Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui

Sairaus ja vamma eivät ole samoja asioita. Ap puhuu sairaasta lapsesta. Miksi te vänkäätte tuota vammaisuutta?

E-pillereitä käyttävälle pieni keskenmeno???? Et voi olla tosissasi. E-pillerit estävät ovulaation. Ei siinä mitään keskenmenoja tule. Ja kuten nyt tästäkin ketjusta voit todeta, luonto ei ole halunnut lasta ulos kohdusta ap:n tapauksessa.

En tiedä sikiön saamaan diagnoosia, mutta Hesarissa kerrottiin, että 93 % Down-diagnoosin lapselleen saaneista naisista tekee abortin. Tällä palstalla voi helposti saada sen kuvan, että abortti on harvinaista ja julmaa, mutta todellisuudessa valtaosa päätyy keskeyttämään raskauden, kun odotettavissa on vammainen lapsi.

Tämä viesti kannattaa noteerata eikä välittää näistä "älä murhaa lastasi" -hörhöistä.

ellette nimeänne laita viestiin mukaan.. Ihme paranoiaa "en voi kertoa enempää ettei tunnisteta". Sanokaa vaan reilusti ettette halua kertoa, on helpompi puhua poikkeavudesta tai sairaudesta kuin asiasta oikealla nimellään.

Tiedät kai, että rakenneultran tarkkuus on 50-60%. Se ei ole tarkempi.

Virheitä aina voi sattua, mutta ovat kyllä useimmiten oikeassa.

Uskovaiset on kyllä pahimpia sekoittamaan pienen ihmisen pään. Käyttävät hädänalaisen ihmisen tilannetta hyväkseen. Mun mielestä se on kyllä törkeetä. Tuhoavat monta ihmiselämää ja avioliittoa. Vetäisitte ny vaikka ennemmin jotain nappeja joita jaellaan.

Parempi kun tekee päätöksen ja jatkaa elämää.

Ja tekemään uutta.

Jossittelu ei auta ketään, se tekee vain kaikesta, siis ihan kaikesta elämästä mahdotonta.

kun mies toipuu järkytyksestä, teillä on vakava keskustelu edessä.



Miten ihmeessä olette lähteneet lastentekoon, jos vain priima kelpaa? Entä jos lapsi olisi vammautunut esim 1-vuotiaana, miten mies se olisi ottanut. Entä jos lapsesta olisi tullut esim autistinen, se ei näy missään testeissä, luultavasti mies olisi lähtenyt siinäkin tapauksessa. Lapsi voi vammautua synnytyksessä, laittaisiko mies sen roskikseen ja sanoisi, että tehdäämpäs parempi ensi kerralla?



Minusta tuntuu, että jos ei ole valmis ottamaan lasta vastaan sellaisena kuin hän on, ei ole kovin kummoinen vanhempi. Haluatko jatkaa miehen kanssa, joka on valmis tappamaan oman lapsensa vain siksi ettei se ole täydellinen?



Tuohonkin kriisiin saa apua neuvolan kautta, sieltä ohjataan eteenpäin, psykologi tai perheneuvola voi auttaa.

mutta samalaisen aloituksen tein minäkin 5-6 v sittene, enkä myöskään halunnut kertoa enempää tilanteestani tai itsestäni ettei mua tunnistettaisi.

En tiedä mikä lapsen vamma on, onko se täällä kerrottu?

Pisti vain silmään tuo yks kommentti, jossa joku kertoi sydänvikaisen lapsen elämästä. Mahtoiko olla itse sydänvikaisen vanhempi?

Ei sydänvikainen lapsi ole vammainen lapsi. Meillä on 6-vuotias sydänvikainen lapsi, jolla vaikea vika. Vika löydettiin raskausaikana ja aborttia tarjottiin vaihtoehtona. Koska lapsella oli kromomsomit ok (ja muutenkin) emme päätyneet keskeytykseen. Olisi ihan kamala ajatus, jos olisin abortoinut noin "terveen" lapsen. Lapsi on ihan normaali eskarilainen, suorituskyky ehkä hivenen heikompi kuin ikäisillään. Hän ei missään nimessä näytä sairaalta.

Voihan tervekin lapsi saada vaikka flunssan jälkitautina sydänlihastulehduksen ja joutua sydämen siirtoon, Kyllä, tiedän tapauksia.

Itse ottaisin mitä annetaan. Toista mahdollisuutta ei välttämättä tule. Meilläkin tämä lapsi jäi ainokaiseksi.

Tsemppiä päätökseen, se on varmasti raskas.

ja minun kaverini abortoi omansa samasta syystä :(

Voihan sitä saada terveen vauvan, mutta voi vaikka onnettomuudessa pahasti vammautua - mitäs sitten?

Päätös on teidän, vaikka ketjua lukematta varmasti paljon on saarnattu aborttia vastaan. Onko mies ihan ehdoton? Koska eihän nuo tutkimukset tosiaan välttämättä ole 100% varmoja.

Sikiödiagnostiikka on nykyään niin kehittynyttä, että suurin osa vaikeista kehityshäiriöistä todetaan jo raskauden alussa. Ja vain vaikeiden poikkeavuksien perusteella raskaudenkeskeytys on mahdollinen rv.24 asti, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) luvalla. Että siksipä epäilyttää ap:n aloitus..

Sinulla on ollut poikkeuksellinen tilanne. Yleensä epäilyt vakavasta poikkeamasta heräävät jo aiemmin, mutta varmistuvat vasta rakenneultrassa.

-205-

Lapsia ei pidä hankkia, että olisi "joku, joka rakastaa ehdoitta". Ei edes siksi, että olisi joku, jota itse rakastaa ehdoitta.

Miksi lapsia pitäisi mielestäsi hankkia? Eikö lapsen saaminen ole aina itsekäs teko? Muita kuin itsekkäitä syitä ei taida olla?

Tarkoitin tuolla (ja luulisi olevan selittämättäkin selvää) miten itsekästä olisi hankkia lapsi, jotta edes joku rakastaisi minua ehdoitta.

Toisaalta myös tilanteessa, että esim. arvelee "miehen kuitenkin jättävän ja lähtevän", ei mielestäni myöskään ole lapsen edun mukaista hankkia lasta, että olisi edes joku jota itse voi rakastaa ehdoitta.

Sama tilanne on mielestäni myös silloin, jos tietää vielä syntymättömällä lapsella olevan jokin niin vaikea sairaus tai vamma, että hänellä tulisi olemaan normaalien elämän vastoinkäymisten lisäksi kohtuuttomasti kipua, tuskaa ja kärsimystä (fyysistä ja/tai henkistä) läpi elämän. Silloin voi punnita ajatuksiaan, olisiko hankkimassa lapsen, koska haluaa vain marttyyrimaisesti jonkun, jota rakastaa ehdoitta. Lähtökohtaisesti jokainen äiti rakastaa lastaan kuitenkin.

Mutta onko rakkautta tietoisesti synnyttää vaikeasti sairas lapsi, jotta saisi rakastaa, vai olisiko enemmän rakkautta säästää oma lapsensa siltä ylimääräiseltä kärsimykseltä, jota hän eläessään saisi kokea, vaikka siinä tapauksessa itselle jäisikin vain muisto, jota rakastaa.

Ap:lla on ilmeisesti ikänsä puolesta vielä aikaa saada lapsia. Minä tekisin hänen tilanteessaan abortin, mikäli tilanne on niin vakava lapsen sairauden osalta kuin kuulostaa. En ole mikään abortin vastustaja, mielestäni siihen suhtaudutaan liian dramaattisesti. Minun mielestäni on aiheetonta ja kamalaa syyllistämistä, että täällä puhutaan murhaamisesta ja tappamisesta. Abortteja tehdään koko ajan, eikä mitenkään vähäpätöisistä syistä. Itseään ei tarvitse leimata pahaksi ihmiseksi abortin vuoksi. Toki on normaalia ja oikeutettua surra jälkikäteen murheellista tapahtumaa, lapsen menettämistä sairauden vuoksi.

Usein tilanteessa kuin tilanteessa voi tuntua helpommalta vain olla tekemättä mitään ja lykätä päätöstä kunnes sitä ei enää voikaan tehdä, vaikka lopputulos olisikin näin monimutkaisempi.

Toivon, että ap:n päätös ei perustu siihen, mikä äkkiseltään tuntuisi juuri nyt helpoimmalta, eli olla vain tekemättä mitään.

Tiedät kai, että rakenneultran tarkkuus on 50-60%. Se ei ole tarkempi.

Äidin vaisto kertoo, mitä teet, noudata sitä. Minusta miehesi käytös on törkeää jankuttamista. Tietääkö hän, minkälainen kokemus on abortointi lähellä raskausviikkoa 24. Tuskin, tiedätkö sinä, tuskin tiedät.

Rakenneultrassa näkyy 50-60% kehitysvioista, eli voi olla sairaus vaikka ei näykään. Jos näkyy selvä sairaus rakenneultrassa, ei ole olemassa mitään "40-50% mahdollisuutta että lapsi olisikin terve koska rakenneultra on epätarkka". Lapsi on sairas, vammainen ja sillä hyvä.

Abortti vain ja elämä jatkuu. Kaikille täällä vammaisen lapsen pitämistä suositelleille toivon pari vammaista omaa vauvaa ihan vaan kun kerran osaavat sanoa, että muiden pitäisi se vastaava kärsimys elää. Tietäisivät edes mistä puhuvat. Tieto voi lisätä tuskaa. Tai enpä toivokaan, niille vammaisille lapsille ei olisi oikein syntyä vain siksi että olisivat äideillensä opetus typeristä puheistansa.

Vamma ja sairaus ovat eri asioita.

Kyllä on rasittavaa, kun muutamat eivät tunne edes lääketieteen terminologiaa. Täytyy erotaa toisistaan, vamma, sitäkin on useampaa astetta. Sairaus, poikkeavudet, hyvin eriasteisia, osa ominaisuuksia. Valtaosan kanssa selviää ja vakavammat varmistetaan vielä sikiödiagnostiikalla, ei ultran varaan jätetä.

Mutta siis terveen lapsen äiti jolla on mieskin kuvioissa SAA valittaa, että on raskasta (vaikka on ihan tietoisesti lapsensa tehnyt ja synnyttänyt) ???!!! En ymmärrä miksi toisilla olisi oikeus valitta ja toisilla ei. Eiköhän kaikki saa valitaa silloin kun käy liian raskaaksi. Ystävälle purkaminen nimittäin auttaa ja sitten taas jaksaa etenpäin.

Itseasiassa jos logiikka on se että jos on tehnyt valinnan niin siitä ei saa IKINÄ valittaa, niin eipä maailmasta enää valittajia löytyisi.

E-pillereitä käyttävälle pieni keskenmeno???? Et voi olla tosissasi. E-pillerit estävät ovulaation. Ei siinä mitään keskenmenoja tule. Ja kuten nyt tästäkin ketjusta voit todeta, luonto ei ole halunnut lasta ulos kohdusta ap:n tapauksessa.

E-pillereihin kuuluvat yhdistelmäpillerit ja minipillerit. Minipillereiden kanssa ovulaatio tapahtuu suurimmassa osassa tapauksia ja munasolu hedelmöittyy muttei kiinnity kohtuun koska minipilleri muuttaa limakalvoa. Varhainen keskenmeno siis.

Minipillerit muodostavat tulpan kohdun suulle, jolloin siittiöiden kulku estyy. Usein myös estävät ovulaation. Keskenmeno voi tapahtua vain silloin, kun kohdussa on alkio. Myös kierukka estää useimmiten hedelmöityksen.

Ehkä nyt lankean provoon, mutta ei kiesus mikä mulkero mies. Ite pistäisin kilometritehtaalle ja heti. Minkälainen mies jättää rakastamansa ihmisen tuollaisesta syystä? Kyllä siinä todella saa kyseenalaistaa miehen motiivit. Itse asiaan en ota kantaa, mutta tuon miehen pistäisin pihalle jokatapauksessa.

vaikka suuri osa vaikeista häiriöistä selviäisikin, jää paljon selvittämättä. Oman vauvani kehityshäiriö selvisi vasta viikolla 36 kun alettiin ihmetellä vauvan pientä kokoa. Kaikki tarjotut tutkimukset oli käyty, mitään ei näkynyt ultrissa jne. Vauva syntyi sektiolla samana iltana ja eli muutaman tunnin. Mitään ei ollut tehtävissä. Todennäköisesti oli kärsinyt kipuja vatsassakin, morfiinia sai vasta ulkopuolella. Ilman muuta tekisin abortin, jos tietäisin että sama tilanne on tulossa. Minusta lapsen kärsimys on se ratkaiseva juttu, onko vauvalla todennäköisesti odotettavissa lyhyt ja kivulias elämä, paljon leikkauksia jne. Vai onko mahdollisuus nauttia elämästään? Ja äidillä myös?

Hei!



Näin ensimmäiseksi haluaisin sanoa, että hirveästi voimia tilanteeseenne, todella ikävää, että olette joutuneet tällaisen ongelman eteen! :( En osaa sen paremmin sanoa, mitä teidän pitäisi tehdä, mutta näitä vastauksia lueskellessa on tullut eteen muutamia pääkohtia:



A) ihmisiä, jotka ovat olettaneet, että heille on tulossa jonkinasteinen kehityshäiriöinen tai sairas lapsi, mutta ovat silti jatkaneet -> lapsi onkin ollut terve, ja he ovat olleet ilahtuneita tai helpottuneita. Kukaan heistä ei vaikuta olleen harmissaan siitä, että lapsi ei olekaan ollut uhkakuvan mukainen. Täten heillä ei ole ensikäden kokemustietoa varsinaisen haasteellisen lapsen hoitamisesta - vain tällaisessa tilanteessa lapsen odottamisesta, ja onkin ollut helpotus, kun kaikki on ns. ollut kunnossa.



B) ihmisiä, jotka moralisoivat aborttia



C) ihmisiä, jotka moralisoivat miestäsi



D) ihmisiä, jotka ovat lähipiirissään tai itse kokeneet haasteellisen lapsen, jotkut ovat olleet yhtä mieltä ja toiset toista siitä, että lopulta olisiko sittenkään kannattanut tai että lapsi tuo kuitenkin valoa elämään.



Omaa lastaanhan rakastaa joka tapauksessa, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Harva varmaan nimettömästikään kirjoittaisi, että "synnytin lapsen mutta vihaan häntä". Ehkä jokin mystillinen äidinvaistokin estää tämän. Silti toisaalta harva toivoo nimenomaan sairasta tai vammautunutta lasta, vaikka olisikin ajan kanssa tai rakkauden ansiosta sopeutunut siihen, että tällainen lapsi nyt tuli. Kaikkeen sopeutuu, mutta kyse onkin lähinnä siitä, millaisen elämän ja millaiset lähtökohdat haluaa itselleen ja lapselleen. Suosittelut siitä, että tutustut vastaavanlaisiin lapsiin tai äiteihin, ovat mielestäni hyviä ja relevantteja - ei ikinä voi tietää, millaista mikäkin on, ennen kuin on itse siinä tilanteessa. Keskustelemalla asiasta sen jo kokeneiden kanssa voit saada jotain osviittaa siitä, miltä tämä sinusta voisi tuntua. Voimia teille ja keskustelkaa miehenne kanssa, tärkeintä on, että kommunikaatiolinjat pysyvät molemmin puolin avoinna, mihin tahansa ratkaisuun päädyttekin!

Ehkä nyt lankean provoon, mutta ei kiesus mikä mulkero mies. Ite pistäisin kilometritehtaalle ja heti. Minkälainen mies jättää rakastamansa ihmisen tuollaisesta syystä? Kyllä siinä todella saa kyseenalaistaa miehen motiivit. Itse asiaan en ota kantaa, mutta tuon miehen pistäisin pihalle jokatapauksessa.

jotenkin kamala ajatus että mies rankkaa vähänkin valuvialliset kastiin jotka voisi vaikka tappaa.