Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui

kylmää kyytiä :/

kun katsot asiaa sydämelläsi?



Tunne on toimiva aisti: se kertoo mikä on itselle hyväksi, mikä ei, samalla tavoin kuin hajuaisti kertoo, mikä on pilaantunutta, mikä syötävää. Kuuntele ja tunnustele sitä, mitä tunteesi kertoo.



Kukaan muu ei elä elämääsi, kuin sinä. Kohtaat joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin elämässäsi asioita, jotka eivät ole toivottuja ja suunniteltuja, eikä sinusta kiinni. Joista ei voi etukäteen sopia. Joihin ei voi valmistautua, joita ei voi ennakoida, ja ehkä sellaisiakin, joita ei jaksaisi, jos tietäisi kaiken etukäteen. Sellaista on elämä. Voimia tulee päivien mukaan, toivoa, rakkautta, iloa, onnea, kaikkea hyvää. Mikä sinua kannattelee? Mistä saat voimia? Mitä viisautta sinulla on ytimessäsi? Mikä sinulle, pohjimmiltaan, on elämässä arvokasta? Miten toimisit, jos todella toimit omien arvojesi mukaan?

Päätökset ovat vaikeita. Tsemppiä! Muistutan kuitenkin, että suurin osa vammautumisista tapahtuu syntymän aikana tai sen jälkeen. Lapsi voi saada esim. CP-vamman syntymän yhteydessä. Vammattoman lapsen saamista ei siis voi kukaan taata.

Anteeksi vaan, mutta nämä yhteiskunnan kustantamat "ultrat" ovat ihan oikeasti seulonta-tutkimuksia. Niiden tarkoitus on seuloa edes jotkut poikkeavuudet/sairaudet/vammat varhaisessa vaiheessa, jotta raskaus voidaan keskeyttää, mikäli lapsella havaitaan vaikea poikkeama.



Seulontatutkimukseen mennessä nimenomaan korostetaan, että kyseessä on seulonta. Kenenkään ei ole pakko osallistua seulontoihin, jos mahdollinen raskauden keskeytys ei tulisi kuitenkaan kyseeseen oman elämänkatsomuksen tai periaatteiden vuoksi.



Olen samaa mieltä kuin 356. Tottahan toki kaikkea pahaa voi tapahtua, tervekin voi sairastua ja vammautua. Mutta kun kerran jo etukäteen tiedetään, että sikiöllä on ongelmia (ilmeisesti juuri sellaisia, joiden vuoksi seulontoja tehdään, jotta raskaus voidaan keskeyttää), niin miksi pitäisi ehdoin tahdoin saattaa pieni sairas ressukka kärsimään tähän maailmaan.



Miehen oikeudet lapsen hankinnassa on mielestäni kamalan huonot (myönnän vaikka itse nainen olenkin). Lapsi on aina puoliksi miehen, mutta hänellä on lasta kohtaan käytännössä ainoastaan velvollisuuksia, ei oikeuksia. Miehellä pitäisi olla 50% oikeus päättää tässä asiassa, mutta oikeasti nainen päättää viime kädessä aina, antaako raskauden jatkua. Mies joutuu maksamaan elatusmaksut, vaikka ei olisi lasta halunnut (vaikka ei haluaisi alunperinkään tai vaikka haluaisi keskeytyksen seulonnassa ilmenneen poikkeavuuden vuoksi). Se on epäreilua. Tällaisessa tapauksessa naisella voisi olla oikeus hankkia lapsi, mutta jos mies on raskauden jatkamista vastaan, hänen elatusvelvollisuutensa pitäisi olla kumottavissa. Tämä minun mielipiteeni.

onko se vammainen jotenkin huonompi

onko se vähemmän ihminen

onko se kiviriippa

onko se vain yhteiskunnan menoerä

onko se perheeleen pettymys ja häpeä



tällaista tulee mieleen kun tätä ketjua lukee.

onko se vammainen jotenkin huonompi

onko se vähemmän ihminen

onko se kiviriippa

onko se vain yhteiskunnan menoerä

onko se perheeleen pettymys ja häpeä

tällaista tulee mieleen kun tätä ketjua lukee.

onko se vammainen jotenkin huonompi

onko se vähemmän ihminen

onko se kiviriippa

onko se vain yhteiskunnan menoerä

onko se perheeleen pettymys ja häpeä

tällaista tulee mieleen kun tätä ketjua lukee.

On kaikkea tätä. Jos kerta etukäteen tietää asiasta niin aivan ääliömäistä touhua ehdoin tahdoin synnyttää vammainen lapsi.

Tietysti sitä voi hormoni hurmoksessa ajatella, että se kannattaisi pitää mutta sitä varten ovat ne kaikki muut ihmiset siinä takomassa järkeä päähän.

Mitä se on, että vain terve saa syntyä?

Se on rodunjalostusta, missä sitä on tehty aikaisemmin, Saksassa.

Olet malliesimerkki rodunjalostuksen kannattajasta.

Häpeä langetkoon päällesi.

Mies joutuu maksamaan elatusmaksut, vaikka ei olisi lasta halunnut (vaikka ei haluaisi alunperinkään tai vaikka haluaisi keskeytyksen seulonnassa ilmenneen poikkeavuuden vuoksi). Se on epäreilua. Tällaisessa tapauksessa naisella voisi olla oikeus hankkia lapsi, mutta jos mies on raskauden jatkamista vastaan, hänen elatusvelvollisuutensa pitäisi olla kumottavissa. Tämä minun mielipiteeni.

Abortti on myös naisen ruumiiseen kajoava toimenpide joten ymmärrän että naisella on suurempi valta päättää siitä kuin miehellä. Mutta miehen ei pitäisi joutua maksamaan elatusmaksuja jos nainen yksin päättää synnyttää lapsen jonka mies haluaisi abortoiduksi.

Mitä tekisitte jos olisitte sopineet että lapsiluku täynnä ja abortti tehdään jatkossa jos raskaus alkaa, tulisitte raskaaksi ja haluaisitte pitää lapsen mutta mies vaatii sopimuksen pitämistä?

Niskapoimu-ultrassa ei tietenkään näy läheskään kaikki vakavatkaan rakenteelliset poikkeukset, koska vauva ei ole vielä kehittynyt niin pitkälle.



Esimerkiksi on melko tavallista, että vatsanpeite ei ole sulkeutunut niskapoimu-ultrassa, se usein menee kokonaan umpeen vasta noin rv13-14. Jos taas sisäelimet kasvaa vielä rakenneultrassakin vatsan ulkouolella on kyseessä tietenkin erittäin vakava vamma.



Jos nyt lääkäri kertoo, että avustajaa tarvitsee, niin eiköhän vakava poikkeama ole jossain aivojen tai selkäytimen/selkärangan alueella. Edelleenkin niitä kohtia, jotka tulevat näkyviin vasta rakenneultrassa.



Jos avustajatarve on koko ajan olemassa, niin silloin on hyvin mahdollista, että lapsi ei pysty kotona asumaan.

Ja minä olen muutenkin ajatellut jo nuoresta että en haluaisi vammaista lasta, ihan lapsen takiakin, ei se vammaisen ihmisen elämä yleensä niin hääviä ole.

Niitä on itse asiassa varsin vähän jotka jatkuvasti kärsivät siitä etteivät ole täysin normaaleja. Vammaiset ovat erilaisia, mutta toisaalta kun syntyy vammaisena, vammaansa sopeutuu, useimmat hämmästyttävän hyvin. Useimmat vammaiset kokevat elämänsä mielekkääksi ja nautittavaksi kuten muutkin, eivätkä varmasti vastaisi kysymykseen että toivoisitko että sinut olisi abortoitu jo pienenä ettei sun olisi tarvinnut syntyäkään kauhistuneena että en tietenkään!

Raskaimpia ovat varmaan sellaiset poikkeavuudet, jotka vaativat isoja ja toistuvia leikkauksia lapsuusiässä. Niihin lapsi voi väsyä kovastikin, ja voi olla rankkaa kun lapsi alkaa olla iässä jossa hänellä on oma tahto ja osaa sen ilmaista, ja huutaa ettei tahto lääkäriin eikä sairaalaan eikä leikkaukseen, pelkää ja kammoaa, ja kuitenkin on pakko.

Lapsia ei pidä hankkia, että olisi "joku, joka rakastaa ehdoitta". Ei edes siksi, että olisi joku, jota itse rakastaa ehdoitta.

että kirjoittaja tarkoittaa tällä sitä että lapsia hankitaan oman tyhjyyden täyttäjiksi ja niistä tehdään elämän sisältö...tai jotain sellaista.

Älä tee aborttia jos lapsella on kuitenkin mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää. Hänen elämänsä on yhtä arvokas kuin sinunkin.



Miehesi tekee omat päätöksensä, älä nojaa häneen. Hän voi lähteä joka tapauksessa jonain päivänä jos näin tärkeällä hetkellä on valmis kääntämään selkänsä ja alkaa vedättämään ja kiristämään sillä mitä joskus on puhuttu.



Asioista pitäisi voida ainakin keskustella eikä oikutella vedoten johonkin mitä on joskus sovittu.



Lapsi ei ole terve mutta ette tiedä vielä sitä kuinka terve hän loppujen lopuksi on ja kuinka hyvän elämän elää. Hän voi olla elämänne paras asia.

Kenelläkään ei ole mahdollisuutta vertailla omaa elämäänsä siihen, miltä tuntuisi olla joku toinen ihminen toisenlaisella kohtalolla.



Esim. monet ympärileikatut naiset ovat puolustamassa tätä perinnettä ja aktiivisesti siirtämässä sitä omille lapsilleen, vaikka ulkopuolisen näkökulmasta on selvää, että naisen elämä on onnellisempaa ilman tällaista silpomista. Objektiivista tietoa aiheesta ei voi saada kysymällä näiltä naisilta itseltään.

Kannatan abortteja enkä ikinä itse missään nimessä suostuisi synnyttämään tänne vammaista lasta, mutta sinuna minä kuuntelisin itseäni ja jos todellakin haluat pitää lapsen, niin pidät sen ja otat vastaan mitä tuleman pitää.



Kuulostaa siltä, että parisuhteenne näillä tiedoilla päättyisi eroon joka tapauksessa. Joko mies lähtee vammaisen lapsen takia, tai sinä lähdet abortin katkeroittamana. Voin kokemuksesta sanoa että abortin jälkeen tunteet miestä kohtaan muuttuvat.

Mies voi myös yhä yllättää sopeutumalla tilanteeseen ja jäädä.



Itse kannatan siis sitä, että ratkaiset tilanteen niin että pystyt elämään sovussa itsesi kanssa.

Hän voi olla elämänne paras asia.

Mutta yhtä hyvin voi olla, että tämän lapsen hankkiminen on parin elämän hirvein ja raskain asia. Riski on todellinen ja vain ap voi päättää, miten hän siihen suhtautuu.

Minusta on todella moraalitonta yrittää vaikuttaa ap:n ratkaisuun täysin ulkopuolisena henkilönä, joka ei tiedä asianosaisista eikä tilanteista juuri mitään, eikä joudu päätöksen seurausten kanssa myöskään elämään.

Itse kannatan siis sitä, että ratkaiset tilanteen niin että pystyt elämään sovussa itsesi kanssa.

Mikään muu ehdotus tai ratkaisu ap:n tilanteessa ei toimi. Ja asiaa ei voi kukaan muu ratkaista kuin ap itse.