Mies osti uuden auton - vaimolla ei varaa lounaaseen kaverin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen näköjään ymmärtää tasa-arvon siten, että sen nimiin pitään alistua henkiseen ja taloudelliseen väkivaltaan. Ettekö te huomaa, että ne miehet alistaa teitä täysin? Ei tarvitse pukea burkaa päälleen kun ei ole rahaa kotihoidontuella kun pitää siitäkin maksaa puoliksi koko talouden kulut ja lasten kulut kokonaan. Eipä pääse nainen vieraita miehiä houkuttelemaan ilman meikkejä ja nättejä vaatteita, joihin ei ole rahaa. Eihän se nainen pääse edes kahville toisen miehen kanssa. En ikinä alistuisi moiseen. Onneksi ei tarvitsekaan, sillä valitsin itselleni länsimaalaisen, mutta ei-suomalaisen miehen, jonka arvoihin kuuluu ajatella perhettä yksikkönä, jolla on sama elintaso ja joka puhaltaa kaikessa yhteiseen hiileen.

Siis elättää sinua seksuaalisia palveluksia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sitten todellakaan ymmärrä näitä keskusteluja, etenkään kun asumme Suomessa. Jokaisella on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua juristiksi, lääkäriksi, luokanopettajaksi tai miksi vain. Joka tapauksessa löytyy runsaasti ammatteja, jotka mahdollistavat satunnaisen ulkona syömisen, kampaajan kerran kahdessa kuukaudessa, peruslaadukkaan ruuan ostamisen jne

....

Tottakai ymmärrän työttömäksi jääneen puolison avustamisen puolin ja toisin (sekä lasten ehdottomasti), mutta jos olet kouluttautumistasi vastaavassa työasemassa keskimääräisellä palkalla niin valinta on ollut sinun. Niin makaa kuin petaa.

Eikö sulle ole kukaan kertonut, että se on poikkeuksetta vielä toistaiseksi NAINEN, joka synnyttää lapset? Nainen on se, joka on raskaana noin 9 kuukautta, sen jälkeen väistämättä poissa töistä synnytyksen jälkeen. Vielä hoitovapaankin käyttää yleensä äiti, vaikka isä voisi siirtyä vanhempain- ja hoitovapaalle.

Palataanko aiheeseen uudemman kerran tästä "jokaisella on mahdollisuus..."-näkökulmasta sitten, kun naisjuristien, -kirurgien ym. hyväpalkkaisessa työssä olevien naisten ei tarvitse synnyttää itse vaan sen voi tehdä heidän puolestaan lapsen isä. Naisen kouluttautuminen hyväpalkkaiseen ammattiin ei millään tavalla tätä biologista tilannetta muuta, ja se on usein syynä siihen, että nainen tipahtaa työmarkkinoilta joko oman valintansa tai syrjinnän seurauksena.

Synnyttäminen on vapaaehtoista. Armeija ei.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa. Naisella on oikeus vartaloonsa ja miehillä rahoihinsa. Jos sanoo ei, niin se on ei. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?

Vaikea on tajuta sitä, että MIEHEN lapsesta aiheutuvat kulut ovatkin NAISEN vastuulla. Eri asia, jos ei ole muuta yhteistä kuin sänky, mutta lapsesta aiheutuu paljon työtä, vaivaa ja kuluja. Onko se oikein, että niistä vastaa vain äiti, ja mies saa elää edelleen poikamieselämää niin taloudellisesti kuin muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!

No eroa. Sitten miehen on pakko osallistua lasten kuluihin ja voit ostaa heille vaatteita.

Naisjuristi tai -kirurgi ei jää kymmeneksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia kotihoidontuella. Sekin on valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

Eihän teillä ole tasan omat rahat, kun kerran annat miehelle tonnin kuussa.

Naisten mielestä tasa-arvoon kuuluu miehen velvollisuus sponsoroida pienempituloista perhettä, yksikköä (=vaimoa).

Toisaalta naisella ei ole mitään velvollisuutta sponsoroida huonotuloista luuserimiestä 😄😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!

No eroa. Sitten miehen on pakko osallistua lasten kuluihin ja voit ostaa heille vaatteita.

Ensiksi pitäisi mennä naimisiin, että voisi erota paskasta 😜😍😀😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

Miksi ihmeessä maksat miehelle mitään??? Maksat siis HÄNEN asuntoa, HÄNEN lainaansa, josta et eron tullessa tule saamaan mitään, jos mies vain pystyy asiaan vaikuttamaan. Onko jo ruinannut sulta avioehdon? Lopeta nyt ja anna miehen hoitaa itse omat lainansa! Tiedät aivan tasan tarkkaan, että miehes ei maksais sulle senttiäkään, jos tilanne olisi toisinpäin.

Ihmettelen edelleen, kuinka säälittäviä vässyköitä suomalaiset naiset nykyään on! Ei olisi mun äitini ikäpolvella tullut tässäkin ketjussa kuvailtu taloudellinen hyväksikäyttö kuuloonkaan, sellaista yrittänyt mies olisi pistetty aisoihin, koko suvun toimesta. Älkääkä yhtään huijatko itseänne: se on hyväksikäyttöä, ja te vain hyväksytte sen! Uskomatonta.

Siis laskujen maksuun annan välillisesti että maksaa yhteiset kulut. Eli käytännössä maksan kaikki laskut paitsi asunnon. Voisin maksaa itsekin mutta tuskin toi luottaisi siihen että maksaisin, ja osa niistä yhteisitä menoista menee mieheltä suoraan palkasta.

Olen harkinnut monta kertaa lähdenkö nyt vai vähän myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

En tajua ystäväni avioliittoa. He pitävät raha-asiat kokonaan erillään. Miehellä on hyväpalkkainen työ ja ostaa parin vuoden välein uuden auton ja kaikkea kallista laitetta ian kun huvittaa.

Vaimonsa jäi juuri työttömäksi ja rahat on vähissä. Hän ei eilen lähtenyt mun kanssa syömään, kun "ei ole nyt rahaa". Tuli sitten meille ja kiva oli nähdä, mutta suututtaa hänen puolestaan!

Miksi kukaan suostuu tollaseen parisuhteessa? Toinen laskee pennosia ja toinen pröystäilee minkä kerkeää! Tällä naisella on paha mieli tietenkin ja häpeää tilannetta ja miehensä törkeyttä.

Miten KUKAAN voi olla noin kamala omalle puolisolle?! Minä en kehtaisi tehdä miehelleni noin.

Kamala tilanne, mutta on näitä nähty. Sitä paitsi vaimo voi olla yhtä hyväpalkkaisessa työssäkin. Silti rahat menevät miehen ylikalliiden autojen/veneiden/moottoripyörien/mönkijöiden ostoon. Niitä pitää vaihtaa kokoajan. Vaimo ostaa vaatteet kirpulta, ei pysty käymään lounailla, ei matkoilla, ei kylpylässä, kampaajalla, ei MISSÄÄN, koska joka helkkarin euro menee miehen m**n jatkeen rahoittamiseen. Sillä autolla muuten ei sitten hameväki ajele, vaimo menköön bussilla, mies ajaa autolla. Vaimo hoitaa pikkulasten arjen, kaupassakäynnit, neuvolat sun muut bussilla ajaen. Jos on oikein luksusta, niin vaimolle saatetaan jalomielisesti ostaa joku 15 v  vanha ruosteinen Escort, mutta muutoin akka pysyköön lestissään. Viikonloput dokataan kavereiden kanssa.

En käsitä miksi tämän päivän nainen suostuu moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavapariskunta ollu 30 vuotta naimisissa. Aina maksaneet kaiken puoliksi vaikka tulot ihan eritasoa. Kerran olin heillä yökylässä ja isäntä grillaili iltasella ruokia. Rouva vähän sammahti ja kun oltiin syömässä hyökkäs paikalle huutamaan: Hänen ostamia perunoita täällä vaan syödään. Isäntä huusi, kyllä kuule minä olen nämä ostanut. Katsotaan vaikka kuiteista. Tuli siinä vieraalle olo, et anteeksi, kun teidän ostamia ruokia tässä syön. Melkeen lähin grillille.

Meillä ei ole ikinä katsottu kuka ostanu ja mitä. Kaikki samassa taloudessa oleva on yhteistä.

Mitä väärää tuossa on?

Parisuhteet eivät ole enää mitään taloudellisisa suhteita vaan ainoastaan rakkaussuhteita.

Aika outoa, jos kaikki pitää jakaa sentilleen tasan, vaikka puolisoiden tulot olisivat kovin erilaiset tai toisella ei tuloja juuri ollenkaan. Mielestäni ei kyseessä ole silloin perhe, vaan ainoastaan kämppäkaverit, ei ainakaan rakkaussuhde.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

Miksi annat miehelle rahaa? Miksi ylipäänsä olet yhdessä Tuommoisen miehen kanssa? Onko se niin hyvä sängyssä vai millä konstilla hurmaa sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen näköjään ymmärtää tasa-arvon siten, että sen nimiin pitään alistua henkiseen ja taloudelliseen väkivaltaan. Ettekö te huomaa, että ne miehet alistaa teitä täysin? Ei tarvitse pukea burkaa päälleen kun ei ole rahaa kotihoidontuella kun pitää siitäkin maksaa puoliksi koko talouden kulut ja lasten kulut kokonaan. Eipä pääse nainen vieraita miehiä houkuttelemaan ilman meikkejä ja nättejä vaatteita, joihin ei ole rahaa. Eihän se nainen pääse edes kahville toisen miehen kanssa. En ikinä alistuisi moiseen. Onneksi ei tarvitsekaan, sillä valitsin itselleni länsimaalaisen, mutta ei-suomalaisen miehen, jonka arvoihin kuuluu ajatella perhettä yksikkönä, jolla on sama elintaso ja joka puhaltaa kaikessa yhteiseen hiileen.

Siis elättää sinua seksuaalisia palveluksia vastaan.

Ääni kellossa olisi toinen, jos nainen elättäisi miestä. Tämä tuleekin usein vastaan, kun kaltaisesi näkee lasten hankinta-aikaan Suomen sosiaaliturvan houkuttavaksi. Sitten se "länsimainen mies" saa satunnaisia töitä ravintola- ja varastoalalta. Nyt tasa-arvo nähdäänkin sitten toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tosin olla naimisissa mut meillä on kaksi lasta ja minä jäin juuri kotihoidontuelle kun työt loppui. Ja mun pitää siitä kotihoidontuesta maksaa puolet vuokrasta vielä eli rahaa itselle ei jää yhtään. Mies tuhlaa kaikki rahat itseensä ja minä kuljen risoissa vaatteissa ja vanhin lapsemme on kasvanut kaikista vaatteista ulos. Mutta eipä mulla ole rahaa hänelle vaatteita ostaa. Nyt kun joulu tulossa ja kummit ja mummit on kyselly mitä voi ostaa niin olen vaan sanonut että vaatetta tarvii, harmittaa vaan kun ei sitten niitä leluja tule ja niitäkin toivoo ja piemenpi taas ei pahemmin vaatetta saa kun niitä on liikaakin :( Mut minkäs teet kun mies on Paska!!!

No eroa. Sitten miehen on pakko osallistua lasten kuluihin ja voit ostaa heille vaatteita.

Ensiksi pitäisi mennä naimisiin, että voisi erota paskasta 😜😍😀😀

No mutta onhan miehellä elatusvelvollisuus vaikka ei olisi naimisissa ollutkaan 😜😍😁😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

Miksi ihmeessä maksat miehelle mitään??? Maksat siis HÄNEN asuntoa, HÄNEN lainaansa, josta et eron tullessa tule saamaan mitään, jos mies vain pystyy asiaan vaikuttamaan. Onko jo ruinannut sulta avioehdon? Lopeta nyt ja anna miehen hoitaa itse omat lainansa! Tiedät aivan tasan tarkkaan, että miehes ei maksais sulle senttiäkään, jos tilanne olisi toisinpäin.

Ihmettelen edelleen, kuinka säälittäviä vässyköitä suomalaiset naiset nykyään on! Ei olisi mun äitini ikäpolvella tullut tässäkin ketjussa kuvailtu taloudellinen hyväksikäyttö kuuloonkaan, sellaista yrittänyt mies olisi pistetty aisoihin, koko suvun toimesta. Älkääkä yhtään huijatko itseänne: se on hyväksikäyttöä, ja te vain hyväksytte sen! Uskomatonta.

Siis laskujen maksuun annan välillisesti että maksaa yhteiset kulut. Eli käytännössä maksan kaikki laskut paitsi asunnon. Voisin maksaa itsekin mutta tuskin toi luottaisi siihen että maksaisin, ja osa niistä yhteisitä menoista menee mieheltä suoraan palkasta.

Olen harkinnut monta kertaa lähdenkö nyt vai vähän myöhemmin.

Eli sinä maksat kaikki laskut. Eikö sun pitänyt maksaa vain puolet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

Miksi annat miehelle rahaa? Miksi ylipäänsä olet yhdessä Tuommoisen miehen kanssa? Onko se niin hyvä sängyssä vai millä konstilla hurmaa sinut?

Hyi.. ei edes hurmaa! Alunperin oli syy mutta asia ei ole enää olellinen. Oon vaan jumiutunut tähän. Odotan kai että se päättää lähteä ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen näköjään ymmärtää tasa-arvon siten, että sen nimiin pitään alistua henkiseen ja taloudelliseen väkivaltaan. Ettekö te huomaa, että ne miehet alistaa teitä täysin? Ei tarvitse pukea burkaa päälleen kun ei ole rahaa kotihoidontuella kun pitää siitäkin maksaa puoliksi koko talouden kulut ja lasten kulut kokonaan. Eipä pääse nainen vieraita miehiä houkuttelemaan ilman meikkejä ja nättejä vaatteita, joihin ei ole rahaa. Eihän se nainen pääse edes kahville toisen miehen kanssa. En ikinä alistuisi moiseen. Onneksi ei tarvitsekaan, sillä valitsin itselleni länsimaalaisen, mutta ei-suomalaisen miehen, jonka arvoihin kuuluu ajatella perhettä yksikkönä, jolla on sama elintaso ja joka puhaltaa kaikessa yhteiseen hiileen.

Siis elättää sinua seksuaalisia palveluksia vastaan.

Ääni kellossa olisi toinen, jos nainen elättäisi miestä. Tämä tuleekin usein vastaan, kun kaltaisesi näkee lasten hankinta-aikaan Suomen sosiaaliturvan houkuttavaksi. Sitten se "länsimainen mies" saa satunnaisia töitä ravintola- ja varastoalalta. Nyt tasa-arvo nähdäänkin sitten toisin.

Tein minä sen elatuspuolenkin kun mies maahantulleena haki vielä paikkaansa suomalaisessa työmarkkinassa eli oli siis työtön. Ja voi herranen aika, kai nyt aikuisten väliseen parisuhteeseen muutakin kuuluu kuin raha ja seksi. Ainakin toivottavasti. Mies saa suhteesta kumppanin, matkakaverin, perheen, toisen aikuisen, jonka kanssa jakaa kotitalous, työt ja vanhemmuus. Toisekseen, emme ole sossun asiakkaita vaan varakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just tämä AP:n kuvaama tilanne, ollaan naimissa. Silloin kun tavattiin niin molemmilla oli omat tulot jne. Muutin kuitenkin miehen perässä ja vielä ulkomaille. Kesti vuosia ennen kuin pääsin takaisin jaloille koska moni asia piti aloittaa alusta, opiskella lisää jne. Kokoajan mies valitti kun mulla ei ole rahaa (!) Oli mielestäni ihan ymmärrettävät syyt miksi ei ollut. Elin säästöillä ja alussa olin muutaman vuoden huonosti palkatussa työssä mistä ei jäänyt mitään käteen. En ikinä pyytänyt mieheltä penniäkään rahaa mihinkään menoihin tai omiin kustannuksiin esim. opiskeluun ja bensaan, mutta mies maksoi useimmat laskut paitsi päivähoidon ja vakuutukset.

Lopulta kun valmistuin sain hyvän työn ja nyt palkka on 2x miehen palkka. Edelleen kyllä pidän tiukasti kiinni siitä että on tasan omat rahat kun niin ärsytti sen vittuilut niin kovasti aikoinaan (!). Sitten on sekin että hänen työ on sitten aina tärkeämpää jos lapsia pitää hakea tai joku on kipeenä niin aina olettaa että minä hoidan. Just.

Nyt katson vierestä välillä kun hän venyttää penniä kun ei kulemma oo rahaa. Ei todellakaan kävis mielessäkään avustaa sitä. Maksan puolet laskuista ja se on siinä. Annan siille tonnin kuussa ja oletan että se maksaa sillä laskuja ja ostaa ruokaa. Sen lisäksi maksan myös omat ruokaostokset, bensat ja lasten harrastukset ja hoitomaksut. Yhteensä mulla on n.1500 näitä pakollisia maksuja/kk.

Miehellä on myös asuntolaina jossa lyhennys on just saman verran kuin annan hänelle kuukausittain. Jos ne muut laskut on vähemmän niin sitten vetää välistä omaan taskuun. Aika vaikeeta kuvitella että normi elämään menee 3 tonnia kuussa, mutta silti vihjailee välillä että mun pitäis antaa sille enemmän. Ja muuten tästä kodista hän sitten sanoo myös että se on sitten hänen koti - ei ole koskaan sanonut sitä meidän kodiksi koska hän maksaa.

Miksi annat miehelle rahaa? Miksi ylipäänsä olet yhdessä Tuommoisen miehen kanssa? Onko se niin hyvä sängyssä vai millä konstilla hurmaa sinut?

Hyi.. ei edes hurmaa! Alunperin oli syy mutta asia ei ole enää olellinen. Oon vaan jumiutunut tähän. Odotan kai että se päättää lähteä ensin.

Hän kävi töissä,kun opiskelin.

Vierailija kirjoitti:

Naisjuristi tai -kirurgi ei jää kymmeneksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia kotihoidontuella. Sekin on valinta.

Tuntemani naiskirurgi säästi rahaa äitiyslomaa varten että pystyy maksamaan osuutensa laskuista. Ja kaikki vauvasta aiheutuvat kulut.

Miehensä on myös hyväpalkkaisessa työssä ja olisi voinut maksaa perheen elämisen perhevapaiden aikana ilman ongelmia. Mutta siinä perheessä tasa-arvo tarkoittaa sitä että kaikki maksetaan puoliksi. Paitsi lapsista aiheutuvat kulut, jotka kuuluvat yksin äidille.

Sama näyttää olevan monessa muussakin "perheessä".

Onhan se kummallista mitata perheen tai puolison arvoa rahalla.

Jos toinen sattuu tässä isossa kokonaisuudessa töihin josta rahaa saa enemmän ha toinen sellaiseen josta saa vähemmän...vaikka lähihoitaja ja pankinjohtaja tai työtön tai kotona lapsia hoitava.... Tai perinnön saanut?

Niin. Eikös se yksikkö...yhteinen perhe ole se tärkein?

Me laitettiin aluks rahat yhteen ja ne menee yhteiseen. Mies tienaa enemmän, mutta hänelle se on vain rahaa. Yhdessä me tässä eletään.opitaan elämää.

Jos toisella on hirveesti enemmän, niin sitten voi laittaa sivuun, mutta tommonen aaapeen kuvaama rahalla päteminen....yäk. Pikkusieluista. Liian itsekästä. Missä sellaisia kasvaa ja onko se suhde rakkauteen pohjautuva? Vai muuten pitää näyttää?

Pikkusieluista ja välinpitämätöntä on jättää puoliso tai lapset hoitamatta. Ja typerään sellaisessa pakkojärjestelyssä on olla. Kai.

Noista asioista olisi varmaan hyvä jutella yhteiskunnassa avoimesti. Ja suhteessa ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähdin aikanaan koska koin ettei mies ottanut tarpeeksi huomioon lapsia ja mua rahallisesti. Olin kotona kahden lapsen kanssa ja mies erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Minä en saanut lomailla kuten hän uudella veneellään (mulle se veneily ei pienten lasten kanssa ollut mitään lomaa), en saanut ostaa mielestäni terveellistä luomu-ruokaa tai hedelmiä/vihanneksia kosk ne maksoi liikaa, en saanut käydä kampaajalla enkä ostaa vaatteita. Jossain vaiheessa pakoon niin loppuun, että käytin lopulta lapsilisät ja kotihoidontuen vain ja ainoastaan itseeni ja lapsiin. Maksamatta jäi kaikki "mun rahoista" maksettavat kulut kuten päivähoidot, sähköt, luottokortit... Noh, lopulta erottiin ja koska emme olleet naimisissa, ei minulle jäänyt yhtään mitään! Elareita mies ei maksa juuri minimiä enempää ja nyt pienillä tuloillani on maksettava vuokran ja harrastusten lisäksi kaikki vaatteet ja muut. Että mun neuvo olisi lähinnä se, että menet töihin josta nautit ja josta tienaat omaa rahaa. Tilanne ei todellakaan helpota muuttamalla erilleen.

Luomuruokaa??? Miehenkö ne sinun luomuruokasi pitäisi maksaa???

Osta kuule ihan itse ylikalliit luomuruokasi.

Miten voi olla lomalla kotoa?

Itselläkin vähän särähti korvaan. Kyllä sitä vaan täytyy elää varojensa mukaan.

Mutta en myöskään ymmärrä alkuunkaan sitä että perheen sisällä on erilaisia elintasoja.

Jos toinen on varakkaampi, niin hänellä voi ehkä olla kalliimpi auto, mutta sitten hän kantaa päävastuun perheen muistakin menoista, eikä ainakaan ruokapöydässä aleta erottelemaan että mitä on varaa syödä.