Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, uusperheen kasvatusongelma!
14.01.2013 |
Erosin lasten isästä 6 vuotta sitten ja olen seurustellut uuden miehen kanssa on-off tyyppisesti viisi vuotta. Miehellä ei ole lapsia, minulla kaksi. Ekaluokkalaiden tytön kanssa mies tulee toimeen tosi hyvin, mutta yhdeksänvuotias pojan kanssa on ihan kamalaa. Emme asu virallisesti yhdessä vaan miehellä on oma asuntonsa. Olemme nyt puuhaamaan yhteistä kotia, mutta mies asettaa jatkuvasti ehtoja sille, että suostuu asumaan meidän kanssa. Tälläisiä ehtoja ovat olleet mm.
- hänen "vaimonsa" ei juoruile
- hänen "vaimonsa" ei ole holtiton raha-asioissa
- hänen "vaimonsa" ei ole laiha vaan pehmeä
- hän ei asu perheessä joka ei jatkuvasti pyri eteenpäin
- hän ei asu perheessä jossa lapset määräävät
- hän ei asu perheessä jossa ei välitetä kurista ja säännöistä
Miehellä on hyvä tarkoitus kasvattaa pojasta kunnon kansalainen jolla on hyvä käytös ja joka olisi reipas kaikilla elämän osa-alueilla.
Esimerkki eiliseltä illalta: poika oli ollut ulkona siskonsa ja kaverinsa. Mies oli töissä iltapäivän eikä ollut mukana kuulemassa ja näkemässä mitä kotona tehtiin. Sovin pojan kanssa, että kun tulee kotiin niin pakkaa repun maanantaita varten, käy suihkussa, petaa sängyn ja syö ruuan. Sen jälkeen saa katsoa telkkaria joka on minun huoneessani. Mies on jo takavarikoinut pojan pleikan ja tietokoneen joten meidän ei tarvinnut kinastella siitä saako poika pelata vai ei. Saa koneensa takaisin kun "rangaistus" on kärsitty tämän viikon lopussa.
No niin, istumme siis syömässä. Mies huomauttaa ensin että poika ei istu kunnolla, selkä suoraksi ja ryhtiä. Menee hetki ja alkaa keskustelu siitä miten pojan pitää nousta ylös sängystä välittömästi aamulla, miehen mielestä on ihan ok että herättää laittamalla kattolampun päälle ja poika "saa rauhassa" hengittää kolme kertaa ennen nousua... Sitten mies nousee pöydästä ja käy vessassa. Alkaa vihainen koulutus siitä, että poika ei ole laittanut hammastahnaan korkkia päälle. Eikä kuulemma osa pestä käsiäänkään oikein ja nytkin tekee väärin kun innostuneena juttelee ruoka suussa. Hyväntuulinen poika muuttuu vähitellen keskustelun aikana hiljaiseksi ja vihaiseksi. Mies komentaa pesemään hampaat ja muistuttaa korkista. Käy tsekkaamassa pojan huoneen ja sänky on hänen mielestään väärin pedattu. Tulee sanomista. Poika sanoo takaisin ja äänessä on itkua. Minä puolustaa poikaa sanomalla, että ihan kaikki on tehnyt tänään kuten on pitänytkin. Mies käskee minua olemaan hiljaa ja näyttää kädellään seis-merkkiä jotta tajuaisin olla hiljaa. Pojalle on luvattu vielä 10min telkkaria iltapalan jälkeen. Siskon huoneessa tarvitaan kuitenkin apua sängyn purkamisessa ja mies komentaa pojan avuksi. Sitten viedään vanhaa sänkyä vintille. Painavat osat lipsuvat pojan käsistä ja mies vahtii vieressä sanoen että ei ole koskaan nähnyt ketään niin surkeaa kantajaa. Palaamme sisälle ja pojan huoneessa on kaksi sählypalloa jotka ei ole meidän. Mies kysyy mistä ne ovat ja poika vasaa löytäneensä ne liikuntahallista. Alkaa huuto varastamisesta ja palkkojen palautuksesta. Pleikan ja tietokoneen takavarikointiaika jatkuu parilla päivällä. Mies uhkaa heittävänsä ne mereen seuraavaksi. Tai ei, pojan pitää itse heittää ne menemään. Pojalle luvattu telkkarista on mennyt aikoja sitten ja ohjelma loppunut. Ei armoa, hampaiden pesulle ja sänkyyn. Kello on 21:00. Saa lukea hetken.
Sängyssä mies aloittaa puhumaan vihaisen sävyyn minulle siitä, miten ei voi elää perheessä jossa äitiä ei kunnioiteta ja lapsi saa tehdä mitä haluaa. Yritän sanoa, että en ole hän, olen oma persoonani ja samaa mieltä asioista hänen kanssaan, mutta minulla on oma tapani olla äiti ja kasvattaa, paljon pehmeämpi tapa. Hän ei kuulemma hyväksy sitä. Ei halua asua meidän kanssa näin. Hän on mies perheessä ja perheen pää. Hän määrää miten tanssitaan eikä siihen ole muilla sanomista. Hän tekee sen kaiken hyvää hyvyyttään eikä kuulemma olisi pakko, hän voisi vaan tulla kotiin ja vetäytyä sivuun antaen pojan hallita. Yritän sanoa, että mielestäni ei vain voi kaikista asioista jatkuvasti huomauttaa pojalle. Mielestäni mikään tai kukaan ei kelpaa miehelle joka yrittää korjata oman lapsuutensa traumoja nyt toisilla lapsilla ja omalla lasvatusmetodillaan. Suutun ja puolustaa poikaa. Sanon että ei saisi joka ilta mennä nukkumaan riidellen, se ei tee lapselle hyvää. Ei kenellekään. Sanon etten pidä siitä, että minua kielletään sanomasta pojalle mitään jos poika ja mies "riitelevät" jostain. Eihän poika lohta usko mitään mitä sanon jos oppii että mies on se joka määrää kaiken.
On tosi väsynyt olo tähän kinaamiseen. Olemme ihan samaa mieltä siitä miten lapsia tulisi kasvattaa, mutta en halua laittaa kirkasta kattovaloa aamulla pojan huoneeseen jos voin varttia aikaisemmin mennä herättämään pojan ihan nätistikin. Pelkään, että poika on kohta ihan nujerrettu eikä uskalla kertoa mitään ikävää jos on sattunut jotain.
Mitä mietteitä tämä herättää teissä? Olenko ihan väärässä ja olenko se itseasiassa minä jonka pitäisi taipua miehen kasvatusmetodeihin? Miten teidän uusperheenne on selvinnyt arjesta?
Kommentit (154)
petaamattoman sängyn ja siivottoman pöydän vuoksi. Myös koska poika ei noussut ajoissa kouluun perjantaina ja myöhästyi ensimmäiseltä tunnilta. Nämä on ihan ok, mutta mielestäni on väärin asettaa rangaistuksen pituudeksi esim. viisi päivää eikä sitä rangaistusta voi lisätä joka päivä uuden syyn varjolla. Mieheni vihaa näitä pelejä ja sai hirveän raivokohtauksen jouluna kun olin ostanut pojalle uuden pleikan joululahjaksi. Sanoi ettei tule ikinä asumaan samassa talossa kuin pleikka, että pitää valita. Äh... Ap.
Anteeksi nyt vain, että sanon, mutta eivät nuokaa mainitut syyt oikein pleikan takavarikoimiseen riitä. Suhteeton rangaistus teon vakavuuteen verrattuna, no minun mielestäni siis.
Jotenkin noista miehen joko tai-ehdoista tulee mieleen, ettei hän todellisuudessa edes haluaisi asua sinun ja lastesi kanssa ja tuolla räyhäämisellä sitten yrittää muuttaa teitä mieleisekseen, jotta voisi omassa päässään kuvitella voivansa olla kanssanne. Tuollaisesta käytöksestä voi tehdä vain negatiivisia johtopäätöksi miehen halukkuudesta viettää aikaansa kanssanne.
T: 51
Outoa, yleensä en jaksa toisten asioista niin välittää, mutta tässä tapauksessa miehen käytös kyllä saa näkemään isoa punaista, vaikka en itsekään täydellinen isä ja aviomies voi aina väittää olleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
petaamattoman sängyn ja siivottoman pöydän vuoksi. Myös koska poika ei noussut ajoissa kouluun perjantaina ja myöhästyi ensimmäiseltä tunnilta. Nämä on ihan ok, mutta mielestäni on väärin asettaa rangaistuksen pituudeksi esim. viisi päivää eikä sitä rangaistusta voi lisätä joka päivä uuden syyn varjolla. Mieheni vihaa näitä pelejä ja sai hirveän raivokohtauksen jouluna kun olin ostanut pojalle uuden pleikan joululahjaksi. Sanoi ettei tule ikinä asumaan samassa talossa kuin pleikka, että pitää valita. Äh... Ap.
aika paljonkin. Se, että läksin edes avautumaan tästä aiheesta johtui juurikin siitä, että halusin saada kommentteja olenko minä se joka narisee turhasta ja haluaa vain haukkua miestään, vai onko muidenkin mielestä mieheni käytös epänormaalia. En ole aikaisemmin ollut uusperhekuviossa, en tiedä miten paljon kasvatusvastuuta uusperheen lapseton mies voi/saa/haluaa ottaa. Olen aina halunnut miehen olevan mukana lasten elämässä. Siis jonohan lasten biologisen isänkin. En ikinä kommentoinut väärinpäin laitettua vaippaa tai liian kylmäksi jätettyä velliä. Samoin olen halunnut ottaa tämän uuden miehen osaksi elämäämme ja tuntea itsensä tärkeäksi osaksi perhettä. Olen vain näköjään sallinut jo vähän liikaakin. Se, että mies on ankara saa tietysti minut käyttäytymään entistä pehmeämmin ja olemaan pojalle kilttiäkin kiltimpi. Ja kun poika sitten ei tottele tai lyö esim. luutin korvaan, saa minut tosi pahalle mielelle koska mielestäni annan kaikkeni perheen yhteisen hyvän eteen. Ja oikeastaan siis vain koitan pitää kaikki tyytyväisenä ettei tulisi aihetta riitaan. Ja aina sitä silti tulee...
Ap.
miehesi vaan avomiehesi! Toisekseen lapsen rangaistus on tässä ja nyt eikä päivien mittainen.
Tajusin vasta nyt, että avomiehesi on saanut ```kasvattaa`` poikaasi jo 5v. Olisiko jo aika kurkata pojan mielen syvyyksiin? Lapsilla kun on ihmeellinen kyky piilottaa niitä tunteita, joita eivät osaa käsitellä. Ne putkahtaa sit murkkuna ja kovaa! Tsemppiä!
petaamattoman sängyn ja siivottoman pöydän vuoksi. Myös koska poika ei noussut ajoissa kouluun perjantaina ja myöhästyi ensimmäiseltä tunnilta.
Nämä on ihan ok, mutta mielestäni on väärin asettaa rangaistuksen pituudeksi esim. viisi päivää eikä sitä rangaistusta voi lisätä joka päivä uuden syyn varjolla.
Mieheni vihaa näitä pelejä ja sai hirveän raivokohtauksen jouluna kun olin ostanut pojalle uuden pleikan joululahjaksi. Sanoi ettei tule ikinä asumaan samassa talossa kuin pleikka, että pitää valita. Äh...
Ap.
Ei ole sinun syytäsi, että tilanne on tällaiseksi ajautunut. Vaikka oletkin halunnut miesystäväsi osallistuvan elämäänne enemmän, on mies ylittänyt rajat moneen kertaan. Sinä et ole tehnyt väärin, mies on manipuloinut sinut vain luulemaan niin. Samaa hän yrittää nyt tehdä pojallesi ja aiemmin kertomasi pojan kunnioittamattomuus vanhempia kohtaan vain ärsyttää miestäsi suunnattomasti. Oikeastaan tässä kohtaa pojan luja tahto ja jääräpäisyys saattaa ollakin vain hyvä asia, sillä mies ei ehkä ihan täysin ole vielä päässyt jyräämään poikasi yli, vaikka valitettavasti on sen ainakin osittain saattanut sinun kohdallasi onnistua, ainakin osittain, tekemään.
T:51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tuolla vastaamattomuudella tarkoitin sitä, että et tunnu reagoivan riittävän voimakkaasti ongelmaan. En siis ole varma että ymmärrätkö lainkaan tilanteen vakavuutta. Sinun ei missään nimessä pitäisi edes harkita tuollaisen miehen ottamista osaksi perhettänne.
Toivon todella että täällä saamasi vastaukset saavat sinut näkemään totuuden.
Lähinnä tuolla vastaamattomuudella tarkoitin sitä, että et tunnu reagoivan riittävän voimakkaasti ongelmaan. En siis ole varma että ymmärrätkö lainkaan tilanteen vakavuutta. Sinun ei missään nimessä pitäisi edes harkita tuollaisen miehen ottamista osaksi perhettänne.
Toivon todella että täällä saamasi vastaukset saavat sinut näkemään totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän on pakko olla vitsi/provo. Ei kai kukaan oikeasti voi olla noin sokea ja läheisriippuvainen kuin ap?
Hyväsydäminen, aktiivinen, ajattelee omilla aivoillaan eikä tee tyhmyyksiä joukon mukana. Tuntuu tosi pahalta kuvitella millainen tilanne on vuoden päästä jos poikaasi alistetaan ja moititaan joka päivä. Poikasi tulevaisuuden kannalta on toki hyvä että oppii olemaan puhumatta ruoka suussa tai pesemään kätensä kunnolla. Mutta on äärettömän paljon tärkeämpää, että kaikki pojan kotona asuvat aikuiset rakastavat häntä!!!! Ja miehesi ei ikinä tule häntä rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauhea äijä tekstin perusteella. Tuo ei ole enää jämäkkyyttä vaan halua alistaa omaan tahtoonsa.
Älä ihmeessä ota kotiisi asumaan tuollaista miestä. Ei poikasi niin mahdoton ole, mutta tuolla kasvatuksella hänestä ei tule tasapainoista aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä asetelma on aivan kuin elokuvasta Fanny ja Alexander, jossa se paholaismainen piispa tulee isäpuoleksi.
Ap, jos et ole nähnyt filmiä niin suosittelen katsomaan. Piispakin tarkoittaa varmaan omasta mielestään hyvää ja haluaa saada Alexanderista suoraselkäise ja rehdin kansalaisen.
Äitini oli juuri tämän kaltaisessa suhteessa kun olimme pienempiä.Mies kohteli minua aina tosi hyvin ei ollut meidän välillä ikinä mitään ongelmia, mutta sitten taas isosiskoni kohdalla se oli jotain ihan hirveätä. mies oli aina kyykyttämässä häntä pienimmästäkin asiasta ja jos erehtyi sanomaan vastaan niin kyllä varmasti tuli tuplaten takaisin. Siskoni kärsi tästä koko heidän yhdessä olon ajan n.9vuotta. Ja sivusta katsojan silmin se on vaikuttanut kovasti hänen elämäänsä varsinkin silloin lapsena.. tuntuu niin pahalta ajatellakin mennyttä ja varsinkin nyt itse äidin silmin en voi ymmärtää miksi äitini piti pysyä miehen kanssa eikö hän oikeasti nähnyt siskoni kärsimystä vai eikö hän vain välittänyt niin paljoa. Anna lapsellesi terve ja turvattu lapsuus äläkä henkistä helvettiä,se paha olo kantaa nimittäin pitkälle..
Selität pitkillä viesteillä poikasi käytöstä yms mikä on tietysti hyvä tilanteen kuvailemiseksi.
Et kuitenkaan kommentoi mitenkään vastauksia joita saat.
Ymmärrätkö siis, että miehen käytös on sairasta??