Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, uusperheen kasvatusongelma!
14.01.2013 |
Erosin lasten isästä 6 vuotta sitten ja olen seurustellut uuden miehen kanssa on-off tyyppisesti viisi vuotta. Miehellä ei ole lapsia, minulla kaksi. Ekaluokkalaiden tytön kanssa mies tulee toimeen tosi hyvin, mutta yhdeksänvuotias pojan kanssa on ihan kamalaa. Emme asu virallisesti yhdessä vaan miehellä on oma asuntonsa. Olemme nyt puuhaamaan yhteistä kotia, mutta mies asettaa jatkuvasti ehtoja sille, että suostuu asumaan meidän kanssa. Tälläisiä ehtoja ovat olleet mm.
- hänen "vaimonsa" ei juoruile
- hänen "vaimonsa" ei ole holtiton raha-asioissa
- hänen "vaimonsa" ei ole laiha vaan pehmeä
- hän ei asu perheessä joka ei jatkuvasti pyri eteenpäin
- hän ei asu perheessä jossa lapset määräävät
- hän ei asu perheessä jossa ei välitetä kurista ja säännöistä
Miehellä on hyvä tarkoitus kasvattaa pojasta kunnon kansalainen jolla on hyvä käytös ja joka olisi reipas kaikilla elämän osa-alueilla.
Esimerkki eiliseltä illalta: poika oli ollut ulkona siskonsa ja kaverinsa. Mies oli töissä iltapäivän eikä ollut mukana kuulemassa ja näkemässä mitä kotona tehtiin. Sovin pojan kanssa, että kun tulee kotiin niin pakkaa repun maanantaita varten, käy suihkussa, petaa sängyn ja syö ruuan. Sen jälkeen saa katsoa telkkaria joka on minun huoneessani. Mies on jo takavarikoinut pojan pleikan ja tietokoneen joten meidän ei tarvinnut kinastella siitä saako poika pelata vai ei. Saa koneensa takaisin kun "rangaistus" on kärsitty tämän viikon lopussa.
No niin, istumme siis syömässä. Mies huomauttaa ensin että poika ei istu kunnolla, selkä suoraksi ja ryhtiä. Menee hetki ja alkaa keskustelu siitä miten pojan pitää nousta ylös sängystä välittömästi aamulla, miehen mielestä on ihan ok että herättää laittamalla kattolampun päälle ja poika "saa rauhassa" hengittää kolme kertaa ennen nousua... Sitten mies nousee pöydästä ja käy vessassa. Alkaa vihainen koulutus siitä, että poika ei ole laittanut hammastahnaan korkkia päälle. Eikä kuulemma osa pestä käsiäänkään oikein ja nytkin tekee väärin kun innostuneena juttelee ruoka suussa. Hyväntuulinen poika muuttuu vähitellen keskustelun aikana hiljaiseksi ja vihaiseksi. Mies komentaa pesemään hampaat ja muistuttaa korkista. Käy tsekkaamassa pojan huoneen ja sänky on hänen mielestään väärin pedattu. Tulee sanomista. Poika sanoo takaisin ja äänessä on itkua. Minä puolustaa poikaa sanomalla, että ihan kaikki on tehnyt tänään kuten on pitänytkin. Mies käskee minua olemaan hiljaa ja näyttää kädellään seis-merkkiä jotta tajuaisin olla hiljaa. Pojalle on luvattu vielä 10min telkkaria iltapalan jälkeen. Siskon huoneessa tarvitaan kuitenkin apua sängyn purkamisessa ja mies komentaa pojan avuksi. Sitten viedään vanhaa sänkyä vintille. Painavat osat lipsuvat pojan käsistä ja mies vahtii vieressä sanoen että ei ole koskaan nähnyt ketään niin surkeaa kantajaa. Palaamme sisälle ja pojan huoneessa on kaksi sählypalloa jotka ei ole meidän. Mies kysyy mistä ne ovat ja poika vasaa löytäneensä ne liikuntahallista. Alkaa huuto varastamisesta ja palkkojen palautuksesta. Pleikan ja tietokoneen takavarikointiaika jatkuu parilla päivällä. Mies uhkaa heittävänsä ne mereen seuraavaksi. Tai ei, pojan pitää itse heittää ne menemään. Pojalle luvattu telkkarista on mennyt aikoja sitten ja ohjelma loppunut. Ei armoa, hampaiden pesulle ja sänkyyn. Kello on 21:00. Saa lukea hetken.
Sängyssä mies aloittaa puhumaan vihaisen sävyyn minulle siitä, miten ei voi elää perheessä jossa äitiä ei kunnioiteta ja lapsi saa tehdä mitä haluaa. Yritän sanoa, että en ole hän, olen oma persoonani ja samaa mieltä asioista hänen kanssaan, mutta minulla on oma tapani olla äiti ja kasvattaa, paljon pehmeämpi tapa. Hän ei kuulemma hyväksy sitä. Ei halua asua meidän kanssa näin. Hän on mies perheessä ja perheen pää. Hän määrää miten tanssitaan eikä siihen ole muilla sanomista. Hän tekee sen kaiken hyvää hyvyyttään eikä kuulemma olisi pakko, hän voisi vaan tulla kotiin ja vetäytyä sivuun antaen pojan hallita. Yritän sanoa, että mielestäni ei vain voi kaikista asioista jatkuvasti huomauttaa pojalle. Mielestäni mikään tai kukaan ei kelpaa miehelle joka yrittää korjata oman lapsuutensa traumoja nyt toisilla lapsilla ja omalla lasvatusmetodillaan. Suutun ja puolustaa poikaa. Sanon että ei saisi joka ilta mennä nukkumaan riidellen, se ei tee lapselle hyvää. Ei kenellekään. Sanon etten pidä siitä, että minua kielletään sanomasta pojalle mitään jos poika ja mies "riitelevät" jostain. Eihän poika lohta usko mitään mitä sanon jos oppii että mies on se joka määrää kaiken.
On tosi väsynyt olo tähän kinaamiseen. Olemme ihan samaa mieltä siitä miten lapsia tulisi kasvattaa, mutta en halua laittaa kirkasta kattovaloa aamulla pojan huoneeseen jos voin varttia aikaisemmin mennä herättämään pojan ihan nätistikin. Pelkään, että poika on kohta ihan nujerrettu eikä uskalla kertoa mitään ikävää jos on sattunut jotain.
Mitä mietteitä tämä herättää teissä? Olenko ihan väärässä ja olenko se itseasiassa minä jonka pitäisi taipua miehen kasvatusmetodeihin? Miten teidän uusperheenne on selvinnyt arjesta?
Kommentit (154)
Vastaan sun puolestasi: ei kenelläkään. Tuosta ei tule yhtään mitään noin, usko mua. Ja tuo ei parane, jos yhteen muutatte. Poika on 9 vuotias. Kolmasluokkalainen, vähän nyt järkeä tuohon touhuun. Lapset ovat tärkeimpiä, itse en päästäisi tuollaista miestä mun 9v elämää tuhiamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mies kuulostaa kamalalta alistajalta.
Juokse karkuun kun vielä pääset.
Rakastan ihan hirveästi tätä miestä ja olemme jos jonkinlaisten vaikeuksien läpi menneet. Tuntuu vaan ettei mikään riitä hänelle. En minä eikä varsinkaan poikani. Ja tytärtäni hän jumaloi. Kysyin eilen illalla, mikä olisi yksi asia jossa poikani hänen mielestään on hyvä. Sanoi että poika on kaikessa hyvä jos vain haluaa, mutta se on kuulemma just se ongelma ettei halua. Sitten alkaa exäni haukkuminen ja se kuinka poika saa exältäni eli omalta isältään huonoja vaikutuksia. Exä on ihan normaali suomalainen insinööri joka nyt on vähän juntti jne, mutta eihän poika voi isälleen tai erolle mitään!
Jos mies ei ottaisi kritiikkiäni aina niin henkilökohtaisesti, voisi tämä uusperhe ihan oikeasti toimia tosi hyvin. Ja pikkuhiljaa huomaan minäkin olevan vihainen pojalle ettei voi totella miestä, alitajuntaisesti käännän riidat pojan syyksi. En sitä tietenkään sano ääneen, mutta tunnen itseni. Miten ihmeessä saisin miehen näkemään, että -70 / -80 luvulla kasvaneena monet kasvatusopit olivat erilaisia. Että ihan oikeasti jatkuva pojan tarkkailu ja perässä kävely ja virheistä huomauttaminen tekee lapsesta kohta ihan sairaan? Pojalla on ollut monta kuukautta ripulia ruokailuun liittyen ja tajusin vasta eilen yhdistää sen näihin miehen kanssa käytyihin riitoihin. Vosiko johtua niistä, kun ruoka-aineallergiat ovat suljettu pois. Surkeaa vielä se, että kun vessaan pitää lähteä tosi usein kesken ruokailun, ei mies pidä siitä yhtään vaan käskee istua pöydässä ja syödä lautasen tyhjäksi. Ja näen miten pojan mahassa kiertää :( Sitten sitä vessakäyntiä taas kytätään ja huomautetaan kun pojalla menee miehen mielestä kisan kauan ja lähes aina käskee pesemään kädet vielä kertaalleen..
Ap.
Hänellä ei ole oikeutta tulla määräilemään ja kasvattamaan sinun lapsiasi, varsinkaan kun ette asu yhdessä. Monilla isäpuolilla on ongelmia nimenomaan poikien kanssa. Minun mieheni on joutunut kärsimään jopa kahden eri isäpuolen tyranniaa. Juuri tuollaista ihme kouluttamista, opetetaan kunnioittamaan äitiä (?!) ja muuta vastaavaa. Taustalla on ollut pelkästään, se, että näitä miehiä on vituttanut toisen miehen miespuoliset jälkeläiset. Sellaista ihmeellistä primitiivistä kilpailua.
Tuo miehesi ei poikaasi rakasta yhtään, se ainoastaan häntä ärsyttää, mutta hän koittaa verhota vitutuksensa tuollaiseen "takoitan hyvää, haluan että hänestä tulee reipas, kunnon kansalainen" -paskaan. Hän on julma ja liian ankara ja pystyy sen tekemään koska ei ole oma lapsi.
Toistan vielä, älä ota tuollaista miestä. Isäpuoli-poikapuoli-suhde on usein hyvin vaikea ja onnistumiseen tarvitaan lempeä, ymmärtäväinen mies joka ymmärtää lapsia, poikia ja uusperheen vaikeuksia. Jolla on tilannetajua ja joka ei aja omaa agendaansa.
JOs jatkat tuon äijän kanssa, poikasi alkaa häntä ihan varmasti vihaamaan ja murrosiässä kapinoinaan.
Rakastan ihan hirveästi tätä miestä ja olemme jos jonkinlaisten vaikeuksien läpi menneet. Tuntuu vaan ettei mikään riitä hänelle. En minä eikä varsinkaan poikani. Ja tytärtäni hän jumaloi. Kysyin eilen illalla, mikä olisi yksi asia jossa poikani hänen mielestään on hyvä. Sanoi että poika on kaikessa hyvä jos vain haluaa, mutta se on kuulemma just se ongelma ettei halua. Sitten alkaa exäni haukkuminen ja se kuinka poika saa exältäni eli omalta isältään huonoja vaikutuksia. Exä on ihan normaali suomalainen insinööri joka nyt on vähän juntti jne, mutta eihän poika voi isälleen tai erolle mitään!
Jos mies ei ottaisi kritiikkiäni aina niin henkilökohtaisesti, voisi tämä uusperhe ihan oikeasti toimia tosi hyvin. Ja pikkuhiljaa huomaan minäkin olevan vihainen pojalle ettei voi totella miestä, alitajuntaisesti käännän riidat pojan syyksi. En sitä tietenkään sano ääneen, mutta tunnen itseni. Miten ihmeessä saisin miehen näkemään, että -70 / -80 luvulla kasvaneena monet kasvatusopit olivat erilaisia. Että ihan oikeasti jatkuva pojan tarkkailu ja perässä kävely ja virheistä huomauttaminen tekee lapsesta kohta ihan sairaan? Pojalla on ollut monta kuukautta ripulia ruokailuun liittyen ja tajusin vasta eilen yhdistää sen näihin miehen kanssa käytyihin riitoihin. Vosiko johtua niistä, kun ruoka-aineallergiat ovat suljettu pois. Surkeaa vielä se, että kun vessaan pitää lähteä tosi usein kesken ruokailun, ei mies pidä siitä yhtään vaan käskee istua pöydässä ja syödä lautasen tyhjäksi. Ja näen miten pojan mahassa kiertää :( Sitten sitä vessakäyntiä taas kytätään ja huomautetaan kun pojalla menee miehen mielestä kisan kauan ja lähes aina käskee pesemään kädet vielä kertaalleen..Ap.
Suojele poikaasi häneltä ja lopeta suhde heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miesten on usein vaikea juuri sietää naisen poikia. Se on kai jotain biologista, en tiedä. Niin se vaan usein on.
Minusta ap miehen touhu kuulostaa ikävältä. Heitä äijä mäkeen tai pitäkää omat asunnot. Voittehan te seurustella ja tapailla, mutta sinä kasvatat lapsesi ja mies voi mönkiä omaan pesäänsä, kun alkaa sun kasvatus tympiä. Älä vaan ota sinne asumaan. Tuo vaan pahenee, kun pian siellä taloudessa on murkkuikäinen poika, joka ei isäpuolta tottele ja välit on valmiiksi jo komplisoituneet.
kun vessaan pitää lähteä tosi usein kesken ruokailun, ei mies pidä siitä yhtään vaan käskee istua pöydässä ja syödä lautasen tyhjäksi.
Toi on jo aivan sairasta. Ehkä 1500-luvulla oli kovinkin normaalia hienostopiireissä, mutta ei nyt helkkari vie enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi riidat muuttuvat joka päiväisiksi.
Jos mies ei pysty näkemään 9v pojassa hyvää, niin entäs 3-4 vuoden päästä, kun poikakin saa omaa tahtoa. Teillä tapellaan, tapellaan ja tapellaan!
Ilmeisesti poika muistuttaa isäänsä ja uusi miesystävä ei voi tätä sietää.
kun edes ajattelet tuollaisen perhe-elämän olevan normaalia! Ihan kamalalta kuulostaa. Poikasi kärsii, etkä sinä tee mitään. Tuo mies on sairas. Sanot rakastavasi häntä kamalasti. Onko se oikeaa rakkautta, vai riippuvuutta, tai haavekuvaa rakkaudesta? Miten sinusta kohdellaan ihmistä, jota rakastaa? Kohteleeko mies sinua niin - sanot hänen myös arvostelevan sinua... Vai onko niin, että mies välillä kohtelee sinua ihanasti, jolloin taas uskot kaiken olevan hyvin?
Ja huolestuttaa vielä se, että sanot hänen jumaloivan tytärtäsi. Varo vaan, ettei se jumalointi mene vähän liian pitkälle!
Ole kiltti ja mene vaikka perheneuvolaan puhumaan asioista. Kerro se, mitä tuohon kirjoitit. Oikeasti. Lastesi ja sinun tulevaisuus ja turvallisuus on nyt etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mitä helvettiä?
"Saa hengittää kolme kertaa ennen nousua".
Hän voi syyttää poikaansa kun mies alkaa väkivaltaiseksi. Jos mies vielä on aivan ihastunut ekaluokkalaiseen tyttöön, ei mene kauaa kun mies löytyy tytön sängystä.
Ap on joku surkea perheväkivallan kasvatti, joka haluaa toteuttaa kotinsa helvettiä omassa perheessään. Eli siellä on mies, jota rakastetaan epätoivoisesti, joka haastaa riitaa pojan kanssa ja ap syyttää poikaa kun se ei tajua olla hiljaa, ettei mies riehuisi. Mies panee pikkutyttöä ja ap vain on niiiiiiiiin kamalan rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei ole biologista sukua, niin hänestä on mukavaa seurata kehittymistä tytöstä naiseksi. Hyviä yhteisiä saunahetkiä teille.
jolle mikään ei riitä poikasi tekemänä! Minua alkoi ahdistaa lukea tekstiäsi ja miettiä poikasi tuntemuksia! Poikasi ei ole turvassa, etenkään psyykkisesti, taloudessa tuommoisen miehen kanssa! Miten ihmeessä mietit jatkamista, miten ihmeessä annat kohdella lastasi noin? Mieshän on luonnehäiriöinen ja tilanne varmasti pahenee, jos muutatte yhteen! Mies ei näe omassa käyttäytymisessään vikaa, vaan vika on pojassa, nyt ja aina! Mieheltä puuttuu rakkaus poikaa kohtaan ja tuskin sitä tuleekaan - se rakkaus, jolla oikeasti kasvatetaan, ei nujerreta! Pelasta perheesi, äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä aivan ARMOTON NYNNY ja surkea äiti, kun et puolusta lastasi! Tuo on henkistä väkivaltaa.
Käy todella sääliksi poikaasi:-(
Sinuakin, oikeastaan. Miksi et arvosta itseäsi sen vertaa, että annat tuollaisen itsekeskeisen tyrannin päättää, millainen sinun pitää olla, millaisia sinun lastesi pitää olla?
t. tosinipo 10v tytön ja 8v pojan äiti (eli tiedän kyllä, mitä 8-9v pojat tarvitsevat, nimittäin niitä klassisia "rakkautta ja rajoja", eivät lyttäystä!)
Luulen, että ärsyttää se, että minä olen rennompi ja boheemimpi ihminen. Olen tosiaankin ihan samaa mieltä useimmista kasvatukseen liittyvistä asioista, mutta se tapa miten mies haluaisi minun toteuttavan näitä kasvatuskeinoja, ei ole minulle luonnollinen.
Työskentelin lentoemäntänä pitkään, mutta tuo ammatti ei sopinut tähän perhekuvioon ja lopetin työt syksyllä miehen toiveesta. Ikävöimään hirveästi matkustelua ja sitä, että sai hetken olla pois kotoa. Tällä hetkellä kuskaan lapsia eri kouluihin ja harrastuksiin ja nyt mieheni mielestä en "pushaa" itseäni ja lapsiani eteenpäin tarpeeksi isolla vaihteella.
Mies reissaa itse työnsä puolesta paljon ja on lähdössä Kaliforniaan helmikuussa. Aluksi olin tervetullut mukaan ja odotin "lomaa" tosi paljon. Mutta nyt en reissuun pääsekään, koska hänen kaikki rahansa ja säästönsä kuluvat jo nyt vain minuun ja lapsiin. Suuttui hirveästi kun sanoin ettei hänellä ole mitään asiaa reissuun eksänsä kanssa joka on hänen firmassaan töissä. Olen kuulemma itsekäs kun en salli hänelle mitään hyvää. En ole, mutta olisin mielelläni käyttänyt hänen lomapäiviään siten että lomailisimme yhdessä eikä niin että hän ottaa lomapäiviä työreissun yhteyteen eksänsä kanssa. Eksän poikaystävä on kustannettu mukaan joten pörräävät kolmistaan ja olen kuulemma sairas kun en ymmärrä tätä kuviota. Ja silti, silti minä tunnen meidän kuuluvan yhteen ja että kaikki olisi hyvin jos hän vähän joustaisi näissä perheasioissa yhteisen hyvän eteen :(
Ap.
Minun veljeäni kohdeltiin sukulaisten taholta juuri noin, kun hän oli suht samanikäinen ap:n pojan kanssa.
Nyt hän on juoppo, kelaa ja kelaa lapsuuden kokemuksia joka viikonloppu viinapullon kanssa.
t. 28
Olette puuhaamassa yhteistä kotia?? äidin tehtävä on suojella lastaan! Etkö tosiaan tajua, mikä hirviö tämä mies on?
Jatka seurustelua korkeintaan siten, että tapaat miestä vain hänen asunnollaan ja säästät lapsesi tuollaiselta hirviöltä.
Onneksi pojallasi on oikea isä. Toivottavasti hän on kertonut tuosta tyranni-isäpuolesta ja oma isä pitää huolen, että poikasi ymmärtää, ettei vika ole hänessä.
sinä surkea ihmisenkuvatus. Ota nyt elämäsi omaan hallintaasi ja muista,että lastesi kasvatus ja hyvinvointi on sinun vastuullasi,ei jonkun natsin
kehen itse olet sattunut ihastumaan.
Asetu poikasi asemaan ja mieti millaista olisi elää tuollaista elämää.
Miehesi ei todellakaan ole kypsä uusperheen vanhemmaksi jos kokee lapsen muistutuksena entisestä suhteesta ja purkaa lapseen mustasukkaisuutta ja turhautumista.
Viimeistään äitinä sinun on tajuttava lastesi paras ja katkaistava lasta vahingoittava käytös, vaikka sitten jättämällä se mies, vaikka itseesi sattuisi kuinka. Se on vanhemmuutta se.
Luulen, että ärsyttää se, että minä olen rennompi ja boheemimpi ihminen. Olen tosiaankin ihan samaa mieltä useimmista kasvatukseen liittyvistä asioista, mutta se tapa miten mies haluaisi minun toteuttavan näitä kasvatuskeinoja, ei ole minulle luonnollinen.
Työskentelin lentoemäntänä pitkään, mutta tuo ammatti ei sopinut tähän perhekuvioon ja lopetin työt syksyllä miehen toiveesta. Ikävöimään hirveästi matkustelua ja sitä, että sai hetken olla pois kotoa. Tällä hetkellä kuskaan lapsia eri kouluihin ja harrastuksiin ja nyt mieheni mielestä en "pushaa" itseäni ja lapsiani eteenpäin tarpeeksi isolla vaihteella.
Mies reissaa itse työnsä puolesta paljon ja on lähdössä Kaliforniaan helmikuussa. Aluksi olin tervetullut mukaan ja odotin "lomaa" tosi paljon. Mutta nyt en reissuun pääsekään, koska hänen kaikki rahansa ja säästönsä kuluvat jo nyt vain minuun ja lapsiin. Suuttui hirveästi kun sanoin ettei hänellä ole mitään asiaa reissuun eksänsä kanssa joka on hänen firmassaan töissä. Olen kuulemma itsekäs kun en salli hänelle mitään hyvää. En ole, mutta olisin mielelläni käyttänyt hänen lomapäiviään siten että lomailisimme yhdessä eikä niin että hän ottaa lomapäiviä työreissun yhteyteen eksänsä kanssa. Eksän poikaystävä on kustannettu mukaan joten pörräävät kolmistaan ja olen kuulemma sairas kun en ymmärrä tätä kuviota. Ja silti, silti minä tunnen meidän kuuluvan yhteen ja että kaikki olisi hyvin jos hän vähän joustaisi näissä perheasioissa yhteisen hyvän eteen :(Ap.
kertoi lopunkin tarpeellisen. ymmärrätkö että tuo että jäit miehen toiveesta pois töistä (!!!) on hänen puoleltaan alistamista ja hän haluaa hallita elämääsi. nythän sinä olet kotona ja hän saa mennä työmatkoilla miten haluaa ja nyt ei edes ota sinua mukaan. sinä kun olet taas astetta enemmän hänen vallassaan! hei ihan oikeasti nainen, NYT LOPETA TUOLLAINEN SUHDE! jos et itsestäsi sen vertaa välitä niin pojan takia. täällä KAIKKI vastaajat ovat tätä mieltä joten eikö pitäisi ruveta mietityttämään??
Ja vielä oot yhdessä tuollaisen miehen kanssa joka käyttäytyy kuin hullu kontrollifriikki.. sääliksi käy sun poikaa.