Vauva vuodelle 2014 :)

hyvä juttu ekpi jos kaikki onnistuu hyvin ja lääkärikin jo nyt tuota mieltä. On se varmasti helpottavaa kun saa kuulla hyviä uutisia.:) Meillä tais olla aikalailla samat viikot niin kyydissä tulen.:) Mä varasin sen hammastarkastuksen ja arvatkaas sain sen 22.8.:D Ei siis yhtään pidemmälle. No toivottavasti ei tuu ongelmia. Viimeks 1 tai 2v sit oli tosi hyväs kunnos eikä nytkään oireile joten toivotaan. Mietin että pitäskö alottaa jotku vitamiinit ku oon ollu niin väsynyt. Syöttekö te jotain?

Ja katjaa,kiitos myötätunnosta ja jaksamista sullekin sinne työvuoren taakse.:)

Kestovaipoista sen verran, että en ala käyttää. Jos alan niin se johtuu sitten vaikka lapsen ihottumasta tai jostain sen tyylisestä. Musta ei ole siihen touhuun ja tiedostan sen kyllä :) hienoa olisi jos onnistuisi olemaan sellainen superäiti. En tunne ketään joka olisi onnistunut niiden käytössä. Kaikki ovat uhonneet että kyllä minä sitten, mutta todellisuus on ollut ihan toista.



Hammaslääkäri varattuna masliskuulle. Pelottaa aika hurjasti kun on jo useampi vuosi vierähtänyt edellisestä kerrasta. En pelkää hammaslääkäriä kun usein jopa otan ilman puudutusta kun vihaan naaman tunnottomuutta, mutta pelkään sitä laskua. Siksi vähän on venynyt.



Imettää aion jos onnistun. Jos en onnistu anopilta kyllä kuulee taas kuinka hän on imettänyt kaksoset 2 ikävuoteen asti. Eihän sille voi mitään jos maitoa ei vaikka tule. Haluatteko kaikki alatiesynnytyksen? Vai onko joku joka jo tietää vaikka sairauden vuoksi joutuu sektioon? Musta olis ihana saada synnyttää alateitse. Moni tuttu joutunut sektioon ja musta se ei ole oikea tapa tuoda lasta maailmasn :) tietysti ymmärrän että aina ei voi valita :/ toivonkin että saan tehdä sen luonnollisesti kun onhan se parempi vauvallekin.



Syöpöttelen raskaus vitamiineja ja eipä noista mulle ainakaan apua hurjasti ole ollut. Kaamosväsymys häirinnyt, mutta onneksi nyt jo valoisampaa :) ihana lähteä töistä kotiin kun ulkona paistaa vielä aurinko. Eiköhän nyt olla jo voiton puolella ja kesä on kohta täällä eli me muutkin päästään yrittelemään :)



Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Täytynee laittaa vauvakirjat ja lehdet piiloon kun kylään tulee iso joukko ystäviä ;)

Kuten nimimerkistäkin huomaa (jee, mielikuvitus huipussaan! ;) ) olisi täällä yksi kuumeilija lisää joukkoonne.



Ikää minulla on 25, mies samanikäinen. Kesällä mennään naimisiin ja silloin yhdessäoloa tulee täyteen 5 vuotta. Miehellä on opinnot loppusuoralla, kesällä valmistuu. Minulla on jo yksi ammatti, mutta olen jatkanut opintoja ja tällä hetkellä koulusta vasta vuosi käytynä ja 2,5 vuotta edessä.



Mun mielestä meidän tilanne on hyvä ajatellen vauvan hankkimista. Vaikkakin mulla on koulu kesken, mutta ei se nykyaikana ole enää este. Miehen kanssa ollaan keskusteltu paljon asiasta, tai lähinnä minä olen keskustellut. Sen olen saanut irti, että mies haluaa lapsia lähitulevaisuudessa, muttei osaa tarkemmin sanoa, että milloin. Minä olisin ollut jo valmis viime kesästä, jolloin tuli se, että haluan vauvan.



Miehen kanssa on hirveän vaikea keskustella näistä asioista, hänellä kun sitä keskustelemisen taitoa ei ole, vaan kaikki lyödään leikiksi. Lisää pontta tämä vauvakuumeiluni sai, kun sain diagnoosiksi PCO:n, se on yleisin lapsettomuutta aiheuttava, vaikkakin suhteellisen helposti hoidettava. Lääkärin mukaan PCO on minulla lievä, mutta eihän sitä koskaan tiedä; lapsen saanti ei koskaan ole itsestäänselvyys.



Tämän diagnoosin jälkeen aloitin pillerit, se kun helpottaa ja parantaa PCO:ta, eli niiden jälkeen raskautuminen olisi mahdollisesti helpompaa.



Tässä kun nyt ollaan jankattu tätä vauva-asiaa, niin ollaan tultu siihen tulokseen, että keväällä jätetään pillerit pois. Tai lähinnä minä olen tullut, mies on myötäillyt. Paketti pillereita loppuu huhtikuussa, mutta miehen mielestä se on liian aikaista, esimerkiksi toukokuu olisi parempi. Koitin kysellä, että mitä väliä on sillä, aletaanko yrittämään huhtikuussa, toukokuussa vai vaikka heinäkuussa? Ei osannut oikein sanoa mitään. Jotenkin tuntuu, että miehellä on sellainen mielikuva, että jos vauva saa heti alkunsa, niin se syntyykin sitten seuraavalla viikolla. Olen koittanut sanoa, että hei, raskaus kestää melkein vuoden, että kuukausi sinne tai tänne ei muuta asiaa. Miestä varmasti pelottaa koko vauva-ajatus, onhan se niin suuri asia, mutta varmasti kaikki tuntee niitä tunteita. Ja kun alkaa etsimään syitä, miksei vielä voi, niin niitä kyllä löytyy. Vaikka tuntuu, että ei olisi vielä valmis, niin sitä vauvahaavetta ei voi lykätä koko ajan eteenpäin, kaikkia varmasti pelottaa ja miettivät, että olenko valmis.



En haluaisi painostaa miestäni, mutta turhauttaa tosi paljon kun hän ei ymmärrä tätä kokonaiskuvaa. Meillä on parisuhteessa asiat kunnossa, taloudellisesti pärjätään hyvin, ollaan ihan järkeviä ja aikuisia ja lisäksi mulla on se PCO. En ymmärrä miksi vauvaa täytyisi lykätä. Ärsyttää kun nuoret, keskenkasvuiset teinit tekee lapsia ja mää en sitten voi sitä saada vaikka kaikki on kunnossa.



Varmasti kuulostaa tosi typerältä joidenkin korvaan tämä mun avautuminen, kun mies kuitenkin sillä tavalla vihreää valoa näyttää. Mutta tässä vauvakuumeessa jokainen kuukausi tuntuu ikuisuudelta!

Vauvaunelmia: Oli kyllä ihana kuulla hyviä uutisia! :) nii ja mehän varmaan jännitetään yhtäaikaa kummalla tärppää eka.. ;)



Kuumeilija87: ei kuulosta ainakaan mun mielestä typerältä.. etenkin kun on lapsettomuutta aiheuttava sairaus, tai yllensäkkin jokin perussairaus joka etenee koko ajan vaikka kuinka itseään ja kehoaan hoitaisikin.. niin kuin minulla..

Niistä kestovaipoistakin on ollut täällä puhetta: ei onnistu meidän huushollissa niitten käyttö! :D vaikka nehän säästäis luontoa yms.. mutta ei.. ei oo mun juttu pestä kakkasia vaippoja joka päivä.. varmaan siinä tapauksessa saattais harkita niitä jos vauvalle tulis joku kauhee ripuli tai muu vastaava että vaipan joutuisi vaihtamaan koko ajan.. mutta jos niin pääsee käymään, mä kiikutan vauvan päivystykseen...

.. Ja illalla viimeisenä :) En tiedä miten tämän vauvakuumeilun saisi aisoihin. Tuntuu, että jokainen hetki menee siihen, että ajattelen vauvoja. Ja voi että mä odotan sitä raskausaikaa. Mun mielestä raskaana olevat naiset on kauniita, minäkin haluan äkkiä raskaaksi!



Eilen käytiin shoppailemassa, voi niitä kaikkia ihania vauvojen vaatteita. Tällä kertaa en sentään ostanut mitään .. Aiemmin viikolla näin kaupassa aivan järjettömän ihanan bodyn, se oli aivan pakko ostaa vaikkei vauvasta ole vielä tietoakaan. Tuolla se yksinäinen body kaapissa nököttää, toivottavasti sinne saa äkkiä ruveta ostamaan lisää! :D Mulla on jotenkin niin iso tunne siitä, että meidän vauva on poika, vaikkei edes tosiaan ole vielä "pullat uunissa", kai .. Meille on pojan ja tytön nimet olleet vuosia tiedossa, mutta yksi päivä keksin ihanan pojan nimen. Haluan Onni Elmerin! Tuo on niin ihana nimi, mies kylläkin katsoi montuu auki ja kysyi, että enhän ole tosissani. Voi, kyllä olen! :)



Tuosta "pullat uunissa.. kai.." jutusta sen verran että: Aloitin tosiaan ne pillerit ihan vasta siihen PCO:hon. En aloittanut ekasta vuotopäivästä, koska menkat oli jo ehtinyt alkaa ja terkka sano, että aloittaa heti kun reseptin saan. Niin tein ja ohjeiden mukaan pitää viikko käyttää muuta ehkäisyä kun pillereiden tehon alkamisessa kesti se aika. Satuttiimpa just sitten silloin, kun tuli viikko täyteen harrastamaan ilman kortsua. Pienessä mielessä tietysti olen toivonut, että voi kun olisinkin tullut raskaaksi siitä, ehkä teho ei ole vielä siinä viikon aikana ihan varmaksi tullut... :D



Muutamana päivänä olen nyt tuntenut ihan pieniä vihlaisuja vasemmalla puolella alavatsaa. Muistelin myös, että pillereitä kun käytin aiemmin, niin kovat menkkaoireet helpotti tosi paljon, mutta nyt mulla on rinnat aivan tajuttoman kipeät. Siis mulla on aina ennen menkkoja, mutta aiemmin pillereiden käytön aikaan se kipu on helpottanut. Mutta nyt ne on olleet taas tosi kipeänä pillereistä huolimatta. Yhdistin tämän siis tietysti siihen, että jee olen raskaana! :D



Mahdollsisuudethan on tosi pienet, mutta tokihan se mahdollisuus on olemassa.

Siis mä oon niin taikauskoinen (tai mikä lie) että vaikka tiedän, että vauva tulee meidän perheeseen jossain vaiheessa, niin en uskalla ostaa mitään ihania vauvavaatteita, vaikkakin nettikauppoja selailen ja aina jossain HM:llä käydessä kurvaan vauvaosaston ohitse. Mullakin on jo muutaman nimiehdotukset mielessä ja vauvanhuonettakin ollaan suunniteltu, mutta en vaan uskalla ostaa mitään. Tuntuu että jos pidän asiaa liian varmana niin sitten kaikki menee kuitenkin ihan pieleen.



Olisi vaan niin helppoa jos kaikki sujuisi halutusti. Ja ensiksi alkaisi nyt ne menkat, kun siitä on nyt reilu 2kk kun pillerit lopetin. Ihan älytömät teinivaiheet päällä eli tukka rasvoittuu ja finniä pukkaa leukaan, joten kai se oma hormonitoiminta siellä pikkuhiljaa nousee. Itse söin DianeNovia sen reilut 7 vuotta, etten kyl toisaalta ihmettele kun semmoisen myrkkymäärän n elimistöön laittanut, jos ei ihan heti ala oma kroppa normalisoitua.

Voi kääk miten masentava viesti :D mutta siis ihanaa viikonloppua kaikille kuumeilijoille! Ja noi hääsuunnitelmat on vaan niin ihania. Meillä oli häät viime kesänä ja nyt jälkikäteen kun ajattelee niin huh mikä määrä työtä ja rahaa paloi, mutta muuten hääpäivä oli ihan täydellinen kaikin puolin :) yksi asia, jonka vinkkinä sanon kaikille morsiammille: ottakaa rennosti!! :)

Helou, oon koko aamun jo tehny koulutehtäviä. Ahkeraa vai mitä? :D Oikeesti oon niin huono aikatauluttamaan mitään, joten päätin että teen heti kaikki alta pois ennenku tulee uusia ja innostus lopahtaa :D Kuumeilija 87 tervetuloa!! Sullakin aikamoinen tilanne, mutta täällä saat kuumeilla meidän kanssa :)



Ekpi: Niin varmasti käy, että toivotaan tärppiä samaan aikaan! Ja toivottavasti kummallakaan ei kestäis siihen ikuisuutta. Arvaa mitä katoin kans tänään..siitä on 5kk ku alotit tän keskustelun!! Oon ollu melkein ihan alusta asti mukana, ja nyt kyllä tuntuu että toi aika on menny yli nopeesti! ja enää 4kk jäljellä, joten jos tää loppuaika menee yhtä nopeesti niin jippiii!!



Kestovaipoista ja imetyksestä: Voin myös myöntää, että kestovaippailijaksi musta ei ikinä ole. Peukkuja kuitenkin niille jotka siihen kykenee ja jaksaa :)Jos vain onnistuu niin aion kyllä imettää vauvaa. :) Arvatkaa mitä tyhmää oon miettinyt..mun mielestä imetysliivit on hirvityksiä, joten oon ajatellu että niitä en kyllä rupee ikinä käyttämään. No ajatushan on tän hetkinen, saa sitten nähdä miten ilman niitä pärjää, jos pärjää. Ja saa nauraa :D



ihanaa lauantai päivää! :)

Huhhuh, mikä viikko taas takana. Eilen onneks juhlittiin illalla kaverien tupareita, mutta muuten on tullut koko viikko raadettua kouluhommien parissa. Tällasten viikkojen jälkeen kyllä alkaa aina odottaa sitä että on työelämässä: töistä yleensä pääsee työpäivän jälkeen eroon, opiskeluita tehdään kellon ympäri...



Omiin periaatteisiin kestovaipat sopis aika hyvin mut luulen kyllä että ei musta siihen oo. Jotenkin tää nykynen äitiyskulttuuri kun tuntuu menevän siihen suuntaan että se äitiys on työ joka pitää suorittaa mahdollisimman tarkasti ja tehdä ihan kaikki mahdollinen mitä vaan voi - mä haluaisin että välillä olis aikaa ihan vaan istua sohvalle alas ja hengähtääkin vähän.



Oon kyllä ajatellut imettää (jos ei mitään ongelmia oo), ihan nyt jo vaan taloudellisistakin syistä... Tietenkin myös sen takia että hyväks sekä lapsen terveydelle että omalle.



Myös synnyttäminen ehdottomasti alateitse! Pelkään ihan hirveesti sitä että joutuu sektioon, se on kuitenkin aika suuri operaatio. Ja näin kerran telkkarista kyseisen operaation ja jäi traumat loppuelämäks, huhhuh!



Meillä on tavallaan menty näiden asioiden kanssa viikon aikana eteenpäin. Toi mun mies ei oo oikein ikinä suostunu puhuun mistään tulevaisuusasioista ("mä aattelen vaan kaks viikkoo eteenpäin"), ja maanantaina sit yhtäkkiä alko jutella että pitäiskö alkaa katsella myytäviä asuntoja!!! Olin hetken ihan kysymysmerkkinä, ja nyt on sit viikon aikana juteltu vähän enemmän. Että katseluprosessi käyntiin, tosin aietta ostoksista ei vielä oo, ehkä sit ens syksynä aletaan tosissaan miettiä sitä. En kyl oo uskaltanut kysyä et onks ajatuksena se että haluaa et meidän tulevalla lapsella on sit oma koti ja silleen... Mut voisi kuvitella että vähän se on kyseessä. Söpöä :)

Nyt on tullut niin paljon tekstiä, että pitää lukea ne ajan kanssa. En malta silti pysyä housuissani, joten kerron nyt siis hyvin itsekkäästi että mulle kuuluu HYVÄÄ :)



Meillä valmistaudutaan vauvaan todenteolla. Käytiin siis eilen katsomassa asuntoa. Olen jo aiemmin tainnut täällä tilitellä sitä, että asutaan vuokralla ja tosi pienessä 46 m2 kämpässä. Pinnasängyn tai hoitopöydän mahduttaminen makuuhuoneeseen vaatisi varmaan jonkin sortin kattovirityksiä. Mutta siis takaisin asiaan. Käytiin siis katsomassa ihan omaksi (pankin) kaavailemaamme kaksiota Tuusulasta. Kämppä oli kiva, tosin pientä pintaremppaa vailla. Hyvän kokoinen ja muutenkin passeli. Jätimme siis tarjouksen ja tänä aamuna välittäjä soitti kertoakseen että meidän tarjous hyväksyttiin. Jee!! Asunnon kanssa siis on nyt kaikki kohdillaan. Ihanaa!



Käytiin myös lauantaina kiertelemässä kirppareita kaverini kanssa. En voinut vastustaa kun tielleni osui 56 cm -kokoinen vauvojen jump suit ja 62 cm huppari. Ne oli vaan niin ihania :) Toivotaan että tuovat ennemmin hyvää kuin huonoa karmaa.



Tässä tällainen pikahehkutus, sori kun tuijottelen vain omaa napaani mutta kun siinä navassa tapahtuu nyt niin paljon. Nyt saunaan, ihanaa viikkoa siskot!

Kuumistelija: Kiva kuulla että hyvin menee! Onnea sylikaupalla uuden asunnon johdosta :) Koska pääsette muuttamaan?



Mullakin omaa napaa, oon kauheessa flunssassa eikä se oo kyllä mukavaa. Tähän asti olin säästynyt flunssaepidemialta :D Eilen meinas tulla oksennus ku yskitti niin kovaa. Noh siitä huolimatta oon koulun jälkeen siivonnut koko talon ja opinnäytetyön tutkimussuunnitelma on melkein valmis.



Tekis mieli vaan haaveilla sohvalla peiton alla ja suunnitella tulevaa. Ihan totta, mulla tulee aina hyvä mieli kun luen täältä että teillä menee asiat nappiin ja kuumeilun kanssa edistytään.:) On tää sitten mahtava paikka.

Niin ihanaa oma ihana kämppä! Onneksi olkoon. Minkä kokoinen on? Meillä vielä suurena haaveena. Asutaan asokämpässä ja keräillään pohjarahoja tässä. Oon ehkä maailman huonoin säästäjä.



Sain eilen viestin entiseltä työkaverilta, että heille tulee vauva :) oon niin onnellinen niitten puolesta ja tää ihminen on yksi maailman sydämellisistä ihmisistä. Mutta.... Mulla heräs taas nää ihme tunteet. Kun pari vuotta sitten mies puhui lapsista kuvittelin että ollaan ekat jotka tekee lapsia meijän lähipiiristä. Kukaan ei koskaan ollut edes puhunut lapsista. Yhtäkkiä ollaankin vikat. Kaikki on mystisesti 2 vuoden aikana lisääntynyt ja tulee semmonen fiilis, että millon on meijän vuoro!!! Oon onnellinen muiden puolesta, mutta silti tulee semmonen fiilis et halua kuulla enää kenenkään odottavan lasta ennen meitä! Paitsi tietysti jonkun täällä :) se on niin eri asia. Onko teillä tälläisiä ristiriitaisia tunteita!? Mun ystäväkin joka vihaa lapsia yli kaiken on puhunu lapsista poikaystävänsä kanssa, nyt on niin maailman kirjat sekaisin. Tekis vaan mieli jättää pillerit ojaan ja hypätä sänkyyn. Vaikka eihän tää nyt mikään kilpailu ole, mutta silti haluan jo itse kokea sen raskauden ja siitä syntyvän palleron.



Meitsi kanssa vedelly 10 vuotta diane novaa ja en kyllä odota innolla sitä hormoninaamaa mikä mulla syntyy kun lopetan pillerit. Inhottavaa tuo tollainen että menkat ei vaan ala. Jokainen päivä tuntuu varmaan tosi pitkältä kun odottaa jotain tollasta.

Kuumistelija: Ihanaa, ja onnea paljon uuden asunnon johdosta! Ihania sisustusjuttuja ja kaikkea kivaa luvassa sulla.



Hummingbird: Käytin itse 7 vuotta Diane Novaa ja lopetin siis marraskuussa eikä ainakaan vielä menkat alkaneet, tosin kaikki muut ihanat teinioireet kylläkin. Hiukset rasvottuu, naamassa pukkaa joka paikkaan näppyä. Tosi ihana hormoninaama todellakin :D



Oh ja hoh. Joka paikkaa kolottaa, joten taitaa flunssa saapua tähän taloon :(

Eilen apteekki ostoksia tehdessä tuli samalla ostettua monivitamiineja,jotka sisältää suositellun annoksen myös foolihappoa. Niitä nyt sitten aloin popsia. Mainittakoon myös että en oo ikinä mitään vitamiineja aikaisemmin syönyt..paitsi tietty pienenä. niin ja jää oli tarkotettu raskaana oleville ja imettäville sekä raskautta suunnitteleville.:) Äiti ja isiä tuli eilen kylään,mies nauroi kun paniikissa piilottelin vauva-lehdet ja muut.:D

Kyllä täälläkin tulee ristiriitaisia ajatuksia samoista jutusta kun hummingbird mainitsi.

Mahtuuko vielä mukaan jengiin? =)



Täällä 25v tyttö, jolla hirmu kuumeilu päällä. Miekkonen on samanikäinen, mutta vielä vähän jarrut päällä... Itse oon ollut jo kauemman aikaa valmis ja ikääkin alkaa oleen jo ihan tarpeeks. Kerroin kuitenkin, että loppukeväästä loppuu pillereiden syönti ja hän otti sen aika rauhallisesti - odotin jotain ihan muuta =D Eli ehkä tää tästä pikkuhiljaa! =)



Onko täällä muita, joilla menossa tämmönen miehen lämmittely? =D

Kyllä tänne mahtuu vielä! :)



Meillä oli alkuun että mä vaan hössötin ja mies oli tyyliin "joojoo, sitten joskus kuhan vauva on ajankohtainen asia.." nyt mies hössöttää ja kyselee kaikkee että miten vaippa vaihdetaan ja mistä sen tietää että pitää vaihtaa yms.. :D

ja me puhutaan joka päivä raskaudesta ja vauvoista.. :)

Mitään vauvoihin liittyviä lehtiä mies ei halua mun ostavan ennenkun on 2viivaa tikussa.. ymmärrettävää kyllä..



Ihana kun pystyy vaihtamaan mielipiteitä ja kokemuksia täällä, kun kaikki ymmärtää! :)

Täällä olisi vielä yksi kuumeilija lisää. Miehen kanssa ollaan seurusteltu reipas 8 vuotta ja viime kesänä menimme naimisiin. Itse olen 23v ja mieheni 24v. Kova vauvakuume olisi jo päällä, ollut kyllä jo pidemän aikaakin, mutta tuntuu vain kokoajan pahenevan. Olemme molemmat vielä opiskelijoita, minkätakia ei olla vauvaa viela alettu yrittämään...mutta kyllä täällä molemmilla alkaa kova toive vauvasta olemaan. Miehen opinnot loppuu 2014 toukokuussa ja ollaan vähän mietitty että voisiko siihen tähdätä? Itselläni valmistuminen olisi vasta saman vuoden joulukuussa. Ongelmaa tuottaa myös se että molempien vanhemmat asuvat meistä n. 400km päässä, ja olisi kiva asua vähän lähempänä ettei tarvitsisi niin reissata pienen lapsen kanssa.

Kuumeinen ilmoittautuu myös täällä. Olen 23v mieheni 24v, yhteistä taivalta takana reilut 6vuotta. Itse olen kuumeillut useamman vuoden jo säännöllisen epäsäännöllisesti. Mieheni toivoo myös kovasti vauvaa ja on jo pitkään siitä puhunut. Nyt kuitenkin olemme siinä elämäntilanteessa, että yritys tulee ajankohtaiseksi elokuun alussa häidemme jälkeen. En malta odottaa!:) Naimisiin menoa en odota juuri ollenkaan, emme kumpikaan ole mitään juhlien keskipisteenä viihtyvää tyyppiä. Haluamme kuitenkin koko perheelle saman sukunimen, joten emmeköhän me jonkun minimaalisen seremonian + hääaterian kestä.x)



Olen itse valmistunut joulukuussa -12 ja ollut nyt töissä siitä lähtien. Mieheni on töissä ollut jo useamman vuoden, ostimme reilu vuosi takaperin rivitalo kaksion, jossa nyt sitten asustelemme.



Pillerit jätin pois vuoden vaihteessa ja nyt odottelen ensimmäisiä luomumenkkoja alkaviksi, tällä hetkellä kp34 eikä mitään vielä kuulu, niinkuin kyllä vähän ounastelinkin. Me siis päätimme lopettaa pillerit jo hyvissä ajoin ennen yrityksen aloittamista, jotta kierto ehtii tasaantua kunnolla, elokuuhun saakka menemme siis kumilla. Saa nähdä onko tämä hyvä vaihtoehto, olen lukenut niin monenkirjavia kokemuksia tuosta pillereiden lopettamisesta, mutta toivotaan parasta.:)



Mutta olisi kivaa jakaa täällä ajatuksia aina tuonne elokuulle asti!:) ja kovasti plussatuulia teille, jotka olette jo vähän ottaneet etumatkaa muihin ketjulaisiina! :)

Olen 23v neitonen ja mies on 33v. Ollaan oltu yhdessä n. 1,5v ja mentiin kihloihin jouluna. :) Minulla on ollut viime syksystä lähtien kauhea vauvakuume. Minulla on tällä hetkellä sellainen sairaus että joudun syömään ainakin maaliskuun puoleen väliin saakka verenohennuslääkettä ja jatko selviää sitten kun 11.3 on lääkärille aika. Miehelle uskalsin tuossa viime viikolla sanoa, että minulla on vauvakuume ja vaikka tiedän että nyt tämän sairauden takia en voi raskaaksi hankkiutua niin se ei vähennä tätä vauvakuumeen määrää yhtään.

Mies otti asian ihan hyvin sanoi että "mielellään ei vauvaa nyt vielä vuoteen kun on kaikkia työ ym. kiireitä" Otin tuon "mielellään" sanan aika positiivisena koska ainakaan hän ei jyrkästi kieltäytynyt lapsen hankkimisesta jo aiemmin. ;) Pari päivää sitten juttelimme viimeeksi jotain vauvoista ja lapsista ja hän on kyllä sitä mieltä että lapsia hankitaan, mutta ajankohta ei ole vielä tiedossa. Puhuu aina että "sitten kun meillä on lapsi.." "meidän lapsi on kyllä poika" ym. :D

Mutta olen kyllä niin kärsimätön että haluaisin alkaa yrittää raskautta jo esim. kesällä tai jopa aiemmin. En vain tiedä miten sanoisin tämän asian miehelle että hän ei suuttuisi. On luonteeltaan tosi rauhallinen ja semmoinen asia kerrallaan-ihminen.

Minä jouduin luopumaan yhdistelmäehkäisypillereiden käytöstä ja aloittamaan minipillerit. Yhdistelmäehkäisypillereiden käytön lopettamisen jälkeen menkat tulivat ihan normaalin kierron mukaan heti ja sitten aloitin nuo minipillerit. Pelottaa vaan että tulisin raskaaksi pillereistä huolimatta kun olen lukenut että nuo minipillerit eivät kauhean luotettavia ole. Pelottaa että en huomaisi raskautta ajoissa ja lapsi saisi jotain vaurioita verenohennuslääkkeestä.

Mutta joo tämmöinen vuodatus. Jatketaan miehen suostuttelua ja odotetaan lääkärin tuomiota. ;)



Ps. Ajattelin varovasti kysyä mieheltä että saisinko tilata Vauva-lehden, sanon vaikka että se helpottaisi minun vauvakuumettani vähän. ;)

Huomenta ja hyvää alkanutta viikkoa!



Tervetuloa mukaan uudet!



Meillä oli aivan upea viikonloppu. Vuokrattiin mökki saaristosta viikonlopuksi, ja käytiin pilkillä ja ulkoilemassa. Oli ihan mahtava keli! Kalaa ei tullut, mutta nautiskeltiin sitten evästä ja (minttu-)kaakaota meren jäällä.



63 päivää ehkäisyn päättämiseen. Mä vähän luulen, ettei me odotella mitään luomumenkkoja. Mulla on tammikuussa tullut kahdet menkat kahden viikon välillä. Mun kierto voi olla ihan mitä sattuu, tai sitä ei ole ollenkaan. Varaudun myös henkisesti siihen, että vuodan ekan kuukauden putkeen. Kaikki on mahdollista. Alan tikuttamaan ovulaatiota sitten vaikka joka toinen päivä, kunnes se tulee kohdalle. Toisaalta, kuten aiemminkin olen todennut, tällä pupuilulla olisi vaikea edes ohittaa sellaista hedelmällistä aikaa.



Viime viikolla tapahtui mun päässä naksahdus. Kustansin itselleni Fitfarmin Superdieetin 6:ksi viikoksi. :D Yllykettä toi ehkä se, että meidän työporukasta (sama kahvipöytäseurue siis, ei sentään koko työpaikan ihmiset) suurin osa lähti tähän hommaan nyt mukaan. Sosiaalinen paine on tehokas! Pudotettavaa ois 18 kiloa jotta olisin tavoitteessani, mutta kuudessa viikossa olisin onnellinen jo 8 kilon pudotuksesta. Olisin sitten jo normaalipainon puolella nipinnapin. Dieettaan ainakin sinne ehkäisykapselin poistoon saakka, ja kysyn siellä sitten, miten menettelen jatkossa. En rupee laihduttamaan vauvan kustannuksella, mutta sitä ennen yritän saada kropan mahdollisimman hyvään tasapainoon. Foolihappo ois varmaan syytä alottaa jo.

Katjaa, kuullosti niin ihanalta toi teidän viikonloppu.:) Tekis kans terää luonnossa samoilu. Parin viikon päästä kylläkin tyttöporukalla mökille, sitä odotellessa. Eipä oo teilläkään enää kauaa siihen että saa toivoa plussia. Ja tsemppiä painonpudotukseen.!Meilläkin melkein jokapäiväistä vauvoista puhuminen nykyään. Mietin kans just,että enää kerran tarvii käydä ostaas 3kpl paketti ehkäisyrenkaita, ja sit oltais lähtöruudussa. Mies nauroi mun vitamiineille ja foolihapoille.:D