Miehen lapsi haluaisi muuttaa meille mutta äitinsä ei anna lupaa

Nyt meni mielenkiinto kun Ap keksiii koko ajan sopivia vastauksia. Aika harva alkaisi tosissaan näin kovasti tämmöstä asiaa vatvomaan. Tilanne olisi ihan toinen jos lapsella olisi joku hätä äidin luona mutta kun näinhän ei ole! Kiitos ja näkemiin.

Tarkoitatko nyt sitten että en saisi enää vastata vai kenties sitä että vastauskeni ovat vääriä koska et keksi enää miten haukkuisit vai mitä?

Ai niin jos sinä asuisit yksiössä mutta haaveilisit muutosta samanhintaiseen kaksioon, ja kun kaksi vuotta olisit haaveillut ja saisit yhtäkkiä mahdollisuuden muuttaa niin jättäisitkö muuttamatta vain siksi ettei sinulla ole yksiössä mitään hätää?

Ja ennen kuin joku alkaa huutamaan että lapsi ja aikuinen ovat ihan eri asia halsuin vain siksi kysyä että että kys. ihminen ei edes harkitse että lapsi voisi jopa kokeilla muuttoa.

ap

lapsen kannalta ei äidin:) Muutenhan toiseen listaan voisi laittaa vastapainoksi että

-isä on onneton

Nyt meni mielenkiinto kun Ap keksiii koko ajan sopivia vastauksia. Aika harva alkaisi tosissaan näin kovasti tämmöstä asiaa vatvomaan. Tilanne olisi ihan toinen jos lapsella olisi joku hätä äidin luona mutta kun näinhän ei ole! Kiitos ja näkemiin.

Tarkoitatko nyt sitten että en saisi enää vastata vai kenties sitä että vastauskeni ovat vääriä koska et keksi enää miten haukkuisit vai mitä?

Ai niin jos sinä asuisit yksiössä mutta haaveilisit muutosta samanhintaiseen kaksioon, ja kun kaksi vuotta olisit haaveillut ja saisit yhtäkkiä mahdollisuuden muuttaa niin jättäisitkö muuttamatta vain siksi ettei sinulla ole yksiössä mitään hätää?

Ja ennen kuin joku alkaa huutamaan että lapsi ja aikuinen ovat ihan eri asia halsuin vain siksi kysyä että että kys. ihminen ei edes harkitse että lapsi voisi jopa kokeilla muuttoa.

ap

En ole tuo kenelle vastaat, mutta en minäkään harkitsisi lapseni muuttoa pois. Huomaa että sinulla ei ole omia lapsia.

lapsen kannalta ei äidin:) Muutenhan toiseen listaan voisi laittaa vastapainoksi että

-isä on onneton

jos äiti on onneton, lapsikin on. Isä ei ole onneton koska on elänyt näin jo 10 vuotta.

lapsen kannalta ei äidin:) Muutenhan toiseen listaan voisi laittaa vastapainoksi että

-isä on onneton

jos äiti on onneton, lapsikin on. Isä ei ole onneton koska on elänyt näin jo 10 vuotta.

sanot että isä ei ole ollut onneton näitä 6 vuottta (ei 10) kun ollut erossa lapsestaan? Tunnetko isän vai mitä?

Ja millä perusteella lapsi tulee onnettomaksi jos äiti on? Millä perustelet sen että lapsi kuitenkin haluaa itse muuttaa isälle?

Nyt meni mielenkiinto kun Ap keksiii koko ajan sopivia vastauksia. Aika harva alkaisi tosissaan näin kovasti tämmöstä asiaa vatvomaan. Tilanne olisi ihan toinen jos lapsella olisi joku hätä äidin luona mutta kun näinhän ei ole! Kiitos ja näkemiin.

Tarkoitatko nyt sitten että en saisi enää vastata vai kenties sitä että vastauskeni ovat vääriä koska et keksi enää miten haukkuisit vai mitä?

Ai niin jos sinä asuisit yksiössä mutta haaveilisit muutosta samanhintaiseen kaksioon, ja kun kaksi vuotta olisit haaveillut ja saisit yhtäkkiä mahdollisuuden muuttaa niin jättäisitkö muuttamatta vain siksi ettei sinulla ole yksiössä mitään hätää?

Ja ennen kuin joku alkaa huutamaan että lapsi ja aikuinen ovat ihan eri asia halsuin vain siksi kysyä että että kys. ihminen ei edes harkitse että lapsi voisi jopa kokeilla muuttoa.

ap

En ole tuo kenelle vastaat, mutta en minäkään harkitsisi lapseni muuttoa pois. Huomaa että sinulla ei ole omia lapsia.

Mistä tiedät ettei minulla ole lapsia?

lapsen kannalta ei äidin:) Muutenhan toiseen listaan voisi laittaa vastapainoksi että

-isä on onneton

jos äiti on onneton, lapsikin on. Isä ei ole onneton koska on elänyt näin jo 10 vuotta.

sanot että isä ei ole ollut onneton näitä 6 vuottta (ei 10) kun ollut erossa lapsestaan? Tunnetko isän vai mitä?

Ja millä perusteella lapsi tulee onnettomaksi jos äiti on? Millä perustelet sen että lapsi kuitenkin haluaa itse muuttaa isälle?

Sain sen kuvan, että heillä on ollut toimiva yhteishuoltajuus, jota te nyt haluatte muuttaa. On ihan selvää, että äidin suru lapsen menettämisestä heijastuu lapseen, vai kuinka? Teidän pitäisi löytää ratkaisu, joka sopii molemmille vanhemmille. Jos äiti kärsii muutosta, sitä ei pidä tehdä vain koska se väkipakolla ehkä olisi mahdollista.

Sanooko lapsi äidilleen, että haluaa muuttaa isälle, vai jutteleeko niin vain teillä ollessaan?

Nyt meni mielenkiinto kun Ap keksiii koko ajan sopivia vastauksia. Aika harva alkaisi tosissaan näin kovasti tämmöstä asiaa vatvomaan. Tilanne olisi ihan toinen jos lapsella olisi joku hätä äidin luona mutta kun näinhän ei ole! Kiitos ja näkemiin.

Tarkoitatko nyt sitten että en saisi enää vastata vai kenties sitä että vastauskeni ovat vääriä koska et keksi enää miten haukkuisit vai mitä?

Ai niin jos sinä asuisit yksiössä mutta haaveilisit muutosta samanhintaiseen kaksioon, ja kun kaksi vuotta olisit haaveillut ja saisit yhtäkkiä mahdollisuuden muuttaa niin jättäisitkö muuttamatta vain siksi ettei sinulla ole yksiössä mitään hätää?

Ja ennen kuin joku alkaa huutamaan että lapsi ja aikuinen ovat ihan eri asia halsuin vain siksi kysyä että että kys. ihminen ei edes harkitse että lapsi voisi jopa kokeilla muuttoa.

ap

En ole tuo kenelle vastaat, mutta en minäkään harkitsisi lapseni muuttoa pois. Huomaa että sinulla ei ole omia lapsia.

Mistä tiedät ettei minulla ole lapsia?

että et tunne empatiaa äitiä kohtaan.

jos mietitään että tämä olisi kuvitteellinen tarina ja asiat menisivät juuri noin kun sanoin miksi sinun olisi vaikea asettua isän puolelle tässä muutto jutussa?

Minulla ei ole riittävästi tietoa, että voisin ottaa kantaa jomman kumman puolesta tai vastaan. Mutta sinä avasit keskustelun, jossa esitit hyvin suoran käsityksen siitä, että lapsen pitäisi saada muuttaa teille, mutta äiti ei anna. Kun täällä ei ole muita asianosaisia paikalla, niin jos halutaan keskustella, eikö silloin ole tarkoituksenmukaista, että muut keskustelijat tuovat esiin muunlaisia näkemyksiä? Tuskin kukaan aloittaa keskustelua ja odottaa, että kaikki ovat samaa mieltä. Et varmaan sinäkään, vai?

Sanoin jo aiemmin, ettei täällä kenelläkään ole riittävästi tietoa, että voisi oikeasti ottaa kantaa tällaiseen asiaan. Edes se kuvitteellinen tilanteesi ei riitä. Ehkä lapsen kannalta silloinkin paras ratkaisu on pysyvyys, että ennemmin lisätään muuten isän kanssa vietettyä aikaa, mutta pidetään yksi koti varsinaisena kotina.

Eniten minua häiritsee sinun asenteesi. Minä olen tuolla alkupuolella kommentoinut äitipuoli, jonka miehen lapsi olisi halunnut muuttaa meille. Asiasta keskusteltiin pitkään ja hartaasti, ja lopputulos oli se, että lapsi jäi äidilleen. Kävi ilmi, että lasta vaivasi muutos, joka heidän elämäänsä äidin kanssa oli tulossa ja jota hän oli etukäteen (turhaan) pelännyt. Äiti suhtautui ylipäätään minuun melko penseästi, mikä oli minusta kuitenkin ihan luonnollista. Hänelle oli todella vaikeata, että minä vietin hänen lastensa kanssa aikaa ilman lasten isää, ja senkin ymmärrän todella hyvin. Siksi en voisi kuvitella, että olisin tuollaisella kiihkolla kirjoittanut lasten muutosta meille, niin kuin sinä teet. Kyse on vaikeista ja samalla erittäin herkistä asioista, joissa äitipuolella ei ole ratkaisevaa sanaa, ei edes isän äänitorvena. Tästä syystä epäilen suuresti, että et oikeasti elä väittämääsi tilannetta, tai jos elät, et kykene näkemään kokonaisuutta.

viestejä. Yli puolet ei näköjään ole yhttän katsonut kenelle ovat jalkansa levittäneet koska eivät voi antaa isän kasvattaa lapsiaan tai sitten ovat niin MINÄ MINÄ MINÄ- tyyppejä että ajattelevat vain omaa napaansa.



Minulla on oma lapsi 17- vuotias joka halusi 13- vuotiaana muuttaa kaupunkiin isän luokse kun aloitti yläasteen. tottakai ajattelin lapsen parasta, koulu matka lyheni, kaverit asuvat lähellä ja ennen kaikkea poika itse halusi isälleen.



Tämä ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö rakastaisi lastani, päin vastoin rakastin lastani niin paljon että suostuin siihen koska lapsi halusi itse kokeilla isän luona asumista. Ja hyvin meni.



Kun niitä lapsia tekee pitää aina muistaa että sä et ole yksin se ihminen jota lapsi rakastaa vaan niitä ihmisiä on yleensä kaksi joten et voi leikkiä jumalaa ja sanoa että mua sä rakastat eniten joten asut nyt täällä kun minä sanon.

jos mietitään että tämä olisi kuvitteellinen tarina ja asiat menisivät juuri noin kun sanoin miksi sinun olisi vaikea asettua isän puolelle tässä muutto jutussa?

Minulla ei ole riittävästi tietoa, että voisin ottaa kantaa jomman kumman puolesta tai vastaan. Mutta sinä avasit keskustelun, jossa esitit hyvin suoran käsityksen siitä, että lapsen pitäisi saada muuttaa teille, mutta äiti ei anna. Kun täällä ei ole muita asianosaisia paikalla, niin jos halutaan keskustella, eikö silloin ole tarkoituksenmukaista, että muut keskustelijat tuovat esiin muunlaisia näkemyksiä? Tuskin kukaan aloittaa keskustelua ja odottaa, että kaikki ovat samaa mieltä. Et varmaan sinäkään, vai?

Sanoin jo aiemmin, ettei täällä kenelläkään ole riittävästi tietoa, että voisi oikeasti ottaa kantaa tällaiseen asiaan. Edes se kuvitteellinen tilanteesi ei riitä. Ehkä lapsen kannalta silloinkin paras ratkaisu on pysyvyys, että ennemmin lisätään muuten isän kanssa vietettyä aikaa, mutta pidetään yksi koti varsinaisena kotina.

Eniten minua häiritsee sinun asenteesi. Minä olen tuolla alkupuolella kommentoinut äitipuoli, jonka miehen lapsi olisi halunnut muuttaa meille. Asiasta keskusteltiin pitkään ja hartaasti, ja lopputulos oli se, että lapsi jäi äidilleen. Kävi ilmi, että lasta vaivasi muutos, joka heidän elämäänsä äidin kanssa oli tulossa ja jota hän oli etukäteen (turhaan) pelännyt. Äiti suhtautui ylipäätään minuun melko penseästi, mikä oli minusta kuitenkin ihan luonnollista. Hänelle oli todella vaikeata, että minä vietin hänen lastensa kanssa aikaa ilman lasten isää, ja senkin ymmärrän todella hyvin. Siksi en voisi kuvitella, että olisin tuollaisella kiihkolla kirjoittanut lasten muutosta meille, niin kuin sinä teet. Kyse on vaikeista ja samalla erittäin herkistä asioista, joissa äitipuolella ei ole ratkaisevaa sanaa, ei edes isän äänitorvena. Tästä syystä epäilen suuresti, että et oikeasti elä väittämääsi tilannetta, tai jos elät, et kykene näkemään kokonaisuutta.

Tai sitten olen sekoittanut sinut johonkin muuhun:)

On totta että keskustelussa on tarkoitus tuoda esiin muitakin puolia mutta ei kai ole tarkoitus että ne puolet keksitään väritämällä tarinaa?

Ja sinun tilannettasi ei oikein voi verrata tähän tilanteeseen, teillä varmaan molemmat osalllistuivat keskusteluun ja joustivat sekä ottivat huomioon lapsen.

Tässä tilanteessa äiti ajattelee vain itseään ja mitä hän haluaa. Ei suostu edes puhumaan siitä mistä johtuu että lapsi haluaa muuttaa meille. Ainoa vastaus tähän on ollut "tuonikäisen päähänpisto" jos mies yrittää sanoa että kokeiltaisiinko jos lapsi olisi meillä vaikka viikon arkena niin ei suostu eikä kerro syytä miksei suostu tai oikeastaan syy on "rutiinit rikkoontuu"

Minähän ene ole missään vaiheessa mielestäni sanonut että mulla on jokin osuus tähän? Ja olen mielestäni aina maininnut että mies tekee päätökset ja puhuu äidin kanssa.

Edelleenkään minä en millään muotoa ole kiihdyksissä vaan minä pidän kirjoittamisesta ja tykkään keskustella mutta toki minä aikuisena ymmärrän että lapsen huoltajat ovat äiti ja isä. piste. Ja ymmärräthän että en voi keskustella aiheesta muutoin kun tästä näkökulmasta tai toinen vaihtoehto on että en olisi edes aloittanut.

Tiedän että asia on äidille vaikea mutta en edelleenkään ymmärrä miksei suostu asiasta puhumaan tai edes kokeile löytää ratkaisua millä saisi lapsenkin tyytyväiseksi.

En tiedä voiko sellaista sanoa toimivaksi yhteishuoltajuudeksi missä äiti mielivaltaisesti päättää kaikki asiat niinkuin hänelle sopii.



Vielä yksi esimerkki viitaten tuohon kun kerroin että poika tarvitsee apua läksyissä. Lähinnä matematiikka on missä kiikastaa. Isä oli sanonut lapselle että tule meille torstaisin koulun jälkeen (pääsee klo 13) niin hän auttaa silloin.



No se lähti toimimaan ihan hyvin niin pari viikkoa tästä lapsi ei saanutkaan tulla meille torstaina kun äidillä oli vapaapäivä vaikka lapsella oli kokeet perjantaina.



Lapsi kuitenkin tuli meille ja sitten tuli äiti ja miehen oli pakko luovuttaa heti ettei alkanut show lapsen edessä. Mainittakoon että äiti kyllä auttoi lasta sitten laskuissa mutta tuo touhu miten se meni oli mielstäni väärin.



ap

Jos äiti on käskenyt tulla suoraan koulusta kotiin, niin silloin tullaan. Ja te tuette lapsen tottelemattomuutta?

En tiedä voiko sellaista sanoa toimivaksi yhteishuoltajuudeksi missä äiti mielivaltaisesti päättää kaikki asiat niinkuin hänelle sopii. Vielä yksi esimerkki viitaten tuohon kun kerroin että poika tarvitsee apua läksyissä. Lähinnä matematiikka on missä kiikastaa. Isä oli sanonut lapselle että tule meille torstaisin koulun jälkeen (pääsee klo 13) niin hän auttaa silloin. No se lähti toimimaan ihan hyvin niin pari viikkoa tästä lapsi ei saanutkaan tulla meille torstaina kun äidillä oli vapaapäivä vaikka lapsella oli kokeet perjantaina. Lapsi kuitenkin tuli meille ja sitten tuli äiti ja miehen oli pakko luovuttaa heti ettei alkanut show lapsen edessä. Mainittakoon että äiti kyllä auttoi lasta sitten laskuissa mutta tuo touhu miten se meni oli mielstäni väärin. ap

Jos äiti on käskenyt tulla suoraan koulusta kotiin, niin silloin tullaan. Ja te tuette lapsen tottelemattomuutta?

En tiedä voiko sellaista sanoa toimivaksi yhteishuoltajuudeksi missä äiti mielivaltaisesti päättää kaikki asiat niinkuin hänelle sopii. Vielä yksi esimerkki viitaten tuohon kun kerroin että poika tarvitsee apua läksyissä. Lähinnä matematiikka on missä kiikastaa. Isä oli sanonut lapselle että tule meille torstaisin koulun jälkeen (pääsee klo 13) niin hän auttaa silloin. No se lähti toimimaan ihan hyvin niin pari viikkoa tästä lapsi ei saanutkaan tulla meille torstaina kun äidillä oli vapaapäivä vaikka lapsella oli kokeet perjantaina. Lapsi kuitenkin tuli meille ja sitten tuli äiti ja miehen oli pakko luovuttaa heti ettei alkanut show lapsen edessä. Mainittakoon että äiti kyllä auttoi lasta sitten laskuissa mutta tuo touhu miten se meni oli mielstäni väärin. ap

että lapsi saa olla hänen luonaan koska äiti ei ole kotona.

Ja lisäksi mies on luvannut lapselle sekä koulussa opettajalle että hän tukee matematiikassa lasta.

Joten lapsi kyllä totteli isäänsä ja tuli isän luo harjoittelemaan matematiikkaa niinkuin oli sovittu.

ap

Jos äiti on käskenyt tulla suoraan koulusta kotiin, niin silloin tullaan. Ja te tuette lapsen tottelemattomuutta?

En tiedä voiko sellaista sanoa toimivaksi yhteishuoltajuudeksi missä äiti mielivaltaisesti päättää kaikki asiat niinkuin hänelle sopii. Vielä yksi esimerkki viitaten tuohon kun kerroin että poika tarvitsee apua läksyissä. Lähinnä matematiikka on missä kiikastaa. Isä oli sanonut lapselle että tule meille torstaisin koulun jälkeen (pääsee klo 13) niin hän auttaa silloin. No se lähti toimimaan ihan hyvin niin pari viikkoa tästä lapsi ei saanutkaan tulla meille torstaina kun äidillä oli vapaapäivä vaikka lapsella oli kokeet perjantaina. Lapsi kuitenkin tuli meille ja sitten tuli äiti ja miehen oli pakko luovuttaa heti ettei alkanut show lapsen edessä. Mainittakoon että äiti kyllä auttoi lasta sitten laskuissa mutta tuo touhu miten se meni oli mielstäni väärin. ap

että lapsi saa olla hänen luonaan koska äiti ei ole kotona. Ja lisäksi mies on luvannut lapselle sekä koulussa opettajalle että hän tukee matematiikassa lasta. Joten lapsi kyllä totteli isäänsä ja tuli isän luo harjoittelemaan matematiikkaa niinkuin oli sovittu. ap

ettei mies jättänyt äidille neuvotteluvaraa näistä torstai päivistä ja sen jälkeen äiti ei niihin paljon puuttunut paitsi nyt kun hänellä oli torstai vapaa ( mitä mies ei edes tiennyt ennekuin äiti kurvasi pihaan:)

En vaan oo jaksanut vastata, on jotenkin mennyt maku esim. Noista Eerika vertailuista.



En ollut kuvioissa vasta kun monta kuukautta eron jälkeen.



Ap

Tämän tyyliset mielipiteet saavat minut kiehumaan raivosta. Suomessa taitaa tärkein arvo olla se, että laspet ovat "itsenäisiä". Ja mikä on tulos: peliriippuvaisia pullukoita maa täynnä. Koska aikuisia ei ole mailla eikä halmeilla.

Eikä 10-v.:n kohdalla todellakaan tarvitse huolestua, että lapsesta kasvaa vanhemmista riippuvainen tms., jos häntä ei aamuisin tai iltapäiväsin jätetä yksin. Aikaa itsenäistymiseen on, ja se voi tapahtua turvallisemmin, kuin se useimmissa suomalaisissa kodeissa tapahtuu.

Ap tuntuu todella välittävän lapsesta ja tämän hyvinvoinnista.

olen huomannut, että kokoajan ap painottaa tuota läksyissä ym kouluun liittyvässä avustamista ja sitä 10 v pojan pitää lähteä yksin kouluun ja olla yksin kotona, kunnes äiti tulee töistä. Hei haloo kysymys on 4:llä luokalla olevasta lapsesta eikä ekaluokkalaisesta. Jollei lapsi pikkuhiljaa opi ottamaan myös yksin vastuuta asioistaan ja huolehtimaan em. asioista roikkuu hän vielä 20v avuttomana vanhempiensa helmoissa. Läksyissä saa ja pitääkin avustaa, mutta ap:n perusteluissa käy ainoastaan ilmi tuo koulu ja yksinoleminen. Onko lapsella ystäviä, harrastuksia ym. normaalia lapsen elämääm kuuluvaa, vai viettääkö hän 24/7 vanhempiensa seurassa? Ei kuullosta ollenkaan normaalilta vaan hysteeriseltä kaitsemiselta!!!

Ei 12-vuotias saa päättää mitään huoltajuuskiistassa, 12 v. vaan on se ikäraja, milloin lasta "kuullaan" eli tämän mielipide merkitään paperiin. Sillä paperilla voi sitten joko pyyhkiä perseensä tai ottaa se huomioon, jos lapsen mielipide sattuu olemaan sossutanttojen maailmankuvaan sopiva.