Lue keskustelun säännöt.
Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui
07.11.2012 |
ettei lapsemme ole terve (en halua kertoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista).
Aiemmin, ennen kuin lasta alettiin yrittää, oltiin "sovittu", että käydään kaikki mahd. tutkimukset ja jos joku vamma pajastuu, teetetään abortti. Ei ollut hinkua kummallakaan sairaan lapsen vanhemmaksi.
MUTTA nyt kun tilanne on oikeasti käsillä, mulla on tunteet muuttuneet. Rakastan lastani jo nyt, ja vaikka tieto oli shokki, en voi kuvitellakaan keskeyttäväni tätä. Siis en voinut kuvitella ennen kuin keskusteltiin miehen kanssa, hän on sitä mieltä, että keskeytys ainoa vaihtoehto, sitten yritetään uudestaan. Tuntuu aivan hirveältä itsestäni, koen ettei mulla olisi edes mitään oikeutta saada toista jos tämän tapan!
Mutta kuulemma jos en "pidä sopimuksesta kiinni", mies lähtee. Ei halua vammaista lasta, eikä kuulemma voi luottaa muhun enää muíssakaan asioissa, jos "noin vaan" pyörrän sanani :( :(
En tajua miten tunteettomasti suhtautuu tähän, kai se sitten kun ei itse lasta kanna, ei ymmärrä tunnesidettä joka mulla on lapseemme jo nyt. Tai ei halua tajuta.
Ahdistaa aivan kauheasti. Muuten mies on oikein hyvä mies, ei valittamista liitostamme. Enkä usko, että musta ois edes terveen lapsen yh:ksi vauvasta saakka, saati sairaan.Lapsen vamma ei ole niin "paha" etteikö kykenis elämään kotona tuettuna, eikä sellainen, että lääkäri ois esim suositellut aborttia lapsen itsensä takia.
Oisko kellään kommentoida mitään järkevää, tai vinkata jotain nettisivua, mistä tällaseen tilanteeseen voisi saada vertaistukea? oon koittanu suht tuloksetta googlettaa.
Kommentit (437)
hormonit ole sua sekaisin saaneet. Olet normaali tunneälyllä varustettu ihminen. Ei missään nimessä aborttia kun nyt jo ajattelet noin. Tulet kantamaan vuosia surua siitä jos abortin teet!! Ja pystytkö antamaan miehelle anteeksi joka painostaa tappamaan oman lapsen?
Ehkä mäs itten olen vaan tunnekuohussa, mutta miten sieltä pääsee pois? ;'(
Koko viime yön valvoin ja itkin ja pyytelin jo valmiiksi vauvalta anteeksi sitä, jos en anna sen elää. Aivan hirveää tuntea pienen liikkeet ja samalla miettiä tällasia. Kai nämä hormonit on saanu mut sekasin, en aiemmin oo ollu tällanen tunnehömppä. Enää en osaa olla järkevä.Enkä pidä miestä hirviönä, hyvä mies se on ja siitä varmasti tulisi hyvä isä, lapsen vaan pitäis olla terve.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MITÄÄN järkeä ole synnyttää lasta joka ei ole terve, jos kerran mahdollisuus on valita. Eihän kukaan voi olla niin idiootti?
Käy katsomassa ja keskustelemassa perheiden kanssa, joilla samantyyppinen lapsi jo on niin tiedät jaksatko sitä loppuikäsi. Tee sen jälkeen päätöksesi.
rakkaus vaan syvenee, kun lapsesi on luonasi. Onko kummallekin eka lapsi. Se selittää sen, ettei miehesi ymmärrä. Isäksi tulo voi miehellekin olla kriisi, saati sitten jos lapsi ei olekaan ihan tavallinen. Mutta sanoisin, että rakkaus lapseen on suurempi kuin mieheen. Ja voitko elää miehesi kanssa, jos hänen takiaan abortoit rakastamasi lapsen? Voisitko edes ikinä yrittää uutta lasta hänen kanssaan, jos et saa tätä hänen takiaan ottaa vastaan? Kylllä sinä pärjäät. Ja mies ei tosiaan voi ymmärtää yhtään mitään siitä mitä sinä koet, kun lapsi kasvaa ja kehittyy sinussa.
miehesi ja sinut välit eroavat, ellei miehesi muuta mieltään. Jos sinä et abortoi, miehesi lähtee. Jos abortoit, sinä et kykene enää elämään tuon miehen kanssa. Joten valitset siis lapsesta, et miehestä. Mies valitsee itse, tuleeko isäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta turtuneena kirjoitan kuitenkin.
Me /minä valittiin abortti. Ja vauvalla oli siis sekä vaikea sydänvika että merkittävä rakenteellinen poikkeavuus (luustossa).
Toistaiseksi inhoan ja varmasti jatkossakin tulen inhoamaan itteeni tän takia. Ja myös miestäni, siksi koska se ei ollu mun tukena, vaan ois jättäny mut jos oisin päätyny muuhun ratkaisuun. Nyt vaan odotellaan et aika kuluu, ja toivon ja rukoilen että itse jotenkin selviän tästä helvetistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit kyllä vaikean valinnan edessä, ei oikein ollut hyviä vaihtoehtoja.
Toivottavasti saat tarvittaessa esim. keskusteluapua ammattilaiselta!
Kirjoittanut/toimittanut psykologi Viveka Kauranen. Ehkä siitä voisi olla sinulle apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yleensä elämän puolesta, mutta jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin...
1) Kyseessä nuori pariskunta (Varaa tehdä vielä monta lasta)
2) Jos lapsi vakavasti sairas, niin onko hyvä elämä luvassa
a) lapselle
b) vanhemmille?
3) Abortista on mahdollisuus päästä yli, sillä sille on hyvät perusteet (sairas lapsi)
4) Mitkä ovat jaksamisen edellytykset? Jos perhe väsyy ja vanhemmat päätyvät vaikka perhesurmaan, niin siinä menetetään kahden terveen aikuisenkin henki.
...näillä perusteilla tekisin kyllä abortin.
Lapsi on lahja, mutta JOS tietää hänen olevan sairaan, ja on mahdollisuus lopettaa homma jo alkuunsa, niin OK. Kuoleehan niitä terveitäkin lapsia ties missä maailman sodissa, onnettomuuksissa ja kulkutaudeissa, nälässä.... elämä on epäreilua.
JA tämä ei ole yllyttämistä, vaan Ap tehköön päätöksensä ihan itse.
Seikka,joka tekee abortista traumattisen kokemuksen, on se, että tässä tapauksessa syntynyttä lasta, vaikka olisi elossa, ei elvytetä, vaan annetaan kuolla omia aikojaan. Lain mukaan, abortoitavaksi tarkoitettua sikltä ei elvytetä. Rankkaa henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pidät lapsen, älä KOSKAAN valita, miten raskasta on olla sairaan lapsen yh. Olet täysin tietoisena kaikesta valintasi tehnyt.
Ikävää miehelle, että joutuu elarit kuitenkin maksamaan, vaikket pidä sopimusta.
...ITTU ja muista, että et IKINÄ elämässäsi valita mistään, koska itsehän olet autosi valinnut, vaikka se paska leviäisi tielle, tai työmatkaa, kun itse olet työpaikkasi valinnut. Saati väsymystä, itsehän olet jättänyt nukkumatta tarpeeksi.
Hyi vittu millainen ihminen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos siis on niin vakava vika että sen takia saisi abortinkin noin myöhäisillä raskausviikoilla.
Useimmat sydänviat saa kyllä korjattua ja lapsi voi elää lähes normaalia elämää. Mutta silti on koko iän seuranta sydämen takia, usein jatkuva lääkitys ja varsinkin aikuisiällä tulee usein kaikenlaisia myöhäisvaikutuksia, voi joutua jopa sydämensiirtoon.
Koska jos lapsi on kehitysvammainen (aivoiltaan) en hänen omakaan elämänlaatunsa ole välttämättä paras mahdollinen. Lasta voi myös joutua hoitamaan kun itse on jo vanha.
Mutta jos kyseessä on joku muu vamma, kuten sydämessä vikaa, sokeutta, huulihalkio jne. mutta lapsi on aivoiltaan terve aj selviää vamman kanssa hengissä, niin en kuuna päivänä voisi tehdä aborttia.
Eräs tuttuni abortoi puolivälissä raskautta aivoiltaan terveen vauvan jolla oli sydänvika. Sydänvika ei olisi tappanut, mutta olisi vaatinut muutamia leikkauksia. En ymmörrä miten tuttuni voi elää tuon tekonsa jälkeen? Sillä hänen vauvansa oli terve, mutta olisi tarvinut vain erityis toimenpiteitä. Nyt heille on tulossa uusi vauva ja ovat niin onnellisia. Minua vain puistattaa se mitä tekivät edelliselle vauvalleen :(
Niin ehkä kannattaa siis ap miettiä vamman laatua aika paljon ennen kun tekee päätöksen. Downinsydroomaa sairastavatkin voivat elää ihan onnellista ja mukavaa elämää ja muuttaa jopa pois aikuisena.
Kun pidät lapsen, älä KOSKAAN valita, miten raskasta on olla sairaan lapsen yh. Olet täysin tietoisena kaikesta valintasi tehnyt.
Ikävää miehelle, että joutuu elarit kuitenkin maksamaan, vaikket pidä sopimusta.
Tottakai saa valittaa, että on raskasta. Eihän elämä ole yksi absoluuttinen totuus. On minullakin ollut raskasta lasetni kanssa, vaikka isänsä kanssa yhdessä olen ja ihan yhdessä on päätetty nämä vastaanottaa. SAA VALITTAA, kunhan ei jää kierimään itsesääliin. Tämä pätee mun mielestä kaikkiin.
"Koko viime yön valvoin ja itkin ja pyytelin jo valmiiksi vauvalta anteeksi sitä, jos en anna sen elää. Aivan hirveää tuntea pienen liikkeet ja samalla miettiä tällasia. Kai nämä hormonit on saanu mut sekasin, en aiemmin oo ollu tällanen tunnehömppä. Enää en osaa olla järkevä."
Lue nyt ap viestisi uudelleen. En voi ymmärtää.
Ja aborttihan käytännössä siis suoritetaan käynnistämällä synnytys, jolloin liian varhain syntyvä sikiö kuolee joko synnytyksen yhteydessä tai pian sen jälkeen. Jos abortoitaisiin vaikka rv 28 sikiö, se voisi hyvin elää ja kitua useampia tunteja ennen kuolemaansa. Aika harvalla lääkärillä/hoitajalla kestäisi pokka katsella sitä...Mielestäni nämä abortin rv-rajat ovat äärimmäisen keinotekoisia, eikä lääketieteellä ole mitään muita perusteita niille, kuin sikiön erilaiset kehitysasteet. Moni lääkäri kieltäytyy suorittamasta aborttia tai kirjoittamasta aborttilähetettä, koska pitää sikiötä ihmisenä sen kehitysasteesta riippumatta.
Ja abortti kyllä tehdään siten että lopetetaan ensin istukan toiminta, sitten vasta käynnistetään synnytys. Sulla on nyt jotain ihme mutu-tietoa.
Itse asiassa tämän kirjoittaja on oikeassa. Sikiö saattaa syntyä elävänä. Lääkäriliittokin on ottanut tähän asiaan kantaa. On ollut mietinnässä miten näitä tilanteita pitäisi hoitaa.
Seikka,joka tekee abortista traumattisen kokemuksen, on se, että tässä tapauksessa syntynyttä lasta, vaikka olisi elossa, ei elvytetä, vaan annetaan kuolla omia aikojaan. Lain mukaan, abortoitavaksi tarkoitettua sikltä ei elvytetä. Rankkaa henkisesti.
Siis tarkoitit varmaan, että niitä sikiöitä ei tehohoideta, vaan annetaan kuolla.
(Elvytystä niille ei tehdä, koska elvytys tehdään vain elottomalle ihmiselle, jolla ei sydän enää lyö)
Olet siis oikeassa käsitteet vain menivät sekaisin.
Pitää myös miettiä lapsen parasta. Millaista elämää lapsesi joutuisi elämään, kärsisikö kivuista? Haluaisitko itse elää samanlaista elämää?
Tämä oli viisas kirjoitus. Olen samaa mieltä.