Lue keskustelun säännöt.
Onneksi meillä on ydinperhe.
07.01.2013 |
En kyllä kestäisi mitään uusperhettä jossa olisi molempien lapsia edellisestä liitosta yms kyllä on mukavaa kun on vaan ydinperhe.
Kommentit (98)
Se toimii paljon paremmin kuin ydinperheeni aikoinaan. Lapset käyvät säännöllisesti isällään ja äidillään, ja silloin meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parhaiten ne tietää, joilla ei ole kokemusta.
Jos maailmassa on yksi onnellinen ydinperhe, niin tietty ne on kaikki umpionnellisia. Onnettomia ei ole, ei tule eikä ole mahdollisiakaan.
Jos maailmassa on yksi katastrofaalinen uusperhe, niin tietty ne on onnettomia kaikki. Onnelisia ei ole, ei tule eikä ole mahdollisiakaan.
Eikös maailman tärkeimmät värit ole musta ja valkoinen. Silloin voi olla aina oikeassa.
Hänestä se välien tiivistyminen oli sitä, että lapset ottivat vastuun eroavista vanhemmistaan. Eli lapsi joutui vastuunkantajaksi kun isi lähti uuden naisen matkaan tai äiti löysi paremman rakastajan.
Lapsen tehtävä ei ole hoitaa vanhempaansa, mutta erokriisissä vanhemmat eivät sitä tajua.
kanssa työskennelleen terapeutin kanssa ja hän kertoi, että lähes poikkeuksetta eron jälkeen vanhempien ja lasten välinen suhde tiivistyy paranee.
Ja ennen kuin joku ehtii älähtää, TIETENKÄÄN ei pidä erota siksi, että saisi tiiviimmän suhteen lapseensa. Halusin sanoa tämän siksi, että vastoin kuin täällä usein annetaan ymmärtää, lapset eivät erossa automaattisesti jää heitteille ja vanhempien uusien suhteiden jalkoihin, vaan parhaimmillaan heillä on eron jälkeen ahdistavan ydinperhekuvion sijaan kaksi onnellista, asiallisissa väleissä keskenään olevaa vanhempaa ja lapset mieltävät, että heillä on edelleen se sama perhe, nyt vain kahdessa eri osoitteessa. Eikä kukaan enää murjota, tappele eikä puhu rumasti toisille.
Sekin vanhempi, joka ehkä lastensa toisen vanhemman kanssa asuessaan on luistellut siinä siivellä lastenkasvatukseen ja -hoitoon liittyvissä asioissa, joutuu yksin lapsista huolehtiessaan panostamaan ja osallistumaan ihan eri tavalla.
Meni nyt vähän OT, mutta tulipahan sanottua. Eli ap, älä suotta pelkää, kyllä sinäkin kestät, jos ydinperheesi joskus hajoaa. Kyseessä ei välttämättä ole maailmanloppu :)
Olen muutenkin vaihtelun haluinen ja siksi nautin siitä, että omat lapset entisestä liitosta on välillä isällään ja siitä, että miehen edellisen liiton lapset on välillä meillä. Miehen exän kanssa en ole tekemisissä. Mies hoitaa lapsiensa hakemiset ja viemiset ja asioista sopimiset exän kanssa. En myöskään ole tekemisissä exäni vaimon kanssa. Olen hänet toki nähnyt ja hänelläkin on edellisestä liitosta lapsia.
En oikein ymmärrä sitä miten ei voi tulla toimeen niitten nykyisten exien ja exien nykyisten kanssa. Pakkoko niiden kanssa on olla tekemisissä. Kaikki lapset on joskus ärsyttäviä, mutta kyllä niiden kanssa voi silti toimeen tulla. Ei niitä miehen lapsia rakastaa tarvitse, kunhan toimeen tulee ja osaa nauttia elämästä, vaikka ne onkin kylässä. Itse en ajattele itseäni äitipuolena, mutta perheeseeni miehen lapsetkin kuuluu ja on ihanaa, että ne meillä käy jokatoinen viikonloppu.
Kylläpä olen onnellinen ydinperheestäni.
T: 90-luvun sovussa eronneiden lapsi
En koskaan asunut lapsen isän kanssa niin ei ole koskaan ollut mitään eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä kestäis minäkään. Tosin enpä tiedä kestäisinkö sitä miestäkään. Kyllä on mukavaa olla vaan sinkku.
Joka onneksi saatiin selvitettyä ja yhdessä jatketaan. Jälkeenpäin olen miettinyt miten ihanaa olla ydinperhe. Miten lapsi nauttii olla molempien vanhempiensa kanssa ja miten ihanaa on jakaa kaikki ensirakkauden kanssa. Toivon, että pysymme ikuisesti yhdessä.
Olen kyllä nähnyt pari onnistunuttakin ydinperhettä, onnellisia hekin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meillä on ydinperhe. En kyllä kestäisi mitään uusperhettä jossa olisi molempien lapsia edellisestä liitosta yms kyllä on mukavaa kun on vaan ydinperhe.
on muitakin, kuin ydinperheitä. Millä muuten koettaisit todistella omaa elämääsi paremmaksi, kuin jonkun muun?
Joka onneksi saatiin selvitettyä ja yhdessä jatketaan. Jälkeenpäin olen miettinyt miten ihanaa olla ydinperhe. Miten lapsi nauttii olla molempien vanhempiensa kanssa ja miten ihanaa on jakaa kaikki ensirakkauden kanssa. Toivon, että pysymme ikuisesti yhdessä.
Olen kyllä nähnyt pari onnistunuttakin ydinperhettä, onnellisia hekin! :)
Tarkoutin siis, että nähty on onnellisia uusperheitä myös :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen. Kyllä moni asia on paljon helpompaa.
Mutta koska elämäntilanteet muuttuu, niin ei mitään voi pitää itsestäänselvyytenä, eikä edes itseään parempana kuin muut vaikka onkin siinä elämäntilanteessa, missä haluaa olla.
Rauhaa, naiset!
ollut alunperin ydinperhe. Tilanteet muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit sitten ihan itse pienessä päässäsi miettiä miten se on mahdollista.
on ydinperheen hienoja puolia.
Itseäni on surettanut aika tavalla joidenkin kavereiden erot ja uus(io)perheet, heijastuu kyllä kaveripiiriinkin nuo tilanteet. Ei voi olla huomaamatta. Lapset erityisesti ovat aina hieman kärsijiä noissa.
Toivon koko ajan, että läheisimmät ystäväperheet (ja me myös tietysti) pysymme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheeni jokainen jäsen on minulla rakas. Jokainen tässä perheessä tuntuu omalta, paitsi mies joskus - heh! Ihmisten avioeroihin on monta syytä ja vaikka itsekin jouduin eroamaan niin silti kannatan aviokriisissä malttia jos lapset/lapsi ovat pieniä. Olen edelleen sitä mieltä että alle 2 v.lasten vanhempien ei tulisi erota. Olisin antanut syrjähypynkin anteeksi jos olisimme ex-mieheni kanssa edes yrittäneet jatkaa perheenä. Mutta mies rakastui toiseen jonka kanssa muutti yhteen asumaan pikavauhtia. Vajaan vuoden kuluttua katui tekosiaan, mutta olin itse ehtinyt jo toipua, ja huomata myös yksinasumisen helppouden esim.lastenhoitoasioissa. Miehen kanssa ok välit nykyään, lapset asuvat minun luonani. Onneksi hänen nykyinen elämänsä on maltillisempaa ja hän on oppinut olemaan lapsilomiensa aikana läsnä. Parempi että lapsilla on kuitenkin bioisä, joka tekee parhaansa. Työt menivät ennen aina kaiken edelle, mutta nykyään hän jopa lomailee!
Maltti on valttia, lasten vanhemmat jotka harkitsette eroa, ottakaan mieluummin aikalisä jos mahdollista kuin ero. (Tämä ei koske väkivalta- tai päihdeperheitä). Etusijalle lapset, joskus joutuu päättämään että rakastaa ja joskus ajan kanssa se saattaa toimiakin. Tulevaisuus tulee kuitenkin pian, kaikki ei tapahdu tässä ja nyt. Uskon että pohjana kaikille perhemuodoille on aikuisten välinen (rakkaus)suhde ja siinä on lasten paras kasvaa.
t. Uusperheen äiti, 33 v.
Mulla oli helvetin onneton lapsuus ydinperheessä. Vanhemmat eivät halunneet erota lasten takia.
Näitä traumoja sitten paikkaillaan vielä aikuisenakin.
Lapsi kärsii aina erossa. Vaikka jotkut eronneet äidit ovat niin kertakaikkisen typeriä että kieltävät senkin. Ei tällä palstalla kannata edes ääneen sanoa että on onnellinen ydinperheestä. Eroamaan taipuvaiset minäminät vetää hirveän herneen nenukkaan.
Nämä eronneet naiset ovat aina itse ihania mutta exät ovat narsisteja, väkivaltaisia juoppoja. Ja nyt uusperheessä lapsetkin ovat täydellisen onnellisia ja kaikki kuviot exien kanssa menee täydellisesti kun vastaaavat tällaisissa ketjuissa. Toisissa ketjuissa sitten totuus tulee esiin!
Saa siitä olla onnellinen :)
Mutta miksi niin moni tuntuu tarvitsevan muiden arvostelemista sen oman onnen pönkittämiseksi? Eikö se sittenkään riitä vain se oma onni?
Minun kokemukseni mukaan oikeasti onnelliset näkevät muissakin ja muidenkin tilanteissa ne hyvät asiat, eikä niitä tarvitse lytätä.
niin automaattisesti arvostelee ja tuomitsee muut??
T: ohis, joka on myös onnellinen ydinperheestään!!
Saa siitä olla onnellinen :)
Mutta miksi niin moni tuntuu tarvitsevan muiden arvostelemista sen oman onnen pönkittämiseksi?
Olen muutenkin vaihtelun haluinen ja siksi nautin siitä, että omat lapset entisestä liitosta on välillä isällään ja siitä, että miehen edellisen liiton lapset on välillä meillä. Miehen exän kanssa en ole tekemisissä. Mies hoitaa lapsiensa hakemiset ja viemiset ja asioista sopimiset exän kanssa. En myöskään ole tekemisissä exäni vaimon kanssa. Olen hänet toki nähnyt ja hänelläkin on edellisestä liitosta lapsia.
En oikein ymmärrä sitä miten ei voi tulla toimeen niitten nykyisten exien ja exien nykyisten kanssa. Pakkoko niiden kanssa on olla tekemisissä. Kaikki lapset on joskus ärsyttäviä, mutta kyllä niiden kanssa voi silti toimeen tulla. Ei niitä miehen lapsia rakastaa tarvitse, kunhan toimeen tulee ja osaa nauttia elämästä, vaikka ne onkin kylässä. Itse en ajattele itseäni äitipuolena, mutta perheeseeni miehen lapsetkin kuuluu ja on ihanaa, että ne meillä käy jokatoinen viikonloppu.