Eikö teitä toisia naisia häiritse lasten kohtalo?

ja nyt uusperheilee. Itse olen vain tilanteessa sivullinen, mutta kunhan lapset kasvavat kerron heille taatusti millainen kusipääpettäjä isä on.

"kehtaatteko keetoa omille vanhemmillenne" juttuun, on vähän kokemusta nimittäin.. Isäni löysi uuden naisen kun olin 5v ja jätti minut ja äitini tämän rakkauden takia. Eivät sitten kertoneet naisen vanhemmille minusta tai isäni ed. liitosta mitään ja tuli pikkusen näille appivanhemmille ylläri-pylläri kun vaarini, siis isäni isän, hautajaisissa kävin laskemassa kukat vaarin muistoa kunnioittaen haudalle.. olin vaan 7v mutta muistan sen huudon ja tappelun siellä muistotilaisuudessa vieläkin kun tämä uusio-appi karjui naama punaisena isälleni.

kaikkensa, että saa sen, ei ole kyllä halukas saamaan miehen lapsia. Sitä haluaa miehen, ei lapsia. Ymmärrätkö. En ole rakastunut exän lapsiin vaan hänen mieheensä.

En ole halunnut miehen lapsia, mutta niitä on siedettävä pari viikonloppua kuussa jos haluaa miehen.

kuulostatte vallan ihastuttavilta ihmisiltä! "Halusin miehen, en hänen lapsiaan..." Okeesti??? Kuka pässi kuvittelee että voi ottaa miehen jolla on LAPSIA, ja ottaa paketista vain miehen??? Miltäs itsestänne olisi tuntunut lapsena jos isänne olisi lähtenyt kävelemään ja tuumannut vaan että Sirpa ei halua teitä meille, niin ette voi tulla, moro vaan?

Jos otatte miehen jolla on lapsia, lapset tulevat kaupan päälle, näin se vaan menee. Kukaan nainen ei saisi mennä lasten tarpeiden edelle tai sitten on miehessä vikaa, ja paljon. Jos ette halua lapsia, ottakaa lapseton mies, yksikertaista. Onneksi itse ei tarvi noissa kuvioissa rypeä...

ovat varsinaisia mussukoita. Sitten ihmetellään miksi vaimot inhoaa niitä. On varmaan jonkin sortin luonnevika jos ei missään olosuhteissa pysty tuntemaan empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.

Empatiastahan se kaikki lähtee. Tuesta, kannustamisesta ja kuuntelemisesta, kuinka vaimo käyttää voimakasta henkistä väkivaltaa miestä ja lapsiaan kohtaan.

Lasten kanssa olemisesta, kun on äitejä, jotka eivät vain välitä mitä ympärillä tapahtuu.

Sitten kun mies ottaa ja lähtee, se on aina yksin miehen ja toisen naisen vika. Koskaan ei mietitä, mitä nainen teki saadakseen miehensä lähtemään.

Empaattinen olkapää edellä olemisella voi tosiaan olla kaus kantoisemmatkin seuraukset, jokaisen kun on tunteiden tiellä oma tiensä löydettävä.

Avioerot pitäisi kieltää jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia tai tehdä taloudellisesti niin saatanallisiksi (isälle, äidille ja uudelle hoidolle), että alkaa se "rakkaus" lauhtumaan.



Lapsellista touhua. Ja en ole mikään uskovainen vaan maaseudulla kasvanut moraalin omaava ihminen.

Jokaisessa suhteessa tulee niitä huonoja kausia, jolloin voisi syyttää parisuhteen huonoa tilannetta ja kumppania pettämisestä. Siksi niitä kumpaakaan ei voi käyttää syynä omalle pettämiselle.



Toisekseen näen toisella naisella olevan myös moraalinen velvollisuus omista valinnoistaan niin, että ne mahdollisimman vähän tuottavat pahaa mieltä toiselle. Jos parisuhteessa mies vaikkapa ei pysty toimimaan moraalisesti oikein, olisi minun velvollisuuteni olla tieten tahtoen aiheuttamatta pahaa miehen vaimolle ja lapsille. Toisen vastuuttomuutta ja typeryyttä ei voi käyttää omien tekojensa oikeuttajana, tekojen, jotka selkeästi aiheuttavat pahaa oloa muille ihmisille.



Pidän myös pitkään, tietoiseen suhteeseen alkavia ihmisiä jotenkin tyhmempinä ja huonompina johtuen juurikin moraalin puutteesta. En voi kunnioittaa ihmistä, joka tieten tahtoen ryhtyy pitkään suhteeseen ollessaan varattu tai tietäessään toisen olevan varattu.



Pettäminen on väärin ennen kaikkea itseään vastaan. Minulle se on selkeästi väärin ja jos pettäisin tai ryhtyisin varatun kanssa suhteeseen, toimisin omaa moraaliani vastaan ja loukkaisin eniten itseäni. Katson myös, että yhteiskunnassamme vallitsee yleinen eetos pettämisen vääryydestä ja normien vastaisuudesta. Siksi mielestäni myös toinen nainen on tehnyt väärin ja syyllinen. Mies tottakai myös.



Ja turha kai on lisätä, että tapaukset, joissa nainen ei tiennyt miehen olevan varattu eikä siten tiennyt toimivansa väärin, voidaan kokonaan jättää poist tästä keskustelusta.

Monta tuttua paria on eronnut pettämisten takia. Ja yhtään ei enää seurustele sen pettämiskaverin kanssa. Pari paria on palannut yhteen eron jälkeen ja hyvin menee. Hyvin menee juuri siksi kun pettäjä tajusi kyseessä olevan hänen oma kriisinsä, eikä syy hänen pahaan oloonsa ollut puoliso ja se uusi, nuori nainen ei tuonut hänelle sitä hyvää oloa.



Eli nämä pettämisistä alkaneet suhteet eivät näytä kestävän.



Siksi huokaan helpoituksesta, että se pikkulapsiaika on meilläkin ohi. Väsyneenä olin siinä tilassa, että koin, ettei minua kukaan rakasta. Olin ihastunut aina vähän väliä palavasti johonkin muuhun. Mutta onneksi olen niin arka, etten uskaltanut viedä asioita eteen päin. Kun lapset kasvoi ja kiirevuodet helpotti, alkoi puolison kanssa lähentyminen ja rakkaus alkoi taas kukkia.



Onneksi ei tullut kummallakaan meistä töpeksittyä noina vuosina. Ne, jotka töpeksi ja erosi on aika surullista katsottavaa,

ja nyt uusperheilee. Itse olen vain tilanteessa sivullinen, mutta kunhan lapset kasvavat kerron heille taatusti millainen kusipääpettäjä isä on.

Tiedät tapauksen ja silloin tiedätkin jo asiasta kaiken.

Nainen saattanut kotona lyödä miestään jne. mutta siitä et välttämättä tiedä. Asia voi olla muutenkin huomattavasti monimutkaisempi asia, mutta näet sen vain omien lasien läpi ja leimaat isän kusipääpettäjäksi.

mies lähtee yhden naisen mukaan ja myöhemmin toisen. Eli on kyseessä ns. kierrätysmies

osannut kyllä ollenkaan asettua nykyisen ex-miehen silloisen vaimon tai lasten saappaisiin.



Olin rakastunut ja halusin elää rakastamani miehen kanssa. Painotin kyllä hänelle, että itse tekee ratkaisunsa. Koskaan en painostanut, mitään en suostunut hänen puolestaan päättämään. Yritin muutaman kerran lopettaa suhteen, mutta hän aina otti uudelleen yhteyttä.



Lopulta mies tahtoi muuttaa luokseni ja erota vaimostaan. Arvatkaa miten kävi? Vaimo nousi jaloilleen, alkoi toteuttaa omia unelmiaan ja rakensi itselleen ja lapsilleen (ainakin sikäli kuin näen ja tiedän) paremman, vapaamman elämän. Muutaman vuoden jälkeen tämä hurmurimies sitten petti minuakin - ja taas jäi pieni lapsi isättä.



Kyllä, omaa tyhmyyttäni.

Kyllä se lasten kohtalo on ihan oikeasti heidän vanhempien käsissä.

Sen miehen vastuu ja asiahan se on, jättääkö perheensä vai ei, ei minun. Kun hän kerran oli avioliittoonsa kyllästynyt ja halusi pois, niin kyllä hän sen olisi toteuttanut vaikka minä olisinkin (muka) solidaarisuudesta lapsia kohtaan kieltäytynyt - hän olisi etsinyt sitten jonkun toisen vaan minun tilalleni.



Meillä tosiaan meni ihan niin että oltiin ensin ystäviä, sitten kävi pari lankeemusta yhteiseen petiin eli pettämistä, ja sitten mies jätti vaimonsa ja meistä tuli pari. Mies oli jo viitisen vuotta ennen tapaamistani rimpuillut irti avioliitostaaan, eikä olisi siihen halunnut jäädä missää nimessä.

mies lähtee yhden naisen mukaan ja myöhemmin toisen. Eli on kyseessä ns. kierrätysmies

Minä olen ollut minun kierrätysmiehen kanssa yhdessä yli 20 vuotta.

ja nyt uusperheilee. Itse olen vain tilanteessa sivullinen, mutta kunhan lapset kasvavat kerron heille taatusti millainen kusipääpettäjä isä on.

Tiedät tapauksen ja silloin tiedätkin jo asiasta kaiken.

Nainen saattanut kotona lyödä miestään jne. mutta siitä et välttämättä tiedä. Asia voi olla muutenkin huomattavasti monimutkaisempi asia, mutta näet sen vain omien lasien läpi ja leimaat isän kusipääpettäjäksi.

Nainen saattanut kotona lyödä miestään jne. mutta siitä et välttämättä tiedä. Asia voi olla muutenkin huomattavasti monimutkaisempi asia, mutta näet sen vain omien lasien läpi ja leimaat isän kusipääpettäjäksi.

Kaikki on mahdollista, mutta eiköhän suurin osa pettäjistä petä sen takia, että siitä saa kivaa jännitystä ja itsetunnon kohotusta. Olennaista on myös se, etteivät he usko jäävänsä kiinni.

Meillä tosiaan meni ihan niin että oltiin ensin ystäviä, sitten kävi pari lankeemusta yhteiseen petiin eli pettämistä, ja sitten mies jätti vaimonsa ja meistä tuli pari. Mies oli jo viitisen vuotta ennen tapaamistani rimpuillut irti avioliitostaaan, eikä olisi siihen halunnut jäädä missää nimessä.

Siis VIISI vuotta, eikä siltikään saanut suutaan auki, mies vai mikkihiiri...

Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja vain jompikumpi heistä (tai molemmat) voi parisuhteen rikkoa.

Välillä vaan käy niin, että se henkilö jonka kanssa naimisiin mentiin, osoittautuu myöhemmin vääräksi valinnaksi, ja jonkun toisen luota löytyy sitten se ikuinen onni ja sielunkumppanuus. Uskisten ja muiden tiukkapipojen filosofia on hampaat irvessä kitkuttaa siinä kuolleessa suhteessa koko loppuelämä. Onko se sitten lastenkaan etu, enpä usko. Onnettomien, riitelevien, kireiden vanhempien perheissä lapsistakin tuppaa tulemaan enemmän tai vähemmän sekopäitä, enkä ihmettele.

Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja vain jompikumpi heistä (tai molemmat) voi parisuhteen rikkoa.

Kokemuksesta voin sanoa, että minä en ole rikkonut kenenkään kotia. Ja siksi, kun en ole koskaan ollut varatun miehen kanssa.

Ja sitten on naisia, jotka oikein jahtaa varattuja miehiä. Ovat niitä koulun takapenkin Pirkkoja, joille jää huono itsetunto. Elämä on kilpailemista muiden naisten kanssa. Yritetään saada varattu mies isketyksi, koska sillä tavalla kostetaan niitä lapsuuden traumoja kun kukaan ei huomannut.

Yleensä ne toiset naiset on aika kolhoja tai rumia tai ainakin nuorena ovat olleet. Ja kyllä, ne samat naiset on aina toisina naisina.

Vuosien varrella olen nähnyt monta eroa pettämisen takia ja moni tuttuni on ollut toisena naisena. Ja yksikään näistä uusista onnista ei ole kestänyt.

Voi lehmät teitä toiset naiset kun ette osaa pitää saamaanne miestä hyvänä. Voivoi...

Välillä vaan käy niin, että se henkilö jonka kanssa naimisiin mentiin, osoittautuu myöhemmin vääräksi valinnaksi, ja jonkun toisen luota löytyy sitten se ikuinen onni ja sielunkumppanuus. Uskisten ja muiden tiukkapipojen filosofia on hampaat irvessä kitkuttaa siinä kuolleessa suhteessa koko loppuelämä. Onko se sitten lastenkaan etu, enpä usko. Onnettomien, riitelevien, kireiden vanhempien perheissä lapsistakin tuppaa tulemaan enemmän tai vähemmän sekopäitä, enkä ihmettele.