Isompien lapsien ei kuulu vahtia nuorempia sisaruksia!!

[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 12:53"]

mitä jos jotain käy, sehän on sitten sen vahtijan vika.. loppuelämän trauma.

[/quote]

Meillä homma menee näin:

Lapset on 10, 8 ja 5-vuotiaat. Jos lähden jonnekin, kysyn lapsilta haluavatko jäädä keskenään ( tällöin max 2h reissu). Yleensä jos jäävät keskenään, saavat katsoa leffaa tai pelata, eli tehdä jotain kivaa, mitä voivat tehdä yhdessä.

Kenellä tahansa lapsista on aina oikeus lähetä myös mukaani esim. kauppaan, mutta harvoin haluavat. Jos esikoinen haluaa lähteä, lähtee pieninkin, kahta pienintä en jätä kuin pieniksi hetkiksi joskus kun käyn naapurissa tms.

Homma menee niin, että isommilla on selkeä määräysvalta, ja pienimmän ( villi rämäpää) täytyy totella. Isommat eivät myöskään saa käyttää valtaansa väärin, vaan pitää olla reiluja. 

Kenelläkään meidän perheessämme ei ole ongelmaa tämän asian kanssa. Lapset jäävät kotiin YHDESSÄ, ei niin että yksi kantaa kaiken vastuun. Aivan kuten syksyllä, kun tokaluokkalainen ei mene enää ip-kerhoon, silloinkin kotiin tullaan 4.-luokkalaisen kanssa YHDESSÄ, ei niin että isompi hoitaa. Näin sitä vastuuta oppii kaikki.

Meillä ei kenenkään ole pakko olla toisen kanssa, mutta koska lapset on poikia kaikki, tämä tuntuu sujuvan kuin itsestään erinomaisen hyvin, koska pojat nyt näyttävät tykkäävän leikkiä isoissa laumoissa ( meilläkin usein pari vielä isompaa naapurin poikaa mukana, ja pyytävät tuota meidän 5-vuotiastakin mukaan leikkiin), ja tosiaan jokaiselle löytyy sopiva rooli leikeistä. 

Ihme vouhkaamista. Toihan riippuu täysin lasten iästä. 4v. vahtimassa nuorempaa ei mun mielestä todellakaan ole oikein, mutta mulle syntyi pikkusisko, kun olin 12 ja hoidin sitä vauvasta asti todella paljon. Varmasti osittain omasta halustani, osittain pyynnöstä. En muista tarkasti, joten suuria traumoja ei ole jäänyt.  14-vuotiaana hoidin kesätöikseni 11kk vanhaa vauvaa pitkiä päiviä päivittäin, kun vanhemnat olivat töissä. Se oli tylsää ja rankkaa, mutta se oli siis työ ja sain siitä palkan (vaikka kyse oli velipuolestani). Tästä on noin 15 vuotta aikaa. Hyvät välit on sisaruksiin edelleen!

Mitä mieltä jos 6- vuotias katsoo pihalla 3- vuotiasta?

Minä neljästä lapsesta esikoinen olin 9, kun perheen kuopus syntyi. Siitä lähtien kun vauva oppi istumaan, äiti nakitti minut katsomaan perään, ensin siksi aikaa kun käy suihkussa ja lopulta vahdin 11-vuotiaana taaperoa joka viikonloppu, kun äiti teki töitä kotona. Muistan kun ensimmäinen ajatus aina herätessä oli, että mihinhän tänään lähtis pois kotoa leikkimään, jotta ei joudu lastenvahdiksi.

Sisarussuhteita tämä ei ole pilannut, mutta mun on kyllä vaikea olla suhtautumatta holhoavasti pikkusiskoon. Mun pieni taaperohan se on vielä, vaikka mitä lukis papereissa. Äidille olen tästä kaunainen edelleen, koska en saanut olla lapsi. En siis todella tästä mitään palkkaa saanut, se oli vain mun velvollisuus eikä siinä sen kummempia. Omia lapsia mulle ei tule. Oon kaitsenut nuorempia oman osani. 

[quote author="Vierailija" time="11.01.2013 klo 13:19"]

Tahallinen teko on jonkun vikaa ja syytä.
Se että lapsi vahtii lasta ei tarkoita että lapsi ottaa aikuisen vastuun ja velvollisuuden tilanteessa.

Jos vaikka kaatuu ja lyö päänsä ja saa aivoverenvuodon tai tukehtuu niin ei se ole kenenkään syytä. Se on jos lapsi tunkee rotanmyrkkyä toisen lasiin ja tietää että se on vaarallista.

Ei se ole lapsen koko loppuelämän traumaa vaan aikuisen, joka laittoi lapset tuohon tilanteeseen keskenään.

[/quote]

Jos kotona tapahtuu jotakin odottamatonta, vaikka tukehtumiskohtaus syödessä aikuinen tietää kuinka toimia, pieni lapsi ei. Se puoli tuntia, jonka 7-vuotias vahtii 3-vuotiasta voi olla kohtalokas. Vain vajaaälyiset vanhemmat sälyttävät liikaa vastuuta pienille lapsille.