Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset on seurassa hiljaa?
04.01.2013 |
Minusta huonoa ja junttia käytöstä on, jos 6 hengen seurassa (kolme pariskuntaa, kaikki tuttuja vuosien takaa) yksi nainen on lähes tuppisuuna koko ajan. Ja tätä tapahtuu aina. Tulee ihan hassu olo, kun joutuu lypsämään häntä ja koko ajan kyselemään jotain, ettei olisi yksinpuhelua, jos jää kahdestaan joksikin aikaa.
Kommentit (178)
Ja olenkin, jos joku tenttaa henkilökohtaisuuksia ja lypsää tietoja. Miksi et puhu itsestäsi ja omista asioistasi? Ole luonteva ja rupattele niitä näitä, mitä ja miksi sun pitää kysellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en. Yksi tuttavani ei edes tutussa seurassa juuri puhele,mutten koe sitä silti junttina käytöksenä, syynsä on jokaisella.
Kuusi henkeä on sen verran paljon, että niin monen ihmisen vilkkaanpuoleisessa keskustelussa voi olla vaikea saada sanaa väliin, jos on vähänkin arka keskeyttämään muita.
Kaikki eivät ole yhtä puheliaita jne. jne. mutta tuollaisessa tilanteessa hiljaisempikin todennäköisesti haluaa välillä olla äänessä, ettei vaikuttaisi oudolta. Sekin hyvä aikomus voi kuitenkin kilpistyä siihen, että ei saa sanaa väliin. Ihan oikeasti. Kokemusta on.
Tai muuten vain hiljainen. Ymmärrän häntä hyvin, ei minäkään ole puhelias, puhun vain kun on jotain oikeasti sanottavaa. Miksei hän saa olla sellainen kuin on? Onhan teitä muita siinä lörpöttelemässä, eikö yksi saa olla vähän hiljaisempikin? Haittaako pieni hiljainen hetki jotain, täytyykö ääntä olla taukoamatta?
Minä olen ujo ja introvertti, enkä kertakaikkiaan KEKSI mitään sanottavaa vaikka haluaisinkin. Nuorempana stressasin siitä ja yritin puoliväkisin sanoa edes jotain, ja yleensä se ulostullut oli ihan myötähäpeä-materiaalia... Nykyisin olen sellainen kuin olen enkä sitä häpeä.
Jos jotkut muut ei kestä sitä että toinen vaan on rauhallisesti hiljaa, niin se on niiden ongelma, ei minun. Itseäni ei vaivauta ollenkaan tilanne jossa olen jonkun kanssa kaksistaan, eikä puhuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olenkin, jos joku tenttaa henkilökohtaisuuksia ja lypsää tietoja. Miksi et puhu itsestäsi ja omista asioistasi? Ole luonteva ja rupattele niitä näitä, mitä ja miksi sun pitää kysellä?
yksin. Siksi on ihan kohteliasta kysyä mitä sinulle kuuluu, mitä teidän lapsille kuuluu jne. ap. Se on vastavuoroista keskustelua
Tai muuten vain hiljainen. Ymmärrän häntä hyvin, ei minäkään ole puhelias, puhun vain kun on jotain oikeasti sanottavaa. Miksei hän saa olla sellainen kuin on? Onhan teitä muita siinä lörpöttelemässä, eikö yksi saa olla vähän hiljaisempikin? Haittaako pieni hiljainen hetki jotain, täytyykö ääntä olla taukoamatta?
se vaan tuntuu niin tyhmältä kun saa yksin puhua eikä toinen puhu vaikka kuinka kannustaisi. ap. Olisi ihan kiva kuulla hänenkin kuulumisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ujo ja introvertti, enkä kertakaikkiaan KEKSI mitään sanottavaa vaikka haluaisinkin. Nuorempana stressasin siitä ja yritin puoliväkisin sanoa edes jotain, ja yleensä se ulostullut oli ihan myötähäpeä-materiaalia... Nykyisin olen sellainen kuin olen enkä sitä häpeä. Jos jotkut muut ei kestä sitä että toinen vaan on rauhallisesti hiljaa, niin se on niiden ongelma, ei minun. Itseäni ei vaivauta ollenkaan tilanne jossa olen jonkun kanssa kaksistaan, eikä puhuta mitään.
ja kurja sellainen
Nimenomaan se on kaikkien muiden ongelma =) ap
ja kurja sellainen
Minusta kannattaisi niiden "puheriippuvaisten" opetella sietämään hiljaisuutta ja erilaisuutta. Siedämmehän me hiljaisetkin teidän pölötystänne, vaikka se usein kuulostaakin typerältä ja tyhjänpäiväiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varsinkin jos ja kun jäämme kahdestaan, niin olen ainoa äänessä olija
Tai muuten vain hiljainen. Ymmärrän häntä hyvin, ei minäkään ole puhelias, puhun vain kun on jotain oikeasti sanottavaa. Miksei hän saa olla sellainen kuin on? Onhan teitä muita siinä lörpöttelemässä, eikö yksi saa olla vähän hiljaisempikin? Haittaako pieni hiljainen hetki jotain, täytyykö ääntä olla taukoamatta?
se vaan tuntuu niin tyhmältä kun saa yksin puhua eikä toinen puhu vaikka kuinka kannustaisi. ap. Olisi ihan kiva kuulla hänenkin kuulumisiaan.
Kunnioita hänen kantaansa, jos hän ei halua avautua kuulumisistaan, ei sinun tarvitse niitä udella. Voit aivan hyvin olla hiljaa sinäkin. Ei ihmisten ole mikään pakko puhua koko aikaa vaikka olisivatkin kahden kesken.
Minäkin nuorena luulin että pitää, ja oli kiusallista kun en keksinyt mitään sanottavaa ja olin ujo ja hiljainen. Nyt olen hyväksynyt sen, hiljaisuus ei ole yhtään huonompi ominaisuus kuin puheliaisuuskaan. Turhaa pälpätystä on muutenkin liikaa. Oppikoot ne puheliaat nauttimaan joskus hiljaisuudesta, me hiljaiset ollaan jouduttu väkisin puhumisen kohteeksi liian usein.
Nimenomaan se on kaikkien muiden ongelma =) ap ja kurja sellainen
Minusta kannattaisi niiden "puheriippuvaisten" opetella sietämään hiljaisuutta ja erilaisuutta. Siedämmehän me hiljaisetkin teidän pölötystänne, vaikka se usein kuulostaakin typerältä ja tyhjänpäiväiseltä.
Jos yleensä sovitaan tapaaminen niin onhan se aika outoa ja yksipuolista, että toinen kertoo kuulumisiaan ja toinen vaan kuuntelee. Eikö? Hiljaa voi olla yksin, sen takia ei tarvitse sopia tapaamista ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varsinkin jos ja kun jäämme kahdestaan, niin olen ainoa äänessä olija
Tai muuten vain hiljainen. Ymmärrän häntä hyvin, ei minäkään ole puhelias, puhun vain kun on jotain oikeasti sanottavaa. Miksei hän saa olla sellainen kuin on? Onhan teitä muita siinä lörpöttelemässä, eikö yksi saa olla vähän hiljaisempikin? Haittaako pieni hiljainen hetki jotain, täytyykö ääntä olla taukoamatta?
se vaan tuntuu niin tyhmältä kun saa yksin puhua eikä toinen puhu vaikka kuinka kannustaisi. ap. Olisi ihan kiva kuulla hänenkin kuulumisiaan.
Kunnioita hänen kantaansa, jos hän ei halua avautua kuulumisistaan, ei sinun tarvitse niitä udella. Voit aivan hyvin olla hiljaa sinäkin. Ei ihmisten ole mikään pakko puhua koko aikaa vaikka olisivatkin kahden kesken. Minäkin nuorena luulin että pitää, ja oli kiusallista kun en keksinyt mitään sanottavaa ja olin ujo ja hiljainen. Nyt olen hyväksynyt sen, hiljaisuus ei ole yhtään huonompi ominaisuus kuin puheliaisuuskaan. Turhaa pälpätystä on muutenkin liikaa. Oppikoot ne puheliaat nauttimaan joskus hiljaisuudesta, me hiljaiset ollaan jouduttu väkisin puhumisen kohteeksi liian usein.
Katsella kaukaisuuteen ja juoda kahvia ystävä vieressä? Hiljaa voi olla yksin. ap
Että miksikö kaikki ei oo samanlaisia kuin sinä?? Onhan se tietty tosi kurjaa:D MItäpä jos opettelisit hieman kunnioittamaan niitäkin jotka eivät ole sellaisia kun sinä haluaisit? Voisi auttaa heitä osallistumaankin keskusteluun. Jotkut ovat ujoja ja vaikka itse en ole, jossakin päällepäsmäriseurassa tulee sellainen olo etten saa suutani auki. Joskus on tosi vaikea osallistua keskusteluun jos keskustelun aihe on kauhean asenteellinen tai negatiivinen enkä tunne ihmisiä niin hyvin että haluaisin avata jonkun kiivaan keskustelun. Hyvä tapa avata keskustelua on olla hienotunteisen kiinnostunut muista, ja sosiaaliseen älykkyyteen kuuluu se, että sen oman puheenpulputuksen sijaan osaa tunnustella millaisissa aihepiireissä se toinen ehkä liikustkelee. Samalla voi tutustua toiseen ihan oikeastikin. Kaikki eivät osaa tyhjänpäiväistä kälätystä. Taidat olla aika nuori...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan se on kaikkien muiden ongelma =) ap ja kurja sellainen
Minusta kannattaisi niiden "puheriippuvaisten" opetella sietämään hiljaisuutta ja erilaisuutta. Siedämmehän me hiljaisetkin teidän pölötystänne, vaikka se usein kuulostaakin typerältä ja tyhjänpäiväiseltä.
Jos yleensä sovitaan tapaaminen niin onhan se aika outoa ja yksipuolista, että toinen kertoo kuulumisiaan ja toinen vaan kuuntelee. Eikö? Hiljaa voi olla yksin, sen takia ei tarvitse sopia tapaamista ystävän kanssa.
kutsuu luokseen, jonne tulee toinenkin pariskunta, eikö olisi juntimpaa olla menemättä?
viittaan nyt aloitukseen - ohis
seurasta voi silti nauttia, vaikka ei itse juttua väännä...
Että miksikö kaikki ei oo samanlaisia kuin sinä?? Onhan se tietty tosi kurjaa:D MItäpä jos opettelisit hieman kunnioittamaan niitäkin jotka eivät ole sellaisia kun sinä haluaisit? Voisi auttaa heitä osallistumaankin keskusteluun. Jotkut ovat ujoja ja vaikka itse en ole, jossakin päällepäsmäriseurassa tulee sellainen olo etten saa suutani auki. Joskus on tosi vaikea osallistua keskusteluun jos keskustelun aihe on kauhean asenteellinen tai negatiivinen enkä tunne ihmisiä niin hyvin että haluaisin avata jonkun kiivaan keskustelun. Hyvä tapa avata keskustelua on olla hienotunteisen kiinnostunut muista, ja sosiaaliseen älykkyyteen kuuluu se, että sen oman puheenpulputuksen sijaan osaa tunnustella millaisissa aihepiireissä se toinen ehkä liikustkelee. Samalla voi tutustua toiseen ihan oikeastikin. Kaikki eivät osaa tyhjänpäiväistä kälätystä. Taidat olla aika nuori...?
keskusteluun, niin ei ole onnistunut. Jos kysyn mitä kuuluu, niin onko se turhanpäiväistä kälätystä? Itse taidat olla nuori, jos et ole törmännyt erilaisiin ihmisiin tämän vertaa. Olen itse 42v. Enköhän osaa jo työni vuoksi small talkia ventovieraidenkin kanssa =) älä huoli
Nimenomaan se on kaikkien muiden ongelma =) ap ja kurja sellainen
Minusta kannattaisi niiden "puheriippuvaisten" opetella sietämään hiljaisuutta ja erilaisuutta. Siedämmehän me hiljaisetkin teidän pölötystänne, vaikka se usein kuulostaakin typerältä ja tyhjänpäiväiseltä.
Jos yleensä sovitaan tapaaminen niin onhan se aika outoa ja yksipuolista, että toinen kertoo kuulumisiaan ja toinen vaan kuuntelee. Eikö? Hiljaa voi olla yksin, sen takia ei tarvitse sopia tapaamista ystävän kanssa.
kutsuu luokseen, jonne tulee toinenkin pariskunta, eikö olisi juntimpaa olla menemättä? viittaan nyt aloitukseen - ohis seurasta voi silti nauttia, vaikka ei itse juttua väännä...
siis näin viimeksi uudenvuoden aattona
Koko ajan on ajatuksia ja kommennetja tulossa suusta ulos, mutta vaikka kuinka yritän suuni ei vain aukea.
Edes pikku hiprakassa se ei onnistu.
Ja sillon harvoin kun alan jotain puhua jännitys iskee päälle niin kovaa, että puhun naama tuli punaisena ihan mitä sattuu.
Ja vielä viikkojen päästä soimaan itseäni kun tuli mokattua.
Jos yleensä sovitaan tapaaminen niin onhan se aika outoa ja yksipuolista, että toinen kertoo kuulumisiaan ja toinen vaan kuuntelee. Eikö? Hiljaa voi olla yksin, sen takia ei tarvitse sopia tapaamista ystävän kanssa.
Mä ainakin pidän toisten juttujen kuuntelemisesta. Isommassa tai vieraassa seurassa saatan olla hiljainen, mutta tykkään kuunnella kun muut puhuvat. Olen ehkä muutenkin vähän passiivinen luonteeltani.
Lisäksi mun on joskus vaikea keksiä mitään sanottavaa nopeasti. Tuttujen ihmisten kanssa voin olla taas hyvinkin äänekäs.
Miksi sitten sopia tapaaminen jos ei keskustella? Mikä on tapaamisen pointti?
No varsinkin jos ja kun jäämme kahdestaan, niin olen ainoa äänessä olija
Tai muuten vain hiljainen. Ymmärrän häntä hyvin, ei minäkään ole puhelias, puhun vain kun on jotain oikeasti sanottavaa. Miksei hän saa olla sellainen kuin on? Onhan teitä muita siinä lörpöttelemässä, eikö yksi saa olla vähän hiljaisempikin? Haittaako pieni hiljainen hetki jotain, täytyykö ääntä olla taukoamatta?
se vaan tuntuu niin tyhmältä kun saa yksin puhua eikä toinen puhu vaikka kuinka kannustaisi. ap. Olisi ihan kiva kuulla hänenkin kuulumisiaan.
Kunnioita hänen kantaansa, jos hän ei halua avautua kuulumisistaan, ei sinun tarvitse niitä udella. Voit aivan hyvin olla hiljaa sinäkin. Ei ihmisten ole mikään pakko puhua koko aikaa vaikka olisivatkin kahden kesken. Minäkin nuorena luulin että pitää, ja oli kiusallista kun en keksinyt mitään sanottavaa ja olin ujo ja hiljainen. Nyt olen hyväksynyt sen, hiljaisuus ei ole yhtään huonompi ominaisuus kuin puheliaisuuskaan. Turhaa pälpätystä on muutenkin liikaa. Oppikoot ne puheliaat nauttimaan joskus hiljaisuudesta, me hiljaiset ollaan jouduttu väkisin puhumisen kohteeksi liian usein.
Katsella kaukaisuuteen ja juoda kahvia ystävä vieressä? Hiljaa voi olla yksin. ap
että hiljaisetkin ihmiset tykkäävät joskus tavata muita ihmisiä. Ihan vaikka kuunnellakseen niiden juttuja, ja osallistuakseen omalla pienellä hiljaisella tavallaan keskusteluun. Ja jos ollaan pariskuntana liikkeellä, saattaa puoliso olla sosiaalisempi ja puheliaampi. Eikö sun mielestä hiljaisilla ihmisillä ole oikeutta liikkua kodin ulkopuolella? Miksi puheliaisuutta pidetään arvostetumpana ominaisuutena kuin hiljaisuutta, vaikka puhe olisi ihan diipadaapaa? Miksei voi nauttia hyvästä ruuasta, juomasta, tanssimisesta, ihmisten katselusta, kauniista ilmasta ihan ilman hölötystä joskus?
Mikä sinua niin vaivaa siinä ettei joku ole puhelias?
Aina kun olen yrittänyt sanoa jotakin, joko aletaan puhua päälle tai ei huomioida sanomisiani laisinkaan.
Joten olen sitten hiljaa kun ei ketään kiinnosta, mitä asiaa minulla on.