Lue keskustelun säännöt.
Mies osti uuden auton - vaimolla ei varaa lounaaseen kaverin kanssa
09.12.2012 |
En tajua ystäväni avioliittoa. He pitävät raha-asiat kokonaan erillään. Miehellä on hyväpalkkainen työ ja ostaa parin vuoden välein uuden auton ja kaikkea kallista laitetta ian kun huvittaa.
Vaimonsa jäi juuri työttömäksi ja rahat on vähissä. Hän ei eilen lähtenyt mun kanssa syömään, kun "ei ole nyt rahaa". Tuli sitten meille ja kiva oli nähdä, mutta suututtaa hänen puolestaan!
Miksi kukaan suostuu tollaseen parisuhteessa? Toinen laskee pennosia ja toinen pröystäilee minkä kerkeää! Tällä naisella on paha mieli tietenkin ja häpeää tilannetta ja miehensä törkeyttä.
Miten KUKAAN voi olla noin kamala omalle puolisolle?! Minä en kehtaisi tehdä miehelleni noin.
Kommentit (130)
Avioliitossa on puolisoiden kesken elatusvelvollisuus, eli toisistaan täytyy huolehtia myös taloudellisesti. Kannattaa tutustua avioliittolakiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.
Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.
Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.
Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.
Miksi annat miehelle rahaa? Miksi ylipäänsä olet yhdessä Tuommoisen miehen kanssa? Onko se niin hyvä sängyssä vai millä konstilla hurmaa sinut?
Hyi.. ei edes hurmaa! Alunperin oli syy mutta asia ei ole enää olellinen. Oon vaan jumiutunut tähän. Odotan kai että se päättää lähteä ensin.
Hän kävi töissä,kun opiskelin.
Oho.
No ei ollut tämä syy ollenkaan. Ei liittynyt mitenkään rahaan mutta antaa olla. Siksi en kommentoinut aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.
Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.
Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.
Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.
Miksi ihmeessä maksat miehelle mitään??? Maksat siis HÄNEN asuntoa, HÄNEN lainaansa, josta et eron tullessa tule saamaan mitään, jos mies vain pystyy asiaan vaikuttamaan. Onko jo ruinannut sulta avioehdon? Lopeta nyt ja anna miehen hoitaa itse omat lainansa! Tiedät aivan tasan tarkkaan, että miehes ei maksais sulle senttiäkään, jos tilanne olisi toisinpäin.
Ihmettelen edelleen, kuinka säälittäviä vässyköitä suomalaiset naiset nykyään on! Ei olisi mun äitini ikäpolvella tullut tässäkin ketjussa kuvailtu taloudellinen hyväksikäyttö kuuloonkaan, sellaista yrittänyt mies olisi pistetty aisoihin, koko suvun toimesta. Älkääkä yhtään huijatko itseänne: se on hyväksikäyttöä, ja te vain hyväksytte sen! Uskomatonta.
Siis laskujen maksuun annan välillisesti että maksaa yhteiset kulut. Eli käytännössä maksan kaikki laskut paitsi asunnon. Voisin maksaa itsekin mutta tuskin toi luottaisi siihen että maksaisin, ja osa niistä yhteisitä menoista menee mieheltä suoraan palkasta.
Olen harkinnut monta kertaa lähdenkö nyt vai vähän myöhemmin.
Sinä maksat kaikki juoksevat kulut, mutta mies maksaa vain asuntoa, jonka siten omistaa? Huono diili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähdin aikanaan koska koin ettei mies ottanut tarpeeksi huomioon lapsia ja mua rahallisesti. Olin kotona kahden lapsen kanssa ja mies erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Minä en saanut lomailla kuten hän uudella veneellään (mulle se veneily ei pienten lasten kanssa ollut mitään lomaa), en saanut ostaa mielestäni terveellistä luomu-ruokaa tai hedelmiä/vihanneksia kosk ne maksoi liikaa, en saanut käydä kampaajalla enkä ostaa vaatteita. Jossain vaiheessa pakoon niin loppuun, että käytin lopulta lapsilisät ja kotihoidontuen vain ja ainoastaan itseeni ja lapsiin. Maksamatta jäi kaikki "mun rahoista" maksettavat kulut kuten päivähoidot, sähköt, luottokortit... Noh, lopulta erottiin ja koska emme olleet naimisissa, ei minulle jäänyt yhtään mitään! Elareita mies ei maksa juuri minimiä enempää ja nyt pienillä tuloillani on maksettava vuokran ja harrastusten lisäksi kaikki vaatteet ja muut. Että mun neuvo olisi lähinnä se, että menet töihin josta nautit ja josta tienaat omaa rahaa. Tilanne ei todellakaan helpota muuttamalla erilleen.
Luomuruokaa??? Miehenkö ne sinun luomuruokasi pitäisi maksaa???
Osta kuule ihan itse ylikalliit luomuruokasi.
Miten voi olla lomalla kotoa?
Itselläkin vähän särähti korvaan. Kyllä sitä vaan täytyy elää varojensa mukaan.
Mutta en myöskään ymmärrä alkuunkaan sitä että perheen sisällä on erilaisia elintasoja.
Jos toinen on varakkaampi, niin hänellä voi ehkä olla kalliimpi auto, mutta sitten hän kantaa päävastuun perheen muistakin menoista, eikä ainakaan ruokapöydässä aleta erottelemaan että mitä on varaa syödä.
Joo onhan se päivän selvä juttu, että jokaisella perheen jäsenellä kuuluu olla ruokapöydässä tasapuolisesti samat sörsselit.
Pitääkö sitten kaikilla olla sama elintaso? Tämä onkin kimurantimpi juttu. Jos paremmin tienaava ostaa itselleen kalliin härpäkkeen, niin pitääkö hän kustantaa puolisolleen samanlainen? Ei tietenkään.
Muuten olen toki samoilla linjoilla, eli että paremmin tienaava ottaa isomman vastuun perheen kuluista, varsinkin jos on yhteisesti sovittu, että toinen jää kotiäidiksi/isäksi. Jos taas toinen vaan makaa perse homeessa kotona, eikä suostu edes hakemaan töitä, eikä muutenkaan kanna omaa korttansa kekoon millään lailla, niin siinä tapauksessa taas ei moista loista ole mikään pakko kenenkään elättää. Nämä asiat siis täysin riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta on kumpi, vaiko molemmat samaa.
Eikös tuon monen mainitseman elatusvelvollisuuden täyttämiseksi ruoka ja asunto riitä. Kaikki luxus on omaehtoista ekstraa vaikka toinen olisi miljonääri. Turha sen varjolla laukkuja ja ravintola-aterioita on vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuollaiset miehet eivät hae rikasta puolisoa? On turhaa väittää, että miehille ei merkitsisi naisen rahatilanne pariutumisessa. Ilmeisesti se kuitenkin merkitsee, mutta sitä mietitään sitten vasta jälkiviisaana.
Vierailija kirjoitti:
Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!
Huomaatko ollenkaan, että se olet ihan sinä itse, joka ne kaksi lasta sellaisen miehen kanssa teit.
Kun katsot peiliin, näet sen, jolla on merkittävä osuus ahdinkoosi.Mutta ei hätää, se sama henkilö voi sinut siitä pelastaa. Vyöttää kupeensa ja ryhtyy toimeen, niin sanoakseni.
Ei tilanne korjaannu av-palstalle kirjoittamalla, mutta kai täällä tulee selväksi se, että ei se ainakaan kovin paljon huonommaksi voi muuttua, jos eläisit omillasi, lastesi kanssa.
Tuo tilanne on kuule monella. Minäkin velkaannun kun kaikki pitää maksaa puoliksi ja synnyttäjän maksaa lasten kulut koska saa sitä rahaa kerran juuri sitä varten. Miksi hemmetissä sitten Kela haluaa aina tietää miehen tulot ja päättää sen mukaan mitä minä saan! Jos yritän sanoa miehelle että tienaappa vähemmän niin minulla olisi enemmän rahaa maksaa ne lasten vaatteet, niin ihme ettei vedä turpiin kun lompakkoloinen on niin törkeä. Se vaan että monet meistä odottaa jos se päivä kun menee takaisin töihin muuttaisi mitään ja sitten vielä ne jotka lykkäävät eroa kunnes lapset vähän isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä en todellakaan ymmärrä. Elatusvelvollisuus ei tarkoita, että pitää kustantaa kaikki toisen mieliteot.
No äläpä urpo liioittele.
Minä taas en ymmärrä tuota, että perheessä pidetään kahta elintasoa. Itse en pystyisi tai edes kehtaisi. Meilläkin oli tuossa taannoin tilanne, että ukon raha-asiat olivat melko kehnolla tasolla ja jos olisimme eläneet niiden mukaan niin itse olisin saanut syödäkseni mitä nyt mieli tekee ja isäntä sitten makaronia. Noin niinkuin esimerkiksi. No kyllä minä niinä aikoina sitten makselin enemmän enkä edes miettinyt vaihtoehtoa että molemmat elää sillä, mitä on saanut.
Ja ihan on molemmin puolista, nyt on töissä ja tienaa enemmän kuin minä niin juuri viime viikolla makseli jotain laskujani, kun itselleni sattui osumaan melko pienipalkkainen kuukausi ja useampi iso lasku samaan läjään maksettavaksi.
Nämäkään, jotka ovat sitä mieltä, että ei pidä maksaa pienituloisemman mitään juttuja, eivät varmaan ota huomioon sitä, että tilanne voi olla joskus päinvastainen. Joojoo "hoidan asiani niin ettei se ole mahdollista blaablaa" mutta karu fakta on se, että jokaisella on olemassa riski, että joku päivä on täysin rahaton.
Mutta jokainen toki tavallaan hoitaa perheensä ja raha-asiansa. On se raha tärkeä asia, en mitenkään sillä, mutta ei sen pitäisi koko elämää määrittää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuollaiset miehet eivät hae rikasta puolisoa? On turhaa väittää, että miehille ei merkitsisi naisen rahatilanne pariutumisessa. Ilmeisesti se kuitenkin merkitsee, mutta sitä mietitään sitten vasta jälkiviisaana.
Nyt et kyllä tajua miesten luontoa. Julistin juuri yhdessä aloituksessa heidät pesäloisiksi. Ja sitten ei kukaan mies kestä varakasta vaimoa, siinähän menettää valta-asemansa. Miehet ovat ihan tyytyväisiä kun saavat kyykyttää köyhää vaimoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te naiset oikein löydätte tällaisia "ihania" miehiä ja vielä suostutte itsellenne epäedullisiin järjestelyihin? Eikö voisi ennen yhteen muuttamista sopia raha-asioista kohtuudenmukaisesti ja mahdolliset poikkeustilanteet huomioiden? Jos yhdessä ollaan, kyllä enemmän tienaavan pitää maksaa enemmän myös yhteisistä kuluista.
Kyllähän vaikka mistä voi sopia vaikka kirjallisesti mutta ei pesäloinen mies sitten kun jälkeläinen on maailmassa noudat mitään sopimuksia.
Käsittämätön äijä, antaa lastensa kulkea ryysyissä samalla kun ostelee itselleen uusia autoja.
Mutta palstapojilla on varmasti järisyttävän hyvä perustelu tälle. Antaa palaa, mikä on päivän selitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin se meilläkin menee. En näe mitään syytä yhteiseen tiliin. Kumpikin maksaa kaiken puoliksi olivat tulot sitten 1000e tai 2000e käteen. Aina toitotetaan naisten itsenäisyydestä. No missäs se itsenäisyys on nyt? Pitäiskö miehen antaa taskurahaa vähävaraiselle? Jos tää aloitus olisi ollut toisinpäin, että miehellä ei olisi ollut rahaa mennä kaljalle kaverinsa kanssa niin olisitte vaan mollannut sitä miestä, että mitäs on köyhä luuseri.
Vierailija kirjoitti:
sitä että parisuhdetta tai perhettä ei olisi! Me elimme avoparina 6 vuotta ennen avioitumista ja kyllä me yhdessä huolehdittiin kaikesta - myös mun lapset edellisestä avioliitosta sillä he ovat osa tätä perhettä.
Niin kauan kun asutaan saman katon alla on elämä yhteistä - erossa kumpikin vie sitten omaisuutensa muualle.
Kyllä perheessä pitää olla sama elintaso!
Mikä perhe sellainen on, missä nainen saa kituuttaa kotihoidontuella mistä saa maksaa kaiken puoleksi ja jopa yksin lasten vaatteet?
Lapset on tehty yhdessä, ei erikseen!Mekin elimme miehen kanssa vuosia avoliitossa ennen naimisiin menoa ja sama elintaso meillä kaikilla on aina ollut. Lapset on yhdessä tehty ja kun on yhdessä päätetty, ettei alle vuoden ikäistä laiteta hoitoon.
Ei kaikkien tarvi tehdä asioita samalla tapaa kuin te teettä. Kukin pari voi ihan itse sopia mitä pitävät reiluna. Meillä oli avovaimon oma toive saada lapsia ja jäädä pariksi vuodeksi kotiin hoitamaan niitä. Itse olisin voinut hyvin elää lapsettomanakin. Hän kuitenkin koki lasten tuovan elämään enemmän sisältöä kuin erittäin hyväpalkkainen työnsä, niin sovittiin etukäteen maksuosuudet perhemenoista. Nämä asetettiin siten että itse maksoin kotitalouden menoista hänen kotonaoloaikana euromääräisesti hieman enemmän kuin aiemmin, ja hän euromääräisesti hieman vähemmän. Omiin menoihin käytettävissä olevat rahat pienenivät molemmilla, hänellä tosin enämpi koska tulot laskivat. Itse kompensoin muutoksen vähentämällä kuukausittain säästöön menevää rahasummaa, ja hän taas käyttämällä säästöjään omiin menoihinsa. Tämä siis on järjestely josta yhdessä etukäteen sovittiin, ja joka oli molemmilla OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te naiset oikein löydätte tällaisia "ihania" miehiä ja vielä suostutte itsellenne epäedullisiin järjestelyihin? Eikö voisi ennen yhteen muuttamista sopia raha-asioista kohtuudenmukaisesti ja mahdolliset poikkeustilanteet huomioiden? Jos yhdessä ollaan, kyllä enemmän tienaavan pitää maksaa enemmän myös yhteisistä kuluista.
Kyllähän vaikka mistä voi sopia vaikka kirjallisesti mutta ei pesäloinen mies sitten kun jälkeläinen on maailmassa noudat mitään sopimuksia.
Meillä sovittiin vaimon kanssa etukäteen, mutta eipä tuo sopimus hänen puoleltaan koskaan ole pitänyt. Aina pitäisi uusia kalliita hankintoja olla tekemässä, asuntoo paremmalta alueelta, uutta autoo, lomamatkoja jne. Ja aina on hällä selitys että miksi alkuperäisestä sopimuksesta poiketen juuri minun pitäisi ne maksaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sitten todellakaan ymmärrä näitä keskusteluja, etenkään kun asumme Suomessa. Jokaisella on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua juristiksi, lääkäriksi, luokanopettajaksi tai miksi vain. Joka tapauksessa löytyy runsaasti ammatteja, jotka mahdollistavat satunnaisen ulkona syömisen, kampaajan kerran kahdessa kuukaudessa, peruslaadukkaan ruuan ostamisen jne
....
Tottakai ymmärrän työttömäksi jääneen puolison avustamisen puolin ja toisin (sekä lasten ehdottomasti), mutta jos olet kouluttautumistasi vastaavassa työasemassa keskimääräisellä palkalla niin valinta on ollut sinun. Niin makaa kuin petaa.
Eikö sulle ole kukaan kertonut, että se on poikkeuksetta vielä toistaiseksi NAINEN, joka synnyttää lapset? Nainen on se, joka on raskaana noin 9 kuukautta, sen jälkeen väistämättä poissa töistä synnytyksen jälkeen. Vielä hoitovapaankin käyttää yleensä äiti, vaikka isä voisi siirtyä vanhempain- ja hoitovapaalle.
Palataanko aiheeseen uudemman kerran tästä "jokaisella on mahdollisuus..."-näkökulmasta sitten, kun naisjuristien, -kirurgien ym. hyväpalkkaisessa työssä olevien naisten ei tarvitse synnyttää itse vaan sen voi tehdä heidän puolestaan lapsen isä. Naisen kouluttautuminen hyväpalkkaiseen ammattiin ei millään tavalla tätä biologista tilannetta muuta, ja se on usein syynä siihen, että nainen tipahtaa työmarkkinoilta joko oman valintansa tai syrjinnän seurauksena.
Synnyttäminen on vapaaehtoista. Armeija ei.
Kohta ollaan siinä tilanteessa (ellei olla jo), että meillä on enemmän synnyttäneitä naisia kuin armeijan käyneitä miehiä.
T. Synnyttänyt ja armeijan käynyt nainen, joka nostaa sit oikeen superpaskaa eläkettä joskus 50v kuluttua..
Helvetti... jos on suhteen alusta asti sovittu että on "omat rahat" niin sitten on omat rahat. Aika turhaa alkaa valittamaan että ei äijältä tipu rahaa.
Toisaalta en myöskään ymmärrä miksi kukaan tuollaisen urpelon kanssa menisi naimisiin!?
N25N kirjoitti:
Noin se meilläkin menee. En näe mitään syytä yhteiseen tiliin. Kumpikin maksaa kaiken puoliksi olivat tulot sitten 1000e tai 2000e käteen. Aina toitotetaan naisten itsenäisyydestä. No missäs se itsenäisyys on nyt? Pitäiskö miehen antaa taskurahaa vähävaraiselle? Jos tää aloitus olisi ollut toisinpäin, että miehellä ei olisi ollut rahaa mennä kaljalle kaverinsa kanssa niin olisitte vaan mollannut sitä miestä, että mitäs on köyhä luuseri.
Olet vasta 25- vuotias ja olettaisin ettei teillä vielä ole lapsia? Saapa nähdä oletko samaa mieltä tästä itsenäisyydestä, kun yrität maksaa pienestä kotihoidontuesta puolet kaikesta. Muista säästää kunnolla sitä ennen tai sitten vaihtoehtoisesti vie lapset tarhaan n 9 kk:n ikäisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sitten todellakaan ymmärrä näitä keskusteluja, etenkään kun asumme Suomessa. Jokaisella on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua juristiksi, lääkäriksi, luokanopettajaksi tai miksi vain. Joka tapauksessa löytyy runsaasti ammatteja, jotka mahdollistavat satunnaisen ulkona syömisen, kampaajan kerran kahdessa kuukaudessa, peruslaadukkaan ruuan ostamisen jne
....
Tottakai ymmärrän työttömäksi jääneen puolison avustamisen puolin ja toisin (sekä lasten ehdottomasti), mutta jos olet kouluttautumistasi vastaavassa työasemassa keskimääräisellä palkalla niin valinta on ollut sinun. Niin makaa kuin petaa.
Eikö sulle ole kukaan kertonut, että se on poikkeuksetta vielä toistaiseksi NAINEN, joka synnyttää lapset? Nainen on se, joka on raskaana noin 9 kuukautta, sen jälkeen väistämättä poissa töistä synnytyksen jälkeen. Vielä hoitovapaankin käyttää yleensä äiti, vaikka isä voisi siirtyä vanhempain- ja hoitovapaalle.
Palataanko aiheeseen uudemman kerran tästä "jokaisella on mahdollisuus..."-näkökulmasta sitten, kun naisjuristien, -kirurgien ym. hyväpalkkaisessa työssä olevien naisten ei tarvitse synnyttää itse vaan sen voi tehdä heidän puolestaan lapsen isä. Naisen kouluttautuminen hyväpalkkaiseen ammattiin ei millään tavalla tätä biologista tilannetta muuta, ja se on usein syynä siihen, että nainen tipahtaa työmarkkinoilta joko oman valintansa tai syrjinnän seurauksena.
Synnyttäminen on vapaaehtoista. Armeija ei.
Kohta ollaan siinä tilanteessa (ellei olla jo), että meillä on enemmän synnyttäneitä naisia kuin armeijan käyneitä miehiä.
T. Synnyttänyt ja armeijan käynyt nainen, joka nostaa sit oikeen superpaskaa eläkettä joskus 50v kuluttua..
Kyllä armeijan käyneitä miehiä riittää, he eivät vain välttämättä ole käyneet sitä Suomessa.
Meinaat ihan tosissasi, että 50 vuoden päästä maksellaan vielä eläkkeitä?
N25N kirjoitti:
Noin se meilläkin menee. En näe mitään syytä yhteiseen tiliin. Kumpikin maksaa kaiken puoliksi olivat tulot sitten 1000e tai 2000e käteen. Aina toitotetaan naisten itsenäisyydestä. No missäs se itsenäisyys on nyt? Pitäiskö miehen antaa taskurahaa vähävaraiselle? Jos tää aloitus olisi ollut toisinpäin, että miehellä ei olisi ollut rahaa mennä kaljalle kaverinsa kanssa niin olisitte vaan mollannut sitä miestä, että mitäs on köyhä luuseri.
Kumpi onkaan tärkeämpi, vaimon vaatteet vai miehen kaljat? Entä sen lapsen vaatteet sitten?
Ei ole vaikea päätellä, että tuon lainauksen kirjoittaja on mies.
Oikeasti kannattaisi pikkuisen miettiä tasa-arvo-käsitteen sisältöä, eli samanarvoisuutta. Ei se ole SAMANLAISUUTTA vaan sitä, että ollaan saman ARVOISIA. Kun perheen perustaminen on yhteinen projekti, miksi vain toinen osapuoli kärsii siitä taloudellisesti,mutta toinen elää yhtä vapaasti ja rahakkaasti kuin ennen lasten syntymää.
Mitä itsenäisyyttä se semmoine on, että ei ole itsenäisyyttä käyttää edes omia rahojaan oman mielensä mukaan, vaan niillä on maksettava puolet yhteisistä kuluista, joihin ei voi aina itse vaikuttaa.
Tätä ketjua kun lukee niin nämä ketjut siitä naisten seksuaalisesta ylivallasta ja miespoloisten syrjäytymisestä ilman naista saavat ihan eri näkökulman.