Eikö teitä toisia naisia häiritse lasten kohtalo?

Ja jos siis on hyvä mies tyrkyllä niin miksi jättää seuraavalle?

pettämään vaimoaan (ja jos kerran ekaa niin miksei seuraaviakin?) ja hankkimaan uuden suhteen vain siksi että on "paha olla suhteessa".

Mahtaisikohan hyvä mies siinä tilanteessa koittaa tehdä asialle jotain, parantaakseen suhdetta? Ja jos siinä ei onnistu yrittämisestä huolimatta niin hyvällä miehellä on myös munaa lähteä siitä suhteesta ennen seuraavan nappaamista.

Ikinä en ottaisi toisen miestä, ihan vaan siksi että mies joka lähtee toisen naisen matkaan, ei ole hyvä mies missään olosuhteissa, ei vaikka se vaimo olisi kuinka hirviö ja kylmä.

Jokainen vastaa vain omasta parisuhteestaan ja perheestään.

Saa olla aika pyhimys jos pystyy vastustamaan järjetöntä rakastumista ja oman suuren rakkauden saamista.

seuraa ensimmäistä katsetta samantien. Kyllä rakastuminen vaatii tutustumista ja sitä että antaa tilanteen ajautua rakastumisen asteelle.

Minä olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. En voi käsittää, että jonkin mielestä toinen nainen/mies on täysin syytön tilanteeseen. Ei se, että hänkin on syyllinen, poista tietenkään syytä pettäjän niskoilta, eikä petetynkään jos tämä tahallaan aiheuttaa suhteeseen kitkaa, mutta silti on täysin järjetöntä ajatella etteikö myös sillä toisella naisella/miehellä olisi osansa vastuusta.

En voi myöskään käsittää, miten kenellekään voi kelvata vakavaan parisuhteeseen ihminen, joka todistettavasti on valmis karkaamaan "paremman" ihmisen sänkyyn aina vaikeuksien koittaessa silloisessa suhteessa.

Toisekseen näen toisella naisella olevan myös moraalinen velvollisuus omista valinnoistaan niin, että ne mahdollisimman vähän tuottavat pahaa mieltä toiselle.

Pidän myös pitkään, tietoiseen suhteeseen alkavia ihmisiä jotenkin tyhmempinä ja huonompina johtuen juurikin moraalin puutteesta.

Katson myös, että yhteiskunnassamme vallitsee yleinen eetos pettämisen vääryydestä ja normien vastaisuudesta.

Minulle on kyllä itsestäänselvyys, että kaikissa suhteissa tulee huonoja aikoja, sekä kyllästymisiä -ja niiden ongelmien ratkomisessa näkyy juurikin vastuunotto omasta perheestään ja miehen ominainen kyky rakastamiseen. Jos tässä tilantessa, kun pitäisi NIMENOMAAN kääntyä katsomaan perheensä pahoinvointia, mies lähtee pettämään ja lisäämään vaimon&lasten stressiä entisestäänkin, niin kyllä se kertoo miehestä todella paljon! Vaikka jo vuoden liiton jälkeen huomaisi kauhean erehdyksen, esim.vaimo on kaamea massamurhaaja, niin silti se pitäisi pystyä selvittämään ja eroamaan ilman mitään likaista peliä. En huolisi pettävää miestä missään tilanteessa.

Enkä voisi rakastua mieheen, joka on naimisissa ja pyrkisi suhteisiin. Tunteet kuoleentuisivat heti, koska ajattelisin minkälainen ihminen hän pohjimmiltaan on. Ottaisin myös vastuun tilanteesta ja kehoittaisin häntä hoitamaan ensin kunnialla avioliittonsa loppuun ja olemaan arvoiseni mies joka kehtaa katsoa itseään peiliin jatkossakin.

Ikinä en ottaisi toisen miestä, ihan vaan siksi että mies joka lähtee toisen naisen matkaan, ei ole hyvä mies missään olosuhteissa, ei vaikka se vaimo olisi kuinka hirviö ja kylmä.

että he eivät ainakaan olleet syypäitä pettämiseen tai eroon.



Kyllä aivan varmasti on moniakin tapauksia, joissa mies olisi voinut saada motivaatiota panostaa siihen omaan suhteeseen ja sen parantamiseen, jos ei olisi ollut tarjolla jotain "parempaa"



Tottakai arjesta irtautuminen vaikka hotelleissa tms. paikoissa uuden, mahdollisesti seksikkään ja innokkaan naisen kanssa saa miehen ajatuksen pois omasta perheestä ja lapsistakin. Siinä mielessä toinen nainenkin kyllä omalta osaltaa houkuttaa ja helpottaa miehen eroa.



Meillä oli joskus paha kriisi miehen kanssa ja hän oli ollut ajautumassa toisen naisen tielle. Lopulta järki voitti, mutta jälkeenpäin kun ollaan asiaa selvitetty niin hän oli sitä mieltä, että se toisen naisen lumo ja uutuuden viehätys meinasivat saada hänet päättämään jotain, mitä olisi katunut myöhemmin. Onneksi saatiin asiat kuitenkin selvitettyä, mutta se tapahtui vasta kun mies katkaisi täysin välinsä tähän toiseen naiseen ja tietoisesti päätti että nyt saadaan tämä liitto toimimaan.



Kauhulla ajattelen välillä vieläkin, millaista elämämme olisi jos pitäisi uusperheinä pelleillä.

ole oikeita rakkauslapsia. Nuo lapset on tehty miehen tietämättä (jopa kaikki 6kpl) tai nalkuttavan vaimon vaatimuksista tehty, jottei tuon naisen tarvitse käydä töissä.

Siksi heistä ei tarvitse välittää.



Koska myös kakkosnainen pitää huolen siitä, että mies ei tapaa niitä entisiä lapsiaan, niin eihän miehen myöskään pidä elatusta maksaa. Elatus kuuluu maksaa vain silloin, jos saa jotain hyötyä lapsista, eli tapaa heitä. Kakkosnaisen mies voi kakkosnaisen mielestä päättää, että mies enää tapaa niitä vahinkolaukauksia. Elatushan on kakkosnaisen ja miehen oikeiden eli rakkauslapsien elämästä pois.



Nämä asiat olen av:lta oppinut.

niin tuskin siinä lastenkaan pahoinvointi hetkauttaa.

Uskisten ja muiden tiukkapipojen filosofia on hampaat irvessä kitkuttaa siinä kuolleessa suhteessa koko loppuelämä.

Tässähän puhuttiin sivusuhteen moraalista.

Reilusti sovittu, ja yhteistuumin harkittu ero on lasten kannalta hyvä ratkaisu, jos suhde on korjaamaton. Silloin vanhemmat ehtivät molemmat sopeutua eron jälkeiseen yhteisvanhemmuuteen. Kolmansien osapuolten vuoro tulee, kun eroperheen arki jo sujuu kitkatta. Tämä on ihan järjellä jokaisen nähtävä.

ja nyt uusperheilee. Itse olen vain tilanteessa sivullinen, mutta kunhan lapset kasvavat kerron heille taatusti millainen kusipääpettäjä isä on.

Taidat ajatella ihan vain lasten parasta kun kerrot???

molempien ex-aviopuolisoiden viat ovat tiedossa. Perheen tilanne on varmasti raskas, mutta se ei sinällään kuulu tähän. Kohdistin ihmettelyni nyt nimenomaan toisten naisten moraaliin. Sanomattakin on selvää, että eron perimmäiset syyt ovat varmasti muualla. En silti voi kuin ihmetellä, kuinka aikuinen ihminen kykenee irtisanoutumaan täysin omasta vastuustaan ja lisäämään viattomien lasten kärsimystä omien halujensa vuoksi. ap

No voi voi ja lässynlää. Elämä on.

molempien ex-aviopuolisoiden viat ovat tiedossa. Perheen tilanne on varmasti raskas, mutta se ei sinällään kuulu tähän.

Kohdistin ihmettelyni nyt nimenomaan toisten naisten moraaliin. Sanomattakin on selvää, että eron perimmäiset syyt ovat varmasti muualla. En silti voi kuin ihmetellä, kuinka aikuinen ihminen kykenee irtisanoutumaan täysin omasta vastuustaan ja lisäämään viattomien lasten kärsimystä omien halujensa vuoksi.

ap

miltä tuntuu olla rakastunut? Jos elää elämäänsä miettien aina seurauksia(jotka eivät varsinaisesti edes kosketa läheltä)niin mitähän sitä ihminen tekisikään...Nythän tällä entisellä vaimolla on hyvä mahdollisuus saada elämänsä kuntoon,jos kerran noin paljon oli ongelmia että piti ihan erota.

mies ei kovin helposti edes lähde suhteesta, vaan hänellä on siinä todella paha olla. Eli jos ei lähde tämän naisen kanssa niin lähtee sitten seuraavan. Ja jos siis on hyvä mies tyrkyllä niin miksi jättää seuraavalle?

Ja jos on fiksut vanhemmat niin he pystyvät kyllä eronkin jälkeen huolehtimaan yhdessä lastensa hyvinvoinnista.

miehen voivan pahoin suhteessa. Sitten mies menee itkemään jollekin toiselle naiselle kuinka vaimo ei huomioi häntä tarpeeksi ja yks kaks yllättäin ilmoittaa vaimolle, että heippä, mä lähden nyt tästä suhteesta.

Jos mies osasisi käyttäytä fiksusta, hän ensin yrittäisi saada nykyisen suhteen toimimaan ja miettisi missä vika on. Sitten jos mikään ei auta voi erota ja vasta sen jälkeen aletaan katsomaan sitä uutta vaimoa. Lapsille on ihan liian järkyttävää jo se, että vanhemmat eroavat saatika,e ttä isillä on jo uusi vaimo katsottuna.

mutta sulla on todella väärä käsitys asiasta, kun kirjoitat, että "jos joku muu nainen joskus tekisi teidän perheellenne saman".

Kyllä se on se pettävä mies, joka sen tekee omalle perheelleen. Ja hänenhän juuri pitäisi pystyä ajattelemaan niitä OMIA rakkaita lapsiaan! Toiselle naiselle ne ovat vain jotain lapsia joita hän ei ole koskaan tavannut.

Mutta minuakin kiinnostaisi tietää, että miten kukaan voi huolia miehen, joka on valmis rikkomaan lastensa perheen jonkun naisen takia. Mikään rakkaus ei ole niin suurta. Ei pitäisi olla, että menee omien lasten hyvinvoinnin edelle. En voisi koskea itse tikullakaan mieheen, joka toimisi näin ja yrjö lentäisi, jos saisin kuulla seurustelukumppanini suusta, että hänellä on vaimo ja lapset jossain.

niin moni vanhempi unohtaa kokonaan lapsensa, kun hetken huumassa "rakastuvat" uuteen ihmiseen. Sitten pitää kaikki saada heti eli ero, naimisiin uuden kanssa ja lapsetkin tekaistaan mitä pikimmin. Siinä sitä sitten taas parin vuoden päästä ihmetellään kuinka elämä on rankkaa ja ei tämä suhdekaan ole yhtään niin auvoista.



Ei se ruoho ole yhtään sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella.

niin moni vanhempi unohtaa kokonaan lapsensa, kun hetken huumassa "rakastuvat" uuteen ihmiseen. Sitten pitää kaikki saada heti eli ero, naimisiin uuden kanssa ja lapsetkin tekaistaan mitä pikimmin. Siinä sitä sitten taas parin vuoden päästä ihmetellään kuinka elämä on rankkaa ja ei tämä suhdekaan ole yhtään niin auvoista.

Ei se ruoho ole yhtään sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella.

Miten voi unohtaa. Ei sellainen mies ole vaivan arvoinen. Arvostan itseäni niin paljon, että en todellakaan lähtisi toiseksi naiseksi. Se on niin säälittävää. En voisi rakastua koskaan niin tasottomaan mieheen.

ydinperhe aina se onnen ja autuuden takaaja? Jos vanhemmat tai vain jompi kumpi haluavat erota,niin parempihan se on että eroavat,etteivät katkeroidu ja pilaa ilmapiiriä kootona.Tuskin kukaan lapsia tehdessään ajattelee,että eroan tuosta sitten kun lapset ovat vähän isompia.



Tiedän perheen jossa lapset kärsivät kun isä ja äiti asuvat yhdessä,onko sekään oikein?

Empatiastahan se kaikki lähtee. Tuesta, kannustamisesta ja kuuntelemisesta, kuinka vaimo käyttää voimakasta henkistä väkivaltaa miestä ja lapsiaan kohtaan.

Siinähän vain tehdään karhunpalvelus henkisesti heikolle miehelle. Ainoa hyvä teko tälläiselle ns. alistetulle miehelle on, että hän osaisi ryhdistäytyä ja olla perheensä pää. Siihen hän pyrkii - ja yrittää epätoivoisesti hakea apua toiselta "ymmärtäväiseltä" naiselta, mutta lankeaa taas samaan koukkuun. Uudesta naisesta tulee vuorostaan miehen psykologinen äiti, jolle hän ei uskalla sanoa vastaan hylkäämisen pelossa.

Ainoa ja oikea ystävän teko tälläiselle miehelle on ohjata hänet selkärankaiseen vastuuseen, koska se kasvattaisi oikeasti miestä henkisesti.

Ja yleensä nämä miehet eivät ole koskaan itsenäistyneet, eli ovat suoraan muuttaneet äitinsä helmoista vaimon hoteisiin. Yksinjäämisen tuska on hirvittävä ja huonoa suhdetta siedetään niin kauan, kuin löydetään uusi äiti.

tapahtuuko ero pettämisen seurauksena? Siis meneekö petetty äiti saamaan vertaistukea 3 v lapseltaan ja selittämään kun isi petti äitiä? Ehkä pitää ihan kuva piirtää, kun ei tuon ikäinen muuten ymmärrä. Ja hyvin voin ymmärtää että tämän jälkeen lapsi oirehtii.

Minusta aikuisten ei pitäisi sotkea lapsia tällaiseen kertomalla heille kaikkia yksityiskohtia suhteestaan vaan hoitaa nuo aikuisten kesken. Mutta joo meitä on niin moneen junaan.

En ole ollut toinen nainen, mutta kyllä minusta vain mies (tai vaimo) on vastuussa omasta pettämisestään. Samoin kuin lasten vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan. Äiti/isäpuolella on myös vastuuta lapsista sen verran kun sovitaan.

kaiken vastuun vanhemmille, tai miehen harteille? Ettekö ajattele asiaa niin, että jollei mies kykene ajattelemaan lastensa parasta, teillä olisi jonkinlainen moraalinen velvollisuus niin tehdä, vaikka lapset ovatkin täysin vieraita teille?

En voi käsittää. Mielestäni omaa moraalitonta, väärää toimintaa ei voi perustella sillä, että toinenkin tekee (enemmän) väärin. Väärä teko se on siitä huolimatta ja jokaisella aikuisella tulisi olla selkärankaa ajatella syyttömien lasten parasta.

Vaikka mies olisi lähdössä suhteesta joka tapauksessa, on minusta kuitenkin merkitsevää millaisessa tilanteessa se tapahtuu ja tuleeko ero pettämisen seurauksena vai ei, siis lastenkin kannalta.

ap

Ajatteleppa tilannetta jossa ero tulee koska vanhemmat ovat vain "kasvaneet erilleen". Ero on suht sopuisa, lasten tapaamisista voidaan sopia rauhassa ja vanhemmat pystyvät muutenkin kommunikoimaan järkevästi keskenään lasten asioista...

Tai sitten tilanne missä mies, lasten isä, on jäänyt kiinni pettämisestä ja parhaassta tapauksessa muuttaa suoraan perheen yteisestä kodista toisen naisen luokse. Vaikka siinä kuinka saisi sovittua lasten asioista suht jäkevästi, on paljon enemmän vihan tunteita ja muitakin tunteita sitä pettänyttä miestä kohtaa.

Ei kukaan järkevä ihminen tietenkään menen lapsille kertomaan että "isä pettiä äitiä ja siksi muttaa pois" mutta kyllä se lapsi aistii tunteet vanhempien välillä vaikka niitä ei kerrottaisikaan!! Varmasti siis vaikuttaa lapseen!!

entä mistä tiedät, kärsisivätkö lapset vielä enemmän, jos vanhemmat eroaisivat?



Kyllä se on niin, että kun lapsia ryhtyy hankkimaan, niin pitäisi olla sovittuna puolison kanssa, että miten sitä parisuhdetta hoidetaan ja miten toimitaan, jos rakkaus menee nukkumaan, kun lapset ovat aivan pieniä ja miten se sitten taas herätellään, kun on taas aikaa siihen. Ei se vaan käy, että perustetaan perhe ja sitten hups, ei rakastetakaan puolisoa ja kaivataan säpinää ja mennään vieraisiin. Aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan. Jos ei ole onnellinen, siihen pitää tulla muutos, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että erotaan. Lyhyellä aikavälillä se ero ja uusi rakkaus tai vaikka vaan se erokin voi tuntua hyvältä ratkaisulta, koska se on nopea muutos, mutta pidemmällä aikavälillä se on varmasti monessa tilanteessa huono vaihtoehto.



Itse tiedän perheen, missä aikuiset vieläkin kärsivät oman eronsa seurauksista. Edelleen toivotaan lapsia 50/50 kylään ja lapset eivät aikuisenakaan ole oikein osanneet ajatella itsenäisesti omia ratkaisujaan vaan vanhempiensa eron jatkumona. Ero vaikuttaa kaikin puolin lasten elämään ja elämättömyyteen. Ja kyseessä on ns. onnistunut ero. Harvoin näkee vanhempia, jotka ovat hoitaneet eronsa niin hienosti. Silti lapset ovat kantaneet vastuuta erosta, vanhempiensa jaksamisesta aina lapsesta aikuisuuteen. Väistämättä siinä käy niin. Pitää miettiä, että kuka loukkaantuu, jos ne ja ne jätetään kutsumatta häihin tai muihin juhliin. Tai jos joulu ollaan siellä eikä tuolla.