Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui

Kuulostaa siltä, että parisuhteenne näillä tiedoilla päättyisi eroon joka tapauksessa. Joko mies lähtee vammaisen lapsen takia, tai sinä lähdet abortin katkeroittamana. Voin kokemuksesta sanoa että abortin jälkeen tunteet miestä kohtaan muuttuvat.

Ei välttämättä tunteet miestä kohden muutu abortin takia. Meillä oli aikanaan yllätysraskaus, jonka aikana kävi ilmi, että mies ei vain ollut valmis isäksi. Itse olin epävarma, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että abortti oli paras ratkaisu. Tavallaan säälitti, koska tuntui että olisin ehkä halunnut valita toisin jos mies olisi ollut valmiimpi. Joka tapauksessa hän tuki minua ja oli läsnä koko abortin läpikäynnin ajan, jonka jälkeen surimme sitä yhdessä. En ole jälkeenpäin ollenkaan katkeroitunut miehelle, ymmärrän edelleen, ettei hän ollut siihen tilanteeseen valmis ja se oli myös minulle kaikista paras ratkaisu. Lähinnä tämä kokemus tuntui lähentävän meitä, ja joskus tulevaisuudessa saamme toivottavasti yhdessä lapsia.

Muutenkin ärsyttää, miten näissä keskusteluissa aina tuntuu, että ihmiset olettaa suhteen kaatuvan joka tapauksessa ja että ehdottomasti pitää se sairaskin lapsi saada maailmaan. En suosittele aborttia kenellekään oman kokemukseni perusteella, mutta joissakin tapauksissa se on oikeasti se paras ratkaisu.

Naiivi olet, jos luulet että tuo kokemus on osaltanne ohi. JOs todella vielä tulet tekemään tuon miehen kanssa lapsia, te tulette miettimään raskauden jokaisena päivänä mitä teitte esikoisellenne. Ja kun vauvanne syntyy ja tajuatte miten ihana se on, te tajuatte, että olette jo yhden lapsenne tappaneet ilman mitään hyvää syytä.

Ja se tulee repimään teidät erilleen. Kun tappaa oman jälkeläisensä yhteistuumin puolisonsa kanssa, sillä on tapana jättää jälkeensä rumia arpia, jotka eivät parane koskaan. Ja ne tulevat aukeamaan yllättävissä tilanteissa. Jos ette saakaan lapsia kun haluatte, te tulette miettimään onko se rangaistus teostanne...jos saatte vammaisen lapsen, mietitte samaa... mietitte että tapoimme terveen, nyt meillä on tällainen...

ENpä haluaisi olla saappaissanne.

Ja abortti kyllä tehdään siten että lopetetaan ensin istukan toiminta, sitten vasta käynnistetään synnytys. Sulla on nyt jotain ihme mutu-tietoa.

Myöhäisaborteissa (joista nyt siis oli puhe) ei mifepristonilla kyllä läheskään aina saada istukan toimintaa lopetettua. Eli sikiö voi vallan mainiosti olla elossa, kun synnytys käynnistetään. Toki osassa tapauksia se saattaa kuolla jo mifepristonillakin.

Varhaisaborteissa tilanne on eri - antiprogestiinina mifepristoni tosiaan kumoaa keltarauhasen toiminnan ja siten yleensä tappaa alkion/sikiön. (Joskus se ei tosin toimi, ja joudutaan kirurgiseen aborttiin.)

Myöhäisabortissa istukka on kuitenkin niin kehittynyt, ettei mifepristoni pysty sen toimintaa lopettamaan. Sitä käytetään siksi, että se nopeuttaa aborttia huomattavasti pelkän misoprostolin käyttöön verrattuna, ei siksi, että se tappaisi sikiön.

Vai olisiko sinulla antaa luotettavaa lähdettä väitteellesi, että istukan toiminta lakkautetaan Suomessa käytössä olevan tavan mukaisesti suoritettavissa myöhäisaborteissa, ja sikiö on pääsääntöisesti aina kuollut ennen synnytyksen käynnistämistä? Mielelläni toki muutan kantaani, jos olen väärää tietoa saanut.

Ja kuten jo aiemmassa viestissäni sanoin, nykyiset aborttiviikkorajat ovat keinotekoisia ja perustuvat sikiön eri kehitysasteisiin (joihin kuuluu myös hermoston kehitys). Ei lääketiede ole mikään jumala, joka osaa sanoa, että tällä hermoston kehityksellä sikiön tappaminen on ok ja tällä ei - nykyiset viikkorajat ovat sopimuksia ja varsin kiistanalaisia. Ihmissikiön kehityksestäkään ei loppujen lopuksi tiedetä läheskään niin paljon kuin voisi luulla, ja uutta tietoa syntyy jatkuvasti.

(Ja henk. koht. mielipiteeni viikkorajoista taisi jo tulla selväksi, eli mielestäni ylipäätään ei voida asettaa mitään viikkorajoja, joiden mukaan sikiön ihmisarvo suurenee, kunnes jossain vaiheessa sitä ei enää saa tappaa. Sikiö on mielestäni ihminen kehitysvaiheestaan riippumatta.)

23-viikkoisistakin 10-20%

Tämä raja on tosin alkanut jo häilyä, sillä keskoshoidon merkittävästi parannuttua jo rv 23-24 syntyneitä yksittäisiä lapsia on jäänyt eloon.

Ja aborttihan käytännössä siis suoritetaan käynnistämällä synnytys, jolloin liian varhain syntyvä sikiö kuolee joko synnytyksen yhteydessä tai pian sen jälkeen. Jos abortoitaisiin vaikka rv 28 sikiö, se voisi hyvin elää ja kitua useampia tunteja ennen kuolemaansa. Aika harvalla lääkärillä/hoitajalla kestäisi pokka katsella sitä...

Mielestäni nämä abortin rv-rajat ovat äärimmäisen keinotekoisia, eikä lääketieteellä ole mitään muita perusteita niille, kuin sikiön erilaiset kehitysasteet. Moni lääkäri kieltäytyy suorittamasta aborttia tai kirjoittamasta aborttilähetettä, koska pitää sikiötä ihmisenä sen kehitysasteesta riippumatta.

Ja abortti kyllä tehdään siten että lopetetaan ensin istukan toiminta, sitten vasta käynnistetään synnytys. Sulla on nyt jotain ihme mutu-tietoa.

Itse asiassa tämän kirjoittaja on oikeassa. Sikiö saattaa syntyä elävänä. Lääkäriliittokin on ottanut tähän asiaan kantaa. On ollut mietinnässä miten näitä tilanteita pitäisi hoitaa.

Ja kirjoittaja oli kyllä väärässä siinä ettei sitä aborttia ensin vaan käynnistetä ja ooteta että sikiö siinä kuolis tai ei kuolis.

Ajattele sen syntymättömän lapsen parhaaksi.

Sellasella ei tule olemaan helppoa,

vain kärsimystä ja tuskaa.

Etkä myöskään ole halukas lapsen yh:ksi, joka on ihan järkevää tosiasioiden tunnustamista/ymmärtämistä.



Näin itse asian näen. Itse mieluiten poistuisin saappaat jalassa.



Ymmärrän kyllä tilanteen vaikeuden kun hormoonit

sekaisin ja tunteet määräävät.



Mutta tietenkin teet sellaisen päätöksen jonka kanssa voit jatkaa elämääsi.



Voimia sinulle tehdä oikea ratkaisu.

Entäs osuus 23-viikkoisista?

Naiivi olet, jos luulet että tuo kokemus on osaltanne ohi. JOs todella vielä tulet tekemään tuon miehen kanssa lapsia, te tulette miettimään raskauden jokaisena päivänä mitä teitte esikoisellenne. --- Jos ette saakaan lapsia kun haluatte, te tulette miettimään onko se rangaistus teostanne...jos saatte vammaisen lapsen, mietitte samaa... mietitte että tapoimme terveen, nyt meillä on tällainen...

Kuule, kaikki ihmiset eivät ole yhtä taikauskoisia ja tyyliltään marttyyrimaisia kuin sinä.

Minä ja mieheni olemme päässeet keskeytyksestä yli ihan täysin, koska kävimme asian perusteluineen huolellisesti läpi ja tuimme toisiamme surussa.

Sinun ei varmaan kannattaisikaan tehdä keskeytystä, koska vaikutat tyypiltä joka voisi saada voimaa ja myönteistä energiaa siitä vammaisen lapsen vanhemmuuteen alistumisesta, ja toisaalta varmaankin flippaisi täysin syyllisyydentunnoissaan ja taikauskossaan jos valitsisi keskeytyksen. Meillä on juuri päin vastoin.

Jokainen meistä tekee valintansa yksin, eikä sinulla ole minkäänlaista valtaa noitua toisten elämään tuollaisia luettelemiasi ikävyyksiä kostoksi siitä, että tekevät erilaisen ratkaisun kuin sinä.

vanhemmaksi alistuminen. Älä sinä edes rivien välissä anna viestiä siitä, mikä on oikein. Se oikein tosiaan voi olla eri ap:lle kuin sinulle.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2914/ministeri_rasanen_k…



En kannata Räsäsen ajatuksia muuten, mutta hän on julkisuudessa puhunut juuri näistä abortissa elävistä syntyvistä vauvoista. Juttu sisältää uskonnollista paatosta, mutt lääketieteellistä siinä määrin, mitä abortteihin tulee.

vain sina voit paattaa.

ettei lapsemme ole terve (en halua kertoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista).

Aiemmin, ennen kuin lasta alettiin yrittää, oltiin "sovittu", että käydään kaikki mahd. tutkimukset ja jos joku vamma pajastuu, teetetään abortti. Ei ollut hinkua kummallakaan sairaan lapsen vanhemmaksi.

MUTTA nyt kun tilanne on oikeasti käsillä, mulla on tunteet muuttuneet. Rakastan lastani jo nyt, ja vaikka tieto oli shokki, en voi kuvitellakaan keskeyttäväni tätä. Siis en voinut kuvitella ennen kuin keskusteltiin miehen kanssa, hän on sitä mieltä, että keskeytys ainoa vaihtoehto, sitten yritetään uudestaan. Tuntuu aivan hirveältä itsestäni, koen ettei mulla olisi edes mitään oikeutta saada toista jos tämän tapan!

Mutta kuulemma jos en "pidä sopimuksesta kiinni", mies lähtee. Ei halua vammaista lasta, eikä kuulemma voi luottaa muhun enää muíssakaan asioissa, jos "noin vaan" pyörrän sanani :( :(

En tajua miten tunteettomasti suhtautuu tähän, kai se sitten kun ei itse lasta kanna, ei ymmärrä tunnesidettä joka mulla on lapseemme jo nyt. Tai ei halua tajuta.

Ahdistaa aivan kauheasti. Muuten mies on oikein hyvä mies, ei valittamista liitostamme. Enkä usko, että musta ois edes terveen lapsen yh:ksi vauvasta saakka, saati sairaan.Lapsen vamma ei ole niin "paha" etteikö kykenis elämään kotona tuettuna, eikä sellainen, että lääkäri ois esim suositellut aborttia lapsen itsensä takia.

Oisko kellään kommentoida mitään järkevää, tai vinkata jotain nettisivua, mistä tällaseen tilanteeseen voisi saada vertaistukea? oon koittanu suht tuloksetta googlettaa.

Et edes tunne sitä lasta. Kyllähän sinä valehtelit miehellesi. Siitä ei pääse mihinkään. Ihmisen taso katsotaan siitä pitääkö hän sanansa.

Miksi haluat vammaisen lapsen? Kun terveilläkin on vaikeata tässä maailmassa.

Miksi inhoat lastasi vaikka et edes tunne häntä? Koska jos synnytätä sairaan lapsen niin annat hänelle lahjaksi elinikäisen kärsimyksen. Kukaan ei ansaitse sellaista.

Tiedät kai, että rakenneultran tarkkuus on 50-60%. Se ei ole tarkempi.

Äidin vaisto kertoo, mitä teet, noudata sitä. Minusta miehesi käytös on törkeää jankuttamista. Tietääkö hän, minkälainen kokemus on abortointi lähellä raskausviikkoa 24. Tuskin, tiedätkö sinä, tuskin tiedät.





Tässä tositapaus elämän ihmeellisyydestä:

Britanniassa 21-vuotias äiti synnytti terveen tyttövauvan, vaikka lääkärit olivat antaneet vauvalle kuolemantuomion kahdesti aiemmin.



Holly Lewisin mukaan lääkärit olivat aiemmin sanoneet ultran yhteydessä sikiön olevan liian heikko ja menehtyvän ennen synnytystä. Myöhemmin lääkärit kertoivat, että kyseessä oli kohdunulkoinen raskaus, mikä tämäkään ei pitänyt paikkaansa. Nainen synnytti terveen Lacey-nimisen tytön syyskuussa.



- Hän on minun pieni ihmeeni. Olen vain onnellinen, että hän on täällä. Olin järkyttynyt, kun minulle kerrottiin, että olin menettänyt hänet, Lewis kertoo.



Lewisin äidinvaisto oli ollut kohdillaan ja hän uskoi koko ajan lääkäreiden olevan väärässä. Sen jälkeen, kun nainen oli kuullut lääkäreiltä kyseessä olevan kohdunulkoinen raskaus, Lewis oli halunnut varmistaa asian lisäultralla. Sitä ei kuitenkaan mahdollistettu, sillä lääkäreiden mukaan ei ollut mitään järkeä tarkistaa selvää asiaa.



- Tiesin heidän olevan väärässä, sillä tiedän miltä tuntuu olla raskaana ja saada perheenlisäystä, pari kertaa aiemminkin synnyttänyt Lewis jatkaa.



Loppujen lopuksi lääkäreiden piti myöhemmin verikokeiden jälkeen myöntää, että nainen oli edelleen raskaana - ja aivan oikealla tavalla.



- En ole saanut sairaalasta anteeksipyyntöä ja minua kuvottaa heidän käytöksensä. Halusin vain anteeksipyynnön ja että he myöntävät olleensa väärässä, nainen kertoo.



Lähde: Daily Mail

Jos raskaus on siinä vaiheessa että sen voi omalla päätöksellä abortoida, niin ei lapsella silloin ole mitään oikeuksia

herättänyt provo. Epäilyttävää tuo "en halua mainita tarkemmin ettei tunnistettaisi" ja etteikö aiemmin olisi näkynyt merkkejä niinkin vakavasta poikkeamasta että keskeytys on mahdollinen rv.24 asti. Ei mene läpi. Sori vaan.

Miksi te vammaisuuden tähän sekoitatte.

Itse varmaan yrittäisin vielä puhua miehen kanssa, saada hänet ymmärtämään, että tätä tilannetta ja sinussa heränneitä tunteita et ole voinut ennakoida, kun olette ennen raskautta päätöksiä tehneet.

Uskon, että jos päädyt aborttiin miehen painostamana, se jää sinua kaivertamaan loppuiäksesi ja on aina hiertämässä välejänne. Katkeruus on kauhea vaiva ja syö ihmistä sisältä, hyvin todennäköisesti päätyisitte tämän vuoksi eroon joskus myöhemmin.

Ja vanhempana sitä venyy ihan uskomattomiin suorituksiin! Varmasti pärjäisit lapsen kanssa, vaikkei se helppoa tulisikaan olemaan. Ja voihan olla, että mies lapsen synnyttyä tulisikin vähitellen toisiin ajatukisiin...?

Nämä olivat nyt minun ajatuksiani asiasta, tuskin helpottaa tilannettasi yhtään, mutta toivotan voimia päätöksentekoon joka tapauksessa!

Niin AP hoitaa sitä lopun elämäänsä. Tiedätkö mitä tarkoittaa omaishoitaja? Sellaisilla ihmisillä ei ole mitään omaa elämää. SE oli sitten siinä.

Sen lisäksi lapsikaan ei voi nauttia elämästä. Vai kuinka moni täällä nauttisi ikuisesta vakavasta vammasta?

Moni vakavakin rakennevika selviää vasta ns. rakenneultrassa raskauden puolivälissä. Näin kävi myös meillä. Syntymän jälkeen löytyi sitten toinenkin vaikea vika.



En ala kertoa enempää, koska jo tästä tuttavani saattaisivat tunnistaa minut. Mutta helppoa ei pahasti sairaan lapsen vanhempana ole, eikä lapsi pääse välttämättä pitkiin aikoihin, jos koskaan, viettämään normaalia elämää.



Jokainen tehköön itse päätöksensä. Helppoa ei ole, teki niin tai näin.



-Ohis-

jonkun elävän, terveen lapsen kylmäverisenä tappamisratkaisuna. Maalaillaan kauhukuvia jostain metallilautasella kitisevästä vauvasta, jonka kylmästi annetaan hiljentyä ilman apua... hmm? Onkohan ihan tosissaan näin?



Mutta jos lapsi on todella sairas ja elämään heikosti kykenevä, niin eikö aborttia tällaisessa tilanteessa sallittane?



Ihan rehellisesti: kyseessä on eutanasia. Tarkoitus on estää lapsen lisäkärsimys, kun asia kerran on jo tiedossa (eri asia, jollei rakenneultraa olisi keksittykään vielä). Viikingit ja muinaissuomalaiset totesivat lapsen vasta synnyttyä, onko tämä terve ja elinkelpoinen vai ei ja jättivät heikon lapsen suolle. (En nyt lietso ap:ta tekemään tämän perusteella mitään, mutta mielestäni hänelle suotakoon oikeus sairaudesta johtuvaan aborttiinkin.)



Myös luonto abortoi sikiön keskenmenolla, jos tässä on jokin vaikea vika. Samoin e-pillereitä käyttävälle tulee joka kuukausi pieni keskenmeno. Myös kohtuun kuolee kesken raskauden vauvoja. Ei se sen kummempaa ole.

Jos nyt tekisit abortin, et koskaan pääsisi siitä henkisesti yli.

Mistä sinä sen voit tietää? Älytöntä heittää tällaisia ehdottomia väitteitä. Ihmiset ovat erilaisia. Kyllä vaikeistakin asioista voi päästä yli. Samoin nämä "miehesi on valmis tappamaan lapsensa" jutut on niin tyhmiä että oksat pois.

Jos ap ei halua aborttia, miten hän koskaan voisi päästä asian yli, jos tekisi miehensä painostuksesta abortin? Miten ihmeessä se tapahtuisi? Ei mitenkään. Mä en edes haluaisi olla tuollaisen miehen kanssa, joka on noin kypsymätön.

valehdella ja synnyttää sairas lapsi maailmaan. SE on SAIRASTA. Valehtelijoita ei pidä kunnioittaa. AP on valehtelija. Nyt jokainen hänet tunteva tietää että häneen ei voi luottaa. Luotettava ihminen pitää sanansa vaikka joutuisi siitä kärsimään. Se on ihmisen mitta

mutta samalaisen aloituksen tein minäkin 5-6 v sittene, enkä myöskään halunnut kertoa enempää tilanteestani tai itsestäni ettei mua tunnistettaisi.



En tiedä mikä lapsen vamma on, onko se täällä kerrottu?



Pisti vain silmään tuo yks kommentti, jossa joku kertoi sydänvikaisen lapsen elämästä. Mahtoiko olla itse sydänvikaisen vanhempi?



Ei sydänvikainen lapsi ole vammainen lapsi. Meillä on 6-vuotias sydänvikainen lapsi, jolla vaikea vika. Vika löydettiin raskausaikana ja aborttia tarjottiin vaihtoehtona. Koska lapsella oli kromomsomit ok (ja muutenkin) emme päätyneet keskeytykseen. Olisi ihan kamala ajatus, jos olisin abortoinut noin "terveen" lapsen. Lapsi on ihan normaali eskarilainen, suorituskyky ehkä hivenen heikompi kuin ikäisillään. Hän ei missään nimessä näytä sairaalta.



Voihan tervekin lapsi saada vaikka flunssan jälkitautina sydänlihastulehduksen ja joutua sydämen siirtoon, Kyllä, tiedän tapauksia.



Itse ottaisin mitä annetaan. Toista mahdollisuutta ei välttämättä tule. Meilläkin tämä lapsi jäi ainokaiseksi.



Tsemppiä päätökseen, se on varmasti raskas.