Eikö teitä toisia naisia häiritse lasten kohtalo?
Olen sivusta (läheltä) seurannut tilannetta, jossa mies löysi työmatkallaan toisen naisen, jonka kanssa aloitti suhteen. Nainen, joka asuu kauempana toisella paikkakunnalla, on ollut koko ajan tietoinen vaimosta ja kolmesta lapsesta, joista nuorin on vasta kolmivuotias. Pitempään jatkuneen salasuhteen jälkeen mies otti eron vaimostaan, nyt lapset ovat kärsineet tilanteesta jo vuoden verran. Ensin vanhempien riitelynä suhteen tultua ilmi, sitten erosta ja luottamuspulasta. Välillä liittoa on yritetty rakentaa uudelleen, mutta lopulta erottiin lopullisesti.
Lapset oireilevat, ovat ahdistuneita, ikävöivät vuorotellen kumpaakin vanhempaansa. Isä reissaa uuden naisensa luona viikonloppuisin ja esitteli tämän tietysti lapsillekin heti muutettuaan perheen yhteisestä kodista pois.
Tietysti eniten väärin tilanteessa toimivat vanhemmat, erityisesti isä. En voi kuitenkaan kuin ihmetellä, eikö tällaisilla toisilla naisilla yhtään kolkuta omatunto, kun ovat hajottamassa pienten lasten perhettä? Kehtaisitteko myöntää esimerkiksi omille vanhemmillenne panevanne varattua miestä ja särkeneenne lapsilta kodin? Ettekö sitä omaa lasta toivoessanne mieti hetkeäkään, miltä teistä tuntuisi, jos joku muu nainen joskus tekisi teidän perheellenne saman?
Kommentit (86)
mutta sulla on todella väärä käsitys asiasta, kun kirjoitat, että "jos joku muu nainen joskus tekisi teidän perheellenne saman".
Kyllä se on se pettävä mies, joka sen tekee omalle perheelleen. Ja hänenhän juuri pitäisi pystyä ajattelemaan niitä OMIA rakkaita lapsiaan! Toiselle naiselle ne ovat vain jotain lapsia joita hän ei ole koskaan tavannut.
mies ei kovin helposti edes lähde suhteesta, vaan hänellä on siinä todella paha olla. Eli jos ei lähde tämän naisen kanssa niin lähtee sitten seuraavan. Ja jos siis on hyvä mies tyrkyllä niin miksi jättää seuraavalle?
Ja jos on fiksut vanhemmat niin he pystyvät kyllä eronkin jälkeen huolehtimaan yhdessä lastensa hyvinvoinnista.
kaiken vastuun vanhemmille, tai miehen harteille? Ettekö ajattele asiaa niin, että jollei mies kykene ajattelemaan lastensa parasta, teillä olisi jonkinlainen moraalinen velvollisuus niin tehdä, vaikka lapset ovatkin täysin vieraita teille?
En voi käsittää. Mielestäni omaa moraalitonta, väärää toimintaa ei voi perustella sillä, että toinenkin tekee (enemmän) väärin. Väärä teko se on siitä huolimatta ja jokaisella aikuisella tulisi olla selkärankaa ajatella syyttömien lasten parasta.
Vaikka mies olisi lähdössä suhteesta joka tapauksessa, on minusta kuitenkin merkitsevää millaisessa tilanteessa se tapahtuu ja tuleeko ero pettämisen seurauksena vai ei, siis lastenkin kannalta.
ap
voin sanoa, että vituttaa ne viikonloput kun miehen lapset tulevat tänne. Minulla ei ole vielä omia lapsia ja 3 alle kouluikäistä saa kamalan metelin aikaiseksi.
Lisäksi ex-vaimolla on vaatimuksia, että jouluna pennut pitäisi olla meillä loman aikaan kun hänellä on töitä. Itse olin ajatellut, että menemme kylpylään. Ei kiinnosta raivoavia ja huonostikasvatettuja kakaroita katsoa repimässä lahjapaketteja auki. Mieluummin menisin valmniiseen ruokapöytään ja rentoutuisin miehen kanssa poreissa ja harrastaisimme villiä seksiä loman kunniaksi kuohuviinin kera.
Ei oikeastaan. Aikuinen mies tietää, mitä tekee ja ottaa teoistaan vastuun. Minä en ollut syy eroon. Suhteessa oli ollut asioita pielessä jo pitkään ennen minua ja olen vain seuraus näistä syistä.
Pitäisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaan, olisiko kummassakin vikaa? Ei se menenniin, että paha paha mies pettää, kilttiä ja ahkeraa naista.
Sinulla on aivan varmasti varsin yksipuolinen käsitys kyseisen parisuhteen ongelmista. Tiedät vain sen toisen puolen ja nyt surkutellet sitä.
ja näin olen toiminutkin. Lapset käyvät vain pari kertaa kuukaudessa.
En jätäkään vastuuta vain miehelle tai vaimolleen, siksi emme vielä tee muuta, kuin pidämme suhdetta yllä. Syynä myös omat lapseni, heitä ajattelen jopa enemmän kuin tuon miehen lapsia.
Mun nuorin on nyt 11, miehen 12, ja kun he ovat aikuisia, aloitamme oman elämän yhdessä. Suhteemme on kestänyt jo 10v, mutta kaikenkaikkiaan tämä on alkanut jo ennen lapsiamme... Että ei siitä sen enempää.
mutta en halua miestä kokonaan itselleni, saati hänen lapsiaan. Olen hyvin tyytyväinen suhteeseemme, saan häneltä mitä tarvitsen ja haluan. Toivottavasti hän ei ikinä jätä vaimoaan, en haluaisi häntä tänne jatkuvasti.
Minä en tunne vaimoa enkä lapsia enkä ajattele niitä. En tee niille mitään pahaa, mies päättää itse missä aikaansa viettää ja kenen kanssa ja mitä tehden.
molempien ex-aviopuolisoiden viat ovat tiedossa. Perheen tilanne on varmasti raskas, mutta se ei sinällään kuulu tähän.
Kohdistin ihmettelyni nyt nimenomaan toisten naisten moraaliin. Sanomattakin on selvää, että eron perimmäiset syyt ovat varmasti muualla. En silti voi kuin ihmetellä, kuinka aikuinen ihminen kykenee irtisanoutumaan täysin omasta vastuustaan ja lisäämään viattomien lasten kärsimystä omien halujensa vuoksi.
ap
ovat varsinaisia mussukoita. Sitten ihmetellään miksi vaimot inhoaa niitä. On varmaan jonkin sortin luonnevika jos ei missään olosuhteissa pysty tuntemaan empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.
Lisäksi kaikki eivät yksinkertaisesti osaa ajatella asioita kuin omalta kannaltaan. Kyseessä ei ole pahuus vaan tyhmyys.
jos pystyy vastustamaan järjetöntä rakastumista ja oman suuren rakkauden saamista. Nostan hattua sellaisille naisille, jotka siinä tilanteessa ajattelevat ventovierasta vaimoa ja lapsia, ja jättävät rakkauden vastaanottamatta. Varmasti sellaisiakin enkeleitä on, minä vain en ollut yksi heistä. Heittäköön jumala mut kuoltuani helvettiin, nyt nautin tästä maanpäällisestä taivaasta.
Mites tämän nyt oikein sanoisi. Me olemme vanhempina vastuussa meidän perheestä. Tämä muu nainen ei ole se, joka tulee ovesta sisään hajoittamaan meidän perhettä. Se olen minä ja mies, joka sen tekee.
tapahtuuko ero pettämisen seurauksena? Siis meneekö petetty äiti saamaan vertaistukea 3 v lapseltaan ja selittämään kun isi petti äitiä? Ehkä pitää ihan kuva piirtää, kun ei tuon ikäinen muuten ymmärrä. Ja hyvin voin ymmärtää että tämän jälkeen lapsi oirehtii.
Minusta aikuisten ei pitäisi sotkea lapsia tällaiseen kertomalla heille kaikkia yksityiskohtia suhteestaan vaan hoitaa nuo aikuisten kesken. Mutta joo meitä on niin moneen junaan.
En ole ollut toinen nainen, mutta kyllä minusta vain mies (tai vaimo) on vastuussa omasta pettämisestään. Samoin kuin lasten vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan. Äiti/isäpuolella on myös vastuuta lapsista sen verran kun sovitaan.
kaiken vastuun vanhemmille, tai miehen harteille? Ettekö ajattele asiaa niin, että jollei mies kykene ajattelemaan lastensa parasta, teillä olisi jonkinlainen moraalinen velvollisuus niin tehdä, vaikka lapset ovatkin täysin vieraita teille?
En voi käsittää. Mielestäni omaa moraalitonta, väärää toimintaa ei voi perustella sillä, että toinenkin tekee (enemmän) väärin. Väärä teko se on siitä huolimatta ja jokaisella aikuisella tulisi olla selkärankaa ajatella syyttömien lasten parasta.
Vaikka mies olisi lähdössä suhteesta joka tapauksessa, on minusta kuitenkin merkitsevää millaisessa tilanteessa se tapahtuu ja tuleeko ero pettämisen seurauksena vai ei, siis lastenkin kannalta.
ap
kuulostatte vallan ihastuttavilta ihmisiltä! "Halusin miehen, en hänen lapsiaan..." Okeesti??? Kuka pässi kuvittelee että voi ottaa miehen jolla on LAPSIA, ja ottaa paketista vain miehen??? Miltäs itsestänne olisi tuntunut lapsena jos isänne olisi lähtenyt kävelemään ja tuumannut vaan että Sirpa ei halua teitä meille, niin ette voi tulla, moro vaan?
Jos otatte miehen jolla on lapsia, lapset tulevat kaupan päälle, näin se vaan menee. Kukaan nainen ei saisi mennä lasten tarpeiden edelle tai sitten on miehessä vikaa, ja paljon. Jos ette halua lapsia, ottakaa lapseton mies, yksikertaista. Onneksi itse ei tarvi noissa kuvioissa rypeä...
Tunnen empatiaa kaikkia lapsia kohtaan.
ei liene tarpeen syyllistää lasten äitiä pettämisestä kertomisesta. Eiköhän isä ole tehnyt sen tuossa tapauksessa ihan itse.
ole toinen nainen, mutta jättäisin sen moraalisen puolen ihan miehen pohdittavaksi. Se toinen nainen on varmasti rakastunut ja se on aika vahva tunne. Toisekseen hän ei ehkä koe rikkovansa toisten kotia. Minä en tajua ollenkaan miksi aina syytetään toista naista. Jos kotona on kaikki kunnossa ja lapset miehelle tärkeitä niin hän tuskin hyppää mihinkään salasuhteeseen ja erityisesti hän tuskin eroa lastensa äidistä. Eiköhän ne syyt ole ihan muualla ja jos mies/nainen on lähteäkseen niin se lähtee jos ei yhden matkaan niin toisen.
ovat kadehtineet sitä elämää ja halunneet sen. Näkevät elämän jonain elokuvana, jonka roolit pysyvät vaikka näyttelijät vaihdetaan. Tulee yllätyksenä että kaikki pariskunnan ystävät eivät otakaan häntä avosylin vastaan jne...
kuulostatte vallan ihastuttavilta ihmisiltä! "Halusin miehen, en hänen lapsiaan..." Okeesti??? Kuka pässi kuvittelee että voi ottaa miehen jolla on LAPSIA, ja ottaa paketista vain miehen??? Miltäs itsestänne olisi tuntunut lapsena jos isänne olisi lähtenyt kävelemään ja tuumannut vaan että Sirpa ei halua teitä meille, niin ette voi tulla, moro vaan?
Jos otatte miehen jolla on lapsia, lapset tulevat kaupan päälle, näin se vaan menee. Kukaan nainen ei saisi mennä lasten tarpeiden edelle tai sitten on miehessä vikaa, ja paljon. Jos ette halua lapsia, ottakaa lapseton mies, yksikertaista. Onneksi itse ei tarvi noissa kuvioissa rypeä...
kehtaan myöntää.