Voinko ottaa/onko kukaan ottanut vauvaa mukaan hautajaisiin?

Minä saan aina välillä kuulla sukulaisilta, kuinka n. 1,5 vuotiaana mummoni hautajaisissa kesken siunaustilaisuuden heittelin tuttiani korkealle ilmaan ja huutelin "jipii!".



Kannattaa siis ottaa lapset mukaan jos on hautajaisissa nauravaa tyyppiä.

Äitisi olisi varmasti toivonut niin. Jos epäilet omaa jaksamistasi, pyydä miestäsi tai jotain muuta hoitamaan vauvaa pääosin hautajaisten ajan.

Sureva omainen EI joudu maksamaan imeväisikäisen ruuasta! Tämä on typerin tekosyy, mitä olen huomannut. Vai olisiko se sittenkin "mummot bakteeripesinä"?



Meillä on tapana ottaa vauvatkin mukaan jo yksinkertaisesti siitä syystä, että ei välttämättä löydy sitä ulkopuolista hoitajaa.



Jos tilanne on kuitenkin aloittajalla niin mahdoton jo etukäteen, että joutuu ottamaan rauhoittavia ollakseen pyörtymättä, niin silloin on ehdottomasti parempi jättää vauva kotiin.

Eikö lapsen isä olisi kuitenkin hoitamassa vauvaa?

Äiti kun on kuitenkin lähimpänä omaisena ottamassa surunvalitteluja ja istuu etupenkissä.



Oikeasti vauvojen kanssa istutaan siellä takapenkissä, josta voi huomaamatta livahtaa ulos tarvittaessa. Kyllä, mummoni hautajaisissa oli ihan pikkuinen ja aivan varmasti mummollani ei olisi ollut mitään sitä vastaan.

Muistotilaisuus on sitten eri juttu, sinne hälinään on oikeastaan turha lähteä.

Itse ajattelisin, että riippuu siitä kenen hautajaisista on kyse. Jos vaikkapa joutuisin ystäväni hautajaisiin, en luultavasti ottaisi vauvaa/lapsia mukaan, jos taas kyseessä olisi lähisukulainen, ottaisin.



Esimerkiksi läheisen ja rakkaan mummuni hautajaisissa lapseni olivat tietysti paikalla, nuorin oli silloin 6kk. Isomummu rakasti lapsiani ja oli hyvin läheinen, vauvalla oli päällään isomummon neuloma vaaleanpunainen mekko. Minulle raskaan päivän jaksamiseen oli iso merkitys sillä, että sain hoitaa vauvaa. Varsinkin isovanhempien, ja isoisovanhempien hautajaisiin olisi hyväkin tulla se "elämä jatkuu lapsissa" tunnelma.



Tottakai on eriasia, jos vaikka menetät puolisosi tai vaikkapa toisen lapsen, etkä ole kykenevä hoitamaan vauvaa, on parempi jos vauva on toisten hoidossa, mutta järki käteen taas näissäkin asioissa, ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.

"raskaana en ainakaan menisi, voisi tulla vielä keskenmeno" Tä? Siis keskenmeno siitä että itkee? Sehän on yhtä stressiä siitä saakka kun se omainen on kuollut, ei se stressihormoni muutu siinä hautajaistilanteessa mitenkään sen kummemmaksi. Parempi vaan että saa hyvästellä läheisensä ja itkeä itkunsa reilusti toisten surevien seurassa. Toisten itku ja myötätunto saattas jopa auttaa surussa.



Ihan pienen vauvan kanssa voisin lähteä kunhan huolehtisin että vauva on tyytyväinen ennen tilaisuuden alkua. 1 vuotiaan kanssa voi olla ehkä hankalaa, koska jos hän ei jaksa olla niin on vielä liian pieni ymmärtämään mitään "vielä vähän aikaa"-hyssyttelyjä. 3 vuotias ymmärtää jo enemmän jonka ottaisin mukaani.



Meidän esikoinen oli 3v kun olimme minulle läheisen henkilön hautajaisissa, odotin toista lastamme 6kk:lla. Osa itki, osa ei. Lapsen kanssa käytiin ennen hautajaisia läpi se, mitä varten hautajaiset järjestetään, mitä siellä tehdään ja kerroin jo etukäteen, että ihmiset saattaa siellä itkeä koska niillä on ikävä sitä ihmistä. Ja että itku ei ole paha asia vaan se tarkoittaa sitä, että on rakastanut välittänyt siitä ihmisestä. Hautajaiset meni hyvin, esikko kyseli vielä jälkeenpäin joitakin kysymyksiä ja se on jäänyt siihen.

Ystäväni otti 4 kuisen vauvansa mukaan isänsä hautajaisiin. Olihan tämä isä kuitenkin vauvalle pappa. Miksei siis voisi ottaa. Tietysti aika inhottavaa jos vauva alkaa itkemään kesken siunauksen, kuitenkin kun tilanne on sinulle rankka..

muiden mielipiteistä ei kannata välittää.



Ihmetyttää mihin suuntaan kirkko ja kristillisyys on oikein menossa? Lapset eivät tunnu enää kuuluvan kirkkoon eikä kirkollisiin juhliin. Taas nähdään miten tekopyhiksi ja syrjiviksi uskovaiset ovat viime vuosina muuttuneet. Lähimmäisen rakkaudesta on turha enää puhua kirkkokansan yhteydessä vaan pitää puhua minä-asenteesta ja itsekeskeiyydestä.



Onneksi en kuulu kirkkoon niin ei tarvitse noudattaa "kirkollisia" sääntöjä. Meillä lapsi on kulkenut ja kulkee sinne mihin katson tarpeelliseksi hänet viedä.

Jotkut tulivat jopa kiittämään kun otimme 3kk vauvan mukaan, että on hyvä näissä tilanteissa nähdä kuinka suku jatkuu vaikka nyt vanhemmasta päästä yksi menetettiin.



Samoin olen ottanut hautajaisiin lapset aina mukaan (heidän isoisovanhempiensa hautajaisiin). On otettu mukaan lapsille hiljaista tekemistä kirkkoon etteivät häiritse.



Miksei vauvaa voisi ottaa?

Poika oli alle vuoden vanha kun molemmat isoiso vanhemmat kuolivat melkein peräkkäin isänsä puolelta. Nämä ihmiset eivät olleet mulle niin läheisiä joten tiesin pystyväni olemaan itkemättä siellä. Kun lapsi kyllästyi kirkossa niin lähdin ulkopuolelle odottamaan loppuajaksi jotta ei häiritty muita ihmisiä.

Nyt kun poika oli 2v vanha kuoli minulle todella läheinen ihminen ja näihin hautajaisiin en tätä taaperoa ottanut mukaan koska en halunnut taaperon järkyttyvän itkevästä äidistä. se oli jo tarpeeksi järkytys 9v pojalle joka oli mukana..

on heidän pennuilleen muka joku oppimistapaus. Häihin ja hautajaisiin tukitaan muka siksi, että lapset oppii käyttäytymään. Ettekö te ajattele, että se sureva omainen joutuu maksamaan niiden teidänkin kakaroiden ruoasta.

Kun minun hautajaiset on, en aio kutsua yhtään lasta sinne, vaikka mammat kuinka loukkaantuisi. Minun juhla, minä päätän. Minä en aio hautajaisissani ruokkia yhtään Nico-Petteriä. Jos ette muka pysty olemaan erossa pennuisanne muutamaa tuntia niin ei tarvitse tulla naama norsunvitulla minun hautajaisiin.

jos haluat että sun omiiin hautajaisiin ei lapsia tule. Mieti valmiiksi hautajaiskutsu niin ei tarvitse jälkeläisten sitten arvuutella tahtooasi. Laita vaikka runo otsikolla

Nää hautajaiset on mun.

Nää hautajaiset on MUN

eikä todellaakaan kersojen sun

Kakaras voit kotiin jättää

ei niitten tarvii tulla hiekkaa MUN haudalle mättää

Nää hautajaiset on MUN

eikä todellakaan vekaroiden sun

Ipanoitas et kuitenkaan kiellä

ja ne on muuutenkin MUN hautajaisten tiellä

Nää hautajaiset on MUN

eikä todellakaan räkänokkien sun

Mukulas ei osaa käyttäytyä

siksi niiden ei tarvii MUN hautajaisissa näyttäytyä

nää hautajaiset on MUN

eikä todellakaan pentujen sun

penskas on läski ja mättää ruokaa

joten MUN hautajaisille ruokarauha suokaa.

Nää hautajaiset on MUN.

Itse en kyllä viitsi omaa kuolemaani ja hautajaisia pohtia. Siinä vaiheessa on ihan sama kuka juhlii ja miten.

on heidän pennuilleen muka joku oppimistapaus. Häihin ja hautajaisiin tukitaan muka siksi, että lapset oppii käyttäytymään. Ettekö te ajattele, että se sureva omainen joutuu maksamaan niiden teidänkin kakaroiden ruoasta.

Kun minun hautajaiset on, en aio kutsua yhtään lasta sinne, vaikka mammat kuinka loukkaantuisi. Minun juhla, minä päätän. Minä en aio hautajaisissani ruokkia yhtään Nico-Petteriä. Jos ette muka pysty olemaan erossa pennuisanne muutamaa tuntia niin ei tarvitse tulla naama norsunvitulla minun hautajaisiin.

että hautajaisia ei ole pakko järjestää. Ei varmasti hypi Nico-Petterit sun haudalla ja tule tosi halvaksi.

Sitäpaitsi omaiset voi järjestää hautajaiset ihan kuten heitä huvittaa. Meinasitko vainota heitä kuoleman jälkeen, jos tekevät vastoin sun tahtoasi? Vai kummitteletko vain Nico-Petterille? :D

Lähisukulaisen hautajaisiin ottaisin mukaan, jos siltä tuntuisi. Eli vaikkapa isovanhemman hautajaisiin, koska tietäisin, että myös vainaja toivoisi vauvaa paikalle. Meillä ne hautajaiset olisivat myös niin pienet (pieni suku), ettei siellä haittaisi vauvankaan itku ja kyseessä olisi omat vanhempani, jotka tunnen jne. Jos olisin itse heikossa kunnossa, niin silloin jättäisin vauvan ehkä hoitoon tai ainakin ottaisin hautajaisiin/muistotilaisuuteen jonkun läheisen ystävän hoitamaan vauvaa.



Ei-sukulaisen tai kaukaisemman sukulaisen hautajaisiin en ottaisi missään nimessä vauvaa mukaan.

Taaperon kyllä, jos lapsi olisi ollut vainajalle tuttu ja jos olisi niin iso, että osaisi olla tarvittaessa hiljaa.



Ps. Kylläpä taas kylmää nämä "kuolema on osa elämää"-kommentit, ihanan suojattua elämää olette saaneet elää. Nuoren ihmisen hautajaisissa ei tuolta kyllä tunnu.

Lähisukulaisen hautajaisiin ottaisin mukaan, jos siltä tuntuisi. Eli vaikkapa isovanhemman hautajaisiin, koska tietäisin, että myös vainaja toivoisi vauvaa paikalle. Meillä ne hautajaiset olisivat myös niin pienet (pieni suku), ettei siellä haittaisi vauvankaan itku ja kyseessä olisi omat vanhempani, jotka tunnen jne. Jos olisin itse heikossa kunnossa, niin silloin jättäisin vauvan ehkä hoitoon tai ainakin ottaisin hautajaisiin/muistotilaisuuteen jonkun läheisen ystävän hoitamaan vauvaa. Ei-sukulaisen tai kaukaisemman sukulaisen hautajaisiin en ottaisi missään nimessä vauvaa mukaan. Taaperon kyllä, jos lapsi olisi ollut vainajalle tuttu ja jos olisi niin iso, että osaisi olla tarvittaessa hiljaa. Ps. Kylläpä taas kylmää nämä "kuolema on osa elämää"-kommentit, ihanan suojattua elämää olette saaneet elää. Nuoren ihmisen hautajaisissa ei tuolta kyllä tunnu.

joissa ehkä paremmin kuin muissa tajuaa oman elämänsä katoavaisuuden ja ennalta-arvaamattomuuden. Silti ne ovat hautajaiset, joihin jokaisella, myös vauvalla, on lupa tulla. (tietty olettaen, että vanhempansa hoivaavat vauvaa ja pyrkivät minimoimaan mahdollisen häiriöt).

En ymmärrä, miksi lapset pitää sulkea pois kaikista mahdollisista elämän eri aikakausiin liittyvistä juhlista. Kannattaa katsoa kuvia presidentti Kekkosen hautajaisista: siellä on kuulkaa mukana lapsia, vaikka haudattiin presidenttiä ja bileet oli massiiviset. Jostain syystä edes valtiovalta ei tajunnut kieltää Urho Kekkosen sukua tuomasta lapsia paikalle.

Eihän ne ole mitenkään mystisiä tilaisuuksia,

hyvästien jättö läheiselle,

ja jälkeenjääneitten yhdessä oloa ja muisteloita.

Olen 70-luvulla syntynyt ja eläissäni kymmenissä hautajaisissa ollut, lapseni ovat myös olleet, milloin minkäkin ikäisinä.

Olen minäkin toisen vanhempani haudannut ja hautajaiset järjestänyt jo vuosia sitten:

asia asiana, surra voi muuallakin kuin vain ja ainoastaan siellä tilaisuudessa!

Ryhdistäydy sinäkin aikuinen äiti-ihminen!

isomummin hautajaisissa. Ne olivat kaukana vieraalla paikkakunnalla, jossa ei ollut mitään lapsenvahtimahdollisuuksia ja kaikki muutkin mahdolliset lapsenvahdit olivat samoissa hautajaisissa. Lapsi oli kiltisti eikä huutanut kirkossa tms., kaikki meni ihan hyvin. Muihin hautajaisiin sen jälkeen en ole lapsia ottanut mukaan, mutta eivät ole olleet ihan lähisukulaisia.

Hohhoijaa. Pienelle vauvalle voisi ottaa hoitajan mukaan tai valtuuttaa hommaan lapsen isän.



Traumaattista tää elämä aina välillä on ja sen voi lapsille opettaa pienestä pitäen. Kuolema on osa elämää. Hautajaisissa itketään. Ei tee pahaa lapsille nähdä, että aikuisetkin itkevät.



Itse jännitin äitin hautajaisia ihan kamalasti. Ainoana lapsena olin vastuussa kaikesta, isä ei jaksanut osallistua järjestelyihin. En halunnut mitään rauhoittavaa, kun en sellaisia ole koskaan ennen kokeillut ja pelkäsin vaikutusta. Mutta, olin yllättäen hyvin rauhallinen koko seremonian ajan, muistotilaisuudessa pidin pienen puheenkin. Itku tuli vasta seuraavana päivänä ja silloin siitä ei meinannut tulla loppua ollenkaan.

Silti ne ovat hautajaiset, joihin jokaisella, myös vauvalla, on lupa tulla. (tietty olettaen, että vanhempansa hoivaavat vauvaa ja pyrkivät minimoimaan mahdollisen häiriöt).

Ihan kiva tuo lisäys sulkeissa, mutta silti aivan uskomatonta minäminä-asennetta taas kerran. ON LUPA TULLA? No onko se jokin syy silti tunkea joka paikkaan?

Hautajaisten pääosassa on se vainaja siellä arkussa, ei kukaan muu.

Vain hänen ja hänen kauttaan lähimpien toiveilla on väliä, on sitten näitä lupia tai ei.

ap:ta kiusata siitä, että ottaa rauhoittavaa lääkettä vanhempansa hautajaisiin? Oletteko yleensä näitä lääkevastaisia natseja vai mitä ihmettä?



Ei se rauhoittava surua vie pois, mutta pahimman hysterian voi viedä. Ja miksi ei saisi olla hysteerinen hautajaisissa? Totta kai saa, mutta jos ei halua tai jos ei silloin voi hoitaa "tehtäviään" eli pitää puhetta tai viedä seppelettä tai mitä tahansa. Voi olla tärkeää, että saa kokea hautajaiset rauhassa ja kuulla mitä pappi sanoo tms. ja ilman lääkettä se ei aina ole mahdollista.

ottaa, jos sinusta tuntuu siltä että jaksat hoitaa myös sen vauvan siellä hautajaisissa (tai jopa helpottaa oloasi).

Eräässä tuttavaperheessä oli yhtä aikaa vauvan isän hautajaiset ja kastetilaisuus, jokainen järjestää tilaisuudet oman jaksamisensa mukaan. Ulkopuolisilla ja kumminkaimoilla ei pitäisi olla mitään sanottavaa ja vauvallehan hautajaisiin osallistumisesta ei ole mitään haittaa!

Alle vuoden ikäistä en ole ottanut isomummun hautajaisiin.Anopin hautajaisiin otin kuopuksen joka oli 2v.Ei silti hauskaa ottaa lapsia mukaan ja kamalia traumoja itkevistä ihmisistä.