Elämäni suurin virhe oli antaa diagnosoida lapseni.

Menestyy koulussa ja kavereita on paljon. Yhteishaku lähestyy ja olen erittäin onnellinen, että lapseni sai aikoinaan niin paljon tukea ja terapiaa. Vielä on yksi aine yksilöllistetty ja se tullaan ottamaan huomioon kun valitaan linjaa ammattikoulussa. Ap taitaa olla vähän tyhmä.

Hienoa, että lapsesi on saanut tukea kun on tarvinnut. Nyt oli kuitenkin kyse lapsestani, jota kiusataan turhan erityistämisen seurauksena. Olenko tyhmä, kun en ole tilanteesta kiitollinen? Vai miksi?

ap

Eroaako lapsesi käytös ja/tai tapa oppia selkeästi siitä, miten muut luokan oppilaat käyttäytyvät oppivat?

Esiintyykö lapsesi luokalla yleisimminkin kiusaamista?

Uskotko, että lastasi ei kiusattaisi jos noita HOJKS-palavereja/diagnoosia ei olisi?*

Kysyn tätä nyt ihan siitä syystä, etten enää ole ihan perillä, mitkä kirjoitetuista viesteistä ovat sinun ap ja mitkä jonkun toisen.

* Vaadi muuten, että jatkossa HOJKS_palavereja ei järjestetä kouluajalla eikä siten, että lapsesi on paikalla.

Kasa lapsia pukemassa; minun poikani istuu lattialla ja raivoaa pää punaisena, huutaa ettei tahdo lähteä ulos eikä aio pukea. Ymmärrettävää 2-vuotiaalta, 3-vuotiaalta...vaan entäs, kun kyseessä on 5-vuotias? "Tosi" kiva että on teitä, jotka vähättelette meidän pojan kaltaisten lasten ongelmia ja niputatte kaikki ns. tavallisiksi lapsiksi. Sitä he eivät kuitenkaan ole, he poikkeavat käytöksellä muista ja se iskee silmään kenelle tahansa tilanteen näkevälle.

Kun muut lapset ovat jo pihalla, meidän poika on ehkä rauhoittunut vähän mutta huutaa edelleen vastaan ja syyttelee aikuisia, kun hänenkin sinne pihalla pitää lähteä. Mennessään tönäisee vihaisena aikuista, vaikka hänelle joka päivä neuvotaan ne samat, tutut keinot aggression hallintaan. Ne eivät auta.

Jatkakaa jeesustelua normaalista lapsesta.

Lapsesi oppinee pukemaan karjumatta ennen kouluikää. Ja on leoimattu iäkseen.

En sano, ettei diagnooseille ole paikkaansa jos lapsen erityisyys on selvä, eikä ole vain normaali mutta erikoinen. Ihmisellä on oikeus olla erikoinen. Ja diagnoosista tulisi seurata tuki ja terapiat. Eikö niin? Mitä hyötyä on leimata läpsi jota ei huvita pukea 5v vanhana?

2.luokan loppuessa. Jos lapsellasi on nyt voimassa oleva päätös, on se täytynyt uusia jossain vaiheessa.

Tarinasi ei kuulosta kovin uskottavalta.

Erityisen tuen päätöstä EI SAA ellei lapsella ole mittavat tukitoimet koulussa. Diagnoosi ei riitä siihen, että päätös tehdään, vaan lapsi etenee ensin tehostettuun tukeen ja siitä erityiseen tukeen.

Päätös erityisopetuksesta tehtiin eskariaikaan, jolloin lapsella oli vaikeuksia sekä yli-impulsiivisuuden että kielellisen hahmottamisen kanssa. Sekä elto että koulupsykologi puolsivat päätöstä. Lapsi ei kuitenkaan käytännössä tarvinnutkaan tukea vaan pärjäsi ilman. Ilmeisesti kehittyi nopeasti ja otti muita kiinni ja toisaalta käytös erityiseskarissa oli ollut holtitonta koska SEURA OLI HOLTITONTA. Niin, että menepä nyt jonnekin muualle huutelemaan sitä provoa. Todellakin lapset voivat kehittyä, kasvaa ja oppia ja ottaa muita kiinni, eivätkä kaikki ongelmista kärsivät ole ikuisesti ongelmaisia. Niin kuin nykysysteemi tuntuu olettavan! ap

Menestyy koulussa ja kavereita on paljon. Yhteishaku lähestyy ja olen erittäin onnellinen, että lapseni sai aikoinaan niin paljon tukea ja terapiaa. Vielä on yksi aine yksilöllistetty ja se tullaan ottamaan huomioon kun valitaan linjaa ammattikoulussa. Ap taitaa olla vähän tyhmä.

Hienoa, että lapsesi on saanut tukea kun on tarvinnut. Nyt oli kuitenkin kyse lapsestani, jota kiusataan turhan erityistämisen seurauksena. Olenko tyhmä, kun en ole tilanteesta kiitollinen? Vai miksi?

ap

Eroaako lapsesi käytös ja/tai tapa oppia selkeästi siitä, miten muut luokan oppilaat käyttäytyvät oppivat?

Esiintyykö lapsesi luokalla yleisimminkin kiusaamista?

Uskotko, että lastasi ei kiusattaisi jos noita HOJKS-palavereja/diagnoosia ei olisi?*

Kysyn tätä nyt ihan siitä syystä, etten enää ole ihan perillä, mitkä kirjoitetuista viesteistä ovat sinun ap ja mitkä jonkun toisen.

* Vaadi muuten, että jatkossa HOJKS_palavereja ei järjestetä kouluajalla eikä siten, että lapsesi on paikalla.

Kaipaa ehkä enemmän rauhaa koulutyöskentelylleen, mutta ei muuta. Koulussa ei ole erityisen paljon kiusaamista ja siihen puututaan. Lapseni on hyvä oppimaan ja saa 8-9 numeroita kautta linjan. Englanti vähän tökkii ja joutuu siihen näkemään paljon vaivaa ja ääntää huonosti. Mutta monella muullakin on joku vaikea aine. Uskon, että lasta ei kiusattaisi ilman erityisstatusta. En tiedä miten luokka tietää, mutta ne tietää. Hojks-palaverissa mukana oleminen on opettajan mukaan nimenomaan lapsen oikeus, häntä tulee kuulla tehtäessä häntä koskevia päätöksiä ja koska lapsen tulee myös allekirjoittaa hojks-paperi, hänen on myös kuultava mitä on sovittu.

ap

Vaan esimerkki oli siirtymistilanteiden vaikeudet, joita helposti vähätellään: "kaikilla nyt on sellaisia...". Joo, ehkä onkin- vaan yleensä niitä ei ole joka asiassa, joka pitää päivän aikana tehdä.



Sen lisäksi että poikani raivoaa pukemisessa, ruokailun aikana (pienryhmä, 10 lasta) alkaa pitämään korkeaa kiljuntaa ilman ennakkovaroitusta ja jatkaa sitä niin kauan että hänet siirretään syömään yksinään (aikuisen kanssa, ei voi jättää vahtimatta). Kotona ei tee mitään tämmöistä koskaan. Muita siirtymistilanteita ovat mm. vessakäynnit ennen ulkoilua, jää vessaan hyörimään ja hyräilemään. Yrittää käydä pissalla lavuaarilla tai menee pesemään kätensä vaikka piti käydä vessassa. Pyörii ja hyörii levottomasti koko ajan.



Diagnoosi auttaa siihen, että lapsen ongelmat omatoiminnanohjauksessa ja itsesäätelyssä tiedostetaan ja että niihin saa tukea; terapiaa, kuntoutusta, vanhemmille tietoa. Olisi aikamoista ajanhukkaa väittää että "ei minun muksussa mitään vialla ole", kun sen näkee sokeakin että kyseessä ei ole ihan tavallinen lapsi.

... on minusta alkanut enenevissä määrin vaikuttaa siltä, että kyseessä on taas yksi ketju, jonka tarkoituksena on vain julistaa, miten loppuelämäksi leimaavaa ja elämää hankaloittavaa määrättyjen diagnoosien saaminen on.

erityisen tuen päätös on tarkistettava viimeistään 2.luokan loppuessa?

Onko se tarkistettu vai ei?

Kasa lapsia pukemassa; minun poikani istuu lattialla ja raivoaa pää punaisena, huutaa ettei tahdo lähteä ulos eikä aio pukea. Ymmärrettävää 2-vuotiaalta, 3-vuotiaalta...vaan entäs, kun kyseessä on 5-vuotias? "Tosi" kiva että on teitä, jotka vähättelette meidän pojan kaltaisten lasten ongelmia ja niputatte kaikki ns. tavallisiksi lapsiksi. Sitä he eivät kuitenkaan ole, he poikkeavat käytöksellä muista ja se iskee silmään kenelle tahansa tilanteen näkevälle.

Kun muut lapset ovat jo pihalla, meidän poika on ehkä rauhoittunut vähän mutta huutaa edelleen vastaan ja syyttelee aikuisia, kun hänenkin sinne pihalla pitää lähteä. Mennessään tönäisee vihaisena aikuista, vaikka hänelle joka päivä neuvotaan ne samat, tutut keinot aggression hallintaan. Ne eivät auta.

Jatkakaa jeesustelua normaalista lapsesta.

Lapsesi oppinee pukemaan karjumatta ennen kouluikää. Ja on leoimattu iäkseen.

En sano, ettei diagnooseille ole paikkaansa jos lapsen erityisyys on selvä, eikä ole vain normaali mutta erikoinen. Ihmisellä on oikeus olla erikoinen. Ja diagnoosista tulisi seurata tuki ja terapiat. Eikö niin? Mitä hyötyä on leimata läpsi jota ei huvita pukea 5v vanhana?

Esikoiseni on ollut etenkin alle kouluikäisenä aika outo lintu ja olen kyllä tosi onnellinen, että hän sai olla kotihoidossa (kerhoissa jne. näki kyllä lapsiakin). Jos olisi jossain isossa lapsilaumassa pitänyt pukea ja syödä rytmissä, olisimme juosseet asiantuntijalta toiselle. Nyt koululaisena ovat tietyt temperamenttipiirteet ym. toki jäljellä ja on omanlaisensa persoonallisuus, mutta on paljon "tasoittunut". Ja samaten minä olin lapsena tosi ujo, jos olisin ollut nykypäivän päiväkodissa, mulla olisi varmaan diagnoosia toisensa perään. Moni asia on mennyt parempaan päin, mutta en voi kuin ihmetellä, miten kaikkien pitäisi olla kuin samasta muotista valettuja. Joku on kipakampi kuin toinen ja joku oppii sosiaalisia taitoja hitaammin kuin toinen, eikä asiaa auta, että lapsia pidetään isoissa laumoissa, joista puuttuu hoiva, arvioijia ja arvosanan antajia kyllä riittää. Miksei kenellekään tule mieleen, että esim. ylisuuret päiväkotiryhmät ruokkivat ongelmia, jotka voivat näyttäytyä sitten ties minä neurologisina häiriöinä. Lapsi on vasta kehittymässä oleva ihmistaimi, enkä ymmärrä, miten hänen voi luulla kestävän mitä vaan stressiä, kun aika harva aikuinenkaan jaksaisi olla tuollaisessa laumassa tunnista toiseen! On varmasti olemassa kaikenlaisia synnynnäisiä häiriöitä, joille ei vaan mitään voi, ja silloin tarvitaan diagnoosit JA tukitoimet, mutta pitäisi nähdä paremmin, mikä on synnynnäistä, mikä ympäristön aiheuttamaa. Heitinkin jo tähän ketjuun, että lapsipuolellani oli mukamas synnynnäinen autistinen häiriö, joka hävisi samalla, kun mielisairas äiti hävisi elämästä. Ongelma oli ympäristön aiheuttama.

Vaan esimerkki oli siirtymistilanteiden vaikeudet, joita helposti vähätellään: "kaikilla nyt on sellaisia...". Joo, ehkä onkin- vaan yleensä niitä ei ole joka asiassa, joka pitää päivän aikana tehdä.

Sen lisäksi että poikani raivoaa pukemisessa, ruokailun aikana (pienryhmä, 10 lasta) alkaa pitämään korkeaa kiljuntaa ilman ennakkovaroitusta ja jatkaa sitä niin kauan että hänet siirretään syömään yksinään (aikuisen kanssa, ei voi jättää vahtimatta). Kotona ei tee mitään tämmöistä koskaan. Muita siirtymistilanteita ovat mm. vessakäynnit ennen ulkoilua, jää vessaan hyörimään ja hyräilemään. Yrittää käydä pissalla lavuaarilla tai menee pesemään kätensä vaikka piti käydä vessassa. Pyörii ja hyörii levottomasti koko ajan.

Diagnoosi auttaa siihen, että lapsen ongelmat omatoiminnanohjauksessa ja itsesäätelyssä tiedostetaan ja että niihin saa tukea; terapiaa, kuntoutusta, vanhemmille tietoa. Olisi aikamoista ajanhukkaa väittää että "ei minun muksussa mitään vialla ole", kun sen näkee sokeakin että kyseessä ei ole ihan tavallinen lapsi.

On vain vihjattu, että kannattaa olla aivan varma.

erityisen tuen päätös on tarkistettava viimeistään 2.luokan loppuessa?

Onko se tarkistettu vai ei?

En edes tiennyt tuollaisesta... tänä vuonna sanottiin, että koska erityisen tuen kriteerit eivät täyty, niin erityistukipäätös purettanee ensi vuonna. Näissä käytännöissä taitaa olla isoja kuntakohtaisia eroja.

ap

mukana eikä lapsen allekirjoitusta ole myöskään niissä papereissa koskaan kysytty.

Menestyy koulussa ja kavereita on paljon. Yhteishaku lähestyy ja olen erittäin onnellinen, että lapseni sai aikoinaan niin paljon tukea ja terapiaa. Vielä on yksi aine yksilöllistetty ja se tullaan ottamaan huomioon kun valitaan linjaa ammattikoulussa. Ap taitaa olla vähän tyhmä.

Hienoa, että lapsesi on saanut tukea kun on tarvinnut. Nyt oli kuitenkin kyse lapsestani, jota kiusataan turhan erityistämisen seurauksena. Olenko tyhmä, kun en ole tilanteesta kiitollinen? Vai miksi?

ap

Eroaako lapsesi käytös ja/tai tapa oppia selkeästi siitä, miten muut luokan oppilaat käyttäytyvät oppivat?

Esiintyykö lapsesi luokalla yleisimminkin kiusaamista?

Uskotko, että lastasi ei kiusattaisi jos noita HOJKS-palavereja/diagnoosia ei olisi?*

Kysyn tätä nyt ihan siitä syystä, etten enää ole ihan perillä, mitkä kirjoitetuista viesteistä ovat sinun ap ja mitkä jonkun toisen.

* Vaadi muuten, että jatkossa HOJKS_palavereja ei järjestetä kouluajalla eikä siten, että lapsesi on paikalla.

Kaipaa ehkä enemmän rauhaa koulutyöskentelylleen, mutta ei muuta. Koulussa ei ole erityisen paljon kiusaamista ja siihen puututaan. Lapseni on hyvä oppimaan ja saa 8-9 numeroita kautta linjan. Englanti vähän tökkii ja joutuu siihen näkemään paljon vaivaa ja ääntää huonosti. Mutta monella muullakin on joku vaikea aine. Uskon, että lasta ei kiusattaisi ilman erityisstatusta. En tiedä miten luokka tietää, mutta ne tietää. Hojks-palaverissa mukana oleminen on opettajan mukaan nimenomaan lapsen oikeus, häntä tulee kuulla tehtäessä häntä koskevia päätöksiä ja koska lapsen tulee myös allekirjoittaa hojks-paperi, hänen on myös kuultava mitä on sovittu.

ap

Jos ap olette kokeneet nuo HOJKS-palaverit tuollaisina (siis siten että lapsi itsekin on paikan päällä ja ne pidetään oppituntien aikana) on sinulla vanhempana oikeus vaatia tapaan muutosta. Mikään pakkohan lapsen ei ole olla noissa mukana - eikä kokemukseni ja tietijeni mukaan tavallisesti olekaan.

Mitä kiusaamiseen tulee, niin teidän pitää nyt opettajan ja tarvittaessa muiden vanhempien (+ koulun muun henkilökunnan) kanssa puhua siitä, miten se saataisiin loppumaan. Pelkkä diagnoosin poistaminen ei tässä vaiheessa enää auta, jos se kerran on jo valikoitunut kiusaajien tekosyyksi tehdä lapsesi kouluelämästä vaikeaa. Ja vaikka tuo diagnoosi virallisesti poistettaisiinkin, kiusaaminen luultavasti jatkuisi - samalla tai uudella syyllä.

Vaikuttaakin nyt ap nyt valitettavasti hiukan siltä, että sinä etsit ratkaisua kiusaamisen lopettamiseen vähän väärästä paikasta.

... on minusta alkanut enenevissä määrin vaikuttaa siltä, että kyseessä on taas yksi ketju, jonka tarkoituksena on vain julistaa, miten loppuelämäksi leimaavaa ja elämää hankaloittavaa määrättyjen diagnoosien saaminen on.

Olen aina kiltisti totellut ja kuunnellut asiantuntijoita ja juuri niin olen tähän tilanteeseen joutunut! Ja oikeassahan ne asiantuntijat olivat silloin: lapsella oli ongelmia. Mutta parempaan tulokseen olisi päästy, jos lapselle olisi annettu aikaa kehittyä ja olla oma itsensä, hän olisi kuronut muut kiinni ilman diagnoosiakin. En tarkoita sanoa etteikö diagnooseille olisi paikkaansa. Mutta meillä se oli turha.

ap

mukana eikä lapsen allekirjoitusta ole myöskään niissä papereissa koskaan kysytty.

Minkä ikäinen lapsi?

ap

Ei sitä koskaan tehdä koko peruskoulu ajaksi (ellei sitten ole erittäin vaikea vammainen).

Ja alakoulussa on kaikilla oppilailla vanhempainvartti. Meillä hojks päivitettiin aina samlla kertaa. Ap:n lapsi aiheuttaa omalla käytöksellään sen kiusaamisen (kiusaaminen aina toki väärin muttei johdu tuosta erityisopetuspäätöksestä). t. se teinin äiti joka piti aapeeta tyhmänä

En etsi kiusaamisen loppumiseen ratkaisua tästä. Kunhan kerron kokemukseni, että joku vanhempi, joka epäilee, että lapsen lievät ongelmat voisivat hävitä ihan vain ajalla ja rakkaudella miettivät onko vielä oikeasti diagnoosin paikka. Sen saa taatusti, en ole kuullut yhdestäjkään lapsesta joka olisi päätynyt neurologille jonkin "epäilyn" takia ja saapunut ilman diagnoosia.



ap

Ei sitä koskaan tehdä koko peruskoulu ajaksi (ellei sitten ole erittäin vaikea vammainen).

Ja alakoulussa on kaikilla oppilailla vanhempainvartti. Meillä hojks päivitettiin aina samlla kertaa. Ap:n lapsi aiheuttaa omalla käytöksellään sen kiusaamisen (kiusaaminen aina toki väärin muttei johdu tuosta erityisopetuspäätöksestä). t. se teinin äiti joka piti aapeeta tyhmänä

Viidennellä tarkastetaan. Ja olet kyllä harvinaisen ilkeä ja vieläpä kaikkivoipainen, kun kerran tiedät, että lapseni itse käytöksellään aiheuttaa kiusaamisen.

ap

koulumaailmassa ei pärjää rakkaudella ja ajan kanssa. Lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea jos tuollainen vanhempi evää avun leimautumisen pelossa.

koulumaailmassa ei pärjää rakkaudella ja ajan kanssa. Lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea jos tuollainen vanhempi evää avun leimautumisen pelossa.

Päinvastoin, ajattelin, että kaikki apu on tervetullut.

Apua ei tullut, sitä ei tarvittu ja lapsi leimautui. Jeejee.

ap

Eihän lapsesi vaikeudet (siis se että häntä kiusataan) johdu suoraan hänen saamastaan diagnoosista (jonka oikeellisuuteen en ota kantaa), vaan siitä, miten te vanhemmat ja koulu olette tilanteen hoitaneet: Eivät muut lapset tietäisi hänen diagnoosiaan, jos joku ei olisi sitä heille kertonut! Ja ilman noita keskellä koulupäivää järjestettyjä HOJKS-palavereja, joihin lapsi itsekin on osallistunut (ollut siis tuon ajan poissa normaalista opetustilanteesta), asia olisi luultavasti pian siitä kuulleilta lapsilta unohtunut. Jos, tai siis teidän tapauksessa kun, noissa palavereissa ei ole edes sovittu mistään opetustilanteisiin vaikuttavista erityisjärjestelyistä.



En siis mitenkään tarkoita, että te olisitte vastuussa kiusaamisesta (vastuussa siitä ovat kiusaajat itse sekä osittain ne, jotka kiusaamisen jatkumisen ovat mahdollistaneet), mutta kyllä te olette omalla toiminnallanne pistäneet lapsenne sinne tikun nenään, josta kiusaajat ovat hänet noukkineet.



Vaatikaa nyt ihmeessä, että nuo palaverit järjestetään jatkossa lapsiystävällisemmällä tavalla.