Lue keskustelun säännöt.
väsynyt äiti ja sitten ne isoäidit...
04.12.2012 |
Olen 8 kk ikäisen vauvan äiti, väsynyt äiti, olen koko tuon ajan valvonut jokaikinen yö ja muutenkin hoitanut kaiken lapseen liittyvän. Mies on paljon työmatkoilla ulkomailla, olen melkein käytännössä yksinhuoltaja. Vauva vaatii koko ajan minua viihdyttäjäksi, muuten huutaa. En ole lauantain jälkeen ehtinyt itse syödä, enkä tietenkään ole nukkunut, enkä ole suihkuunkaan päässyt, niin kokonaisvaltaisesti vauva vaatii minulta läsnäoloa koko ajan.
Ja sitten meillä on koira, joka on vauvan tulon myötä alkanut ulkona lenkeillä räyhäämään muille koirille kuin mielipuoli. On kaatanut minut kumoonkin. Pelkään aina hirveästi nykyään koiran ulos viemistä, koska jos vastaan tulee toinen koira, saattaa vauva sekä äiti olla äkkiä ojanpohjalla. Aamulla vauva huutaa ruokaa ja koira huutaa ulos pissalle. Kumpi ensin?
Äitini on 60-v virkeä eläkeläinen, asuu kivenheiton päässä meiltä. Hän päätti ottaa oman koiran ja nyt siihen vedoten ei voi tulla koskaan minua auttamaan vaikka olen suoraan sanonut että olen aivan loppu ja että tunnen että mielenterveys menee kohta tähän jatkuvaan valvomiseen ja syömättömyyteen sekä huudon kuuntelemiseen, koiran stressaamiseen, vauvan nonstop-viihdyttämiseen...
Apu mitä hän tarjoaa on lohdutuksen sanat: "Onneksi ei sentään ole koiria ja vauvoja enempää!" sekä "Sun pitäis yrittää syödä". Siinä se mitä saan. Hän on itse aikoinaan hoidattanut minut täysin omilla vanhemmillaan, eikä nyt voi sitten auttaa minua, edes sen verran että joskus veisi koiran ulos, tai katsoisi hetken vauvaa että ehtisin itsekin syödä, kuitenkin asuu tuossa vieressä ja elää vapaata elämää. Minulta kyllä pyydellään milloin mitäkin leipomisapua eri pippaloihin, ja hölmönä kilttinä olen sitten öisin leiponut kakkuja hänen juhliinsa ja menoihinsa. No en minä saisi nukuttua kuitenkaan. Kärsin nykyään nukahtamisongelmista. Väsymys on kaamea, mutta uni ei vain tule, ei vaikka vauva nukkuisikin.
Miehen äiti on myös kiireellä elämässä omaa elämäänsä, matkustelu ja harrastukset ovat hänelle ykkösiä.
Lapsenlapsella kuitenkin ylpeillään, mutta eivät kerkiä häntä paljon edes katsomaan. Isoisiä ei ole. Tuntuu että minut on jätetty aivan yksin rämpimään suossa. Sieltä suon reunalta sitten huudellaan vaan että "koita jaksaa!" eikä elettäkään että kukaan heittäisi avuksi pelastusköyden, ei sittenkään vaikka sitä anelisin.
Elääpä menneessä jolloin lapset hoidettiin ja kasvatettiin koko perheen ja kylän voimin.
Kommentit (193)
Jos ei kerran pärjää vauvan ja koiran kanssa, niin jommasta kummasta kannattaisi ehkä hankkuitua eroon. Koirasta pääsee helpommalla, mutta voihan lapsenkin antaa adoptioon.
Isovanhempien syyllistäminenkin tuntuu kummalliselta. Miksi heidän pitäisi hoitaa sinun lapsesi. Ja ihmettelen miten aikuinen ihminen ei pärjää 8kk lapsen kanssa. Luulisi että tuossa vaiheessa olisi jo syntynyt rutiinit elämään, mutta ilmeisesti ei. Mutta ei hätää. Kohtahan sinä voi viedä lapsesi päivähoitoon, niin ei tarvitse siitäkään kärsiä.
Pahoittelut töykeää tekstiäni, mutta ei vain oikein jaksa kuunnella tuollaisia marttyyreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi väsyneenä en saa aikaiseksi edes sitä voileipää ja koska kukaan ei ole minua kuunnellut tosielämässä eikä ota tunteitani vakavasti, oli pakko saada purkautua edes jotain kautta ja se oli sitten tämä kanava (mieluummin näin kuin että pimahtaisin tytölle).
Olen saanut aamuyöstä nukuttua jonkin verran, joten olo on vähän ihmismäisempi kuin eilen.
Olen myös uskaltanut vähän hellittää vauvan itkuraivareiden suhteen, kiitos täältä tulleiden neuvojen. Minut oli tosiaan saatu uskomaan että kaikkinainen itku on pahasta. Nyt kun mietin niin neuvojen antaja on tosiaan hieman fanaattinen muillakin elämän alueilla.
Olen ystävistäni viimeinen lapsen saanut, muut ovat jo lisääntyneet, joten neuvoja olla täydellinen äiti on sadellut ja sitten sitä tarkkaillaan joka kerta kun nähdään että kuinka olen tehtävässä onnistunut. Arvostelua sataa suoraan ja mutkan kautta.
Miestä en tähän hätään paikalle saa, mutta kun nuo isoäidit tuossa olisivat ja joutilainakin vielä, niin olisin pitänyt ihan normaaliin elämään kuuluvana että olisivat sen verran voineet jeesiä että olisin saanut syödyksi vaikka. Ei olisi heiltä vaatinut paljoa tulla tänne ja leikittää vaikka tyttöä sen aikaa että tosiaan voin rauhassa syödä ja olisi ollut tosi luksusta jos olisin voinut rauhassa suihkussakin käydä. Olisivat samalla nähneet lapsenlastaan. Nyt voivottelevat että tyttö vierastaa heitä mutta minkäs teet kun eivät kerkiä elämässämme mukana olla.
Ehkä tässä elämässä vielä itse kukin lopulta oivaltaa mikä on kaikkein tärkeintä. Itse ei ole tarvinnut odottaa sentään kuolinvuoteelle asti tajutakseni että läheisiä ihmisiä ei korvaa mikään. Ehkä itsekin olen ollut itsestäänselvyys kun apua on minulta saanut aina kun tarvetta. Se vain ei oikein näköjään toimi toisinpäin.
Kuka hoitaa isoäidin koiran kun seuraavan kerran haluaa lähteä risteilylle? En ole ihastunut mopseihin, mutta olen hoitanut tätä otusta kyllä. Ehkä tämä isoäitikin olisi voinut vastavuoroisesti hetken kaitsea lastani että saisin itseni koottua kasaan, ja puhun siis jostain puolesta tunnista jos joku irvileuka alkaa taas syytellä että sysään kasvatusvastuun isovanhemmille.
- Onko lapsella säännöllinen päivärytmi? Jos ei ole, ala rakentamaan sellaista. Se helpotti ainakin oman esikoiseni itkuisuutta. Eli järjestelmällisesti rakennat lapselle päivärytmin: esim. herätys, aamupala, lounas, ulkoilu-päiväuni, välipala, ulkoilu-päiväuni, päivällinen, iltapala, nukkumaan.
- Selvitä itsellesi pääsyy lapsen itkuisuuteen. Onko se väsymys(vrt. päivärytmi), onko se hampaat (anna lääkettä pahimpaan kipuun), onko se nälkä (vrt. päivärytmi). Onko se jokin muu? Jos on mielestäsi jokin muu syy, puhu neuvolassa asiasta ja selvitytä esim. allergiat.
- Maalaisjärjen käyttö sallittu. Ei se lapsi mene rikki, jos itkee viisi minuuttia, että saat laitettua ruokaa.
- Hoida itseäsi! Sinun täytyy syödä, nukkua ja ulkoilla. Toki menet vielä lapsen tahtiin, mutta itseäsi et voi unohtaa. Perusasiat kuten syöminen sinun täytyy järjestää itsellesi, vaikka se lapsi sitten itkisikin.
- Osta maissinaksuja. Tunge lapsen käteen maissinaksu, kun tarvitset hetken lisäaikaa esim. kokkkaamiseen ;)
- Panosta aikaan koiran kanssa. Kun miehesi on kotona, mene koiran kanssa kahdestaan lenkille. Kertaa koulutuksen perusasioita. Pidä huolta, että päivittäin teet edes jotain pientä koulutusta koiran kanssa. Toisin sanoen vahvista auktoriteettiasi koiran silmissä. Koira on varmaan havainnut, ettet ole ihan vahvimmillasi ja yrittää nyt korvata rooliasi laumassa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jossain määrin osaan samastua tuntemuksiisi... Ensimmäinen lapsi on kasvun paikka myös itselle ja elämän järjestäminen uudelleen voi tuntua vaikealtakin. Mutta näin ulkopuolisen silmin sanoisin vielä, että jos jonkun pitäisi olla huolissaan sinun jaksamisestasi, niin miehesi. Puhu vielä miehellesi, käske karsimaan menoja toistaiseksi. Ei kaikkeen tarvi mennä mukaan.
itse vanhenevat? OSAT VAIHTUVAT ja voi sitä narinaa kun kukaan ei käy katsomassa siellä vanhustenhuoltopalvelussa. Saamme kuulla tosi surullisia tarinoita unohdetuista isovanhemmista!
nythän on kyseessä isovanhemmat jotka ei ole omia lapsiaan edes hoitaneet?
Suuret ikäluokat ei näytä hoitaneen omia lapsiaan, eivät osallistu lastenlapsien hoitoon eivätkä hoida vanhempiaan (jotka tuupataan laitokseen kun ovat tehtävänsä tehneet eli hoitaneet lastensa lapset). Ainoa jota suuret ikäluokat koko elämänsä aikana hoitaa ovat he itse.
että sinä saat syödyksi, laita lapsi sitteriin niin että näkee sinut ja sitten SYÖT. Koira pois kokonaan ja ryhdytte ulkoilemaan sen lapsen kanssa eli vauva vaunuihin ja liikkeelle. Kun saat ruokailu ja ulkoilu rytmit kuntoon itselläsi alkaa se unikin tulla. Tuon ikäinne nukkuu usein huonosti kun on lähdössä liikkeelle eikä saa sitä liikkeelle yrittämistä katkaistua unen ajaksi. Ja aina kun vauva nukkuu sinä heität itsesi selälleen sohvaan tai sänkyyn. Ei mitään paineita mistään helkkarin leipomuksista, jos mummo tarvii pullaa, ostakoon. Väitän että nuo lisäpaineet vaan heikontaa mahdollisuuksiasi saada unta. Ja ihan tosissaan, jos vauva antaa sinun LEIPOA, täytyy olla syöminen ja nukkuminenkin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi väsyneenä en saa aikaiseksi edes sitä voileipää ja koska kukaan ei ole minua kuunnellut tosielämässä eikä ota tunteitani vakavasti, oli pakko saada purkautua edes jotain kautta ja se oli sitten tämä kanava (mieluummin näin kuin että pimahtaisin tytölle). Olen saanut aamuyöstä nukuttua jonkin verran, joten olo on vähän ihmismäisempi kuin eilen. Olen myös uskaltanut vähän hellittää vauvan itkuraivareiden suhteen, kiitos täältä tulleiden neuvojen. Minut oli tosiaan saatu uskomaan että kaikkinainen itku on pahasta. Nyt kun mietin niin neuvojen antaja on tosiaan hieman fanaattinen muillakin elämän alueilla. Olen ystävistäni viimeinen lapsen saanut, muut ovat jo lisääntyneet, joten neuvoja olla täydellinen äiti on sadellut ja sitten sitä tarkkaillaan joka kerta kun nähdään että kuinka olen tehtävässä onnistunut. Arvostelua sataa suoraan ja mutkan kautta. Miestä en tähän hätään paikalle saa, mutta kun nuo isoäidit tuossa olisivat ja joutilainakin vielä, niin olisin pitänyt ihan normaaliin elämään kuuluvana että olisivat sen verran voineet jeesiä että olisin saanut syödyksi vaikka. Ei olisi heiltä vaatinut paljoa tulla tänne ja leikittää vaikka tyttöä sen aikaa että tosiaan voin rauhassa syödä ja olisi ollut tosi luksusta jos olisin voinut rauhassa suihkussakin käydä. Olisivat samalla nähneet lapsenlastaan. Nyt voivottelevat että tyttö vierastaa heitä mutta minkäs teet kun eivät kerkiä elämässämme mukana olla. Ehkä tässä elämässä vielä itse kukin lopulta oivaltaa mikä on kaikkein tärkeintä. Itse ei ole tarvinnut odottaa sentään kuolinvuoteelle asti tajutakseni että läheisiä ihmisiä ei korvaa mikään. Ehkä itsekin olen ollut itsestäänselvyys kun apua on minulta saanut aina kun tarvetta. Se vain ei oikein näköjään toimi toisinpäin. Kuka hoitaa isoäidin koiran kun seuraavan kerran haluaa lähteä risteilylle? En ole ihastunut mopseihin, mutta olen hoitanut tätä otusta kyllä. Ehkä tämä isoäitikin olisi voinut vastavuoroisesti hetken kaitsea lastani että saisin itseni koottua kasaan, ja puhun siis jostain puolesta tunnista jos joku irvileuka alkaa taas syytellä että sysään kasvatusvastuun isovanhemmille.
joka valitti eniten ja vaati eniten.
Miestä et saa avuksesi, koska et edes pyydä. Mies on täysin joutilaana 365 päivää vuodessa reissussa...
nythän on kyseessä isovanhemmat jotka ei ole omia lapsiaan edes hoitaneet?
Suuret ikäluokat ei näytä hoitaneen omia lapsiaan, eivät osallistu lastenlapsien hoitoon eivätkä hoida vanhempiaan (jotka tuupataan laitokseen kun ovat tehtävänsä tehneet eli hoitaneet lastensa lapset). Ainoa jota suuret ikäluokat koko elämänsä aikana hoitaa ovat he itse.
Kuulun juuri noihin suuriin ikäluokkiin ja olen ilman kotihoidontukia hoitanut lapseni 3-vuotiaiksi kaikenkaislla kikkailuilla, ettei tarvinnut hoitoon viedä. Ei kerry eläke siltä kuudlta vuodelta ja hyvä työ piti jättää, kun ei ollut hoitovapaita. tämän saman teki koko suuri tuttavapiirini, joten miten voit yhleistää, että emme ole lapsiamme hoitaneet.
Anoppini hoiti lapsia joskus tarvittaewssa, esikoista enemmän.
Toisaalta 50-luvulla syntyneet isovanhemmat ovat vieä usein työssäkin.
Mutta olen oman korteni kekoon kantanut ja hoidan lapsenlapsiani, mutta jos olisi tuollaisa rakkikoiria miniöinä/tyttärinä, voisi jäädä apu antamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nythän on kyseessä isovanhemmat jotka ei ole omia lapsiaan edes hoitaneet?
Suuret ikäluokat ei näytä hoitaneen omia lapsiaan, eivät osallistu lastenlapsien hoitoon eivätkä hoida vanhempiaan (jotka tuupataan laitokseen kun ovat tehtävänsä tehneet eli hoitaneet lastensa lapset). Ainoa jota suuret ikäluokat koko elämänsä aikana hoitaa ovat he itse.
Kuulun juuri noihin suuriin ikäluokkiin ja olen ilman kotihoidontukia hoitanut lapseni 3-vuotiaiksi kaikenkaislla kikkailuilla, ettei tarvinnut hoitoon viedä. Ei kerry eläke siltä kuudlta vuodelta ja hyvä työ piti jättää, kun ei ollut hoitovapaita. tämän saman teki koko suuri tuttavapiirini, joten miten voit yhleistää, että emme ole lapsiamme hoitaneet.
Anoppini hoiti lapsia joskus tarvittaewssa, esikoista enemmän.
Toisaalta 50-luvulla syntyneet isovanhemmat ovat vieä usein työssäkin.
Mutta olen oman korteni kekoon kantanut ja hoidan lapsenlapsiani, mutta jos olisi tuollaisa rakkikoiria miniöinä/tyttärinä, voisi jäädä apu antamatta.
Onko sinusta siis oikein että miniä/tytär tekee isoäitien eteen kaiken pyydetyn mutta isoäidit eivät tee mitään hänen hyväkseen? Olisi omakin tyttäresi varmaan aika "rakkikoira" jos olisi jätetty yksin uupuneena, kenties masentuneenakin, selviytymään.
on niitä, jotka häikäilemättä käyttävät hyväkseen kaikkia ihmisiä joita voivat, ja ehkä äitisi on yksi heistä. Sinut hoidatti vanhemmillaan ja nyt pyytelee apua sinulta, vaikka sinä sitä enemmän tarvisit. Sinuna ihan vaan kieltäytyisin koiranhoidosta ym. ja sanoisin, että apu käy, jos se on vastavuoroista. Todennäköisesti itsekkään ihmisen päässä ei tapahdu mitään parannusta, mutta eipä tarvi hänen arvailla, mikset auta.
Edelleenkään en kyllä ymmärrä, mikset voi syödä tuon ikäisen kanssa. Ajattele, mitä käy, kun lapsi saa jalat alleen ja säntäilee ympäriinsä. Olet nyt onnistunut luomaan lapselle ajattelutavan, että kaikki romahtaa, jos et ole tekohengittämässä koko ajan. Eroahdistus on asia erikseen, se ei ala synnäriltä. Pyydä apua vaikka perheneuvolasta tai sitten ihan neuvolasta. Sinänsä kaikki lapset eivät ole mitään itse aurinkoja, vaativia pakkauksiakin on, mutta kyllä mooses täytyy voida syödä ja käydä suihkussa vaikka niin, että lapsi istuu ammeessa samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nythän on kyseessä isovanhemmat jotka ei ole omia lapsiaan edes hoitaneet?
Suuret ikäluokat ei näytä hoitaneen omia lapsiaan, eivät osallistu lastenlapsien hoitoon eivätkä hoida vanhempiaan (jotka tuupataan laitokseen kun ovat tehtävänsä tehneet eli hoitaneet lastensa lapset). Ainoa jota suuret ikäluokat koko elämänsä aikana hoitaa ovat he itse.
Kuulun juuri noihin suuriin ikäluokkiin ja olen ilman kotihoidontukia hoitanut lapseni 3-vuotiaiksi kaikenkaislla kikkailuilla, ettei tarvinnut hoitoon viedä. Ei kerry eläke siltä kuudlta vuodelta ja hyvä työ piti jättää, kun ei ollut hoitovapaita. tämän saman teki koko suuri tuttavapiirini, joten miten voit yhleistää, että emme ole lapsiamme hoitaneet.
Anoppini hoiti lapsia joskus tarvittaewssa, esikoista enemmän.
Toisaalta 50-luvulla syntyneet isovanhemmat ovat vieä usein työssäkin.
Mutta olen oman korteni kekoon kantanut ja hoidan lapsenlapsiani, mutta jos olisi tuollaisa rakkikoiria miniöinä/tyttärinä, voisi jäädä apu antamatta.Onko sinusta siis oikein että miniä/tytär tekee isoäitien eteen kaiken pyydetyn mutta isoäidit eivät tee mitään hänen hyväkseen? Olisi omakin tyttäresi varmaan aika "rakkikoira" jos olisi jätetty yksin uupuneena, kenties masentuneenakin, selviytymään.
Jos minua tarkoitit, niin et ole lukenut ekaa kirjoutstani, jossa nimenomaan sanoin, että käyn ainakin 4 kertaa viikossa hoitelemassa niitä pieniä, enkä tule koskaan odottamaan tai varmaan edes saamaan mitään vastapalveluksia. Nimenomaan kannatan sitä, että autetaan, mutta en sitä että suurten ikäluokkien mummit syyllistetään, koska yleistämine on ihan perseestä.
Itse en tunne ketään mummia, joka ei auttaisi ja hoitaisi lapsiaan ja lapsenlapsiaan.
suurten ikäluokkien ihmisillä ei oma nuoruus ja äitiys ole ollut yhtään niin helppoa, mitä se näyttää nykyään olevan.
Mutta uusavuttomuus myös rehottaa, kun ei osata syödä lapsenhodon ohessa, niin se vähän hiertää.
eri asia on, jos on masentunut, eikä ruoka maistu.
"paska isoäiti", sinulla on varmasti erilainen jaksamis- ja vireystaso kun saat nukkua yöt rauhassa, saat syödä ja peseytyä rauhassa, et kenties ole masentunutkaan, olet vapaa hoitamaan lapsia jos niin haluat, mikään pakko ei ole itkuja kuunnella. Sinä kyllä jaksat tehdä ruokaa itsellesi, joten tottahan kaikki muutkin jaksavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska kerran lapsensa on heidän ensimmäiset elinvuotensa itse hoitanut. Miksi vielä mummuiässä pitäisikään jaksaa valvoa yöt läpeensä itkua kuullen ja olla riippuvainen pienten lasten tarpeista? Mikä pointti tässä on?
Jos perheessä on mielenterveys-, arjen hallinta- ja kenties terveysongelmiakin, eikä mies kanna vastuuta arjen sujumisesta, ei tuota kaikkea voi mummun niskaankaan kaataa..
"paska isoäiti", sinulla on varmasti erilainen jaksamis- ja vireystaso kun saat nukkua yöt rauhassa, saat syödä ja peseytyä rauhassa, et kenties ole masentunutkaan, olet vapaa hoitamaan lapsia jos niin haluat, mikään pakko ei ole itkuja kuunnella. Sinä kyllä jaksat tehdä ruokaa itsellesi, joten tottahan kaikki muutkin jaksavat!
koska kerran lapsensa on heidän ensimmäiset elinvuotensa itse hoitanut. Miksi vielä mummuiässä pitäisikään jaksaa valvoa yöt läpeensä itkua kuullen ja olla riippuvainen pienten lasten tarpeista? Mikä pointti tässä on?
Jos perheessä on mielenterveys-, arjen hallinta- ja kenties terveysongelmiakin, eikä mies kanna vastuuta arjen sujumisesta, ei tuota kaikkea voi mummun niskaankaan kaataa..
"paska isoäiti", sinulla on varmasti erilainen jaksamis- ja vireystaso kun saat nukkua yöt rauhassa, saat syödä ja peseytyä rauhassa, et kenties ole masentunutkaan, olet vapaa hoitamaan lapsia jos niin haluat, mikään pakko ei ole itkuja kuunnella. Sinä kyllä jaksat tehdä ruokaa itsellesi, joten tottahan kaikki muutkin jaksavat!
tiedätkö sanonnan että aika kultaa muistot, on tainnut näin käydä paskalle isoäidille. Se on hyvä hurskastella toisten väsymystä jos itse on ihan erilaisessa elämäntilanteessa...
Vähän kuin sanoisin synnyttäjälle että turpas kii, en minäkään huuda tällä hetkellä ja olen sentään kokenut itsekin synnytyksen 38 v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vielä vain tavallinen kolmen lapsen äiti, mutta kyllä minustakin käsittämättömältä kuulostaa, ettei yhden oletettavasti perusterveen 8 kk ikäisen kanssa ehdi mitään syömäänkään. Tämä kertoo kyllä joko pahasta arjen hallinnan ongelmasta, hoitoa vaativasta masennuksesta tai lapsen sairaudesta tms., johon pitäisi saada apua. Ei syy tuohon tilanteeseen ole isovanhemmissa, niin toivottavaa kuin olisikin, että he apuaan tarjoaisivat.
Se, että näin sanon, ei muuten todellakaan tarkoita, ettenkö tuntisi empatiaa ap:ta kohtaan.
koska kerran lapsensa on heidän ensimmäiset elinvuotensa itse hoitanut. Miksi vielä mummuiässä pitäisikään jaksaa valvoa yöt läpeensä itkua kuullen ja olla riippuvainen pienten lasten tarpeista? Mikä pointti tässä on? Jos perheessä on mielenterveys-, arjen hallinta- ja kenties terveysongelmiakin, eikä mies kanna vastuuta arjen sujumisesta, ei tuota kaikkea voi mummun niskaankaan kaataa..
"paska isoäiti", sinulla on varmasti erilainen jaksamis- ja vireystaso kun saat nukkua yöt rauhassa, saat syödä ja peseytyä rauhassa, et kenties ole masentunutkaan, olet vapaa hoitamaan lapsia jos niin haluat, mikään pakko ei ole itkuja kuunnella. Sinä kyllä jaksat tehdä ruokaa itsellesi, joten tottahan kaikki muutkin jaksavat!
tiedätkö sanonnan että aika kultaa muistot, on tainnut näin käydä paskalle isoäidille. Se on hyvä hurskastella toisten väsymystä jos itse on ihan erilaisessa elämäntilanteessa... Vähän kuin sanoisin synnyttäjälle että turpas kii, en minäkään huuda tällä hetkellä ja olen sentään kokenut itsekin synnytyksen 38 v sitten.
Nyt et enää leivo mitään äidillesi. Kysyt suoraan, että voitko tulla silloin ja silloin hoitamaan vauvaa/viemään koiraa ulos. Ei mitään vihjailua, että olet väsynyt. Vaan suora kysymys tarkkoine aikoineen. Tuossa tilanteessa itse vakavasti harkitsisin koiran antamista pois. Helpottaisi ihan ratkaisevasti.
N Tuossa tilanteessa itse vakavasti harkitsisin koiran antamista pois. Helpottaisi ihan ratkaisevasti.
Nukkumattomuus ja syömättömyys kuullostaa pahemmalta ongelmalta kuin koira. Ja ap; jos mies ei halunnut lasta, miksi oletat että hän olisi läsnä?
aapeehan on nimenomaan sanonut että mies halusi lapsen.
minusta ap kuulostaa masentuneelta. siihen ei kyllä auta marttyyrimaisten "paskojen isoäitien" rakkikoiran räkytys.
ettei ajatus enää kulje selkeästi. Ihminen, joka ei koskaan elämässään ole ollut sellaisessa univelassa, että meinaa järki mennä, ei voi ymmärtää miltä se tuntuu!! Ja tuntuu pahalta, ettei kukaan läheisistä silloin auta!
Kun se mies seuraavan kerran tulee kotiin, niin lähde ap kahdeksi yöksi hotelliin. Nuku ja lepää. Syö hyvin ja nuku.
Pienten lasten äitien nukkumattomuutta ja unihäiriöitä vähätellään. Valvottamistahan on käytetty myös kidutuskeinona. Kyllä jatkuvalla valvomisella on vakavat seuraukset.
Ap on varmasti masentunut. Hän ei syö eikä nuku tarpeeksi, joten on vaikeaa sanoa, miten masentunut ja mikä korjaantuu, kun saisi vähän apua. Arjesta tulee ylitsepääsemätön ponnistus, kun ei saa apua ja kokee olevansa yksin. Lisäksi kokee syyllisyyttä siitä, että ei pärjää yksin,kun muut pilkkaavat tai vähintäänkin vain toteavat, että ollaanhan me kaikki muutkin lapsemme hoitaneet. Vähän kuin sanoisi syöpäsairaalle, että mitä siinä valitat, sairastin minäkin keuhkokuumeen 30 v sitten...
Ap voi olla vähän uusavuton, ehkä hänen avioliitossaan ongelmia, ehkä hän on nössä tai yksinkertaisesti niin voimakastahtoisten ihmisten ympäröimänä, että ei kerta kaikkiaan kykene toteuttamaa omaa äitiyttään vaan suorittaa muiden vaatimuksia. Ei ole väliä, miten tähän pisteeseen on jouduttu.
Väliä sen sijaan on sillä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Koen todella huolestuttavaksi, että ap on pyytänyt omalta äidiltään apua eikä äiti suostu pienimpäänkään apuun. Ei siis tule käymään, ei tarjoa empatiaa puhelimessa, ei käväise aamulla viemässä koiraa samalla kun vie omansa, ei halua tavata lapsenlastaan. Ei, vaikka ap on ilmaissut tarvitsevansa apua ja ilmoittanut, että on romahtamassa.
Vielä huolestuttavampaa täällä on se, että moni pitää tämän isoäidin perusoikeutena olla auttamatta, koska tytär on liian avuton. No jopas on! Siis on oikeus olla auttamatta omaa lastaan, koska on tyttären vika, että ei pärjää. En ymmärrä tällaista ajatusmaailmaa. En käsitä, miten apua voidaan laskea, miten voidaan ajatella, että olen omat lapseni jo kasvattanut, joten en sotkeudu enää lapsenlapseni elämään!
Ei ap pyytänyt äitiään kasvattamaan lastaan. Hän pyysi osallistumaan. Hoitamaan kerran viikossa puoli tuntia. Tulemaan kahville ja viihdyttämään lasta niin, että ap saisi hetken keskeytymättä tehdä omia juttujaan. Sitäpaitsi ap on nyt romahduspisteessä. Siinä vaiheessa pitäisi avun antaminen olla itsestäänselvää. Eihän se tarkoita, että loppuelämä pitäisi olla apuna eikä se tarkoita päivittäistä tai monen tunnin apua. Normaali tervejärkinen eläkeläinen kykenee uhraamaan pari tuntia viikossa tyttären perheelle esim. leikkimällä vauvan kanssa. Ei luulisi olevan ylivoimaisen vaikeaa.
Minusta tuota isovanhempaa saa syyttää. Hän toimii moraalittomasti ja itsekeskeisesti. Kaikki häntä ylistävät ja häntä ymmärtävät siis hyväksyvät sen, että aivan läheistensä keskellä elävä nainen lopulta uupuu ja tekee jotain peruuttamatonta joko itselleen tai lapselleen, kun on isoäidin oikeus katsella vain vierestä. SAmat ihmiset asuivat varmaan Erikan naapurissa. Samat ihmiset toivottavasti mätänevät siellä omassa kodissaan, kun kukaan ei viitsi tulla vaihtamaan vaippoja.
On törkeää, että meidän yhteiskunnassamme avun pyytäminen on merkki heikkoudesta ja tyhmyydestä. On järkyttävää, että näin itsestäänselvästä asiasta saadaan ketju, jossa pystytään lähes joka toisessa viestissä haukkumaan ap:tä surutta. MIssä on ihmisten empatiakyky ja auttamishalu? Missä on ymmärrys siitä, että me kaikki tarvitsemme apua jossakin vaiheessa elämäämme ja että se ei tarkoita, että meidän pitäisi ryhtyä kynnysmatoiksi? Auttaminen voi olla pienimuotoista ja väliaikaista. Sitä voi antaa omin ehdoin.Mutta se, että ei suostu auttamaan lainkaan, on törkeää.
sillä esim. 1970-luvulla alle 30% lapsista oli kunnallisessa päivähoidossa ja reilusti yli 60% äideistä oli kotiäiteinä siihen asti, kunnes lapset menivät kouluun. Isovanhemat myös asuivat kaukana lapsistaan (suuren maaltamuuton seurauksena), joten ei niitä lapsia isovanhemmilla hoidatettu.