Miehen lapsi haluaisi muuttaa meille mutta äitinsä ei anna lupaa

Oli aivan ihana lukea teksti jossa on näin ihana äitipuoli joka haluaa olla miehen lapsen kanssa, suostuu siihen että lapsi mahdollisesti muuttaa teidän luoksenne. Tuntuu että se tässä katkerien ihmisten maailmassa on täysin harvinaisuus. Näissä asioissa pelataan tunteella. Äidit on Jumalia, vaikka näinhän ei ole. Isällä on täysin samat oikeudet lapseen kuin äidilläkin. Vähintään kannustaisin miestä vaatimaan tuon vuoroviikkosysteemin tai menemään oikeuteen hakemaan lapsen muuttoa itselleen. Koska muuten tilanne ei suomessa muutu, erotilanteessa isät ovat täysin kakkosia, mutta kehotan kyllä NAISENA että miehet kapinoisivat enemmän tätä asiaa vastaan, ottaisivat ärhäkkäämmän otteen jotta saavat nauttia lapsista ja seurata heidän kasvua ja kehitysta.Kyllä jokatoinen viikonloppu on aivan liian vähän. Nyt pitäisi vähitellen alkaa tilanteen muuttua, mutta miehet tarvitsevat tukea ja kannustusta siihen. Lapsi rakastaa heitä aivan yhtäpaljon kuin äitejään, joskus valitettavasti enemmän. Minun 2 lasta 5 ja 7 vuotiaat asuvat virallisesti isänsä kanssa, minulla ovat jokatoinen viikonloppu sekä keskiviikosta torstaihin viikolla milloin en heitä sitten viikonloppuna näe. TÄmä on sopinut meille, minun työni takia. Ero käsiteltiin aikuismaisesti ja niin että mahdollisimman vähän lapset kärsisivät tilanteesta. Onneksi exäni on ihana omanlainen isä lapsilleen, johon luotan 100%, vaikka hän eron halusi niin koskaan en ole hyökännyt lapsilla häntä vastaan. Näin on hyvä meille. Mutta kannustan kaikkia isiä siihen että hakevat oikeutta itselleen. Terveisin Onnellinen etä-äiti

että voi määrätä joka ainoan asian lapsen elämässä ja päättää yksin hänen kasvatuksestaan.



Luulee omistavansa lapsen eikä kuuntele lapsen mielipidettä ollenkaan vaan ajattelee vain omaa napaansa vaikka lapsen olisi kuinka paha olla.



Näin minä sen näen noista ap:n viesteistä.

antaman lausunnon mukaan. Tämä on kylmä totuus!



Oikeusprosessi meillä kesti 4,5 kk; kaksi istuntoa, joiden välissä tehtiin olosuhdekartoitukset ja haastattelut.



Kun otatte yhteyttä lastenvalvojaan ja lapsi pääsee sosiaalityöntekijöiden haastatteluun, voitte pyytää heidät myös kotonanne ja he saavat kuvan tilanteesta ja olosuhteista.



Päätöksessä tämä kaikki otetaan huomioon. Jos päätöksessä puolletaan lapsen muuttoa, jokainen asianajaja osaa neuvoa äitiä siinä, kuinka oikeudessa tulee käymään.



Kun kaikki on tehty ennen haasteen nostamista, voidaan välttyä koko oikeudenkäynniltä ja ehkäpä äiti kerrankin kuuntelee lastaan eikä vain omia halujaan.



Nykyään 70 % huoltajuus- ja tapaamisriitojen oikeuskäsittelyistä on isien vireilletuomia, miksi? Siksi, että ovat kurkkua myöden täynnä sit, että naiset kuvittelevat omistavansa lapsen; äideille kelpaa raha ja siinä kaikki.

Nykyään 70 % huoltajuus- ja tapaamisriitojen oikeuskäsittelyistä on isien vireilletuomia, miksi? Siksi, että ovat kurkkua myöden täynnä sit, että naiset kuvittelevat omistavansa lapsen; äideille kelpaa raha ja siinä kaikki.

ottaa yhteyttä sosiaalikeskukseen ja kertoa lapsen halusta muuttaa ja sitten jos vielä 2 vuoden päästä haluaa muuttaa tämä lausunto tukisi sitä?



Mitä mieltä olette?



ap

mitään 2 vuotta odottaa!!!



Lastenvalvojaan kontakti ja hän neuvoo siitä eteenpäin.

haluat niin vimmaisesti sen lapsen asumaan teille?



Musta olisi kamalaa, jos joskus eroaisin miehestäni, hän löytäisi uuden ja alkaisi sitten vaatia lasta heille asumaan. Lapsi on minulle kaikki kaikessa, varmaan romahtaisin täysin jos hänet vietäisiin minulta.



Miksei SINULLE ap riitä, että lapsi ilmeisesti ravaa teillä joka päivä ja joka toinen viikonloppu on vielä yötäkin? Kenen etua sinä ajat? Viesteistäsi paistaa läpi oma halusi saada lapsi teille, vaikka yritätkin naamioida sen miehen haluksi.

Onpa ap saanut kummallisia vastauksia :O Totta kai lapsen asumisratkaisut koskettavat isän uutta puolisoakin, koska asuvat yhdessä ja lapsi on osa hänen elinpiiriään. Hassulta tuntuisi, jos mies sulkisi vaimonsa ulos keskustelusta, vaikkei tällä juridista päätösvaltaa lapsen asuinpaikan suhteen luonnollisesti olekaan. Keskustelkaa siis keskenänne, jakakaa ajatuksia, miettikää. Miehesi kannattaa yrittää säilyttää keskusteluyhteys ex-puolisoonsa, sillä muutos tapahtuu vain yhteisymmärryksessä (käräjille tuskin haluatte?). Lapsen mielipide ei ratkaise asiaa parin vuodenkaan päästä, mutta toki sille pannaan silloin enemmän painoa.



Meillä kävi niin, että miehen poika pääsi muuttamaan meille jo varhaisemmassa iässä. Äitinsä vastusti alkuun, mutta myöntyi, kun tajusi että meillä mahdollista järjestää lapsen arki paremmaksi (esim. meillä toinen vanhempi kotona koulusta tullessa, joustavampi työaikataulu ym). Nostan hänelle tästä hattua: osasi panna lapsen edun omiensa edelle. Äiti siis kaikin puolin tolkku ihminen ja poika tapaa häntä sovitusti pitkät viikonloput joka toinen vkloppu, mutta poika asuu meillä.



Ap:lle vielä: tottakai ruokit pojan tämän tullessa kotiin! Outoahan se olisi jättä ilman välipalaa. Päivällinen sitten äidin luona,eikö niin.

haluat niin vimmaisesti sen lapsen asumaan teille?

Musta olisi kamalaa, jos joskus eroaisin miehestäni, hän löytäisi uuden ja alkaisi sitten vaatia lasta heille asumaan. Lapsi on minulle kaikki kaikessa, varmaan romahtaisin täysin jos hänet vietäisiin minulta.

Miksei SINULLE ap riitä, että lapsi ilmeisesti ravaa teillä joka päivä ja joka toinen viikonloppu on vielä yötäkin? Kenen etua sinä ajat? Viesteistäsi paistaa läpi oma halusi saada lapsi teille, vaikka yritätkin naamioida sen miehen haluksi.

Sinä, sinä, sinä, sinulle, sinusta olisi kamlaa jne jne.. Kenen etua sinä ajat?

Haluan lapsen asumaan meille koska

- lapsi itse haluaa meille

- mies haluaa lapsen meille

Luuletko sinä tosiaan että miehelle hänen oma lapsensa ei olisi kaikki kaikessa????

Miksei sinulle riittäisi että lapsi käväisi luonasi iltapäivisin ja olisi jokatoinen viikonloppu yötä.

Odottelen vastaustasi:)

ap

Asetu sen exän asemaan, jos se jotain on päättänyt, pitäkää siitä kiinni! ihan niinkuin anopin tulisi kunnioittaa äidin toiveita/sääntöjä.



Sopikaa pelisäännöt kunnolla, vaikka kirjallisena. Mitä pidempään velloo tuollainen epämääräinen vihamielisyys, sitä vaikeampaa on sovun saaminen.



En minäkään lähtisi vaatimaan että lapsen pitää teille päästä asumaan. Tapaamisia voisi sitten tihentää kyllä. Vaikka sitten niihin iltapäiviin tms. Mukavahan se on, ettei lapsen tarvi olla yksin.

Asetu sen exän asemaan, jos se jotain on päättänyt, pitäkää siitä kiinni! ihan niinkuin anopin tulisi kunnioittaa äidin toiveita/sääntöjä.

Sopikaa pelisäännöt kunnolla, vaikka kirjallisena. Mitä pidempään velloo tuollainen epämääräinen vihamielisyys, sitä vaikeampaa on sovun saaminen.

En minäkään lähtisi vaatimaan että lapsen pitää teille päästä asumaan. Tapaamisia voisi sitten tihentää kyllä. Vaikka sitten niihin iltapäiviin tms. Mukavahan se on, ettei lapsen tarvi olla yksin.

lapseen, isällä on! Oletkos vähän pipi kun kun vertaat anopin ja isän asemaa??

Isästä lapsi on saanut alkunsa ja isä on lapsen toinen huoltaja. Ei anoppi.

Ei hyvää päivää näitä vastauksia.

Vaan anoppia ja isän uutta onnea.



Mitä enemmän lukee ap:n avautumista sitä paremmalta kuulostaa että lapsi jatkaa asumistaan äitinsä kanssa.

Vaan anoppia ja isän uutta onnea.

Mitä enemmän lukee ap:n avautumista sitä paremmalta kuulostaa että lapsi jatkaa asumistaan äitinsä kanssa.

Kiitos ja Hei.

isän säännöt tai ennen kaikkea lapsen toiveet?



On se kumma, että äiti voi jyrätä isän sekä lapsen!

ja äiti ei saa nähdä lastaan 10-vuoteen. Sit ollaan tasoissa.



Okei? Oletko nyt tyytyväinen. Tätäkö sä halusit kuulla?

ja äiti ei saa nähdä lastaan 10-vuoteen. Sit ollaan tasoissa.

Okei? Oletko nyt tyytyväinen. Tätäkö sä halusit kuulla?

Mäkin odotan vastausta noihin mihin apkin pyysi vastausta, mut eipä taida tulla, tämänkaltaiset sekopäät kirjoittavat mitä sylki suuhun tuo ja sit kun esittä vastakysymyksen niin ei tuu vastausta ja häviävät kuin tuhkatuuleen. Paskahousut.

isän säännöt tai ennen kaikkea lapsen toiveet?

On se kumma, että äiti voi jyrätä isän sekä lapsen!

Se, on se joka painaa vaakakupissa kun keskustellaan toiveista. Isälle jää sit se 15% päätösvaltaa.

jolta tämä ap ja lapsen isä haluavat viedä lapsen. Äidin elämä romahtaisi todennäköisesti täysin eikä ennalleen palaisi. Isä taas on jo luonut itselleen uuden elämän ja arjen, hankkinut uuden suhteenkin. Tapaamiskuviota kannattaisi selkeyttää eikä muuttaa koko elämää, myös lapsen.

Olen siis äitipuoli. Kohta joku tulee kuitenkin urputtamaan, että katkerat exät valittavat.

En todellakaan ymmärrä, että miksi ruokit lapsen, jos se ei ole lapsen äidin tahto? Eri asia olisi, jos lapsen isä ruokkisi lapsen, jos vanhemmat olisivat tuosta kuvioista keskenään sopineet.

syödään yhdessä koko porukka koska lapsella on yleensä tuohon aikaan nälkä.

Oletko oikeesti sitä mieltä että vain lapsen äidillä on oikeus päättää koska ja kenen kanssa lapsi syö???? huh huh..

... myös siitä, missä ja kenen luona, ja mihin aikaan hän syö.

Jos lapsi menee joka päivä koulun jälkeen kaverilleen, ja syö siellä, jossain vaiheessa se alkaisin nyppimään.

Sanoisin, että ei käy: voit mennä, voit syödä välipalan, mutta lounas syödään kotona.

Tai sitten kieltäisin kokonaan.

Enkä ymmärrä, mikä ruoka-aika on se, että syödään joskus iltapäivällä koulun jälkeen, silloin voisit tarjota välipalan.

ja edelleen sanon: minä olen lasteni huoltaja ja äiti. Lapsi asuu minun louonani, ja minä päätän alaikäisen tenavan asioista. Ja todellakin myös siitä, missä millon ja kenen kanssa hän syö.

Sinun tai lapsen isän pitäisi sopia pelisäännöt lapsen äidin kanssa. vastuulliset aikuiset, jotka ajattelevat lapsen parasta, toimivat niin. Ei noin, kuten te.

Se muuttaminen on sitten jo toinen asia.

Hei ap.

Huomaa kyllä, ettei sinulla ole omia lapsia. Leikit jotain kotileikkiä ja äiti-huoltaja-hahmoa tälle lapselle.

Miehesi, lapsen isä, jyrää äidin tahdon aivan täysin. Törkeää.

Jos lapsella on kotoaresti, lapsi on sen ihan taatusti aivan syystä saanut. Kotiarestin tarkoitus on muistuttaa, että on tehnyt jotain kiellettyä tai rikkonut sovittua sääntöä. Se tehdään lapsen kotona.

Ei kotiaresti toteudu siten, että lapsi kävelee koulun jälkeen isin luo ja pitää kotiarestin siellä isin luona!Ei se ole mikään aresti! Arestin tarkoitus on aivan muu, ja jos et sitä tajua, olet aika pöllö tapaus. Isä käveli äidin ylitse, sinä säestät - lapsi käyttää tilannetta hyväkseen!

Ei mikään ihme, että äiti hermostui!

Teillä ei ole todellakaan samat säännöt - jos äidin luona on sääntö, että kotiaresti ollaan kotona, se myös ollaan kotona eikä sitä mennä nauttimaan isin luo!

Lapsi kuvittelee, että teillä on kivaa, ja äiti on se tylsimys, koska latelee sääntöjä ja kieltoja, estoja, rajoittaa.

Totuus on, ettei lapsi oikeasti ole kypsä edes 12-vuotiaana (jolloin lain mukaan olisi mutta oikeasti ei ole kyllä tarpeeksi kypsä) niin isoon päätökseen, että missä ja kenen luona asuu. Ei tuon ikäinen lapsi osaa nähdä kokonaisuutta eikä tulevaisuuttaan eteenpäin.

Sinulle ja isälle lapsi näyttäytyy kivana ja mukavana lapsena. Ei hän sitä jaksa joka päivä olla. Totuus on jotain muuta.

Minun neuvoni on, että kunnioittakaa äitiä ja antakaa hänen olla lapsensa kanssa. Noudattakaa yhdessä sovittuja sääntöjä, ja ne on aikuisten säännöt, joita lapsi ei ala vetkuttamaan ja teitä pyörittelemään.

Antakaa lapsen asua äitinsä luona, hänellä on aivan varmasti hyvä olla siellä ja muutto isin luo on normaalia itsenäistymistä ja irtiottoa, kapinaa.

Sanokaa lapselle selkokielellä: ei, et muuta, tämä järjestelmä toimii hyvin meidän kaikkien kannalta. Asut äidillä ja tapaat meitä, ja isi rakastaa ja äiti rakastaa j plpaalpaa...

Kokemuksesta sanon, että kun lapsi haluaa, ja äiti vastustaa - antakaa olla, älkää viekö äidiltä hänen lastaan!

Mieti, jos sinulla olisi lapsi, oma lapsi, ja se otettaisin siulta pois väittämällä, ettet ole hyvä äiti, koska astetat normaaleja rajoja ja kieltoja, ja suutut jollekin toiselle aikuiselle, joka kävelee sinun ylitsesi.

Meille muutti miehen ex-liiton lapsi, koska niin kovasti halusi isin luo jne. Ja äiti vastusti. Mutta lapsi muutti.. mitään hyvää ei siitä seurannut. Eikä se lapsen paras edes ollut, lapsen paras olisi ollut, että hän jatkaisi äidin luona asumista ja tapaisi isää useammin.

Suosittelen tätä teillekin; tiheämpiä ja sovittuja tapaamisia, ei 50/50, vaan esim. kahtena iltana viikossa koulun jälkeen. Sovitut illat. + ne viikonlopputapaamiset.

Kannattaa kokeilla tätä. Se olisi lapsen etu. Ei tuo muutto tai tuo, että joka ilta on teillä, koska se aiheuttaa skismaa lapsen ja äidin välille ja teidän ja äidin välille.

Musta teidän kaikkien aikuisten pitäisi istua pöydän ääreen ja keskustella. Päätös asiasta on isän ja äidin, mutta kyllä se siinuunkin niin paljon vaikuttaa että olisi hyvä olla paikalla. (Oletan että sinä ja pettäminen ei ole syynä pariskunnan eroon, silloin antaisin vanhempien sopia keskenään)

Päätös on aikuisten ja aikuista ei ole tehdä yhdestä syyllistä päätökseen. Äidilläkin on syynsä miksi vastustaa aivan niinkuin sinulla on syysi miksi kannatat.

Kokeile asettaa itsesi äidin tilanteeseen, mitä mieltä sinä itse olisit jos kymmenvuotias lapsesi haluaisi muuttaa pois luotasi?

Miksi lapsi haluaa muuttaa? Mikä on vikana nykytilanteessa? Huonoja perusteluja lapselta on että toisella saa katsoa kiellettyjä leffoja ja valvoa pidempään tai ei ole kotiintuloaikaa.

Tärkeätä on muistaa että muuttopäätöstä ei tehdä hetken mielijohteesta tai suutuspäissään. Päätökseen sitoudutaan edes takaisin ei muutella. Vaikka muuton suunnittelu ja siitä keskusteleminen aloitettaisiin nyt se ei tarkoita että muutto tapahtuisi huomenna. Katsokaa pitkällä tähtäimellä, olisiko muutto seuraavalla joululomalla tai kesälomalla? Jos vaatii koulun vaihdon niin yksi hyvä vaihtoaika olisi yläasteelle siirtyminen.

Keskustelkaa, keskustelkaa.

mutta ei sano syytä. Hänen mielestään asiasta ei keskustella. Mies on yrittänyt viikko-viikko systeemiä, ei sovi.

Kerran lapsi oli kotiarestissa ja tuli meille koulusta ja sanoi arestista ja mies sanoi että voi viettää kotiarestin meillä, tekee ja kertaa läksyjä ja minä kuulustelen. Tästä seurasi niin kauhea hulabaloo että vieläkin hirvittää.

Meillä on siis ihan samat säännöt lapselle kuin kotonakin, ei lapsella ole huonot olot äidin luona mutta hän haluaisi vaan asua isän kanssa.

Tähän asti on mennyt ihan hyvin mutta nyt äiti on alkanut enemmän ja enemmän "nalkuttamaan" nimenomaan minulle siitä että lapsi on meillä.

ap