Miksi jotkut ihmiset on seurassa hiljaa?

Puhun sellaisista ihmisistä, jotka eivät puhu mitään. Edes oikeasti tutussa porukassa eivätkä kerro koskaan mitään itsestään.

Mitä sellaisesta illanvietosta tulee, jossa kukaan ei puhu MITÄÄN. Miksi edes vaivautua olemaan yhdessä, jos ei edes kuulumisia vaihdeta, tuijotellaan vaan jokainen nurkkaansa.

No mää luulen, että tällaiset kärjistetyt ääri-ihmiset eivät kuule vietä ollenkaan iltaa keskenään.

Kuka sen päättää, mikä on kesken

Sosiaalinen yksilö tietenkin. Hissukat ovat tyhmiä ja töykeitä eivätkä ymmärrä viihdyttää muita.

Pakko sanoa, että minä vihaan hissukoita. Tekisivät muille palveluksen ja pysyisivät poissa kunnon ihmisten tieltä.

Olisipa hauska nähdä jokus hiljaisten illanvietto Kolme pariskuntaa keskenään, kukaan ei puhu mitään. Rouvat laittaa ruokaa hiljaisuudessa, isännät istuu olohuoneessa sohvalla nurkkiin tuijotellen. Ruokaillessa ei muuta sanota kuin ojentaisitko suolan. Saunoessa istutaan ihan hiljaa. Sitten onkin jo aika lähteä kotiin. Sanotaan heipat, muuta ei puhuta. Miten te hiljaiset tuollaisen illanvieton koette? Kun kukaan ei puhuisi missään vaiheessa mitään? Olisiko tunne, että olipa mukavaa kun kerrankin oli ihan hiljaista eikä kukaan puhunut koko iltana. Ja olipa mukavaa tavat tuttuja vaikka en tiedä yhtään mitään heistä, kun eihän me olla missään vaiheessa mitään koskaan puhuttu.

Kun me introvertit kokoonnumme ja saunomme, meillä on hauskaa ja juttua riittää. Kerrankin saamme suunvuoron ja kerrankin on joku, joka aidosti haluaa kuunnella, mitä sanon. Se on todellista sielujen sympatiaa.

Sen näkee myös töissä.

Ne 'hiljaiset hissukat' juttelevat ja nauravat keskenään ties kuinka hulvattomia juttuja.

Mutta kun joukkoon tulee ekstrovertteja viihdyttäjiä, ei suunvuoroa enää saa muut kuin nämä viihdyttäjät. Ja sitten nämä viihdyttäjät vielä kuvittelevat tulleensa pelastamaan hiljaisten hissukoiden tylsän ja hiljaisen päivän ;)

Kolme pariskuntaa keskenään, kukaan ei puhu mitään. Rouvat laittaa ruokaa hiljaisuudessa, isännät istuu olohuoneessa sohvalla nurkkiin tuijotellen. Ruokaillessa ei muuta sanota kuin ojentaisitko suolan. Saunoessa istutaan ihan hiljaa. Sitten onkin jo aika lähteä kotiin. Sanotaan heipat, muuta ei puhuta.

Miten te hiljaiset tuollaisen illanvieton koette? Kun kukaan ei puhuisi missään vaiheessa mitään? Olisiko tunne, että olipa mukavaa kun kerrankin oli ihan hiljaista eikä kukaan puhunut koko iltana. Ja olipa mukavaa tavat tuttuja vaikka en tiedä yhtään mitään heistä, kun eihän me olla missään vaiheessa mitään koskaan puhuttu.

Ai että akat on automaattisesti niitä, jotka laittaa ruokaa ja ukot niitä, jotka saa vaan istua sohvilla? Voi elämä....

Olisipa hauska nähdä jokus hiljaisten illanvietto Kolme pariskuntaa keskenään, kukaan ei puhu mitään. Rouvat laittaa ruokaa hiljaisuudessa, isännät istuu olohuoneessa sohvalla nurkkiin tuijotellen. Ruokaillessa ei muuta sanota kuin ojentaisitko suolan. Saunoessa istutaan ihan hiljaa. Sitten onkin jo aika lähteä kotiin. Sanotaan heipat, muuta ei puhuta.

Miten te hiljaiset tuollaisen illanvieton koette? Kun kukaan ei puhuisi missään vaiheessa mitään? Olisiko tunne, että olipa mukavaa kun kerrankin oli ihan hiljaista eikä kukaan puhunut koko iltana. Ja olipa mukavaa tavat tuttuja vaikka en tiedä yhtään mitään heistä, kun eihän me olla missään vaiheessa mitään koskaan puhuttu.

Kun me introvertit kokoonnumme ja saunomme, meillä on hauskaa ja juttua riittää. Kerrankin saamme suunvuoron ja kerrankin on joku, joka aidosti haluaa kuunnella, mitä sanon. Se on todellista sielujen sympatiaa.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että ekstroverttejä ei todellisuudessa kiinnostaisi yhtään, mitä sanot tai haluaisi automaattisesti kuunnella? Ei se, että on puhelias, tarkoita automaattisesti sitä, että suu jauhaa taukoamatta jotakin, eikä muille anneta suunvuoroa. Tosi mustavalkoista, jos ajattelet niin.

Ap:täkin selkeästi kiinnostaa sen hiljaisen kaverinsa asiat, koska hän haluaisi, ettei se hiljainen olisi niin hiljaa.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että ekstroverttejä ei todellisuudessa kiinnostaisi yhtään, mitä sanot tai haluaisi automaattisesti kuunnella? Ei se, että on puhelias, tarkoita automaattisesti sitä, että suu jauhaa taukoamatta jotakin, eikä muille anneta suunvuoroa. Tosi mustavalkoista, jos ajattelet niin.

Ap:täkin selkeästi kiinnostaa sen hiljaisen kaverinsa asiat, koska hän haluaisi, ettei se hiljainen olisi niin hiljaa.

tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja aistimaan sen, ovatko he aidosti kiinnostuneita vai esittävätkö he vain olevansa kiinnostuneita. Ujous on vahvuus.

mihin ei hyvällä tahdollakaan keksi mitään sanottavaa. Sen jälkeen kun on ehkä esittänyt jonkun aihetta käsittelevän kysymyksen ( jos on edes tarvinnut kun hölöttäjä kertoo kaiken ihan itsestäänkin) niin ehkä ei ole enää mitään sanottavaa.

Itselleni tällaisia keskusteluaiheita ovat esim. matkustelu, politiikka, kauneusleikkaukset, mökin remppaaminen sekä tietyt työt mistä en tiedä mitään enkä osaa mitään kysyäkään.

Ja jos ollaan isommassa seurassa 4-10 ihmistä niin aika vaikea siinä on yleensä saada suunvuoroa juuri silloin kun mielessä olisi se kysymys tai kommentti. Joten sitä pakosti jää hyvin helposti hiljaisemmaksi kuin muut jos ei ole tyypiltään kova puhumaan tai mikään päällepäsmäri.

Minusta ongelma on lähinnä se, ettei kovemmat puhujat anna muille tilaisuutta eikä suunvuoroa vaan puhua papattavat itse kaikenaikaa.

olen erityisen taitava tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja aistimaan sen, ovatko he aidosti kiinnostuneita vai esittävätkö he vain olevansa kiinnostuneita. Ujous on vahvuus.

Onpas YLIMIELINEN hissukka taas! Kivittäkää se! Eikun ei vielä, ensin sillä on VELVOLLISUUS VIIHDYTTÄÄ meitä!

olen erityisen taitava tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja aistimaan sen, ovatko he aidosti kiinnostuneita vai esittävätkö he vain olevansa kiinnostuneita. Ujous on vahvuus.

Onpas YLIMIELINEN hissukka taas! Kivittäkää se! Eikun ei vielä, ensin sillä on VELVOLLISUUS VIIHDYTTÄÄ meitä!

ujo hissukka hymyilee kauniisti

Mikä saa sinut ajattelemaan, että ekstroverttejä ei todellisuudessa kiinnostaisi yhtään, mitä sanot tai haluaisi automaattisesti kuunnella? Ei se, että on puhelias, tarkoita automaattisesti sitä, että suu jauhaa taukoamatta jotakin, eikä muille anneta suunvuoroa. Tosi mustavalkoista, jos ajattelet niin.

Ap:täkin selkeästi kiinnostaa sen hiljaisen kaverinsa asiat, koska hän haluaisi, ettei se hiljainen olisi niin hiljaa.

Elämänmittainen kokemus. Koska olen ujo, olen erityisen taitava

tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja aistimaan sen, ovatko he aidosti kiinnostuneita vai esittävätkö he vain olevansa kiinnostuneita. Ujous on vahvuus.

Oot siis tunneälykäs ja se on hyvä ominaisuus. Minä en kuitenkaan usko siihen, että hiljaiset on aina niitä, joita aidosti kiinnostaa toisten jutut ja puheliaammat niitä, joita ei ikinä, missään tilanteessa kiinnosta.

Tehkää itsestänne kiinnostavia, kertokaa mielenkiintoisia asioita ja hauskoja sattumuksia. Tai sitten kertokaa arkisia asioita ja yrittäkää edes. Eihän sitä voi tietää, mikä herättää toisen ihmisen mielenkiinnon. Pinnallisilta vaikuttavat keskustelut voivat johtaa syvällisiin keskusteluihin ja turhanpäiväisiltä tuntuvista asioista voi löytyä paljon mielenkiintoisia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä.

Minäkin olen ollut koko ikäni ujo ja hiljainen, mutta minut on pakotettu ja olen pakottanut itseni oppimaan pois siitä. Oon huomannut, että sosiaalisista tilanteista on enemmän iloa itsellenikin, kun saan vaikuttaa keskustelun kulkuun. Hyvässä porukassa melkein mikä tahansa keskustelu voi lähteä aivan yllättäville uusille urille, kun kaikki ovat mukana. Totta helvetissä se voi sivusta kuuntelijasta kuulostaa hoopolta. Tulee olo, että minä en ikinä sanoisi noin. Älkää siis jääkö sivusta kuuntelijoiksi, vaan olkaa mukana tekemässä keskustelusta kiinnostavampi. ;)

Kaupunkiimme oli avattu uusi kauppa, jonka avajaisissa olin käynyt. Seuraavana päivänä ko. kaupasta tuli puhetta töissä, ja yksi kollegoista kysyi että missä tämä kauppa oikein on. Kerroin kaupan sijainnin ja sen mitä olin kaupasta tykännyt. Siinä vaiheessa tämä 'mitätöijäkollega' päätti osallistua keskusteluun toteamalla "ei se siellä voi olla". Sanoin, että oli se siellä ainakin vielä eilen. Ja tämä kollega vaan jatkoi jankkaamista "ei se siellä voi olla, ei se sinne mahdu". Muutaman kerran kerroin, että on se siellä, kävin siellä avajaisissa. En kuitenkaan viitsinyt ihan loputtomiin alkaa asiasta jankkaamaan vaan laitoin kuulokkeet päähän ja annoin hänen jatkaa jankkaamistaan ihan yksin.

Tuossa on oikein hyvä esimerkki ihmisestä, joka ottaa itselleen niin ison tilan ja aliarvioi muita, että toisen sanalla ei ole mitään painoarvoa. Varsinkin jos toinen on jotenkin hiljaisempi tai vähemmän tilaa vievä, niin täytyyhän sellaisen ihmisen olla totaalisen pihalla ja epäkompetentti ihan kaikessa, jopa omien kokemustensa suhteen.

Kaikki puheliaat ihmiset eivät tietenkään ole tällaisia. Se on itsestään selvää, mutta koska av:lla ollaan niin täytyy nyt kirjoittaa sekin auki ettei joku ala raivoamaan että yleistän puheliaisiin tällaisia ikäviä piirteitä.

Lievässä muodossa minäkin kohtaan tällaista suhtautumista välillä. Jos vaikka yhdessä ideoidaan jotakin, niin puheliaat yleensä sivuuttavat minun ideani kommentoimatta niitä mitenkään. Minä osallistun yleensä keskusteluun niin, että jos minulla on jokin ajatuas, niin kommentoin ensin "joo tuo vois olla hyvä, tai miten olis näin?". Siinä vaiheessa, kun on heittänyt viisi ihan ok ideaa eikä kukaan noteeraa niitä mitenkään (edes hymähdä tai osoita kuulleensa ideaa), mä en enää jaksa vaan annan näiden Parempien Ihmisten suunnitella ihan keskenään. Tämä nyt ei siis suoraan liity tuohon lainaamaani juttuun, mutta jonkinlainen assosiaatio siihen tuli. Molemmissa on vähän sellaista, että koska mä olen mä ja hiljaisempi kuin muut, niin mun kommenteilla ei ole sen vertaa painoarvoa, että niihin tarvitsisi edes reagoida. Toisessa porukassa voikin sitten olla ihan toinen meininki, vedin yhden isohkon projektinkin läpi projektinjohtajan ominaisuudessa, tämän ryhmän kanssa homma toimi hyvin ja mun ideat oli oleellisia ja tärkeitä projektin onnistumisen kannalta. (Tämä maininta siis siksi, jos joku nyt tästä kuvittelee mun olevan joku alhaisen ÄO:n reppana joka ei ymmärrä asioista mitään.)

Toki on niitä, jotka ovat aina hiljaisia riippumatta seurasta, mutta kannattaa myös teidän puheliaiden hiljentyä hetkeksi miettimään omaa osuuttanne siinä vuorovaikutuksessa. Viettekö kenties niin ison tilan, että hiljaisemmat kyllästyvät näkymättömään rooliinsa ja ovat suosiolla edes yrittämättä mitään keskustelua? Tämä siis yleisenä kommenttina, ei ap:n tilanteeseen koska ap:n tuttu vaikuttaa jo epätavallisen hiljaiselta.

ehkä siis pysyn hiljaa ja kuuntelen jauhantaa pieruista ja populaarimusiikista.

Kuka sen päättää, mikä on kesken

Jeesuksen ristinkuoleman

tai ehtoollisen merkityksen uskonelämässä, jatkatko sinä keskustelua?

Jatkaisin, jos olisi siinä kohti sopiva rako uudelle keskustelunaiheelle

En, jos edellinen keskustelu olisi vielä kesken.

niin silloin keskustelu on selvästi kesken. Tai jos ihmiset ovat yleisesti vielä kiinnostuneita jatkamaan edellistä aihetta.

Kai teillä nyt sen verran sosiaalista lukutaitoa on, että osaatte ihan itse määritellä milloin keskustelu on vielä kesken?

jos ainoat asiat mistä siellä puhutaan on pieruvitsit ja julkkikset. Olet ehkä vielä sen verran nuori kuten kaverisikin, että puheenaiheet ovat tuollaisia. Tai muuten valinnut seurasi itsellesi epäsopivasti.

Puhun sellaisista ihmisistä, jotka eivät puhu mitään. Edes oikeasti tutussa porukassa eivätkä kerro koskaan mitään itsestään.

Mitä sellaisesta illanvietosta tulee, jossa kukaan ei puhu MITÄÄN. Miksi edes vaivautua olemaan yhdessä, jos ei edes kuulumisia vaihdeta, tuijotellaan vaan jokainen nurkkaansa.

No mää luulen, että tällaiset kärjistetyt ääri-ihmiset eivät kuule vietä ollenkaan iltaa keskenään.

Mietin vain, miten ne ihmiset pärjäisivät illanvietoissa, jos kaikki käyttäytyisivät kuin he.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että ekstroverttejä ei todellisuudessa kiinnostaisi yhtään, mitä sanot tai haluaisi automaattisesti kuunnella? Ei se, että on puhelias, tarkoita automaattisesti sitä, että suu jauhaa taukoamatta jotakin, eikä muille anneta suunvuoroa. Tosi mustavalkoista, jos ajattelet niin.

Ap:täkin selkeästi kiinnostaa sen hiljaisen kaverinsa asiat, koska hän haluaisi, ettei se hiljainen olisi niin hiljaa.

Elämänmittainen kokemus. Koska olen ujo, olen erityisen taitava

tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja aistimaan sen, ovatko he aidosti kiinnostuneita vai esittävätkö he vain olevansa kiinnostuneita. Ujous on vahvuus.

Oot siis tunneälykäs ja se on hyvä ominaisuus. Minä en kuitenkaan usko siihen, että hiljaiset on aina niitä, joita aidosti kiinnostaa toisten jutut ja puheliaammat niitä, joita ei ikinä, missään tilanteessa kiinnosta.

Tehkää itsestänne kiinnostavia, kertokaa mielenkiintoisia asioita ja hauskoja sattumuksia. Tai sitten kertokaa arkisia asioita ja yrittäkää edes. Eihän sitä voi tietää, mikä herättää toisen ihmisen mielenkiinnon. Pinnallisilta vaikuttavat keskustelut voivat johtaa syvällisiin keskusteluihin ja turhanpäiväisiltä tuntuvista asioista voi löytyä paljon mielenkiintoisia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä.

Minäkin olen ollut koko ikäni ujo ja hiljainen, mutta minut on pakotettu ja olen pakottanut itseni oppimaan pois siitä. Oon huomannut, että sosiaalisista tilanteista on enemmän iloa itsellenikin, kun saan vaikuttaa keskustelun kulkuun. Hyvässä porukassa melkein mikä tahansa keskustelu voi lähteä aivan yllättäville uusille urille, kun kaikki ovat mukana. Totta helvetissä se voi sivusta kuuntelijasta kuulostaa hoopolta. Tulee olo, että minä en ikinä sanoisi noin. Älkää siis jääkö sivusta kuuntelijoiksi, vaan olkaa mukana tekemässä keskustelusta kiinnostavampi. ;)

Tenttaajat ovat muuten ärsyttäviä. Itse varon puhumasta heidän seurassaan mitään omia asioita, ihan vaan siitä syystä että se tenttaaminen on ärsyttävää. Jos heidän seurassaan sanoo jotain itsestään niin he alkavat ihan varmasti jossakin vaiheessa tenttaamaan asiasta ihan tosissaan.

Ui tsiisus mitä pelkureita ja mamoja tämäkin keskustelu täynnä. Onneksi saan valita seurani. Nämä hiljaiset pelkurit varmaan kärsineet koulussa kiusaamisesta osin juuri tuon takia ja siitä on sitten jäänyt mode päälle.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että ekstroverttejä ei todellisuudessa kiinnostaisi yhtään, mitä sanot tai haluaisi automaattisesti kuunnella? Ei se, että on puhelias, tarkoita automaattisesti sitä, että suu jauhaa taukoamatta jotakin, eikä muille anneta suunvuoroa. Tosi mustavalkoista, jos ajattelet niin.

Ap:täkin selkeästi kiinnostaa sen hiljaisen kaverinsa asiat, koska hän haluaisi, ettei se hiljainen olisi niin hiljaa.

Elämänmittainen kokemus. Koska olen ujo, olen erityisen taitava

tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja aistimaan sen, ovatko he aidosti kiinnostuneita vai esittävätkö he vain olevansa kiinnostuneita. Ujous on vahvuus.

Oot siis tunneälykäs ja se on hyvä ominaisuus. Minä en kuitenkaan usko siihen, että hiljaiset on aina niitä, joita aidosti kiinnostaa toisten jutut ja puheliaammat niitä, joita ei ikinä, missään tilanteessa kiinnosta.

Tehkää itsestänne kiinnostavia, kertokaa mielenkiintoisia asioita ja hauskoja sattumuksia. Tai sitten kertokaa arkisia asioita ja yrittäkää edes. Eihän sitä voi tietää, mikä herättää toisen ihmisen mielenkiinnon. Pinnallisilta vaikuttavat keskustelut voivat johtaa syvällisiin keskusteluihin ja turhanpäiväisiltä tuntuvista asioista voi löytyä paljon mielenkiintoisia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä.

Minäkin olen ollut koko ikäni ujo ja hiljainen, mutta minut on pakotettu ja olen pakottanut itseni oppimaan pois siitä. Oon huomannut, että sosiaalisista tilanteista on enemmän iloa itsellenikin, kun saan vaikuttaa keskustelun kulkuun. Hyvässä porukassa melkein mikä tahansa keskustelu voi lähteä aivan yllättäville uusille urille, kun kaikki ovat mukana. Totta helvetissä se voi sivusta kuuntelijasta kuulostaa hoopolta. Tulee olo, että minä en ikinä sanoisi noin. Älkää siis jääkö sivusta kuuntelijoiksi, vaan olkaa mukana tekemässä keskustelusta kiinnostavampi. ;)

vastaus: sinun.

Kuka käskee minua olemaan kiinnostavampi? vastaus: sinä.

Haluanko olla kiinnostavampi? En.

P.S. Älä kiroile.

ehkä siis pysyn hiljaa ja kuuntelen jauhantaa pieruista ja populaarimusiikista.

Kuka sen päättää, mikä on kesken

Jeesuksen ristinkuoleman

tai ehtoollisen merkityksen uskonelämässä, jatkatko sinä keskustelua?

Jatkaisin, jos olisi siinä kohti sopiva rako uudelle keskustelunaiheelle

En, jos edellinen keskustelu olisi vielä kesken.

niin silloin keskustelu on selvästi kesken. Tai jos ihmiset ovat yleisesti vielä kiinnostuneita jatkamaan edellistä aihetta.

Kai teillä nyt sen verran sosiaalista lukutaitoa on, että osaatte ihan itse määritellä milloin keskustelu on vielä kesken?

jos ainoat asiat mistä siellä puhutaan on pieruvitsit ja julkkikset. Olet ehkä vielä sen verran nuori kuten kaverisikin, että puheenaiheet ovat tuollaisia. Tai muuten valinnut seurasi itsellesi epäsopivasti.

sellaisia, joita tämä palstakin on pullollaan.

Oot siis tunneälykäs ja se on hyvä ominaisuus. Minä en kuitenkaan usko siihen, että hiljaiset on aina niitä, joita aidosti kiinnostaa toisten jutut ja puheliaammat niitä, joita ei ikinä, missään tilanteessa kiinnosta.

Tehkää itsestänne kiinnostavia, kertokaa mielenkiintoisia asioita ja hauskoja sattumuksia. Tai sitten kertokaa arkisia asioita ja yrittäkää edes. Eihän sitä voi tietää, mikä herättää toisen ihmisen mielenkiinnon. Pinnallisilta vaikuttavat keskustelut voivat johtaa syvällisiin keskusteluihin ja turhanpäiväisiltä tuntuvista asioista voi löytyä paljon mielenkiintoisia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä.

Minäkin olen ollut koko ikäni ujo ja hiljainen, mutta minut on pakotettu ja olen pakottanut itseni oppimaan pois siitä. Oon huomannut, että sosiaalisista tilanteista on enemmän iloa itsellenikin, kun saan vaikuttaa keskustelun kulkuun. Hyvässä porukassa melkein mikä tahansa keskustelu voi lähteä aivan yllättäville uusille urille, kun kaikki ovat mukana. Totta helvetissä se voi sivusta kuuntelijasta kuulostaa hoopolta. Tulee olo, että minä en ikinä sanoisi noin. Älkää siis jääkö sivusta kuuntelijoiksi, vaan olkaa mukana tekemässä keskustelusta kiinnostavampi. ;)

Usein vaan se puhumattomuus ei ole siitä kiinni, että ei vaan kiinnosta puhua. Mulla se johtuu usein näistä asioista:

- en osaa ottaa itselleni tilaa enkä keksi mitään sanottavaa (jos keskustelisimme vaikkapa verkossa niin todennäköisesti keksisin tosi paljon sanottavaa, eli jokin tietyissä sosiaalisissa tilanteissa saa mut alitajuisella tasolla varautuneeksi ja olen jotenkin jäässä vaikken edes koe olevani)

- silloin kun keksisinkin sanottavaa, niin monissa porukoissa en yksinkertaisesti saa suunvuoroa. Nämä ovat usein niitä tilanteita, joissa muut vievät tosi ison tilan ja halutessaan sanoa jotakin joutuisi varmaankin huutaa. Tosin kaikki muutkin huutaa joten mun kohdalla pelkkä huutaminen ei riitä, mut kai noteerattaisiin vasta, jos löisin nyrkin pöytään tai nousisin seisomaan. Jokin mun olemuksessa ryhmätilanteissa on sellainen, joka saa kai muut ajattelemaan että mua ei tarvitse noteerata. Niin suurta tarvetta mulla ei ole olla äänessä, että alkaisin ihan kiukulla kilpailla huudanko kovimmalla äänellä. Jos nämä päällehuutajat ja noteeraamatta jättäjät sitten tahollaan ihmettelevät ja paheksuvat hiljaisuuttani, niin heidänkin kannattaisi kurkata peiliin ja miettiä, vievätkö he itse niin suuren tilan, että jotkut ovat sen takia aina hiljaa.

kaikki ihmiset ei viitti hölöttää idioottien kanssa turhanpäiväisistä asioista.

Tänään esittelemme malliesimerkin hiljaisemmasta yksilöstä, joka on muita parempi. Hän tietää mikä on turhanpäiväistä ja mikä tärkeää. Hänellä on myös varaa haukkua kaikkia omasta mielestään tyhjän hölöttäjiä idiooteiksi. Ei ihme, että teistä syrjäänvetäytyjistä ei pidetä. Koska tuohan on tiedossa miten mulkkuja olette.

AAA+ Voiko oikeammassa olla? Kyllä se tässäkin keskustelussa kävi selväksi, että hissukat pitävät muiden juttuja usein tyhminä ja siksi eivät halua edes kohteliaisuudesta osallistua. Minustakin moni jutunaihe on tyhhmä, mutta osallistun silti dumaamatta.