässä viittä vuotta turhaan:(
Ja niitä hyviäkin hetkiä on. Mies ulkoilee paljon lasten kanssa, jaksaa jutella ja selittää asioita. Mutta on pelottavaa miten täydellisen kiva päivä voi hetkessä muuttua riidaksi illalla yhden hammastahnatuubin sulkemista jääneen korkin vuoksi.
Kunnalliseen perheneuvolaan en mene. Ennen eroamisen kävin siellä eksmiehen kanssa juurikin kyseisen pojan takia (luonne ei ole helppo eikä poika kunnioita auktoriteetteja yhtään. Hän ei ole ilkeä, väkivaltainen tai häiriöksi koulussa, mutta unohtelen asioita ja tavaroita, pelaisi mielummin kuin tekisi mitään muuta ja on sika laiska jollei ole kyse urheilusta tai "kivasta" tekemisestä. Koulu menee hyvin)
Yksityiselle ammattikasvattajalle ehkä, mutta psykologi vai mikä?
Ap.
uusperheen äitinä (lapset jo maailmalla) että älä rupea tohon!
Teet lapsillesi väärin, jos annat ton jatkua. Tuo mies ei ole terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhekuviot ovat tuollaiset, niin minun olisi tehtävä ls-ilmoitus. Poika ilmiselvästi kärsii ja ja hänen henkinen kehityksensä on todella vaarassa.
Hirvittävä mies. jätä se. Sä kuulostat vastuulliselta, hyvältä ja rakastavalta äidiltä joten osaat kasvattaa lapsesi hyvin ilman miestäkin. Kylläpä se lapsi ruoan syö vähän selkä kyyryssäkin, hammastahnan korkista voisi vain huomauttaa nätisti, mies voisi itse auttaa sängyn kantamisesta ja antaa kevyempiä osia pojalle... Asioista olisi voinut keskustella vaikka sen tv-ohjelman jälkeen sängyssä ja sopia, että pallot palautetaan heti seuraavana päivänä eikä niitä saa "lainailla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että miehelläsi on todella pahoja "mörköjä" luultavasti omasta lapsuudesta. Poikasi kohtelu vaikuttaa sadistiselta. Uskon, ettei miehesi tarkoita olla paha, vaan hän ei itse näe käyttäytymistään järjen valossa - ihmeellistä on, ettet sinäkään näe, ilmeisesti rakkautesi sokaisemana? Tai tuntuu ehkä hyvältä kun joku on sillä lailla jämäkkä jota on vaikea olla oman lapsen kohdalla....
Joka tapauksessa JATKUVA valittaminen ja määräily ja sotilaallisen kurin (selkä suoraksi ruokaöydässä, "kolme hengähdystä ja sitten pystyyn") vaatiminen ovat merkkejä siitä, että tämän ihmisen lapsisuhde ei ole terveellä pohjalla.
Millaisen kasvatuksen hän on itse saanut?
Jos tällainen mies haluaisi ryhtyä suhteeseen kanssani, ja minulla olisi (onkin) lapsia, vaatisin perheneuvolakontaktia ja ehkä perheterapiaa tueksi. Näen suurena vaarana viattoman pojan täydellisen nujertamisen, jonka jäljet tulevat näkymään hänen koko loppuelämänsä.
puhelimessa. Mies otti nokkiinsa ja suuttui kun syytin häntä. Sanoin, ettei hän voi odottaa minulta kunnioitusta ja luottamusta jollei ole ansainnut sitä. Halusi mennä omaan kotiinsa nukkumaan. Hyvä niin. Toisaalta... Huomenna on tyttären synttärit ja toinen odottaa kovasti, että myös mies olisi aamulla laulamassa ja viemässä aamupalaa sänkyyn. No nyt ei ole.
Mieshän on kova puhumaan ja lupaamaan kaikenlaista. On anteliaskin ja hänen tulojensa vuoksi minulla on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa. Tosin taas tänään muisti muistuttaa, että koko hänen perheensä tukee minua ja hän joutuu siksi tekemään niin paljon työtä, koska elättää meidätkin. Vai niin, teki kyllä hulluna töitä jo kun tapasimme viisi vuotta sitten.
Kiitos teille kun olette jaksaneet vastailla. Tänä ei tosiaankaan ole provo, vaan pätkä ihan aitoa elämää ja paljon vielä puuttuu. Sulattelen nyt hetkisen asioita ja rupean toimimaan kun saan vähän voimia ja vahvistusta sille että olen tekemässä oikein eli eroamassa.
Luuletko, että perheneuvolasta olisi apua? Siis ennen eropäätöstä?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuullostaa tosi tiukalta natsikasvattajalta. Teille tulee pahoja ongelmia. Miehei käytös poikaasi kohti on örkeää. Pitäkää taloudet erillään ja tapailkaa muuten.
Mies elättää sinua ja ette asu edes yhdessä? Sinä jätit työpaikkasi miehen toiveesta???
Oletko sä ihan seonnut vai tässäkö se juttu onkin? Olet löytänyt varakkaan miehen, joka ylläpitää mukavan elintason ja et halua nyt luopua siitä? Mies on jonkinlainen psyko. Kuka pyytää tai vaatii puolisoa jättämään työnsä seurusteluvaiheessa ja sitten elättää sitä? Sellainen ihminen, jonka tavoite on alistaa sinut täysin. Sulkea sinulta oma elämä kokonaan! Vaikka asuisitte yhdessä, niin ei edelleenkään ole syytä jättää työtä, kun lapset alkaa olla jo isoja.
Jätä se mies! Herää nyt siihen, että oikotietä onneen ei ole. Sinä otat vastuun elämästänne: menet töihin, lopetat haaveilun varakkaasta ja laiskasta elämästä ja ymmärrät, että olet jo nyt vajoamassa alistetun rooliin. Osittain vapaaehtoisesti (raha) ja osittain miehen manipuloinnin seurauksena. LAPSESI KÄRSII, jos jatkat.
Kuulostaa siltä että suuntasi on oikea. Voisi kuvitella, että ulkopuolisen tahon kanssa puhuminen, kuten perheneuvola, olisi hyvä ajatus. Saisit varmaan tukea ajatuksillesi, jos kerrot samat asiat kuin täällä. Paljon voimia! Tuletko kertomaan tänne, kuinka asiat etenevät?
Äitipuolen taas tyttöjä. Kateellisuus, katkeruus. Lapsi muistuttaa puolison exästä.
pojan auktoriteettiongelma johtuu kieroutuneista vuorovaikutussuhteistanne. Jos miehesi kävelee ylitsesi joka tilanteessa, kieltää sinua puhumasta pojallesi "kasvatustilanteissa" ja saa sinut olemaan omien sanojesi mukaan entistäkin lempeämpi poikaa kohtaan, en ihmettele, ettei poika pidä sinua auktoriteettina. Mies määrää lapsen näkökulmasta epäreilusti, eikä täten myöskään ole lapsen kunnioituksen ja luottamuksen arvoinen. Pohjaan näkemykseni kokemuksiini luokanopettajana.
Kasvatusneuvolasta ei ole apua eroamiseen tai parisuhteen korjaamiseen, mutta menisin sinne keskustelemaan lasten hyvinvoinnista. Viisi vuotta tuollaista "kasvatusta" on taatusti jättänyt jälkensä lapsiin.
Ap sinun elämäsi on tässä ja ny, ei sen alkamista pidä odottaa.
Poikanen perusluonteeltaan sosiaalinen ja iloinen. Se tyyppi joka lomakohteissa kerää jengin kasaan ja kaikki pelaavat fudista. Se joka ainoana luokassaan ei osallistu kiusatun kiusaamiseen vaan uskaltaa kertoa kotona (ja minä asiasta eteenpäin). Poikani on ikäisekseen pitkä ja vankkarakenteinen (ei lihava vaan oikeasti perinyt mun atleetin kropan joka näyttää aina olevan kunnossa ilman teeeniäkin), syö valtavan hyvin ja rakastaa pieruhuumoria. Poikani on myös se, joka viime viikon Ikea-reissulla osti minulle ja siskolleen omilla, bussirahoiksi tarkoitetuilla rahoilla yllätykseksi pehmiksen.
Poikani on matemaattisesti erittäin lahjakas, rakastaa lukemista, jalkapalloa ja sählyä.
Paha tapa uppoutua tietokonepelien maailmaan tai jäädä jumiin pleikkapeleihin niin että ajantaju katoaa täysin. Melko huolehtimaan on hukannut jo kolme puhelinta tänä lukuvuotena (surin sitä tälläkin palstalla syksyllä) ja muutaman avaimen. Unohtelee koulukirjoja kouluun, ei jaksa nousta sängystä aamulla vaikka on saanut 10h yöunta. Provosoituu helposti esimerkiksi siskon jutuista ja hermostuu jos kotona ei ole mitään tekemistä.
Poika ei ole ikinä tuhonnut toisten omaisuutta, satuttanut ketään tai varastanut (en nyt laske niitä säbäpalloja). Aikuisia ei ole koskaan kunnioittanut helposti vaan melko usein lähtee väittelemään vastaan jos käsken vaikka laittamaan takin vetoketjun kunnolla kiinni, laittamaan pallon reppuun tai viemään astiat pöydästä keittiöön. Tämä on mielestäni ihan normaalia käytöstä lapselta ja toki itsekin toivon lapsistani hyväkäytöksisiä ja kohteliaita maailmankansalaisia jotka ovat itsevarmoja ja positiivisia ihmisiä.
Ap.
Lapsesi kuulostaa aivan ihanalta, empaattiselta ja fiksulta tapaukselta. Hänestä kasvaa jotain suurta jos nyt vaan suojelet häntä ilkeältä isäpuolelta. SINÄ olet saanut tuon aikaan, SINÄ olet saanut aikaan lapsen joka ostaa siskolleen jätskiä silkasta antamisen riemusta, SINÄ olet saanut aikaan älykkään ja sydämellisen lapsen joka ei kiusaa toisia. EI se mies. Tää isäpuoli ei oo tehnyt yhtään mitään vaan yrittää päinvastoin murtaa ja tuhota sen lapsen sielun.
Sosiopaatit saavat helposti toisen luulemaan itseään (tai lastaan) syylliseksi ongelmiin. Näin on ap:n tilanteessakin, mutta ap selvästi lukee saamansa vastaukset ajatuksella, ja on tullut toisiin ajatuksiin. Ei varmaan enää suunnittele yhteen muuttamista.
Tsemppiä ap:lle!