Lue keskustelun säännöt.
Siis kertokaa nyt joku mulle, millä oikeudella lasten isä vaan lähtee perheestä?
13.01.2013 |
Tilanne on se, että meillä on kaksi lasta, 1v 10kk ja 5 kk. Mies kertoi kuukausi sitten, että haluaa eron ja haluaa välittömästi muuttaa pääkaupunkiseudulle, koska "se on hänen tyylisensä paikka". Perheemme asuu 150 km päässä Helsingistä. Sanoin, ettei hän voi mitenkään tehdä sitä, jättää minua yksin hoitamaan lapset ja kodin, lapsethan ovat myös hänen vastuullaan. Hän vain sanoi, että kyllä hän kantaa vastuun ja maksaa elatusmaksut ja tulee välillä tapaamaan lapsia. Esikoista hän haluaa ottaa yökylään luokseen, heti kun saa asunnon.
Vääntäkää nyt minulle joku rautalangasta, miksi miehellä on oikeus tehdä noin? Minusta toki voi erota, mutta että jättää minut tnne yksin lasten kanssa selviytymään päivästä toiseen, ilman tukiverkkoja. Minusta hänen täytyisi etsiä asunto täältä kotipaikkakunnaltamme, jotta voi osallistua lasten arkeen ja auttaa minua. Kuopus on niin vauva vasta, ettei häntä voi päästää isälleen joka toinen vloppu. Ja nyt kun isä ei edes ole kummemmin maisemissa, ei hänelle ja kuopukselle taida hirveän kiinteää suhdetta päästä kehittymänkään. Että miten esim kuopuksen ollessa 2 tai 3 v, häntä edes voisi päästää isälleen yhtäkkiä viikonlopuiksi. Minulla on täällä vain vanha äitini joskus apuna, mutta ei hän jaksa lapsia hoitaa. Tulee katsomaan hetkeksi, että pääsen rauhassa suihkuun välillä.
Anteeksi sekava teksti, mutta olen ny jo kolmen viikon jäljiltä ihan loppuun palanut :(. Hirveitä rutmihäiriöitä koko ajan. Esikoinen edelleen valvottaa öisin ja vauva tietysti myös. Hoidan siis lapsia 24/7. Apua kai voisi palkata, mutta millä rahalla. Miehellä pieni palkka, josta joutuu varmaan maksamaan minimielarit ja itse olen äitiyslomalla. Eikä se, että joku tulisi tänne silloin tällöin auttelemaan, ole mistään kotoisin. Minun on joskus pakko saada nukkua öisin, nukkua aamulla pitkään, haluan ja tarvin joka illalle apua nukkumaanmenorumban kanssa, iltapuurot, pesut, iltasadut, vauva huutaa hampaita ja esikoisella hirveä uhmaikä päällä.
Millä oikeudella mies nyt elää vapaata elämää ja istuu kahviloissa ja drinkkibaareissa?? Ei ole pyykkivuoria ei tarvi raahata kaupasta säkkikaupalla tavaraa. Ei tarvi valvoa öitä, pestä pyllyjä, pukea raivoavaa lasta, ei tarvi koko ajan olla jotakuta syöttämässä, viihdyttämässä, nukuttamassa, heijaamassa, pesemässä, siivoamassa, kokkaamassa. Iltaisin, kun olen saanut lapset nukkumaan, rojahdan sohvalle itkemään. Itkemään sitä, että millä helvetin voimilla jaksan huomenna taas saman alusta??
Eri asia, jos lapset olisivat hieman vanhempia, että voisivat heti olla isällään joka toinen vloppu ja vaikka kerran viikollakin yötä. Mutta kun toinen on vasta vauva!
Ja miehellä ei ole toista naista, siitä joku kuitenkin tulee tänne vouhottamaan. Asuu veljellään yksiössä. Viimeksi kun tuli lapsia katsomaan pikaisesti oli kyllä niin hirveän näköinen rasvaisen lettinsä ja partansa kanssa, että kukaan nainen ei varmasti sellaista nurkkiinsa huolisi.
Niin ne oikeudet. Jos joku tietää, kertokaa!!
Kommentit (179)
Suosittelen, että eron yhteydessä haet automaattisesti yksinhuoltajuutta itsellesi ja perusteeksi laitat, että lasten arjen asioiden hoitaminen, passin hankinta ym. allekirjoituksia vaativat asiat, sujuvat ongelmitta, koska isä asuu eri paikkakunnalla eikä ole osoittanut olevansa erityisen kiinnostunut lasten huollosta tai tapaamisista.
Tapaamisiin, elatusmaksuhin, lasten uskontokuntaan tai sukunimeen sinulla ei olisi aihetta muuttamiselle. Syy olisi ainoastaan se, että juridiset allekirjoituksia vaativat asiat hoituisivat ongelmitta.
Varaa aika lastenvalvojalle jonne kirjaatte elatusmaksujen suuruuden ja myös tapaamiset, mutta muista, että sopimuksen voi tehdä määräaikaiseksi. Sen voi tehdä esim. pelkästään tapaamisten osalta määräaikaiseksi, koska lapset ovat niin pieniä.
Joka toinen vkl on tavallisin, mutta kankea tapa hoitaa lasten suhdetta isään ja lapset ovat pieniä. 2 viikkoa on heille pitkä aika, samoin alle 2 vuotiaalle yksi viikonloppu (2-3 pv) on liian pitkä aika. isä voi tulla tapaamaan lapsia heidän kotiinsa. Tapaamisen tarkoitus ei olisi tässä tapauksessa sinulle vapaapäivän antaminen,vaan lasten ja isän välisen suhteen muodostuminen. Lasten isän tullessa teille, voi lähteä vaikka kävelylle siksi aikaa.
Minulla on isommat lapset, välimatka lyhyempi, mutta tapaamiset ovat meillä kotona, lapset eivät mene isänsä luo edes yökylään.
Olen lähdössä viikon lomalle, isä tulee tänne meille siksi aikaa asumaan, koululaisenkin takia jo.
Nyt alku on vaikeinta, kun mukana on arjen pyörittämisen lisäksi univelka, pettymys, vihan ja surun ja luopumisen tunteet jne. Käy läpi ne itkut ja tunteet ihan täysin, se helpottaa kun annat itsellesi luvan tuntea kaikkea sitä mitä tunnetkin.
Jos löydät jostain keskusteluapua, hyvä olisi.
Mieti arjen askareet uusiksi siten, että poistat kaiken ns. ylimääräisen ja menet vähän kuin aidan alta. Esim. einekset. eivät ne ketään tapa, jos ne helpiottavat sinun arkeasi, niin miksi ei, eli ne vauvojen ja lasten valmispilttiruuat.
Jos vauva valvottaa vieläkin, ja on yösyöttöjä, mieti, kannattaisiko siirtyä rintamaidosta korvikkeeseen tai alkaa lisätä iltaruuaksi jotain tukevampaa, vaikkapa puuro.
Ainakaan valmiissa vellissä ei ole energiaa enempää kuin itse äidinmaidon korvikkeessa, joten minusta se ei ole mikään hyvä ratkaisu.
Itse aloitin vauvalle löysähkön puuron tekemällä riisihiutalepuuron veteen, onhan vauvoille riisivelliäkin. Yllättäen vauvat tykkäävät tuosta mauttomasta suolattomasta vesi-riisihiutalepuurosta! Vähän äidinmaidon korviketta sekaan ja NAM, jo lähti nälkä ja uni maittoi!
Toivottavasti saat jostain lastenhoitoapua, edes päiväksi: voit mennä vaikka päiväunille. Ja tieto siitä, että apua saa kun tarvitsee, jo auttaa tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen, että eron yhteydessä haet automaattisesti yksinhuoltajuutta itsellesi ja perusteeksi laitat, että lasten arjen asioiden hoitaminen, passin hankinta ym. allekirjoituksia vaativat asiat, sujuvat ongelmitta, koska isä asuu eri paikkakunnalla eikä ole osoittanut olevansa erityisen kiinnostunut lasten huollosta tai tapaamisista.
Tapaamisiin, elatusmaksuhin, lasten uskontokuntaan tai sukunimeen sinulla ei olisi aihetta muuttamiselle. Syy olisi ainoastaan se, että juridiset allekirjoituksia vaativat asiat hoituisivat ongelmitta.
Varaa aika lastenvalvojalle jonne kirjaatte elatusmaksujen suuruuden ja myös tapaamiset, mutta muista, että sopimuksen voi tehdä määräaikaiseksi. Sen voi tehdä esim. pelkästään tapaamisten osalta määräaikaiseksi, koska lapset ovat niin pieniä.
Joka toinen vkl on tavallisin, mutta kankea tapa hoitaa lasten suhdetta isään ja lapset ovat pieniä. 2 viikkoa on heille pitkä aika, samoin alle 2 vuotiaalle yksi viikonloppu (2-3 pv) on liian pitkä aika. isä voi tulla tapaamaan lapsia heidän kotiinsa. Tapaamisen tarkoitus ei olisi tässä tapauksessa sinulle vapaapäivän antaminen,vaan lasten ja isän välisen suhteen muodostuminen. Lasten isän tullessa teille, voi lähteä vaikka kävelylle siksi aikaa.
Minulla on isommat lapset, välimatka lyhyempi, mutta tapaamiset ovat meillä kotona, lapset eivät mene isänsä luo edes yökylään.
Olen lähdössä viikon lomalle, isä tulee tänne meille siksi aikaa asumaan, koululaisenkin takia jo.
Nyt alku on vaikeinta, kun mukana on arjen pyörittämisen lisäksi univelka, pettymys, vihan ja surun ja luopumisen tunteet jne. Käy läpi ne itkut ja tunteet ihan täysin, se helpottaa kun annat itsellesi luvan tuntea kaikkea sitä mitä tunnetkin.
Jos löydät jostain keskusteluapua, hyvä olisi.
Mieti arjen askareet uusiksi siten, että poistat kaiken ns. ylimääräisen ja menet vähän kuin aidan alta. Esim. einekset. eivät ne ketään tapa, jos ne helpiottavat sinun arkeasi, niin miksi ei, eli ne vauvojen ja lasten valmispilttiruuat.
Jos vauva valvottaa vieläkin, ja on yösyöttöjä, mieti, kannattaisiko siirtyä rintamaidosta korvikkeeseen tai alkaa lisätä iltaruuaksi jotain tukevampaa, vaikkapa puuro.
Ainakaan valmiissa vellissä ei ole energiaa enempää kuin itse äidinmaidon korvikkeessa, joten minusta se ei ole mikään hyvä ratkaisu.
Itse aloitin vauvalle löysähkön puuron tekemällä riisihiutalepuuron veteen, onhan vauvoille riisivelliäkin. Yllättäen vauvat tykkäävät tuosta mauttomasta suolattomasta vesi-riisihiutalepuurosta! Vähän äidinmaidon korviketta sekaan ja NAM, jo lähti nälkä ja uni maittoi!
Toivottavasti saat jostain lastenhoitoapua, edes päiväksi: voit mennä vaikka päiväunille. Ja tieto siitä, että apua saa kun tarvitsee, jo auttaa tosi paljon.
Vai ymmärsinkö jotain väärin? Vai onko sanonut, ettei enää ole lastensa kanssa missään tekemisissä?
Vai ymmärsinkö jotain väärin? Vai onko sanonut, ettei enää ole lastensa kanssa missään tekemisissä?
Riittääkö siis, että hänkin on lasten kanssa jonkinlaisessa tekemisessä? Esimerkiksi kerran kuussa?
VAIN VUODEKSI KERRALLAAN!!! Jos teet sen loppuun asti, sitä ei voi muuttaa kuin käräjäoikeuden päätöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on käsittämätöntä että mies voi valita tässä elämässä ne parhaat palat. Voi tehdä lapsia, tavata niitä kun huvittaa tai sovitusti ja lopun aikaa riekkua baareissa ystäviensä kanssa tai omissa muissa huvituksissa!
Mä en käsitä miten joku voi olla noin sika! Vaikka tulee avioero ei sitä eroa oteta lapsista. Tästäkin pitäisi oikeasti olla joku säädös että niistä lapsista on velvollisuus MOLEMPIEN vanhempien pitää huolta jos ja kun siihen on edellytys.
Ei ole reilua että nainen jää tilanteeseen yksin kantamaan vastuun kun meistä ei vaan enää huvitakkaan.
Valitettavasti näin ei ole. Nainen kantaa vastuun AINA viime kädessä lapsista. Ja tämän takia on hirveän tärkeää kertoa se myös lapsettomille nuorille ja naisille. Se että oma elämä on kunnossa, tukiverkot jne. koska jos mies lähtee, se lähtee eikä mikään sitä estä.
Ap;n tapauksessa ja monessa muussakin näitä ei tietenkään voi ennustaa, kun on jo tunnettu hyvin ja elämää eletty yhdessä pitkään. Ja niin vaan nekin ukot voivat häipyä! Muistakaa tämä naiset, älkää tehkö niitä lapsia ellette ole varmoja että jaksatte niitä yksin hoitaa jos sellainen tilanne tulee. Miehet kun voi laittaa kengät jaklaan ja oven kiinni ja siinäpä sitä sitten ollaan...
Epäreilua, mutta mahdollista.
Ap:lle hurjasti tsemppiä ja voimia!! Ja ei ne kaikki miehet lapsiaan jätä ja tällaista miestä sä et tule tarvitsemaan. Pärjäät kyllä vaikka vaikeaa onkin. Paska mikä paska.
idioottiparka menettää tuossa itse eniten: omien lastensa ainutlaatuisen pikkulapsiajan ja yhteisen arjen. Kun katsot asiaa vuosien päästä, huomaat vetäneesi pitemmän korren. Voimia!
t. saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomieheni ilmoitti eräänä iltana n. vuosi sitten, että hän lähtee. Ok. Lähti kuitenkin niin että otti auton ja häipyi baariin eikä enää tullut takaisin. Minä olin kotona influenssassa ja 40 asteen kuumeessa ja lapsi korvatulehduksessa. Yöllä istuttiin yhteispäivystyksessä ja yritin selittää lapselle missä isi on (en edes tiennyt). Oma isäni toi meille ruokaa kun ei minusta ollut edes kauppaan menijäksi.
Lapsen isä hävis maisemista pikku hiljaa. Alussa kävi mm. auttamassa meitä muutossa, mutta pikku hiljaa oma vapaus alkoi maistua niin hyvälle, että oma tytär unohtui. Pisti elämän risaiseksi, osteli autoja ja soittokamoja, uusi vaatevarastonsa, hankki tatuointeja jne. Niiden jälkeenpä ei enää elatusmaksuihin ollutkaan varaa.
Vaihtoi lennossa uuteen perheeseen, välillä vaati tyttöä luokseen vaikka tyttö itki vastaan, ei tykännyt isin uudesta perheestä. Sitten tuli katkera ero uudesta rakkaudesta, siihen loppui tyttärenkin tapaamiset. Kun oli henkisesti niin romuna erosta ja kaikki rahatkin meni. Ja auto on rikki jne. Ukolla ei ole ollut edes omaa asuntoa eron jälkeen, nyt loisii äidillänsä ja kavereilla.
Ok. Entäpäs sitten minä? On mullakin rahat vähissä, auto on reistaillut, olen sairastellut (nytkin poskiontelotulehdus) jne. mutta silti minä olen pitänyt huolta rakkaasta tyttärestäni. Joka ikinen päivä olen tehnyt hänelle ruokaa, leikkinyt, ulkoillut, lukenut iltasadun, nukuttanut.. Kuunnellut kiukuttelut, isi-itkut ja raivokohtaukset. Lohduttanut.
Omat harrastukset ovat jääneet, rahaa ei ole senttiäkään ylimääräistä eikä omaa aikaa.
Anteeksi katkera tilitys, en nyt oikeasti valita, rakastanhan lastani, mutta välillä kyrsii kuinka helpolla isi pääsee.. :( Jos minä jättäisin lapsen hoitamatta vedoten vaikka rahahuoliin niin johan ois lastensuojelu oven takana.
Tsemppiä meille yh-äideille!!
Ja halit niille ihanille isille, jotka pitävät huolta lapsistaan eron jälkeenkin :)
Vai ymmärsinkö jotain väärin? Vai onko sanonut, ettei enää ole lastensa kanssa missään tekemisissä?
Riittääkö siis, että hänkin on lasten kanssa jonkinlaisessa tekemisessä? Esimerkiksi kerran kuussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta nimittäin on se, että lapset voi jättää erossa samalla kuin sen puolisonkin. Kukaan ei pakota eroavaa tapaamaan lapsiaan. Ne voi jättää vaikka loppuelämäksi. Ainoa minkä tulet saamaan on se elatusapu, joko siltä mieheltä tai kelalta.
Ja olen melko varma ettei se kovin usein lähde niitä 150 km:n päähän katsomaankaan, jos tilanne on tuo.
Asennoidu siis siihen että tästä lähtien sinä vastaat kaikesta yksin, ilman apua. Se on ainoa tapa selvitä. Ja jos sen tekee tuhannet muutkin tässä maassa, niin onnistut siinä sinäkin.
Ei yhteishuoltajuutta, miehellä ei selvästikään ole rahkeita.
Mies ei tajua mitä menettää, sinä tässä voittaja olet. Mieti nyt jos menettäisi koko lapsuuden, kaikki naurut, pyöräilyn oppimisen, uimaan oppimisen, hammaskeijut, koulun aloituksen, sen tipan silmäkulmassa, kun lapsi esittää kevätjuhlassa Tunteellisen Siilin tms. Lisäksi mies menettää täysin todellisen luottamus- ja kiintymyssuhteen lapsiinsa.
Hän tulee katumaan valintaansa, ei vain tiedä sitä vielä. Ero on toki ok, muuttaminen kauas lapsista ja näiden arjesta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai ymmärsinkö jotain väärin? Vai onko sanonut, ettei enää ole lastensa kanssa missään tekemisissä?
Riittääkö siis, että hänkin on lasten kanssa jonkinlaisessa tekemisessä? Esimerkiksi kerran kuussa?
Eikö miehellä ole yhtä suuri vastuu jälkikasvustaan kuin naisella? Miksi ei?
Valitettavasti tämä on auringonvarmaa. Kukaan mies ei lähde kotoa vauvaperheestä jos ei ole jo uutta syliä katsottuna. Mitäs miehesi perhe sanoo hänen tyyleistään ja kipinöistään?
on aika sama, oli miehellä toinen tai ei, pointti onkin se, että ei hän voi vain hylätä lapsiaan. Onhan hänellä oltava joku vastuu?? Minusta voi toki erota, jos haluaa, mutta eihän lapsista voi erota. Hän on tehnyt sen valinnan, että teki lapsia kanssani. Ei lapset ole kuin lemmikkieläimiä.
Miehen vanhemmat eivät ole enää elossa ja veljensä asuu sinkkumiehenä pk-seudulla. Veli ei halua sekaantua millään tavalla tähän kuvioon, ei suostu kommentoimaan mitenkään. Varaan samaa paskasakkia molemmat.
Ap
Ap
Väärin.
vanhemmuudestaan ja lapsistaan voi irtisanoutua ja erota, jos niin haluaa. Jotkut naistekin niin tekevät.
tiedän nuoren naisen, joka lähti toisen miehen matkaan, jätti pienet lapset isälleen. Suhde ei pitkälle kantanut, ja äiti tapasi lapsiaan arkeen palattuaan säännöllisesti.
Tiedän myös toisen nuoren naisen.. erossa toinen lapsi meni isälle, toinen jäi äidille itseleen, hän antoi lapsen myöhemmin sijaisperheeseen. Ratkaisut olivat hänelle helppoja, koska hän (ja hänen äitinsä ja ehkä hänenkin äitinsä) olivat olleet sellaisia kiertolaisia, jotka oli annettu sukulaisten tai vieraiden hoiviin jo hyvin varhain.
ehkä miehelläsi on samaa vikaa, eli lapsuudessa tunnesidettä omiin vanhempiin ei ole päässyt muodostumaan joten ei osaa itsekään olla vanhempi, tai sitoutua vanhemmuuteen.
Lastesi isän ainoa pakollinen vastuu on elatusmaksut, jotka voi periä ulosoton kautta, jos ei maksa muuten. Muuta pakkoa hänellä ei ole.
Minkä ikäisiä olette? Ehkä miehesi on miettinyt, että elämä kulkee hänen ohitseen, hän vain on jossain perhe-elämähelvetissä kotiin, yhteen naiseen ja lapsiin sidottu, eikä hän näe tässä mitään sellaista mikä olisi ns. elämisen arvoista. Hän haluaa vapautta, seikkailua, pääkaupunkiseudun vilinään. Ehkä hän jossain vaiheessa kasvaa ja tajuaa mitä on menettänyt tai mitä on tehnyt lapsilleen.. . mutta siihen on varmaa monta vuotta aikaa.
Selviydy itse arjesta, lapsista ja tunteistasi ja sitten - aloita elämä. Se tarkoittaa totaali-yh.na oloa, se ei ole sitä mitä suunnittelit, se on jotain muuta, ja sinä itse voit tehdä siitä juuri sellaisen kuin haluat.
Tosiasia on, että lasten isä ei ole kovin kiinnostunut lapsitaan ja vaikka kuinka kapinoit, tosiasia ei muuksi muutu. Voit olla eri mieltä ja kritisoida mutta tuon tosiasian kanssa sinä ja lapset kuitenkin elätte, isän varaan sinun on turha laskea yhtään mitään. Tässä on nyt elämäsi palikat, näissä tosiasioissa, ja sinä voit tehdä niistä hyvän elämän,kaikki on sinusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varma siitä, että mies joskus ihan oikeasti tajuaisi, että hän eniten menettää! Sekin ajatus jo vähän kantaisi eteenpäin. Mutta mitäs jos se ei ikinä olekaan tuota mieltä vaan onnellisena porskuttaa eteenpäin...
Vai ymmärsinkö jotain väärin? Vai onko sanonut, ettei enää ole lastensa kanssa missään tekemisissä?
ei tapaa nuorempaa kuin satunnaisesti ja isompaakin ehkä kaksi kertaa kuukaudessa jossain poikamiesboksissa? Onko sinusta se vastuunkantoa ja lasten elämään osallistumista?
Kyllä minä näen lasten vanhemmuuden eri tavalla. VAnhempi on se, joka on paikalla, ruokkii, pukee, lohduttaa, laittaa nukkumaan ja lukee iltasadut. Opettaa ajamaan polkupyörää, luistelemaan, uimaan, hiihtämään. Jakaa arjen ilot ja surut. Vaihtaa vaipat, pyyhkii suut, puhlataa pipit.
Miten helvetissä mies voi tähän osallistua neljä päivää kuukaudessa? Sekö muka tekee täysivaltaisen vanhemman? Sekö riittää isyyteen?
Kyllä mies vaan eroaa lapsista, asettaa omat lapsensa tärkeysjärjestyksessä alemmaksi kuin esim. Helsingin upean ilmapiirin. En haluaisi olla tuollaisen isän lapsi.
Ap, tsemppiä sinulle. Hae apua neuvolasta. Suosittelen, että kirjoitat miehelle ns. vihakirjeen eli sellaisen, mihin purat kaiken katkeruuden, lasten ikävän yms. Sen jälkeen tunnet olosi helpommaksi aivan varmasti. Voit lähettää kirjeen tai olla lähettämättä, mutta asioiden kirjoittaminen paperille helpottaa oloa.
Et pysty tarjoamaan lapsillesi hyvää isäsuhdetta, se ei ole sinusta kiinni. Keskity siis luomaan itsellesi ja lapsillesi tästä huolimatta hyvä elämä. Muista pitää huoli itsestäsi. Olet nyt heidän ainoa vanhempansa, ja he tarvitsevat sinua. Sinä pääset tästä yli, mutta helppoa se ei ole.
varma siitä, että mies joskus ihan oikeasti tajuaisi, että hän eniten menettää! Sekin ajatus jo vähän kantaisi eteenpäin. Mutta mitäs jos se ei ikinä olekaan tuota mieltä vaan onnellisena porskuttaa eteenpäin...
Kunhan sinä tajuat. Kuinka paljon arvokkaampia nuo hetket ovat kuin kaljakuppilassa istuminen. Ja kumman luo lapset tulevat omien lastensa kanssa sitten, kun olette vanhoja? Niinpä. ;) Isosti tsemppiä sinulle! Rankkaa on taatusti, mutta vaivan arvoista!
mutta minkä tuolle tekee? Ei mitään, vai luuletko,e ttä ap voi pakottaa miehen pysymään perheessään?
Ei voi olla yllätys nukuSuomessa, että ihmiset eroaa, enemmän kuin pysyvät yhdessä, joten aina siihen yksinjäämiseen kyllä pitää varautua, jokaisen.
Vastuunkanto vaan on surkeaa täällä, kun ollaan niin itsekkäitä tässä hyvinvointivaltiossa, lottovoittajien maassa, vidut...
Mutta, järjellä täällä pärjää, ei tunteilla.
mutta minkä tuolle tekee? Ei mitään, vai luuletko,e ttä ap voi pakottaa miehen pysymään perheessään?
Ei voi olla yllätys nukuSuomessa, että ihmiset eroaa, enemmän kuin pysyvät yhdessä, joten aina siihen yksinjäämiseen kyllä pitää varautua, jokaisen.
Vastuunkanto vaan on surkeaa täällä, kun ollaan niin itsekkäitä tässä hyvinvointivaltiossa, lottovoittajien maassa, vidut...
Mutta, järjellä täällä pärjää, ei tunteilla.
Lasten hylkäämistä ja vastuun pakoilua täällä kritisoidaan. Ei paskaan parisuhteeseen tarvitse jäädä.
Jotenkin ihmettelen, että tässä tasa-arvon ja sukupuolineutraalin ajan huumassa naiset ovat unohtaneet sen, että miehen osuus on vain siittää lapset.
Naisen kannattaa aina hommata ammatti, että pystyy lapset elättämään yksinkin ja lapsia tehdä vain sen verran, että pystyy ne yksinkin hoitamaan.
Onko tosiaan vielä niin naiveja naisia, jotka rakentaa elämän toisen varaan?
Valitettavasti tämä on auringonvarmaa. Kukaan mies ei lähde kotoa vauvaperheestä jos ei ole jo uutta syliä katsottuna. Mitäs miehesi perhe sanoo hänen tyyleistään ja kipinöistään?
on aika sama, oli miehellä toinen tai ei, pointti onkin se, että ei hän voi vain hylätä lapsiaan. Onhan hänellä oltava joku vastuu?? Minusta voi toki erota, jos haluaa, mutta eihän lapsista voi erota. Hän on tehnyt sen valinnan, että teki lapsia kanssani. Ei lapset ole kuin lemmikkieläimiä.
Miehen vanhemmat eivät ole enää elossa ja veljensä asuu sinkkumiehenä pk-seudulla. Veli ei halua sekaantua millään tavalla tähän kuvioon, ei suostu kommentoimaan mitenkään. Varaan samaa paskasakkia molemmat.
Ap
Ap
Niin saat enemmän aikaa ja voimia vauvan hoitoon. Eikä ole miehellekään niin ruusuinen ratkaisu.