Lue keskustelun säännöt.
Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui
07.11.2012 |
ettei lapsemme ole terve (en halua kertoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista).
Aiemmin, ennen kuin lasta alettiin yrittää, oltiin "sovittu", että käydään kaikki mahd. tutkimukset ja jos joku vamma pajastuu, teetetään abortti. Ei ollut hinkua kummallakaan sairaan lapsen vanhemmaksi.
MUTTA nyt kun tilanne on oikeasti käsillä, mulla on tunteet muuttuneet. Rakastan lastani jo nyt, ja vaikka tieto oli shokki, en voi kuvitellakaan keskeyttäväni tätä. Siis en voinut kuvitella ennen kuin keskusteltiin miehen kanssa, hän on sitä mieltä, että keskeytys ainoa vaihtoehto, sitten yritetään uudestaan. Tuntuu aivan hirveältä itsestäni, koen ettei mulla olisi edes mitään oikeutta saada toista jos tämän tapan!
Mutta kuulemma jos en "pidä sopimuksesta kiinni", mies lähtee. Ei halua vammaista lasta, eikä kuulemma voi luottaa muhun enää muíssakaan asioissa, jos "noin vaan" pyörrän sanani :( :(
En tajua miten tunteettomasti suhtautuu tähän, kai se sitten kun ei itse lasta kanna, ei ymmärrä tunnesidettä joka mulla on lapseemme jo nyt. Tai ei halua tajuta.
Ahdistaa aivan kauheasti. Muuten mies on oikein hyvä mies, ei valittamista liitostamme. Enkä usko, että musta ois edes terveen lapsen yh:ksi vauvasta saakka, saati sairaan.Lapsen vamma ei ole niin "paha" etteikö kykenis elämään kotona tuettuna, eikä sellainen, että lääkäri ois esim suositellut aborttia lapsen itsensä takia.
Oisko kellään kommentoida mitään järkevää, tai vinkata jotain nettisivua, mistä tällaseen tilanteeseen voisi saada vertaistukea? oon koittanu suht tuloksetta googlettaa.
Kommentit (437)
raskaana ollessa hormonit vaikuttavat päätöskykyyn oikeastikin aika paljon, mutta jos nyt olisit tiennyt tilanteesta etukäteen ja olisit voinut objektiivisesti miettiä mitä tekisit, olisit luultavasti päätynyt aborttiin. Luulen, että abortin jälkeen kunhan hormonit olisivat tasoittuneet, olisit itsekin sitä mieltä, että teit oikean päätöksen etkä tule katumaan. Onhan abortti kaikkien kannalta helpompi päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas sinuakin. Ei niitä lapsia saada kuin kaupan hyllystä.Elämä koettelee, siinä katsotaan kuka kestää ja kuka ei. Halveksin teitä rodunjalostusta suosivia.Vain terve saa elää jne.
Lapsella siis todettiin hyvin merkittävä rakenteellinen poikkeavuus. Ei tule selviämään itsenäisesti ilman avustajaa. Tämän lisäksi löytyi sydävika. Muista mahdollisista liitännäissairauksista/-vammoista lääkäri totesi tässä vaiheessa vain, että ne ovat "mahdollisia".
Käytiin kaikissa "seulonnoissa"mitä saatiin (joita ei ollut montaa, koska ollaan nuoria vielä, ja perusterveitä), missään aiemmin ei huomattu mitään poikkeavaa.
ap
Joutuuko lapsi moniin vaikeisiin toimenpiteisiin (esim. leikkauksiin) jo varhaisessa vaiheessa läpi elämänsä? Hän on ilmeisesti kuitenkin muutoin terve lukuunottamatta sydänvikaa ja rakenteellista poikkeavuutta?
Ehkä tässä pitää nyt ajatella sitä millainen elämä lapsella tulee tai tulisi olemaan, kuinka paljon hän joutuu kärsimään ja mitkä ovat hänen mahdollisuutensa esim. parisuhteeseen, lapsiin jne. Ymmärrettävästi rakastat lasta mutta jos hän joutuu elämään merkittävästi (?) rajoittavan vammansa takia kivuliasta/vaikeaa elämää ja kenties jäämään sen vuoksi ilman niitä normaaleja asioita (tarha, koulu, opiskelu haaveammattiin, avioliitto, lapset jne) niin onko suurempaa rakkautta kuitenkin luopua hänestä? Asettaa hänet/hänen hyvinvointinsa oman rakkautesi edelle.
Jos sen sijaan on kyse esim. jonkin raajan puuttumisesta, maailma on täynnä raajattomia jotka opiskelevat, käyvät töissä, perustavat perheen jne. Ehkä miettisin päätöstä siltä kantilta kuinka paljon kipua ja henkistä tuskaa hän joutuu vammansa takia kestämään. Sitä tosin voi olla vaikea arvioida, monet ovat vahvoja kuin kalliot vaikka joutuvat kantamaan suuriakin fyysisiä taakkoja/vikoja.
Ehkä minä pitäisin lapsen ja katsoisin mitä elämä tuo, ellei se ole lapselle liian suuri taakka. Lääkäri olisi varmaankin suositellut aborttia jos lapsi olisi ns. elinkelvoton.
Ap ei ole kertonut, että syntyvä lapsi olisi kehitysvammainen. Lapsella saattaa olla jokin rakenteellinen vika/heikkous. Ei voida ajatella kaikkien vammojen olevan kehitysvammoja. Käsitteet eivät ole osalle selviä.
... että kehitysvamman vaikeuden aste voi vaihdella erittäin lievästä vaikeaan.
Läheltä perhettä, jossa vaikeasti vammainen lapsi. Isä olisi halunnut abortoida, äiti ei. Äiti salasi vamman/vammojen todellisen tilan isältä, vähätteli niitä.
Lapsi on nyt kolmevuotias, elää hoitokodissa. Perhe yritti pitää hänet kotona, mutta hyvin pian selvisi, ettei se ole mahdollista.
Äiti menetti täysin mielenterveytensä, isä elää erittäin raskasta elämää myös lapsensa hoidon tilannetta paniikinomaisesti seuraavan vaimonsa kanssa. Sairastui fyysisesti, kaiketi osittain raskaan elämäntilanteen takia.
Perheen vanhemman lapsen äiti on täysin unohtanut, isälle hän on onneksi tärkeä. Tämä lapsi siis terve.
Avioliitto pysyy jotenkuten kasassa, mies on sellaista tyyppiä, joka ei perhettään jätä. Nainen ei edes ajattele asiaa, siis eroa. Elää vain lapselleen omassa kuplassaan.
Läheisille raskasta seurata tällaista elämää, heille itselleen tietysti kaikkein raskainta. Sairas lapsi elää kaiketi melko tyytyväisenä, vaikea sanoa varmaksi, hän kun ei koskaan opi puhumaan, kävelemään tms. Hymyilee joskus, ja ilmaisee tyytymättömyyttä.
Tämä ei ole kannanotto, kunhan kerron mitä itse tällaisesta vähän vastaavasta kokemuksesta tiedän. Tämän lapsen tilanne ehkä vaikeampi, hankala sanoa kun sinun vauvastasi et enempää kerro.
Voimia päätökseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella siis todettiin hyvin merkittävä rakenteellinen poikkeavuus. Ei tule selviämään itsenäisesti ilman avustajaa. Tämän lisäksi löytyi sydävika. Muista mahdollisista liitännäissairauksista/-vammoista lääkäri totesi tässä vaiheessa vain, että ne ovat "mahdollisia".
Käytiin kaikissa "seulonnoissa"mitä saatiin (joita ei ollut montaa, koska ollaan nuoria vielä, ja perusterveitä), missään aiemmin ei huomattu mitään poikkeavaa.
ap
Mutta kannattaa myös muistaa, että se mitä ultrassa nähdään ei ole aina koko totuus. Siis en tiedä tapauksestanne, eli en voi siihen ottaa kantaa, mutta ystävälläni on lapsi, jolla on todella tuntematon syndrooma, joka on aiheuttanut lapselle hyvin merkittäviä luuston epämuodostumia ( Puuttuu puolet kylkiluista, kaikki niskanikamat epämuodostuneita, selkärangassa hyvin vaikea skolioosi, lyhytkasvuisuus yms.) ja hänelle ennustettiin hyvin lyhyttä ja kivuliasta elämää.
Joka nyt on jatkunut jo 20 vuotta oikein hyvänä. Lapsen ei pitänyt oppia mitään, ei kävelemään, puhumaan jne. ja kaiken oppi, kävi koulunsa,ja pärjää itsenäisesti. Ja on ollut perheelleen suuri ilo kakki nämä vuodet. Toki myös pn ollut paljn rankkoja aikoja, ei sitä kukaan voi kieltää.
Mutta joo. NÄmä on ihan pirun vaikeita asioita.
Ap tietää lapsensa vammaisuudesta vain siksi, että on käynyt tutkimuksessa. Ap jo sanoi, että lapsi voi tuettuna elää hyvää elämää.
jos hän vaatii sinua suostumaan aborttiin jota et halua?
Kysy mieheltäsi, mitä hän tekee, jos terve vauva vammautuu jossain vaiheessa. Lähteekö hän sittenkin?
Tämä ei ole todellakaan sama asia!
Siinä on selkeä ero synnyttääkö tietoisesti sairaan lapsen tähän maailmaan vai ei,sitä mitä myöhemmin tapahtuu ei voi ennustaa.
Riippuen tietenkin sairauden tyypistä, se ei välttämättä ole lapsellekaan oikein tulla maailmaan mahdollisesti kärsimään kun ei voi koskaan elää normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverille sanottiin kaiken maailman tutkimusten jälkeen, että vauva ei tule elämään kohdun ulkopuolella.
Heillä oli sama tilanne miehen kanssa. nainen ei suostunutkaan aborttiin, vaan halusi nähdä loppuun saakka. mies teki jo muuttoa, kunnes hänkin tuli toisiin ajatuksiin.
Tänä päivänä se lapsi on "vain" epilepsiaa sairastava tyttö teinihömpötyksineen.
Voimia ja kaikkea hyvää teille. :)
Ultrausteknologia on muuttunut valtavasti 20 vuodessa. Samoin sikiötutkimus on kehittynyt harppauksin. Tällaiset vertailut eivät ole kovin reiluja, koska tuon ihmisen diagnoosi on tehty ihan erilaisilla tiedoilla ja välineillä kuin nyt on mahdollista tutkia.
Lapsella siis todettiin hyvin merkittävä rakenteellinen poikkeavuus. Ei tule selviämään itsenäisesti ilman avustajaa. Tämän lisäksi löytyi sydävika. Muista mahdollisista liitännäissairauksista/-vammoista lääkäri totesi tässä vaiheessa vain, että ne ovat "mahdollisia".
Käytiin kaikissa "seulonnoissa"mitä saatiin (joita ei ollut montaa, koska ollaan nuoria vielä, ja perusterveitä), missään aiemmin ei huomattu mitään poikkeavaa.
ap
Mutta kannattaa myös muistaa, että se mitä ultrassa nähdään ei ole aina koko totuus. Siis en tiedä tapauksestanne, eli en voi siihen ottaa kantaa, mutta ystävälläni on lapsi, jolla on todella tuntematon syndrooma, joka on aiheuttanut lapselle hyvin merkittäviä luuston epämuodostumia ( Puuttuu puolet kylkiluista, kaikki niskanikamat epämuodostuneita, selkärangassa hyvin vaikea skolioosi, lyhytkasvuisuus yms.) ja hänelle ennustettiin hyvin lyhyttä ja kivuliasta elämää.
Joka nyt on jatkunut jo 20 vuotta oikein hyvänä. Lapsen ei pitänyt oppia mitään, ei kävelemään, puhumaan jne. ja kaiken oppi, kävi koulunsa,ja pärjää itsenäisesti. Ja on ollut perheelleen suuri ilo kakki nämä vuodet. Toki myös pn ollut paljn rankkoja aikoja, ei sitä kukaan voi kieltää.
Mutta joo. NÄmä on ihan pirun vaikeita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis että luottaisi siihen että mies jää jos vauva tapetaan.
Mikä sitä estää heti abortin jälkeen sanomasta, että tää suhde ei toimi, haluan eron.
Sitten sulla on entinen mies ja kuollut lapsi.
Jos taas et tapa lastas niin sulla on ainakin joku joka sua ehdoitta rakastaa vaikka mies lähtis.
Miehet tulee ja menee mutta lapset on ikuisia.
Anna lapsesi elää.
mies joko kasvaa tilanteen tasalle tai ei mutta hänen kommenteistaan päätellen hän on tosiaan aika nuori (hnekisestikin) ja ehkä pelkää ettei kaikki mene niin kuin on suunnitellut. Ja sellaistahan se elämä on.
Voi olla että mies lopulta kuitenkin on vierelläsi ja lasta rakastaa.
Päätöksen lapsesta teet sinä.
Mies vaikuttaa muutenkin tyypiltä joka haluaa asiat nätisti siistissä paketissa. En voi välttyä vaikutelmalta että jos vaikkapa sinä vammautuisit onnettomuudessa, hän jättäisi sinut.
Vaikka olisitte sopineet mitä, nyt on aika kasvaa ja sinä olet siihen valmis, miehesi ei. Tämä on keskustelun paikka eikä mikään "mutta kun sä lupasit"-vänkäystuokio.
Terveitä lapsia ei tilata, eikä lapsia yleensäkään. Hän on kuitenkin teidän yhteinen lapsenne ja jos sinä päätät hänet pitää, mies on silti lapsen isä ja elatusvelvollinen. Eikä kukaan meistä tiedä mitä sitten tulee tapahtumaan. Ehkä hänestä tulee isä joka tekee kaikkensa lapsen eteen, tai sitten ei tee mitään.
Miehet jättävät myös täysin terveitä lapsiaan ja vaimoja joille sanoivat alttarilla "tahdon" joten ennusteta ei voi antaa, tässä voi käydä miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei pidä hankkia, että olisi "joku, joka rakastaa ehdoitta". Ei edes siksi, että olisi joku, jota itse rakastaa ehdoitta.
Lapsia ei pidä hankkia, että olisi "joku, joka rakastaa ehdoitta". Ei edes siksi, että olisi joku, jota itse rakastaa ehdoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskelee yliopistossa ja hänellä on avustaja aina mukanaan, hyvin on pärjännyt kaikinpuolin elämässään ja elää ihan täyttä elämää siitä huolimatta että tarvitsee avustajaa..
Itse vastustan muutenkin aborttia, mutta nyt kun vielä sinulla on jo äidinvaistot lastasi kohtaan niin jos teetät abortin, tulee se varjostamaan kuitenkin sinun ja miehesi suhdetta. Varsinkin jos kerta itse rakastat jo lasta, mutta mies haluaisi abortin. Älä ikinä anna kenenkään painostaa sinua aborttiin! Miehesi ei vaikuta lämpimältä tai hyvältä ihmiseltä. Mitä jos saattekin terveen lapsen MUTTA lapsi vammautuu myöhemmin? Luuletko, että miehesi jää suhteeseen? Miehestäsi saamani kuvan perusteella mies voisi ihan hyvin silloinkin vain ottaa ja lähteä ja jättää sinut vammaisen lapsesi kanssa. Miehesi saattaa myös muutenkin vain lähteä, jos tulee vaikeuksia elämään/suhteeseen. EI tuollaisille surkimuksille!
Luulenpa jopa, että jos teet abortin kadut sitä loppuikäsi ja elämäsi tulee olemaan helvettiä syyllisyyden tunteen takia.
Älä tee aborttia!
Lapsia ei pidä hankkia, että olisi "joku, joka rakastaa ehdoitta". Ei edes siksi, että olisi joku, jota itse rakastaa ehdoitta.
Miksi lapsia pitäisi mielestäsi hankkia? Eikö lapsen saaminen ole aina itsekäs teko? Muita kuin itsekkäitä syitä ei taida olla?
Jestas sinuakin. Ei niitä lapsia saada kuin kaupan hyllystä.Elämä koettelee, siinä katsotaan kuka kestää ja kuka ei. Halveksin teitä rodunjalostusta suosivia.Vain terve saa elää jne.
Mietipä, kuinka monia vammaisia yhteiskunta pitää keinotekoisesti elossa puuttumalla luonnolliseen järjestykseen. Moni elossa olevista ei selviäisi luonnontilassa edes vauvaiästään hengissä. On vain inhimillisempää keskeyttää raskaus tällaisessa tilanteessa ennen kuin sikiö ehtii itse sitä tuntea ja ymmärtää kuoleman tuskaa.
En nyt siis puhu hyvin lievistä vammoista vaan sellaisista, jotka karsiutuisivat ilman muuta, jos ihminen ei ryntyisi leikkimään Jumalaa ja "pelastamaan" näitä äärimmäisyyksiin viedyllä lääketieteellisellä puuttumisella.
Kaikki te, joiden mielestä ihmisen tulee vain hyväksyä se mitä tuleman pitää, varmaankin myös kieltäydytte mm. syöpähoidoista omalla kohdallanne?
ja olin yllättynyt, että vastailu tähän provoon jatkuu vielä.
Luulin, että tein jo selväksi, että provohan tämä oli.
ap
minäkään usko että olet ap tai että tämä oli provo. tai jos oli niin aika tylsä elämä on kun tällaisella teemalla pitää lähteä leikkimään
olitte miehen kanssa sopineet.
Reilu peli. Sinä olet nyt lipeämässä sovitusta.
Ja vaikka kesti 8 vuotta että saatiin lapsia, oltiin kyllä valmiit molemmat siihen mitä oli vuosia sitten sovittu, me oltiin jo sen verran vanhoja että ei missään nimessä olisi jaksettu vammaista lasta hoitaa (34 ja 44). Ja minä olen muutenkin ajatellut jo nuoresta että en haluaisi vammaista lasta, ihan lapsen takiakin, ei se vammaisen ihmisen elämä yleensä niin hääviä ole.
Muutenkin, ei ole reilua että jos on jotain sovittu, ja toinen on siihen asiaan sitoutunut, että toinen lennosta muuttaakin mielipiteensä ja vaatii toista sopeutumaan siihen.