Lue keskustelun säännöt.
Siis kertokaa nyt joku mulle, millä oikeudella lasten isä vaan lähtee perheestä?
13.01.2013 |
Tilanne on se, että meillä on kaksi lasta, 1v 10kk ja 5 kk. Mies kertoi kuukausi sitten, että haluaa eron ja haluaa välittömästi muuttaa pääkaupunkiseudulle, koska "se on hänen tyylisensä paikka". Perheemme asuu 150 km päässä Helsingistä. Sanoin, ettei hän voi mitenkään tehdä sitä, jättää minua yksin hoitamaan lapset ja kodin, lapsethan ovat myös hänen vastuullaan. Hän vain sanoi, että kyllä hän kantaa vastuun ja maksaa elatusmaksut ja tulee välillä tapaamaan lapsia. Esikoista hän haluaa ottaa yökylään luokseen, heti kun saa asunnon.
Vääntäkää nyt minulle joku rautalangasta, miksi miehellä on oikeus tehdä noin? Minusta toki voi erota, mutta että jättää minut tnne yksin lasten kanssa selviytymään päivästä toiseen, ilman tukiverkkoja. Minusta hänen täytyisi etsiä asunto täältä kotipaikkakunnaltamme, jotta voi osallistua lasten arkeen ja auttaa minua. Kuopus on niin vauva vasta, ettei häntä voi päästää isälleen joka toinen vloppu. Ja nyt kun isä ei edes ole kummemmin maisemissa, ei hänelle ja kuopukselle taida hirveän kiinteää suhdetta päästä kehittymänkään. Että miten esim kuopuksen ollessa 2 tai 3 v, häntä edes voisi päästää isälleen yhtäkkiä viikonlopuiksi. Minulla on täällä vain vanha äitini joskus apuna, mutta ei hän jaksa lapsia hoitaa. Tulee katsomaan hetkeksi, että pääsen rauhassa suihkuun välillä.
Anteeksi sekava teksti, mutta olen ny jo kolmen viikon jäljiltä ihan loppuun palanut :(. Hirveitä rutmihäiriöitä koko ajan. Esikoinen edelleen valvottaa öisin ja vauva tietysti myös. Hoidan siis lapsia 24/7. Apua kai voisi palkata, mutta millä rahalla. Miehellä pieni palkka, josta joutuu varmaan maksamaan minimielarit ja itse olen äitiyslomalla. Eikä se, että joku tulisi tänne silloin tällöin auttelemaan, ole mistään kotoisin. Minun on joskus pakko saada nukkua öisin, nukkua aamulla pitkään, haluan ja tarvin joka illalle apua nukkumaanmenorumban kanssa, iltapuurot, pesut, iltasadut, vauva huutaa hampaita ja esikoisella hirveä uhmaikä päällä.
Millä oikeudella mies nyt elää vapaata elämää ja istuu kahviloissa ja drinkkibaareissa?? Ei ole pyykkivuoria ei tarvi raahata kaupasta säkkikaupalla tavaraa. Ei tarvi valvoa öitä, pestä pyllyjä, pukea raivoavaa lasta, ei tarvi koko ajan olla jotakuta syöttämässä, viihdyttämässä, nukuttamassa, heijaamassa, pesemässä, siivoamassa, kokkaamassa. Iltaisin, kun olen saanut lapset nukkumaan, rojahdan sohvalle itkemään. Itkemään sitä, että millä helvetin voimilla jaksan huomenna taas saman alusta??
Eri asia, jos lapset olisivat hieman vanhempia, että voisivat heti olla isällään joka toinen vloppu ja vaikka kerran viikollakin yötä. Mutta kun toinen on vasta vauva!
Ja miehellä ei ole toista naista, siitä joku kuitenkin tulee tänne vouhottamaan. Asuu veljellään yksiössä. Viimeksi kun tuli lapsia katsomaan pikaisesti oli kyllä niin hirveän näköinen rasvaisen lettinsä ja partansa kanssa, että kukaan nainen ei varmasti sellaista nurkkiinsa huolisi.
Niin ne oikeudet. Jos joku tietää, kertokaa!!
Kommentit (179)
ole perhe-elämään, jos olette noin kauan olleet yhdessä?
Ketään ei voi sitoa kotiin väkisin, eikä miehestäsi paljon apua olisikaan, jos hän on tuota mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiedoksi, että mies haluaa eron, koska ei enää tunne kipinää minua kohtaan. Rakastaa, mutta ei kuten ennen. Mitään muuta "vikaa" minussa ei kuulemma ole. Hän on omien sanojensa mukaan ansainnut onnellisen parisuhteen, jota nyt alkaa etisiä!?!
Ja yhdessä ollaan oltu 16 vuotta, joista puolet naimisissa.
Ap
Olette olleet jo todella kauan yhdessä, ja nyt yhtäkkiä lasten synnyttyä se kipinä on kadonnut... Miten lapsellinen mies voi olla?? Tuliko sille ihan täytenä yllätyksen lasten tuomat muutokset? Miten miehet ovat niin avuttomia, että eivät ymmärrä lasten ollessa pieniä heidän vievän suurimman osan äidin ajasta? En jaksa. Kannattaisi varmaan kaikkien naisten suosiolla hankkia lapset yksin. Miehiltä ei kannata odottaa yhtään mitään. Vaikka niillä kuinka olisi "tiedossa" mitä lapset elämälle tarkoittavat, niin ei. Aina sama vinkuvonku, miten vaimolla ei ole aikaa ja ei se ole enää niin hehkeäkään ja lapset valvottaa ja ahdistaa.
Ap, sinä selviät kyllä. Esikoisesi kasvaa koko ajan, ei tuon ikäinen enää kauaa valvota. Hän oppii pukemaan, syömään jne. Jo puolen vuoden päästä on helpompaa.
Suosittelen myös, että pistä esikoinen hoitoon, niin kamalalta kuin se ehkä kuulostaakin. Voit nukkua vauvan päiväunien aikaan.
Tosiaan niin kuin joku kirjoitti, tasa-arvoista vanhemmuutta ei oikeasti ole. Eihän se muuten olisi 99% mies joka lähtee. Kuinka moni äiti edes suostuisi olemaan vain viikonloppuäiti? Miehille tämä sen sijaan on usein ihan ok, eikä jakseta edes alkaa vääntää kättä (muka lasten parhaalla perustellen).
Itse tekisin joko viikko-viikko sopimuksen tai jättäisin lapset isälleen sitten että itse tapaisin joka toinen viikonloppu. Lähtisin itse elämään "tyylistäni" elämää. En lapsia tehdessä ajatellut ollenkaan jääväni sitten yksin huolehtimaan lapsista jos isää ei enää satu huvittamaan. Toki ymmärrän hyvin ettei elämästä koskaan tiedä ja hoitaisin lapseni yksinkin jos mieheni vaikkapa sairastuisi tai kuolisi.
minä halua miestä itseeni sitoa enää mitenkään. En tarvitse omaan henkilökohtaiseen elämääni tuollaista ressukkaa, vätystä. Mutta hän saisi luvan kantaa vastuun itse siittämistään ja itse omasta vapaasta tahdostaan tekemistään lapsista!! Kuopus oli itseasiassa nimenomaan miehen idea. Itse olisin halunnut vielä odottaa toisen lapsen kanssa tai ehkä olla jopa tekemättä toista. Mies sai minut ylipuhuttua ja tässä sitä sitten olen. Voi hemmetti!! (en siis tietenkään kasu kuopusta, maailman rakkain lapsi minulle, mutta jotenkin absurdia, että mies sitä lasta halusi ja sitten se hänet hylkäsi)
Ap
ole perhe-elämään, jos olette noin kauan olleet yhdessä?
Ketään ei voi sitoa kotiin väkisin, eikä miehestäsi paljon apua olisikaan, jos hän on tuota mieltä.
voi huomata sopivuutta ennen kuin niitä lapsia on? Ei mitenkään, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tämä on auringonvarmaa. Kukaan mies ei lähde kotoa vauvaperheestä jos ei ole jo uutta syliä katsottuna. Mitäs miehesi perhe sanoo hänen tyyleistään ja kipinöistään?
Laita isompi lapsi joka viikko viikonlopuiksi (pe-su) isälleen samoin vauva yhdeksi vuorokaudeksi. Hanki vaikka kirpputorilta isän luokse omat vaatteet (näin sinun ei tarvitse pestä).
Kun vauva on vuoden ikäinen, niin on tottunut isäänsä ja voi olla ne samat viikonloput isänsä luona.
Sitten kun palaat töihin, niin tapaamisia voi harventaa.
Jos kerran mies kantaa vastuunsa, niin suostuu tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tekisin joko viikko-viikko sopimuksen tai jättäisin lapset isälleen sitten että itse tapaisin joka toinen viikonloppu. Lähtisin itse elämään "tyylistäni" elämää. En lapsia tehdessä ajatellut ollenkaan jääväni sitten yksin huolehtimaan lapsista jos isää ei enää satu huvittamaan. Toki ymmärrän hyvin ettei elämästä koskaan tiedä ja hoitaisin lapseni yksinkin jos mieheni vaikkapa sairastuisi tai kuolisi.
pienten kanssa voi viikko-viikkoa sopia mitenkään. Mieti vähän, 5kk vauva joka toinen viikko eri paikassa ja erossa äidistä? Esikoinenkin on vielä liian pieni reissaamaan jatkuvasti.
Ap:n pointti ei varmaan ollut se, että hänkin haluaisi "elää tyylistään elämää", vaan se, että mies voi aina hylätä kun nainen lopulta kuitenkin kantaa vastuun. Yleensä äidit eivät nimenomaan HALUA jättää lapsiaan, he haluavat huolehtia heistä ja turvata heille hyvän elämän. Miehillä samanlaista viettiä ei välttämättä ole, kuten tämäkin avaus todisti.
kriminalisoida. Ihan äärettömän itsekeskeistä luuserimaista selkärangattomuutta.
Miehellä luultavasti on pää vain sen takia ettei selkäranga valahda housuun. Saunan taaksen joutaisivat moiset paskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alamäki alkoi esikoisen synnyttyä. Sitä ennen mies oli mitä ihanin kumppani, olin aivan varma, että hän on minun sielunkumppanini. Koskaan emme oikein riidelleet mistään, koskaan emme toisiamme loukanneet. Elimme yhdessä kauan, ennen kun lapsia tuli. Jo ihan siksi, että yhdessä ajateltiin, ettei sitten jälkikäteen sureta, ettei tullut elettyä ennen lapsia. On niin petetty olo, mies on tehnyt minua ja lapsia kohtaan petoksen. Lapsia käy niin sääli, millainen isä jättää noin pienet lapsensa? Miten hän haluaa ja voi olla heistä erossa? Esikoinen on kovasti isänsä perään ja nytkin päivittäin useaan kertaan ihmettelee, missä isä on.. Järkyttävä idiootti, ei ole kyllä tämä herra Mies eikä mikään :(.
Miten en osannut aavistaa mitään tällaista lymyilevän nurkan takana?
Olen miehelle sanonut useasti, että jaksamiseni alkaa olla lopussa. Mutta häntä ei kiinnosta. Luulisi kiinnostavan, miten jaksan hänen lapsistaan huolehtia.
Kyllä osaa elämä yllättää kertakaikkiaan. Pahimmissa painajaisissanikaan en olisi uskonut näin tapahtuvan.. Itkettää!
Ap
Tässä jotenkin kiteytyy se miehen ja naisen ero. Vaikka kuinka väitetään, että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia vanhempana ja yhteishuoltajuus ja isä on vaivalle yhtä tärkeä ja päläpälä, niin karu biologinen totuus on, että äidin ja lapsen välinen side on jotain ihan muuta kuin isän ja lapsen voi ikinä olla. Toki on poikkeuksia niin äideissä kuin isissä, mutta kyllä sille on biologinen perusta, että äiti kantaa, imettää, hoivaa ja huoltaa, halusi tai ei... Onneksi äidit, kuten sinäkin, selviävät tästä! Hurjasti voimia! Myykää talo ja muuta sinäkin jonnekin, missä sulla on edes joku kaveri tai sukulainen tai edes paljon ihmisiä ja kerhoja yms, joista löydät teille seuraa. Pärjäät kyllä, alku vain on vaikeaa, mutta vauvasi kyllä kasvavat!
koska aina on äiti tai vaimo kantanut lopullisen vastuun. On niitä vastuuntuntoisiakin miehiä, mutta ne on niitä joiden on ollut pakko vastuuta kantaa esimerkiksi vaimon sairauden tms takia. Opeteltava juttu! Valitettavasti vain yhteiskunnassamme on vallalla ajatus, että lopullinen vastuu perheestä ja lapsista on naisella. Se pitää muuttaa, juuri tuollaisten tilanteiden takia. Ihan kakaroita tuollaiset "miehet"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienten kanssa voi viikko-viikkoa sopia mitenkään. Mieti vähän, 5kk vauva joka toinen viikko eri paikassa ja erossa äidistä? Esikoinenkin on vielä liian pieni reissaamaan jatkuvasti.
Ap:n pointti ei varmaan ollut se, että hänkin haluaisi "elää tyylistään elämää", vaan se, että mies voi aina hylätä kun nainen lopulta kuitenkin kantaa vastuun. Yleensä äidit eivät nimenomaan HALUA jättää lapsiaan, he haluavat huolehtia heistä ja turvata heille hyvän elämän. Miehillä samanlaista viettiä ei välttämättä ole, kuten tämäkin avaus todisti.
Sopisin niin että mies jää vauvan ja taaperon lähihuoltajaksi ja viikko viikko systeemiin siirrytään sitten kun lapset ovat kasvaneet. Minulla on oikeuksia elämään myös. Jos mies ei kanna vastuutaan eli osuuttaan (puolet) lasten kasvattamisesta SIITÄ SYYSTÄ ETTEI HUVITA TAI RAKASTUMISEN TUNNE ON HÄVINNYT niin en minäkään ole siihen velvoitettu. Mies saa hoitaa siis suuremman osan tässä raskaassa vauvavaíheessa ja minä astun kuvioihin myöhemmin kun ovat isompia ja kasvatusvastuun puolittaminen taas onnistuu. t. sen "tyylistäni" viestin kirjoittaja.
Katsot miten mies sitten suunsa panee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä maassa on äitejäkin, jotka ovat vastaavassa tilanteessa hylänneet perheensä ja häipyneet. Isä on jäänyt pienten lasten kanssa yksin.
Hienoahan se on, että isä haluaa edelleen pysyä lasten elämässä, moni mies katkaisee eron yhteydessä välit myös lapsiinsa.
Mitään pakkoa miehellä ei ole asua samalla paikkakunnalla kanssasi, ihan laillinen oikeus sillä on muuttaa vaikka timbuktuun jos huvittaa.
Väittäisin kyllä, että mies on jotenkin sairastunut henkisesti. Minkäpä sille mahtaa.
Valitettavasti tämä on auringonvarmaa. Kukaan mies ei lähde kotoa vauvaperheestä jos ei ole jo uutta syliä katsottuna. Mitäs miehesi perhe sanoo hänen tyyleistään ja kipinöistään?
on aika sama, oli miehellä toinen tai ei, pointti onkin se, että ei hän voi vain hylätä lapsiaan. Onhan hänellä oltava joku vastuu?? Minusta voi toki erota, jos haluaa, mutta eihän lapsista voi erota. Hän on tehnyt sen valinnan, että teki lapsia kanssani. Ei lapset ole kuin lemmikkieläimiä.
Miehen vanhemmat eivät ole enää elossa ja veljensä asuu sinkkumiehenä pk-seudulla. Veli ei halua sekaantua millään tavalla tähän kuvioon, ei suostu kommentoimaan mitenkään. Varaan samaa paskasakkia molemmat.
Ap
Ap
että oletko kypsynyt itse äidiksi, kun koet kaiken melko vaivaalloiseksi? otatko kaiken liian kirjaimellisesti, koska kyllähän nyt voit liikkua kotona ja esim käydä suihkussa, kun ovat vaikka unilla!!! ja pitääkö ne puurot tehdä joka ilta, jos ottaisit pikkuisen rennommin. tai menet töihin ja viet lapset hoitoon - varmasti toimii sulla paremmin!!! nosta vähän omaa statusta kuitenkin, ettet ole ihan tiskirättinä....
esikoisen syntymän jälkeen, miten helkutissa sä menit tekemään toisenkin lapsen?
nainen sillä on. Niin tavallinen tarina... :(
En voi ymmärtää miehesi ajatuksenjuoksua, aivan järjetöntä. Mitä sitten kun hän tajuaakin mitä on menettänyt, palaa takaisin sekoittamaan teidän arjen? Kuinka moni onkaan katunut sitä, että on lähtenyt ilman painavaa syytä?
Tiedän, että sinä selviät. Nyt on raskasta, mutta joku päivä muistelet tätä aikaa ajatellen, että selvisin. Kunpa voisin auttaa sinua oikeasti!