SYYSKUISET 2013

Huomenta! Kaikki vielä yhtenä pakettina? Täällä sinnitelty taas eilisilta kaurapussin voimalla. Yöllä heräilin supistuksiin unen läpi, eli sama jatkuu taas. Olihan tässä jo kaksi yötä ilman supisteluja..

Mulla ainokaisena eväänä synnytykseen on varattuna salmiakkipussi. Verenpaineiden puolesta taitaisi olla fiksumpaa syöttää sen miehelle ;) Olen vaan himoinnut kunnon salmiakkia niin paljon, että jonkinlainen palkinto on varmasti paikallaan.

Tänään mulla on  neuvola, joten palaan vielä kuulumisiin tänään tai huomenna. Nyt kuppi kahvia, että silmät pysyypi auki.

Muruski rv 38+6

No voihan, toivos että Muruskillaki lähtis synnytys oikeasti käyntiin jos on lähteäkseen eikä tuollalailla härnäis kokoajan. Se väsyttää niin paljon kun kokoajan pitää olla varpaillaan ja on kipeenä :/ Tsemppiä!!

Tinde varmaan ne poltot valmistelee paikkoja ja sua tulevaan :) siitä se pikkuhiljaa lähtee ;)

mä oon tänään tehny viikkosiivousta ja päätin että tää nyt oli mun vika viikkosiivous ennen vauvan syntymää. seuraavan saa luvan tehdä mies! Ottaa niin koville :P No enhän mä kerkeiskää enää tekeen, tiistaina jos vielä sellasta pika-pinta siivousta tekis niin tehköön mies sitte kunnon siivoukset lasten kanssa ennen ku mä tulen sairaalasta :O Toivossa on hyvä elää vaikka taitaa tää toive olla aika turha.

H-hetki vaan lähenee ja lähenee, ja minusta tuntuu etten mä edes oikein tajua sitä vaikka toisaalta ajatukset ei mitään muuta tee ku pyörii vauvan syntymän ympärillä.

Ja siskolle tänään huokailin että on se kumma ku kokoajan pitää jostaki olla huolissaan. Jos ei huoleta vauvan vähäiset liikkeet niin sitten joku kipu ja särky tai sitten se että vauva liikkuu liikaa :D Yöllä taas valvoin ja -naurakaa vaan- kokeilin, hengittääkö mies kun oli NIIN hiljaa!! Yleensä kuorsaa tai tuhisee isosti niin mua alko jo epäilyttää :D Voi apua... äidilliset vaistot heräämässä ;)

Jöö.. vaan pitää lähtä jatkaan tuo vessan siivous vielä loppuun niin saa sitte odotella että isäntä tulee kotiin ja puistelee matot ;)

Jääsydän rv 37+5

Jääsydän, mie tunnistan itsessäni myös tuon huolissaan olemisen tunteen vaikka yleensä en mikään stressaaja olekaan. Ja sitten tämä viime viikkoina tutuksi tullut tunne asioiden tekemisen yhteydessä, että ehtiiköhän sitä tekemään ennen vauvan syntymää.. Siivoaminen kannattaakin jättää suosiolla puolisoille, olen täysin sitä mieltä ;)

Eiliseltä neuvolakäynniltä jäi käteen korkeat verenpaineet! Kovin yllättävää valvottujen öiden jälkeen :) Mulla on kotona mittari ja melkein yhtä karmaisevia lukemia sain täällä lepäillessä. Terkkari laittoi viestiä äitipolille ja minä vielä soittelin eilen, että tarvitseeko kenties aloitella (vielä näillä viikoilla!!!) verenpainelääkitystä. Sovittiin kätilön kanssa, että soitan tänään uudestaan. Varaavat sitten kontrolliajan 2 viikon päähän (eli RV 41+ ?!?). En ole vielä soittanut, kohta soittelen ja kyselen..

Muruski rv *POKS* 39+0

PS: Meillä miehen kanssa on näitä JOKOJOKO soittoja ilmaantunut päivittäin. Mies sanoi, että töissäkin jonkun verran kyseleevät että eikö se vieläkään.. Onko muilla vastaavaa?

Heippa!

Aamulla tuli käytyä neuvolassa ja pää on kiinnittynyt lantioon. Verenpaineet olivat 104/57 ja hemoglobiini saatiin kolmannella yrityksellä 115. Eli eipä mitkään korkeat arvot ole. Mulle painonnousu on ollu henkisesti raskas paikka.. Nyt oli viikossa tullut 900g. Meinasin saada slaakin. TH yritti rauhoitella, että viimeisen 9viikon aikana on tullut yhteensä 3,4kg et se ei oo oikeasti paljon, mutta pisti ahdistamaan siitä huolimatta :/

Mites teillä muilla menee?

Jääsydämelle tsemppiä ja jaksamisia keskiviikkoon! Pian on nyytti maailmassa<3

Tinde rv 37+5 

Onpas tindellä alhainen yläpaine :O Huippaako? Ja mä oon kans ihan samanlainen, että mulla loppuvaiheessa nousee paino huimasti! Nythän meni varmaan melkein rv30 ennenku paino nousi yhtään, alkuun laski.. nyt on sitte noussu senki edestä :P Yäk, mutta pian ne vauvat on ulkona, ei siitä painonnoususta enää tässä vaiheessa kannata alkaa liikaa stressaamaan. Mutta siis tiedän tunteen kuitenki!

Millonka maalaisomena tulee kertoileen synnytystarinaa? :)

Mulla oli tosi kivulias viime yö ja tämä päiväkin.. alamaha on ihan tulessa taas ja en oikein tiedä mistä johtuu. Huolettaa.. jos ei olis nuita sektioita takana niin olisin vaan hyvilläni että siellä ehkä jotain tapahtuu, mutta nuiden sektioiden takia pelkään kokoajan että vielä kerkee ennen keskiviikkoa lähtä itekseen synnnytys käyntiin ja sitte onki kiire :/ Hui hui, mutta vielä huominen päivä sinniä ja sitte keskiviikkona helpottaa ainaki jossakin mielessä ;) toki kivut ei lopu siihen mutta siitä alkaa sitte se paraneminen!

On kyll jotenki niin painostava ilmakin, että liekkö se vielä näin syyskuussa ukkosta pukkaa??
sehän se olis ku vauva syntyis syyskuussa ukonilmalla ;)

Jääsydän rv 38+2

Pikainen päivitys.. olen nyt sairaalassa ja käynnistelyt aloitettiin korkeiden verenpaineiden vuoksi. Vähän jänskättää :)  

Muruski rv 39+4

Heipsan :)

Muruski: Neuvolassa täti sanoi että saattaa ennakoida synnytystä kohonneet paineet, mulla oli muutamamana päivänä aika huisit lukemat mut plaah siihen jäi :) Mitäs äitipolilla sanottiin paineista?

Ja myös meille tulee jokojoko soittoja ja viestejä, ymärrän sellaset vähemmän tutut mut kun lähisukukin...Yhdelle jo äkäisesti vastasin että oho, joo unohdettiin ilmottaa, syntyi jo viikko sitten X)

Joo Tinde, ei järin huimat lukemat....Onkos tuntumaa tuolle pään kiinnittymiselle, siis huomaatko painaako eritavalla tai sattuuko? Painosta jää sulla synnytyssaliin useampi kilonen, jos ajattelet asiaa siltä kantilta niin auttaako? :)

Voimia ja onnea huomiselle Jääsydän, raporttia sitten heti tulemaan!!

Mä yhtenä yönä kellotin kipeitä suppareita mutta lopahtivat :( Sen jälkeen tyystin hiljaista...Vihloo vatsaa, tuikkii kivuliaasti välillä ja vaavin pää painelee alas niin ikävästi et hui.. Ilmeisesti häpyluun kivut johtuu juurkin tästä. Yöt nukun todella huonosti, olo on levoton ja kiukkuinen ja tuntuu ettei vaan kestä enää...Valivalivali mutta toivon että vaavi tulis jo ulos, ei meinaa jaksaa enää hymyillyttää olotila :( On se kyllä hassua että ensin jouduin varomaan ettei vaan synny ennen aikojaan ja nyt ei meinaa tulla ulos millään :) Huhhuh...

Jillukka rv 38+3..

Heips!

Iiihanaa, lisää syyskuisia taitaa olla jo maailmassa :) Muruskin päivitys ainakin lupaa sellaista... Muitakin alkaa olla jo lähtökuopissa, joten kohta on odotettavissa "vauvasadetta" :D Mehän ei oikeasti kai olla edes syyskuisia tuon syntymäpäivän perusteella, mutta päivä annettakoon anteeksi ;) Ihan hieno päivä tuo on kuitenkin merkitä 31.8.13 :)

Lupailin synnytyskertomusta laitella, joten palautellaanpa mieliin vajaan kahden viikon takainen yö....

Perjantai (30.8) oli siis ihan peeaska päivä. Tuhruvuotoa tuli aamusta alkaen ja oikein mitään ei saanut tehtyä, kun tuntui, että keilapallo olisi ollut jalkovälissä. Kun malttoi olla aloillaan, oli ihan kelvollinen olo, mutta liikkeellelähtö sai aina kökkö-olon aikaiseksi. Illalla soittelin kaverin kanssa, joka oli sitä mieltä, että on soitettava KYS:iin. Sanoin, ettei ole mitään hyötyä soitella, minulla ei ole supistuksia tm. joten käskevät nukkumaan. Sitä paitsi en takuulla halunnut turhaan lähteä reissua tekemään, meiltä kun kuitenkin se 90 kilsaa matkaa sairaalaan. Painuin siis petiin, eikä unta tarvinnut kauaa odotella...

Heräsin ykskaks siihen, että tuli supistus, ei mitenkään kivulias, mutta jotenkin kovemmalla paineella. Kello oli 1:18. Kävin vessassa ja tulin takaisin petiin jatkamaan unia. Uusi herätys, kello oli 2:29, jälleen vessaan ja vielä petiin. Sitten ei uni tullutkaan, vaan oli rauhaton olo, ei kipuja. 2:57 jälleen "paineinen", kivuton supistus. Herätin miehen ja sanoin, että taidetaan lähteä, minulla on vaan sellainen olo. Kolmelta soitin kaverille, että lähtee ajelemaan meille (vajaa 30km matkaa), ja jatkoin, että me lähdetään jo menemään. Oli vaan tunne, että liikkeelle on päästävä. Jotain ukko vielä turasi autollaan, mutta viimein lähdettiin, vähän yli kolme kauniiseen tähtikirkkaaseen yöhön ajelemaan.

Laitoin penkinlämmittimen täysille ja ajettiin, ei kaahattu, mutta ei aikailtukaan. Melkein heti liikkeellelähdön jälkeen totesin, että supistuksia alkoi tulla heti noin 6-7 minuutin välein, ei kivuliaita, mutta sellaisia "paineisia" kuitenkin. Poliisitkin tuli ennen Suonenjokea vastaan, mutta ei niitä onneksi kiinnostanut jäädä meitä haastattelemaan :)

Moottoritieltä soitin sairaalaan, ja ilmoitin meidän olevan tulossa. Supistuksia tuli tasaisesti 5-6 minuutin välein. Sairaalaan pihaan päästiin, ja mies sanoi vievänsä auton, jolloin minä sain ensimmäisen oikeasti kipeän supistuksen, ja hetken tuntui, ettei se lakkaa ollenkaan. Minä istun autossa ja nauran (!) kun en pääse ulos, kun puristus vaan jatkuu ja yks ihan paniikissa pyörii rinkiä, että pitäiskö hakea joku...

 No viimein helpotti, ja pääsin ovesta sisään. Lähdin suoraan suunnistamaan synnäriä kohti (käytävä, aula, käytävä, hissit ja kolmoseen) ja koko ajan toivoin, että ennättäisin perille ennen seuraavaa supistusta. Pääsin kuin pääsinkin ekoista ovista sisään ja kätilö tuli vastaan, kun supisti. Vastaanottohuoneessa olikin mukava yllätys, kun vastassa oli sama ihana kätilö kuin edellisen lapsosen synnytyksessä ja heti helpotti paljon, olin ainakin hyvissä käsissä. Kello oli tällöin 4:20. Minut laitettiin käyrälle ja kiikkutuolissa istuskelin miehenkin saapuessa paikalle. Supistusten väli oli 4 minuuttia. Viideltä päästiin saliin, ja tällöin tarkastettuna kohdunsuu 5cm auki. Aika hyvin, kun ei suurempia kipuja kuitenkaan ollut. Sanoin vaan, että haluan olla pystyssä ja piste. Käveleskelin ja join (janotti ihan kauheasti?!), ukko kuorsasi (!) keinutuolissa. Puoli kuudelta kätilö kävi kytkemässä ilokaasun päälle, sanoi, että jos tuntuu, niin sitä voipi hönkiä. Tässä vaiheessa supistukset tuntuivat lähinnä poltteluna alavatsalla ja selässä, joten sain kuuman geelipussin mahaa vasten, joka tuntui tosi hyvältä. Alkoihan sieltä tulla tujumpiakin puristuksia, ja paras apu oli kun mies pyöritti rystysillä selkää, sanoi jälkeenpäin, että hirvitti painaa niin kovaa kun pyysin, mutta ei siitä muuten apua olisi ollut.

Jostain syystä ilokaasu ei tuntunut miltään. Kahdelta ekalta lapselta se oli ihan tuttu juttu, ja hyvä, mutta jotenkin en kai osannut sitä käyttää heti oikein. Seisoin tiukasti sängyn vieressä, ja kätilöopiskelija alkoi tarjota kivunlievitystä (kiroilin aika paljon, joten ehkä siksi :D ). Tulikin sellainen olo, että joo, nythän minä otankin jotain troppia ennen kuin ihan kamalasti alkaa sattua ja kävin sitten makuulle tarkistettavaksi. Kovin oli äimänä tyttö, kun totesi vaan, että olen täysin auki ja lapsivesipussi pullottaa aivan ilmapallona kohdunsuulla. Kutsui toisen kätilön paikalle, joka totesi, että kalvo puhki, lapsen pää on -2 eli ei edes laskeutunut!!! Koko ajan se paine tuolla alhaalla onkin ilmeisesti ollut vaan kalvopussin tuoma paine eikä tuo mukelo.

Lapsivesi oli vihertävää, kun kalvo puhkaistiin, ja tadaa! minä sain kuin sainkin ilokaasun toimimaan oikein :) Tuli supistus, ja toinen, minä tunsin kuinka tuo mukula laskeutui alemmas, mutta mihinkään ei koskenut, minua nauratti (?). Kolmannella supistuksella tunsin voimakasta tarvetta ponnistaa, ja kätilö sanoikin vaan, että "kattokaa tätä äitiä, ihan ilmiömäinen ponnistaja, vauva tulee nyt". Sain "käskyn" lopettaa ponnistamisen ja vaan hengittää, puoli päätä oli jo ulkona ja kätilöopiskelija auttoi varovasti pään ulos (silloin nipisti kipeästi). Toinen ponnistus, varovasti käskettiin, ja niin syntyi 6:25 pieni poika, joka ei ollutkaan ihan niin pieni, kun itseä jännitti. En nähnyt mitään, kysyin heti mieheltä, että onko se kauhean pieni ja seuraavaksi, että hengittääkö se itse? Sitten kuuluikin pieni ääni ja näin pienen vitivalkoisen ukon <3 Lapsi oli aivan kinan peitossa ja näytti pieneltä sammakolta laihoine jalkoineen ja käsineen :) Napanuoran sitominen kesti kauan, kun oli kuulemma jotenkin niin "lasimainen" nuora, että ei kestänyt kumilenksua, joten meillä oli sellaiset hienot mustat lankarusetit navassa sitten :)

Istukka kesti reilu 20 minuuttia, ja sattui sitten vielä vuoronvaihtokin siihen seitsemään, ja kun sain pojan rinnalle, tuli kova alamahakipu. Alkoi kauhea sutina, laitettiin tippakanyylia, katetria, poika vietiin pois, ja isäkin hävisi viereltä. Tajusin, että vuosin, heidän mielestään ilmeisesti paljon, koska tällaiset toimenpiteet tehtiin. MInä yritin sanoa, että aina minä vuotelen, ja että on kyllä ihan hyvä olo, mutta ilmeisesti halusivat olla varppeilla. Tuli piikkiä ja pilleriä suuhun ja alakertaan ja koko ajan kätilö kävi kohtua painelemassa. Tropit ilmeisesti tehosi, koska sutina lakkasi. Poika oli punnittu ja puettu hoitajan ja isän toimesta ja heidät lähetettiin jo osastolle, minun jäädessä vielä saliin tarkkailuun. 1,4 litraa kirjattiin papereihin, ja kätilö sanoi, että 1l on heillä se raja, jonka jälkeen reagoidaan... Ahaa, no hupsis. Kävin kuitenkin omin jaloin pesulla, mutta osastolle tuli kyyti petillä :)Tosin sinne päästyäni, meidät laitettiin poijjaan kanssa suihkukopperoon :D

Aika sutinayö olikin ollut. Meidän Herra oli vauva numero 10 sille yölle, ja meidän jälkeen samalle vuorokaudelle syntyi vielä 6 vauvaa. Päästiin lehteenkin siis, kun normaalisti KYS:issä syntyy noin 25 lasta kuukaudessa, niin tuo 16 vuorokaudessa on aika kova juttu. Muutenkin elokuulle kirjautui yli sata vauvaa :) Ruokapöydässä tapasin äidin, joka oli synnyttänyt vastaanottohuoneeseen, kun yhtään salia ei ollut vapaana.

Mutta kaikki siis hyvin :) Maanantaina päästiin kotiin, ja totta kai meidän diplomi-isä pitkällä kokemuksella aiheutti makoisat naurut meille, kun soitti matkalta, että tulee pienten tyttöjen kanssa, ja minä siinä sitten totesin, että ok, ja kassi ja kaukalo on... "Ai mikä kassi?" kuuluu luurista, johon minä, että se kassi, jossa on pojan vaatteet. "Ai sellanen kassi..." No ei sitten ollut kassia, mutta herra näppärä käväs sitten ostamassa lapselle vaatteet tullessa. Minä vielä vannotin moneen kertaan, että katsokin ettei ole yhtään hintalappua, kun kattovat takuulla kieroon, kun kaikkihan on tietysti pesty ja silitetty... Saatiin ukko kotiin, niissäkin kamppeissa, ja oli kyllä isi osannu ostaa kauniit vaatteet ;)

Poika on ihana <3 Painonnousun kanssa meillä vähän takkuilee, kun ei toinen vaan jaksa syödä niin paljon kun pitäisi, ruokaa kyllä riittää taas, vaikka toisellekin :D Kovin on kiltti, paljon ilmeitä ja pitkä tumma tukka :) Voisi vaan tuijottaa toista, kun on niin ihme. Selvästi menneet peikot mielessä kummittelee, yölläkin joskus katsoo, että poika hengittää...

Mutta näillä mennään, nyt on nälkä!!! Hain pienen piraijani tähän syliin ja on lähdettävä syöttöpuuhiin. Se onkin ainoa harmistus, kun taas jälleen nuo tissit meni niin kipeiksi (mulla on jotenkin vammatissit, kun aina käy näin), että rintakumin kanssa joutuu nyt turaamaan, mutta kaveri onneksi sen hyväksyy, joten pärjätään näinkin. Mitään muita fyysisiä "vaurioita" ei ole ollutkaan. Varmaan se, että tällä kertaa maltoin siinä ponnistaessa kuunnella ja tehdä niin kuin sanottiin, auttoi. Yleensä kun tulee sellanen lähes paniikki, että lapsi on vaan nopeasti saatava ulos. Todennäköisesti ilokaasuhumala antoi maltin ;) Mutta nyt menee, palataan!

Omppu ja Poika 12pvä

Heippa!

Jillukka: taidetaan olla enää ainoat jotka ovat yhdessä koossa meistä jotka tänne on vielä lähiaikoina kirjoitelleet :) Tai niin, ootko Jillukka vielä yhdessä koossa? :D Vai jokos se Muruskin oma pikkuinen nyytti on maailmassa? Oon huono näissä tiedoissa, kauanko voi mennä käynnistyksestä, että pieni putkahtaa maailmaan?

Jääsydämellä alkanut vauvapuuhailut eilen, voi sitä nutuntuoksuista onnea sinne! :))

Jos kohonneet verenpaineet enteilee synnytystä niin tää vauva ei synny vielä vuoden 2013 aikana.. :D Mun yläpaine on ollut nyt max. 110 kun oon mittaillut aina aamuin illoin tässä. Ei kyllä huimaile kun kroppa tottunut muutenkin alhaisiin paineisiin. Tuo pää kun on nyt niin alhaalla niin sattuu melkomoisesti vauvan liikkuessa. Yhtään ei oikein raaski istua kun tuntuu, että halkee tuolta alhaalta.  Onhan normaalia, että tässä loppujännityksessä iskee paniikkiajatuksia "onko musta tähän sittenkään?" .. Oon ollut tosi rauhallisin mielin, mutta nyt pari päivää ollut paniikki päällä. Kohta mä oon itse äiti tuolle pikkuiselle. Oma äitini on korvaamaton minulle, kohta minä oon korvaamaton tuolle pienelle. Suuri vastuu - osaanhan täyttää velvollisuudet sen osottamalla tavalla? Huomaa, että jännittää melkomoisesti :)

Omppu: Aivan ihana lukea onnistunut synnytyskertomus! :) Mietein kahdesti, että luenko vai en sitä, että mitä jos sieltä tulee kunnon kauhuskenaario tapahtumista, mutta onneksi luin! :) (nuo sun hymiöt kerto, että ei voi olla ihan hirmusesti kamalia juttuja luvassa.. :D ) Ihanaa vauva-arkea teille sinne, nauti pienokaisesta! :)

Meille syntyi poika 11.9 illalla. 3420g ja 49 cm. Kätilön mukaan oli niin hyvän värinen, että sopisi vaikka vauva- lehden kanteen. Olen samaa mieltä ;)

Muruski ja Herra Nopsukka

Onnea Muruski, ihanaa!!!! <3

Tinde, valitettavasti vielä yhes koos täällä... Neuvolassa torstaina valittelin oloa ja ehdottivat tai oikeammin käskivät soittaa äitipolille..No minähän soitin ja se oli sellanen haista p puhelu... Ei ottanu tosissaan mitään ja ihmetteli miksi soitin.. Nukun enää muutaman tunnin vuorokaudessa, ja kun tästä sanoi niin käski mennä terkkariin hakemaan Opamox reseptin. Jep, en menny. Nyt kävelen pidellen seinistä kiinni kun pelkään kiputuikkauspiikkejä jotka vie jalat alta ja itkee tihrustelen väsyä ;( Tiistaina uusi neuvola aika,katsotaan mitä siellä tällä kertaa sanotaan :)

Ja Tinde, kai on normaalia et tulee niitä "musta ei ookkaan tähän" ajatuksia.. Mä olin valmistautunu että pikkuinen tulee niiiiiiin paljon aiemmin mut nyt odotellessa on ollu aikaa ajatella...Onko kaikki valmista, olenko mä muka valmis? Todella alkanut jännittämään tulevaisuus ja oma vastuu....

Ja nyt olotilan takia olisin valmis perumaan koko projektin X) No ei..

Jillukka rv 39

Hellou!

En oo vaan revinny kirjotteleen tänne, kännykällä niin ärsyttävä netissä pyöriä ku on niin hidasta yms yms.

Mutta siis 11.9 klo 8:36 saatiin maailmaan syötävän suloinen pieni neitokainen. 3180g ja 48cm pitkä paketti :) <3

Oli aika "nopea" toimitus kun oltiin ilmottautumassa sairaalaan 6:45 ja siitä heti päästiin eteenpäin ja oltiin ekana leikkauksessa, eipä siis kerenny juuri jännitellä missään välissä kun kokoajan valmisteltiin jossaki määrin leikkaukseen- pointsit siitä.

Sektio sinänsä meni ihan hyvin, mitä nyt anestesialääkäri 3 kerralla vasta sai spinaalin oikeaan paikkaan (oli PIKKASEN kiva sen ison mahan kanssa maata kippurassa ja yrittää pyörisellä selkää niin kauan..) ja ilmeisesti spinaali sitte sai mun pulssin ja rr laskemaan niin alas että tuli heti huono olo ja oksentelin vähän aikaa. Siitä eteenpäin kaikki meni ihan ok kunnes loppuvaiheessa aloin tuntea kun varpaat liikkuu.. kohta sanoinki hoitajalle että kun minusta tuntuu että tuo puudutus loppuu vaikuttamasta ja mahanpeitteet oli vielä ihan levällään... No ne yritti jotain kipulääkettä laittaa mutta eihän se semmoseen kipuun auta ja vasta sitte ku ihoa laittovat kiinni niin sain pintapuudutuksen. Sitte ei enää tuntunu neulanpistot mutta oli aika häijy tilanne kaikenkaikkiaan. Toipuminen on sujunu ihan hyvin, mutta täytyy sanoo että kun oon 3 eri paikassa synnyttäny niin kyllä jyväskylä veti pohjat :/ Jos vielä joskus synnyttäisin, menisin tampereelle..

Niin, sehän tässä on nyt kaikista surullisinta ja harmillisinta että meille ei enää voi tulla vauvaa :( Kohtu oli niin huonossa kunnossa jo, että eivät antaneet enää lupaa uusiin. Se vaatiikin aika paljon pään sisällä työtä, tottua siihen ajatukseen.

Vaan pieni neiti tuolla huutelee äitiä, pitää lähtä ruokkimaan ja näkemään TÄHTIÄ kun se sattuu :P Ei oo vielä rinnanpäät tottunu..

Jääsydän ja neiti 5vrk

Jillukka: Miten sun eilinen neuvola meni? Saitko yhtään tukea ja apua tuohon huonoon vointiin? Auttaispa pikkanen äitiä ja päättäisi pian syntyä!

Jääsydämelle paljon onnea uudesta perheenjäsenestä <3 nauti nutuntuoksusta ja tuhisijasta! Oivoi, täällä kun on vielä tuo jyväskylän synnäri kokematta niin sai hyvät pointsit jo sun kertomuksesta :D Toivotaan, että kun meikäläisen aika sinne koittaa niin menisi hiukan helpommin. Kurja kuulla, että oot saanut noin surullisia uutisia :/ Moneenko lapseen teidän perheen lapsiluku nyt jää? Poistivatko kohdun heti vai onko vain kielto, ettei saa enempää lapsia hankkia?

Täällä ollaan ja elellään kummun kanssa. Päivittäin tulee kivuliaita supistuksia, mutta jäävät aina joko pariin kertaan tai max. kahteen tuntiin. Ja voi kun menee hermot noihin "joko jo" -kyselyihin! Alkuun vain huvitti, nytten kun ei tehdä muuta kuin kysytä joko jo niin rupeaa hiuksia irtoamaan. Toinen mikä suututtaa loppuhormonien mylvinnässä on nää "puolituttujen" kyselyt/sanonnat: "sulla on laskettu aika ensi viikolla, vitsit jännittää","teen vauva syntyy ihan minä hetkenä hyvänsä, en kestä kun tää on niin jännittävää aikaa", öö, mikäs sua siinä jännittää? Ymmärtäisin jos olis joku isovanhemmista tai läheisistä ystävistä, mutta kun tuollaset moikkaus tutut hokee jännittävänsä.. Huhhelihoi. Ehkä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta saa silti sapettamaan :) Huomaan myös itsestäni, että enää ei oikein halua nähdä kavereita tai ottaa tuttuja kylään. Jotenkin sellanen olo, että tahtonut rauhottaa tän kodin ja antaa nyt enemmän aikaa vaan itselleen. Ehtiihän noita nähdä kun pienikin on maailmassa. Tai sillä ajatuksella itse oon.

Mutta, enpäs turise täällä enempää tällä kertaa. Taidan alkaa vispipuuron tekoon! :) Kivaa viikkoa kaikille! Koitetaan me vielä Jillukka saada pienet maailmaan niin ollaan syyskuiset saatu pulpautettua pihalle ;)

Tinde rv 39+0

Hellou,

Joko te loputki ootte synnärille lähteny? :) Menkäähän jo! Kyllä tää vauva-arki on kivempaa ku sen masun kanssa pyöriminen ;)

Tinde, onhan meillä "jo" 5 näitä lapsukaisia, mutta vielä oltas lapsia haluttu. Ja ehkä pahinta on se tieto, että niitä ei oikeesti enää VOI saada. En tiiä olisko mieli eri, jos sen päätöksen olis tehny ite, ja ottanu vaikka kierukan tms mutta että ois kuitenki ollu joskus mahollisuus vielä muuttaa mieltä. Ikääki ku kuitenki on vasta 29v mulla. No, tämän asian kanssa pitää nyt vaan oppia elämään ja keksiä positiviisia puolia ja ajatella että tulevaisuudessa pitää sitte keksiä jotain kivoja juttuja mikä täyttää ne vauvankaipuut..

Niin ja kohdunpoistohan on äärimmäinen vaihtoehto, mitä ei tehdä jos ei ole aivan pakko jostain syystä. Sterilisaation ne nyt tekivät mulle.

Joo nuo utelut alkaa jossain välissä ärsyttää, kun soitetaan :vieläkö oot kokonaisena. No joo ehkä oltas ilmotettu jos EI oltas... tsemppiä teille siis. Mä oon kans rauhottanu tän ihan vauva-ajan tässä kotona, ainoastaan naapurin rva käväs 15min istumassa ja eilen piipahti miehen 2 siskoa. Kattojia olis tulossa mutta mä oon halunnu nyt antaa jakamattoman huomion tuolle pienelle ja opetella taas hoitamaan vauvaa ja tutustua siihen. Kerkee niitä vieraita nähä sitte vähän myöhemminki :) Mummulat asuu niin kaukana, että ne ei nyt varmaan tule ku ristiäisiin sitte vasta. Se harmittaa, kun olis kiva ku ne näkis vauvan jo tuommosena ihan pienenä <3

Nyt ruuanlaittoon, onneksi huomenna on tilipäivä niin saa jääkaappiin valojen lisäksi jotain muutaki :P

Jääsydän ja pikkuneiti 8vrk  ja jolla oli paino noussu jo huimasti! Sairaalasta lähtiessä 3092 ja eilen 3330 g!!

Heippa ja perjantaita!

Voi Jääsydän <3 Uskon että on kova paikka ja vaatii työskentelyä sisäistää asia. Ja siihen varmasti menee kauan. Hoida nyt itseäsi ja pikkuista huolella ja päästä murheet ja ikävät ajatukset käsittelyn tasolle vähän myöhemmin. Jaksamista!!

Mitenköhön Muruskilla ja Nopsukalla sujuu? Kerrohan kuulumiset jos eksyt tänne :) Ja Omppu samoin!

Meillä lähtöä ei vieläkään ole tullut.. Ehkä pikkuhiljaa olen tottunut ajatukseen että noh, tulee kun on tullakseen eikä se musta riipu :) Jospa keho ja pikkuinen on olleet negatiivisella mielellä kun mä olen koko ajan ollut hieman ahdistunut ja ajatuksissa vain synny synny synny.. Neuvolassa tutki ja kohdunsuu n 2,5cm auki ja kanavaa jäljellä n 1cm..Hurjaa miten etenee ilman kipeitä supistuksia!!! Ja hurjaa että paikat aukeaa ilman toivottua lopputulosta noinkin..Kivut häpyluun kohdalla ja lonkissa on pysyny samoina ja oonkin jo siihenkin ajatukseen tottunu että olkoot, kun en niillekään mitään voi. Kotoilen ja nautin ja lepään ja yritän pitää epätoivoa pois :) En jaksa lähteä mihinkään eikä huvita kutsua kylään ketään, en jaksa JOKOJOKO juttuja.. Parhaimmat ystävät soittelee kuulumisiaan, on ihanaa kun ei tarvitse puhua MUSTA ja MUN olosta, tietävät kysymättäkin <3 Huomenna lähtö sukujuhliin, ihan kiva että pieni virtapiikki tulee arkeen. Ja jos joku kehtaa kysyä "eikö vieläkään"; varmasti mottasen X) viikon päästä perjantaina lääkäri josta en poistu ennen kuin saan ajan käynnistykseen ja tiedän koska saan kauan odotetun lähetyksen syliin <3

Mitenkäs Tindellä sujuu ja mitkä on mielialat?

 Hyvää viikonloppua ! T: Jillukka rv 39+6

Hah, Jillukka: Ensimmäinen lause, joka tuli heti mieleen luettuani sun kysymyksen "miten sujuu ja mitkä mielialat?" -> Tää on aivan perseestä.. :D

Mä oon ollut omasta mielestäni suht reipas tähän asti.. Mut tää viikko.. Musta on tullut aivan nalkuttava ämmä suoraansanottuna.. Oon päässyt kokemaan mitä on kunnon pukamat, närästys, ummetus ja vielä hiivakin.. Ja niin, kunnon lonkkakivut, hyvä kun sängystä pääsee ylös. Ruoka ei maita ja oksettaa vähän väliä. Yks yö tuli nukuttua vaan pari tuntia, aamulla ensimmäinen sana miehelle oli kun heräs, et meille ei tuu muuten kuin tää yksi lapsi et tämä on ainut jonka suostun synnyttämään.. :D Okei, oli ehkä väsymyksellä osuutta, koska kyllä edelleenkin vähintään ne kaksi elämäni aikana haluan :) Mieskin vähän silloin säikähti, se on rakentanut omassa idyllissään meille vähintään kolme lasta.

Mutta joo, riveistä voi päätellä, että yhtenä täällä vielä ollaan :D Toivon, että vauva päättäis syntyä ensviikon aikana. Sais vielä tän syyskuun lapsen, vaikka yhtä rakas tulee syntyykö sitten syyskuussa vai heti lokakuun alussa. Mut syyskuun vauvaa tässä ootellaan niin pidetään vielä toiveet pystyssä ;)

Oliko Jillukka mukavat juhlat? Varmasti piristi kun sai vähän muutakin ajateltavaa kuin tuo häiritsevä kumpu :)

Mitenkäs teidän kaikkien muiden vauva-arki on lähtenyt käyntiin? Onko uus tulokas antanut jo osviittaa omasta luonteestaan, onko itse rauhallisuuksia vai talon uusi termiitti? :)

Tinde 39+ 4

Onnea Jääsydän!

Minä olen ollut melkein nettipimennossa vauva-arjen vuoksi. Mies on isyyslomalla (onneksi) ja ollaan totuteltu arkeen. Kaikki on meillä hyvin, poika kasvaa ja SYÖ..ihan koko ajan. Rauhallinen kaveri kaiken muun suhteen, mutta ei jää nälkäiseksi. Ristiäispäivä lyötiin jo lukkoon ja nimikin on arvottuna.

Synnytyksestä sen verran, että käynnistelyt olivat yllättäen ihan mukava juttu. Olin osastolla, jossa oli tosi vähän äitejä sillä hetkellä ja minusta pidettiin todella hyvää huolta. Sain kokeilla kaikkea "koko rahan edestä". Aquarakkulaa, hierontaa, TENSsiä, terapiapalloa ja kipulääkettä. Lopulta lapsivedet sitten menivät itsestään, kun nauratti niiin paljon supistuksen aikana (oltiin miehen kanssa vähän väsyneitä). Siitä menikin sitten puoli tuntia ja oltiin jo synnytyssalissa. Homma eteni vesien menon jälkeen melko nopeasti ja keho ei oikein kerinnyt mukaan. Olin todella kipeä! Pyysin ja sain epiduraalin, tosin sen laitto oli hankalaa kun en ilmeisesti saanut kunnollista asentoa. Lopulta epiduraali laitettiin istualtaan. Osastolla kätilö laski selkärangan vierestä viisi mustelmakohtaa, en tiedä montako kertaa minua pistettiin oikeasti. Tyytyväinen kuitenkin olen, ettei anestesialääkäri luovuttanut ja todella sain sen kivunlievityksen :) Ilokaasuakin kokeilin ja aluksi se toimikin, mutta sitten siitä tuli lähinnä paha olo. Paperilla synnytys näyttää ihan kivalta: kokonaiskesto 3 tuntia, josta ponnistukseen meni 7min. Itse kyllä muistan tuon käynnistelyn ja koko loppuraskauden supistelut ja krempat vielä liiankin hyvin..

Minä niin tunnen sympatiaa kun luen teidän fiiliksiä viime metreistä mahan kanssa. Toivottavasti olette jo vauva kainalossa!

Muruski ja Nopsukka 2vko

Heipsan.

Ihana oli lukea Muruski kuulumisia, ja vielä ihanampi lukea että sait kivuista huolimatta positiivisen kokemuksen vaavin putkahduksesta <3 Ja hyvä vaan että oot rauhottanu aikaa vauvalle ilman nettiä, saatte rauhassa tutustella :) Ja onni että on olemassa tuo isyysloma, sitä aiotaan täälläkin hyödyntää mikäli vaavi suvaitsee joskus syntyä...........................

Tinde; mä yhdyn sun lauseeseen: perseestä on. Olo on päivä päivältä tukalampi ja pohdin ettei loppua taida olla tulossa :/ Maanantaina taas soittelin äitipolille, jälleen haista paska puhelu. Huomista lääkäriaikaa eivät suostuneet aikaistamaan....No, huomenna kun sinne pääsen ilmoitan että haluan että synnytys käynnistetään tai ainakin haluan päätöksen päivästä mikä sais luvan olla alkuviikosta. Nyt alkaa nuppi jo kuplia kipujen ja unettomuuden takia, mieskin on ihan loppu ku joutuu kattelee tällästä itkupilliä :/

Lauantain juhlat meni mukavasti, äippä oli onnek valaistanu sukua että mua ei kannata lähestyä "eikö vieläkään" kommenteilla ;) Ainut negatiivinen oli kun serkun vaimo tuli viereen päivitteleen kuinka vaikeelta mun kävely näyttää, kun ei hänellä ole mitään vaivoja ollutkaan...LA on ens kuun puolen välin jälkeen mutta sektio ensi viikolla jajaja....En sanonu sanaakaan vaan mättäsin kakkua lautaselle ja mulkasin niin rumasti kun pystyin :D

Laitahan Tinde kuulumisia ja muutkin kun ehditte.

Jillukka rv 40+5 HUOH ja VOIH

Jillukka: mitä sanoivat lääkärillä tänään? Pääsitkö käynnistykseen/saitko ajan käynnistykseen?

Olisit pamauttanut kakkulautasen serkkus vaimon päälle! Koen myötävihaa täällä kun vain kuvittelen tuollasta tilannetta! Huoh.  Miksei ihmiset osaa joskus miettiä, että mitä sanovat ja missä tilanteessa.

Me jouduttiin tiistaina käymään synnärillä sydänkäyrillä kun vauva antoi huolta neuvolassa.. Oli tosi laiskat sydänäänet. Samalla TH päivitteli, että olisi tulossa iso vauva kun viikossa sf-mitta oli kasvanut 1,5cm ja käsikopeloinnilla sanoi, että on jyhkeä vauva, kuulemma tuntuvasti kasvanut viikossa. Kyllä tuli itku tällä ensiodottajalla! sydänkäyriltä saatiin onneksi hyviä uutisia, joten huoli oli turha, huh! Kysyin painosta niin kätilö eikä lääkäri edes koskenut vatsaa, "heitä kiinnostaa vasta jos vauva antaa viitettä olevansa yli viis kiloinen". Mulle ei siis tehty painoarviota edelleenkään ja viimekertainen/ainoa sisätutkimus on sieltä rv 28.. Eli ei mitään tietoa, missäkohtiin tuolla alhaalla mennään. Torstaina on neuvola ja sovittiin thn kanssa, että silloin varataan aika käynnistykseen ellei ole aiemmin tullut. TH sanoi, että ei suostu odottaa yliaikaiskontrolliin asti. Toivottavasti vauva alkais pian löytämään tietä pihalle. Nää jokojoko ja "sun laskettuaika meni jo" ihmiset on saanut loput hermot menemään mitä on enää kivuilta hermoa ollut jäljellä..

Tinde ja rv 40+2 (täähän pitäs olla se maaginen keskiarvo synnytyspäivä? Jos vauvalla olis kalenteri sekasin ja päättäs ensyönä et vatsassa asuminen saa riittää. :D) 

Voi Tinde ja Jillukka, tsemppiä teille viime metreille <3 Kunpa te pian pääsisitte jo synnyttämään!!

Täällä vauva-arki on alkanu vähän eri merkeissä kun olis toivonu :/ Piti sitte niinki olla että kun on 4 "helppoa" vauvaa ollu niin tää viides ja viimenen on sitte kaikkea muuta :P On aika itkuinen ja tyytymätön varsinki iltasin, mahassa on varmaan ilmaa ja mikä lie.. herkkävatsainen, jos satun syömään jotain mausteista tms niin reagoi kyllä heti itkulla.

Ja imetys on yhtä TUSKAA! Ei ikinä oo tämmöstä ollu.. Mä niinku itku kurkussa imetän, kun sattuu niin maan mahottomasti. Vauvalla on joko liian pieni suu tai sitte mulla on liian isot nännit ja ote on siitä johtuen (todennäkösesti...) väärä, ja hän imuttaa pelkkää nänniä eikä saa tarpeeksi paljon tissiä suuhun. Ja se tekee sitte sen että nännit on törkeen kipeet!

Ensimmäistä kertaa oon joutunu lukemalla lukemaan imetysoppaita, ja yrittää korjata imuotetta oikein kunnolla.. laihoin tuloksin. Mietin mä jo sitäki onko mulla joku sammas tai muu rinnanpäissä, mutta ei ainakaa vauvan suussa ole mitään eikä nänneissäkää ole haavaumia eikä muutakaa epämäärästä niin en sitten tiedä. Toivon että kun oikein kovasti yritän ja vauva vähän kasvaa niin homma alkaa skulaamaan... en mä ainakaan kovin helposti luovuta, vaikka joka imetys kerta sitä itku kurkussa vannonki että tää on vika imetyskerta :´(

Että näin sitä voi tällastaki olla vielä monen vauvan jälkeen. Mua vaan harmittaa toi niin paljon, kun haluais nauttia tästä vauva-ajasta enemmän ku ikinä, ja väkisellä tulee semmonen ärsytys vauvaaki kohtaan että mikset VOI imeä oikein - vaikka eihän se nyt sen raukan vika ole ollenkaan! Mutta kun se kipu on niin kova, ja hormoonit hyrrää ja väsymys vaivaa niin minkäpä sitä ajatuksille voi.

Ja vauva valvoo päivät, viihtyy vain sylissä, illalla nukahtaa siinä klo17 ja nukkuu 3h putkeen. Mutta päivällä en saa tehtyä mitään, en edes viitsi yrittää kun toinen haluaa olla vain sylissä.

No, valivali :) Vauva kuitenki kasvaa ja on terve ja kaikki on sillei hyvin, ottaa aikansa tottua taas tähän vauvantahtiseen elämään.

Meilläki on ristiäiset tiedossa mutta nimeä tai kummeja ei vielä päätetty..

Potkut persiille nyt Tinde ja Jillukka että pääsette synnyttämään pianpianpian!!!

-Jääsydän ja vauva 2vko ja 3pvä