Elämäni suurin virhe oli antaa diagnosoida lapseni.

koulumaailmassa ei pärjää rakkaudella ja ajan kanssa. Lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea jos tuollainen vanhempi evää avun leimautumisen pelossa.

Päinvastoin, ajattelin, että kaikki apu on tervetullut.

Apua ei tullut, sitä ei tarvittu ja lapsi leimautui. Jeejee.

ap

Jos siis mitään apua ei ole tullut eikä mielestäsi lapsi olisi mitään erityisapua edes tarvinnut. (Nyt kylläkin taas kirjoitit, että kaikki apu olisi ollut tervetullutta - hiukan ristiriitaista, mutta menköön.)

Montako kertaa noita täysin turhia tapaamisia on siis järjestetty? Ja eikö sinulle ole tullut näinä vuosina mieleen sanoa jotain tyyliin "nyt loppui tämä täysin turha palaveeraaminen!"?

t. ope ja erityislapsen äiti

pidetään,koska lapsi on nimellisesti erityislapsi. Väitän, että tässä maassa on paljon lapsia, jotka ovat erityisstatuksella, mutta käytännössä arjen tuki on esim. pulpetti open edessä.

t. ope ja erityislapsen äiti

Mikä tästä tekee mielestäsi trollin?

ap

t. ope ja erityislapsen äiti

Mikä tästä tekee mielestäsi trollin?

ap

Niin omituinen tarina tämä ainakin on. Ihan jo nuo HOJKS-palaverit: kuka vanhempi käy kerta toisensa jälkeen palevereissa, joista ei ole mitään hyötyä? (Seurauksena ei ole ollut mitään tukea lapselle.) Varsinkin jos niistä on vanhemman mielestä selvää HAITTAA, kuten ap:n tapauksessa. (Ap:han perustelee lapsen kiusatuksi joutumista juuri noilla palavereilla ja lapsen diagnoosilla).

Joko tämä siis on provo tai sitten - anteeksi nyt vaan - ap on jotenkin nössö, kun on tuollaiseen suostunut.

t. erityislapsen äiti ja opettaja

t. ope ja erityislapsen äiti

Mikä tästä tekee mielestäsi trollin?

ap

Niin omituinen tarina tämä ainakin on. Ihan jo nuo HOJKS-palaverit: kuka vanhempi käy kerta toisensa jälkeen palevereissa, joista ei ole mitään hyötyä? (Seurauksena ei ole ollut mitään tukea lapselle.) Varsinkin jos niistä on vanhemman mielestä selvää HAITTAA, kuten ap:n tapauksessa. (Ap:han perustelee lapsen kiusatuksi joutumista juuri noilla palavereilla ja lapsen diagnoosilla).

Joko tämä siis on provo tai sitten - anteeksi nyt vaan - ap on jotenkin nössö, kun on tuollaiseen suostunut.

t. erityislapsen äiti ja opettaja

Palavereissa olen käynyt, kun ope käskee. Ehkä olen nössö. Aina niissä on kirjattu jotain. Esim. että lapsi koettaa muistaa paremmin läksynsä ja optio tukiopetukseen on olemassa jos jää äidinkielessä jälkeen. Jotain tuollaista höttöä jolla ei ole paskankaan arvoa.

No, lakkaan nyt olemasta nössö. Alan selvittelemään sitä diagnoosin purkua ja erityisopetuspäätöksen purkua. Jatkan kiusaamiseen puuttumista.

ap

Onko niitä hojkseja sitte vielä useammin.

että on melko kafkamaista joutua "koneiston syyniin". Siellä on sinänsä ihan hyvää tarkoittavia terapeutteja ja erityisopeja ja erityis lto:jia, psykologeja, psykiatreja jne. asiantuntijoita. Mutta koneistolla on koneiston lait ja määräykset ja aikataulut ja kaaviot ja lomakkeet... loputon suo asiantuntijuutta, jossa pieni ihminen tuntee itsensä melko pieneksi ja huokaisee helpotuksesta, jollei tarvitse taas lähteä jonnekin testeihin, vaan saa jäädä rauhassa kotisohvalle syömään jacky makupalaa.



Tämä asiantuntijayhteiskunta pyörimässä lasten ympärillä lomakkeineen on mennyt liian pitkälle. Se tulee tosi kalliiksi ja sen lisäksi vie lapsilta rauhan kasvaa ja kehittyä omaan tahtiinsa ja vanhemmilta uskon omaan itseensä.



Kyllä siinä on jotain äärimmäisen surullista (ironista myös) kun äippä ei millään jaksa olla kotona lasten kanssa, vaan hinkuaa terapeutintyöhönsä takaisin. Omat nassikat menee sitten tarhaan, jossa erityislto antaa ko. lapsille lähetteen jatkotutkimuksiin. Siellä sitten äiti terapioi toisella klinikalla ja lapsoset käy tutkittavina toisella. Miettikää oikeesti tän touhun rahallisia ja inhimillisiä kustannuksia....



Ihminen lajina tyhmenee tyhmenemistään, väistämättä.

me vanhemmat olemme joutuneet käymään, että lapsi saa tuen jota tarvitsee ja johon hänellä on oikeus.

En ole vielä kuullut tarinaa jossa saisi päätöksiä tai tukitoimia "liian" herkästi.

me vanhemmat olemme joutuneet käymään, että lapsi saa tuen jota tarvitsee ja johon hänellä on oikeus.

En ole vielä kuullut tarinaa jossa saisi päätöksiä tai tukitoimia "liian" herkästi.

että "pelkkä diagnoosi ei aiheuta kiusaamista".

Minusta koko koulu kiusaa lasta, koska jo nuo palaverit on lapsen kiusaamista.

Musta alkaa tuntua että suurin ongelma sun lapsellasi on sekopäinen äiti.

Ihan oikeasti, sulla on kaikki avaimet käsissä sen suhteen, miten lapsesi tämän elämän kokee ja millaiseksi itsensä tuntee. Nyt vaikuttaa siltä, että ympäristö ei leimaa lasta, vaan sinä ihan itse.

että "pelkkä diagnoosi ei aiheuta kiusaamista".

Minusta koko koulu kiusaa lasta, koska jo nuo palaverit on lapsen kiusaamista.

Musta alkaa tuntua että suurin ongelma sun lapsellasi on sekopäinen äiti.

Ihan oikeasti, sulla on kaikki avaimet käsissä sen suhteen, miten lapsesi tämän elämän kokee ja millaiseksi itsensä tuntee. Nyt vaikuttaa siltä, että ympäristö ei leimaa lasta, vaan sinä ihan itse.

Perhepäivähoitotäti käski kaikenlaisia ELTO:ja häntä katsomaan ja päiväkodissa oli pienemmässä ryhmässä. Psykologi kävi poikaa tapaamassa muutaman kerran päiväkodissa ja me hänen luonaan. Oppimisessa ei mitään ongelmia, säännöt eivät tahdo mennä hänelle perille. Erityisluokkaa ehdoteltiin, en antanut laittaa. Poika sai ekaluokan opeksi "vanhanaikaisen" open, pitää kovaa kuria ja hänellä on hyvä auktoriteetti. Opettajan mielestä kaikki ok, poika on vilkas, mutta kuulemma luonteenpiirre, sille hän ei tule kuulemma ikinä mitään voimaan. Ja se siitä. Hän pärjää pojan kanssa hyvin ja poika tykkää opestaan paljon. Päiväkodissa olisi haluttu poika tutkimuksiin, sanoin etten halua, ja en ole asiaa kertaakaan katunut.

Erityisopetuspäätös ja diagnoosi ovat kaksi täysin eri asiaa.

Miten käytännössä diagnoosi puretaan?

..pidäkään paikkaansa! En käsitä tämmöistä hössöttämistä ollenkaan; diagnoosit saa kyllä purettua, jos lapsi ei täytä kriteerejä enää. Mutta kaikki ongelmat eivät näy vanhemmillekaan...meidän lapsella ne näkyvät ryhmätilanteissa, joissa hänellä ei ole koko ajan aikuista tukemassa. Jossen olisi itse nähnyt lapsen ongelmia toiminnanohjauksessa jne., en uskoisi sanaakaan mitä ryhmän opettaja minulle on kertonut lapsestani.

ap

Panen sen tähän uudelleen: "Erityisopetuspäätöksen purkamiseen ei välttämättä tarvita asiantuntijalausuntoa vaan se tehdään yhteistyössä koulun ja huoltajien kanssa. Koulu liittää hakemukseen opettajan/erityisopettajan kirjalliset perustelut siirrolle yleisopetukseen. Erityisopetussiirron purkamista haetaan lomakkeella, jossa on huoltajien allekirjoitukset. Yksittäisten oppiaineiden yksilöllistämistä koskevat erityisopetuspäätökset tekee koulun rehtori. Päätöksen perustana on asiantuntijalausunto sekä huoltajien suostumus. Päätös on tehtävä jokaisesta oppiaineesta erikseen. Päätöksestä pitää lähettää tieto kouluvirastoon. Useamman kuin kolmen oppiaineen yksilöllistäminen vaatii opetuspäällikön luvan. Erityisopetukseen siirretylle oppilaalle tehdään HOJKS yhteistyössä huoltajien kanssa. HOJKSin laatii luokanopettaja/aineenopettaja yhteistyössä erityisopettajan kanssa. HOJKS laaditaan vuosittain ja päätöksen siitä tekee kyseisen koulun rehtori. HOJKSin etusivusta lähetetään kopio kouluvirastoon."

Kysyin kuinka sen diagnoosin saa purettua. Tai kumottua. Tai mitä vain. ap

ainoa, millä on lapsen kiusaamisen kannalta väliä on se status siellä koulussa.

Eli purkakaa erityisopetuspäätös. Olennaisinta tietysti on vaikuttaa opettajan avulla siihen, ettei erityisoppilaita kiusata.

En ole ap, mutta ymmärrän täysin, että koulu möhlii ja raskaasti.

Pääosin ne toteutetaan kouluissa niin, että vanhemmat tapaavat erityisopettajan/opettajan aikuisten kesken ja laativat HOJKS -rungon, jonka opettaja sitten käy lävitse yhdessä lapsen kanssa.



Näin siksi, että lapsen on tarpeetonta kuulla vanhempien ja opettajan ruotivan hänen ongelmiaan. Lapsen mielipidettä kysytään, ja hänelle selitetään, mitä HOJKSissa ehdotetaan - MUTTA EI siis joudu kuulemaan sitä ongelmakeskeistä keskustelua omien vanhempiensa ja opettajan välillä.

me vanhemmat olemme joutuneet käymään, että lapsi saa tuen jota tarvitsee ja johon hänellä on oikeus. En ole vielä kuullut tarinaa jossa saisi päätöksiä tai tukitoimia "liian" herkästi.

Niitä ei kyllä 99% erityislasten perheistä koe rangaistuksena, vaan saavutettuna ja kullanarvoisena etuna.

Ne nimittäin maksavat ihan tolkuttomasti, ja kunnat joutuvat ne maksamaan nykyään omasta pussistaan. Siksi erityisoppilaiden määrää pyritään KAIKIN TAVOIN vähentämään, ei lisäämään.

Onkohan osalta ketjun kommentoijista mennyt tämä uutinen sivu suun?

Millä en toki tarkoita, etteikö virhediagnooseja joskus tehdä - mutta lapsen kiusaamisen kannalta olennaisinta on hänen asemansa koulussa (nostetaanko erityistapaukseksi opettajien huonon psykologisen toimintatavan takia) JA se, sallitaanko koulussa ylipäätään nimitellä erityisoppilaita.

On aika vinkeää, että sen sijaan, että ap olisi tulistunut erityisoppilaiden nimittelystä (joka varmasti koskee heidän koulussaan monia muitakin), hän syyttää kiusaamisesta DIAGNOOSIA.

59, mikä sinun diagnoosisi on? Tyhmyys?

Mutta koska sinä ilmeisesti olet viisas, niin kerropa, mikä KONKREETTINEN asia nyt sitten erottaa ap:n lapsen muista luokan lapsista siten, että häntä on alettu kiusata. Pelkkä diagnoosi ei kiusamista aiheuta. Se, että selvästi erottuu toisista valitettavasti saattaa aiheuttaa. Ap:n mukaan hänen lapsensa ei kuitenkaan erotu muista mitenkään. Joten kerro sinä viisaana nyt viimein, mikä tuon kiusaamisen on laukaissut? Nuo pari kertaa vuodessa psykologisessa mielessä epäonnistuneella tavalla (=lapsi mukana) järjestetyt HOJKS:itko? Enpä usko.

vaikka tehtäisiin kouluaikana ja ko. lapsen itsensä läsnä ollessa ei kyllä aiheuta kiusaamista. Eikö se nyt mene jakeluun, että joka luokalla ON nykyään keskimäärin 2-3 jollain tavalla erityistä lasta. Osalla erityisopetuspäätös, osa käy muuten vaan erityisopella tukiopetuksessa tms. Joten vaikka jollain luokalla olisikin vain yksi erityisoppilas, koulussa muuten on heitä kumminkin monta muutakin. Lapsen erilaisuus sinällään - ei ymmärrä opettajan ohjeita, koheltaa tunnilla, jää porukasta retkillä jne. aiheuttaa sitä kyllä. Joka tapauksessa tärkeää on panna opettajan toimesta kiusaaminelle piste. Siinä on TÄYSIN sivuseikka diagnoosi, lapsia kiusataan selvästi sillä luokalla muistakin syistä, koska ylipäätään kiusataan.

En nyt enää pysy kärryillä, kenen jakeluun menosta sitä olet huolissasi. Itse (minuahan sinä tuossa yllä siteeraat) olen kyllä ollut koko ajan sitä mieltä, että pelkät diagnoosit ja/tai HOJKS-palaverit eivät sinällään aiheuta kiusaamista. Tietysti sellaisessa luokassa, jossa kiusaamista esiintyy runsaasti muutenkin, nekin voivat olla "hyviä" tekosyitä kiusta.

Se minua hämmästyttää tässä ketjussa eniten. Ap kertoo, että lapsi on diagnosoitu turhaan, se sivuutetaan kokonaan.



HETI POIS TUO TURHA DIAGNOOSI! Miksi leimata normaalia lasta?

Se minua hämmästyttää tässä ketjussa eniten. Ap kertoo, että lapsi on diagnosoitu turhaan, se sivuutetaan kokonaan. HETI POIS TUO TURHA DIAGNOOSI! Miksi leimata normaalia lasta?

Ap:n lapsi on normaaliluokassa, normaalilla opetussuunnitelmalla, ja se erityisopetuspäätös hänen sanojensa mukaan merkitsee ainoastaan kahdesti vuodessa täytettävää HOJKS-kaavaketta.

Erityisopetuspäätöksen voi helposti purkaa, ja se ilman muuta puretaankin nyt, kun sen uusiminen tulisi ajankohtaiseksi - kunnat EIVÄT anna uutta päätöstä ilman selvää erityisen tuen tarvetta, ja ap:n lapsihan ei mitään tukea ole saanut.

Joten se diagnoosi on vain maininta lapsen papereissa diagnosoivassa laitoksessa, that's it - kun se erityisopetuspäätös on purettu. Tottahan sen diagnoosinkin voi purkaa pyytämällä uutta konsultaatiota diagnosoivalta taholta ja antamalla siellä mm. selvityksen lapsen koulumenestyksestä.

Mutta mitään haittaa pelkästä diagnoosista ei ole.