Eikö teitä toisia naisia häiritse lasten kohtalo?

samoin ne miehet ei ajattele lapsiaan.

Niille naisille on yhdentekevää muiden lapset ja lasten tunteet.

Lapsille on ihan liian järkyttävää jo se, että vanhemmat eroavat saatika,e ttä isillä on jo uusi vaimo katsottuna.

..että tässä tilanteessahan kukaan muu perheessä ei osaa henkisesti varautua eroon ja aloittaa erotyöstämistä, paitsi mies. Se on jotenkin tosi raukkamaista, että sen ns. "vahvin" osapuoli perheestä hakee itselleen lohduttajan ja "ystävän" tähän muuten niin vaikeaan tilanteeseen. Ettei vaan jäisi yksin ja ilman rakkautta.

Vaimo ja lapset jäävät kärsimään paitsi avioeron ja yksinjäämisen niin myös pettämisen, hylätyksi tulemisen ja mahdollisesti pitkään jatkuneiden valheiden järkytyksen tuoman kriisin. Tälläisen kriisin työstäminen henkisesti vie vuosia ja elämä on enemmän tai vähemmän sekaisin. Ja kaikki se kriisityö syö voimia muusta elämästä, myös vanhemmuudesta.

Täytyy sanoa että näin ikävän tempun tekevä mies on joko äärimmäisen tyhmä tai sitten vain empatiakyvytön paskiainen.

Täytyy sanoa että näin ikävän tempun tekevä mies on joko äärimmäisen tyhmä tai sitten vain empatiakyvytön paskiainen.

Olen seurannut tilannetta, jossa nainen löysi työmatkallaan toisen miehen, jonka kanssa aloitti suhteen. Tästä suhteesta seurauksena myös lapsi.



En voi kuitenkaan kuin ihmetellä, eikö tällaisilla toisilla miehellä yhtään kolkuta omatunto, kun ovat hajottamassa pienten lasten perhettä? Ja tekee vielä tälläiseen tilanteeseen lapsen.

teidän jutut vähän huvittaa,sillä emme voi tietää mitä siellä eron takana on oikeasti.Voin kertoa että itse ihastuin toiseen mieheen ja erosin ja nyt seurustelen tämän uuden kanssa,aika paskamainen temppu itseltä kun on vielä lapsiakin kuvioissa,eikö? No totuus on se,että entinen mieheni on alkoholisti joka loppuaikoina hakkas mua,ja viimeinen hakkaus riitti ja lastensuojelu otti lapset vähäksi aikaa pois,ja mies katkolle mutta takaisin ei ole tulemista luottamuspulan takia.Tähän uuteen mieheen ihastuin aikanaan,mutta tapoin tunteeni,kunnes erosin entisestäni ja sattuman kautta taas törmäsin ihastukseeni ja nyt olemme onnellisia,myös ne lapset joiden ei tarvitse enää pelätä omassa kodissaan!

on väkisin sden varatun miehen itselleen vokotellut? Ettei miehellä ole osuutta asiaan? Luuleeko joku ihan oikeasti, että hyvästä avioliitosta, jossa kaikki on hyvin, jompikumpi osapuoli tuosta vaan lähtee vieraiden matkaan? Pitääkö se miehen/naisen jäädä väkisin avioliittoon, jos on paha olla? Ihan vaan lasten takia? Pelkkä lasten elämäkö tämä on? Itse lakkaa elämästä, kun lapset syntyy....

Ei perhe ole enää meillä pelkkä siunas, eikä kenenkään itseään kunnioittavan tule keskittyä vain perheeseensä, meillä on myös jokaisella seksuaalinen vapaus.



Lapsen kyllä tottuu ja sopeutuu elämän muutoksii, jos vanhemmat antavat heille tukea ja turvaa.

Olen sivusta (läheltä) seurannut tilannetta, jossa mies löysi työmatkallaan toisen naisen, jonka kanssa aloitti suhteen. Nainen, joka asuu kauempana toisella paikkakunnalla, on ollut koko ajan tietoinen vaimosta ja kolmesta lapsesta, joista nuorin on vasta kolmivuotias. Pitempään jatkuneen salasuhteen jälkeen mies otti eron vaimostaan, nyt lapset ovat kärsineet tilanteesta jo vuoden verran. Ensin vanhempien riitelynä suhteen tultua ilmi, sitten erosta ja luottamuspulasta. Välillä liittoa on yritetty rakentaa uudelleen, mutta lopulta erottiin lopullisesti.

Lapset oireilevat, ovat ahdistuneita, ikävöivät vuorotellen kumpaakin vanhempaansa. Isä reissaa uuden naisensa luona viikonloppuisin ja esitteli tämän tietysti lapsillekin heti muutettuaan perheen yhteisestä kodista pois.

Tietysti eniten väärin tilanteessa toimivat vanhemmat, erityisesti isä. En voi kuitenkaan kuin ihmetellä, eikö tällaisilla toisilla naisilla yhtään kolkuta omatunto, kun ovat hajottamassa pienten lasten perhettä? Kehtaisitteko myöntää esimerkiksi omille vanhemmillenne panevanne varattua miestä ja särkeneenne lapsilta kodin? Ettekö sitä omaa lasta toivoessanne mieti hetkeäkään, miltä teistä tuntuisi, jos joku muu nainen joskus tekisi teidän perheellenne saman?

Jos haluat yrittää "panna varattua", ja "rikkoa" perheen, niin tule ihmeessä kokeilemaan! Voin kertoa, että sitä ei kukaan "toinen" nainen pysty tekemään! Kukaan ulkopuolinen ei voi perhettä rikkoa, sen voi tehdä vain se perheessä olija itse!

Älkää jaksako tätä samaa skeidaa... kasvakaa ihan oikeasti aikuisiksi! Aikuinen ymmärtää että pettäjä on yksin vastuussa, ei kukaan muu! Se joka muuta väittää, on henkisesti lapsen tasolla. On jotenkin säälittävää lukea tällaista potaskaa, ja todeta, kuinka henkisesti köyhä voi ne petetyt pikkuvaimot olla.

"maaseudulla kasvanut moraalin omaava"



ahh! Loistoketju!

Älkää jaksako tätä samaa skeidaa... kasvakaa ihan oikeasti aikuisiksi! Aikuinen ymmärtää että pettäjä on yksin vastuussa, ei kukaan muu! Se joka muuta väittää, on henkisesti lapsen tasolla.

Naimisissa olevan perheenisän kanssa suhteeseen ryhtyminen on lapsellista ja vastuutonta. Ennen kaikkea hyvin typerää, sillä kukapa sellaista miestä haluaisi. Tässä ketjussa (mm. aloitus) on paljon hyviä perusteluja, joita en viitsi toistaa. Jotenkin huvittavaa, että joku toinen nainen räyhää omaan wt-tyyliinsä aikuseksi kasvamisen ja vastuuntunnon tärkeyttä. Heh.

Olen sivusta (läheltä) seurannut tilannetta, jossa mies löysi työmatkallaan toisen naisen, jonka kanssa aloitti suhteen. Nainen, joka asuu kauempana toisella paikkakunnalla, on ollut koko ajan tietoinen vaimosta ja kolmesta lapsesta, joista nuorin on vasta kolmivuotias. Pitempään jatkuneen salasuhteen jälkeen mies otti eron vaimostaan, nyt lapset ovat kärsineet tilanteesta jo vuoden verran. Ensin vanhempien riitelynä suhteen tultua ilmi, sitten erosta ja luottamuspulasta. Välillä liittoa on yritetty rakentaa uudelleen, mutta lopulta erottiin lopullisesti.

Lapset oireilevat, ovat ahdistuneita, ikävöivät vuorotellen kumpaakin vanhempaansa. Isä reissaa uuden naisensa luona viikonloppuisin ja esitteli tämän tietysti lapsillekin heti muutettuaan perheen yhteisestä kodista pois.

Tietysti eniten väärin tilanteessa toimivat vanhemmat, erityisesti isä. En voi kuitenkaan kuin ihmetellä, eikö tällaisilla toisilla naisilla yhtään kolkuta omatunto, kun ovat hajottamassa pienten lasten perhettä? Kehtaisitteko myöntää esimerkiksi omille vanhemmillenne panevanne varattua miestä ja särkeneenne lapsilta kodin? Ettekö sitä omaa lasta toivoessanne mieti hetkeäkään, miltä teistä tuntuisi, jos joku muu nainen joskus tekisi teidän perheellenne saman?

olen sekaantunut muutamaan avioliittoon, ja tälläkin hetkellä on suhden kahden miehen kanssa, joilla on perhe ja lapsia. ei ole minun asiani kantaa lapsista huolta. se kuuluu heidän äidille ja isälle.

minä vain nussin ja pidän hauskaa.

Luuleeko joku ihan oikeasti, että hyvästä avioliitosta, jossa kaikki on hyvin, jompikumpi osapuoli tuosta vaan lähtee vieraiden matkaan?

Kyllä siinä on sekä miehessä että avioliitossa ongelmia. Mutta ennen kaikkea miehen ongelmanratkaisukyvyssä ja vastuuntunnossa.

Täytyy muistaa että kuitenkin suurin osa miehistä tuntee oikeaa huolta perheensä hyvinvoinnista, ja ongelma-aikana kohdistaa perheenseensä entistä suurempaa huomiota. Ellei yhdessä suunnitellut ratkaisut auta, niin sitten erotaan yhteisellä sopimuksella ja REILULLA perhettä kunnioittavalla tavalla. Ymmärtäen, että se on rasittava elämänvaihe itse kullekkin.

Sillä avioliitto ei ole enää mikään "rakkaustarina" sen jälkeen, kun siinä on lapsia. Se on tarina yhteisestä velvollisuudesta, rakastamisen taidosta vaikeina aikoina, ja ongelmien selvittämisestä. Se on ennen kaikkea tarina henkisestä kasvamisesta.

ydinperhe aina se onnen ja autuuden takaaja? Jos vanhemmat tai vain jompi kumpi haluavat erota,niin parempihan se on että eroavat,etteivät katkeroidu ja pilaa ilmapiiriä kootona.Tuskin kukaan lapsia tehdessään ajattelee,että eroan tuosta sitten kun lapset ovat vähän isompia.

Tiedän perheen jossa lapset kärsivät kun isä ja äiti asuvat yhdessä,onko sekään oikein?

Eli parempi erota kuin olla väkisin yhdessä.

Tässä nyt vain olikin ensisijaisesti kyse pettämisestä, ja jos pettäjillä olisi edes hitunen selkärankaa, he saattaisivat edellisen suhteen kunnialla loppuun ennen uuden aloittamista. Eikä heistä siten edes tulisi pettäjiä.

Itse en vaan huoli "ketä tahansa", vaikka olisin kuinka lääpälläni.

En halua aiheuttaa toisille kärsimysta ja ihan pelkästään itseänikin ajatelle, en todellakaan huolisi mitään moraalitonta mätisäkkiä joka on täysin halujensa vietävissä...

jos pystyy vastustamaan järjetöntä rakastumista ja oman suuren rakkauden saamista. Nostan hattua sellaisille naisille, jotka siinä tilanteessa ajattelevat ventovierasta vaimoa ja lapsia, ja jättävät rakkauden vastaanottamatta. Varmasti sellaisiakin enkeleitä on, minä vain en ollut yksi heistä. Heittäköön jumala mut kuoltuani helvettiin, nyt nautin tästä maanpäällisestä taivaasta.

Lapsille on ihan liian järkyttävää jo se, että vanhemmat eroavat saatika,e ttä isillä on jo uusi vaimo katsottuna.

..että tässä tilanteessahan kukaan muu perheessä ei osaa henkisesti varautua eroon ja aloittaa erotyöstämistä, paitsi mies. Se on jotenkin tosi raukkamaista, että sen ns. "vahvin" osapuoli perheestä hakee itselleen lohduttajan ja "ystävän" tähän muuten niin vaikeaan tilanteeseen. Ettei vaan jäisi yksin ja ilman rakkautta.

Vaimo ja lapset jäävät kärsimään paitsi avioeron ja yksinjäämisen niin myös pettämisen, hylätyksi tulemisen ja mahdollisesti pitkään jatkuneiden valheiden järkytyksen tuoman kriisin. Tälläisen kriisin työstäminen henkisesti vie vuosia ja elämä on enemmän tai vähemmän sekaisin. Ja kaikki se kriisityö syö voimia muusta elämästä, myös vanhemmuudesta.

Täytyy sanoa että näin ikävän tempun tekevä mies on joko äärimmäisen tyhmä tai sitten vain empatiakyvytön paskiainen.

Itse en vaan huoli "ketä tahansa", vaikka olisin kuinka lääpälläni.

En halua aiheuttaa toisille kärsimysta ja ihan pelkästään itseänikin ajatelle, en todellakaan huolisi mitään moraalitonta mätisäkkiä joka on täysin halujensa vietävissä...

jos pystyy vastustamaan järjetöntä rakastumista ja oman suuren rakkauden saamista. Nostan hattua sellaisille naisille, jotka siinä tilanteessa ajattelevat ventovierasta vaimoa ja lapsia, ja jättävät rakkauden vastaanottamatta. Varmasti sellaisiakin enkeleitä on, minä vain en ollut yksi heistä. Heittäköön jumala mut kuoltuani helvettiin, nyt nautin tästä maanpäällisestä taivaasta.

on minusta usein jonkinlaisia itsetunto-ongelmia, ja sitoutumisongelmia. Varatun miehen kiinnostus hivelee, eikä osata sanoa ei. Kuvitellaan, että se on rakkautta, vaikka kyse onkin jonkinlaisesta häiriöstä, siitä, että pitää haluta jotakin sellaista, jota ei voi saada. Ja tietenkin juuri se mies on se ainoa oikea, elämän suuri rakkaus, kunhan sen miehen vain saa ymmärtämään sen.

Eihän läheskään aina toinen nainen riko perhettä. Toinen nainen roikkuu mukana vuosikausia, ja odottaa, että mies eroaisi. Mies elelee normaalia avioelämää, mutta toiselle naiselle sepustaa tarinaa, kuinka erotaan kyllä, kun tulee sopiva aika.

Eihän tällaiselta naiselta voi odottaa normaalia empatiaa miehen perhettä kohtaan, kun hän on näin hukassa itsensäkin kanssa.

kuulostatte vallan ihastuttavilta ihmisiltä! "Halusin miehen, en hänen lapsiaan..." Okeesti??? Kuka pässi kuvittelee että voi ottaa miehen jolla on LAPSIA, ja ottaa paketista vain miehen??? Miltäs itsestänne olisi tuntunut lapsena jos isänne olisi lähtenyt kävelemään ja tuumannut vaan että Sirpa ei halua teitä meille, niin ette voi tulla, moro vaan?

Jos otatte miehen jolla on lapsia, lapset tulevat kaupan päälle, näin se vaan menee. Kukaan nainen ei saisi mennä lasten tarpeiden edelle tai sitten on miehessä vikaa, ja paljon. Jos ette halua lapsia, ottakaa lapseton mies, yksikertaista. Onneksi itse ei tarvi noissa kuvioissa rypeä...

nämä naiset eivät ehkä täysipäisiä miehiä itselleen saakaan? En itse voisi kuvitellakaan lähteväni tuollaisten p-kasojen kanssa suhteeseen, kaipaavat aina vain uutta äitihahmoa itselleen kun "mun vaimo ei välitä minusta, lasten jälkeen kaikki muuttui" tai sitä tää "ei meidän välillä enää ole ollut mitään fyysistä lapsien jälkeen..."

miehet vaihtaa ja pettää aina. Nainen ei vaan välttämättä tiedä toisista naisista. Tämä on moraalikysymys, kun se on itselleen sallinut kerran, sen sallii toisenkin kerran.

Se siis tapahtuu ennemmin tai myöhemmin (tiesit sitä tai et).

Ihmettelen, kuka tällaisia miehiä haluaa? Kun muitakin on tarjolla, ihan vapailla markkinoilla.

Totta hemmetissä nämä naimisissa olevat miehet osaavat iskeä, hehän ovat pelimiehiä. Mutta muistakaa naiset, se ei pelaa, joka ajattelee aivoillaan (vai miten se nyt meni...)

Ei sinällään yllätä, että monet eivät osaa ajatella toimintaansa yhteisön jäsenenä. Toisaalta tunnetusti näillä pettämissuhteilla ei ole hyvä todennäköisyys kestää.

Äiti oli nalkuttaja ja isä lähti työpaikkaromanssin matkaan kun olin lapsi.

Äitiä häiritsee minussa olevat isän piirteet (juuri tänään sain viimeksi kuulla) ja isää ja toista naistaan häiritsee kun näkevät minua katsoessaan äitini.



Joten miten päin tässä oikein pitäisi olla??? Minkä minä tälle voin että -hemmetti!- kahden toisiaan vihaavan ihmisen geenit ovat minussa yhdistyneet! En minä ollut syypää eroon, en syypää syntymääni.



Voisitteko ihmiset vähän antaa armoa lapsille jotka siihen eromyllytykseen joutuvat... tätä se voi sitten lapsilla olla vielä aikuisiässäkin, ettei täysin kelpaa oikein kenellekään.