Miehen lapsi haluaisi muuttaa meille mutta äitinsä ei anna lupaa

erolapsilla on pyrkimys miellyttämään kumpaankin vanhempaa. Eli uskon kyllä, että lapsi isällään sanoo haluavansa isän luo..



Mutta niin saattaa sanoa haluavansa asua myös äitinsä luona.

Olen siis äitipuoli. Kohta joku tulee kuitenkin urputtamaan, että katkerat exät valittavat.

En todellakaan ymmärrä, että miksi ruokit lapsen, jos se ei ole lapsen äidin tahto? Eri asia olisi, jos lapsen isä ruokkisi lapsen, jos vanhemmat olisivat tuosta kuvioista keskenään sopineet.

syödään yhdessä koko porukka koska lapsella on yleensä tuohon aikaan nälkä.

Oletko oikeesti sitä mieltä että vain lapsen äidillä on oikeus päättää koska ja kenen kanssa lapsi syö???? huh huh..

... myös siitä, missä ja kenen luona, ja mihin aikaan hän syö.

Jos lapsi menee joka päivä koulun jälkeen kaverilleen, ja syö siellä, jossain vaiheessa se alkaisin nyppimään.

Sanoisin, että ei käy: voit mennä, voit syödä välipalan, mutta lounas syödään kotona.

Tai sitten kieltäisin kokonaan.

Enkä ymmärrä, mikä ruoka-aika on se, että syödään joskus iltapäivällä koulun jälkeen, silloin voisit tarjota välipalan.

ja edelleen sanon: minä olen lasteni huoltaja ja äiti. Lapsi asuu minun louonani, ja minä päätän alaikäisen tenavan asioista. Ja todellakin myös siitä, missä millon ja kenen kanssa hän syö.

Sinun tai lapsen isän pitäisi sopia pelisäännöt lapsen äidin kanssa. vastuulliset aikuiset, jotka ajattelevat lapsen parasta, toimivat niin. Ei noin, kuten te.

Se muuttaminen on sitten jo toinen asia.

sä oot haaras levittänyt mutta tässä tapauksessa lapsella on kaksi huoltajaa niinkuin NORMAALISSA perheessä on, äiti ja isä!

Sun tapauksessa kun oot huorannu pusikossa ja et tiedä lapsen isää asia on eri.

Et voi verrata isää ja kaveriperhettä.

Minä olen juuri eronnut, mies jätti minut tuosta vain, 12 vuotta valui hukkaan yhdessä yössä, ei sannut puhua, kun sen aika olisi ollut, kertoa, että ei ole onnellinen jne, petti minua pari vuotta sitten eri tavoin henkisesti ja fyysisillä muodoilla (ei muka nussinut), sitten tässä vajaa 2 kk sitten tapasi nuoremman ja lapsettoman naisen, tutustui viestitellen ja soitellen häneen, ja taisi ihastua/rakastua ja sitten vasta kertoi minulle, kuinka ei rakasta eikä ole onnellinen kanssani, että ero ainoa vaihtoehto, minulle/meille ei annettu mitään mahdollisuutta esim. hakea apua terapiasta jne.



Nyt miehellä uusi asunto ja tämä uusi nainen puuhaa siellä kovasti ja sisustaa jne, asuu kyllä oikeasti monen sadan kilometrin päässä, mutta on ollut jo kolmisen viikkoa sopivasti maisemissa, ensin kotipaikkakunnallaan tässä lähellä ja sitten tietysti miehen uudesssa asunnossa, mieskin juuri tänään tavaroita hakiessa totesi jostain asiasta, että ei ole varma, haluaako sitä "heille"!



Meillä siis lapset 3 ja mekkein 5v ja lapset jäivät minulle "luonnollisesti", kun mies vain lähti ja jätti kaiken taakseen. Jossain keskusteluissa, kun juteltiin, miksi meni kanssani naimisiin, miksi teki lapsia kanssani, sanoi, ettei edes tiedä, miksi teki lapsia, myönsi, ettei ehkä jopa haluunut niitö, mutta teki, koska "niin kuului tehdä". Ei ole koskaan ollut yliaktiivinen/oma-aloitteinen isä, on kyllä tehnyt lastenhoitoon liittyviä asioita, miten olen pyytänyt jne.



Nyt sitten kovasti haluaa lapsia itselleen niin usein kuin mahdollista, ehdotti jossain jopa 50-50 mallia! Minusta se ei tässä kohtaa ole edes mahdollista, lapset ovat niin pieniä, lisäksi mies töissä toisella paikkakunnalla ja työmatkoihin menee jo noin 2h/pvä (hoitoon vienneit ja haku aika mahdotonta). Ja lisäksi ajatus, että se uusi "naikkonen", joka tässä kuviossa on yhtäkkiä, olisikin lastenki kanssa tekemisissä. Se nainen, jonka tavattua mies sai sanottua, että tämä oli tässä, olen pahoillani, pärjäile... jonka sänkyyn mies meni suoraan, kun kotoa viimeisen kerran lähti. Mä en vaan ole valmis vielä piiiitkääään aikaan siihen, että lapseni edes näkevät sitä naista, saati, että hän olisi osana heidän arkea, "kasvattaisi" heitä, saati koskisi tms. Koska mä vain näen hänet erittäin huonossa valossa tässä tilanteessa... ja sekin, että hän on lapseton, miten sitä itsekin luuli tietävänsä kaiken, miten lapsia hoidetaan, ennen kuin tuli äidiksi...



Olen katkera jätetty ja petetty akka, mutta pahin pelkoni on, että joutusin luopumaan lapsistani ja antamaan lapseni heidän talouteen! : '( Vaikka kuinka lapsilla on oikeus isään. Tapaamiset siis on ok ISÄn kanssa tässä kohtaa, mutta muu saa järekeni raiteiltaa...

Minun mielestäni oli hienoa, että lapsi pääsi viettämään arestinsa isänsä luokse. Näin tuli varmasti vahdittua, että tuomio laitetaan täytäntöön. En minä ainakaan olisi ollut kiltisti tyhjässä kodissa läksyjä tekemässä, kun kerta kukaan ei ole vahtimassa mun tekemisiä (äiti töissä). Olisin mennyt varmaan kaverille tai sitten pelaillut siihen saakka, kunnes äiti tulee kotiin ja esittänyt viatonta enkeliä...



Ja lukisitte koko ketjun, niin ei tarvitsisi huudella tyhjää.

Hei ap.

Huomaa kyllä, ettei sinulla ole omia lapsia. Leikit jotain kotileikkiä ja äiti-huoltaja-hahmoa tälle lapselle.

Miehesi, lapsen isä, jyrää äidin tahdon aivan täysin. Törkeää.

Jos lapsella on kotoaresti, lapsi on sen ihan taatusti aivan syystä saanut. Kotiarestin tarkoitus on muistuttaa, että on tehnyt jotain kiellettyä tai rikkonut sovittua sääntöä. Se tehdään lapsen kotona.

Ei kotiaresti toteudu siten, että lapsi kävelee koulun jälkeen isin luo ja pitää kotiarestin siellä isin luona!Ei se ole mikään aresti! Arestin tarkoitus on aivan muu, ja jos et sitä tajua, olet aika pöllö tapaus. Isä käveli äidin ylitse, sinä säestät - lapsi käyttää tilannetta hyväkseen!

Ei mikään ihme, että äiti hermostui!

Teillä ei ole todellakaan samat säännöt - jos äidin luona on sääntö, että kotiaresti ollaan kotona, se myös ollaan kotona eikä sitä mennä nauttimaan isin luo!

Lapsi kuvittelee, että teillä on kivaa, ja äiti on se tylsimys, koska latelee sääntöjä ja kieltoja, estoja, rajoittaa.

Totuus on, ettei lapsi oikeasti ole kypsä edes 12-vuotiaana (jolloin lain mukaan olisi mutta oikeasti ei ole kyllä tarpeeksi kypsä) niin isoon päätökseen, että missä ja kenen luona asuu. Ei tuon ikäinen lapsi osaa nähdä kokonaisuutta eikä tulevaisuuttaan eteenpäin.

Sinulle ja isälle lapsi näyttäytyy kivana ja mukavana lapsena. Ei hän sitä jaksa joka päivä olla. Totuus on jotain muuta.

Minun neuvoni on, että kunnioittakaa äitiä ja antakaa hänen olla lapsensa kanssa. Noudattakaa yhdessä sovittuja sääntöjä, ja ne on aikuisten säännöt, joita lapsi ei ala vetkuttamaan ja teitä pyörittelemään.

Antakaa lapsen asua äitinsä luona, hänellä on aivan varmasti hyvä olla siellä ja muutto isin luo on normaalia itsenäistymistä ja irtiottoa, kapinaa.

Sanokaa lapselle selkokielellä: ei, et muuta, tämä järjestelmä toimii hyvin meidän kaikkien kannalta. Asut äidillä ja tapaat meitä, ja isi rakastaa ja äiti rakastaa j plpaalpaa...

Kokemuksesta sanon, että kun lapsi haluaa, ja äiti vastustaa - antakaa olla, älkää viekö äidiltä hänen lastaan!

Mieti, jos sinulla olisi lapsi, oma lapsi, ja se otettaisin siulta pois väittämällä, ettet ole hyvä äiti, koska astetat normaaleja rajoja ja kieltoja, ja suutut jollekin toiselle aikuiselle, joka kävelee sinun ylitsesi.

Meille muutti miehen ex-liiton lapsi, koska niin kovasti halusi isin luo jne. Ja äiti vastusti. Mutta lapsi muutti.. mitään hyvää ei siitä seurannut. Eikä se lapsen paras edes ollut, lapsen paras olisi ollut, että hän jatkaisi äidin luona asumista ja tapaisi isää useammin.

Suosittelen tätä teillekin; tiheämpiä ja sovittuja tapaamisia, ei 50/50, vaan esim. kahtena iltana viikossa koulun jälkeen. Sovitut illat. + ne viikonlopputapaamiset.

Kannattaa kokeilla tätä. Se olisi lapsen etu. Ei tuo muutto tai tuo, että joka ilta on teillä, koska se aiheuttaa skismaa lapsen ja äidin välille ja teidän ja äidin välille.

Musta teidän kaikkien aikuisten pitäisi istua pöydän ääreen ja keskustella. Päätös asiasta on isän ja äidin, mutta kyllä se siinuunkin niin paljon vaikuttaa että olisi hyvä olla paikalla. (Oletan että sinä ja pettäminen ei ole syynä pariskunnan eroon, silloin antaisin vanhempien sopia keskenään)

Päätös on aikuisten ja aikuista ei ole tehdä yhdestä syyllistä päätökseen. Äidilläkin on syynsä miksi vastustaa aivan niinkuin sinulla on syysi miksi kannatat.

Kokeile asettaa itsesi äidin tilanteeseen, mitä mieltä sinä itse olisit jos kymmenvuotias lapsesi haluaisi muuttaa pois luotasi?

Miksi lapsi haluaa muuttaa? Mikä on vikana nykytilanteessa? Huonoja perusteluja lapselta on että toisella saa katsoa kiellettyjä leffoja ja valvoa pidempään tai ei ole kotiintuloaikaa.

Tärkeätä on muistaa että muuttopäätöstä ei tehdä hetken mielijohteesta tai suutuspäissään. Päätökseen sitoudutaan edes takaisin ei muutella. Vaikka muuton suunnittelu ja siitä keskusteleminen aloitettaisiin nyt se ei tarkoita että muutto tapahtuisi huomenna. Katsokaa pitkällä tähtäimellä, olisiko muutto seuraavalla joululomalla tai kesälomalla? Jos vaatii koulun vaihdon niin yksi hyvä vaihtoaika olisi yläasteelle siirtyminen.

Keskustelkaa, keskustelkaa.

mutta ei sano syytä. Hänen mielestään asiasta ei keskustella. Mies on yrittänyt viikko-viikko systeemiä, ei sovi.

Kerran lapsi oli kotiarestissa ja tuli meille koulusta ja sanoi arestista ja mies sanoi että voi viettää kotiarestin meillä, tekee ja kertaa läksyjä ja minä kuulustelen. Tästä seurasi niin kauhea hulabaloo että vieläkin hirvittää.

Meillä on siis ihan samat säännöt lapselle kuin kotonakin, ei lapsella ole huonot olot äidin luona mutta hän haluaisi vaan asua isän kanssa.

Tähän asti on mennyt ihan hyvin mutta nyt äiti on alkanut enemmän ja enemmän "nalkuttamaan" nimenomaan minulle siitä että lapsi on meillä.

ap

Miksi aresti ei ole isän luona aresti? Eli tarkoittaako tämä sitä että me emme voi antaa lapselle arestia jos hän täällä rikkoo sääntöjä?

Missä luki että lapsi nautti kotiarestista?? Edelleen ihan täysin sama aresti toteutui täällä kuin kotona, ja sitä paitsi täällä isä vahti että aresti toteutuu= eli lapsi lukee läksynsä.

Isä ei mitenkään kävellyt äidin sanojen yli vaan nimenomaan noudatti arestia ja vahti että lapsi kertaa läksyjä!

Näin me sitäpaitsi näytimme lapselle että myös meillä on säännöt eikä niistä luisteta! Miten voitkin kääntää asian ihan päälaelleen?

Ja en tiedä onko lukutaidossasi jotain vikaa tai luetunymmärtämisessä mutta olen melkein joka viestiin laittanut että meillä on samat kasvatuslinjat kuin lapsen äidin luona, myös meillä kielletään ja laitetaan rajat.

Miksi sinä niin kovin haluat erottaa lapsen isästään vain sillä perusteella miten teille kävi? Sinun ja minun kirjoittamani tapaus ovat kaksi ihan täysin eri asiaa. Sinä puolustat henkeen ja vereen äitiä koska olet itsekkin äiti ja et voi hyväksyä minua koska minä en ole äiti.

Minä kuitenkin ajattelen myös lapsen toivetta ja isän toivetta. Ja jos lapsi kaksi vuotta koko ajan toivoo että pääsisi isän luo ja isä haluaa lapsensa luokseen niin miksi en saisi puolustaa miestäni?

Hoet vain sokkona "älkää viekö äidiltä lastaan" mutta itse et kertaakaan ajattele miltä isästä tuntuu tai miltä lapsesta tuntuu? Et suostu antamaan isälle edes mahdollisuutta vaikka et tunne edes koko tapausta.

Katso joskus peiliin, se että olet äiti ei tee sinusta lapsen omistajaa. Mieti joskus muidenkin tunteita, lapsen etuahan tässä ajatellaan eikä äidin!

Jos huomaa minun lapsettomuuteni niin kyllä huomaa sinun minä minä minä asenteenkin. Vähättelet lapsen halua ja puolustat henkeen ja vereen vain äitiä vaikka et edes murto-osaa tapausesta tiedä.

ap

Hei ap.

Huomaa kyllä, ettei sinulla ole omia lapsia. Leikit jotain kotileikkiä ja äiti-huoltaja-hahmoa tälle lapselle.

Miehesi, lapsen isä, jyrää äidin tahdon aivan täysin. Törkeää.

Jos lapsella on kotoaresti, lapsi on sen ihan taatusti aivan syystä saanut. Kotiarestin tarkoitus on muistuttaa, että on tehnyt jotain kiellettyä tai rikkonut sovittua sääntöä. Se tehdään lapsen kotona.

Ei kotiaresti toteudu siten, että lapsi kävelee koulun jälkeen isin luo ja pitää kotiarestin siellä isin luona!Ei se ole mikään aresti! Arestin tarkoitus on aivan muu, ja jos et sitä tajua, olet aika pöllö tapaus. Isä käveli äidin ylitse, sinä säestät - lapsi käyttää tilannetta hyväkseen!

Ei mikään ihme, että äiti hermostui!

Teillä ei ole todellakaan samat säännöt - jos äidin luona on sääntö, että kotiaresti ollaan kotona, se myös ollaan kotona eikä sitä mennä nauttimaan isin luo!

Lapsi kuvittelee, että teillä on kivaa, ja äiti on se tylsimys, koska latelee sääntöjä ja kieltoja, estoja, rajoittaa.

Totuus on, ettei lapsi oikeasti ole kypsä edes 12-vuotiaana (jolloin lain mukaan olisi mutta oikeasti ei ole kyllä tarpeeksi kypsä) niin isoon päätökseen, että missä ja kenen luona asuu. Ei tuon ikäinen lapsi osaa nähdä kokonaisuutta eikä tulevaisuuttaan eteenpäin.

Sinulle ja isälle lapsi näyttäytyy kivana ja mukavana lapsena. Ei hän sitä jaksa joka päivä olla. Totuus on jotain muuta.

Minun neuvoni on, että kunnioittakaa äitiä ja antakaa hänen olla lapsensa kanssa. Noudattakaa yhdessä sovittuja sääntöjä, ja ne on aikuisten säännöt, joita lapsi ei ala vetkuttamaan ja teitä pyörittelemään.

Antakaa lapsen asua äitinsä luona, hänellä on aivan varmasti hyvä olla siellä ja muutto isin luo on normaalia itsenäistymistä ja irtiottoa, kapinaa.

Sanokaa lapselle selkokielellä: ei, et muuta, tämä järjestelmä toimii hyvin meidän kaikkien kannalta. Asut äidillä ja tapaat meitä, ja isi rakastaa ja äiti rakastaa j plpaalpaa...

Kokemuksesta sanon, että kun lapsi haluaa, ja äiti vastustaa - antakaa olla, älkää viekö äidiltä hänen lastaan!

Mieti, jos sinulla olisi lapsi, oma lapsi, ja se otettaisin siulta pois väittämällä, ettet ole hyvä äiti, koska astetat normaaleja rajoja ja kieltoja, ja suutut jollekin toiselle aikuiselle, joka kävelee sinun ylitsesi.

Meille muutti miehen ex-liiton lapsi, koska niin kovasti halusi isin luo jne. Ja äiti vastusti. Mutta lapsi muutti.. mitään hyvää ei siitä seurannut. Eikä se lapsen paras edes ollut, lapsen paras olisi ollut, että hän jatkaisi äidin luona asumista ja tapaisi isää useammin.

Suosittelen tätä teillekin; tiheämpiä ja sovittuja tapaamisia, ei 50/50, vaan esim. kahtena iltana viikossa koulun jälkeen. Sovitut illat. + ne viikonlopputapaamiset.

Kannattaa kokeilla tätä. Se olisi lapsen etu. Ei tuo muutto tai tuo, että joka ilta on teillä, koska se aiheuttaa skismaa lapsen ja äidin välille ja teidän ja äidin välille.

Musta teidän kaikkien aikuisten pitäisi istua pöydän ääreen ja keskustella. Päätös asiasta on isän ja äidin, mutta kyllä se siinuunkin niin paljon vaikuttaa että olisi hyvä olla paikalla. (Oletan että sinä ja pettäminen ei ole syynä pariskunnan eroon, silloin antaisin vanhempien sopia keskenään)

Päätös on aikuisten ja aikuista ei ole tehdä yhdestä syyllistä päätökseen. Äidilläkin on syynsä miksi vastustaa aivan niinkuin sinulla on syysi miksi kannatat.

Kokeile asettaa itsesi äidin tilanteeseen, mitä mieltä sinä itse olisit jos kymmenvuotias lapsesi haluaisi muuttaa pois luotasi?

Miksi lapsi haluaa muuttaa? Mikä on vikana nykytilanteessa? Huonoja perusteluja lapselta on että toisella saa katsoa kiellettyjä leffoja ja valvoa pidempään tai ei ole kotiintuloaikaa.

Tärkeätä on muistaa että muuttopäätöstä ei tehdä hetken mielijohteesta tai suutuspäissään. Päätökseen sitoudutaan edes takaisin ei muutella. Vaikka muuton suunnittelu ja siitä keskusteleminen aloitettaisiin nyt se ei tarkoita että muutto tapahtuisi huomenna. Katsokaa pitkällä tähtäimellä, olisiko muutto seuraavalla joululomalla tai kesälomalla? Jos vaatii koulun vaihdon niin yksi hyvä vaihtoaika olisi yläasteelle siirtyminen.

Keskustelkaa, keskustelkaa.

mutta ei sano syytä. Hänen mielestään asiasta ei keskustella. Mies on yrittänyt viikko-viikko systeemiä, ei sovi.

Kerran lapsi oli kotiarestissa ja tuli meille koulusta ja sanoi arestista ja mies sanoi että voi viettää kotiarestin meillä, tekee ja kertaa läksyjä ja minä kuulustelen. Tästä seurasi niin kauhea hulabaloo että vieläkin hirvittää.

Meillä on siis ihan samat säännöt lapselle kuin kotonakin, ei lapsella ole huonot olot äidin luona mutta hän haluaisi vaan asua isän kanssa.

Tähän asti on mennyt ihan hyvin mutta nyt äiti on alkanut enemmän ja enemmän "nalkuttamaan" nimenomaan minulle siitä että lapsi on meillä.

ap

Miksi aresti ei ole isän luona aresti? Eli tarkoittaako tämä sitä että me emme voi antaa lapselle arestia jos hän täällä rikkoo sääntöjä?

Missä luki että lapsi nautti kotiarestista?? Edelleen ihan täysin sama aresti toteutui täällä kuin kotona, ja sitä paitsi täällä isä vahti että aresti toteutuu= eli lapsi lukee läksynsä.

Isä ei mitenkään kävellyt äidin sanojen yli vaan nimenomaan noudatti arestia ja vahti että lapsi kertaa läksyjä!

Näin me sitäpaitsi näytimme lapselle että myös meillä on säännöt eikä niistä luisteta! Miten voitkin kääntää asian ihan päälaelleen?

Ja en tiedä onko lukutaidossasi jotain vikaa tai luetunymmärtämisessä mutta olen melkein joka viestiin laittanut että meillä on samat kasvatuslinjat kuin lapsen äidin luona, myös meillä kielletään ja laitetaan rajat.

Miksi sinä niin kovin haluat erottaa lapsen isästään vain sillä perusteella miten teille kävi? Sinun ja minun kirjoittamani tapaus ovat kaksi ihan täysin eri asiaa. Sinä puolustat henkeen ja vereen äitiä koska olet itsekkin äiti ja et voi hyväksyä minua koska minä en ole äiti.

Minä kuitenkin ajattelen myös lapsen toivetta ja isän toivetta. Ja jos lapsi kaksi vuotta koko ajan toivoo että pääsisi isän luo ja isä haluaa lapsensa luokseen niin miksi en saisi puolustaa miestäni?

Hoet vain sokkona "älkää viekö äidiltä lastaan" mutta itse et kertaakaan ajattele miltä isästä tuntuu tai miltä lapsesta tuntuu? Et suostu antamaan isälle edes mahdollisuutta vaikka et tunne edes koko tapausta.

Katso joskus peiliin, se että olet äiti ei tee sinusta lapsen omistajaa. Mieti joskus muidenkin tunteita, lapsen etuahan tässä ajatellaan eikä äidin!

Jos huomaa minun lapsettomuuteni niin kyllä huomaa sinun minä minä minä asenteenkin. Vähättelet lapsen halua ja puolustat henkeen ja vereen vain äitiä vaikka et edes murto-osaa tapausesta tiedä.

ap

Aina kun on isä viikonloppu tai lapset haluavat mennä päiväksi isälleen niin laitan ne kotiarestiin, sillä arestia lusitaan vain kotona.

Ei kai kukaan voi olla oikeesti tuollainen. Laittaa lapsen olemaan arestin varjolla erossa isästään. Sinä se tässä olet sairas päästäsi.

Mitä seuraavaksi, äiti sanoo että läksyt tehdään kotona. Ja isän pitää mukisematta suostua tähän kun jumala niin sanoo? Äidin sanan yli ei kävellä

Entä jos äiti sanoo että jos kokeesta tulee alle ysi niin isä viikonloput jää väliin. Äidin sana on laki vai?

Missä vaiheessa isää kuunnellaan. Sun mielestä ei vissiin ikinä. Sairas diktaattori.

Hei ap.

Huomaa kyllä, ettei sinulla ole omia lapsia. Leikit jotain kotileikkiä ja äiti-huoltaja-hahmoa tälle lapselle.

Miehesi, lapsen isä, jyrää äidin tahdon aivan täysin. Törkeää.

Jos lapsella on kotoaresti, lapsi on sen ihan taatusti aivan syystä saanut. Kotiarestin tarkoitus on muistuttaa, että on tehnyt jotain kiellettyä tai rikkonut sovittua sääntöä. Se tehdään lapsen kotona.

Ei kotiaresti toteudu siten, että lapsi kävelee koulun jälkeen isin luo ja pitää kotiarestin siellä isin luona!Ei se ole mikään aresti! Arestin tarkoitus on aivan muu, ja jos et sitä tajua, olet aika pöllö tapaus. Isä käveli äidin ylitse, sinä säestät - lapsi käyttää tilannetta hyväkseen!

Ei mikään ihme, että äiti hermostui!

Teillä ei ole todellakaan samat säännöt - jos äidin luona on sääntö, että kotiaresti ollaan kotona, se myös ollaan kotona eikä sitä mennä nauttimaan isin luo!

Lapsi kuvittelee, että teillä on kivaa, ja äiti on se tylsimys, koska latelee sääntöjä ja kieltoja, estoja, rajoittaa.

Totuus on, ettei lapsi oikeasti ole kypsä edes 12-vuotiaana (jolloin lain mukaan olisi mutta oikeasti ei ole kyllä tarpeeksi kypsä) niin isoon päätökseen, että missä ja kenen luona asuu. Ei tuon ikäinen lapsi osaa nähdä kokonaisuutta eikä tulevaisuuttaan eteenpäin.

Sinulle ja isälle lapsi näyttäytyy kivana ja mukavana lapsena. Ei hän sitä jaksa joka päivä olla. Totuus on jotain muuta.

Minun neuvoni on, että kunnioittakaa äitiä ja antakaa hänen olla lapsensa kanssa. Noudattakaa yhdessä sovittuja sääntöjä, ja ne on aikuisten säännöt, joita lapsi ei ala vetkuttamaan ja teitä pyörittelemään.

Antakaa lapsen asua äitinsä luona, hänellä on aivan varmasti hyvä olla siellä ja muutto isin luo on normaalia itsenäistymistä ja irtiottoa, kapinaa.

Sanokaa lapselle selkokielellä: ei, et muuta, tämä järjestelmä toimii hyvin meidän kaikkien kannalta. Asut äidillä ja tapaat meitä, ja isi rakastaa ja äiti rakastaa j plpaalpaa...

Kokemuksesta sanon, että kun lapsi haluaa, ja äiti vastustaa - antakaa olla, älkää viekö äidiltä hänen lastaan!

Mieti, jos sinulla olisi lapsi, oma lapsi, ja se otettaisin siulta pois väittämällä, ettet ole hyvä äiti, koska astetat normaaleja rajoja ja kieltoja, ja suutut jollekin toiselle aikuiselle, joka kävelee sinun ylitsesi.

Meille muutti miehen ex-liiton lapsi, koska niin kovasti halusi isin luo jne. Ja äiti vastusti. Mutta lapsi muutti.. mitään hyvää ei siitä seurannut. Eikä se lapsen paras edes ollut, lapsen paras olisi ollut, että hän jatkaisi äidin luona asumista ja tapaisi isää useammin.

Suosittelen tätä teillekin; tiheämpiä ja sovittuja tapaamisia, ei 50/50, vaan esim. kahtena iltana viikossa koulun jälkeen. Sovitut illat. + ne viikonlopputapaamiset.

Kannattaa kokeilla tätä. Se olisi lapsen etu. Ei tuo muutto tai tuo, että joka ilta on teillä, koska se aiheuttaa skismaa lapsen ja äidin välille ja teidän ja äidin välille.

Musta teidän kaikkien aikuisten pitäisi istua pöydän ääreen ja keskustella. Päätös asiasta on isän ja äidin, mutta kyllä se siinuunkin niin paljon vaikuttaa että olisi hyvä olla paikalla. (Oletan että sinä ja pettäminen ei ole syynä pariskunnan eroon, silloin antaisin vanhempien sopia keskenään)

Päätös on aikuisten ja aikuista ei ole tehdä yhdestä syyllistä päätökseen. Äidilläkin on syynsä miksi vastustaa aivan niinkuin sinulla on syysi miksi kannatat.

Kokeile asettaa itsesi äidin tilanteeseen, mitä mieltä sinä itse olisit jos kymmenvuotias lapsesi haluaisi muuttaa pois luotasi?

Miksi lapsi haluaa muuttaa? Mikä on vikana nykytilanteessa? Huonoja perusteluja lapselta on että toisella saa katsoa kiellettyjä leffoja ja valvoa pidempään tai ei ole kotiintuloaikaa.

Tärkeätä on muistaa että muuttopäätöstä ei tehdä hetken mielijohteesta tai suutuspäissään. Päätökseen sitoudutaan edes takaisin ei muutella. Vaikka muuton suunnittelu ja siitä keskusteleminen aloitettaisiin nyt se ei tarkoita että muutto tapahtuisi huomenna. Katsokaa pitkällä tähtäimellä, olisiko muutto seuraavalla joululomalla tai kesälomalla? Jos vaatii koulun vaihdon niin yksi hyvä vaihtoaika olisi yläasteelle siirtyminen.

Keskustelkaa, keskustelkaa.

mutta ei sano syytä. Hänen mielestään asiasta ei keskustella. Mies on yrittänyt viikko-viikko systeemiä, ei sovi.

Kerran lapsi oli kotiarestissa ja tuli meille koulusta ja sanoi arestista ja mies sanoi että voi viettää kotiarestin meillä, tekee ja kertaa läksyjä ja minä kuulustelen. Tästä seurasi niin kauhea hulabaloo että vieläkin hirvittää.

Meillä on siis ihan samat säännöt lapselle kuin kotonakin, ei lapsella ole huonot olot äidin luona mutta hän haluaisi vaan asua isän kanssa.

Tähän asti on mennyt ihan hyvin mutta nyt äiti on alkanut enemmän ja enemmän "nalkuttamaan" nimenomaan minulle siitä että lapsi on meillä.

ap

Maininnut että äiti olisi tehnyt väärin. Sillä äiti jyräsi isän antaman lupauksen lapselle että saa syödä ja tehdä läksyt isän luona iltapäivällä.

Ai niin mutta se oli isän lupaus, ei sillä ole väliä.

Miksi lapsen isän pitäisi ajatella mikä on parasta äidille ja pyrkiä tekemään niin kuin äidille sopii jos äitiään ei yhtään ajattele isän parasta ja esim suostu pidennettyihin viikonloppuihin.

Ai niin mutta sehän on vain isän ja lapsen tahto, ei niillä ole väliä.

Oikeesti muija, lue tekstisi, olet suoraan sanoen yököttää ämmä, en yhtään ihmettele että teidän uusioperhe ei toiminut, eihän sussa ole kertakaikkiaan mitään samaa kuin apssä, oot täysin vastakohta kauhee akka.

Te ootte kyllä sekaisin, bio äiti ei ole mikään valtias, ihan yhtä lailla esim. isä voisi asettaa tietokone ajat ja äiti sopeutukoon siihen. Mikä ihmeen sädekehä on äitien päällä, isät saa sitten toimia tasavertaisena vanhempana äidin sääntöjen mukaan? Kyllä eronneet naiset on kammottavia. T: isä, joka ei alistu moiseen

Kerro mulle, menikö sun alapää palasiksi kun lapsi syntyi? Entä onko sun maha täynnä raskausarpia lapsen takia? Ja miltäs sun tissit näyttää? Montako kuukautta olit työelämästä pois lapsen syntymän takia? Kuinka paljon se vähensi sun eläkettäs?

Että niin kauan, kuin mies ei joudu KÄRSIMÄÄN fyysisesti tai taloudellisesti lapsen saamisesta, saa äiti pitää edes pienen sädekehänsä.

En ole tuo jolle vastasit, enkä edes mies!

Mutta syy, että minä olen lapset maailmaan puskenut, on ihan naurettava syy sille, että minä saisin sitten olla päälle päsmärinä :D

Ihan samat oikeudet sillä isälläkin on kuin äidillä :)

En edes ymmärrä miksi nainen laitetaan kaikessa etusijalle, raskausarvet ja synnyttäminenkin on oma valinta, ei niihin ole pakko ryhtyä.

Jos lapsia tehdään, on lapsista vastuussa molemmat vanhemmat.

nainen minäkin ja eronnut, lapset mulla, mutta en tajua tällaista ajattelua. Ikään kuin raskaus ja synnyttäminen oikeuttaisivat siihen että lapsen voi käytännöllisesti katsoen omistaa ja käyttää sitä valtapelissä nappulana.

Itse olisin ap:n kuvaamassa tapauksessa vain tyytyväinen jos lapsi saisi koulun jälkeen lämpimän aterian isällään töissä ollessani.

Muutto on tietysti toinen juttu...ainahan se toisen koti tuntuu hauskemmalta paikalta, olisiko tuo lapsi lopulta tyytyväisempi isänsä/äitipuolensa luona. Tokkopa ap:kaan haluaisi että oma lapsi muuttaa pois, jos ap:lla sellainen olisi.

Voi tietysti olla että kotona on äidin kanssa / äidillä jotain ongelmia.

Puhukaa asiat aikuisten kesken halki.

Lapsen isä tulee kotiin puoli kolme ja ap on jo laittanut silloin ruokaa, jotta mies saa murkinaa ja samalla lapsi syö isän ja ap:n kanssa. Kuitenkin ap asuu omakotitaloa kahden miehen kanssa ( = ei lapsia ). Millaisissa töissä ap mahtaa käydä, kun pääsee jo noin aikaisin kotiin?



Jos sekä ap:n että isän työpäivä alkaa ennen auringon nousua, niin lapsi joutuu heräämään ja lähtemään kouluun yksin. Ei hyvä sekään.

Niin kaverilla voi kumminkin pelata kun joka paikassahan on eri säännöt.

Äiti on päättänyt peliajaksi 30 minuuttia. Isän luona on toinen lapsi, jonka äiti on päättänyt peliajaksi 45 minuuttia. Pitäisikö nyt talon isännän ja samalla vieläpä toisen lapsen isän soitella näitä äitejä läpi ja tiedustella, kumpi rouvista ja pyhistä äideistä kaikkine kärsimyksineen nyt suvaitsee joustaa vai tehdäänkö tosiaan niin, että toinen lapsi saa pelata 30 minuuttia ja toinen lapsi 45 minuuttia? Vai olisiko mitenkään mahdollista, että isä noudattaisi omassa kodissaan omia sääntöjä, jotka kuitenkin noudattavat jossain määrin yhteisiä raameja äidin kanssa?

haluaa lapsen heille asumaan. Kun lapsella on kuitenkin äitinsä luona hyvät olot. Ja nyt käy iltaisin ja viikonloppuisin isänsä luona.

Olen nähnyt läheltä tapauksen, missä lasta kuunneltiin. Eli oli kyse 11v tytöstä, joka halusi isänsä luo kun siellä oli kaikki niin hyvin ja mukavaa.

Oli tietenkin kun siellä ei tarvinnut asua. Lopulta muutto tehtiin ja lapsi lähti äitinsä luota riemurinnoin kun nyt elämä on ihanaa kun isipappa maksaa ja antaa kaiken ja laittaa.

Ja vuoden päästä lapsi itku silmässä rukoili, että pääsisi äitinsä luo takaisin kun ei se asuminen ollutkaan enää niin kivaa kun isipappa ei jaksanutkaan olla koko ajan kiva.

10v haluaa vielä sitä ja tätä. Ja jos sille syötetään ap.n suunnasta koko ajan, että sun äitis on liian tiukka ja sitä ja tätä niin äkkiäkös tommonen naskali alkaa miettiä, että isipapan luona oliskin todella paljon kivempaa.

Pikkunaskali siitä muutosta eniten kärsisi kun huomaisi, että ei se elämä oliskaan pelkkää juhlaa isänsä ja äitipuolen luona ja samalla tuli rikottua sillat oikeaan äitiin. Niitä jälkiä paikkailtaisiin sitten vuosia jälkeen päin.

haluat niin vimmaisesti sen lapsen asumaan teille?

Musta olisi kamalaa, jos joskus eroaisin miehestäni, hän löytäisi uuden ja alkaisi sitten vaatia lasta heille asumaan. Lapsi on minulle kaikki kaikessa, varmaan romahtaisin täysin jos hänet vietäisiin minulta.

Miksei SINULLE ap riitä, että lapsi ilmeisesti ravaa teillä joka päivä ja joka toinen viikonloppu on vielä yötäkin? Kenen etua sinä ajat? Viesteistäsi paistaa läpi oma halusi saada lapsi teille, vaikka yritätkin naamioida sen miehen haluksi.

ja keskittyä kannustamaan isää sopimaan asiat lapsen äidin kanssa. Siis yhdessä keskustelemaan järjestelyistä, joihin kaikki voisivat sitoutua. Se olisi lapsen etu, ja sen pitäisi mennä kaikkien aikuisten etujen ja valtataistelujen edelle.

Koko tilanne olisi pitänyt hoitaa niin, että lapsella en selkeä tieto, milloin hän on kummassakin kodissa, eikä sitä lapsen kuullen pitäisi kyseenalaistaa. Kaikki tämä keskustelu pitäisi käydä vain aikuisten kesken. Nyt tässä on lapsi vedetty aikuisten valtataistelun keskellä, ja hän kärsii tästä eniten.

Käsittääkseni sinä asetuit jo äidin puolelle? Tai sitten olen sekoittanut sinut johonkin muuhun:)

On totta että keskustelussa on tarkoitus tuoda esiin muitakin puolia mutta ei kai ole tarkoitus että ne puolet keksitään väritämällä tarinaa?

Ja sinun tilannettasi ei oikein voi verrata tähän tilanteeseen, teillä varmaan molemmat osalllistuivat keskusteluun ja joustivat sekä ottivat huomioon lapsen.

Tässä tilanteessa äiti ajattelee vain itseään ja mitä hän haluaa. Ei suostu edes puhumaan siitä mistä johtuu että lapsi haluaa muuttaa meille. Ainoa vastaus tähän on ollut "tuonikäisen päähänpisto" jos mies yrittää sanoa että kokeiltaisiinko jos lapsi olisi meillä vaikka viikon arkena niin ei suostu eikä kerro syytä miksei suostu tai oikeastaan syy on "rutiinit rikkoontuu"

Minähän ene ole missään vaiheessa mielestäni sanonut että mulla on jokin osuus tähän? Ja olen mielestäni aina maininnut että mies tekee päätökset ja puhuu äidin kanssa.

Edelleenkään minä en millään muotoa ole kiihdyksissä vaan minä pidän kirjoittamisesta ja tykkään keskustella mutta toki minä aikuisena ymmärrän että lapsen huoltajat ovat äiti ja isä. piste. Ja ymmärräthän että en voi keskustella aiheesta muutoin kun tästä näkökulmasta tai toinen vaihtoehto on että en olisi edes aloittanut.

Tiedän että asia on äidille vaikea mutta en edelleenkään ymmärrä miksei suostu asiasta puhumaan tai edes kokeile löytää ratkaisua millä saisi lapsenkin tyytyväiseksi.

On totta että keskustelussa on tarkoitus tuoda esiin muitakin puolia mutta ei kai ole tarkoitus että ne puolet keksitään väritämällä tarinaa?

Ja sinun tilannettasi ei oikein voi verrata tähän tilanteeseen, teillä varmaan molemmat osalllistuivat keskusteluun ja joustivat sekä ottivat huomioon lapsen.

Tässä tilanteessa äiti ajattelee vain itseään ja mitä hän haluaa. Ei suostu edes puhumaan siitä mistä johtuu että lapsi haluaa muuttaa meille. Ainoa vastaus tähän on ollut "tuonikäisen päähänpisto" jos mies yrittää sanoa että kokeiltaisiinko jos lapsi olisi meillä vaikka viikon arkena niin ei suostu eikä kerro syytä miksei suostu tai oikeastaan syy on "rutiinit rikkoontuu"

Minähän ene ole missään vaiheessa mielestäni sanonut että mulla on jokin osuus tähän? Ja olen mielestäni aina maininnut että mies tekee päätökset ja puhuu äidin kanssa.

Edelleenkään minä en millään muotoa ole kiihdyksissä vaan minä pidän kirjoittamisesta ja tykkään keskustella mutta toki minä aikuisena ymmärrän että lapsen huoltajat ovat äiti ja isä. piste. Ja ymmärräthän että en voi keskustella aiheesta muutoin kun tästä näkökulmasta tai toinen vaihtoehto on että en olisi edes aloittanut.

Tiedän että asia on äidille vaikea mutta en edelleenkään ymmärrä miksei suostu asiasta puhumaan tai edes kokeile löytää ratkaisua millä saisi lapsenkin tyytyväiseksi.

Tai todennäköisemmin tulkitset sinua kyseenalaistavat kommentit suoraan äidin puoltamiseksi.

Ei se meilläkään se keskustelu ihan yksinkertaista ollut, ja kyllä minäkin olisin tuollaista tekstiä voinut meidän tilanteestamme kirjoittaa, mutta meillä tehtiin miehen kanssa alusta asti päätös, että emme lähde riitelemään, ja että koskaan lapsille ei saa tulla sellaista tunnetta, että he eivät voisi tulla meille. Meidän puoleltamme ei liioin koskaan peruttu yhtään lasten isäpäiviä. Välillä se tarkoitti meidän puoleltamme aika kohtuuttomia joustoja ja suunnitelmien muutoksia. Äiti saattoi päivän varoitusajalla kysyä, jos lapset voisivat tulla meille, kun hän lähtee matkalle, tai että lapset eivät sittenkään tule seuraavana päivänä, vaikka niin oli etukäteen sovittu, kun heillä olikin jotain muuta ohjelmaa. Minun roolini oli olla miehen tukena, mutta se ei minulle tarkoittanut sitä, että kun mies purki turhautumista exää kohtaan, niin minä olisin ryhtynyt hänen kanssaan yhdessä arvostelemään exää. Mies urputti aikansa, ja sitten taas jatkettiin siitä, mihin jäätiin.

Aikaa myöten kaikki meni uomiinsa. Uskon, että siihen auttoi paljon se, että äiti ei saanut miehestä riitakaveria, vaikka ehkä yritti sitä. Suuri läpimurto oli, kun äiti kerran soitti suoraan minulle, ja pyysi apua lasten kuljettamisessa, kun mies oli töissä. Ei meistä koskaan ystäviä ole tullut eikä tule, mutta lapset voivat tuntea olonsa turvalliseksi, kun heillä on nykyään tavallaan neljä vanhempaa, joiden varaan he voivat laskea sekä yhdessä että erikseen.

Et edelleenkään yhtään yritä pohtia asiaa äidin näkökulmasta. En usko sitä, etteikö äiti yrittäisi miettiä lapsen kannalta parhaita vaihtoehtoja. Jos teidän puoleltanne keskustelu on sellaista, mitä tänne olet kirjoittanut, hän varmasti kokee sen ikävänä painostuksena, ja silloin on ihan luonnollinen reaktio pelkästään vastustaa ehdotuksianne. Ymmärrän tietenkin, että puhut vain omasta näkökulmastasi, mutta silti voi koettaa toisen asemaan. Mutta ihminen, joka niin tekisi, ei kirjoittaisi sellaista otsikkoa, millä tämän ketjun aloitit.

Vielä selvennykseksi, en ole asettunut äidin puolelle isää vastaan, arvostelen pelkästään sinun tapaasi suhtautua asiaan.

Pystyykö äiti huolehtimaan lapsesta ihan normaalisti? Jos äiti kerran on ihan ok niin miksi ihmeessä lapsen pitäisi muuttaa? Tuon ikäiset nyt vaan haluaa sitä ja tätä. Äitinsä luona haluavat asua ja sitten taas isänsä luona ja kun lapselta kysytään niin tämä vastaa millon mitäkin ja eri ihmisille vielä toisin.



Jos kerran lapsi näkee kumpaakin vanhempaa riittävän usein niin miksi pitäisi muuttaa, en tajua? Mikä siinä sitten muuttuisi niin ratkaisevan paljon jos lapsi asuisi isällään? Koska kyllähän lapsi olisi silloinkin ja usein äidillään. Ja mulle tuli sellanenkin mieleen että asuuko äiti kerrostalossa ja isä omakotitalossa jossa on "kivempaa"? Onko äidillä pienet tulot ja saa mahdollisesti asumistukea? Koska jos näin on ja lapsi muuttaisi isälleen niin todennnäk. äiti joutuis muuttamaan johonkin pieneen asuntoon jossa lapsen olisi vielä "ikävämpi" olla! Ja ehkä asuntoa ei löytyisi edes läheltä? Sekö tässä on takana? Saada lapsi ja äiti erilleen? Mitä sä muuten Ap teet päivisin kun olet niin aikasin päivällä huolehtimassa kaikesta?

Kun lapsi on sovitusti teillä niin tuleeko äiti sinne säätämään mitään. Kun lapsen kuuluisi tulla teille esim. sovittuna viikonloppuna, meneekö lapsi kuitenkin äidilleen kun äiti ajattelee että se olisi sopivampaa kun nyt on sitä ja tätä tekemistä?



Mulle tulee sellanen tunne että te olette ne jotka säätää ja säätää ja lapsi menee sekaisin. Miksi ei voida vaan sopia tarkat ajat minuutilleen ja päivät jolloin lapsi on missäkin? Eikö näitä ole muka laitettu papereihin kun lapsen huoltamisesta on aikanaan sovittu? Kyllä ne pitäis ylhäällä olla! Varatkaa uusi, tai siis ISÄ varaa uuden ajan lastenvalvojalle ja vanhemmat miettivät sielä ja sopivat tarkalleen että miten edetään. Ja sinä lopetat tuon sekoamisen täysin näihin kuvioihin! Jookos?

Haluan myös sen verran tarkentaa että ainakaan minun aikanani ja miehen puheiden mukaan he eivät koskaan "riitele" lapsen aikana. Äidillä on aika kova tahto joten mies yleensä taipuu siihen vaikka ei haluaisi.



Minä oikeasti olen yrittänyt pohtia äidin näkökulmasta tätä asiaa. Jos minä olisin tuo äiti antaisin lapsen olla viikolla isällään yötä ja katsoa miten se kouluun lähtö isän luota sujuu.



Tuota iltapäivä asiaa( että viettää meillä iltapäivää) mies on sanonut jo yli vuoden. Vasta tänä vuonna se lähti joten kuten toiminaan koska lapsi rupesi ensin salaa tulemaan ja välillä itku kurkussa ihmetteli miksei saa tulla. Mies joutui tosiaan painostamaan äidin tähän ratkaisuun koska äiti oli sitä kieltä vain että lapsen kanssa on sovittu että tehdään näin että lapsi tulee kotiin ja tekee läksyt ja lämmittää ruuan ja näin se homma toimii.



En edelleen ymmärrä miksi tuollaisesta asiasta piti vääntää, miksei siihen voitu heti suostua ja miksi se vieläkin on vaikea hyväksyä?



Jos äiti yrittäisi miettiä lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa niin miksi hän ei suostu joustamaan tai edes kokeilemaan sitä että lapsi olisi meillä viikon? Ymmärrän senkin että äitiä saattaa pelottaa että lapsi haluaa vielä enemmän muuttaa isän luokse mutta miten tämä on lapsen kannalta huono asia?



Minä kirjoitin otsikossa rehellisesti ja esitin kysymyksen mitä teidän mielestä pitäisi tehdä? En missään vaiheessa lähtenyt haukkumaan äitiä enkä tee sitä tosi elämässäkään. Olisin voinut kirjoittaa otsikon perään että luulen tietäväni että äitiä ahdistaa/ pelottaa/ hirvittää ajatus mutta ajattelin että te äitinä kyllä tiedätte nuo tunteet mutta että ymmärrättehän että myös isä tuntee noita tunteita. Sitä ei monikaan ole tajunnut ja siksi kirjoitankin tätä juttua isän näkökulmasta.



Ehkä kauheinta tässä on yrittää keksiä lapselle sopivia vastauksia siihen miksi ei saa jäädä yöksi ja miksi ei saa muuttaa kuitenkaan vierittämättä näitä äidin niskaan. Viikko sitten lapsi.nukahti sohvalle ja minä heräsin hänet kun oli kotiin lähdön aika. Lapsi kysyi unisena miksei hän saisi vielä hetken aikaa huilata kun läksyt on tehty. Ymmärrän että on kotiintulo aika mutta en ihan ymmärrä sitä mitä pahaa olisi siinä ollut jos lapsi olisi ollut tunnin pidempään.



No oli ihan kiva keskustella muutaman kanssa, ja kiitos mielipiteistä. Kyllä tämä tästä varmaan aikaa myöden selkenee vaikka nyt tuntuukin että kaikki asiat ovat solmussa.



Tämä jääköön nyt tähän,



Ap

on ihan normaalia että hän ottaa äitiin vähän etäisyyttä ja lähestyy isää ja/tai muita aikuisia. Näin siis silloin kun aikuiset toimivat aikuisen lailla ja kestävät lapsen itsenäisyyskehityksen.



Teillähän on varsin toimiva järjestely. Lapsi näkee joka päivä isää ja äitiä, viikonloput vietetään vuorotellen kummankin luona. Lapsi ruokitaan ja hänen ei tarvitse olla koulun jälkeenkään yksin. Järjestelyhän on ihan huippu!



Älkää nyt vaan ryssikö toimivaa systeemiä ja välejä lapsen äitiin. Vanhempien tehtävä on tukea toisiaan kasvatuksessa, ei veidä mattoa toisen alta!



J

Älä nyt anna sen nukkua päivällä!!!! Sehän kukkuu sitten äitinsä luona koko yön. Meillä mies teki tuota ja arvaa kävikö hermoille? Tosin oli pienemmästä lapsesta kyse. Antoi nukkua vaikka millon vaan kun lapsihan on väsynyt. Joo ja sitten kun lapsi tuli minulle niin lapsi oli aika pirtee tapaus. Valvotti yli puolen yön. Kiva siinä sitten aamulla aikasin herätä ja herättää tosi kiukkunen ja väsynyt lapsi...



Eikä tollanen viikko kerro yhtikäs mitään siitä että haluaako lapsi muuttaa teille? Siinä ajassa ei selviä mitään. Vasta kun lapsen joitakin tärkeimpiä tavaroita on siirretty teille ja lapsi on asunut teillä useita viikkoja niin alkaa näkyä että toimiiko tuo systeemi. Siinä ajassa kerkeää tulla sitten monta riitaa jne. Sitä oikeaa elämää mitä se on lapsen kanssa. Mutta tosiaan miksi mies ei varaa aikaa lastenvalvojalle jos kerran on niin tärkeää saada muutos aikaseksi. Kyllä sieltä annetaan ihan fiksujakin neuvoja.



Ps. Onko äidillä uusi mies. Siksikö isällä on kiirus saada poikansa takaisin, ettei vieras mies vaan pääse kasvattamaan hänen lastansa?

olen huomannut, että kokoajan ap painottaa tuota läksyissä ym kouluun liittyvässä avustamista ja sitä 10 v pojan pitää lähteä yksin kouluun ja olla yksin kotona, kunnes äiti tulee töistä. Hei haloo kysymys on 4:llä luokalla olevasta lapsesta eikä ekaluokkalaisesta. Jollei lapsi pikkuhiljaa opi ottamaan myös yksin vastuuta asioistaan ja huolehtimaan em. asioista roikkuu hän vielä 20v avuttomana vanhempiensa helmoissa. Läksyissä saa ja pitääkin avustaa, mutta ap:n perusteluissa käy ainoastaan ilmi tuo koulu ja yksinoleminen. Onko lapsella ystäviä, harrastuksia ym. normaalia lapsen elämääm kuuluvaa, vai viettääkö hän 24/7 vanhempiensa seurassa? Ei kuullosta ollenkaan normaalilta vaan hysteeriseltä kaitsemiselta!!!