Miksi jotkut ihmiset on seurassa hiljaa?

turhaa on länkyttää joutavia. Ei siitä seuraa, kuin meteliä. Joskus on vain mukavaa istua vierekkäin ja hengittää samaa hengitysilmaa.

kutsuuko joku sinut kahville kahden kesken eikä siellä puhu mitään? Onhan se nyt liikaa vaadittu, että itsen pitäisi koko ajan pitää toiselle seuraa, mutta toisen ei tarvitse tehdä mitään. Isommassa porukassa on taas ihan ymmärrettävää, jos joku ei uskalla puhua/keksi sanottavaa. Mutta jos joku varta vasten kutsuu jonnekin kahville niin mikä oikeus hänellä on vaatia toista toimimaan viihdyttäjänä, tuskin se toinenkaan haluaa, että molemmat istuu vaan hiljaa tunnin?

koska kirjoittaminen onnistuu. Kun sitten tulee tapaaminen, niin hiljaista on... ap

Aloituksessa kerroit että teitä on kuuden hengen porukka, joista yksi on hiljainen. Nyt tarina onkin muuttunut niin että tämä tuppisuu raahaa sut kahden kesken kahville kiduttaakseen sua täydellisellä hiljaisuudella koko kahvittelun ajan.

ei heidän tarvitse muuttaa käytöstään minun takia, vaan heidän itsensä.

Heidän itsensä takia? Siis jos hiljainen yksilä on sujunut luonteensa kanssa ja kokee luonnolliseksi olla hiljaa, niin mikä tää "heidän itsensä takia"-juttu on? Ja mitä tää "normaali" keskustelu on? Että pitäisi vastata, kun sinä utelet toisten asioita? Että heidän pitäisi kysellä sinun asioitasi ja kuunnella, kun lässytät tylsästä elämästäsi?

Minusta nyt vaan yleensä on tapana jutella kaverien kesken, ei se mitään utelua ole. ap

kutsuuko joku sinut kahville kahden kesken eikä siellä puhu mitään? Onhan se nyt liikaa vaadittu, että itsen pitäisi koko ajan pitää toiselle seuraa, mutta toisen ei tarvitse tehdä mitään. Isommassa porukassa on taas ihan ymmärrettävää, jos joku ei uskalla puhua/keksi sanottavaa. Mutta jos joku varta vasten kutsuu jonnekin kahville niin mikä oikeus hänellä on vaatia toista toimimaan viihdyttäjänä, tuskin se toinenkaan haluaa, että molemmat istuu vaan hiljaa tunnin?

koska kirjoittaminen onnistuu. Kun sitten tulee tapaaminen, niin hiljaista on... ap

Aloituksessa kerroit että teitä on kuuden hengen porukka, joista yksi on hiljainen. Nyt tarina onkin muuttunut niin että tämä tuppisuu raahaa sut kahden kesken kahville kiduttaakseen sua täydellisellä hiljaisuudella koko kahvittelun ajan.

mutta tämä samaisen tapauksen kanssa olen myös kahdestaan käynyt kahvilla. Selvensikö? ap

kutsuuko joku sinut kahville kahden kesken eikä siellä puhu mitään? Onhan se nyt liikaa vaadittu, että itsen pitäisi koko ajan pitää toiselle seuraa, mutta toisen ei tarvitse tehdä mitään. Isommassa porukassa on taas ihan ymmärrettävää, jos joku ei uskalla puhua/keksi sanottavaa. Mutta jos joku varta vasten kutsuu jonnekin kahville niin mikä oikeus hänellä on vaatia toista toimimaan viihdyttäjänä, tuskin se toinenkaan haluaa, että molemmat istuu vaan hiljaa tunnin?

Itseään hän siinä viihdyttää (ja samalla imee energiat siitä hiljaisesta kaverista jonka on pakko seurata sitä pakkoviihdytystä).

Miksi sen hiljaisen edes pitäisi häntä alkaa viihdyttämään?

Hiljainen olisi ihan tyytyväinen jos saisi juoda ne kahvit hiljaisuudessa, mutta nyt joutuu seuraamaan sen viihdyttäjän juttuja.

Oikeasti jos sille hiljaiselle antaa tilaa olla hiljaa, eikä paina päälle yleisen syyttäjän tavoin ja yritä kaivamalla kaivaa väkinäistä pakkokeskustelua, niin tämä hiljainenkin alkaa kyllä jossakin vaiheessa juttelemaan.

Tästä syystä hiljaiset viihtyvät yleensä parhaiten kaltaistensa seurassa. Heillä on kivaa keskenään. On heillä yleensä kivaa ihan yksinäänkin, mutta eivät he silti mitään ihmisvihaajia ole :)

Väkinäistä keskustelua ylläpitävien kanssa he tuntevat olonsa yleensä vaivaantuneeksi ja yrittävät paeta tilannetta, joko ihan konkreettisesti tai sitten ihan vaan päänsä sisälle.

ap se että koet olevasi tällaisen hiljaisemman ihmisen yläpuolella. Koska millä oikeudella sä määrität sen mikä on hyvin ja oikein? Ymmärrän sen että kun tavataan niin onhan se kiva jotain puhella- mutta mitäpä jos toinen on vaikka ahdistunut? Eikös silloin ole suurempaa ystävyyttä kysyä vaikka vähäpuheisuuden syytä sen sijaan että teeskentelee että tässähän me keskustellaan? Ja jos ei mikään synkkaa, miksi ihmeessä menet kahvilaan teeskentelemään että synkkaa? Jos tuollaisia ihmisiä on elämässäsi useampia, katsoisin kyllä peiliin, mikä minussa vaientaa heidät. Mutta siis se että on hiljainen ja hitaasti lämpiävä, ei ole sen huonompaa kuin puheliaisuuskaan. SE on erilaista. Ehkä sun pitäisi hakeutua vain puheliaiden ihmisten seuraan sen sijaan et syytät toisia vääränlaisiksi? Yleensä se on vielä niin että mitä hiljaisempi ihminen, sen herkempikin- joten asenteesi on varmasti helposti vaistottavissa..?

Yleensä vältän menemästä vierailuille, joissa ei ole mitään mikä minua kiinnostaisi. Aina ei voi kuitenkaan kieltäytyä, koska se olisi epäkohteliasta. Samoin vältä kutsumasta meille epäkiinnostavia vieraita, mutta joskus on pakko.



Jos ei ole mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta, en vain kykene juttelemaan jotain liibalaabaa. Mua ei ihan oikeasti kiinnosta muiden ihmisten työasiat, tavisharrastukset, muiden lasten koulukuulumiset, yleiset juorut, telkkariohjelmat jne. Minusta ne eivät ole mitään puheenaiheita enkä tykkää että minun ja perheeni asioita udellaan. Se on todella ikävää ja ärsyttävää.



Sitten taas aiheet jotka minua kiinnostava eivät joko kiinnosta muita tai sitten muut loukkaantuvat näistä aiheista. Juttelisin mielelläni esim. politiikasta ja maailman tilanteesta ja uskonnoista, mutta kun ihmisillä on tapana loukkaantua jos ei olla samaa mieltä. Minusta se on todella outoa.



Minua kiinnostavia aiheita ovat myös ruoka, kulttuuri, historia, antiikin filosofia ja mysteeriokoulut, henkinen kehitys, puutarhan hoito ja käsityöt. Mutta minulla on se ongelma, että jaksan jutella yhdestä aiheesta melko pitkään, harvemmat jaksavat. Yleesnä se on puheenaihe ja 5 min ja sitten riennetään jo seuraavaan juttuun. Minusta se on tyhjänpäiväistä hölinää.



Niinpä riippuu seurasta olenko hiljainen vai puheliaampi. Varsinaisten ystävieni kanssa kyllä juttua riittää. Toki yritän keksiä jotain sanottavaa vähemmän kiinnostavassa seurassakin, mutta en onnistu siinä kovin hyvin. Yritän vain kestää tilannetta ja odotan koska vierailu on ohitse.

kutsuuko joku sinut kahville kahden kesken eikä siellä puhu mitään? Onhan se nyt liikaa vaadittu, että itsen pitäisi koko ajan pitää toiselle seuraa, mutta toisen ei tarvitse tehdä mitään. Isommassa porukassa on taas ihan ymmärrettävää, jos joku ei uskalla puhua/keksi sanottavaa. Mutta jos joku varta vasten kutsuu jonnekin kahville niin mikä oikeus hänellä on vaatia toista toimimaan viihdyttäjänä, tuskin se toinenkaan haluaa, että molemmat istuu vaan hiljaa tunnin?

Itseään hän siinä viihdyttää (ja samalla imee energiat siitä hiljaisesta kaverista jonka on pakko seurata sitä pakkoviihdytystä). Miksi sen hiljaisen edes pitäisi häntä alkaa viihdyttämään? Hiljainen olisi ihan tyytyväinen jos saisi juoda ne kahvit hiljaisuudessa, mutta nyt joutuu seuraamaan sen viihdyttäjän juttuja. Oikeasti jos sille hiljaiselle antaa tilaa olla hiljaa, eikä paina päälle yleisen syyttäjän tavoin ja yritä kaivamalla kaivaa väkinäistä pakkokeskustelua, niin tämä hiljainenkin alkaa kyllä jossakin vaiheessa juttelemaan. Tästä syystä hiljaiset viihtyvät yleensä parhaiten kaltaistensa seurassa. Heillä on kivaa keskenään. On heillä yleensä kivaa ihan yksinäänkin, mutta eivät he silti mitään ihmisvihaajia ole :) Väkinäistä keskustelua ylläpitävien kanssa he tuntevat olonsa yleensä vaivaantuneeksi ja yrittävät paeta tilannetta, joko ihan konkreettisesti tai sitten ihan vaan päänsä sisälle.

ja nelistään tapaamiset jää vaan tähän. En jaksa enää... neljästäänkin jutellaan miesten kanssa ja tämä rouva on yksin hiljaa. Siinä on sitten mukava rento tunnelma mökillä saunoa, laittaa ruokaa rouvan kanssa rauhallisessa totaalihiljaisuudessa =) ei kiitos enää mulle. ap

Miksi vain yltiösosiaalisuutta pidetään hyvänä käytöksenä? onko se kohtelista että kaikki taistele puheenvuoroista tai puhuu toistensa päälle kun just mulla on niin tärkeetä asiaa! Ja sitä paitsi ihmiset on erillaisia, kaikki ei halua suu vaahdossa puhua joutavia

Minusta huonoa ja junttia käytöstä on, jos 6 hengen seurassa (kolme pariskuntaa, kaikki tuttuja vuosien takaa) yksi nainen on lähes tuppisuuna koko ajan. Ja tätä tapahtuu aina. Tulee ihan hassu olo, kun joutuu lypsämään häntä ja koko ajan kyselemään jotain, ettei olisi yksinpuhelua, jos jää kahdestaan joksikin aikaa.

hyvää käytöstä. Eikä nyt ollut kyse puheenvuoroista taistelemisestakaan. Mutta täysin tuppisuunaoleminen ei vaan ole kovin mukavaa muille. ap

hiljaisten pitää muuttaa käytöstään ollakseen mieliksi sinulle? Mutta sinun ei tarvitse hyväksyä heidän käytöstään? Sinun mielipiteesi on seurassa kaikkein tärkein, ja muiden pitää toimia niin ettei sinulle tule vaivaantunut olo? Mahdat olla empaattinen ystävä.

ei heidän tarvitse muuttaa käytöstään minun takia, vaan heidän itsensä. Kyllä minä kestän sen, että porukassa ovat hiljaa, mutta tapaamiset kahden kesken jää lähes olemattomiin tämän takia. Uskon, että heillä on se vaivaantunut olo seurassa =) ap

sanot että tulee hassu olo kun joutuu lypsämään toista ja koko ajan kyselemään ettei tarvitsisi yksin puhua. Sitten oletkin sitä mieltä ettei se hiljaisuus sinua haittaa, mutta toivoisit toisten itsensä takia muuttuvan ettei olo tunnu vaivaantuneelta seurassa. Kumpaa mieltä olet?

ei heidän tarvitse muuttaa käytöstään minun takia, vaan heidän itsensä.

Heidän itsensä takia? Siis jos hiljainen yksilä on sujunut luonteensa kanssa ja kokee luonnolliseksi olla hiljaa, niin mikä tää "heidän itsensä takia"-juttu on? Ja mitä tää "normaali" keskustelu on? Että pitäisi vastata, kun sinä utelet toisten asioita? Että heidän pitäisi kysellä sinun asioitasi ja kuunnella, kun lässytät tylsästä elämästäsi?

Minusta nyt vaan yleensä on tapana jutella kaverien kesken, ei se mitään utelua ole. ap

Sinä sinä sinä sinä. Se on tärkeintä mistä sinä tykkäät ja mikä sinulla on tapana. Mitä jos otatte uuden tavan ja alatte käymään kahvilla joskus tämän kaverisi ehdoilla. Nautitte kahvilan äänistä, tuoksuista ja hyvistä mauista ilman turhaa puhumista. Olisiko kamalaa? Kaverisi voisi nauttia kun ei tarvitsisi väkisin jutella. Olisiko liikaa vaadittu tehdä joskus joku toinen iloiseksi, eikä vaan omaa napaa ajatella?

Et olis menny, et olis kärsiny...oma moka.

Itseään hän siinä viihdyttää (ja samalla imee energiat siitä hiljaisesta kaverista jonka on pakko seurata sitä pakkoviihdytystä).

Miksi sen hiljaisen edes pitäisi häntä alkaa viihdyttämään?

Hiljainen olisi ihan tyytyväinen jos saisi juoda ne kahvit hiljaisuudessa, mutta nyt joutuu seuraamaan sen viihdyttäjän juttuja.

Oikeasti jos sille hiljaiselle antaa tilaa olla hiljaa, eikä paina päälle yleisen syyttäjän tavoin ja yritä kaivamalla kaivaa väkinäistä pakkokeskustelua, niin tämä hiljainenkin alkaa kyllä jossakin vaiheessa juttelemaan.

Tästä syystä hiljaiset viihtyvät yleensä parhaiten kaltaistensa seurassa. Heillä on kivaa keskenään. On heillä yleensä kivaa ihan yksinäänkin, mutta eivät he silti mitään ihmisvihaajia ole :)

Väkinäistä keskustelua ylläpitävien kanssa he tuntevat olonsa yleensä vaivaantuneeksi ja yrittävät paeta tilannetta, joko ihan konkreettisesti tai sitten ihan vaan päänsä sisälle.

jos se hiljainen haluaa olla toisen ihmisen seurassa hiljaa, niin ei siinä mitään, mutta kyllä toisinaan hiljaiset kuitenkin haluaa olla puheliaampien seurassa, koska heistä itsestäänkin on tylsää olla vaan niiden toisten hiljaisten seurassa. Itsekään en ennen koskaan osannut tai uskaltanut puhua oikein mitään kenenkään kanssa ja ihan itse siitä piti opetella pois, jos halusi oppia sosiaalisemmaksi. Siksi minua ehkä vähän ärsyttää, jos joku hiljainen valittaa sitä, että hänen seurastaan ei piitata, koska sille omalle hiljaisuudelle voi tehdä jotain, jos haluaa. Jos taas ei arvosta tyhjänpäiväistä lässytystä, mitä taatusti suuri osa keskusteluista on, niin ei siinä ole mitään vikaa, sitten varmaan ei hakeudu tällaisten lässyttäjien seuraan. Mutta kyllä "entisenä hiljaisena" ne mielestäni kaikkein mielenkiintoisimmat tyypit ovat niitä ujompia, mutta ymmärrän kyllä miksi heihin on vaikea tutustua.

Minusta huonoa ja junttia käytöstä on, jos 6 hengen seurassa (kolme pariskuntaa, kaikki tuttuja vuosien takaa) yksi nainen on lähes tuppisuuna koko ajan. Ja tätä tapahtuu aina. Tulee ihan hassu olo, kun joutuu lypsämään häntä ja koko ajan kyselemään jotain, ettei olisi yksinpuhelua, jos jää kahdestaan joksikin aikaa.

Minä olen yleensä seurassa ihan puhelias ja eloisa, vaikka introvertti olenkin.

Tietyissä porukoissa olen kuitenkin lähinnä koko ajan hiljaa, sillä että he yrittävät muuttaa minua toisenlaiseksi kuin todella olen.

Nyökkäilen toki silloinkin heidän jutuilleen, mutta muuten pysyn hiljaa.

Onneksi näitä porukoita löytyy vain miehen sukulaisista, eikä heitä tarvitse tavata kuin kerran vuodessa.

Jos olisin ap sinä, ja mua häiritsisi toisen hiljaisuus, niin kysyisin kyllä ystävältäni mitä hän miettii. Jos ihminen ei mitään puhu, niin onhan hänellä joku ongelma; joko tuntee olonsa jännittyneeksi seurassasi tai sitten on jotain henk.koht ongelmia. Jos hän on vain ujo, niin kyllähän ihmisen kanssa silti juttuun pääsee, ehkäpä jopa mielenkiintoisista asioista. Kaikki eivät osaa/halua puhella niitä näitä vain siksi ettei olisi hiljaista. Mitäpä jos itse hiljenisit ja käyttäisit suurenmoisia keskustelutaitojasi päästäksesi samalla aaltopituudelle sen hiljaisen kanssa? Etkä oletaisi että hänen pitää päästä siihen sun kanssa? Kyllä junttia on ennenkaikkea luulla et se mitä minä edustan on se oikea ja se erilainen on väärä.

sille hiljaiselle on varmaan rentoa olla hiljaa ja stressaavaa kun joku koko ajan hölisee.

Miksi sinulle ap on vaikea sitten olla hiljaa?'

Keskitty siihen ruuanlaittoon, ei siinä tarvitse leukojaan louksuttaa

kutsuuko joku sinut kahville kahden kesken eikä siellä puhu mitään? Onhan se nyt liikaa vaadittu, että itsen pitäisi koko ajan pitää toiselle seuraa, mutta toisen ei tarvitse tehdä mitään. Isommassa porukassa on taas ihan ymmärrettävää, jos joku ei uskalla puhua/keksi sanottavaa. Mutta jos joku varta vasten kutsuu jonnekin kahville niin mikä oikeus hänellä on vaatia toista toimimaan viihdyttäjänä, tuskin se toinenkaan haluaa, että molemmat istuu vaan hiljaa tunnin?

Itseään hän siinä viihdyttää (ja samalla imee energiat siitä hiljaisesta kaverista jonka on pakko seurata sitä pakkoviihdytystä). Miksi sen hiljaisen edes pitäisi häntä alkaa viihdyttämään? Hiljainen olisi ihan tyytyväinen jos saisi juoda ne kahvit hiljaisuudessa, mutta nyt joutuu seuraamaan sen viihdyttäjän juttuja. Oikeasti jos sille hiljaiselle antaa tilaa olla hiljaa, eikä paina päälle yleisen syyttäjän tavoin ja yritä kaivamalla kaivaa väkinäistä pakkokeskustelua, niin tämä hiljainenkin alkaa kyllä jossakin vaiheessa juttelemaan. Tästä syystä hiljaiset viihtyvät yleensä parhaiten kaltaistensa seurassa. Heillä on kivaa keskenään. On heillä yleensä kivaa ihan yksinäänkin, mutta eivät he silti mitään ihmisvihaajia ole :) Väkinäistä keskustelua ylläpitävien kanssa he tuntevat olonsa yleensä vaivaantuneeksi ja yrittävät paeta tilannetta, joko ihan konkreettisesti tai sitten ihan vaan päänsä sisälle.

ja nelistään tapaamiset jää vaan tähän. En jaksa enää... neljästäänkin jutellaan miesten kanssa ja tämä rouva on yksin hiljaa. Siinä on sitten mukava rento tunnelma mökillä saunoa, laittaa ruokaa rouvan kanssa rauhallisessa totaalihiljaisuudessa =) ei kiitos enää mulle. ap

No jos sinun ja kaveriesi tapaamiset on lässytystä tylsistä elämistänne niin ok. Minusta nyt vaan yleensä on tapana jutella kaverien kesken, ei se mitään utelua ole. ap

Siinäpä se juttu kuule onkin, että ne ihmiset joiden kanssa kemiat ja intressit kohtaavat, niin ei tule lässytettyä mistään tylsästä. Näiden ihmisten kanssa voi istua myös ihan hiljaa ja se on kaikille ok.

Sitten kun joudut sellaisen ihmisen seuraan, jota et tunne ja jonka habitus huokuu hieman sellaista fiilistä, että mitään yhteistä ei ole eikä kiinnosta jutella, niin silloin se "keskustelu" nimenomaan on tätä utelua ja tylsää lässytystä. Edes sinä et ole kaikkien mielestä kiinnostava yksilö.

miksi hänellä olisi ongelma?

Hänellä ei ole asiaa tai muuten kiinnostusta keskustella. Hänen mielestään ette ehkä ole samalla aaltopituudella että syntyisi hyvä ja kiinnostava keskustelu

Jos olisin ap sinä, ja mua häiritsisi toisen hiljaisuus, niin kysyisin kyllä ystävältäni mitä hän miettii. Jos ihminen ei mitään puhu, niin onhan hänellä joku ongelma; joko tuntee olonsa jännittyneeksi seurassasi tai sitten on jotain henk.koht ongelmia. Jos hän on vain ujo, niin kyllähän ihmisen kanssa silti juttuun pääsee, ehkäpä jopa mielenkiintoisista asioista. Kaikki eivät osaa/halua puhella niitä näitä vain siksi ettei olisi hiljaista. Mitäpä jos itse hiljenisit ja käyttäisit suurenmoisia keskustelutaitojasi päästäksesi samalla aaltopituudelle sen hiljaisen kanssa? Etkä oletaisi että hänen pitää päästä siihen sun kanssa? Kyllä junttia on ennenkaikkea luulla et se mitä minä edustan on se oikea ja se erilainen on väärä.

Olisin minäkin hiljaa. Ja olenkin, jos joku tenttaa henkilökohtaisuuksia ja lypsää tietoja. Miksi et puhu itsestäsi ja omista asioistasi? Ole luonteva ja rupattele niitä näitä, mitä ja miksi sun pitää kysellä?

Täällä oli se toinen ketju jossa ihmeteltiin miksi ihmeessä jotkut eivät kysele toisilta mitään heidän asioitaan ja tämä koettiin itsekeskeiseksi ja epäsosiaaliseksi.

Näissä(kään) asioissa ei vain voi voittaa! ;)

tykkäävät enemmän olla itse äänessä ja kyselevät toisen kuulumisia lähinnä kohteliaisuuttaan. Pakko myöntää että olen itse vähän samaa sorttia. Hyvä tasapaino syntyy kun tälläiset ihmiset keskustelevat kaltaistensa kanssa niin kaikki pitävät huolen että saavat äänensä kuuluviin ja puhe soljuu riemukkaasti eteenpäin. Kaikki viihtyvät.



Kun silloin tällöin olen se hiljaisempi porukassa (en tunne ihmisiä, en ole samalla aaltopituudella, en ymmärrä mitään aiheesta josta puhutaan) minusta on kohteliasta antaa muiden innokkaampien puhua. Sen huomaa aika nopeasti jos porukassa on ihmisiä jotka tahtovat kovasti olla äänessä. Annan silloin olla, mitä sitä väkisin keskeyttämään omalla puheenvuorollani jota en edes halua käyttää.