Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset on seurassa hiljaa?
04.01.2013 |
Minusta huonoa ja junttia käytöstä on, jos 6 hengen seurassa (kolme pariskuntaa, kaikki tuttuja vuosien takaa) yksi nainen on lähes tuppisuuna koko ajan. Ja tätä tapahtuu aina. Tulee ihan hassu olo, kun joutuu lypsämään häntä ja koko ajan kyselemään jotain, ettei olisi yksinpuhelua, jos jää kahdestaan joksikin aikaa.
Kommentit (178)
Kuka sen päättää, mikä on kesken
Jeesuksen ristinkuoleman
tai ehtoollisen merkityksen uskonelämässä, jatkatko sinä keskustelua?
Jatkaisin, jos olisi siinä kohti sopiva rako uudelle keskustelunaiheelle
En, jos edellinen keskustelu olisi vielä kesken.niin silloin keskustelu on selvästi kesken. Tai jos ihmiset ovat yleisesti vielä kiinnostuneita jatkamaan edellistä aihetta.
Kai teillä nyt sen verran sosiaalista lukutaitoa on, että osaatte ihan itse määritellä milloin keskustelu on vielä kesken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ihmiset ei viitti hölöttää idioottien kanssa turhanpäiväisistä asioista.
Minua kiinnostaa läheisteni ja tuttujeni henkilökohtaiset asiat, esimerkiksi miten töissä tai opiskeluissa menee, tai lapsilla tai mitä hän on puuhaillut (ihan vain vaikka mitä ruokaa on tänään tehty) tai jos hän kertoo olleensa flunssassa. Minua ihan oikeasti kiinnostaa ko. ihmisen arkinen, ehkä tyhjänpäiväinenkin, elämä. Sinua ei näytä kiinnostavan.
Niin. Minua ei kiinnosta. Vatvotaanko vielä lisää?
Kolme pariskuntaa keskenään, kukaan ei puhu mitään. Rouvat laittaa ruokaa hiljaisuudessa, isännät istuu olohuoneessa sohvalla nurkkiin tuijotellen. Ruokaillessa ei muuta sanota kuin ojentaisitko suolan. Saunoessa istutaan ihan hiljaa. Sitten onkin jo aika lähteä kotiin. Sanotaan heipat, muuta ei puhuta.
Miten te hiljaiset tuollaisen illanvieton koette? Kun kukaan ei puhuisi missään vaiheessa mitään? Olisiko tunne, että olipa mukavaa kun kerrankin oli ihan hiljaista eikä kukaan puhunut koko iltana. Ja olipa mukavaa tavat tuttuja vaikka en tiedä yhtään mitään heistä, kun eihän me olla missään vaiheessa mitään koskaan puhuttu.
Minua kiinnostaa läheisteni ja tuttujeni henkilökohtaiset asiat, esimerkiksi miten töissä tai opiskeluissa menee, tai lapsilla tai mitä hän on puuhaillut (ihan vain vaikka mitä ruokaa on tänään tehty) tai jos hän kertoo olleensa flunssassa. Minua ihan oikeasti kiinnostaa ko. ihmisen arkinen, ehkä tyhjänpäiväinenkin, elämä. Sinua ei näytä kiinnostavan.
Niin. Minua ei kiinnosta. Vatvotaanko vielä lisää?
Miksi edes olet kenenkään kaveri vai onko sinulla edes kavereita? Jos et ole kenestäkään kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sen päättää, mikä on kesken
Jeesuksen ristinkuoleman
tai ehtoollisen merkityksen uskonelämässä, jatkatko sinä keskustelua?
Jatkaisin, jos olisi siinä kohti sopiva rako uudelle keskustelunaiheelle
En, jos edellinen keskustelu olisi vielä kesken.niin silloin keskustelu on selvästi kesken. Tai jos ihmiset ovat yleisesti vielä kiinnostuneita jatkamaan edellistä aihetta.
Kai teillä nyt sen verran sosiaalista lukutaitoa on, että osaatte ihan itse määritellä milloin keskustelu on vielä kesken?
ok. Eli kun minä puhun, keskustelu on kesken, enkä voi tuoda uutta aihetta ja kun sinä puhut, sinä tiedät milloin hetki on valmis sille että Sinä voit ottaa uuden aiheen puhuttavaksi? Sinulle toivoisin isompia korvia ja pienempää suuta.
jos tuo oli johtopäätöksesi asiaa :)
ei heidän tarvitse muuttaa käytöstään minun takia, vaan heidän itsensä.
Heidän itsensä takia? Siis jos hiljainen yksilä on sujunut luonteensa kanssa ja kokee luonnolliseksi olla hiljaa, niin mikä tää "heidän itsensä takia"-juttu on? Ja mitä tää "normaali" keskustelu on? Että pitäisi vastata, kun sinä utelet toisten asioita? Että heidän pitäisi kysellä sinun asioitasi ja kuunnella, kun lässytät tylsästä elämästäsi?
Minusta nyt vaan yleensä on tapana jutella kaverien kesken, ei se mitään utelua ole. ap
Sinä sinä sinä sinä. Se on tärkeintä mistä sinä tykkäät ja mikä sinulla on tapana. Mitä jos otatte uuden tavan ja alatte käymään kahvilla joskus tämän kaverisi ehdoilla. Nautitte kahvilan äänistä, tuoksuista ja hyvistä mauista ilman turhaa puhumista. Olisiko kamalaa? Kaverisi voisi nauttia kun ei tarvitsisi väkisin jutella. Olisiko liikaa vaadittu tehdä joskus joku toinen iloiseksi, eikä vaan omaa napaa ajatella?
Jos näin tehdään niin todennäköisesti seuraavaksi netissä kysyy onko kaikki ok,kun en puhunut mitään? että näin ap
Onneksi minulla on ystäviä joiden kanssa voin vaikka istua kahvilassa täydessä hiljaisuudessa.
On meilla paljon hyviä keskusteluitakin, mutta hiljaisuuskin on mukavaa.
Joskus puhutaan paljon ja joskus ei ollenkaan. Usein syvän hiljaisuuden keskeltä löytyy vahvaa yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä.
En odotakaan että sitä voisi kukaan hiljaisuutta kammoava ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa hauska nähdä jokus hiljaisten illanvietto Kolme pariskuntaa keskenään, kukaan ei puhu mitään. Rouvat laittaa ruokaa hiljaisuudessa, isännät istuu olohuoneessa sohvalla nurkkiin tuijotellen. Ruokaillessa ei muuta sanota kuin ojentaisitko suolan. Saunoessa istutaan ihan hiljaa. Sitten onkin jo aika lähteä kotiin. Sanotaan heipat, muuta ei puhuta.
Miten te hiljaiset tuollaisen illanvieton koette? Kun kukaan ei puhuisi missään vaiheessa mitään? Olisiko tunne, että olipa mukavaa kun kerrankin oli ihan hiljaista eikä kukaan puhunut koko iltana. Ja olipa mukavaa tavat tuttuja vaikka en tiedä yhtään mitään heistä, kun eihän me olla missään vaiheessa mitään koskaan puhuttu.
Kun me introvertit kokoonnumme ja saunomme, meillä on hauskaa ja juttua riittää. Kerrankin saamme suunvuoron ja kerrankin on joku, joka aidosti haluaa kuunnella, mitä sanon. Se on todellista sielujen sympatiaa.
[iMiten te hiljaiset tuollaisen illanvieton koette
[/quote]
Yhtä hyvin voisi kysyä, miten te hölösuut koette illanvieton toistenne seurassa? Se on varmasti teille luonnollista, että suu soi taukoamatta. Hiljaisemmalle porukalle se taas tuntuu luonnollisemmalta, että sanoja vaihdetaan harvemmin ja nautitaan vaikka ihan siitä tunnelmasta ja hiljaisuudesta.
Tuossahan se ongelma itse asiassa onkin. Sosiaalinen papupata näkee yhdessäolossa vain sen yhden tason (pälättämisen) eikä kertakaikkiaan kykene ymmärtämään mitään muunlaista illanviettoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ihmiset ei viitti hölöttää idioottien kanssa turhanpäiväisistä asioista.
Tänään esittelemme malliesimerkin hiljaisemmasta yksilöstä, joka on muita parempi. Hän tietää mikä on turhanpäiväistä ja mikä tärkeää. Hänellä on myös varaa haukkua kaikkia omasta mielestään tyhjän hölöttäjiä idiooteiksi.
Ei ihme, että teistä syrjäänvetäytyjistä ei pidetä. Koska tuohan on tiedossa miten mulkkuja olette.
I can stand the eight-second-silence. Makes no problem.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ihmiset ei viitti hölöttää idioottien kanssa turhanpäiväisistä asioista.
Tänään esittelemme malliesimerkin hiljaisemmasta yksilöstä, joka on muita parempi. Hän tietää mikä on turhanpäiväistä ja mikä tärkeää. Hänellä on myös varaa haukkua kaikkia omasta mielestään tyhjän hölöttäjiä idiooteiksi.
Ei ihme, että teistä syrjäänvetäytyjistä ei pidetä. Koska tuohan on tiedossa miten mulkkuja olette.
Miksi edes olet kenenkään kaveri vai onko sinulla edes kavereita? Jos et ole kenestäkään kiinnostunut?
En ole sanonut, etten olisi kenestäkään kiinnostunut. Kavereita on pari-kolme eli juuri riittävästi. Näiden ihmisten kanssa on yhteiset intressit, yhteinen huumorintaju ja kemiat kohtaavat. Minä en jaksaisi ylläpitää suuria määriä ihmissuhteita. Ihmisten seura on uuvuttavaa emmekä me kavereidenkaan kesken joka viikko nähdä. 8-9 kertaa vuodessa, ja meille kaikille tämä sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pahalla, mutta taitaa sinulta puuttua vähän sitä sosiaalista lukutaitoa
Kuka sen päättää, mikä on kesken
Jeesuksen ristinkuoleman
tai ehtoollisen merkityksen uskonelämässä, jatkatko sinä keskustelua?
Jatkaisin, jos olisi siinä kohti sopiva rako uudelle keskustelunaiheelle
En, jos edellinen keskustelu olisi vielä kesken.niin silloin keskustelu on selvästi kesken. Tai jos ihmiset ovat yleisesti vielä kiinnostuneita jatkamaan edellistä aihetta.
Kai teillä nyt sen verran sosiaalista lukutaitoa on, että osaatte ihan itse määritellä milloin keskustelu on vielä kesken?
ok. Eli kun minä puhun, keskustelu on kesken, enkä voi tuoda uutta aihetta ja kun sinä puhut, sinä tiedät milloin hetki on valmis sille että Sinä voit ottaa uuden aiheen puhuttavaksi? Sinulle toivoisin isompia korvia ja pienempää suuta.
jos tuo oli johtopäätöksesi asiaa :)
selvisikö se jo sinulle? Minulle se oli selvää alusta pitäen. Tiesitkö muuten, että sanonta "ei pahalla" mielletään termiksi, jonka jälkeen puhuja aikoo sanoa jotain epäkohteliasta ja loukkaavaa?
[iMiten te hiljaiset tuollaisen illanvieton koette
Yhtä hyvin voisi kysyä, miten te hölösuut koette illanvieton toistenne seurassa? Se on varmasti teille luonnollista, että suu soi taukoamatta. Hiljaisemmalle porukalle se taas tuntuu luonnollisemmalta, että sanoja vaihdetaan harvemmin ja nautitaan vaikka ihan siitä tunnelmasta ja hiljaisuudesta.
Tuossahan se ongelma itse asiassa onkin. Sosiaalinen papupata näkee yhdessäolossa vain sen yhden tason (pälättämisen) eikä kertakaikkiaan kykene ymmärtämään mitään muunlaista illanviettoa.
Puhun sellaisista ihmisistä, jotka eivät puhu mitään. Edes oikeasti tutussa porukassa eivätkä kerro koskaan mitään itsestään.
Mitä sellaisesta illanvietosta tulee, jossa kukaan ei puhu MITÄÄN. Miksi edes vaivautua olemaan yhdessä, jos ei edes kuulumisia vaihdeta, tuijotellaan vaan jokainen nurkkaansa.
Ymmärrän oikein hyvin hiljaisemmat illanvietot, sitä en ymmärrä, miksi kukaan tulee mukaan jos ei ole halukas sanomaan yhtään mitään. Edes niissä hiljaisemmissa porukoissa ei puhu mitään tai vastaa. Mitä jos kaikki porukasta olisivat sellaisia. Kukaan ei sano sanaakaan. Ethän edes monen vuoden tuntemisen jälkeen voi sanoa tuntevasi ihmistä, jos et edes tiedä hänestä mitään. Kun niihin kuulumisiinkaan ei viitsitä vastata.
Tunnelma voi olla hieno hiljaisenakin, mutta sellainen hiljaisuus joka kestää koko illanvieton alusta loppuun.. No siitä tunnelmasta voin nauttia ihan ilan illanviettoakin. Voin istua vieraana jonkun sohvalla neljä tuntia puhumatta mitään (eikä kukaan muukaan sanoa mitään) tai voin istua saman neljä tuntia omalla sohvallani hiljaa.
Ei pahalla, mutta taitaa sinulta puuttua vähän sitä sosiaalista lukutaitoa
Kuka sen päättää, mikä on kesken
Jeesuksen ristinkuoleman
tai ehtoollisen merkityksen uskonelämässä, jatkatko sinä keskustelua?
Jatkaisin, jos olisi siinä kohti sopiva rako uudelle keskustelunaiheelle
En, jos edellinen keskustelu olisi vielä kesken.niin silloin keskustelu on selvästi kesken. Tai jos ihmiset ovat yleisesti vielä kiinnostuneita jatkamaan edellistä aihetta.
Kai teillä nyt sen verran sosiaalista lukutaitoa on, että osaatte ihan itse määritellä milloin keskustelu on vielä kesken?
ok. Eli kun minä puhun, keskustelu on kesken, enkä voi tuoda uutta aihetta ja kun sinä puhut, sinä tiedät milloin hetki on valmis sille että Sinä voit ottaa uuden aiheen puhuttavaksi? Sinulle toivoisin isompia korvia ja pienempää suuta.
jos tuo oli johtopäätöksesi asiaa :)
selvisikö se jo sinulle? Minulle se oli selvää alusta pitäen. Tiesitkö muuten, että sanonta "ei pahalla" mielletään termiksi, jonka jälkeen puhuja aikoo sanoa jotain epäkohteliasta ja loukkaavaa?
Se oli suora vastaus sinun epäkohteliaisuuteesi.
Ap haukutaan lyttyyn ja tuppisuuta ylistetään ja puolustellaan. No eipä ihmekään, kun Suomalaiset on muutenkin sellaista tuppisuu-kansaa.
Jos ette tienneet, niin se on kyllä kohteliasta ja normaalia osallistua seurassa keskusteluun ja kysellä myös toisten kuulumiset. Mikä pointti sellaisessa tapaamisessa muka on, että istutaan vain tunti tai pari sanomatta yhtään mitään?
Ap:tä kehottaisin kokeilemaan ihan piruuttaan sellaista, että kun seuraavan kerran menet kahville tuppisuun luo, niin et puhu yhtään mitään, et sanaakaan. Olet täysin hiljaa sinäkin ja katsot, yrittääkö se toinen sitten sanoa jotakin vai näyttääkö nauttivan täydestä hiljaisuudesta.
Toinen vaihtoehto on, että lakkaat vain tapaamasta tuppisuuta, ainakaan kahden kesken. Mitäpä sitä turhaan olisi sellaisen seurassa, jonka seurasta ei nauti. Ei väkisin tarvitse yrittää viihtyä, jos ei ole pakko.
kertokaas nyt te hiljaiset sitten miksi olette hiljaa? Miksi että halua kommunikoida? Jos toinen kaipaa edes pientä ajatustenvaihtoa, niin miksi hän ei ole sen arvoinen? Mä ymmärrän jos on joku adistneisuushäiriö tai kauheat traumat, että on siis oikeasti kommunikointiongelmia (jotka kyllä pitäisi hoitaa...) mutta jos ei ole niin miksi sitten olette vaan hiljaa? Ymmärrän senkin et porukassa ollaan hiljaa, mutta nenätysten? Eikös ole aika omahyväistä jatella vain omia tarpeitaan, eikä lainkaan ottaa ystävää ja hänen tarpeitaan huomioon? Ja jos ei pidä ihmisestä, niin miksi sitten olla hänen kanssaan? Eikös se ole aika loukkaavaa ja valheellista?
muutaman tietyn henkilön läheisyydessä.
Ihan vaan siksi että en jaksa sitä dissaamista mitä heidän suunnastaan tulee.
Yksi heistä on työkaverini.
Hän pyrkii mitätöimään kaiken sanomani.
Viimeinen pisara oli tämmöinen keskustelu.
Kaupunkiimme oli avattu uusi kauppa, jonka avajaisissa olin käynyt. Seuraavana päivänä ko. kaupasta tuli puhetta töissä, ja yksi kollegoista kysyi että missä tämä kauppa oikein on. Kerroin kaupan sijainnin ja sen mitä olin kaupasta tykännyt. Siinä vaiheessa tämä 'mitätöijäkollega' päätti osallistua keskusteluun toteamalla "ei se siellä voi olla". Sanoin, että oli se siellä ainakin vielä eilen. Ja tämä kollega vaan jatkoi jankkaamista "ei se siellä voi olla, ei se sinne mahdu". Muutaman kerran kerroin, että on se siellä, kävin siellä avajaisissa. En kuitenkaan viitsinyt ihan loputtomiin alkaa asiasta jankkaamaan vaan laitoin kuulokkeet päähän ja annoin hänen jatkaa jankkaamistaan ihan yksin.
Tuommoisia kaikki hänen kommenttinsa ovat olleet ihan kaikkeen mitä olen sanonut. Siispä päätin lopettaa hänen kanssaan puhumisen.
Moikkaan kyllä jos naamakkain satutaan johonkin, mutta muuten en juttele hänelle.
Työasioissa ei onneksi tarvitse hänen kanssaan kommunikoida ollenkaan.
Jos seurassasi ei ole kiva puhua, niin silloin olen hiljaa. En halua alkaa kinaamaan juttukavereiden kanssa.
- Televisiosarjojen juonenkäänteet (itse en katsele ko. sarjoja, joten en osannut nauraa oikeassa paikassa, enkä osannut sanoa mitään nerokasta siihen, oliko Ridge, Melissa, John vai Herbert hauskempi tyyppi vai näyttääkö Justine samalta kuin pomomme)
- Homojen oikeudet (olen hyvin konservatiivinen, joten hienotunteisuussyistä pysyin tässä kohdassa hiljaa)
- Thaimaan hintataso (en ole koskaan käynyt Thaimaassa, joten en osaa tähänkään asiaan sanoa painavaa sanaani)
- Kirkosta eroaminen ja pahan puhuminen kirkosta ja papeista (kuulun kirkkoon ja aion vastedeskin kuulua. En siis halunnut yhtyä äänekkääseen kuoroon, vaan pidin näkemykseni omana tietonani. Sitä tuskin olisi arvostettu keskustelussa. Ainakin kuulosti siltä.)
- Olutmerkkien vertailu (en käytä alkoholia)
- Keskustelu siitä, mikä määrä viiniä tarvitaan humaltumiseen (edelleenkään en käytä alkoholia, enkä osaa sanoa asiaan mitään)
- Loppuillasta äänekästä ja tauotonta keskustelua kavereista, kummin kaimoiosta ja heidän hauskoista sattumuksistaan. Kun yritän saada puheenvuoroa, kaksi tai kolme naista puhuu päälle ja jyrää ääneni alleen. Kohteliaisuussyistä annan heidän puhua ja hymyilen kohteliaasti.
Sitten olikin ilta lopuillaan ja aika suunnata kotia kohti. Jaa että nautinko illasta? En voi sanoa niin. Nauttivatko muut seurastani? En tiedä. Ainakin he saivat yleisön ja saivat toteuttaa ekstroverttiuttaan. Kysyikö kukaan minulta, mitä minulle kuuluu? Ei todellakaan.
ja kun sinä puhut, sinä tiedät milloin hetki on valmis sille että Sinä voit ottaa uuden aiheen puhuttavaksi? Sinulle toivoisin isompia korvia ja pienempää suuta.