Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset on seurassa hiljaa?
04.01.2013 |
Minusta huonoa ja junttia käytöstä on, jos 6 hengen seurassa (kolme pariskuntaa, kaikki tuttuja vuosien takaa) yksi nainen on lähes tuppisuuna koko ajan. Ja tätä tapahtuu aina. Tulee ihan hassu olo, kun joutuu lypsämään häntä ja koko ajan kyselemään jotain, ettei olisi yksinpuhelua, jos jää kahdestaan joksikin aikaa.
Kommentit (178)
joka aina illanvietoissa alkoi mielellään keskustelemaan aiheista joista tiesi ettei minulla ollut mitään tietoa tai kokemusta. Esim. kirjailijat joita en ole lukenut, elokuvat/elokuvagenret joita en ole nähnyt tai joista en ole kiinnostunut, musiikki jota en tunne. Ihan ok minusta oli kuunnella hissukseen kun muut näistä keskustelivat, toki jos keskustelu jatkui pitkään saatoin vaipua omiin ajatuksiini. Tämäpä ei ystävälleni käynytkään vaan hän alkoi tenttaamaan että miksi en osallistu keskusteluun. Suuttui oikein ja vaati että minun pitää sitten kysellä jos en kerran mitään asiasta tiedä.
Eipä paljon kiinnosta kysellä jonkun bändin tietyn keikan kakkossetin kitarariffistä jos en tunne koko hemmetin bändiä.
Ihme kiristelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän noita totaalihiöjaisia kyllä tavattoman itsekkäinä ja huonokäutöksinä. Eivät vaivaudu kantamaan vastuuta kaikkien viihtyvyydestä, vaan keskittyvät itseensä. Ujo voi olla, mutta kyllä hyvä tapa on edes seurata keskustelua ja osoittaa toisten asioiden olevan kiinnostavia.
Useinhan elämä opettaa käytöstapoja ja tuo totaalituppisuisuus katoaa. Mä olen muutamaan just noin 20+ tavannut eikä sellainen hyvä kyllä anna hyvää kuvaa itsestään.
Keskustelutaitoja voi ihan opetella, usein riittää ihan se että on toisesta kiinnostunut.
Jos yleensä sovitaan tapaaminen niin onhan se aika outoa ja yksipuolista, että toinen kertoo kuulumisiaan ja toinen vaan kuuntelee. Eikö? Hiljaa voi olla yksin, sen takia ei tarvitse sopia tapaamista ystävän kanssa.
Mä ainakin pidän toisten juttujen kuuntelemisesta. Isommassa tai vieraassa seurassa saatan olla hiljainen, mutta tykkään kuunnella kun muut puhuvat. Olen ehkä muutenkin vähän passiivinen luonteeltani. Lisäksi mun on joskus vaikea keksiä mitään sanottavaa nopeasti. Tuttujen ihmisten kanssa voin olla taas hyvinkin äänekäs.
Mä olen samanlainen. Kuuntelen mielelläni ja kyllä mun ilmeistä tai muusta reagoinnista näkee, että olen jutuissa mukana vaikken itse puhukaan.
ei heidän tarvitse muuttaa käytöstään minun takia, vaan heidän itsensä.
Heidän itsensä takia? Siis jos hiljainen yksilä on sujunut luonteensa kanssa ja kokee luonnolliseksi olla hiljaa, niin mikä tää "heidän itsensä takia"-juttu on? Ja mitä tää "normaali" keskustelu on? Että pitäisi vastata, kun sinä utelet toisten asioita? Että heidän pitäisi kysellä sinun asioitasi ja kuunnella, kun lässytät tylsästä elämästäsi?
Minusta nyt vaan yleensä on tapana jutella kaverien kesken, ei se mitään utelua ole. ap
Sinä sinä sinä sinä. Se on tärkeintä mistä sinä tykkäät ja mikä sinulla on tapana. Mitä jos otatte uuden tavan ja alatte käymään kahvilla joskus tämän kaverisi ehdoilla. Nautitte kahvilan äänistä, tuoksuista ja hyvistä mauista ilman turhaa puhumista. Olisiko kamalaa? Kaverisi voisi nauttia kun ei tarvitsisi väkisin jutella. Olisiko liikaa vaadittu tehdä joskus joku toinen iloiseksi, eikä vaan omaa napaa ajatella?
Jos näin tehdään niin todennäköisesti seuraavaksi netissä kysyy onko kaikki ok,kun en puhunut mitään? että näin ap
No jos sinun ja kaveriesi tapaamiset on lässytystä tylsistä elämistänne niin ok. Minusta nyt vaan yleensä on tapana jutella kaverien kesken, ei se mitään utelua ole. ap
Siinäpä se juttu kuule onkin, että ne ihmiset joiden kanssa kemiat ja intressit kohtaavat, niin ei tule lässytettyä mistään tylsästä. Näiden ihmisten kanssa voi istua myös ihan hiljaa ja se on kaikille ok. Sitten kun joudut sellaisen ihmisen seuraan, jota et tunne ja jonka habitus huokuu hieman sellaista fiilistä, että mitään yhteistä ei ole eikä kiinnosta jutella, niin silloin se "keskustelu" nimenomaan on tätä utelua ja tylsää lässytystä. Edes sinä et ole kaikkien mielestä kiinnostava yksilö.
ja nelistään miesten kanssa en myöskään lähde mihinkään mökkireissulle tms, jossa pitää olla kaksin naisen kanssa. Ei voi mitään, en minä enempään veny. Jos hän nauttii minun seurastani ja yksinpuhelustani niin ok, mutta minä en enää nauti tästä tilanteesta. ap (valitettavasti näin ajattelee moni muukin tuttavistamme)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap sinä, ja mua häiritsisi toisen hiljaisuus, niin kysyisin kyllä ystävältäni mitä hän miettii. Jos ihminen ei mitään puhu, niin onhan hänellä joku ongelma; joko tuntee olonsa jännittyneeksi seurassasi tai sitten on jotain henk.koht ongelmia. Jos hän on vain ujo, niin kyllähän ihmisen kanssa silti juttuun pääsee, ehkäpä jopa mielenkiintoisista asioista. Kaikki eivät osaa/halua puhella niitä näitä vain siksi ettei olisi hiljaista. Mitäpä jos itse hiljenisit ja käyttäisit suurenmoisia keskustelutaitojasi päästäksesi samalla aaltopituudelle sen hiljaisen kanssa? Etkä oletaisi että hänen pitää päästä siihen sun kanssa? Kyllä junttia on ennenkaikkea luulla et se mitä minä edustan on se oikea ja se erilainen on väärä.
- ei mikään
- miksi niin kysyt, kaikki ok jne
en minä puhu siksi, että vältän hiljaisuutta. Kun hiljenen, niin hiljaisuutta on sitten vaikka kokonainen tunti. Enhän minä ole omaa elämääni oikeaksi sanonut vaan odotan hieman hänen vastaantuloa. Miksi hänellä olisi oikeus olla tuppisuuna aina joka paikassa?
Jos yleensä sovitaan tapaaminen niin onhan se aika outoa ja yksipuolista, että toinen kertoo kuulumisiaan ja toinen vaan kuuntelee. Eikö? Hiljaa voi olla yksin, sen takia ei tarvitse sopia tapaamista ystävän kanssa.
Mä ainakin pidän toisten juttujen kuuntelemisesta. Isommassa tai vieraassa seurassa saatan olla hiljainen, mutta tykkään kuunnella kun muut puhuvat. Olen ehkä muutenkin vähän passiivinen luonteeltani. Lisäksi mun on joskus vaikea keksiä mitään sanottavaa nopeasti. Tuttujen ihmisten kanssa voin olla taas hyvinkin äänekäs.
Mä olen samanlainen. Kuuntelen mielelläni ja kyllä mun ilmeistä tai muusta reagoinnista näkee, että olen jutuissa mukana vaikken itse puhukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän noita totaalihiöjaisia kyllä tavattoman itsekkäinä ja huonokäutöksinä.
Yleensä yletön äänekkyys on huonoa käytöstä, mutta nyt kuulen ihan ekaa kertaa, että luonteeltaan hiljaiset ovat luonnostaan huonokäytöksisiä. Entä mitä itsekästä hiljaisuudessa on?
Eivät vaivaudu kantamaan vastuuta kaikkien viihtyvyydestä, vaan keskittyvät itseensä.
Jaaha, siinä se vastaus tulikin: ovat itsekkäitä, kun eivät viihdytä Sinua. Sana "vastuu" kyllä nauratti tässä yhteydessä käytettynä.
Ujo voi olla, mutta kyllä hyvä tapa on edes seurata keskustelua ja osoittaa toisten asioiden olevan kiinnostavia.
Mitäpä jos sinä oletkin juttuinesi saatanan tylsä? Niin mielinkielin ei kenenkään tarvitse olla, että esittää kiinnostunutta "vastuun" ja "viihdyttämisen" nimissä.
Keskustelutaitoja voi ihan opetella, usein riittää ihan se että on toisesta kiinnostunut.
Se vaatii sen, että sen toisen pitäisi ihan oikeasti olla kiinnostava, jotta siitä voisi kiinnostua. Se on ilkeää, kun tuuli heiluttaa tylsimyksen alaleukaa ilman ajatusta ja tämä vaatii vielä huomiota.
Niin että teitä pitää kyllä viihdyttää..
Sisälukutaidosta sinulle hylätty.
En minä hiljaisena VAADI, että muun kertovat juttuja. Kertovat jos ovat kertoakseen. Jos haluavat olla hiljaa, niin sitten ollaan hiljaa. Kumpainenkin ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap sinä, ja mua häiritsisi toisen hiljaisuus, niin kysyisin kyllä ystävältäni mitä hän miettii. Jos ihminen ei mitään puhu, niin onhan hänellä joku ongelma; joko tuntee olonsa jännittyneeksi seurassasi tai sitten on jotain henk.koht ongelmia. Jos hän on vain ujo, niin kyllähän ihmisen kanssa silti juttuun pääsee, ehkäpä jopa mielenkiintoisista asioista. Kaikki eivät osaa/halua puhella niitä näitä vain siksi ettei olisi hiljaista. Mitäpä jos itse hiljenisit ja käyttäisit suurenmoisia keskustelutaitojasi päästäksesi samalla aaltopituudelle sen hiljaisen kanssa? Etkä oletaisi että hänen pitää päästä siihen sun kanssa? Kyllä junttia on ennenkaikkea luulla et se mitä minä edustan on se oikea ja se erilainen on väärä.
- ei mikään - miksi niin kysyt, kaikki ok jne en minä puhu siksi, että vältän hiljaisuutta. Kun hiljenen, niin hiljaisuutta on sitten vaikka kokonainen tunti. Enhän minä ole omaa elämääni oikeaksi sanonut vaan odotan hieman hänen vastaantuloa. Miksi hänellä olisi oikeus olla tuppisuuna aina joka paikassa?
että susta on kurjaa kun hän ei keskustele ollenkaan. Ehkä sitten selviää syykin siihen? Kyllä munkin mielestä ihmissuhteiden ydin on jakaminen. Ja jos ei ole mitään jaettavaa, niin on sitten kiinnostunut toisesta. Miksi olla tekemisissä jos toista ei kiinnosta mikään? Ja ihmissuhde on vastavuoroinen, jos ei ole ei ole mitään tasavertaista ihmissuhdetta. Miksi ap sä olet tuon ihmisen kanssa tekemisissä?
Aina kun olen yrittänyt sanoa jotakin, joko aletaan puhua päälle tai ei huomioida sanomisiani laisinkaan.
Joten olen sitten hiljaa kun ei ketään kiinnosta, mitä asiaa minulla on.
Mä en tosin ole sellainen, että kahden kesken olisin vain hiljaa. Suurimmillaan mun hiljaisuus on yli 4 hengen porukassa, ei niin läheisten ja puheliaiden ihmisten seurassa. Lisäksi mulla vaikuttaa hirveästi ihan vireystila. Vähänkin väsyneenä olen usein tosi hiljainen, aivot vaan ei toimi niin että keksisin mitään sanottavaa. Erityisen hyvänä ja virkeänä päivänä taas olen ekstrovertimpi kuin ehkä oikeasti olenkaan. Tutussa porukassa sitten olenkin aika puhelias, tai ainakin normaalin puhelias.
Mutta. Mulla on ihan sama kokemus kuin lainaamallani kirjoittajalla siitä, että jos mä yritänkin jotakin sanoa niin sitä ei noteerata mitenkään (vaikka kaikki varmasti kuulevat), parhaimmillaankin ehkä tosiaan vaan vilkaistaan neljäsosasekunnin ajan ja aletaan puhua päälle. Usein vähänkin isommassa porukassa myös ihmiset huutavat kilpaa. Mulla ei sellaiseen ole intressiä, ja lisäksi tuntuu että mun pitäisi huutamisen lisäksi varmaan hyppiä pöydällä, että mut noteerattaisiin. Mä en kertakaikkiaan jaksa kilpailla suunvuorosta huutamalla päälle. Kai ne päällehuutajat sitten kokevat mun olevan epäkohtelias, kun en puhu mitään...
Tämä nyt ei mene ihan samaan kategoriaan ap:n kokemusten kanssa, mutta vastasin ihan otsikon pohjalta. Eli jos ei ajatella vain tätä ap:n tuttua, niin yksi syy tuppisuuna olemiseen voi olla tuo yllä kuvailtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap sinä, ja mua häiritsisi toisen hiljaisuus, niin kysyisin kyllä ystävältäni mitä hän miettii. Jos ihminen ei mitään puhu, niin onhan hänellä joku ongelma; joko tuntee olonsa jännittyneeksi seurassasi tai sitten on jotain henk.koht ongelmia. Jos hän on vain ujo, niin kyllähän ihmisen kanssa silti juttuun pääsee, ehkäpä jopa mielenkiintoisista asioista. Kaikki eivät osaa/halua puhella niitä näitä vain siksi ettei olisi hiljaista. Mitäpä jos itse hiljenisit ja käyttäisit suurenmoisia keskustelutaitojasi päästäksesi samalla aaltopituudelle sen hiljaisen kanssa? Etkä oletaisi että hänen pitää päästä siihen sun kanssa? Kyllä junttia on ennenkaikkea luulla et se mitä minä edustan on se oikea ja se erilainen on väärä.
- ei mikään - miksi niin kysyt, kaikki ok jne en minä puhu siksi, että vältän hiljaisuutta. Kun hiljenen, niin hiljaisuutta on sitten vaikka kokonainen tunti. Enhän minä ole omaa elämääni oikeaksi sanonut vaan odotan hieman hänen vastaantuloa. Miksi hänellä olisi oikeus olla tuppisuuna aina joka paikassa?
että susta on kurjaa kun hän ei keskustele ollenkaan. Ehkä sitten selviää syykin siihen? Kyllä munkin mielestä ihmissuhteiden ydin on jakaminen. Ja jos ei ole mitään jaettavaa, niin on sitten kiinnostunut toisesta. Miksi olla tekemisissä jos toista ei kiinnosta mikään? Ja ihmissuhde on vastavuoroinen, jos ei ole ei ole mitään tasavertaista ihmissuhdetta. Miksi ap sä olet tuon ihmisen kanssa tekemisissä?
Miehemme ovat ystäviä, siten olemme tutustuneet. Ilmeisesti hänellä ei ole juurikaan kavereita / ystäviä, jos ja kun haluaa minun kanssa olla vaikka ei mitään puhukaan. Olen ystävällisyyttäni lähtenyt kahville, mutta ei niistä tapaamisista mitään tule. ap
kertokaas nyt te hiljaiset sitten miksi olette hiljaa? Miksi että halua kommunikoida? Jos toinen kaipaa edes pientä ajatustenvaihtoa, niin miksi hän ei ole sen arvoinen? Mä ymmärrän jos on joku adistneisuushäiriö tai kauheat traumat, että on siis oikeasti kommunikointiongelmia (jotka kyllä pitäisi hoitaa...) mutta jos ei ole niin miksi sitten olette vaan hiljaa? Ymmärrän senkin et porukassa ollaan hiljaa, mutta nenätysten? Eikös ole aika omahyväistä jatella vain omia tarpeitaan, eikä lainkaan ottaa ystävää ja hänen tarpeitaan huomioon? Ja jos ei pidä ihmisestä, niin miksi sitten olla hänen kanssaan? Eikös se ole aika loukkaavaa ja valheellista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaivaa, että en jaksa olla itse koko ajan äänessä
Miksi sitten sopia tapaaminen jos ei keskustella? Mikä on tapaamisen pointti?
No varsinkin jos ja kun jäämme kahdestaan, niin olen ainoa äänessä olija
Tai muuten vain hiljainen. Ymmärrän häntä hyvin, ei minäkään ole puhelias, puhun vain kun on jotain oikeasti sanottavaa. Miksei hän saa olla sellainen kuin on? Onhan teitä muita siinä lörpöttelemässä, eikö yksi saa olla vähän hiljaisempikin? Haittaako pieni hiljainen hetki jotain, täytyykö ääntä olla taukoamatta?
se vaan tuntuu niin tyhmältä kun saa yksin puhua eikä toinen puhu vaikka kuinka kannustaisi. ap. Olisi ihan kiva kuulla hänenkin kuulumisiaan.
Kunnioita hänen kantaansa, jos hän ei halua avautua kuulumisistaan, ei sinun tarvitse niitä udella. Voit aivan hyvin olla hiljaa sinäkin. Ei ihmisten ole mikään pakko puhua koko aikaa vaikka olisivatkin kahden kesken. Minäkin nuorena luulin että pitää, ja oli kiusallista kun en keksinyt mitään sanottavaa ja olin ujo ja hiljainen. Nyt olen hyväksynyt sen, hiljaisuus ei ole yhtään huonompi ominaisuus kuin puheliaisuuskaan. Turhaa pälpätystä on muutenkin liikaa. Oppikoot ne puheliaat nauttimaan joskus hiljaisuudesta, me hiljaiset ollaan jouduttu väkisin puhumisen kohteeksi liian usein.
Katsella kaukaisuuteen ja juoda kahvia ystävä vieressä? Hiljaa voi olla yksin. ap
että hiljaisetkin ihmiset tykkäävät joskus tavata muita ihmisiä. Ihan vaikka kuunnellakseen niiden juttuja, ja osallistuakseen omalla pienellä hiljaisella tavallaan keskusteluun. Ja jos ollaan pariskuntana liikkeellä, saattaa puoliso olla sosiaalisempi ja puheliaampi. Eikö sun mielestä hiljaisilla ihmisillä ole oikeutta liikkua kodin ulkopuolella? Miksi puheliaisuutta pidetään arvostetumpana ominaisuutena kuin hiljaisuutta, vaikka puhe olisi ihan diipadaapaa? Miksei voi nauttia hyvästä ruuasta, juomasta, tanssimisesta, ihmisten katselusta, kauniista ilmasta ihan ilman hölötystä joskus? Mikä sinua niin vaivaa siinä ettei joku ole puhelias?
ja jos en ole, niin ollaan hiljaa vaikka tunti. Sitten tapaamiset alkaa vähentyä, koska ei ole kivaa tavata ja olla itse se aloitteen tekevä ja puhelias, kun toinen ei yhtään tule vastaan. Ja näin on käynytkin muutamien ihmisten kanssa. On todella raskasta olla kahdestaan kaverin kanssa joka ei puhu ja tuijottelee kengänkärkiä kun vastaa jotain. Niin se vaan on. ap
Ethän sinä kahdestaan silloin ole, jos teitä on kolme ystäväpariskuntaa. Sinä puhelias, yksi hiljainen, entä ne muut?
Ikää sulla on jo sen verran, että erilaisuuden sietämisen opettelua voisi olla korkea aika harjoitella ;) Ehkä sitten huomasit ettei sun tarvitse kantaa huolta toisen puhumattomuudesta tai puhumisista.
kertokaas nyt te hiljaiset sitten miksi olette hiljaa? Miksi että halua kommunikoida? Jos toinen kaipaa edes pientä ajatustenvaihtoa, niin miksi hän ei ole sen arvoinen? Mä ymmärrän jos on joku adistneisuushäiriö tai kauheat traumat, että on siis oikeasti kommunikointiongelmia (jotka kyllä pitäisi hoitaa...) mutta jos ei ole niin miksi sitten olette vaan hiljaa? Ymmärrän senkin et porukassa ollaan hiljaa, mutta nenätysten? Eikös ole aika omahyväistä jatella vain omia tarpeitaan, eikä lainkaan ottaa ystävää ja hänen tarpeitaan huomioon? Ja jos ei pidä ihmisestä, niin miksi sitten olla hänen kanssaan? Eikös se ole aika loukkaavaa ja valheellista?
Mä luulen, että kovin paljon tuollaisia kahden kesken hiljaa -tyyppejä ei edes ole. Ja on toki eri asia olla se tunti TÄYSIN hiljaa jos toinen ei sano mitään verratuna siihen, että esim. 5 minuutin hiljaisuus välillä olisi ihan ok.
Moni tähänkin ketjuun vastanneista hiljaisista lienee näitä porukassa hiljaisia. Sitten taas kahdenkeskenkin totaalihiljaisilla ehkä on jonkinlainen sosiaalinen kammo tms, en usko että kovinkaan moni ihan omilla aivoillaan ajatteleva hiljainen on sitä mieltä, että "minäpä voin olla koko ajan vain hiljaa ja antaa tuon toisen viihdyttää minua".
Aina kun olen yrittänyt sanoa jotakin, joko aletaan puhua päälle tai ei huomioida sanomisiani laisinkaan.
Joten olen sitten hiljaa kun ei ketään kiinnosta, mitä asiaa minulla on.
Mä en tosin ole sellainen, että kahden kesken olisin vain hiljaa. Suurimmillaan mun hiljaisuus on yli 4 hengen porukassa, ei niin läheisten ja puheliaiden ihmisten seurassa. Lisäksi mulla vaikuttaa hirveästi ihan vireystila. Vähänkin väsyneenä olen usein tosi hiljainen, aivot vaan ei toimi niin että keksisin mitään sanottavaa. Erityisen hyvänä ja virkeänä päivänä taas olen ekstrovertimpi kuin ehkä oikeasti olenkaan. Tutussa porukassa sitten olenkin aika puhelias, tai ainakin normaalin puhelias.
Mutta. Mulla on ihan sama kokemus kuin lainaamallani kirjoittajalla siitä, että jos mä yritänkin jotakin sanoa niin sitä ei noteerata mitenkään (vaikka kaikki varmasti kuulevat), parhaimmillaankin ehkä tosiaan vaan vilkaistaan neljäsosasekunnin ajan ja aletaan puhua päälle. Usein vähänkin isommassa porukassa myös ihmiset huutavat kilpaa. Mulla ei sellaiseen ole intressiä, ja lisäksi tuntuu että mun pitäisi huutamisen lisäksi varmaan hyppiä pöydällä, että mut noteerattaisiin. Mä en kertakaikkiaan jaksa kilpailla suunvuorosta huutamalla päälle. Kai ne päällehuutajat sitten kokevat mun olevan epäkohtelias, kun en puhu mitään...
Tämä nyt ei mene ihan samaan kategoriaan ap:n kokemusten kanssa, mutta vastasin ihan otsikon pohjalta. Eli jos ei ajatella vain tätä ap:n tuttua, niin yksi syy tuppisuuna olemiseen voi olla tuo yllä kuvailtu.
Se vaivaa, että en jaksa olla itse koko ajan äänessä Miksi sitten sopia tapaaminen jos ei keskustella? Mikä on tapaamisen pointti?
No varsinkin jos ja kun jäämme kahdestaan, niin olen ainoa äänessä olija
Tai muuten vain hiljainen. Ymmärrän häntä hyvin, ei minäkään ole puhelias, puhun vain kun on jotain oikeasti sanottavaa. Miksei hän saa olla sellainen kuin on? Onhan teitä muita siinä lörpöttelemässä, eikö yksi saa olla vähän hiljaisempikin? Haittaako pieni hiljainen hetki jotain, täytyykö ääntä olla taukoamatta?
se vaan tuntuu niin tyhmältä kun saa yksin puhua eikä toinen puhu vaikka kuinka kannustaisi. ap. Olisi ihan kiva kuulla hänenkin kuulumisiaan.
Kunnioita hänen kantaansa, jos hän ei halua avautua kuulumisistaan, ei sinun tarvitse niitä udella. Voit aivan hyvin olla hiljaa sinäkin. Ei ihmisten ole mikään pakko puhua koko aikaa vaikka olisivatkin kahden kesken. Minäkin nuorena luulin että pitää, ja oli kiusallista kun en keksinyt mitään sanottavaa ja olin ujo ja hiljainen. Nyt olen hyväksynyt sen, hiljaisuus ei ole yhtään huonompi ominaisuus kuin puheliaisuuskaan. Turhaa pälpätystä on muutenkin liikaa. Oppikoot ne puheliaat nauttimaan joskus hiljaisuudesta, me hiljaiset ollaan jouduttu väkisin puhumisen kohteeksi liian usein.
Katsella kaukaisuuteen ja juoda kahvia ystävä vieressä? Hiljaa voi olla yksin. ap
että hiljaisetkin ihmiset tykkäävät joskus tavata muita ihmisiä. Ihan vaikka kuunnellakseen niiden juttuja, ja osallistuakseen omalla pienellä hiljaisella tavallaan keskusteluun. Ja jos ollaan pariskuntana liikkeellä, saattaa puoliso olla sosiaalisempi ja puheliaampi. Eikö sun mielestä hiljaisilla ihmisillä ole oikeutta liikkua kodin ulkopuolella? Miksi puheliaisuutta pidetään arvostetumpana ominaisuutena kuin hiljaisuutta, vaikka puhe olisi ihan diipadaapaa? Miksei voi nauttia hyvästä ruuasta, juomasta, tanssimisesta, ihmisten katselusta, kauniista ilmasta ihan ilman hölötystä joskus? Mikä sinua niin vaivaa siinä ettei joku ole puhelias?
ja jos en ole, niin ollaan hiljaa vaikka tunti. Sitten tapaamiset alkaa vähentyä, koska ei ole kivaa tavata ja olla itse se aloitteen tekevä ja puhelias, kun toinen ei yhtään tule vastaan. Ja näin on käynytkin muutamien ihmisten kanssa. On todella raskasta olla kahdestaan kaverin kanssa joka ei puhu ja tuijottelee kengänkärkiä kun vastaa jotain. Niin se vaan on. ap
Ethän sinä kahdestaan silloin ole, jos teitä on kolme ystäväpariskuntaa. Sinä puhelias, yksi hiljainen, entä ne muut? Ikää sulla on jo sen verran, että erilaisuuden sietämisen opettelua voisi olla korkea aika harjoitella ;) Ehkä sitten huomasit ettei sun tarvitse kantaa huolta toisen puhumattomuudesta tai puhumisista.
aloitus koski kuuden hengen porukkaa, mutta tapaamma myös muulla kokoonpanolla =) ap
Onhan se vähän outoa jos ei mitään puhu. Mutta minusta rasittavimpia ihmisiä ovat ehdottomasti ne jotka eivät anna suun vuoroa! Yrität puhua jotain, niin aina on jotain pakko sanoa päälle ja keskeyttä, aargh! Se vasta huonoa käytöstä onkin! Sellasten ihmisten kannattaisi joskus olla ihan oikeasti hiljaa. Eikä siinä hiljaisuudessakaan mitään pahaa ole. Toisia se näemmä ahdistaa, mutta se on kyllä niiden ahdistujien ongelma..
miksi hän olettaa, että saa olla hiljaa ja ylpeänä arvostella mielessään muiden juttuja? Miksi hän saa itsekkäänsi olla hiljaa?
Jos muita ahdistaa hiljaa olija, niin antaa sitten hiljaa olijaakin ahdistaa puhujat.
mutta en kyllä viettäisi saunailtaa ihmisen kanssa jota ei kiinnosta jakaa mitään mun kanssani. Tai ettei edes halua löytää yhteistä aaltopituutta. Kritisoin noita ap:n vaatimuksia, mutta ihmettelen kyllä tätäkin; miksi ihmeessä joku jota minä en kiinnosta ja joka ei halua löytää sitä yhteistä tapaa kommunikoida, haluaa kuitenkin viettää aikaa kanssani? Eikös tuo ole sen hiljaisen tasolta jo jotain piiloaggressiivisuutta ja vallankäyttöä ja toisen väheksyntää? Siinä missä puhelias menee puolitiehen vastaan hiljaista, niin kyllä ihmissuhteisiin kuuluu se että se toinenkin yrittää tulla hiukan vastaan; ja HALUAA kommunikoida. Ihme saivartelua. Kunnioitan hiljaisuutta ja erilaisuutta, mutta se että kieltäytyy kontaktista on toisen hylkäämistä ja ikävää vallankäyttöä. Onneksi suurin osa ihmisistä on sun ja ap;n väliltä:D