Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui

Tästä sen just huomaa millaiset emännät niitä abortteja tehtailee. Ne joiden mielestä on ok haukkua tuntemattomia kommentoijia netissä vitun luuskiksi. Toisaalta hyvä etteivät liikaa lisäännykään.

Ens kerralla lukenet ketjun ENNEN kuin kommentoit yhtikäs mitään!

sulla on oikeus muuttaa mielesi. Se mitä olette luvanneet toisillenne ennen raskautta ei merkitse mitään. Tunnet vauvan liikkeet ja sinulle on jo herännyt suojeluvaisto, sitä sanotaan äidinrakkaudeksi josta puolisosi ei ymmärrä mitään. Ymmärräthän että et tule jäämään lapsesi kanssa yksin vaikka miehesi lähtee.

Mitä tekisitte jos olisitte sopineet että lapsiluku täynnä ja abortti tehdään jatkossa jos raskaus alkaa, tulisitte raskaaksi ja haluaisitte pitää lapsen mutta mies vaatii sopimuksen pitämistä?

Sterilisaatio niin ei tarvitse miettiä.

ja olin yllättynyt, että vastailu tähän provoon jatkuu vielä.

Luulin, että tein jo selväksi, että provohan tämä oli.

ap

ja olin yllättynyt, että vastailu tähän provoon jatkuu vielä.

Luulin, että tein jo selväksi, että provohan tämä oli.

ap

Aika moni mies lähtee vammaisen lapsen saatuaan vaikkei olisi sitä edes ajatellut etukäteen.



Mä en tekis ehdointahdoin vammaista lasta tähän maailmaan. Monennellako viikolla olet?

Olitte miehen kanssa alussa yhdessä sopineet, että ette halua vammaista lasta. Vammainen lapsi vaatii aivan hirveästi työtä ja sitoutumista. Se muuttaa koko elämän. Se ei ole kevyt päätös. Minusta miehesi ei ole epäempaattinen sika, jos pitää sopimuksesta kiinni. Sinä olet tunnekuohussa, mutta ehkä kannattaisi pitää siitä sopimuksesta kiinni, minkä on tehnyt rationaalisesti olematta tunnekuohussa. Joka tapauksessa vammaiseen lapseen pitää molempien sitoutua. Se on elinikäinen vastuu. Yritä keskustella miehen kanssa, hae häneltä tukea. Älä tee hänestä vihollistasi sen vuoksi, että olet tunnekuohussa. Mutta jokaisella on oikeus määritellä omat voimavaransa ja kykynsä vammaisen vanhemmaksi. Mies on vastuullinen ja järkevä. Et voi tehdä hänessä mielessäsi hirviötä, jos itse et pidä aiemmin sovitusta kiinni.

et taids tietää, miten paljon terveenkin lapsen äidiksi tuleminen vaatii, saati vammaisen lapsen äidiksi tuleminen. Mies teistä taitaa olla vastuullisempi. tee surutyö ja yritätte uudelleen. pilaat koko elämäsi jos pilaat hyvän liittosi tällä. olette tiimi, pitäydy tiimin suojassa.

jos hän vaatii sinua suostumaan aborttiin jota et halua?



Kysy mieheltäsi, mitä hän tekee, jos terve vauva vammautuu jossain vaiheessa. Lähteekö hän sittenkin?



Lapsia ei myydä kaupassa, josta saisi priimaa.

Aika moni mies lähtee vammaisen lapsen saatuaan vaikkei olisi sitä edes ajatellut etukäteen. Mä en tekis ehdointahdoin vammaista lasta tähän maailmaan. Monennellako viikolla olet?

ja pidä lupauksesi!

mun ystävätär jäi 3 terveen ja vammaisen kuopuslapsen kanssa yksin, kun mies ei kestänyt ja lähti.

kuopus on jo 18 v ja äiti on ollut monivammaisen omaishoitajana koko ajan.

ei mitään omaa elämää, säälittää katsoa sivusta.

mutta itsepähän paremmin tiedät.

Itse varmaan yrittäisin vielä puhua miehen kanssa, saada hänet ymmärtämään, että tätä tilannetta ja sinussa heränneitä tunteita et ole voinut ennakoida, kun olette ennen raskautta päätöksiä tehneet.



Uskon, että jos päädyt aborttiin miehen painostamana, se jää sinua kaivertamaan loppuiäksesi ja on aina hiertämässä välejänne. Katkeruus on kauhea vaiva ja syö ihmistä sisältä, hyvin todennäköisesti päätyisitte tämän vuoksi eroon joskus myöhemmin.



Ja vanhempana sitä venyy ihan uskomattomiin suorituksiin! Varmasti pärjäisit lapsen kanssa, vaikkei se helppoa tulisikaan olemaan. Ja voihan olla, että mies lapsen synnyttyä tulisikin vähitellen toisiin ajatukisiin...?



Nämä olivat nyt minun ajatuksiani asiasta, tuskin helpottaa tilannettasi yhtään, mutta toivotan voimia päätöksentekoon joka tapauksessa!

mä en ota mitään kantaa siihen, mitä sun pitäisi lapsen suhteen tehdä, koska en tiedä, mikä vamma on ja millaista lapsen olisi sen kanssa elää.



Mutta sen sanon, että lasten saamisen myötä LISÄÄNTYVÄT sellaiste asiat, joita ennen on kylmällä järjellä ajatellut yhdellä tavalla, mutta tilanteen käsillä ollesssa se ei enää tunnukaan niin yksiselitteiseltä. Tulee lisää tunnesiteitä, mutta myös tajuaa, että ne järkisyytkään eivät aina alunperinkään olleet ihan täydellisesti kaikki huomioituna. Sellaista elämä on ja jotkus sanovat tämän epävarmuuden kanssa toimimaan oppimista myös kasvamiseksi. Mä en rehellisesti sanottuna usko, että jos mies jatkaa noin yksiselitteisen yksioikoista ajattelua, terveenkään lapsen kasvattamisesta tuskin tulee herkkua hänen kanssaan. Ehkä hän kasvaa myös, ehkä ei. Voi olla, että mä en jatkaisi tuota suhdetta kuitenkaan.

toisaalta, minä olen kyllä tehnyt jo ennen kuin tehtiin ensimmäistäkään lasta miehelle selväksi, että en suostu lasta tapattamaan vaikka se olisi vammainen, joten meillä ei olisi koskaan tullutkaan tilannetta jossa olen "pettänyt sopimukseni" tuossa asiassa.

jos hän vaatii sinua suostumaan aborttiin jota et halua?

Kysy mieheltäsi, mitä hän tekee, jos terve vauva vammautuu jossain vaiheessa. Lähteekö hän sittenkin?

Tämä ei ole todellakaan sama asia!

Siinä on selkeä ero synnyttääkö tietoisesti sairaan lapsen tähän maailmaan vai ei,sitä mitä myöhemmin tapahtuu ei voi ennustaa.

Riippuen tietenkin sairauden tyypistä, se ei välttämättä ole lapsellekaan oikein tulla maailmaan mahdollisesti kärsimään kun ei voi koskaan elää normaalia elämää.

Ehkä mäs itten olen vaan tunnekuohussa, mutta miten sieltä pääsee pois? ;'(

Koko viime yön valvoin ja itkin ja pyytelin jo valmiiksi vauvalta anteeksi sitä, jos en anna sen elää. Aivan hirveää tuntea pienen liikkeet ja samalla miettiä tällasia. Kai nämä hormonit on saanu mut sekasin, en aiemmin oo ollu tällanen tunnehömppä. Enää en osaa olla järkevä.



Enkä pidä miestä hirviönä, hyvä mies se on ja siitä varmasti tulisi hyvä isä, lapsen vaan pitäis olla terve.



ap

enää valinta siitä haluatko sinä hoitaa sairasta lasta yksin.



Epäilen vahvasti, että jos teet abortin sinulle jää huono-olo miehestäsi ja ajaudutte eroon ennemmin tai myöhemmin. Ja jos et tee eroatte ennemmin tai myöhemmin.



Surullista.

Jos noin isosta asiasta on jotain sovittu, niin kyllä siitä sopimuksesta pitää pitää kiinni.

abortti ja lapsi sen verran isoja asioita että nyt painaa vaakakupissa aika paljon enemmän kuin vain isukin oikeudet. Hän toki vapaa lähtemään jos haluaa mutta sinä teet ap itse omat ratkaisusi, omien tuntemustesi pohjalta.



Typerää tulla sanomaan että "kun kerran alun perin niin sovitte". Mieli muuttui matkalla ja ap sinulle on siihen täysi oikeus kuten miehellsäi myös lähteä.

muistelisi jotain "sopimusta" josta puhuttu joskus aikoinaan. Abortti on naiselle niin iso juttu että siinä voi tuollaiset "sopimukset" unohtaa.



Jos ap rakastat lasta niin tiedät hyvin mitä tehdä. Jos mies ei ole halukas niin hän tekee sitten omat ratkaisunsa. Ap ei ole miehelleen mitään velkaa eikä velvollinen mihinkään miestä kohtaan.