Talvi 2013 - kevät 2014 vauva

Täällähän taitaa olla viikon sisään paljon odotusta ja jännitystä. Peukut pystyssä jokaisen jännittelijän puolesta.



Mies lähti mehtäreissulle reiluksi viikonlopuksi, käskin pohtia siellä asiaa =) Katotaan saanko sitten mitään vastausta...

Korppi: Ens viikon perjantaina (viikko enää jee) pääsen lääkärin kanssa juttelemaan. Jos menkat ei ala ennen sitä niin teen ehkä sit torstaina varmuuden vuoks testin, ku veikkaan että lääkäri kysyy että ootko varma ettet oo raskaana. Ei mitää odotuksia kyllä ku oon nii 99 varma että yhtä viivaa näyttää :C. Aikasemmin ollu monta kertaa olevinaan "oireita" ja sit tippunu kovaa ja korkeelta.



manskuu: kuulostaa ainaki lupaavalta, peukut pystyyn :)! miulla itellä sama, että tässä vaiheessa vaikka jotain oireita tuntuski (itellä alamaha ollu turvonnu), nii yrittää olla stressaamatta (vaikka välillä onki vaikeeta :D)..



itte: Jee tänään ollu muuten hyvä päivä. Töissä meni hyvin, treeni kulki hyvin ja pitkästä aikaa perjantai yö ettei tarttee mennä baariin töihin, eli saan nukkuu ja lepäillä. Ihanaa :).

Äske tuntu joku outo vihlasu kerran mahassa, mut ei muuten mittään kummempia.. kp 49 menossa. Miehen kaa tänääki taas puhuttiin, et oiskoha nii et on vaa skipannu elimistö (taas) menkat ja uus kierto ois alkanu. Viikko enää ja oon ehkä vähä viisaampi ja jos saisin vaikka terolut reseptin :).

syli: Tervetuloa mukaan joukkoomme! Harmi tuo keskenmenosi, mutta toivotaan nyt parasta :)Se testi, josta puhuit, oli valitettavasti vain ovistesti, jossa näkyi haalea viiva. Niinkuin Korppi korjasikin tuohon.





minisport: Tää mun aika on ihan vaan terveydenhoitajalle tai vastaavalle ja todennäköisesti vaan keskustellaan. Mut toki tuun sitten kertomaan.





Korppi: Ei vieläkään muutosta ovistestissä :/ Eilenkin ihan yhtä haalea kuin ennenkin. Toissapäivänä oli ehkä hivenen tummempi kuin muuten, koska annoin testin seistä päivän pöydällä, mutta en tiedä jos vain kuvittelin sen olevan tummempi. Todennäköisesti en ovuloi.





manskuu: Kuulostaa lupaavalta nuo oireesi ;)





anpiainen yk4 kp36/46-47

Voihan *****, kyllä sitä silti vaikka kuinka yritti olla kuvittelematta mitään, niin toivoi salaa vähän.



Alkoi sitten menkat taas oletettua aikaisemmin, katsotaan nyt että kauan kestää. Arvatkaa mikä kummallisinta, ei ollenkaan menkka kipuja! No hyvä vaan, pitää lähtee liikka kerhoo vetämään eikä sielä ois jaksanut kipeällä mahalla olla :D

Tissit on yhä kosketus arat, katsotaan muuttuuko tilanne iltaan mennessä joksikin.



T. Manskuu yk 11, kp 1

manskuu: höh voi harmi :c. itelläki kävi kerran silleen,että tuntu jotain "oireita" ja sit menkat alko tasan kp 28. Aattelin eka, että kyseessä on feikkimenkat, mut oikeethan ne oli. Oon ainaki lukenu, että monella voi alkuraskaudessa olla vuotoo, jota luullaan sitte normaaliks menkkavuodoks. tsemii :).



ootteko muute lukenu kohdunnapukan käyttäytymisestä kierron aikana? en oo ite sitä aikaisemmin pahemmin sorkkinu, mut tänään mielenkiinnosta lueskelin asiasta. vähä ristiriitasta tietoo luki, pitänee kysästä perjantaina sitä tohtorilta huvikseen 8).



tänään lenkillä mietiskelin, että ois niin ihana jos sais pullan uuniin jouluun mennessä. vois lahjaks antaa muutamalle läheiselle tiedon että meille tulee vaavi :). aattelin jo, että silleen ois ihana tehä iskälle, että laittas lahjapakettiin ultrakuvan, tai kuvan raskaustestistä ja sit lukis " moi ukki ". mies mietti että sen äitille ois ihana tehä sillee, että antas kirjekuoren sille ja puhus tyyliin et siellä ois joku lahjakortti. sit ku se avais sen niin ois ylläri :). hihi kaikenlaista sitä taas miettii ja höyryy, ajatuksena aika kiva :).

Manskuu: Voimia

No kyllähän ne kivutkin sieltä tuli sitten päivällä, onneks liikka kerhon jälkeen..



Taas vaihteeks itekketty ja surtu. Pakko kai se on jo soitella sitä aikaa, että alkais saamaan selvyyttä tähän hommaan. En vaan enää kestä tätä pettymystä pettymysten perään. MIKSI juuri minun on niin vaikeaa tulla raskaaksi, olen vielä nuori ja kaikkee.. Luulis että se onnistuis ihan helposti, mutta ei, niin ei!!



Jotenkin harmittaa lukea onnellisia uutisia muilta, kuinka ne tulee raskaaksi ennen ku ovat ees puolta vuotta yrittäneet tai kuinka jonkun pikkuinen kääntyy ekan kerran jne.. Tietysti olen onnellinen heidän puolestaan, mutta haluaisin itse myös kokea samaa.. Tuntuu siltä että en koskaan saa sitä kokemusta. Joudun käymään kauhean pitkän tien siihen että se olisi mahdollista, mikäli on ollenkaan.. Halusin itselleni useamman lapsen, mutta se taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi, kerta en saa edes ensimmäistä.



Anteeksi, on vaan niin surullinen ja ahdistunut olo. Onneksi täällä kuitenkin saa purkaa edes vähän tunteitaan.



T. Manskuu yk 11, kp 1

Voimia! En tie auttaakko yhtään, mutta et ole yksin. Itse yritin ex mieheni kanssa esikoista melkein kolme vuotta ja saman verran toista lastani. Nyt uuden mieheni kanssa huomasin olevani raskaana oikeastaa seuraavana päivänä kun olimme päättäneet yrittää lasta. Valitettavasti se meni kesken. Nyt ollaan yritetty tää on 4 kerta. Voimia siis ja muista, että toivoa on aina.

manskuu: Harmi, että menkkaksi alkoivat. Voimia sulle paljon.



minisport: Itsekin mietin, miten kiva olisi isänpäivälahjaksi tulevalle ukille antaa ensimmäisen ultran kuva, mutta tässä hommassa taitaa kestää...



syli: Oliko teissä mitään vikaa kun lasta ei kuulunut? Kävittekö siinä ajassa missään tutkimuksissa? Ja miten jaksoit odottaa kolme vuotta?



Täällä ei edelleenkään ole ollut ovulaatiota. Testejäkin jäljellä enää neljä kappaletta. Onneksi on jo torstaina se keskusteluaika. Melkein koko viikon ollut menkkaoireita paitsi tissit ei ole vielä menneet kipeiksi. Mutta vielä saa odotella 1½ viikkoa menkkoja.



anpiainen yk4 kp37/46-47

manskuu: kannattaa kyllä käydä terkkarilla tai jossain juttelemassa aiheesta, niin jos se vähän ees helpottas :/. Ite oon miettiny just samaa, että mikä ihme voi olla ku kestää ja kestää, vaikka nuoria ollaan miehen kanssa kummatki jne. Purkaudu rauhassa, itekki kirjotan aika suoraan miettimättä sen suurempia. Sehä onki tarkotuksena, että saa vähä purkauduttuu ja helpotettuu omaa mieltä.



Huomasin yhestä blogista jota seuraan, että kirjottaja jolla on vähä reilu vuoden ikänen taapero, oottaa nyt toista lasta. Tuli jotenki iha katkera olo, että iha epäreiluu kun tolle on jo toinen tulossa ja miulla ei oo vielä ees pullaa uunissa :P :D. typerää aatella tolleen, mut ei voi mitään..



Kaikista eniten vituttaa se, että sillo 3 vuotta sitten kun tulin vahingossa raskaaks ja nyt ku oikeesti tahtos nii ei! perkele. Tiiän siis,että voin raskautuu mut mikä hitto tässä kestää. Pillereitten aikaan viimesinä kuukausina oli tosin sellasta, ettei vuotoo tullu paljo mitään. En kerenny syödä niitä ku sen vajaa 3 vuotta ja ne on vielä matalahormonisia, niin ois luullu että kroppa palautus normaaliin kiertoon nopeesti mut ei sitten.



Olin muutaman päivän iha tosi halukas :D. Nyt taas tasaantu ja mahaa vähä koski äske, iha ku ois menkat alkamassa :P. ärsyttävää tää epätietoisuus. Oltiin anoppilassa käymässä, niin tuli clearbluen raskaustesti mainos, niin mies sano matkalla kotiin että melkein lipsautti äitillesä jotain tähä yritykseen liittyen, mutta onneks ei kerenny möläyttää :D.

Itse asiassa en osaa sanoa miten jaksoin ei ollut vaihtoehtoja ja aina menkkojen alkaessa itkin samoin nähdessäni pieniä lapsia. Joo käytiin lääkärissä ja sain Teroluttia mulla silloin epäsäännölliset kuukautiset ei tullut kun Terolutilla (nykyään onneksi säänölliset). Lääkäri ehdotti hoitoja ja kertoi vian olevan minussa. Päätimme ettemme lähde hoitoihin ja mieteimme adoptiota. Aloimme toimia tuki- ja sijaisperheenä ja otimme koiran pennun. Itkin edelleen paljon, mutta vähitellen elämään tuli näitä muiden vanhempien lapsia. Lopetin toivomasta omaa lasta toivo oli mennyt, mutta 6 kk siitä huomasin olevani raskaana. Tein raskaustesin kun äitini suorastaan pakotti. Olin silloin 4 kuulla raskaana ja oksennellut koko ajan en vain uskaltanut tehä raskaustestiä kun pelkäsin niin paljon sen olevan negatiivinen. Se oli sellaista minuutista, tunttiin ja päivästä kuukauteen elämistä. Toisinaan jaksoi toivoa, mutta sitten ei enään Ja nyt olen onnellisesti 14v ja 10 v äiti ja toivottavasti saan vielä kolmannenkin. Siitä suurperheestä eli 7 lapsesta en enään edes haaveile niin kuin nuorempana. ex:än kanssa 15 vuotta naimisissa ja koko aikana emme käyttäneet ehkäisyä.

Huh nyt tuli paljon tekstiä kerralla. Kaikkeen en yksinkertaisesti muista vastaa mutta tervetuloa uudelle mukaan ja voi harmin paikka manskuu kelkkojen takia, eiköhän täältä tulla kovaa vauhtia perästä.

Hyvä että olette saanneet aikoja tutkimuksii/puhumisiin. Itse peruutan aikani ja aijon pysyä siinä ajatuksessa kuin olisi työn koe aika..

Olisihan vakkari duuni ollu kiva. Olen hakenut paljon monen alan töitä. Työtön olen ollut syyskuusta lähtien, sitä ennen olin 4kk töissä ja sitä ennen taas koulun penkillä :D noh näillä mennään mitä on.

Omassa olossa ei ole kummosia muutoksia ollu kierto päivistä olen sekasin jossain päälle 10 mennään :)ehkäpä tulen taas joku päivä tietokoneella tänne kirjoittelemaan nyt tällä puhelimella ei taida tulla kuin sekavaa sian saksaa :D

Haaveilija20 ihan sekasin päivistä ja tapahtumista...

Surullinen mieli iskee jatkuvasti. Voimakasta ahdistusta ja surua..



Kauhea ajatus että ei sais lapsia ollenkaan tai siihen menee monta vuotta, oisin niin toivonut samanikäisiä serkuksia, jotka minulle oli rikkaus. :/ Harmi, niin ei käy. Itkettää ajatuskin siitä. Toisaalta pitää yrittää ajatella että olen vielä nuori, jos keskittyisin luomaan uraa ja vaikka sitten hankkimaan sen oman kodin, pelkään vain sitä vanhemista. Mies vanhenee ja ei sitten jaksa olla ollenkaan niiden lasten kanssa, vaikka eihän meillä nyt oo ku neljä vuotta ikäeroa, mut toivoin että ois ees mies päässyt isäksi ennen kuin täyttää 30.



En tainnutkaan saada montaa lasta, kun en saa edes sitä yhtä :( Haaveilin isosta perheestä, kun minullakin on monta sisarusta. En vaan ymmärrä miten selviän tästä. En edes kykene soittamaan itselleni keskustelu aikaa..



Oisin niin toivonut, että pääsisisin käymään sisarusteni lasten ja oman kanssa huvipuistoissa ja mökkeilemässä jne. Taidan joutua menemään niihin mukaan ilman lapsia. En osaa ajatella että tästä voisi löytyä mitään hyvää..



Syli: Tiedän että en ole ainut, joka tästä kärsii. Ongelma vain on se että kenelläkään lähipiirissä ei ole tälläistä. Muutamille on tulossa yllätysvauva ja se vain lisää minun omaa surua ja ahdistusta. Pelkään tulevani katkeraksi, kun lähipiirissä ei ole ketään jonka kanssa jutella tästä.



T. Rikkinäinen Manskuu yk11, kp3

Tiedän tunteen :( Voimia paljon sulle manskuu. Minunkin kaverini tuli vasta vähä aika sitten vahingossa raskaaksi ja teki abortin. Ja itse ei meinaa sitten millään tulla raskaaksi.



Tuon syli:n tarina sai jotenkin kyyneleet valahtamaan poskelle.



anpiainen yk4 kp38/46-47

Voimia Manskuu, itsellä ei kokemusta noista, joten en voi väittää tietäväni miltä sinusta tuntuu. Kovasti olen peukut pystyssä, että onni vielä potkaisisi.



Mies palasi reissultaan ja kyselin tilanteesta. Ei luvannut, mutta kuulemma toivoa on, että vuodenvaihteessa voisimme aloittaa yrityksen. Siihen käsitykseen ainakin jäin, että maksimissaan puoli vuotta tai jotain, ehkä paljon nopeamminkin. Täällä siis ollaan toiveikkaana. Nyt hehkeksi neulomaan pojalle kauluria talven tuiskuihin ennen nukkumaan menoa.

manskuuu: Tässä "projektissa" tulee hyviä ja huonoja päiviä. Välillä iskee epätoivo ja tuntuu että eikö se pulla mene ikinä uuniin, välillä taas miettii että kyllä se tulee kun on tullakseen. Odottavan aika on pitkä. Onko siulla jotain esimerkiks jotain harrastusta? tai jotain muuta missä sais kunnolla tuuletettuu aivoja tästä kaikesta?



Korppi: kiva kuulla,että miehes näytti melkein vihreetä valoo :).



omaa: tänään mahaan vähä sattu, muuten ei mitään erityistä. työpäivä meni iha jees ja treenit myös. simahin iltaunille sohvalle, mut iha normaalii kun viikonloppu painaa vielä. oon saanu stressin tiputettuu tästä vauva asiasta ainaki hetkeks. jossain vaiheessa ahistus varmasti rysähtää taas, mutta nautin nyt kun mieli on tällä hetkellä ok :). tänään viimeks kävin tosin facebookissa kattomassa tutun vauvasta kuvia, mut ei onneks mitään suru aaltoo tullu itelle

Noniin nyt tietokoneella joten luinpa kaikki tekstit ja nyt sitten niitä kommetteja ja vastauksia aikaisempiin teksteihin...



Anpiainen: olen ollut työttömänä syyskuusta lähtien, kesäkuussa valmistuin ja tuossa välissä olin "kesätöissä" muulla alalla. Hienoa että sait ajan perhesuunnitelu neuvolaan..



manskuu: kyllähän ne vakkari työt on aina parhait. hyvä jos sinulle riittää töitä ihan vain sijaisuuksilla.. Ainahan on parempi kun ei söisi lääkkeitä ollenkaan, itse en vain siihen menkkojen aikana pysty. Mukavaa että muutkin kirjailee tuntemuksia ylös :P Menkkojen alku oli todella harmi :( Onneksi sentään voit puhua täällä ja toivon mukaan pystyt puhumaan asioista mihellesi..



syli: voihan se vauva kuume tullam issä iässä hyvänsä. Toivottavasti teillä olisi tärpännyt nyt suoraaan :) MAhtavaa löytää täältä muitakin sijais vanhemmuuttta "harrastavia".



minisport: Olen hakenut monen alan töitä. koulutukseltani olen siis eläintenhoitaja mutta siivous, päiväkoti, toimisto yms töitä mutta eipä ole tärpännyt. Isänpäivä lahja idea on aika mahtava. Itse saattaisin olla jopa niin "ilkeä" että en kertoisi miehelle raskautumisesta vaan antaisin hänelle ultra kuvan isänpäivä lahjaksi :)



Korppi, meillä ei pahemmin kikka kolmosia olla kokeiltu. Syksun alettua söin aktiivisesti kuukauden vitamiini lisää ihan vain sen takia että minule on jankutettu niiden syömisestä 10 vuoden ajan (talvella pitäisi syödä jotta saan kaikki vitamiinit ruoka aine allerigikkona). Toivottavasti se miehesi siitä höltyisi...



Noniin ja sitten omaa napaa. Olossa ei mitään kummosta. Peittoja on heiluteltu mutta eipä asiaa ole kummemmin mietitty. Alan pikkuhiljaa lipumaan ajatuksissani pois vauvasta.. Kyllä asia käy mielessä usein. Varsinkin kun päivät istuä kökkii vaan kotona. Mutta työhakemuksia on kovati laiteltu ja taas olis yks vakkari paikka hakusesssa (ei oma ala). Huomenna pitäisi selvitä tämän työ kohdalta asioita PALJON. Nyt ollaan sitten elämässä keskitytty laajennuksen tekoon / remontointiin, työn etsintään ja pojan hoitoon. Kovasti kaikkia joululahja juttujakin tullut mietittyä harmi vaan etttei ole rahaa pahemmin ostella mitään. Vuoden vaihteen jälkeen joko tammikuussa tai maaliskuussa alkaa sijaislapsien kanssa toimimiseen koulutus... On tässä siis kaiken laista...



Tsemppiä kovasti kaikille!

Haaveilija20 yk10 kp 20/27-37

Pitipä tulla uudelleen kun joku edellisellä sivulla puhui siitä kohdunakulannapukasta. Koetin myös lueskella asiasta netistä, huonostihan tuolta mitäään löytyi mutta tämä nyt enkä eniten pisti silmään :http://metku.net/~pesu/ehkaisy/luonnolliset.php (viidennennen osikon jälkeen mennään kyseiseen asiaan).



Pithän sitten itse samalla tutkailla mitä omassa kehossa tapahtuu. Niinpä huomasin että kohdunnupukka on kovahko ja auki, olisiko ovis??? Toisaalta luin kilpailevan lehden keskustelupalstasta että monella joilla on tärpännyt oli ennen plussa testiä kohdunnupukka milloin olut kova ja kiinni, kova ja auki, pehmeä ja auki, pehmeä ja kiinni. Joten ota tästä nyt sitten selvää. Te jotka olette menossa lääkäreitten kanssa jutttusille niin koettakaan muistaa kysyä tuosta mystisestä nupukasta ja kertokaa toki meillekkin. Monet myös kehottivat tutustumaan nupukan elämään seuraten sen olomuotoja joka ilta parin kierron ajan. Jah sitten on näitä jotka eivät uskalla/kehtaa tai jotain jotka kiistävät koko nupukan olemassa olon tai sen että siihen kannattaisi koskea...



niin joo ja meen huomenna työhaastatteluun :)

Haaveilija20

haaveilija20: onnee työhaastatteluun :). joo mie just kirjotin tosta napukka hommasta ku iteki huomasin vähä ristiriitasa tietoo eri sivujen välillä. pitää yrittää muistaa kysyy perjantaina asiasta.



Luin tänään viimeks jutun, missä lääkäri kertoo että e-pillereitten lopettamisen jälkeen pitäs mennä n.1-2kk että hormonit palautuu normaaliks, plääh paska puhetta. ei oo miulla ainakaan noin. jotain hormonitoimintaa käynnissä kyllä kun naama on ruvennu enemmän kukkimaan ja on himottanu enemmä ku yleesä :D.

kp. 53 eikä vieläkään menkkoja

No, joo mensut alko täälläkin. No, onneks alko kun en kerran osota, jotta ensikuussa olis toivoa