väsynyt äiti ja sitten ne isoäidit...

jos ette auta mnua niin maatkaa vanhainkodeissa.

Hei ne mummot makaa sielä vanhainkodeissa, vaikka uhraisivat koko elämän hoitamalla lapsia.

Mutta siis asiaan. Ne vanhemmatkin on ihmisiä ja jotkut on paskoja ja jotkut ei. Ette te saa omia vanhempianne muuttuumaan, vaikka kuinka uhkailisitte, että ette käy vanhainkodeissa katsomassa.

Jokaisen pitäisi joskus kasvaa aikuiseksi ja rakentaa elämä niin, että pärjää itse.

Mulla ihan oikeasti vituttaa nämä tyypit, jotka vääntää lapsia maailmaan ajatuksella, että kyllä mun itsekäs äiti muuttuu ja hoitaa sen lapsen mun puolesta.

Ottakaa nyt joskus saatana siitä elämästänne vastuu ja lopettakaa vinkuminen vanhemmistanne ja katkaistaa napanuora.

Kasvakaa aikuisiksi.

Tuntuu etta monikaan ei tajua, etta AP ON AUTTANUT AITIAAN tarvittaessa esim. leipomalla hanen jarjestamiin juhliin, ottamalla koiran hoitoon aidin ollessa matkoilla, mutta vastavuoroisesti ap ei kuitenkaan saa apua nyt, kun sita lapsen kanssa tarvitsisi.

Se tassa eniten varmasti kirvelee.

Nauttikaa isoaidit kultaisista vuosistanne, silla aikaa kun ap ja monet muut aidit "nauttivat" ruuhkavuosistaan. Kunhan vanhuusvaivoissanne pidatte mielessa, etta niin makaa kuin petaa.

nauruun =D



-------Koira helvettiin. Pentu hoitoon. Akka töihin. Ukko vastuuseen jälkeläisestään.

[/quote]

- Syöt ensinnäkin ihan rauhassa, vaikka samaan aikaan kuin lapsi tai silloin kun lapsi on päiväunilla

- Nukut silloin kun lapsi nukkuu

- Käyt suihkussa silloin kun lapsi nukkuu

Vaikeaa? Ei. Olet itse tehnyt asioista noin vaikeita.

Silloin kun ihminen on todella väsynyt, ei sitä heti jaksa olla menossa suihkuun tai jääkaapille! Väsynyt ihminen huokaisee siitä hetkestä, että saa olla edes yksin.

joka veisi vauvan vaikka kävelylle että ap saisi ottaa pitkän kuuman suihkun ja syödä?

juurikin siihen koiran ulkoiluttamiseen, vähitelleen vauvankin hoitoon (esim. 1 h kerrallaan, että saat vähän levätä tai tehdä muuta).



Mutta älä sitä vauvaasi ala koko ajan viihdyttämään, ei ole todellakaan tarvis. Naapurin kanssa olemme auttaneet toisiamme 2-vuotiaidemma kanssa, että kumpikaan äiti ei aivan väsähtäisi..ja lapsilla on ollut seuraa toisistaan. Tunnetko ketään?

vie lapsi lääkäriin! ja itsesi.

En halua lukea lehdestä taasen, että joku on pimahtanut ja tappanut tai pahoinpidellyt lapsensa. Koska kokemuksella tiedän, että ihminen voi pimahtaa täysin jos on todella todella väsynyt ja sinnittelee vaan väkisin eteenpäin.

Hae apua ajoissa, NYT heti.

Ja anteeksi vain, mutta AP on aika rakastunut marttyyriäitiyteensä: en ehdi syömään, suihkuun en mitään... Ja vauvaa ei voi muka viedä lääkäriin, jos se vain huutaa...

Jos ei ole syönyt neljään päivää kuin jogurtin, niin on kyllä jo niin heikoss akunnossa, että on vaaraksi myös lapselleen.

Kai läheisimmän ihmisen pitäisi jo huomata, ettei sinulla ole asiat kunnossa?!



Soita huomenna neuvolaan. Sinä tarvitset nyt apua, pelkkä isoäitien hoitoapu puoli tuntia viikossa ei enää riitä. Mies nyt kotiin, ei työmatkoja ellei ole aivan pakko.

Täällä moni jankuttaa asioista jotka ovat vääntäneet toiseen muotoon kuin olen sanonut. En esim. ole lykkäämässä lastenhoitovastuuta isovanhemmille, vaan tarvitsen apua edes vähän, se on mielestäni eri asia. Ja olenko saamaton, laiska, tyhmä vai mitä, en tiedä. En tunnista itseäni enää itsekään, olen ennen ollut erilainen. Nyt, vaikka tulisi tilaisuuskin mennä jääkaapille, jään vain tuijottamaan jääkaapin ovea, olo on kuin olisin valettu betoniin, toimintakyky katoaa. En osaa sanoa mitä ja missä välissä on tapahtunut. Kun saan aikaiseksi mennä kauppaan ja kotiin tultua puran kassin, sieltä löytyy ruokaa vauvalle, ruokaa koiralle, mutta itselleni en ole ostanut. Haukkukaa vain, ymmärrän kyllä että on vaikea ymmärtää sellaista mitä ei ole kokenut. Enkä ymmärrä itsekään mitä on pääni sisällä menossa, tiedän vain että olen kuin kipsissä. Huolehdin kaikista muista mutta mikään taho ei huolehdi minusta, en edes minä itse. Tuolla oli eräs pitkä teksti jossa sain ymmärrystä tilanteelleni. Kiitän sen kirjoittajaa sydämestäni, se auttoi minua jaksamaan enemmän kuin mikään muu viime aikoina. Ystäviä ei tällä paikkakunnalla ole, kun ne jäivät edelliseen paikkaan kun tänne muutimme. Isoäidit kyllä kumpikin muuttivat perässä samalle paikkakunnalle, koska eivät halunneet jäädä yksin, yksinasujia kun ovat ja ovat selkeästi pitäneet meitä jonkinlaisena vanhuudenturvana, vaan nyt on heillä menoja ja rientoja elämä täynnä niin että meistä ei ole niin väliksi. Sitä välillä miettii kun pinnistelee päästäkseen uneen, että jos hyppäisi parvekkeelta, ehkä joku lopulta huomaisi että minäkin olen olemassa. Toisille se on itsestäänselvää että isovanhemmat auttavat ja ovat mukana elämässä, toisille ei. Ja ihan kuin minua pitäisi rangaista siitä että mies on poissa, eli jos yksi läheinen on poissa, ei muidenkaan läheisten tarvitse tehdä mitään auttaakseen, joidenkin av-palstalaisten logiikalla? ap

Siitähän tässä oikeastaan on kyse. Tuollaista univelkaa jne. ei synny, jos mies olisi viikonloput kotona, mutta nähtävästi reissutyö on sellaista, että äijä on ollut vimeiset 8 kk reissussa eikä ole palaamassa vähään aikaan kotiin.

Syytät isoäitejä siitä, että miehesi jätti sinut. Syy ei ole muissa kuin sinussa ja miehessäsi. Olet saanut monia ohjeita siitä, miten järjetää elämäsi, mutta mikään ei sovi, koska jalkaa polkien tahdot ne isoäidit vastuuseen siitä, että mies lähti.

Usko pois, isoäitien asia ei ole ottaa isän vastuuta. Mene sossuun, kerro tilanteesi ja pyydä apua lastensuojelullisista syistä.

Ja jos olet oikeasti masentunut, lapsen tilapäinen huostaanotto hoitojakson ajaksi on ainoa mahdollisuus, jos isä ei lapsesta välitä.

Täällä moni jankuttaa asioista jotka ovat vääntäneet toiseen muotoon kuin olen sanonut. En esim. ole lykkäämässä lastenhoitovastuuta isovanhemmille, vaan tarvitsen apua edes vähän, se on mielestäni eri asia.



Ja olenko saamaton, laiska, tyhmä vai mitä, en tiedä. En tunnista itseäni enää itsekään, olen ennen ollut erilainen. Nyt, vaikka tulisi tilaisuuskin mennä jääkaapille, jään vain tuijottamaan jääkaapin ovea, olo on kuin olisin valettu betoniin, toimintakyky katoaa. En osaa sanoa mitä ja missä välissä on tapahtunut.

Kun saan aikaiseksi mennä kauppaan ja kotiin tultua puran kassin, sieltä löytyy ruokaa vauvalle, ruokaa koiralle, mutta itselleni en ole ostanut. Haukkukaa vain, ymmärrän kyllä että on vaikea ymmärtää sellaista mitä ei ole kokenut. Enkä ymmärrä itsekään mitä on pääni sisällä menossa, tiedän vain että olen kuin kipsissä. Huolehdin kaikista muista mutta mikään taho ei huolehdi minusta, en edes minä itse.



Tuolla oli eräs pitkä teksti jossa sain ymmärrystä tilanteelleni. Kiitän sen kirjoittajaa sydämestäni, se auttoi minua jaksamaan enemmän kuin mikään muu viime aikoina.



Ystäviä ei tällä paikkakunnalla ole, kun ne jäivät edelliseen paikkaan kun tänne muutimme. Isoäidit kyllä kumpikin muuttivat perässä samalle paikkakunnalle, koska eivät halunneet jäädä yksin, yksinasujia kun ovat ja ovat selkeästi pitäneet meitä jonkinlaisena vanhuudenturvana, vaan nyt on heillä menoja ja rientoja elämä täynnä niin että meistä ei ole niin väliksi.



Sitä välillä miettii kun pinnistelee päästäkseen uneen, että jos hyppäisi parvekkeelta, ehkä joku lopulta huomaisi että minäkin olen olemassa.

Toisille se on itsestäänselvää että isovanhemmat auttavat ja ovat mukana elämässä, toisille ei. Ja ihan kuin minua pitäisi rangaista siitä että mies on poissa, eli jos yksi läheinen on poissa, ei muidenkaan läheisten tarvitse tehdä mitään auttaakseen, joidenkin av-palstalaisten logiikalla?



ap

Ja olenko saamaton, laiska, tyhmä vai mitä, en tiedä. En tunnista itseäni enää itsekään, olen ennen ollut erilainen. Nyt, vaikka tulisi tilaisuuskin mennä jääkaapille, jään vain tuijottamaan jääkaapin ovea, olo on kuin olisin valettu betoniin, toimintakyky katoaa. ap

Mutta yksi kipeä asia vanhemmuutta ja aikuisuuta on se, että olet itse vastuussa itsestäsi. Kukaan ei syötä sinua eikä avaa sitä jääkaapin ovea. Ihminen kuolee nälkään jos ei syö ja juo. Tunnut olevan jo pahasti masentunut, joten mars lääkäriin ja lääkitys kuntoon jotta alat nähdä mihin voit ja mihin et voi vaikuttaa. Mutta sekin sinun on ITSE tehtävä.

aapeellähän voi olla myös b-vitamiinipuutos?

Mulla oli samoja tunteita, kun vauva oli pieni. Myöhemmin olen huomannut, että olin silloin masentunut. Ja vauvan itku ja valvominen vaikeuttivat asiaa. Juttele neuvolassa ja ehkä saisit lääkkeitä??



Muista huolehtia itsestäsi. Vauva voi hyvin jos äiti voi hyvin. Mene suihkuun/syömään kun tiedät, että vauvalla maha täysi ja puhdas vaippa. Ota vauva sitteriin katsomaan, kun olet suihkussa ja pukeudut. Vauva ei kuole, jos ei ole koko ajan sylissäsi. Oikeesti.

viestistä 39 huomaa että olet masentunut. Mulla oli samanlaista. Ennen lasta olin terävä ja aikaansaava. Vauvan kanssa tuli itsemurha-ajatuksia, muisti pätki, itketti, uuvutti.



Et ole huono ihminen vaan sun aivoissa on kemiat nyt niin härän pyllyllä että et voi sille mitään. Olet masentunut. piste.