Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, uusperheen kasvatusongelma!
14.01.2013 |
Erosin lasten isästä 6 vuotta sitten ja olen seurustellut uuden miehen kanssa on-off tyyppisesti viisi vuotta. Miehellä ei ole lapsia, minulla kaksi. Ekaluokkalaiden tytön kanssa mies tulee toimeen tosi hyvin, mutta yhdeksänvuotias pojan kanssa on ihan kamalaa. Emme asu virallisesti yhdessä vaan miehellä on oma asuntonsa. Olemme nyt puuhaamaan yhteistä kotia, mutta mies asettaa jatkuvasti ehtoja sille, että suostuu asumaan meidän kanssa. Tälläisiä ehtoja ovat olleet mm.
- hänen "vaimonsa" ei juoruile
- hänen "vaimonsa" ei ole holtiton raha-asioissa
- hänen "vaimonsa" ei ole laiha vaan pehmeä
- hän ei asu perheessä joka ei jatkuvasti pyri eteenpäin
- hän ei asu perheessä jossa lapset määräävät
- hän ei asu perheessä jossa ei välitetä kurista ja säännöistä
Miehellä on hyvä tarkoitus kasvattaa pojasta kunnon kansalainen jolla on hyvä käytös ja joka olisi reipas kaikilla elämän osa-alueilla.
Esimerkki eiliseltä illalta: poika oli ollut ulkona siskonsa ja kaverinsa. Mies oli töissä iltapäivän eikä ollut mukana kuulemassa ja näkemässä mitä kotona tehtiin. Sovin pojan kanssa, että kun tulee kotiin niin pakkaa repun maanantaita varten, käy suihkussa, petaa sängyn ja syö ruuan. Sen jälkeen saa katsoa telkkaria joka on minun huoneessani. Mies on jo takavarikoinut pojan pleikan ja tietokoneen joten meidän ei tarvinnut kinastella siitä saako poika pelata vai ei. Saa koneensa takaisin kun "rangaistus" on kärsitty tämän viikon lopussa.
No niin, istumme siis syömässä. Mies huomauttaa ensin että poika ei istu kunnolla, selkä suoraksi ja ryhtiä. Menee hetki ja alkaa keskustelu siitä miten pojan pitää nousta ylös sängystä välittömästi aamulla, miehen mielestä on ihan ok että herättää laittamalla kattolampun päälle ja poika "saa rauhassa" hengittää kolme kertaa ennen nousua... Sitten mies nousee pöydästä ja käy vessassa. Alkaa vihainen koulutus siitä, että poika ei ole laittanut hammastahnaan korkkia päälle. Eikä kuulemma osa pestä käsiäänkään oikein ja nytkin tekee väärin kun innostuneena juttelee ruoka suussa. Hyväntuulinen poika muuttuu vähitellen keskustelun aikana hiljaiseksi ja vihaiseksi. Mies komentaa pesemään hampaat ja muistuttaa korkista. Käy tsekkaamassa pojan huoneen ja sänky on hänen mielestään väärin pedattu. Tulee sanomista. Poika sanoo takaisin ja äänessä on itkua. Minä puolustaa poikaa sanomalla, että ihan kaikki on tehnyt tänään kuten on pitänytkin. Mies käskee minua olemaan hiljaa ja näyttää kädellään seis-merkkiä jotta tajuaisin olla hiljaa. Pojalle on luvattu vielä 10min telkkaria iltapalan jälkeen. Siskon huoneessa tarvitaan kuitenkin apua sängyn purkamisessa ja mies komentaa pojan avuksi. Sitten viedään vanhaa sänkyä vintille. Painavat osat lipsuvat pojan käsistä ja mies vahtii vieressä sanoen että ei ole koskaan nähnyt ketään niin surkeaa kantajaa. Palaamme sisälle ja pojan huoneessa on kaksi sählypalloa jotka ei ole meidän. Mies kysyy mistä ne ovat ja poika vasaa löytäneensä ne liikuntahallista. Alkaa huuto varastamisesta ja palkkojen palautuksesta. Pleikan ja tietokoneen takavarikointiaika jatkuu parilla päivällä. Mies uhkaa heittävänsä ne mereen seuraavaksi. Tai ei, pojan pitää itse heittää ne menemään. Pojalle luvattu telkkarista on mennyt aikoja sitten ja ohjelma loppunut. Ei armoa, hampaiden pesulle ja sänkyyn. Kello on 21:00. Saa lukea hetken.
Sängyssä mies aloittaa puhumaan vihaisen sävyyn minulle siitä, miten ei voi elää perheessä jossa äitiä ei kunnioiteta ja lapsi saa tehdä mitä haluaa. Yritän sanoa, että en ole hän, olen oma persoonani ja samaa mieltä asioista hänen kanssaan, mutta minulla on oma tapani olla äiti ja kasvattaa, paljon pehmeämpi tapa. Hän ei kuulemma hyväksy sitä. Ei halua asua meidän kanssa näin. Hän on mies perheessä ja perheen pää. Hän määrää miten tanssitaan eikä siihen ole muilla sanomista. Hän tekee sen kaiken hyvää hyvyyttään eikä kuulemma olisi pakko, hän voisi vaan tulla kotiin ja vetäytyä sivuun antaen pojan hallita. Yritän sanoa, että mielestäni ei vain voi kaikista asioista jatkuvasti huomauttaa pojalle. Mielestäni mikään tai kukaan ei kelpaa miehelle joka yrittää korjata oman lapsuutensa traumoja nyt toisilla lapsilla ja omalla lasvatusmetodillaan. Suutun ja puolustaa poikaa. Sanon että ei saisi joka ilta mennä nukkumaan riidellen, se ei tee lapselle hyvää. Ei kenellekään. Sanon etten pidä siitä, että minua kielletään sanomasta pojalle mitään jos poika ja mies "riitelevät" jostain. Eihän poika lohta usko mitään mitä sanon jos oppii että mies on se joka määrää kaiken.
On tosi väsynyt olo tähän kinaamiseen. Olemme ihan samaa mieltä siitä miten lapsia tulisi kasvattaa, mutta en halua laittaa kirkasta kattovaloa aamulla pojan huoneeseen jos voin varttia aikaisemmin mennä herättämään pojan ihan nätistikin. Pelkään, että poika on kohta ihan nujerrettu eikä uskalla kertoa mitään ikävää jos on sattunut jotain.
Mitä mietteitä tämä herättää teissä? Olenko ihan väärässä ja olenko se itseasiassa minä jonka pitäisi taipua miehen kasvatusmetodeihin? Miten teidän uusperheenne on selvinnyt arjesta?
Kommentit (154)
Ja huomaat että tämä homma on ihan sairasta. Kylmän kliinisesti toteat että jaahas, pojalle on tullut vatsavaivoja miehen käytöksen takia! Mitä teet?! Siis homma seis, lopetat suhteen ja keskityt perheeseesi, parannat suhdettasi pojan kanssa vielä kuin voit, kohta peli on jo menetetty.
Ähkin ja puhkun täällä, että miten joku voi olla noin avuton! Joo joo, rakastat miestä nin hirveästi... ei väliä vaikka lapsen itsetunto ja terveys tuhoutuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies huomauttaa ensin että poika ei istu kunnolla, selkä suoraksi ja ryhtiä. Menee hetki ja alkaa keskustelu siitä miten pojan pitää nousta ylös sängystä välittömästi aamulla, miehen mielestä on ihan ok että herättää laittamalla kattolampun päälle ja poika "saa rauhassa" hengittää kolme kertaa ennen nousua...
Rentoa meininkiä. Olette näköjään aloittaneet armeijaan valmistautumisen ajoissa.
Ap:n viestin täytyy olla (huonoa) huumoria.
on tainnu olla tiukka kotikasvatus...
Mutta jotenkin tuntui että kaikissa perheissä on omat ongelmansa eikä täydellistä miestä ole olemassakaan. Olisi liian helppoa taas vaan erota. Haluan tämän suhteen toimivan, on myös paljon hyvää ja kaunista. Perheneuvolaan on pitkät jonot, pariterapiassa olemme jo käyneet. Onko olemassa yksityisiä perheneuvoloita joissa voisi käydä läpi näitä kasvatusongelmia ja -ristiriitoja?
Rakastan ihan hirveästi tätä miestä ja olemme jos jonkinlaisten vaikeuksien läpi menneet. Tuntuu vaan ettei mikään riitä hänelle. En minä eikä varsinkaan poikani. Ja tytärtäni hän jumaloi. Kysyin eilen illalla, mikä olisi yksi asia jossa poikani hänen mielestään on hyvä. Sanoi että poika on kaikessa hyvä jos vain haluaa, mutta se on kuulemma just se ongelma ettei halua. Sitten alkaa exäni haukkuminen ja se kuinka poika saa exältäni eli omalta isältään huonoja vaikutuksia. Exä on ihan normaali suomalainen insinööri joka nyt on vähän juntti jne, mutta eihän poika voi isälleen tai erolle mitään!
Jos mies ei ottaisi kritiikkiäni aina niin henkilökohtaisesti, voisi tämä uusperhe ihan oikeasti toimia tosi hyvin. Ja pikkuhiljaa huomaan minäkin olevan vihainen pojalle ettei voi totella miestä, alitajuntaisesti käännän riidat pojan syyksi. En sitä tietenkään sano ääneen, mutta tunnen itseni. Miten ihmeessä saisin miehen näkemään, että -70 / -80 luvulla kasvaneena monet kasvatusopit olivat erilaisia. Että ihan oikeasti jatkuva pojan tarkkailu ja perässä kävely ja virheistä huomauttaminen tekee lapsesta kohta ihan sairaan? Pojalla on ollut monta kuukautta ripulia ruokailuun liittyen ja tajusin vasta eilen yhdistää sen näihin miehen kanssa käytyihin riitoihin. Vosiko johtua niistä, kun ruoka-aineallergiat ovat suljettu pois. Surkeaa vielä se, että kun vessaan pitää lähteä tosi usein kesken ruokailun, ei mies pidä siitä yhtään vaan käskee istua pöydässä ja syödä lautasen tyhjäksi. Ja näen miten pojan mahassa kiertää :( Sitten sitä vessakäyntiä taas kytätään ja huomautetaan kun pojalla menee miehen mielestä kisan kauan ja lähes aina käskee pesemään kädet vielä kertaalleen..Ap.
ihan mielipuoli, jos sä annat ton jatkua. Sä teet oman lapsesi elämästä helvettiä, ja vaan katsot vierestä.
Ymmärrätkö, että sinä ja miehesi voitte valita missä elätte ja miten, sun 9-v pojalla ei ole mitään mahdollisuutta puolustaa itseään????
Mä seuraan vierestä vastaavaa tapausta. Pahinta on, että perheeseen syntyi nyt se yhteinen onnenmuru, joka on myös poika, ja joka tietysti saa aivan erilaista rakkautta ja hyväksyntää osakseen kuin tuo esikoinen.
Mä en sano, että sun pitää erota miehestä, mutta sun täytyy erottaa se perheestäsi. Te voitte seurustella, mutta sä et voi antaa tuolle miehelle mitään määräysvaltaa lapseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertaalleen vielä ajatuksen kanssa läpi! Miehesi käytös on sairasta, alistavaa ja todella kontrolloivaa. Pojallesi todellakin tulee ja ilmeisesti on jo tullut henkisiä ongelmia tuosta miehen käytöksestä! :( Itsekin näytät jo alistuneen miehen mielivallan alle. Ei tytöllesikään tee hyvää katselle tuollaista vierestä, miten hänen veljeään kohdellaan.
Uskaltaudun väittämään että miehesi on narsisti. Googlaa ja lue narsisteista, saatat löytää paljon yhtäläisyyksiä mieheesi. Narsismista ei parane, ainoa oikea teko on lopettaa suhde, heti!
Näytä nuo kirjoituksesi jollekin puolueettomalle taholle, varaa aika vaikka kasvatusneuvolasta. Pelasta itsesi ja lapsesi!
Itse ainakin haluan vielä perheen ja yhteisen kodin, en tälläistä kahden asunnon välillä ravaamista ja sitä, että aina kun olen tavalla tai toisella saanut riidan aikaiseksi miehen kanssa, hän voi vain kävellä tilanteesta pois omaan kotiinsa?! En halua sellaista. Haluan oikean perheen jossa voi riidellä ja puhua ikävistäkin asioista rauhassa, sopia ja jatkaa taas elämää ilman että käsittelemättä jätetyt asiat jäävät kalvamaan mieltä. Mutta kyllä, olen ihan todella vihdoin tajunnut ettei tästä ehkä koskaan tule toivomaani perhettä jos olen yksin ratkomisessa ongelmia. Eilinen miehen kommentti "mies on perheen pää ja määrää mitä, missä ja miten tanssitaan" pysäytti aika tehokkaasti. En koe olevani tasavertainen tässä suhteessa ja se on tosi kurja tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herranjumala, toivottavasti tämä on provo... Jos ei ole, niin nyt nainen järki päähän, tuollainen käytös on sairasta ja siitä kärsivät lapsesi! Miten ihmeessä kuvittelet, että tuollainen "kasvatus" on normaalia tai hyväksi lapsillesi? Tuo on alistusta, psyykkistä kiusantekoa ja henkistä väkivaltaa, kukaan ei lapsi ei tuollaista ole "ansainnut", käyttäytyi itse sitten miten tahansa.
Et mitenkään voi laittaa omaa suhdettasi mieheen lastesi edelle, heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaisessa perheympäristössä elävät. Jos tuo jatkuu, tuhoat kummankin lapsen tulevaisuuden :(
Itse ainakin haluan vielä perheen ja yhteisen kodin, en tälläistä kahden asunnon välillä ravaamista ja sitä, että aina kun olen tavalla tai toisella saanut riidan aikaiseksi miehen kanssa, hän voi vain kävellä tilanteesta pois omaan kotiinsa?! En halua sellaista. Haluan oikean perheen jossa voi riidellä ja puhua ikävistäkin asioista rauhassa, sopia ja jatkaa taas elämää ilman että käsittelemättä jätetyt asiat jäävät kalvamaan mieltä. Mutta kyllä, olen ihan todella vihdoin tajunnut ettei tästä ehkä koskaan tule toivomaani perhettä jos olen yksin ratkomisessa ongelmia. Eilinen miehen kommentti "mies on perheen pää ja määrää mitä, missä ja miten tanssitaan" pysäytti aika tehokkaasti. En koe olevani tasavertainen tässä suhteessa ja se on tosi kurja tunne.
että heipat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu ap, että taidat olla jotenkin sokea miehesi tyrannialle. Olet vatmaan katsonut sitä jo niin kauan, että pidät sitä melkein luonnollisena. Kuitenkin omatuntosi hivenen kolkuttaa, etkä ole sittenkään ihan varma.
Ulkopuoliselle tuo oikeasti kuulostaa ihan kamalalta! Tuollaisessa kasvatustavassa ei ole mitään tervettä, poikasi itsetunto romahtaa, ellei ole jo romahtanut.
Ja tuo tyyli, miten hän haluaa sinun toimivan. "Minun vaimoni ei sitä ja tätä", ihan kauheaa. Alikstutko todellakin tuohon? Voisin vielä jotenkin ymmärtää, jos mies olisi pojan isä, mutta kun ei ole.
Nyt järki käteen nainen! Vaikka rakastaisit kuinka miestä, niin tuo ei ole tervettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda, itsesi ja lasten vuoksi!
Eihän tuollaisessa kontrollissa kukaan voi elää.
Lapsettomille on jotain ihme harha luuloja että lapset on kuin robotteja että niille menee kaikki pilkuntarkat säännöt heti perille.
Ja kun eihän noissa säännöissä ole mitään järkee!
Eikö teillä saa elää?
Mutta jotenkin tuntui että kaikissa perheissä on omat ongelmansa eikä täydellistä miestä ole olemassakaan. Olisi liian helppoa taas vaan erota. Haluan tämän suhteen toimivan, on myös paljon hyvää ja kaunista. Perheneuvolaan on pitkät jonot, pariterapiassa olemme jo käyneet. Onko olemassa yksityisiä perheneuvoloita joissa voisi käydä läpi näitä kasvatusongelmia ja -ristiriitoja?
että tuo mies on oikeasti sairas mieleltään, ja että mitä enemmän sä joustat sen oikkujen mukaan, sen enemmän se sulta vaatii ja ajaa sua ahtaalle.
Ihan naurettavaa, että jätit työsi kun mies vaati. Ja kuten huomaat, nyt hän valittaa taas.
Mitä enemmän annat hänelle liekaa ja uskot hänen "seis"-merkkejään kun hän komentaa lastasi, sen enemmän hän tulee sitä tekemään.
Se ihana suhteessanne on selvästikin niitä hetkiä, kun mies on saanut tahtonsa läpi.
Sä olet ap läheisriippuvainen ihminen, ja selvästi nyt löytänyt rinnallesi ihmisen, joka osaa painella sussa oikeita nappuloita OMAN ETUNSA VUOKSI.
Mä niin näen, kun sä itket täällä 5-10 v myöhemmin millaisen hirviön kanssa sä elät, ja kuinka lapset meni sekaisin ja sulla ei ole elämässäsi enää mitään omaa. Ja mieskin halveksuu ja pettää. Koska tuollainen mies vaan toimii niin. Hän projisoi omat virheensä puolisoonsa, hyppyyttää ja nöyryyttää ja komentelee tätä ja perhettä loputtomasti... ja mitä enemmän nämä hyppäävät, sen vähemmän mies arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on sairas natsi, joka riistäää elämisen ilon kotoa!
Jos kävisit josku boheemissa kodissa tietäisi mitä se on...
provot on tosi mauttomia. En ymmärrä miten joku jaksaa näitä tehtailla.
Älä hyvä íhminen, äiti, muuta miehen kanssa saman katon alle. Poikasi ei voi tehdä mitään, mikä parantaisi miehen suhtautumisen häneen. Ja kun itsekin alat vielä (sanattomasti) syyttää poikaa, on poikasi elämä pilalla.
Surullista, että edes mietit moista.
Itselläni on uusperhe, jossa minulla on poika (nyt jo 16-vuotias). Mies on aina kunnioittanut poikaa yksilönä, omana itsenään. Hän ei ole mieheni jatkumo, mutta ei isänsäkään. Vaan ihan oma persoonansa. Se suotakoon myös sinun pojallesi.
Nykyperheessä ei ole perheen päätä, eihän?
luultavasti kyllä vain puuskahtaisi ettei tuhlaa aikaansa tälläiseen paskaan joka ei tuo hänelle mitään hyvää ja että saman ajan olisi voinut käyttää työhönsä.
Ap.
Sorry, mutta niin se vain on. Ei tuosta voi seurata hyvää. Lasten hyvinvointi ensin. Vaikka sitten äidin pitäisi uhrata oma rakkautensa. Se sattuu, mutta sellaista elämä joskus on.
Minä olen mies, mutta mikäli tämä tapaus oikeasti on totta, niin nyt AP IHAN OIKEASTI, JÄTÄ SE MIES!!! Tuollainen tapaushan on täysi hirviö!
Pelkästään jo oman poikasi hyvinvointi pitäisi sinulle olla tärkeämpää, kuin olla tuollaisen kusipään jalkavaimona. Eihän kukaan niin epätoivoisesti voi tarvita toista ihmistä, että tuollaisen kanssa pitäisi yhdessä olla.
Lapsen henkinen tasapaino ei ole enää kohdallaa, pelkästään kuralle menevä vatsa on jo iso hälytys äärimmäisestä stressireaktiosta miehesi seurassa, jolla ei ole mitään positiivisia vaikutuksia missään elämän vaiheessa.
Ei pienen pojan tarvitsisi joutua koko ajan miettimään, mitä seuraavaksi tekee väärin tai kuinka monta minuuttia vielä saa telkkaa katsoa. Mitä ihmeen pahaa 9 vuotias on tehnyt, että pitää koneet takavarikoida ja varsinkin uhkailla kalliiden laitteiden hävittämisellä? Ei voi ymmärtää!
Tuollainen mies on ihan oikeasti hullu, ei sitä mitenkään muuten voi ilmaista. Mutta ihan yhtä hullua on haluta olla tuollaisen miehen kanssa. Ei kukaan voi olla niin epätoivoinen ja ihastunut, että antaa tuollaisen miehen pilata oman lapsensa tulevaisuuden.
vaan sairas mies on sairastuttanut myös sinut. Niin voi käydä vaikka olisit miten fiksu nainen. Manipuloimisen myötä et osaa enää pitää edes lastesi puolia (kai he sentään ovat elämäsi tärkein asia?). Myös sinut on jo alistettu naisena ja ihmisenä.
Mies heti pois lasten elämästä. Mies heti pois myös sinun elämästäsi. Älä jatka edes seurustelua, olet ansainnut paljon parempaa.
Älä neuvottele, älä väännä. älä näytä näitä viestejä miehelle. Suhde poikki ja hae itsellesi apua heti. Kun saat keskusteluapua, miettikää siellä miten autat lapsiasi, mitä apua he tarvitsevat. Poika on hylätty vähän isänsä taholta ja nyt rankasti äitinsä kotona. Sinun täytyy toimia.
Ota yhteyttä terveyskeskukseen tai perheneuvollaan. Pyydä painokkaasti pikaista apua.
Sitä paitsi. Kun pari on muuttamassa yhteen, pitäisi elämässä vallita molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus, elämän pitäisi olla miellyttävää ja kutkuttavaa, ei suinkaan vaikeuksia ja vääntöä!! Teidän elämä, anteeksi vain, kuulostaa helvetin esikartanolta! Toimi, hae apua, eheytä lastesi ja oma perhe-elämä. Ehdit sen jälkeenkin vielä joskus löytää arvoisesi ihanan miehen!