Lue keskustelun säännöt.
Enkö tosiaan saa mistään rahaa kun kotihoidontuki loppuu?
06.01.2013 |
Olen siis 20-vuotias ilman mitään koulutusta. Pelkästään peruskoulu on suoritettuna ja lukio jäänyt kesken. Työvoimakoulutukseen en pääse kun olen alle 25-vuotias ja työkkäritukea en saa kun ei ole ammatillista koulutusta.
Tällä hetkellä siis mies on työttömänä, minä kotihoidontuella ja loput rahat saadaan sossusta. Miten sitten käy kun mun kotihoidontuki loppuu?
Töihin menisin, mut en saa mitään ilman koulutusta ja opintolainaa en halua ottaa kun on miehen opintolainatkin vielä maksamatta. Puhelinmyyntiä yritin mutta meinasin joutua psykoosiin kun en kestänyt sitä, muuta duunia en saa.
Kommentit (110)
Ilmoittaudut työkkäriin ja sinulle on järjestyttävä työharjoittelu- tai opiskelupaikka.
Ota yhteyttä oman kunnan etsivään nuorisotyöhön. Siellä etsitään nuorille ja vähän vanhemmille nuorille samat paikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaiset eivät pysty keskustelemaan mistään asioista. Kun joku oikeesti kysyy neuvoja niin vastaukset ovat todella tylyjä ja neuvoja ei juuri jaeta. Miksi ei asiallisesti voida lähteä analysoimaan kokonaisuutta? Onko suomalainen todellakin niin ilkeä ihminen / tyhmä ja saa kiksejä siitä että lyö lyötyä? Sitten mukamas ollaan niin vapaamielisiä maahanmuuttajia kohtaan mutta suomalaisia voida ei jeesata. Kummallinen trendi sanon minä.
Minun neuvoni on että:
Älä vaan ota lainaa äläkä turmele luottotietojasi. Kouluttaudu ja siten saat ammatin ja pääset eteenpäin elämässäsi. Perhe pysyy koossa ja lapsesi saa hyvän elämän. Tsemppiä sinulle
Mies oli varastohommissa ennen kun tuli työttömäksi, siellä ei ole nyt enempää töitä.
Lävistysten takia en pääse terveydenhoito- tai elintarvikealalle, minne kannattaisi siis hakea? Missä olisi töitä? Kauhean hyvä en ole kielissä...
Mulla on lävistyksiä ja olen hoito-alalla. Mä olin työttömänä parikymppisenä reilu pari vuotta ja ei ollut mitään herkkua. Siivosin pari vuotta kun ei ollut koulutusta kunnes jäin työttömäksi. Pari-kolme vuotta meni kunnes aloitin oppisopimusopisken ja valmistuin. Nyt olen kohta 30 ja olisi ollut paljon fiksumpaa hankkia ammatti nuorena ja opiskella ilman pieniä lapsia jaloissa.
Mutta nyt menet ehdottomasti kouluun. Suosittelen oppisopimusopiskelua. Melkein alalle kuin alalle voi opiskella oppiksena. Oppiksena ollessani sain palkkaa lähihoitajan normiliksan miinus pätevyyslisät. Koulua oli kerran viikossa ja koulupäiviltä sain täyden palkan. Harjoittelujen aikana (jotka siis muualla kuin omassa työpaikassa) työnantaja maksoi normipalkan.
Kannattaa kysyä työkkäristä.
Jos menet opiskelemaan vasta viiden vuoden päästä, päädyt työelämäänkin vasta viisi vuotta myöhemmin kuin jos menisin nyt heti opiskelemaan. Viisi vuotta enemmän työaikaa tekee ihmeitä siinä kohtaa, kun jäät joskus eläkkeelle. Mitä kauemmin olet palkansaaja, sitä paremmaksi eläkkeesi muodostuu. Nyt nuorena voi ajatella, että aina sitä sitten jotain hanttihommaa tekee jos oikein kireäksi menee, mutta eläkeläisenä huonojalkaisena seitsemänkymppisenä sitä ei enää tehdäkään. Silloin voi kovasti kaduttaa se, että myöhensi työntekoa monta vuotta. Viisi vuotta pidempi työhistoria tekee aikamoisen lisän eläkeläisen lompakkoon.
ja jouduin kyllä silloin -90-92 kun opiskelin ottamaan lainaa, ja vanhemmatkin vielä avustivat kun asuin kaukana kotoa.
En käsitä ihmisiä jotka ei halua ottaa opintolainaa, kukapa sitä nyt niin haluaisi, mutta kun on pakko. Jos rahaa ei ole, niin lainaa on otettava, sitten kun pääsee töihin niin tarvii vasta maksaa takaisin.
Mun tytär on myös ottanut opintolainaa, itse kun olen työttömänä en pysty nyt taloudellisesti häntä kovin paljon auttamaan, toivon että kun tytär valmistuu, hän pääsee töihin ja minäkin olisin päässyt siihen mennessä, jotta voin sitten auttaa lainan maksamisessa.
Kyllä se on parasta mennä joko töihin tai kouluun, muuten sinusta tulee kuten minä, joka ei ole koskan elämässään ollut kunnon työpaikassa, puhelinmyyntiä ja muuta provikkasontaa, siivouskeikkahommia, ja tukiaisilla työllistettynä jotain pätkiä. Minä kokeilin yrittäjyyttäkin muutaman vuoden, ajattelin että työllistän itseni ja elätän lapseni, mutta tulos oli se että velkaa tuli helkkaristi ja luottotiedot meni. Nyt olisin päässyt ekaa kertaa hyvään työpaikkaan, mutta luottotietojen takia eivät ottaneetkaan.
Minulla on kahden eri alan koulutus, mutta silti töihin ei pääse, ja kohta nelikymppisenä alkaa kai olla jo liian vanhakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuiskoulutus siksi parempi, ettei silloin tarvii ottaa sitä opintolainaa kun saa päivärahaa...
ehkä pelkään liikaa tuota lainan ottamista kun siitä niin kauheasti pelotellaan??
Sinä et saa ansiopäivärahaa. Vaan ainoastaan Kelan päivärahan. Etkä kyllä edes saa mitään koulutusta jos siellä kotona olet vielä kauan. Työvoimatoimisto päättää kenelle se myöntää sen oikeuden. Koulu päättää kenet se ottaa sinne. Sinä et vaikuta sellaiselta joka siitä suoriutuisi
Tietysti on ollut kiva maata 3 vuotta miehen ja lapsen kanssa kotona. Mutta hei kuule, et ole enää 16v teini joka pamahtaa paksuksi ja jonka lävistykset on niin kivoja ja osa mua, ja joka ei ainakaan pilaa tissiänsä imettämällä - olet nyt aikuinen, jolla on lapsi ja perhe joka täytyy elättää! Nyt on aika ottaa vastuu elämästäsi!
Haluaisin sanoa, että hae lähihoitajaksi oppisopimuksella (pärjäisitte ilman opintolainaa). Mutta en ole varma, onko sinusta lähihoitajaksi... Siinä työssä kun täytyy omata empatiaa ja kunnioittaa ihmisarvoa, ja vaikutat vielä niin lapselliselta.
Mutta nyt sinä kouluun ja mies töihin, ja lapsi hoitoon. Hän saa siellä terveellistä ruokaa, tutun päivärytmin ja virikkeitä - oletan että nämä asiat ovat häneltä tähän asti puuttuneet. Elämänne (ja lapsenne elämä) on vielä pelastettavissa! Mutta jos odotat vielä sen viisi vuotta, olet varmasti siinä vaiheessa jo niin syrjäytynyt ja pummiutunut, ettet jaksa etkä viitsi alkaa opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opintolainaa ei oo pakko nostaa ja käyttää että saa sossusta rahaa. Se lasketaan joka tapauksesaa tuloksi. Itse nostin vain silloin tällöin. Eihän se kivaa ole takaisin maksella,mutta mikäs siinä,ennen ei ollut edes sitä parin sadan opintotukea. Sinuna lähtisin nyt ammattikouluun ja repisin lävistykset pois. Ne ei ole työnsaannin tae millään alalla. Työkkristä saa työmarkkinatukea ja päivärahaa jos meet työharjoitteluun. Ei se laina oikeasti mikään peikko ole. Oon nyt hoitovapaalla ja pian taas jatkan opiskeluja ja lyhennän 50/kk. Kun päsen töihin alan maksaa isompia eriä ja saan lainan nopeammin pois.
Minun neuvoni on että:
Älä vaan ota lainaa äläkä turmele luottotietojasi. Kouluttaudu ja siten saat ammatin ja pääset eteenpäin elämässäsi. Perhe pysyy koossa ja lapsesi saa hyvän elämän. Tsemppiä sinulle
[/quote]
Eikö kirjitaja nyt tajunnut, että jos menee opiskelemaan, on laina otettava. Oppisopimuksia on hankala saada, jos ei mitään osaa ennestään ja on asenteeltaan tällainen kuin ap. Ap. ei kovin reippaata vaikuta ja lävistyksiä ei työnantajat varmaan rakasta.
Jos ap:lla ei ole oppimisvaikeuksia, niin ilman muuta opiskelemaan. Selvitä työkkärin kautta mitkä ammatit teidän alueella työllistävät. Kolmen vuoden ponnistut ja pääset tienaamaan. Jos tosiaan jäät yhteiskunnan elätiksi, tulet olemaan aina köyhä ja asumaan vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut lainaa kun en mielelläni haluaisi... .
En myöskään mielelläni maksaisi asuntolainasta korkoja.
kasvattaa omaisuutta lainalla kuin rahoittaa eläminen velalla.
Mut lainaa kun en mielelläni haluaisi... .
En myöskään mielelläni maksaisi asuntolainasta korkoja.
kasvattaa omaisuutta lainalla kuin rahoittaa eläminen velalla.
Kyse ei ole elämisen rahoittamisesta velalla vaan satsaamisesta omaan ammatilliseen kehittymiseen. Jos opiskelet vaikka lääkäriksi, tulet tuot satsauksen saamaan takaisin tuhansin kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miten voit sanoa jonkun tuntemattoman perheestä että lapsi ei saa terveellistä ruokaa tai virikkeitä? Mikä oikeus sulla on sanoa mitään tuollaista?
Tietysti on ollut kiva maata 3 vuotta miehen ja lapsen kanssa kotona. Mutta hei kuule, et ole enää 16v teini joka pamahtaa paksuksi ja jonka lävistykset on niin kivoja ja osa mua, ja joka ei ainakaan pilaa tissiänsä imettämällä - olet nyt aikuinen, jolla on lapsi ja perhe joka täytyy elättää! Nyt on aika ottaa vastuu elämästäsi!
Haluaisin sanoa, että hae lähihoitajaksi oppisopimuksella (pärjäisitte ilman opintolainaa). Mutta en ole varma, onko sinusta lähihoitajaksi... Siinä työssä kun täytyy omata empatiaa ja kunnioittaa ihmisarvoa, ja vaikutat vielä niin lapselliselta.
Mutta nyt sinä kouluun ja mies töihin, ja lapsi hoitoon. Hän saa siellä terveellistä ruokaa, tutun päivärytmin ja virikkeitä - oletan että nämä asiat ovat häneltä tähän asti puuttuneet. Elämänne (ja lapsenne elämä) on vielä pelastettavissa! Mutta jos odotat vielä sen viisi vuotta, olet varmasti siinä vaiheessa jo niin syrjäytynyt ja pummiutunut, ettet jaksa etkä viitsi alkaa opiskella.
Ota selvyyttä asiasta. Tilanne on muuttunut viime vuosina. Esim. hoitoalalle kun menet niin järjestävät asian. Voi sopia aikuiskoulutusrahaston kanssa asiasta. Ota rohkeasti vaan yhteyttä. Ottavat myöskin nuoria. Kaikki on harkinnanvaraista, muista se. Siksi ulkomaalaisia rekrytoidaan kaukaakin. Ei meinaa mitään paljonko maksaa yhteiskunnalle.
Minun neuvoni on että:
Älä vaan ota lainaa äläkä turmele luottotietojasi. Kouluttaudu ja siten saat ammatin ja pääset eteenpäin elämässäsi. Perhe pysyy koossa ja lapsesi saa hyvän elämän. Tsemppiä sinulle
Eikö kirjitaja nyt tajunnut, että jos menee opiskelemaan, on laina otettava. Oppisopimuksia on hankala saada, jos ei mitään osaa ennestään ja on asenteeltaan tällainen kuin ap. Ap. ei kovin reippaata vaikuta ja lävistyksiä ei työnantajat varmaan rakasta.
Jos ap:lla ei ole oppimisvaikeuksia, niin ilman muuta opiskelemaan. Selvitä työkkärin kautta mitkä ammatit teidän alueella työllistävät. Kolmen vuoden ponnistut ja pääset tienaamaan. Jos tosiaan jäät yhteiskunnan elätiksi, tulet olemaan aina köyhä ja asumaan vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanavat ovat eri mistä saa ne selville ja jokainen yrittää saada sinut heidän järjestämilleen kursseille / koulutukseen joten valinnanvaraa löytyy
Ota selvyyttä asiasta. Tilanne on muuttunut viime vuosina. Esim. hoitoalalle kun menet niin järjestävät asian. Voi sopia aikuiskoulutusrahaston kanssa asiasta. Ota rohkeasti vaan yhteyttä. Ottavat myöskin nuoria. Kaikki on harkinnanvaraista, muista se. Siksi ulkomaalaisia rekrytoidaan kaukaakin. Ei meinaa mitään paljonko maksaa yhteiskunnalle.
Minun neuvoni on että:
Älä vaan ota lainaa äläkä turmele luottotietojasi. Kouluttaudu ja siten saat ammatin ja pääset eteenpäin elämässäsi. Perhe pysyy koossa ja lapsesi saa hyvän elämän. Tsemppiä sinulleEikö kirjitaja nyt tajunnut, että jos menee opiskelemaan, on laina otettava. Oppisopimuksia on hankala saada, jos ei mitään osaa ennestään ja on asenteeltaan tällainen kuin ap. Ap. ei kovin reippaata vaikuta ja lävistyksiä ei työnantajat varmaan rakasta.
Jos ap:lla ei ole oppimisvaikeuksia, niin ilman muuta opiskelemaan. Selvitä työkkärin kautta mitkä ammatit teidän alueella työllistävät. Kolmen vuoden ponnistut ja pääset tienaamaan. Jos tosiaan jäät yhteiskunnan elätiksi, tulet olemaan aina köyhä ja asumaan vuokralla.
Nyt kipin kapin siitä työkkäriin ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Ekaksi käyt kuitenkin nettisivuilla www.mol.fi tallentelemassa perustietosi, eli tekemässä ns. sähköisen ilmoittautumisen.
Todennäköisesti kysyvät, oletko hakenut yhteishaussa, ja koska et ole, et saa heti rahaa, vaan vasta sitten kun olet ollut jossain työkokeilussa hetken aikaa. (Työharjoittelua ei enää ole.)
Työkkärissä pyydät päästä ammatinvalinnan ohajaajalle, joka kanssa yhdessä mietitte, mikä ala on sinulle sopiva. Alan sopivuutta kokeillaan just sillä työkokeilulla. Sitten kevään yhteishaussa haet kyseiselle alalle. Jos et hae, et saa rahaa. Jos olet hakenut, mutta et päässyt, saat silti rahaa.
Toki tää kaikki vaatii kauheasti. Pitää hakea lapselle hoitopaikka. Pitää mennä sinne työkokeiluun. Pitää hakea opiskelupaikkaa. Pitää opiskella, jos sinne pääsee. Ja sama rumba alusta, kun valmistuu. Tosin sitten ei pidä hakea sitä opiskelupaikkaa, vaan sitä työpaikkaa. Mutta semmosta se elämä nyt vaan on.
Jos nyt ihan aluksi etsisit etsivän nuorisotyöntekijän kaupungistasi. Jos hän auttaisi alkuun. Ei kukaan yksin pärjää tässä viidakossa.
Vähintään sen saavat kaikki työttömät.
KYLLÄ PÄRJÄÄ! Mikä tässä nyt niin vaikeaa on? Joka paikassa on selvät ohjeet ja jokainen sisälukutaitoinen osaa ihan itsekin tehdä nuo asiat. Tietysti työkkärin tätiä tarvitaan, koska joukossa on heikkolahjaisia/vajaajärkisiä, mutta et voi yleistää, ettei kukaan pärjäisi. Suurin osa pärjää. Leijonanosa pärjää.
Mitä ap:n kirjoitukseen tulee, niin mua itkettää. Lapsi tehdään nuorena, pelkkä peruskoulu takana, mietitään jotain opintolainan ottamista ongelmana, lävärit on ongelma, oppimishäiriö jne. Mutta lapsia pitää tehdä. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Oppimishäiriöt ei ole syy, ettei ole ammattia. Nykyään jokainen lievästi kehitysvammainenkin koulutetaan ammattiin, joten kyllä mahdollisuuksia on, jos vaan viitsii luunsa raahata paikalle.
Ihan pitäisi odottaa 25-vuotiaaksi, että saisi päivärahalla opiskella...? Niinistö oli oikeasssa. Meillä ei ole voi olla oleskeluyhteiskuntaa, vaikka ap niin kuvitteleekin.
ehdit tehdä paljon elämässäsi. Tilanne on ihanteellinen. Lapsi, mies, perhe ja motivoitunut äiti joka kysyy neuvoja kuinka edetä elämässä. Palsta sinänsä on väärä mistä neuvoja kysyt. Enemmistö haluaisi lynkata sinua ja harva antaa oikeita neuvoja.
ehdit tehdä paljon elämässäsi. Tilanne on ihanteellinen. Lapsi, mies, perhe ja motivoitunut äiti joka kysyy neuvoja kuinka edetä elämässä. Palsta sinänsä on väärä mistä neuvoja kysyt. Enemmistö haluaisi lynkata sinua ja harva antaa oikeita neuvoja.
Viestistäsi onneksi hehkuu sarkasmi ;)
Hei ap. Tavallaan kertoo sinusta ihan hyvää, että haluaisit välttää lainanottoa. Ainahan se on hyvä elämänasenne.
Mutta opintolaina on vähän eri asia kuin laina vaikka kodinkoneiden ostoon tai autoon saati matkailua varten... Opiskellessa - varsinkin jos ala on sellainen että työllistyt melko varmasti - teet SIJOITUKSEN tulevaisuuteen. Sitten kun sijoitus alkaa maksaa itseään takaisin eli olet töissä koulutusta vastaavassa ammatissa, on ihan asiallista ja helppoa maksaa laina takaisin.
Opintolainan takaisin maksaminen on myös joustavaa, ja siihen saa kokonaan korkovapaita jaksoja jolloin pääomaa voi lyhentää vaikka kuinkakin pienellä summalla, jos jostain syystä taloudellinen tilanteesi olisikin sitten huono jatkossa (esim pitkäaikaissairaus, uusia raskauksia).
Sen sijaan, jos vain roikut odottamassa 25 vuoden ikää, et mitenkään edistä sitä että teillä tulevaisuudessa voi olla kaksi töissäkäyvää vanhempaa ja suht turvattu talous. Lykkäät vain sitä aikaa.
Nimim. opintolainat maksettu pois viime vuonna ja ei kaduta yhtään että ne aikanaan otin.