Te joiden mielestä tukkapölly on ok

Mitäs jos miehenne tukistaisi sinua? Olisiko enää ok? taatusti olisitte täällä huutamassa dramaattisesti että mies pahoinpitelee teitä. Mutta jotenkin se sallitaan kun kohteena on lapsi. "ainahan sitä on tehty"

Jos tätä nyt käyttää näin niin mites sitten kun lapsen vie arestiin, jäähypenkkiin tai jotain muuta sellaista niin mitäs ajattelisitte jos miehenne veisi teidät arestiin? olisiko se ok?:D taatusti olisitte täällä huutamassa että miehenne on vienyt teidät arestiin:D

mutta kyllä halveksin vanhempiani enkä ole koskaan heihin kovin kiintynyt ollut. Ei ole välit koskaan olleet läheiset...niin se vaan on että lapsiaan läpsimään kykenevä vanhempi ei ole erityisen lämmin ja rakastettava vanhempi. Tässä teille faktaa rakkaat mammulit!

arestiin vieminen mutta toki joku täysin yksinkertainen mammukka voi olla toista mieltä!

vanhempi saattaa esim yhden päivän aikana tukistellalastaan ja illalla mennä peittelemään sänkyyn ja kertoa että rakastaa...ai niin unohdin etteivät lapsiaan satuttavat vanhemmat sänkyyn peittele ja tuskin ainakaan vilpittömästi kertovat rakastavansakaan!

(tarkoittaa että tekee sitä tieten tahtoen kasvatusmertodina)kertoo aina tunnevammaisesta vanhemmasta. Minä ymmärrän jopa sen että joskus päreet palaa ja tekee sellaista mitä katuu myöhemmin mutta että ei edes kadu vaan pitää satuttamista hyväksyttävän tapana ja jopa keinona kasvattaa...se kertoo jo pahasta tunnevammasta!

Paljon paremmin sen että pikaistuksissaan lyö tai tukistaa, vaikea ymmärtää tosiaan sitä että joku harkiten kylmäverisesti niin tekee.



Jos toinen lapsi satuttaa toista, niin yleensä satutettu itkee tai vähintään on naama mutrussa. Kyllä siitä jo 1 v tajuaa, että ei ollutkaan hyvä juttu. Ei tarvitse alkaa lisää satuttamaan. Tuota voi tehostaa vielä sillä, että opettaa lapselle silityksrn ja halauksen ja sitten nauttien hymyilee kun lapsi niin tekee.



Miksi siitä mustasukkaisuuden tunteesta pitää rankaista? Eikö nyt olisi ihan huomattavan paljon parempi tapa opettaa lapsia leikkimään yhdessä ja antamaan mustasukkaiselle huomiota. Rankaisemalla kielletään se tunne, mutta lemprällä ohjauksella sen voi hallita ja samalla antaa positiivista huomiota.



Pienelle lapselle kelpaa negatiivinen huomio jos ei positiivista saa. Luulis olevan vanhemmillekin kivempaa halailla niitä mukuloita kuin rankaista niin.



Jos lasta joutuu rankaisemaan päivittäin tai useita kertoja viikossa, niin eikö se nyt ole vähän merkki siitä että joku toinen keino voisi olla parempi.



Mulla on kolme vähän isompaa lasta, kaikkea on nähty ja kokeiltu.

Minua ja sisaruksiani on rangaistu tukistamalla ihan pienenä, eikä kenelläkään ole jäänyt koskaan sellaista mielikuvaa äidistä että ei rakastaisi meitä lapsia yli kaiken. Se rankaisu on ollut kuitenkin niin harvinaista että kun sen on saanut on todellakin tiennyt mistä hyvästä. Kun tietää mistä hyvästä tukistus tulee, ei todellakaan väistä kättä sen jälkeen, koska yllättäen ei koskaan kajota.

Eikä koskaan isompia lapsia ole fyysisesti kuritettu, sen jälkeen kun on ollut muita keinoja käytössä.

Ei 2-vuotiaalle voi sanoa että otan sulta jälkkärin pois seuraavalla syömiskerralla, mitä järkeä, eihän sen ikäinen muista sitten enää mistä oli kyse ja kärsii vaan turhaan mielestään täysin mielivaltaisesta epäreiluudesta kun muut syö jotain hyvää ja itse ei saa.

Myöskin tuo huoneeseen eristäminen 15 minuutiksi on todella julmaa, paljon pahempi kuin muutaman sekunnin fyysinen kipu. 15 minuuttia on 4-vuotiaalle todella pitkä aika, arestiahan pitäisi olla yhtä monta minuuttia kun on ikävuosia. Pikkulapsen ajantaju on melko olematon, siksi se aresti aika tuntuu tunneilta kun yksin hylättynä istuu huoneessaan.

Minun vanhin lapseni on jo täysi-ikäinen, eikä todellakaan ole mitään traumoja jäänyt vaikka sai 2-3 vuotiaana pieniä tukistuksia tarpeen vaatiessa. Tyttärellä on loistava itsetunto, eikä ole koskaan polttanut, juonut itseään humalaan tai riekkunut kaupungilla. Kunnon harrastukset on itselleen hommannut, ja opiskelee kolmoistutkintoa. Hänellä on todella kunnianhimoiset tavoitteet elämässä, ja uskon että hän ne saavuttaa, myös opettajat ovat sanoneet minulle niin. Hän puhuu minulle kaikki asiansa, ja meillä on todella mutkattomat välit, varmaan olisi huonot välit jos olisin hakannut häntä, tai tukistellut vielä esim. kouluikäisenä.

Ja mitä tulee siihen että jos vanhempi tukistaa, se on hyväksyntä väkivallalle toista kohtaan, se ei pidä paikkaansa. Sen tukistamisen tarkoitus on juuri osoittaa käytännössä lapselle että se tekee kipeää, jotta hän oppisi että toiselle tulee kipeää. Pikkulapsi ei tajua sitä että kun hän taklaa rajusti veljen lattiaan niin että tämän huuli halkeaa ja hampaat menee huulen läpi, veri lentää ja huuto on kova, että miltä se veljestä tuntuu. Kun ottaa hiustupsusta kiinni ja sanoo että veljellä ottaa tosi kipeää, niinkuin sinulla nyt, niin ehkä joku pieni ymmärrys tulee.

En toki halua lastani satuttaa, mutta jos ei mikään muu keino tepsi, se on se vihoviimeinen. Jos nämä "hienot" keinot oikeasti tepsisi niin en minäkään lastani tukistaisi koskaan, ei se ole minulle mikään kasvatuskeino, se on vain äärimmäinen rangaistus todella pahoista teoista.

tukistelevia ja läpsiviä vanhempiaan! Näyttäkää lapsi joka kertoo että on ihan ok kun mammukka tarttuu tukkaan kiinni kun mammukalla hermot menee. Nimittäin kaikki lapsiaan satuttavat palstan paskanjauhajat tekevät sitä juuri silloin kun oma pinna palaa! Ovat vaan kykenemättömiä itsehillintään, lapsen tasolla itsekin!

en nyt puolustele tukkapöllyjen antamista, mutta tuolla logiikalla ranskalaiset tai espanjalaiset tmv lapset eivät rakaistaisi vanhempiaan...noissa maissa kuitenkin on normaalia, että lapsia välillä läpsitään, mutta sitten toisaalta myös suukotellaan ja silitellään todella paljon. Ja ihan suht normaaleja aikuisia niistä kasvaa.

kykenee satuttamaan lastaan ja ihan vaan kasvatusmielessä!

jotka lehmän hermoilla katsovat päältä kun lapset riehuu ja tekee pahuuksia, vähän heikolla äänellä sanoo että ei saa einari tehdä noin... Näitä näkee kyllä tuolla ihmisten ilmoilla, lapsella ei ole oikeasti mitään rajoja, mitä rakkautta se sellainen on? Ei lapsi siitä rikki mene vaikka näkee vanhempansa joskus menettävän hermonsa, kyllä tunteita saa näyttää kaikki perheenjäsenet, sairasta se on jos ollaan kuin viilipyttyjä ja puhutaan vaan järkeä hillityllä äänellä, minua pelottavat eniten ne ihmiset. Nämä perheitään murhaavat ihmisethän on aina näitä "mukavia" ja "hiljaisia", joiden ei ole koskaan ollut lupa näyttää tunteitaan.

Ihmisen elämään kuuluu tunteiden koko kirjo, ja lapset oppivat vanhemmiltaan miten tunteita hallitaan sen jälkeen kun on hermo mennyt, on suututtu ja sitten lepytään, ja näytetään että silti rakastetaan, pyydetään ja saadaan anteeksi.

koiraihmisenä totean, että koiran rodulla ei ole mitään väliä, jokainen koirakin voidaan kasvattaa ja kouluttaa ilman väkivaltaa eli kuristuspantoja, piikkipantoja, hihnapakotteita jne. Toki roduilla on luonne-eroja, ja koulutusta muokataan jokaiselle yksilölle sopivaksi, mutta kaikki voidaan silti kouluttaa samaa periaatetta noudattaen: ei väkivaltaa tai voimankäyttöä, ei uhkaavaa elekieltä tai pelottelua.

Sama pätee lapsiinkin, toisten kanssa vain saa olal tiukemmat rajat ja joutuu käyttämään enemmän aivojaan kuin toisten ns. helppojen lasten kanssa, mutta jokainen lapsi voidaan kasvattaa ilman fyysisiä rangaistuksia.

Jotkut lapset vaan ovat hankalampia kuin toiset, ihan niinkuin koirat (joku spanieli on helpompi kasvattaa kuin esim dobermanni), ja joskus voi vanhemman pinna sitten palaa. Aikuiset eivät uhamaile samalla tavoin, ja aikuiset yleensä uskovat puhetta. Aikuisista pääsee myöskin eroon, jos he käyvät koko ajan hermoille - lapsistaan ei samalla tavalla pääse.

Usein nämä ihannekasvattajat ovat kilttien tyttöjen vanhempia. Olisipa kiva nähdä miten teesit istuvat käytäntöön kun vastassa onkin adhd-poika.

Minä kyllä väitän että rakkaudella kasvatettu lapsi

uskoo puhetta ja jos ei niin otetaan tiukasti syliin. Tukistelu on moukkien touhua.







Tule ottamaan meidän potkiva ja kiljuva pikkuhirviö "tiukasti syliin" :D

rakastan lastani ja kerron sen hänelle usein, vaikka joskus tukistankin. Elämään kuuluu monenlaiset tunteet ja reaktiot ja lapselle on tärkeää, että riidan jälkeen pyydetään anteeksi, oli se riitä sitten millainen tahansa. Mitä sitten pitäisi tehdä, jos on päivällä tukistanut lasta ? Pitää koko loppupäivä mykkäkoulua vai ? Luulen että se olisi lapselle paljon haitallisempaa.

Aivan käsittämätöntä, miten moni kannattaa fyysistä kurittamista, vaikka se on ollut rikollista kohta 30 vuotta. Onko teillä mennyt tämä jotenkin ohi?

Hyvä huomio on tuon erityisajan antaminen isoveljelle, ja meillä sitä onkin välillä isän kanssa, välillä äidin kanssa pikkusiskon päiväuniaikaan. Välillä on monia hyviä päiviä, jolloin ei suurempaa kitkaa. Isoveli vaan on niin kovin huomionkipeä, tuntuu että mikään normaalimäärä ei riitä. Pienempi touhuilee paljon enemmän omiaan ihan tyytyväisenä. Isompi haluaa lisäksi kontrolloida pienempää kaikessa, miten leikkiä, millä lelulla jne.

Akuuttiin tilanteeseen kuitenkin jokin rangaistus on oltava mielestäni mikä on heti toteutettavissa ja jolla tilanne saadaan katki, siksi joku et saa seuraavana karkkipäivänä karkkia, ei mielestäni auta. Myöskään lelujen poisotto ei auta, poika ei ole koskaan ollut lelujen perään juurikaan.

noissa tilanteissa rankaisu ei ollut oleellista, kun tuossa mustasukkaisuudessa oli kyse lapsen pahasta olosta, kun hän ilmeisesti tunsi jäävänsä pikkusiskon varjoon. Ei siis ollut tarvetta osoittaa, että hän toimii väärin, koska hän tiesi sen kyllä jo. Sitäpaitsi syy siihen tunteeseen ei ollut hänessä, vaan meissä, koska olimme tosiaan antaneet ymmärtää, että hänen pitäisi pärjätä vähemmällä huomiolla, kun on isompi. Siksi meille riitti, että ongelmatilanne saatiin poikki, ja pojan huomio muualle. Hän ei siis liioin saanut käytöksestään palkinnoksi mitään ylimääräistä huomiota, vaan tilanne pyrittiin ohittamaan mahdollisimman vähällä huomiolla.

Tuosta rangaistuskeinosta, sitä joutuu välillä etsimään. Kun lapset tulivat vanhemmiksi, pojalla tosiaan pelikielto on sellainen, joka tuntuu. Viikkorahan menetyksellä ei ollut väliä, ei liioin karkkikielloilla. (Jälkkärikieltoa muuten käytettiin vain sellaisissa tilanteissa, kun oltiin syömässä. Rangaistus oli siis välitön) Vasta pelikielto tepsi. Tyttöä taas ei peli- tai telkkarikielto hetkauta, karkkikielto jonkin verran, mutta hänellä tehokkain on kännykän ja läppärin takavarikointi illan ajaksi.

kykenee satuttamaan lastaan ja ihan vaan kasvatusmielessä!

jotka lehmän hermoilla katsovat päältä kun lapset riehuu ja tekee pahuuksia, vähän heikolla äänellä sanoo että ei saa einari tehdä noin... Näitä näkee kyllä tuolla ihmisten ilmoilla, lapsella ei ole oikeasti mitään rajoja, mitä rakkautta se sellainen on? Ei lapsi siitä rikki mene vaikka näkee vanhempansa joskus menettävän hermonsa, kyllä tunteita saa näyttää kaikki perheenjäsenet, sairasta se on jos ollaan kuin viilipyttyjä ja puhutaan vaan järkeä hillityllä äänellä, minua pelottavat eniten ne ihmiset. Nämä perheitään murhaavat ihmisethän on aina näitä "mukavia" ja "hiljaisia", joiden ei ole koskaan ollut lupa näyttää tunteitaan.

Ihmisen elämään kuuluu tunteiden koko kirjo, ja lapset oppivat vanhemmiltaan miten tunteita hallitaan sen jälkeen kun on hermo mennyt, on suututtu ja sitten lepytään, ja näytetään että silti rakastetaan, pyydetään ja saadaan anteeksi.

Kuin fyysinen kurittaminen tai kasvattamatta jättäminen? Ihan naurettavaa edes esittää tuollainen väite tukistelun puolustukseksi.

kykenee satuttamaan lastaan ja ihan vaan kasvatusmielessä!

jotka lehmän hermoilla katsovat päältä kun lapset riehuu ja tekee pahuuksia, vähän heikolla äänellä sanoo että ei saa einari tehdä noin... Näitä näkee kyllä tuolla ihmisten ilmoilla, lapsella ei ole oikeasti mitään rajoja, mitä rakkautta se sellainen on? Ei lapsi siitä rikki mene vaikka näkee vanhempansa joskus menettävän hermonsa, kyllä tunteita saa näyttää kaikki perheenjäsenet, sairasta se on jos ollaan kuin viilipyttyjä ja puhutaan vaan järkeä hillityllä äänellä, minua pelottavat eniten ne ihmiset. Nämä perheitään murhaavat ihmisethän on aina näitä "mukavia" ja "hiljaisia", joiden ei ole koskaan ollut lupa näyttää tunteitaan.

Ihmisen elämään kuuluu tunteiden koko kirjo, ja lapset oppivat vanhemmiltaan miten tunteita hallitaan sen jälkeen kun on hermo mennyt, on suututtu ja sitten lepytään, ja näytetään että silti rakastetaan, pyydetään ja saadaan anteeksi.

Kuin fyysinen kurittaminen tai kasvattamatta jättäminen? Ihan naurettavaa edes esittää tuollainen väite tukistelun puolustukseksi.

Että jos joskus tukistaa se tarkoittaa sitä että ei kasvata, ei viitsi tai ei osaa kun hermo menee. Eipä se ole ihan niin yksinkertaista.

Ihmiset on niin erilaisia, jos teikäläisen lapset ymmärtää niin hyvin puhetta jo kaksivuotiaana, että mitään ongelmaa ei ole, niin hyvä.

Kyllä mielläkin on lapsissa eroja, toinen uskoo helpommin kuin toinen, ja sitten on ollut erilaisia kausia, joskus ei vaan tehoa mikään, ja sitten taas pitkiä aikoja menee kaikki perille sanomalla.

Tottahan sekin on että kyllä kun aikansa lapset ärsyttää, niin menee hermo ja tulee huudettua enemmänkin kuin olisi välttämättä kiva, mutta silti en tukista koskaan ilman hyvää syytä. Myös lapset saavat huutaa kun menee hermo.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1726959/tukkapollya_sangy…

mutta kyllä halveksin vanhempiani enkä ole koskaan heihin kovin kiintynyt ollut. Ei ole välit koskaan olleet läheiset...niin se vaan on että lapsiaan läpsimään kykenevä vanhempi ei ole erityisen lämmin ja rakastettava vanhempi. Tässä teille faktaa rakkaat mammulit!

Minäkin halveksin vanhempiani, vaikkei minua koskaan kuritettu fyysisesti. Välit olivat varsinkin nuorempana todella huonot. Vieläkään en voi puhua äidilleni asioistani, koska on niin etäinen ja syyttää minua kaikesta.

kaikilla ei riitä kuitenkaan halu kasvattaa lapsia puhumalla ja ottaa vastuuta jälkikasvunsa tekosista vahtien ja ohjaten.



parempi kasvattaa edes jotenkin, kuin antaa elää ilman sääntöjä kersan terrorisoidessa muita ihmisiä.

estetään pahantekoa moneen kertaan. Ei se noin mene, kyllä lapsi tietää koska tukistus on tulollaan, ja hänellä on tilaisuus lopettaa pahanteko ja välttää rangaistus.

Ja meillä on hyvin lämpimät ja läheiset välit lasten kanssa. Lapset tietävät että vanhemmat rakastavat heitä 100%, ja että vanhemmat rakastavat toisiaan.

Lapsen elämä on selkeää, kun tietää tasan tarkkaan mitä tapahtuu, jos teet jotain tosi pahaa, niin rangaistus tulee. Jos pyydät anteeksi ja kadut, et saa muuta rangaistusta, mutta jos uhmaat ja vaan jatkat pahantekoa, rangaistus tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Ettei pieni lapsi pysty ymmärtämään sinänsä oikeaa ja väärää, mikä on tosi pahaa ja mikä ei, koska varsinainen moraali kehittyy vasta kouluikäiselle. Siihen asti lapsi tekee tai jättää tekemättä asioita vain miellyttääkseen vanhempia. Lapselle voi olla hyvin hämärää välillä mikä on oikeasti tosi pahaa ja mikä kiellettyä.

Siksi tulisi aina selittää miksi ei saa, mitä seuraa jos ei totella ja jos muutamasta varoituksesta lapsi ei kuuntele, seuraa se mistä puhuttiin. Teillä sitten ilmeisesti sanotaan "jos vielä heittelet palikoita, tukistan sua". Kuulostaa hieman naurettavalta.