Eliittikumppani.fi - mitä paskaa tämä on?

Vitsi vitsi :)

Imiset kyllä kimpaantuvat ihmeellisistä jutuista. En minäkään pahoita mieltäni, jos lapsille mainostetaan leluja, kun itselläni ei ole lapsia.



Miksi suutuit tällaisesta? Kyllähän palvelu saa profiloida itsensä mille asiakasryhmälle haluaa.

Kieltämättä kuulostaa vähän sellaiselta narsistisia tyyppejä houkuttelevalta sivustolta.

niin siinä meni uudenvuoden kunniaksi aloitettu kiroilulakkoni pieleen, koska huuliltani lipsahti että mitä paskaa TUO on. Miestä huvitti, ei lakko sitten kauaa kestänyt. :D

Sinänsä en vastusta että jäsenten pitää olla koulutettuja ja sivistyneitä, mutta onko joku tulotaso tai tittelivaatimus kanssa (lähinnä miehillä)?



Itse olen koulutettu mutta jos eroaisin vaimoastani olisin aika persaukinen. Olen aikoinaan ollut pikkupomo kanssa mutta kun firma myytiin niin meni natsat kanssa. Olin liian kiltti ja perheeni vei silloin liian suuren osan ajastani ja siksi hyllytettiin. Onko mahiksia, vai haetaanko siellä vain teflonnaamoja?

Sinänsä en vastusta että jäsenten pitää olla koulutettuja ja sivistyneitä, mutta onko joku tulotaso tai tittelivaatimus kanssa (lähinnä miehillä)?

Itse olen koulutettu mutta jos eroaisin vaimoastani olisin aika persaukinen. Olen aikoinaan ollut pikkupomo kanssa mutta kun firma myytiin niin meni natsat kanssa. Olin liian kiltti ja perheeni vei silloin liian suuren osan ajastani ja siksi hyllytettiin. Onko mahiksia, vai haetaanko siellä vain teflonnaamoja

korkea koulutus ja korkea tulotaso ei tosiaan aina tule samassa paketissa. Ns. duunareilla on nykyisin osalla niin hyvät palkat ettei esim. humanistisen puolen korkeasti koulutettu ikinä pääse niihin euroihin.

En olekaan aikaisemmin kuullut tästä palvelusta. Kuulostaa kuitenkin ihan mielenkiintoiselta treffipalstalta. Täytynee tutustua siihen ja katsoa, onko kyseessä hyvä ja toimiva palvelu. Mielestäni on erinomainen juttu, että nykyään on olemassa käyttäjäkunnaltaan erikoistuneita treffipalstoja. Niiden, joita tämä deittisivusto ei kiinnosta, kannattaa katsoa muita vaihtoehtoja esimerkiksi täältä: http://www.treffipalstat.com/

Mieheni on tohtori koulutukseltaan, ja akateemisella urallaan erittäin hyvin menestynyt ikäänsä nähden. Sen sijaan palkka hänellä on aika surkea, kuten akateemisen uran valinneilla usein tuppaa olemaan.



Itse olen ihan vaan maisteri ja teen pätkätöitä.



Kelpaisikohan kumpikaan meistä eliittiin?

Eiks se oo vaan hyvä, ettei kenenkään tarvii tuhlata kallisarvoista aikaansa wt-treffeihin. Vielä parempi, jos sinne tarvii ilmoittaa tulonsa (palkka- ja pääoma-), nii kumppaniehdokkaita voi hakea siitä omasta tasostansa. Ja kaitpa siellä on omat osastot myös niille, jotka ei itse ole kovin korkeatasoisia, mutta haluaisivat sellaisen kumppanikseen (elättäjäkseen?)...

Onko siihen jotain kriteereitä, että pääsee tuonne rekisteröitymään? Tai siis miten tarkistavat, että olet tarpeeksi elitistinen? Että voihan sitä kuka vaan kirjoitella olevansa mitä tahansa...

Samoista asioista kuin muutkin ihmiset. Ei saisi olla noin kauhean asenteellinen ja rajoittunut. Ei ammatti ja työpaikka ole ihmisen koko maailma ja minuus. Tai ei ainakaan saisi olla.

Parisuhteessa tärkeintä on luonteiden ja kemioiden yhteensopivuus, ei ammatti.

Mutta antaa eliittiporukan yrittää, asia ei haittaa mua pätkän vertaa.

Ehkä sivuston tarkoitus on saattaa yhteen korkeasti koulutettuja ihmisiä. Tosiasiahan on, että ns. eliittiammatteihin tarvitaan yliopistotutkinto, mikä puolestaan merkitsee itsensä sivistämistä perusduunaria huomattavasti enemmän. Valitettavasti oma kokemukseni on, että mitä kauempana yliopistosta elämä on eletty, sitä vähemmän henkistä pääomaa ihmisillä tuntuu olevan. Maailmankuva pohjautuu iltapvlehtien ja seiskan sisältämään höttöön, joten rikastuttavasta vuorovaikutuksesta näiden ihmisten kanssa ei tule mitään. Yliopistokoulutus on Suomessa maksutonta, joten kenenkään ei tarvitse uikuttaa, jos eliittiammatin omaavat perustavat omia foorumeita keskittyäkseen tapaamaan toisiaan. Tietenkään korkeakoulututkinto ei tee kenestäkään ihmisenä arvokkaampaa, mutta se on merkki halusta kehittää itseään älyllisesti.

*Joiltakin osin olen samaa mieltä (lähinnä siitä, että opiskeleminen on älyä kehittävää), mutta se miten esität asiasi paljastaa kaiken sun arvomaailmastasi. Onhan näitä kirurgi-kirurgi-ja juristi-juristi ym. liittoja nähty ihan läheltäkin- opiskeluaikojen huumassa kun on lyöttäydytty yhteen, kun on "löytynyt täydellisen sopiva puoliso", kunnes se tosirakkaus on sitten syttynyt sen "sairaanhoitajan" kanssa ja on erottu tästä älykumppanista. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä elitismin kanssa.Vaikka niinhän se miehenikin ex nyt luulee, kun nai rahaa ja 15- vuotta vanhemman, rikkaamman miehen- joka on löytynyt ns, eliittipiireistä. Kovin onnelliselta tuo nainen ei kylläkään vaikuta. Raha tuo kyllä Karibian matkoja, mutta tosirakkautta sillä ei voi ostaa, kuten ei yliopiston tutkintotodistuksellakaan.

" Ai mistäkö siivooja ja kirurgi keskustelisivat?

Samoista asioista kuin muutkin ihmiset. Ei saisi olla noin kauhean asenteellinen ja rajoittunut. Ei ammatti ja työpaikka ole ihmisen koko maailma ja minuus. Tai ei ainakaan saisi olla.

Parisuhteessa tärkeintä on luonteiden ja kemioiden yhteensopivuus, ei ammatti.

Mutta antaa eliittiporukan yrittää, asia ei haittaa mua pätkän vertaa. "

Ammattina lääkäri, juristi tai toimitusjohtaja? Harrastuksina tennis,purjehdus, golf, kulinarismi ja laskettelu? Lasten harrastuksina ratsastus, viulunsoitto, baletti? Käyvät oopperassa, taidenäyttelyissä, teatterissa ja kalliissa ravintoloissa? Maistelevat ja tilaavat hienoja viinejä ulkomailta? Keräävät antiikkia ja taidetta? Lukevat vain ns parempaa kirjallisuutta?

Onko tuo ns parempaa elämää

Mieheni on tohtori koulutukseltaan, ja akateemisella urallaan erittäin hyvin menestynyt ikäänsä nähden. Sen sijaan palkka hänellä on aika surkea, kuten akateemisen uran valinneilla usein tuppaa olemaan.

Itse olen ihan vaan maisteri ja teen pätkätöitä.

Kelpaisikohan kumpikaan meistä eliittiin?

juuri kuin minä ja mieheni. Olen monestikin miettinyt tuota eliittiasiaa. En koe että kuulumme mieheni kanssa mihinkään eliittiin, mutta ylempään keskiluokkaan kyllä alhaisesta palkasta huolimatta.

Ammattina lääkäri, juristi tai toimitusjohtaja? Harrastuksina tennis,purjehdus, golf, kulinarismi ja laskettelu? Lasten harrastuksina ratsastus, viulunsoitto, baletti? Käyvät oopperassa, taidenäyttelyissä, teatterissa ja kalliissa ravintoloissa? Maistelevat ja tilaavat hienoja viinejä ulkomailta? Keräävät antiikkia ja taidetta? Lukevat vain ns parempaa kirjallisuutta?

Onko tuo ns parempaa elämää

ei olekaan ollenkaan yliopistokoulutusta? Tai jos se juristi on työttömänä? Kelpaavatko silloin eliittiin? Eli mikä sinne eliittiin nostaa, palkka vai koulutus? Vai pitäisikö olla molempia? Ja eikö muut yo-alat kelpaa kuin lääkis tai oikis? Ja entäpä sitten tutkijanuraa tekevät lääkiksen käyneet? Heillä kun eivät apurahat ole välttämättä kovin kummoisia.

Miten akateemiset eivät voi keskustella alemman koulutuksen saaneiden kanssa. Olen itse vain amk-koulutuksen käynyt, kirurgien kanssa töitä tekevä, ja voi jee mitä alapäähuumoria ja sovinismia nää akateemiset "älyköt" suustaan päästää. Itsekin pitäisin väittelyistä ja mielipiteiden vaihtamisesta ja kunnollisista perusteluista, mutta ei niistä pääse nauttimaan ainakaan minun työpaikallani akateemisten ihmisten kanssa.



Eräs kaverini on väitellyt tohtoriksi (en voi käsittää millä saavutuksilla) ja hänen yleissivistyksensä on juurikin iltistasoa. Juoruista voidaan kyllä jutella mutta jos kiinnoistais vaihtaa mielipiteitä maailmanmenosta, niin tämä tohtorisnainen putoaa kyydistä kuin eno veneestä. En ymmärrä miten ihminen jolle tulee sanomalehti, voi olla niin kujalla päivän polttavimmista aiheista. Ehkä se lehti on vain takan sytyke...



Kiinnostavimmat väittelyt saan aikaiseksi parhaan ystäväni (lähihoitaja) kanssa, joka on terävä kuin partaveitsi ja joka on perillä mitä maailmalla tapahtuu ja osaa perustella mielipiteensä. Että ei se keskusteluyhteys aina ole kiinni koulutuksesta, eikä yleissivistyksellä ja koulutuksella juurikaan ole mitään tekoa keskenään. Tohtorikin voi elää komerossa, kun taas 2. asteen koulutuksen saanut voi pitää itseään ajantasalla.

että vain korkeasti koulutetut osaisivat keskustella muustakin kuin jääkiekosta. Minä olen koulutukseltani merkonomi ja ammatiltani "ässän kassa", mutta olen silti kiinnostunut muustakin kuin urheilusta. Voin ja osaan ja jopa haluan keskustella esim. politiikasta, julkkisjuoruista, päivän uutisista, musiikista ja yleisestä maailman menosta. Se, että olen 'vain' merkonomi, ei tarkoita etteikö minulta löytyisi yleissivistystä tai etten tykkäisi käydä teatterissa. Ihminen on muutakin kuin koulutus ja ammatti.



En ota kantaa siihen minkä kriteerien mukaan kumppani olisi hyvä valita.

Miten akateemiset eivät voi keskustella alemman koulutuksen saaneiden kanssa. Olen itse vain amk-koulutuksen käynyt, kirurgien kanssa töitä tekevä, ja voi jee mitä alapäähuumoria ja sovinismia nää akateemiset "älyköt" suustaan päästää. Itsekin pitäisin väittelyistä ja mielipiteiden vaihtamisesta ja kunnollisista perusteluista, mutta ei niistä pääse nauttimaan ainakaan minun työpaikallani akateemisten ihmisten kanssa.

Eräs kaverini on väitellyt tohtoriksi (en voi käsittää millä saavutuksilla) ja hänen yleissivistyksensä on juurikin iltistasoa. Juoruista voidaan kyllä jutella mutta jos kiinnoistais vaihtaa mielipiteitä maailmanmenosta, niin tämä tohtorisnainen putoaa kyydistä kuin eno veneestä. En ymmärrä miten ihminen jolle tulee sanomalehti, voi olla niin kujalla päivän polttavimmista aiheista. Ehkä se lehti on vain takan sytyke...

Kiinnostavimmat väittelyt saan aikaiseksi parhaan ystäväni (lähihoitaja) kanssa, joka on terävä kuin partaveitsi ja joka on perillä mitä maailmalla tapahtuu ja osaa perustella mielipiteensä. Että ei se keskusteluyhteys aina ole kiinni koulutuksesta, eikä yleissivistyksellä ja koulutuksella juurikaan ole mitään tekoa keskenään. Tohtorikin voi elää komerossa, kun taas 2. asteen koulutuksen saanut voi pitää itseään ajantasalla.

voidaan miettiä stereotyyppisesti sitä, mitkä koulutukset tarjoavat eväitä yleissivistykseen ja mitkä eivät (vaan ihan vaan kovapalkkaista duunia ja statusta sitä kautta).

Kärjistettynä: jos jutella haluat, etsiydy humanistien tai yhteiskuntatieteilijöiden seuraan.

Itse voisin jopa ajatella käyttäväni moista, jos olisin sinkku.



Minusta tämä on yksi deittisivusto muiden joukossa, tietylle kohderyhmälle suunnattu sellainen. Itse näen sivun nimen ja markkinoinnin aika koomisessa valossa, mutta ei se kyllä minua millään tapaa ärsytä. Onhan niitä "vain kauniille ihmisille" suunnattuja sivustojakin.