Miehen lapsi haluaisi muuttaa meille mutta äitinsä ei anna lupaa

On jollain muotoa "syyllinenkin" eroon. Siis että suhde on alkanut samaan aikaan kun mies on ollut vielä tämän äidin kanssa. Melko varma juttu, muutama seikka tukee tätä asiaa. Ehkäpä sekin sitten hankaloittaa tätä koko juttua?

Tiedätkö muuten että miten isä on toiminut eron aikana ja sitä ennen? Miksi lapsi on jäänyt asumaan äitinsä kanssa? Oletko ollut paikanpäällä todistamassa kuinka äiti on vaan jyrännyt isän oikeudet kaikessa? Olet kuitenkin lapseton nainen eikä sinulla sen vuoksi ole täysin selvää kuvaa että miten tuon ikäiset lapset toimivat esim. eron tullessa.

Ja onhan se myös niinkin että jos mies ITSE haluaa jättää perheensä ilman taistelua, ilman että yrittäisi kaikkensa niin turha siinä on alkaa vikisemään tapaamisista... Täytyy tajuta että ero on lapselle aina hirveä kokemus. Ensin ptäisi ajatella perhettä ja sitten vasta sitä omaa kaluaan!

Onko näin tyhmiä ihmisiä oikeasti olemassa?

Tässä paistaa kirjoittajalta läpi ettei kykene ajattelemaan lapsen parasta. Sitä mitä lapsi haluaa.

kun isällä on aikaa auttaa klo 13 matikassa.

Minua alkaa epäilyttämään yhä enemmän ja enemmän, että ap on joku maaninen mielenterveyspotilas. Aika hyökkäävä ja jankkaava. Lisäksi osa myöntelevistä vesteistä on hänen itsehsä kirjoittamia. Selkeästi sama vihamielinen tyyli kirjoittaa.

Jos kyseessä olisi minun lapsi, en minäkään päästäisi asumaan ap,n kanssa samaan kotiin.

En tiedä voiko sellaista sanoa toimivaksi yhteishuoltajuudeksi missä äiti mielivaltaisesti päättää kaikki asiat niinkuin hänelle sopii.

Vielä yksi esimerkki viitaten tuohon kun kerroin että poika tarvitsee apua läksyissä. Lähinnä matematiikka on missä kiikastaa. Isä oli sanonut lapselle että tule meille torstaisin koulun jälkeen (pääsee klo 13) niin hän auttaa silloin.

No se lähti toimimaan ihan hyvin niin pari viikkoa tästä lapsi ei saanutkaan tulla meille torstaina kun äidillä oli vapaapäivä vaikka lapsella oli kokeet perjantaina.

Lapsi kuitenkin tuli meille ja sitten tuli äiti ja miehen oli pakko luovuttaa heti ettei alkanut show lapsen edessä. Mainittakoon että äiti kyllä auttoi lasta sitten laskuissa mutta tuo touhu miten se meni oli mielstäni väärin.

ap

Oliko se ap, joka vastasi minun kommenttiini?

Onko tämä palsta täynnä joitain mieletään vinksahtaneita tai muuten vaan elämäänsä v*ttuuntuneita, katkeroituneita ämmiä?

Missä minä olen sanonut että en tiedä lapseni isää tai että olen eronnut ja yh?

Millä perusteella joku (AP??) päättelee, että olen huorannut pusikossa ja niin edelleen.?

Kaikenlaista paskaa olen kommenttina lukenut, väittämiä, itseänikin koskevia, mutta tämä kyllä oli tyrmäys ja veti sanattomaksi. Mitään näin ala-arvoista en ole koskaan aiemmin lukenut.

Ja kun vastaaja puhuu NORMAALISTA perheestä ja tarkoittaa sillä ap:n tilannetta = siinähän ei ole kyse normaalista, perheestä, koska lapsi ei asu äidin ja isän luona ja jos hän muuttaa isän luo, ei sielläkään äitiä ole, se naikkonen vain.

Muuten; ihmisellä on vain yksi koti. se on se, mistä se arki eletään. vaikka lapsi viettäisi iltapäivää ja viikonloppua jossain toisessa osoitteessa, ja siellä on kivaa ja kodinomaista, ja rakkautta jne ei se ole koti.

Ap.n lapsipuolella on yksi koti ja se on äidin luona.

Isän luona on isän koti. ja äitipuolen.

Ja tämä määritelmä ei ole minun, vaan erään alan ihmisen. Miehen. Ja eronneen. Joka tosin ei ollut viemässä lapsi äidiltään eikä ollut katkera erostaan. ( selvyden v uoksi, että kyseessä ei ole minun mieheni eikä minun exäni)

Olen siis äitipuoli. Kohta joku tulee kuitenkin urputtamaan, että katkerat exät valittavat.

En todellakaan ymmärrä, että miksi ruokit lapsen, jos se ei ole lapsen äidin tahto? Eri asia olisi, jos lapsen isä ruokkisi lapsen, jos vanhemmat olisivat tuosta kuvioista keskenään sopineet.

syödään yhdessä koko porukka koska lapsella on yleensä tuohon aikaan nälkä.

Oletko oikeesti sitä mieltä että vain lapsen äidillä on oikeus päättää koska ja kenen kanssa lapsi syö???? huh huh..

... myös siitä, missä ja kenen luona, ja mihin aikaan hän syö.

Jos lapsi menee joka päivä koulun jälkeen kaverilleen, ja syö siellä, jossain vaiheessa se alkaisin nyppimään.

Sanoisin, että ei käy: voit mennä, voit syödä välipalan, mutta lounas syödään kotona.

Tai sitten kieltäisin kokonaan.

Enkä ymmärrä, mikä ruoka-aika on se, että syödään joskus iltapäivällä koulun jälkeen, silloin voisit tarjota välipalan.

ja edelleen sanon: minä olen lasteni huoltaja ja äiti. Lapsi asuu minun louonani, ja minä päätän alaikäisen tenavan asioista. Ja todellakin myös siitä, missä millon ja kenen kanssa hän syö.

Sinun tai lapsen isän pitäisi sopia pelisäännöt lapsen äidin kanssa. vastuulliset aikuiset, jotka ajattelevat lapsen parasta, toimivat niin. Ei noin, kuten te.

Se muuttaminen on sitten jo toinen asia.

sä oot haaras levittänyt mutta tässä tapauksessa lapsella on kaksi huoltajaa niinkuin NORMAALISSA perheessä on, äiti ja isä!

Sun tapauksessa kun oot huorannu pusikossa ja et tiedä lapsen isää asia on eri.

Et voi verrata isää ja kaveriperhettä.

En edelleen ymmärrä miksi tuollaisesta asiasta piti vääntää, miksei siihen voitu heti suostua ja miksi se vieläkin on vaikea hyväksyä?

että äiti ei haluaisi lastensa viettävän aikaa sinun kanssasi silloin, kun isä ei ole paikalla.

Sillä tavalla se on minusta ymmärrettävää, että kyllä minäkin haluan, että voin hyväksyä joka ikisen aikuisen, jonka vastuulla lapseni ovat, vaikka vain lyhyenkin aikaa kerrallaan. Meillä tosiaan sen jälkeen, kun äiti itse oli ensimmäisen kerran valmis turvautumaan minun apuuni lapsista huolehtimisessa, asiat rupesivat luistamaan huomattavasti paremmin. Ehkä myös se, että sovin asian hänen kanssaan, ja kysin tarkkaan, kuinka hän haluaa, että se hoidetaan, sai hänet ymmärtämään, että en yritä äidiksi äidin paikalle. En tiedä, oliko se näin, mutta se selittäisi monet meidän tilanteessamme koetut oikkuilut.

Hejän ovat myös kotona päivisin ja haluavat Johannan esikoisen kotiin, koska heillä olsii kotonaolevina aikaa antaa turvallista rakkautta ja aikaa lapselle.

Miksi tässä tapauksessa lapsi ei saisi tulla isänsä kotiin, missä on turvallisesti isä ja äitipuoli koko ajan kotona antamassa aikaa ja tukea lapselle.

Vittumainen bioäiti vain kateellisuuksissaan panee vastaan tässä asiassa.

Sinä olet kotona ja mieskin on aamuisin kotona ja heti aikasin päivällä? Mies tekee siis vain jokusen tunnin töitä päivän aikana? Koska eihän tuo muuten olisi mitenkään mahdollista! Laskepa Ap tunteja mitä menee kun käy töissä ja on työmatkat. Ja on sillä kuule aika iso merkitys että miksi olet kotona! Sullahan voi olla vaikka masennus, joku sairaus joka vaikuttaa ja paljon kaikkeen.

Jos sinä olisit eronnut ja sinun entisen miehesi uusi nainen olisi netissä kirjoittamassa pari päivää (yöllä, aamulla jne.) viestejä siitä kuinka sinun lapsesi pitäisi muuttaa heille. Niin mitä sinä ajattelisit tästä? Jos minä äitinä saisin kuulla tämmöisestä niin olisin erittäin huolestunut ja ottaisin ehkä yhteyttä johonkin viranomaiseen. Minusta tämä on mennyt jo ihan sairaaksi. Tai ehkä minä sitten vain olen sairas. Tiedä sitten mutta kummallista tämä on!

Miksi ap haluaa pakkomielteenomaisesti lapsen heille YÖKSI.

Jos sinä olisit eronnut ja sinun entisen miehesi uusi nainen olisi netissä kirjoittamassa pari päivää (yöllä, aamulla jne.) viestejä siitä kuinka sinun lapsesi pitäisi muuttaa heille. Niin mitä sinä ajattelisit tästä? Jos minä äitinä saisin kuulla tämmöisestä niin olisin erittäin huolestunut ja ottaisin ehkä yhteyttä johonkin viranomaiseen. Minusta tämä on mennyt jo ihan sairaaksi. Tai ehkä minä sitten vain olen sairas. Tiedä sitten mutta kummallista tämä on!

Lapsi saa äidiltä kotiarestia, isän vastaus ei sillä äidin antamalla kotiarestilla ole mitään merkitystä tule tänne vaan. Äiti on antanut rajat että tietokoneella saa olla vain 30 minuuttia, isän kanta äidin säännöt on tyhmiä ole vaan 45 minuuttia. Siskon kaima päättää peliajat ei äiti. Kun olette äidin kanssa erimieltä kasvatuksesta teidän pitää keskustella aikuisten kesken ei vetää toiselta mattoa alta pois. Vaikka lapsi nyt nauttiikin vanhempien vedättämisestä vuorotellen, loppupeleissä lapsi on se joka kärsii tilanteesta.

Haluan myös sen verran tarkentaa että ainakaan minun aikanani ja miehen puheiden mukaan he eivät koskaan "riitele" lapsen aikana. Äidillä on aika kova tahto joten mies yleensä taipuu siihen vaikka ei haluaisi.

Minä oikeasti olen yrittänyt pohtia äidin näkökulmasta tätä asiaa. Jos minä olisin tuo äiti antaisin lapsen olla viikolla isällään yötä ja katsoa miten se kouluun lähtö isän luota sujuu.

Tuota iltapäivä asiaa( että viettää meillä iltapäivää) mies on sanonut jo yli vuoden. Vasta tänä vuonna se lähti joten kuten toiminaan koska lapsi rupesi ensin salaa tulemaan ja välillä itku kurkussa ihmetteli miksei saa tulla. Mies joutui tosiaan painostamaan äidin tähän ratkaisuun koska äiti oli sitä kieltä vain että lapsen kanssa on sovittu että tehdään näin että lapsi tulee kotiin ja tekee läksyt ja lämmittää ruuan ja näin se homma toimii.

En edelleen ymmärrä miksi tuollaisesta asiasta piti vääntää, miksei siihen voitu heti suostua ja miksi se vieläkin on vaikea hyväksyä?

Jos äiti yrittäisi miettiä lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa niin miksi hän ei suostu joustamaan tai edes kokeilemaan sitä että lapsi olisi meillä viikon? Ymmärrän senkin että äitiä saattaa pelottaa että lapsi haluaa vielä enemmän muuttaa isän luokse mutta miten tämä on lapsen kannalta huono asia?

Minä kirjoitin otsikossa rehellisesti ja esitin kysymyksen mitä teidän mielestä pitäisi tehdä? En missään vaiheessa lähtenyt haukkumaan äitiä enkä tee sitä tosi elämässäkään. Olisin voinut kirjoittaa otsikon perään että luulen tietäväni että äitiä ahdistaa/ pelottaa/ hirvittää ajatus mutta ajattelin että te äitinä kyllä tiedätte nuo tunteet mutta että ymmärrättehän että myös isä tuntee noita tunteita. Sitä ei monikaan ole tajunnut ja siksi kirjoitankin tätä juttua isän näkökulmasta.

Ehkä kauheinta tässä on yrittää keksiä lapselle sopivia vastauksia siihen miksi ei saa jäädä yöksi ja miksi ei saa muuttaa kuitenkaan vierittämättä näitä äidin niskaan. Viikko sitten lapsi.nukahti sohvalle ja minä heräsin hänet kun oli kotiin lähdön aika. Lapsi kysyi unisena miksei hän saisi vielä hetken aikaa huilata kun läksyt on tehty. Ymmärrän että on kotiintulo aika mutta en ihan ymmärrä sitä mitä pahaa olisi siinä ollut jos lapsi olisi ollut tunnin pidempään.

No oli ihan kiva keskustella muutaman kanssa, ja kiitos mielipiteistä. Kyllä tämä tästä varmaan aikaa myöden selkenee vaikka nyt tuntuukin että kaikki asiat ovat solmussa.

Tämä jääköön nyt tähän,

Ap

Olen äiti omilleni ja OLIN ns. äitipuoli mieheni lapsille.

Meillä oli huoltajuuskiista miehen lapsesta, kun hän 12 v päätti muuttaa isin luo.

Äiti ei hyväksynyt ja asia meni oikeuteen.

Oikeutta käytiin 1,5 v ja se oli helvetin raskasta, ja helvetin kallista touhua.

Sinulla ei ole omia lapsia, joten tuskinpa uuvut siihen tai koet sellaisia ristiriitaisuuksia kuin minä.

Ja miltä lapsen äidistä on mahtanut tuntua? Varmaan tilanne on ollut hänelle äärimmäisen ahdistava.

Lopputulos on mikä on ,e ikä se ole hyvä, ei todellakaan.

kaikkein parasta olisi ollut, jos lapsi olisi jäänyt asumaan äidin luo ja SÄÄNNÖLLISIÄ YHDESSÄ SOVITTUJA tapaaisia olisi lisätty.

Mitä vastata lapselle, kun hän kysyy, miksi ei voi jäädä asumaan isin luo tai miksi ei voi jäädä yöksi?

Oikeastiko te pohditte tällaista?

Vastaus on helkutin yksinkertainen: siksi, että olemme äitisi kanssa sopineet, että sinä asut äidin luona. Siksi, että olemme sopineet, että menet kotiin klo xx.

isä voi kertoa, että lapsi on tärkeä, hän rakastaa tätä ja plpaaplaa, ja niin tekee äitikin, mutta ihminen voi asua vain yhdessä osoitteessa, yhdessä kodissa ja se on äidin koti. Isän luona käydään silloin, kun on sovittu.

Vastaus on, että aikuiset päättävät lasten asioista. VAstaus on, että aikuiset kunnioitavat toisiaan. lapsen näkemystä kuunnellaan mutta päätlös ja vastuu on aikuisen.

lapselle ei voi missään nimessä antaa vastuuta ja päätösvaltaa siitä, kumman vanhemman hän valitsee!!

edes 12-v ei ole siihen kypsä, vaikka lain mukaan saakin päättää asumisestaan. Miehen lapsi oli 12 vuotiaaksi älykäs, paljon yli ikätason monessa asiassa, mutta ei tässä asumisasiassa; itsenäistyminen ja irtautuminen äidistä oli vahva ja älykkäänä ihmisenä ja sosiaaliseti taitavana hän osasi hoitaa asian itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Lisäksi taustalla oli lojaliteetti isää kohtaan, tyyliin: lupasin isille, ei riko isille antamaani lupausta... Silti hän ei osannut eikä kyennyt näkemään kokonaisuutta, hän oli vain vain lapsi, ei hän tiennyt mitä seuraa siitä ja miten sitten.. ei lapsi osaa katsoa niin pitkälle.

Huolestuttavaa on, ettette tekään osaa.

Minusta tätä päätös-ikää pitäisi nostaa 15 vuoteen.

Minkä ikäinen ap olet? Miksi olet kotona päivät? Millainen työ miehellä on kun on kotona päiväaikaan?

Lapsen elämä on muutain kuin kouluun lähtö, iltapäivät ja läksyt.

Tai viikonloppu.

Miksi ette alkaisi tekemään yhteistä lasta, niin saisit hoidettavaa ja päiville täyttymystä?

Ja kun sinulla joskus on oma lapsi, tajuat sen tunteen syvyyden, mikä nimenomaan äidillä on lapseensa. Ihan varmasti isä rakastaa lastaan, mutta se, että lapsi viedään äidiltä, joka myös rakastaa lastaan - se on julmaa.

Lapsen etu ei tässä toteutuisi, vaan sinun etusi. Miehellesi tuntuu sopivan tämä nykyinen järjestelmä, mutta pehmeämpänä ja taipuvaisempana (niin kirjoitit!! jos hän sitä oli exänsä kanssa, on hän sitä sinunkin kanssasi, vahvan naisen hän on nytkin valinnut rinnalleen ja sinä jyräät, tosin pehmeän dominantisti ja lapsen etuun verhoten oman etusi) hän taipuu sinun näkemykseesi siitä, että lapsen paras olisi teille muutto.

Toimivaa käytäntöä ei ole järkevää hajottaa, kuten tuolla jo joku kirjoittikin.

viikki-viikko ei myöskään ole varmasti järkevä, mutta entäs jos joka toinen viikonloppu ja viikolla iltapäivät klo 16 saakka?!?!?! Eikö siinä jo lapsen ja isän tapaamiset toteudu?! Miksi se ei riitä?

Yhtä asiaa minä ihmettelen.

Lapsi on 10 v. Onko hän ns. normaaliluokalla?

Mitä kamalaa siinä on, että lapsi lähtee aamulla yksin kouluun?

Saattajako hänellä pitäisi olla?

Mitä kamalaa on siinä, että lapsi menee kotiin ja on siellä, kunnes äiti tulee kotiin? Onko hän iltamyöhään asti yksin kotona? Miksi lapsi on nälissään? Eikö hän osaa itse tehdä voileipää, ottaa kaapista välipalaa?



Eikö lapsi harrasta mitään? Eikö hänellä ole kavereita? Viettääkö hän -oikeasti- kaikki vapaa-aikansa aikuisten seurassa??



Minun 9-vuotias lapseni on lähtenyt yksin kouluun ekaluokasta lähtien ja viettänyt iltapäivät yksin, koska ei päässyt iltapäiväkerhoon. Kännykkä on oiva apuväline nykyaikana. Ja lapseni oppi tuntemaan kellon vasta 2. luokan keväällä.



aiemmin koulumatka oli 2 km, se oli pitkä pienelle, ja matkaan piti kävellen varata aikaa 1 tunti.

Mutta hän kulki sen luokkakaverinsa kanssa !!!



Toisinaan hän vietti iltapäiviä luokkakaverinsa luona, ihan me äidit keskenään sovimme, saako tulla, saako syödä välipalan tai päivällisen, miten läksyt.



Nyt hän on 9 v ja 3. lk:lla. Matematiikka tuottaa vaikeuksia hänellekin.

Aamuisin hän lähtee itsekseen kouluun ja hyvin sujuu. Iltapäivällä tulee kotiin, tekee vähän läksyjä. Jopa kerhoon / harrastukseensa hän lähtee puhelinsoiton avulla, vaikka kellon tunteekin, mutta haluaa että aikuinen päättää lähtöajan.



Ja tiedätkö; tämä lapsi nauttii siitä, että saa lähteä yksin ja olla yksin.

Hänellä on omat rutiininsa, eikä hän pidä siitä, että ne rikkoontuvat, esim. just aamut ja iltapäivät.

Meillä on myös omat rutiinimme ja yllättävää on, että näinkin isoille lapsille ne arjen rutiinit ovat tärkeitä, luovat turvallisuutta. Lapsi kapinoi, mutta on silti hyvillään, että ne on.



Näin lapset itse sanovat, kun ovat aikuisia.

Eikö lapsi harrasta mitään? Eikö hänellä ole kavereita? Viettääkö hän -oikeasti- kaikki vapaa-aikansa aikuisten seurassa??

Minusta ap:n miehen lapsella on varsin hyvä tilanne vanhempiensa suhteen. Lapsi käy heillä lähes päivittäin, lapsi näkee molempia vanhempiaan melkein yhtä paljon. Edes ydinperheissä näin ei usein tapahdu. Ydinperheissä lapset joutuvat monesti olemaan pitkiäkin aikoja yksin iltapäivisin. Tosin oma lapseni nauttii näistä iltapäivistä kavereitten kanssa. Hän tekee läksyt yhdessä kavereiden kanssa ja tarvittaessa häntä autetaan illalla.

Kaksi kilometriä on lyhyt matka. Minusta on hienoa, että lapsi kulkee sen kävellen tai pyörällä. Hyötyliikuntaa. Omallani on vain 1,7km matka, taittaa sen vartissa. On siis kymmenvuotias. Toisinaan tuo kavereita mukanaan, toisinaan ei. Ei tuo matka ole niin pitkä, etteikö voisi kavereita olla sielläkin kotona.

Minun mielestä voisitte sopia äidin kanssa, että lapsi on iltapäivisin (halutessaan) teillä. Ja menee sitten äidilleen, kun tämä tulee kotiin. Molemmat vanhemmat ehtivät viettää lapsen kanssa aikaa. Voisitte myös ehdottaa äidille, että pidennettyjä viikonloppuja vois kokeilla kerran kuussa esimerkiksi vuoden vaihteen jälkeen. Vaikka koko kevään. Sittenhän näkisi miten ne toimivat.

Jos lapsella ei oikeasti ole äidin luona paha olla, siis tavalla, että äiti laiminlyö häntä, en lähtisi muuttamaan asuinoloja nopealla tahdilla, vaan ensin voisi tosiaan kokeilla jotain muuta.

Ja kun äitikin tämän ymmärtäisi, hän ei ehkä olisi niin tiukkis?

Lisäksi ap: olitko sinä kuvioissa ennen eroa?

Lisäksi ap: olitko sinä kuvioissa ennen eroa?

Pystyykö äiti huolehtimaan lapsesta ihan normaalisti? Jos äiti kerran on ihan ok niin miksi ihmeessä lapsen pitäisi muuttaa? Tuon ikäiset nyt vaan haluaa sitä ja tätä. Äitinsä luona haluavat asua ja sitten taas isänsä luona ja kun lapselta kysytään niin tämä vastaa millon mitäkin ja eri ihmisille vielä toisin.

Jos kerran lapsi näkee kumpaakin vanhempaa riittävän usein niin miksi pitäisi muuttaa, en tajua? Mikä siinä sitten muuttuisi niin ratkaisevan paljon jos lapsi asuisi isällään? Koska kyllähän lapsi olisi silloinkin ja usein äidillään. Ja mulle tuli sellanenkin mieleen että asuuko äiti kerrostalossa ja isä omakotitalossa jossa on "kivempaa"? Onko äidillä pienet tulot ja saa mahdollisesti asumistukea? Koska jos näin on ja lapsi muuttaisi isälleen niin todennnäk. äiti joutuis muuttamaan johonkin pieneen asuntoon jossa lapsen olisi vielä "ikävämpi" olla! Ja ehkä asuntoa ei löytyisi edes läheltä? Sekö tässä on takana? Saada lapsi ja äiti erilleen? Mitä sä muuten Ap teet päivisin kun olet niin aikasin päivällä huolehtimassa kaikesta?

Kyllä mä ainakin olisin äitinä huolestunut jos mun lapsi asuisi isällään ja kaksi vuotta hinkuisi minun luokse asumaan ja koko ajan pyytäisi että haluaa luokseni. (Seuraavaan kysymykseen saa kaikki vastata) Kuinka moni silloin kieltäytyisi ottamasta lasta?

Omasta mielestä lapsi viihtyy meillä paremmin koska meillä on aikaa hänelle ja me kuuntelemme häntä ja autamme läksyissä, viemme harrastuksiin ja ennen kaikkea lapsi viihtyy isänsä seurassa ja isä hänen.

Äiti asuu tässä ihan lähellä (2km) ja me asumme koulun vieressä. Ja meillä olisi kotona koko ajan joku, kun lähtee kouluun ja kun tulee koulusta.

Mutta tosiaan tarvii kai odotella se pari vuotta ja katsoa mikä tilanne silloin on jos ei nyt mitään katastrofaalista tapahdu.

Sinulla ei taida olla siihen sananvaltaa, tee oma lapsi. Ja mistä tiedät miten pysyvä sinun ja lapsen isän parisuhdekuvio edes on.

Koko tilanne olisi pitänyt hoitaa niin, että lapsella en selkeä tieto, milloin hän on kummassakin kodissa, eikä sitä lapsen kuullen pitäisi kyseenalaistaa. Kaikki tämä keskustelu pitäisi käydä vain aikuisten kesken. Nyt tässä on lapsi vedetty aikuisten valtataistelun keskellä, ja hän kärsii tästä eniten.

En käsitä mistä valtataistelussa sinä puhut. kaikki lasta koskevat asiat mies käy äidin kanssa. Lapselle selitetään asiat niin että lapsi ymmärtää ja kumpaakaan ei mollata lapsell!

Lapsella on selkeä tieto siitä että saa tulla meille syömään ja viettämään iltapäivää. Isä on sen lapselle luvannut kun tämä on halunnut. Äiti ei ole siitä kovin mielissään ja ottavat mieheni kanssa sanallisesti yhteen mutta lapsi on tästä tietämätön.

Tiedän että lapset vaistoaa että isän ja äidin välillä on ajoittaista kireyttä mutta sen näkyvyyttä mies yrittää kaikin tavoin salata sen mitä pystyy.

En tiedä mistä keksit että lapsi on vedetty tähän taisteluun mukaan? Päästäsi?

Ap

Te ootte kyllä sekaisin, bio äiti ei ole mikään valtias, ihan yhtä lailla esim. isä voisi asettaa tietokone ajat ja äiti sopeutukoon siihen. Mikä ihmeen sädekehä on äitien päällä, isät saa sitten toimia tasavertaisena vanhempana äidin sääntöjen mukaan? Kyllä eronneet naiset on kammottavia. T: isä, joka ei alistu moiseen

Kerro mulle, menikö sun alapää palasiksi kun lapsi syntyi? Entä onko sun maha täynnä raskausarpia lapsen takia? Ja miltäs sun tissit näyttää? Montako kuukautta olit työelämästä pois lapsen syntymän takia? Kuinka paljon se vähensi sun eläkettäs? Että niin kauan, kuin mies ei joudu KÄRSIMÄÄN fyysisesti tai taloudellisesti lapsen saamisesta, saa äiti pitää edes pienen sädekehänsä.

se miksi saat täällä hyvinkin asiattomia vastauksia johtuu siitä, että olet se äitipuoli: se paha, joka rikkoi lapsen kodin, ja vei isän ja äidiltä miehen. Se, olitko edes avioeron sattuessa kuvioissa, ei ole mitään väliä.



Älä välitä näistä mollaajista, koska he pelkäävät hysteerisesti oman miehensä lähtöä, ja sitä, että lapsi oikeasti pitäisikin äitipuolestä. Lisäksi heidän itsetuntonsa on tosi huono.

että äiti ei suostu keskustelemaan mistään. Miten se keskustelu ja neuvottelu siis onnistuu, kun toinen YHTEIShuoltajan vanhempi sulkee korvansa ja jyrää toisen ehdotukset täysin?

ja keskittyä kannustamaan isää sopimaan asiat lapsen äidin kanssa. Siis yhdessä keskustelemaan järjestelyistä, joihin kaikki voisivat sitoutua. Se olisi lapsen etu, ja sen pitäisi mennä kaikkien aikuisten etujen ja valtataistelujen edelle.

Sinulla ei taida olla siihen sananvaltaa, tee oma lapsi, että äiti ei suostu keskustelemaan mistään. Miten se keskustelu ja neuvottelu siis onnistuu, kun toinen YHTEIShuoltajan vanhempi sulkee korvansa ja jyrää toisen ehdotukset täysin?

ja keskittyä kannustamaan isää sopimaan asiat lapsen äidin kanssa. Siis yhdessä keskustelemaan järjestelyistä, joihin kaikki voisivat sitoutua. Se olisi lapsen etu, ja sen pitäisi mennä kaikkien aikuisten etujen ja valtataistelujen edelle.

että äiti ei suostu keskustelemaan mistään. Miten se keskustelu ja neuvottelu siis onnistuu, kun toinen YHTEIShuoltajan vanhempi sulkee korvansa ja jyrää toisen ehdotukset täysin?

ja keskittyä kannustamaan isää sopimaan asiat lapsen äidin kanssa. Siis yhdessä keskustelemaan järjestelyistä, joihin kaikki voisivat sitoutua. Se olisi lapsen etu, ja sen pitäisi mennä kaikkien aikuisten etujen ja valtataistelujen edelle.

vastailevat niihin?

neuvoisin välttämään oikeussaleja viimeiseen saakka.



Toki on mahdollista, että ko. äiti on todella vaikea ihminen, mutta pidän todennäköisempänä, että nämä riidat pienistä asioista ovat vain heijasteita suuremmista ongelmista. Eron käsittely on ehkä vielä kesken, taloudelliset ja työongelmat stressaavat tms. Ehkä äiti pelkää menettävänsä lapsensa sinulle, sillä ilmeisesti sinä olet se joka on kotona, kun äidin pitää käydä töissä. Suosittelen, että miehesi ja lapsen äiti keskustelisivat avoimesti asioista, ihan vaikka säännöllisin välein. Jo pelkkä keskusteluyhteys saattaa helpottaa tilannetta.



Asutte myös niin lähekkäin, että tuollainen 50/50 malli sopisi teille hyvin.



Yh:na on tosiaan ollut välillä vaikea sulattaa, että minulle jää se kiireinen arki ja lasten isälle uuden puolisonsa kanssa se laadukas vapaa-aika, jolloin tehdään aina jotain kivaa.