Auttakaa! Aviomieheni haluaisi keittää itselleen kahvia usein samaan aikaan, kun minä keitän
itselleni. Meillä on vain yksi, yhteiseksi lahjaksi saatu ja omaisuusluetteloon luetteloitu kahvinkeitin. Siinähän menevät sitten minun kahvini ja miehen kahvit sekaisin samassa kannussa. Miten ratkaisemme ongelman?
Kommentit (70)
Me keskustelimme miehen kanssa hyvin pitkään ennen yhteenmuuttoa ja laitoimme asiat taulukkoon. Hankimme kumpikin oman videokameran, jolla kuvasimme yöllistä nukkumista, laskimme kääntyilyt ja sen perusteella päädyimme siihen, että mies kuluttaa lakanoita enemmän kuin minä (kääntyilee aika ahkerasti). Samoin hän painaa enemmän ja kuluttaa siten patjaa enemmän. Ostimme sinisiä ja punaisia lakanoita, joista mies käyttää ne siniset ja minä punaiset ja 10 vuoden liiton jälkeen mies on jo joutunut ostamaan 4 uutta lakanaa kun minun punaiseni ovat vielä täysin käyttökunnossa.
Aamupalla mies syö puuroa, minä juon pelkän kahvin ja otan palan leipää ilman voita, päällä yksi viipale sulatejuustoa. En siis tarvitse ruokailuvälineitä, kun mies kuluttaa sekä lusikkaa että veistä (voitelee leipänsä). Viikkotasolla mies kuluttaa huomattavasti enemmän aterimia muutenkin, joten hän osti omat lusikat, joita voi huoleti kulutella.
Minä ostin oman lampun makuuhuoneeseen, ja etsin pitkään valaisinta, joka ei hajottaisi valoa miehenkin käyttöön. Lopulta löysin led-valaisimen, joka ohjaa valon hyvin kapeana suihkuna suoraa lukemaani kirjaan, eikä mies pääse siivellä lueskelemaan.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2013 klo 14:26"]
Erotessa kumpikin saa oman kannunsa, mutta keitin on viikko/viikko -systeemillä vuorotellen kummallakin. Vastaavasti vedenkeitin on kyseisen viikon sillä, joka ei saanut kahvinkeitintä.
[/quote] Meillä jaettiin erossa kahvinkeitin ja vedenkeitin viikko/viikko-systeemillä ja tähän asti on sujunut hyvin. Mutta nyt exä löysi uuden naisen, joka on myös käyttämässä keittimiämme. Miten tällainen ylimääräinen käyttäjä vaikuttaa keittimien arvoon? Pitäisikö viikko/viikko-systeemi purkaa ja kuinka keittimet silloin jaetaan? Vai pitäisikö vaatia tätä uutta naista hankkimaan oma kahvinkeitin?
Kukahan sitä draamaa kiskoo esiin jokaisesta pienestä jutusta :D
on taas mahtavia talousihmisiä ketjussa. Olen lukiessani tajunnut olevani täysin avuton näissä asioissa. Kävin ostamassa kaupasta vihkon ja kirjoitin sen melkein täyteen muistiinpanoja näistä huomioista. Mun ei varmaankaan tarvi nyt maksaa talouskassaan yksityisajosta, sillä eikö tämä ole yhteinen asia? Auttakaa!
Kuulutte varmaan johonkin av:n herttojen klubiin? Kun olette todella herttaisen oloisiakin! Olen kyllä hieman kateellinen taidokkaista tavoistanne selviytyä arjesta.
Niin ja mun mies ei onneksi juo kahvia!
Kyllä kannattaa käyttää hyödykseen se, että kauppakeskuksissa on ilmaiset vessat ja paperit. Ajoitan reissun niin, että saan käytyä myös vessassa siellä. Ja pieni pala paperia taskuun, niin sillä pyyhkii hyvin kotona kerran tai kaksi. Kyllä pärjätään!
Meillä oli pitkään tosi toimiva systeemi; molemmilla omat kahvit, suodatinpussit ja maidot tietenkin, ja yhteistä keitintä käytimme erikseen niin, että vihkoseen merkattiin käyttökerrat jotta vesi- ja sähkönkulutus saatiin laskettua. (Mun mies muuten alkoi tekemään niin, että keitti sunnuntaisin termariin koko viikon kahvinsa, voitteko kuvitella miten pihi se on?!)
MUTTA. Sitten yks päivä mulle tuli jotenkin sellanen olo, kyllähän te tiedätte, naisen vaisto... Ja päätin laskea mun suodatinpussit. Niitä oli 34. Viikon aikana keitin 9 kertaa kahvia, ja laskin taas pussit. Niitä olikin 24!!! Sillon mä soitin miehen heti töistä kotiin, pistin sen oikein koville ja kyllähän se sit pienen nikottelun jälkeen myönsi! Se oli ottanut multa suodatinpusseja, väitti että vaan toi yksittäiskerta mut eihän tommosta varasta voi uskoa, ties kuinka kauan siipeilly mun pusseilla... olin ihan järkyttynyt.
No mut kuitenkin. Me päätettiin, ettei heitetä koko avioliittoa hukkaan tän takia (joo tiiän, oon vähän kynnysmatto mut kun on lapsia jne) ja mä annoin miehelle vielä mahdollisuuden. Mä hankin nyt pienet lukot mun kaappeihin, niitä on kolme ja ne maksoi 3,20 euroa kappale eli 9,60. Nyt ongelma on se, miten me maksetaan noi lukot! Mies ei halua niitä omiin kaappeihinsa, mut mun mielestä se itse aiheutti tän koko sopan ja sen pitäisi maksaa vähintään puolet. Mies ehdotti et maksais kolmanneksen. Sanokaa te nyt, miten pitäis jakaa?
Miten tää nyt pitäis ratkaista? Mä ostin ne lukot jo viikko sitten, joten jos ei kohta päästä sopuun niin mun täytyy periä mieheltä korkoa.
T. 34
Meillä oli pitkään tosi toimiva systeemi; molemmilla omat kahvit, suodatinpussit ja maidot tietenkin, ja yhteistä keitintä käytimme erikseen niin, että vihkoseen merkattiin käyttökerrat jotta vesi- ja sähkönkulutus saatiin laskettua. (Mun mies muuten alkoi tekemään niin, että keitti sunnuntaisin termariin koko viikon kahvinsa, voitteko kuvitella miten pihi se on?!)
MUTTA. Sitten yks päivä mulle tuli jotenkin sellanen olo, kyllähän te tiedätte, naisen vaisto... Ja päätin laskea mun suodatinpussit. Niitä oli 34. Viikon aikana keitin 9 kertaa kahvia, ja laskin taas pussit. Niitä olikin 24!!! Sillon mä soitin miehen heti töistä kotiin, pistin sen oikein koville ja kyllähän se sit pienen nikottelun jälkeen myönsi! Se oli ottanut multa suodatinpusseja, väitti että vaan toi yksittäiskerta mut eihän tommosta varasta voi uskoa, ties kuinka kauan siipeilly mun pusseilla... olin ihan järkyttynyt.
No mut kuitenkin. Me päätettiin, ettei heitetä koko avioliittoa hukkaan tän takia (joo tiiän, oon vähän kynnysmatto mut kun on lapsia jne) ja mä annoin miehelle vielä mahdollisuuden. Mä hankin nyt pienet lukot mun kaappeihin, niitä on kolme ja ne maksoi 3,20 euroa kappale eli 9,60. Nyt ongelma on se, miten me maksetaan noi lukot! Mies ei halua niitä omiin kaappeihinsa, mut mun mielestä se itse aiheutti tän koko sopan ja sen pitäisi maksaa vähintään puolet. Mies ehdotti et maksais kolmanneksen. Sanokaa te nyt, miten pitäis jakaa?
Ilman muuta mies maksaa kokonaan, kun aiheutti tämän epäluottamuksen välillenne. Jos miehellä on puhtaat jauhot (suodatin)pussissa, hänellä ei ole varmaan mitään sitä vastaan, että asennat valvontakamerat keittiöönne. Jos ei siis ole mitään salattavaa.
Ikävä kyllä tiedän, että luottamusta on vaikea saada palaamaan ja kerran huijannut huijaa lähes usein toistekin. Miten voisit enää koskaan mennä töihin luottavaisin mielin miettimättä, käyttääkö mies kotona sinun suolasirotintasi?!?
Ilman muuta mies maksaa kokonaan, kun aiheutti tämän epäluottamuksen välillenne. Jos miehellä on puhtaat jauhot (suodatin)pussissa, hänellä ei ole varmaan mitään sitä vastaan, että asennat valvontakamerat keittiöönne. Jos ei siis ole mitään salattavaa.Ikävä kyllä tiedän, että luottamusta on vaikea saada palaamaan ja kerran huijannut huijaa lähes usein toistekin. Miten voisit enää koskaan mennä töihin luottavaisin mielin miettimättä, käyttääkö mies kotona sinun suolasirotintasi?!?
Toi luottamus on kyllä nyt mennyt, ja mieskin tuntui olevan aika järkyttynyt kun juteltiin ja tajusi mitä oli mulle tehnyt. Se jopa tarjoutui ostamaan mulle kokonaisen paketin suodatinpusseja! Tuntui ihan kamalalta, ihan kun se yrittäis nyt ostaa mua takaisin...
Mä aion nyt kyllä vaatia, että se maksaa ne lukot kokonaan. Mä vaan en voi joustaa tässä asiassa, kun mä olen kuitenkin tässä se uhri. Mut valvontakamerat on kyllä liioittelua, me ollaan kuitenkin aikuisia, fiksuja ihmisiä.
T. 34
34, niin tuttua minullekin. Arvasin totuuden miehen naamasta jo ennen kuin se kaivoi esiin "muuten vaan" mulle lahjaksi ostetun Classic Reko -paketin. Tiesi siis, että raaskin ostaa itselleni vain Kulta Katriinaa.
Olin niin sokea kaikille varoitusmerkeille. Mies alkoi keittää kahvia silloin kun olin suihkussa tai joskus jopa sulki oven perässään keittiöön mennessä. Piilotteli käytettyjä suodatinpusseja. Suuttui, jos puhuin kahvista. Mun tapauksessa miehen petollisuus oli jatkuvaa ja törkeää. Mies oli yli vuoden ajan joka pannulliseen lisännyt mitan minun kahviani. :( Eikä tarvitse nyt haukkua, olin nuori ja luottavainen.
34, niin tuttua minullekin. Arvasin totuuden miehen naamasta jo ennen kuin se kaivoi esiin "muuten vaan" mulle lahjaksi ostetun Classic Reko -paketin. Tiesi siis, että raaskin ostaa itselleni vain Kulta Katriinaa.
Olin niin sokea kaikille varoitusmerkeille. Mies alkoi keittää kahvia silloin kun olin suihkussa tai joskus jopa sulki oven perässään keittiöön mennessä. Piilotteli käytettyjä suodatinpusseja. Suuttui, jos puhuin kahvista. Mun tapauksessa miehen petollisuus oli jatkuvaa ja törkeää. Mies oli yli vuoden ajan joka pannulliseen lisännyt mitan minun kahviani. :( Eikä tarvitse nyt haukkua, olin nuori ja luottavainen.
Kauheeta, mä en osaa kuvitellakaan miltä susta on tuntunut. :( Et kai ole enää ton narsissisian kanssa?
Mulle tuli hirveen kivulias ja vaikea mahahaava. Joudun leikkaukseen keväällä. Nyt sit selvis, että mun mies on itselleen kahvia keittäessään laittanut aina välillä pari mitallista MUN Presidenttiä, ja sit dumpannut tilalle saman verran omaa jotain mitälie Tarjoustalon paskaa. Hyi helvetti!!! Ei ihme että sairastuin.
Nyt mulla on tuskallinen mahahaava ja oon neljän mukulan yksinhuoltaja. Kyllä on vittu kivaa.
Oli pakko lähteä ihan siksi, etteivät lapset saa tuollaista kuvaa normaalista parisuhteesta.
Yritin kyllä aluksi saada suhdetta kuntoon. Kerran kostoksi vein mieheltä suodatinpussin, mutta ei sellainen mitään hyödyttänyt. Rikkoo vaan itseään pahemmin, kun toimii omien moraalikoodiensa vastaisesti. Toipumiseen meni vuosia, mutta nyt itkut on jo itketty ja vihdoin alkaa tuntua, että elämässä pääsee taas eteenpäin. Olen jo vähän alkanut flirttailla yhden tutun teenjuojamiehen kanssa. :)
Minä käytin Presidenttä, mies KultaKatriinaa. Eräänä päivänä tulin aiemmin töistä kotiin vain nähdäkseni kuinka äijä nyysi kahvia minun paketistani. Siinä sitten käytiin kovat keskustelut. Sanoi ensin ettei tämä ole sitä miltä se näyttää. Sitten myönsi, että oli ottanut minun kahviani, mutta vain kerran. Ja lopulta myönsi ettei se edes ollut ainoa kerta. Niitä kertoja oli ollut monta, ja juttu oli jatkunut jo vuosia.
Romahdin täysin. Meille tuli ero. En ole päässyt siitä yli henkisesti, en edelleenkään ole voinut keitellä kahvejani Presidentistä vaan olen joutunut siirtymään Juhlamokkaan. Ehkä jonakin päivänä...
Kysyisin vaan, että mitä kahvia teillä on käytössä. Kaikista pahinta olisi, jos ap:lla on kalliimpaa Presidenttiä, ja mihellä jotain tarjouksesta ostettua Kultamokkaa. Vaikka molempien pusseista laitetaan keittimeen 1 mittalusikka, niin kahvit sitten sakoittuu pannussa!
Ja se mies siinä varjolla pääsee juomaan parempaa kahvia, ihan Presidenttiä.
etten ole ainoa petetty. Niin surullista, mutta myös lohdullista. Miehet ovat sikoja, nyysivät tuolla tavoin vaimojensa teepusseja ja kahvinpuruja. Käsittämättömän surullista.
Koitetaan kestää, siskot.
Minä käytin Presidenttä, mies KultaKatriinaa. Eräänä päivänä tulin aiemmin töistä kotiin vain nähdäkseni kuinka äijä nyysi kahvia minun paketistani. Siinä sitten käytiin kovat keskustelut. Sanoi ensin ettei tämä ole sitä miltä se näyttää. Sitten myönsi, että oli ottanut minun kahviani, mutta vain kerran. Ja lopulta myönsi ettei se edes ollut ainoa kerta. Niitä kertoja oli ollut monta, ja juttu oli jatkunut jo vuosia.
Romahdin täysin. Meille tuli ero. En ole päässyt siitä yli henkisesti, en edelleenkään ole voinut keitellä kahvejani Presidentistä vaan olen joutunut siirtymään Juhlamokkaan. Ehkä jonakin päivänä...
Kysyisin vaan, että mitä kahvia teillä on käytössä. Kaikista pahinta olisi, jos ap:lla on kalliimpaa Presidenttiä, ja mihellä jotain tarjouksesta ostettua Kultamokkaa. Vaikka molempien pusseista laitetaan keittimeen 1 mittalusikka, niin kahvit sitten sakoittuu pannussa!
Ja se mies siinä varjolla pääsee juomaan parempaa kahvia, ihan Presidenttiä.
Meillä oli pitkään tosi toimiva systeemi; molemmilla omat kahvit, suodatinpussit ja maidot tietenkin, ja yhteistä keitintä käytimme erikseen niin, että vihkoseen merkattiin käyttökerrat jotta vesi- ja sähkönkulutus saatiin laskettua. (Mun mies muuten alkoi tekemään niin, että keitti sunnuntaisin termariin koko viikon kahvinsa, voitteko kuvitella miten pihi se on?!)
MUTTA. Sitten yks päivä mulle tuli jotenkin sellanen olo, kyllähän te tiedätte, naisen vaisto... Ja päätin laskea mun suodatinpussit. Niitä oli 34. Viikon aikana keitin 9 kertaa kahvia, ja laskin taas pussit. Niitä olikin 24!!! Sillon mä soitin miehen heti töistä kotiin, pistin sen oikein koville ja kyllähän se sit pienen nikottelun jälkeen myönsi! Se oli ottanut multa suodatinpusseja, väitti että vaan toi yksittäiskerta mut eihän tommosta varasta voi uskoa, ties kuinka kauan siipeilly mun pusseilla... olin ihan järkyttynyt.
No mut kuitenkin. Me päätettiin, ettei heitetä koko avioliittoa hukkaan tän takia (joo tiiän, oon vähän kynnysmatto mut kun on lapsia jne) ja mä annoin miehelle vielä mahdollisuuden. Mä hankin nyt pienet lukot mun kaappeihin, niitä on kolme ja ne maksoi 3,20 euroa kappale eli 9,60. Nyt ongelma on se, miten me maksetaan noi lukot! Mies ei halua niitä omiin kaappeihinsa, mut mun mielestä se itse aiheutti tän koko sopan ja sen pitäisi maksaa vähintään puolet. Mies ehdotti et maksais kolmanneksen. Sanokaa te nyt, miten pitäis jakaa?
Narsisti mies hallitsee sua suodatin pussien avulla!
Väliseinä kahvikannuun ja ohjuri suodatinosioon. Näin voitte näppärästi pitää kahvit erillään. Riideltäväksi jää enää, miten maksatte insinööriystävällenne.
Sen ylimääräisen makkasentin mittaaminen on sitten tapahduttava sun valvovan silmän alla. Muuten se kelmi voi otta vaikka 3 mm ylimääräistä.